Vihreät julkisivut - Köynnökset julkisivukasvillisuutena

Aalto-yliopisto

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma

Kandidaatintyö Vihreät julkisivut

Köynnökset julkisivukasvillisuutena (10.5.21)

Jasmin Hiekkamies

Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Tekniikan kandidaatintyön tiivistelmä

Tekijä Jasmin Hiekkamies

Työn nimi Vihreät julkisivut - Köynnökset julkisivukasvillisuutena Koulutusohjelma Maisema-arkkitehtuuri

Vastuuopettaja Ranja Hautamäki Ohjaaja Meri Mannerla-Magnusson

Vuosi 2021

Sivumäärä 33

Tiivistelmä

Viherseinät ovat nousseet kansainvälisesti hyväksi ratkaisuksi tuoda vihreyttä ja muita hyötyjä eri- tyisesti tiiviisti rakennetuille kaupunkialueille. Väärin toteutettuna ne voivat olla kuitenkin haitaksi julkisivulle tai jopa koko rakennukselle. Tässä tutkielmassa selvitetään vihreiden julkisivujen mah- dollisuuksia eri näkökulmista osana isompaa kokonaisuutta. Tutkielmassa käydään läpi minkälai- sia hyötyjä ja haittoja viherjulkisivuista on. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa keskitytään vertaamaan kansainvälisiä tutkimuksia Suomen olosuhteisiin.

Tutkielmassa käydään ensin läpi miten köynnöskasvit käyttäytyvät, miten niitä on aikoinaan hyö- dynnetty ja miten niitä voidaan nykyään käyttää viherjulkisivusysteemeinä. Sen jälkeen käsitellään syvemmin, että mitä viherjulkisivut ovat ja mitä ne tarvitsevat materiaalien ja ylläpidon kannalta.

Seuraavaksi siirrytään selvittämään tutkielman päämäärää, eli minkälaisia hyötyjä ja haittoja köyn- nöskasveista viherjulkisivuina on. Tämän jälkeen tarkastellaan viherjulkisivuihin liittyviä kustan- nuksia. Lopuksi tuon omia pohdintoja kirjallisuuskatsauksesta ja teen johtopäätökset siitä miten kannattavia ratkaisuja viherjulkisivut ovat Suomen olosuhteissa.

Viherjulkisivujen kannalta olennaista tutkimusta Suomen olosuhteissa ei ole lähes lainkaan. Suo- men olosuhteissa hyötyjen joukosta ei ole varsinaisesti yhtä erittäin hyödyllistä etua, vaan ne yh- dessä hyvän suunnittelun ja hoidon kanssa luovat hyvin potentiaalisen viherelementin kaupunkei- hin. Olennaista viherjulkisivuissa on kuitenkin se, että niiden tulee peittää mahdollisimman paljon tilaa julkisivulta, jotta hyödyt olisivat merkittäviä. Tarpeellinen hoito on tärkeää näiden hyötyjen lisäämiseksi ja haittojen ehkäisemiseksi. Viherjulkisivut eivät kuitenkaan ratkaise ongelmia yksi- nään, vaan ne tulisi suunnitella osaksi isompaa viherkokonaisuutta, jolloin hyödyt olisivat tehok- kaampia. Aihe vaatii kuitenkin enemmän tutkimusta viileissä ilmastoissa, sillä näistä on huomatta- vasti vähemmän aineistoa kuin lämpimissä ilmastoissa.

Avainsanat julkisivu, julkisivukasvillisuus, viherjulkisivu, viherseinä, köynnöskasvi, köynnös

Tekijä Jasmin Hiekkamies

Työn nimi Vihreät julkisivut - Köynnökset julkisivukasvillisuutena Koulutusohjelma Maisema-arkkitehtuuri

Vastuuopettaja Ranja Hautamäki Ohjaaja Meri Mannerla-Magnusson

Vuosi 2021

Sivumäärä 33

Sisällysluettelo

Sanasto ... 3

1. Johdanto ... 4

2. Lähdeaineiston esittely ... 7

3. Köynnöskasvien määrittely ja potentiaali julkisivukasvillisuutena ... 8

3.1. Itsestään kiipeävät ja tukea tarvitsevat ... 9

3.2. Köynnösten historiaa ...11

3.3. Köynnösten potentiaali julkisivukasvillisuutena... 12

4. Viherjulkisivut systeemeinä ... 14

4.1. Materiaalit ... 14

4.2. Julkisivut kasvupaikkana... 15

4.3. Hoito ja elinkaari ... 16

5. Köynnöskasvien tuomia hyötyjä viherjulkisivuina ... 17

5.1. Ekologiset hyödyt ... 17

5.2. Sosiaaliset ja terveydelliset hyödyt ... 21

5.3. Taloudelliset hyödyt... 22

6. Köynnöskasvien aiheuttamia haittoja ... 24

6.1. Itsestään kiinnittyvien haitat ... 24

6.2. Tukea tarvitsevien haitat ... 25

6.3. Muut haasteet ... 25

7. Kustannukset ... 27

8. Pohdinta ja johtopäätökset ... 28

Lähdeluettelo ... 30

Kuva 1

Sanasto

Viherseinä

= pystysuora kasvien peittämä rakenne

Viherjulkisivu

= kasvit on istutettu maahan, ja ne kas- vavat julkisivua tai erillistä tukea pitkin, voidaan käyttää vain köynnöksiä

Suorasti kiinnittyvä

= viherjulkisivu, jossa käytetään itses- tään kiipeäviä köynnöksiä, jotka ovat suoraan kiinni julkisivussa

Itsestään kiipeävä köynnös

= köynnös, joka kiipeää erityisillä kii- peämiselimillä, kiipimäjuurilla ja tarttu- malevyillä, kiinnittyen pintaan kiinni

Kiipimäjuuri

= köynnöksen varresta kohoava kiipeä- miselin, joka tarttuu karkeaan pintaan kiinni mikroskooppisilla juurikarvoilla

Lehtiruoti

= lehden tukirakenne, joka voi kietou- tua johonkin kiinni, köynnöksen kasvu jatkuu tämän kautta

Kärhi

= lehden tai varren lankamainen kiipeä- miselin, joka voi kietoutua kiinni, köyn- nöksen kasvu ei jatku tämän kautta

Kiertyvä

= nimensä mukaan laji kiertyy tukira- kenteen ympärille

Muut ulokkeet

= ei ole kiipeämiselin, vaan köynnök- sen kasvaessa niiden muut ulokkeet kuten piikit, harjakset tai oksat kannat- televat lajia tuen varassa

Tarttumalevy

= kärhien päissä oleva kiipeämiselin, joka erittää liimamaista ainetta, joka tarttuu lähellä olevaan pintaan kiinni kuivuessaan

Tukea tarvitseva köynnös

= köynnös, joka tarvitsee tuen kiivetäk- seen, esimerkiksi säleikön, jonka ym- pärille se voi kiertyä

Epäsuorasti kiinnittyvä

= viherjulkisivu, jossa käytetään tukea tarvitsevia köynnöksiä, jotka eivät ole kosketuksissa suoraan seinään

Elävä seinä

= kasvit ovat istutettu seinään itseen- sä tai siihen kiinnitettyihin rakenteisiin, voidaan käyttää eri kasvilajeja

1. Johdanto

Kaupunkiympäristömme rakentuu ja kehittyy entisestään, yhä kor- keampia rakennuksia rakennetaan tiheämmin, jolloin kaupunkitila tiivistyy ja laajenee. Tällöin kasvillisuuden käyttämä tila rakenne- tussa ympäristössä rajoittuu entuudestaan. Kaupunki ilman kas- villisuutta on varsin ikävä näky, suomalaisen kasvitieteilijän Pentti Alangon (2003, s. 21) sanoin ikään kuin betoninen aavikko. Viihtyi- syyden puutteen lisäksi tällaisissa paikoissa on runsaasti pölyä ja saasteita. Monet kaupungit kärsivät myös lämpösaarekeilmiöstä, joka itsessään tuo lisää ongelmia, kuten terveyshaittoja kuumuuden ja ilmanlaadun takia. Tällaisia kaupungeissa ilmeneviä haasteita saadaan ehkäistyä ja pienennettyä vihreällä infrastruktuurilla, kuten puustolla (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 11). Vaikeiden olosuh- teiden ja tilan puutteen takia ahtaille kaduille ei aina mahdu isoja hiilidioksidia poistavia lehtipuita, joten niille tarvitaan vastineeksi jotain muuta (Borowski, 2018, s. 297). Oiva vaihtoehto tähän on köynnöskasvien käyttö julkisivukasvillisuutena, millä saadaan pei- tettyä vertikaalista tilaa horisontaalin sijaan.

Köynnöskasvien käyttämisen motiivit ovat vaihdelleet historian kuluessa konkreettisista eduista esteettisiin syihin. Köynnöskas- vit ovat olleet tärkeässä roolissa puutarhassa ja monesti niillä on pyritty saamaan yksitoikkoiset seinät miellyttävän näköisiksi.

Köynnöksiä on nähty myös piilottamassa arkkitehtien tekemiä vir- heitä (Alanko & Kahila, 2003, s. 17). Köynnöksissä, kuten muis- sakin kasveissa, on paljon muita hyötyjä kuin pelkkä esteettinen puoli. Runsaiden etujen takia köynnösten suosio viherjulkisivuilla on kasvanut ympäri maailmaa. Julkisivukasvillisuudella on paljon potentiaalia kaupunkiympäristössä, sillä se vie vähän maanvaraista tilaa verrattuna siihen, kuinka paljon se voi tuoda vihreää pinta-alaa pystysuuntaisesti. Julkisivukasvillisuudella voidaan tuoda eloa yk- sitoikkoiseen ja elottomaan julkisivuun, jolloin tämä elävä elementti on osallisena jokaisena vuodenaikana ja muuttuu sen mukaan.

Samalla sillä muodostetaan monotoniselle alueelle omaa identiteet- tiä ja vaihtelua ympäristöön muiden hyötyjen kuten varjostamisen lisäksi. (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 200.) Toisin sanoen viher- julkisivu voi toimia myös alueen maamerkkinä, joka näkyy kauas ja on helposti tunnistettavissa, jolloin se auttaa paikanmäärityksessä alueella. Julkisivujen vihreyttämisellä on myös mahdollisesti enem- män potentiaalia rakennetussa ympäristössä kuin viherkatoilla, koska seinän alueen laajuus on yleensä aina suurempi kuin katon pinta-ala (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 194). Lisäksi viherkattoihin verrattuna viherjulkisivut ovat helpompia ja halvempia, koska vi- herkatot eivät sovellu kaikkiin rakennuksiin, kun taas viherjulkisivut

Kuva 2: Köynnös tuo identiteettiä alueelle ja muuttuu vuodenajan mukaan, villiviineillä on kaunis punertava syysväritys

Otakaari 5, Espoo

4

voidaan asettaa lähes minkälaiseen rakennukseen vain (Borowski, 2018, s. 298).

Viherseiniä on erilaisia, ja ne voidaan jakaa karkeasti kahteen luok- kaan kasvillisuuden kasvutavan mukaan (Manso & Castro-Gomez, 2015, s. 864). Viherjulkisivuissa (eng. Green Facades) kasvillisuus kasvaa maanpinnasta, jolloin näissä voidaan käyttää pelkästään köynnöskasveja. Elävissä seinissä (eng. Living Walls) kasvillisuus kasvaa seinään rakennetussa systeemissä, jolloin näissä voidaan käyttää myös ei-köynnöstäviä lajeja. Tämän opinnäytetyön rajatus- ta laajuudesta johtuen keskityn kuitenkin pelkästään ensimmäise- nä mainittuun eli köynnösten käyttämiseen julkisivukasvillisuutena, joten elävät seinät rajautuvat tässä tapauksessa tutkimuksen ulko- puolelle. Vaikka opinnäytetyössä käydään ulkomaalaisia tutkimuk- sia, niin ensisijainen rajaus kohdistuu maantieteellisesti Suomen olosuhteisiin.

Ristiriitaista keskustelua köynnösten aiheuttamista mahdollisista haitoista käydään edelleen, vaikka asiaa on tutkittu varsin paljon 1980-luvulta asti ympäristöheräämisen myötä. Rakennusteolli- suuden näkökulmasta köynnökset koetaan olevan haitallisia sekä aiheuttavan kosteusvaurioita ja muita ongelmia rakennukselle.

Puutarhureiden puolella on vastakkainen näkemys köynnöksis- tä, eli niiden koetaan olevan todella hyödyllisiä ja suojaavan ra- kennusta. (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 229–230.) Suomessa yleensä näkee käytettynä ainoastaan imukärhivilliviiniä kiipeä- mässä rakennuksen seinää pitkin, ja näitäkin enää harvoin, sillä nykyään ne poistetaan rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä (Sundman, 2012, s. 36). Suomessa muutama vuosi sitten alkanut SOGREEN-hanke tutkii millaiset viherrakenteet ovat turvallisia ja kestäviä pohjoisissa ilmastoissa, ja alustavien tuloksien mu- kaan niistä voi olla moniakin hyötyjä Suomessa (Nesslingin säätiö, 2018). SOGREEN-hankkeessa mukana olevan Harry Edelmanin mielestä (Nesslingin säätiö, 2018) näitä vanhoja villiviiniseiniä on usein riivitty pois, kun niiden vaikutuksista rakennuksille on ollut enemmän huolta kuin varsinaista tutkittua tietoa. Köynnöskasvien aiheuttamia haittoja kuitenkin kärjistetään uutisissa eikä niiden hyötyjä välttämättä ymmärretä. Esimerkiksi Yle on uutisoinut imu- kärhivilliviinin peitossa olevista rakennuksista, joiden mainitaan tuovan parhaimmillaan viihtyvyyttä mutta altistavan kosteusvau- rioriskille ja rikkovan viemärit (Ojanperä, 2015; Mynttinen, 2020).

Tästä tulee ristiriitainen kuva siitä kannattaako julkisivukasvillisuut- ta käyttää ollenkaan, jos haitat ovat näin oleellisia.

Eläinlääkärinkuja 2, Helsinki Kuva 3

Tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitä hyötyjä ja haittoja köyn- nöskasveista on julkisivuille ja kummalle puolelle painopiste kallistuu Suomen olosuhteissa. Tässä opinnäytetyössä pereh- dytään köynnöskasveihin liittyvään kirjallisuuteen ja verrataan tutkimuksia niiden hyödyistä ja haitoista toisiinsa. Tavoitteena on tarkastella hyötyjen ja haittojen suhdetta sekä rakennusteol- lisuuden että puutarhureiden ja suunnittelijoiden näkökulmasta.

Kirjallisuuskatsauksen lisäksi tuon opinnäytetyöhön omaa poh- dintaa ja löytämieni tietojen pohjalta tiivistän tällä hetkellä ideaalit vaihtoehdot julkisivukasvillisuuden suunnittelun pohjaksi ja totean, minkälaista jatkotutkimusta tarvitaan. Opinnäytetyön tarkoituksena on innoittaa sekä rohkaista suunnittelijoita käyttämään köynnöksiä ahkerasti niiden potentiaalin ja tuomien etujen takia.

Johdannon jälkeen eli toisessa luvussa käsitellään lähdeaineis- toa. Siinä esitellään yksi alkulähteistä, Planting green roofs and living walls, joka on suurelle yleisölle tarkoitettu yleisteos viherka- toista ja -seinistä. Kolmannen luvun alussa perehdytään lyhyesti köynnöskasvien määrittelyyn, historiaan ja sen jälkeen käydään läpi köynnösten potentiaalia julkisivukasvillisuutena. Neljännessä luvussa katsahdetaan viherjulkisivuja systeemeinä ja kasvupaik- koina, käydään läpi niiden hoitoa ja elinkaarta. Viidennessä luvus- sa tarkastellaan köynnöskasvien tuomia etuja ja perustellaan ne tutkimuksien kautta. Kuudennessa luvussa toisaalta käsitellään köynnöskasveihin liittyviä haittoja ja ongelmia. Seitsemännessä lu- vussa käydään läpi viherjulkisivujen rakentamisesta ja hoitamisesta koituvia kustannuksia. Yhdeksännessä luvussa vertaillaan kerättyjä tietoja ja avataan johtopäätökset kokonaisuudessaan.

Kuva 4: Köynnöksen on annettu vallata rakennus vapaasti, jolloin se on peittänyt julkisivun kauttaaltaan Munkkiniemen kartanon viljasiilo, Helsinki

6

2. Lähdeaineiston esittely

Tässä opinnäytetyössä käytän yhtenä päälähteenä ja vertailukoh- teena uudempiin tutkimuksiin teoksen Planting green roofs and living walls uusittua painosta vuodelta 2008. Teoksen on kirjoittanut kaksi englantilaista alan ammattilaista, maisema-arkkitehti Nigel Dunnett ja puutarhasuunnittelija Noel Kingsbury, jotka avaavat teoksessa viherkattoihin ja viherseiniin liittyviä aiheita sekä tut- kimuksia. Viherseinät ovat jaoteltuina teoksessa kahteen osaan:

viherjulkisivuihin ja muihin vihertäviin pystysuoriin rakenteisiin.

Teos tarjoaa kattavan tietopaketin näihin yllämainittuihin viherele- mentteihin sekä vastaa niihin kohdistuviin kysymyksiin ja huoliin.

Kandityön näkökulman mukaan keskityn pelkästään teoksen lu- kuun Facade greening eli julkisivujen vihreyttämiseen.

Viherjulkisivulla tarkoitetaan rakennuksen julkisivua, jota pitkin kasvaa köynnös joko itse tarttuen seinään kiinni tai kiertyen tu- kirakenteen avulla ylemmäs. Dunnettin ja Kingsburyn (2008, s. 194) mukaan viherjulkisivut ovat potentiaalisempia rakennetun ympäristön vihreyttämisessä kuin viherkatot, mutta kuitenkin vi- herkattojen osuus teoksessa on suurempi. Tämä johtuu siitä, että viherjulkisivut ovat paljon yksinkertaisempia rakenteellisesti kuin taas viherkatot, jotka aiheuttavat enemmän kuormitusta raken- nukselle istutuksineen. Viherjulkisivuissa kasvillisuus istutetaan maantasolle, jolloin kasvualusta ei aiheuta kuormitusta toisin kuin viherkatoissa. Näillä molemmilla viherelementeillä voidaan kuiten- kin tuoda runsaasti hyötyjä kaupunkiympäristöömme ja rikastuttaa jokapäiväistä elämäämme.

Teoksessa käydään läpi viherjulkisivujen tuomia hyötyjä, aiheutta- mia haittoja, köynnös lajien ominaisuuksia, soveltuvia tukirakentei- ta ja julkisivujen materiaaleja sekä oikeanlainen istuttaminen, sijoit- taminen ja hoitaminen. Näihin aiheisiin syvennyn opinnäytetyössä myöhemmin. Teoksen lukujen välillä esitellään myös kaksi koh- detapausta: MFO-puisto Sveitsissä ja Berliinin Fysiikan Instituutti Saksassa. 1980-luvun ympäristöheräämisen jälkeen nämä kaksi kohdetta ovat olleet edelläkävijöitä viherjulkisivujen ja vihreämmän kaupunkiympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa. Ympäristöhe- räämisen vaikutuksiin palaamme uudestaan köynnösten historiaa käsittelevässä alaluvussa 3.2. Varsinkin Saksassa on julkaistu huomattava määrä viherjulkisivuihin liittyvää kirjallisuutta jo ennen 2000-lukua. Tämä aineisto on ollut myös Planting green roofs and living walls -teoksen lähdeaineistona.

Kuva 5: MFO-puisto Sveitsin Zürichissä koostuu köynnöksien peittämistä metallisäleiköistä

Köynnökset ovat rentovartisia köynteleviä kasveja, jotka kiipeävät ympäristöä hyödyntäen ylöspäin (Alanko & Kahila, 2003, s. 9).

Kasvitieteilijä Dick Rauhin (2008, s. 8) mukaan köynnösten kiipeä- vä kasvutapa on yksi hieno esimerkki luonnon ekonomiasta, jonka avulla kasvi saa runsaasti auringonvaloa, vettä ja ravintoaineita ilman, että se käyttää paljon energiaa vahvojen ja isojen varsien muodostamiseen. Rauh myös kuvailee köynnösten kiipeämistavan olevan varsin myöhäinen adaptaatio kasvin selviytymiselle evo- luution aikajanassa. Korkeat kasvit aiheuttivat matalille kasveille tarpeen löytää ulospääsy varjoista valoa kohti, jonka takia ne ovat lopulta kehittyneet kiertymään tai tarttumaan kiinni ympärillä oleviin asioihin. (Rauh, 2008, s. 8.) Tällaisen selviytymiskeinon omaavat monet menestykselliset vieraslajit, esimerkiksi Suomessa valko- karhunköynnös.

Köynnöskasvit voidaan käytännössä jakaa itsestään kiipeäviin ja tukea tarvitseviin lajeihin, joiden erot käydään lyhyesti läpi tämän luvun ensimmäisessä alaluvussa. Suomessa ei kuitenkaan ole erikseen eri tavoin kiipeäville kasveille omia nimityksiä, kun taas ruotsissa, saksassa ja englannissa on (Alanko & Kahila, 2003, s. 13). Esimerkiksi ruotsin slingerväxter, saksan Schlingerpflanznen ja englannin twiners tarkoittavat kiertyen köynnöstäviä lajeja kun taas Selbstklimmer ja self-climbers viittaavat itsestään kiipeäviin lajeihin. Klätterväxter, klängväxter, Kletterpflanznen ja climbers puolestaan viittaavaat kaikkiin köynnöksiin. Toisen alaluvun lopussa on listaus Suomen olosuhteissa pärjäävistä köynnöslajeista jaotel- tuina kiipeämistavan mukaan.

Dunnettin ja Kingsburyn (2008, s. 193) mukaan nykypäivän köyn- nösten käyttö julkisivuilla ei ole uusi aihealue vaan enemmänkin vanhan uudelleensyntyminen. Köynnöksiä on käytetty tiedostettu- jen hyötyjen takia jo monien vuosisatojen ajan. Tämän luvun toi- sessa alaluvussa käsitellään tiivistetysti köynnöskasvien historiaa ja hyppäämme ajassa taaksepäin jopa kaksituhatta vuotta palatsien takapihoille asti.

Alangon (2003, s. 15, 31) mukaan köynnöskasvit ovat välttämättö- miä ympäristössämme, sillä niitä voidaan käyttää monipuolisesti eri tarkoituksin esimerkiksi pergoloilla tai seinillä. Helsingin kaupungin köynnöksiin liittyvissä ohjeistuksissa puhutaan köynnöksistä vain katupuiden korvaajina ja maanpeittokasveina, eikä julkisivukas- villisuutena ole ollenkaan mainintaa (Helsingin kaupunki, 2020).

3. Köynnöskasvien määrittely ja potentiaali julkisivukasvillisuutena

Kuva 6: Köynnöksiä voidaan käyttää monipuolisesti, kuvassa sinisade, joka ei pärjää viileässä Suomessa

8

Kolmannessa alaluvussa selvitetään köynnöskasvien potentiaalia julkisivukasvillisuutena ja merkitystä vihertehokkuuteen eli siihen, kuinka paljon tontilla on erilaisia kasvillisuuspintoja ja sadevesiä viivyttäviä ratkaisuja suhteessa tontin pinta-alaan.

3.1. Itsestään kiipeävät ja tukea tarvitsevat

Köynnöskasvit voidaan jakaa kasvutavan mukaan karkeasti itses- tään kiipeäviin ja tukea tarvitseviin lajeihin. Yhteistä näille molem- mille kuitenkin on se, että ne eivät voi kannatella itsenäisesti omaa painoaan, vaan ne tarvitsevat aina joko ylöspäin olevan pinnan tai seisovan rakenteen, johon tarttua kiinni tai kiertyä. (Brandwein, 2018.) Köynnöksiä on sekä ruohovartisia että puuvartisia lajeja.

Ruohovartisten kasvien lehdet ja versot lakastuvat talveksi ja kas- vavat uudestaan seuraavaksi kesäksi, esimerkiksi humala on täl- lainen. Puuvartisten kasvien varsi taas säilyy maanpinnalla talven ajan, kuten köynnöshortensialla.

Itsestään kiipeävät lajit nousevat ylöspäin erityisillä kiipeämiselimil- lä eli joko kiipimäjuurilla tai kärhien päissä olevilla tarttumalevyillä.

Osa itsestään kiipeävistä lajeista kuten imukärhivilliviini vaikuttaisi käyttävän molempia näistä. Pienet kiipimäjuuret kohoavat köynnök- sen varresta ja tarttuvat ainoastaan karkeaan pintaan mikroskoop- pisilla juurikarvoilla. Kärhien päissä olevat tarttumalevyt puolestaan erittävät liimamaista ainetta, joka tarttuu lähellä olevaan pintaan kiinni kuivuessaan. Nämä molemmat kiipeämiselimet hakeutu- vat valosta poispäin, jonka takia ne etsiytyvät koloihin ja halkea- miin. Tätä ilmiötä kutsutaan negatiiviseksi fototropismiksi, kun taas normaalissa fototropismissa kasvin versot kasvavat valoa kohti.

(Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 203–205.)

Tukea tarvitsevilla köynnöksillä ei ole aivan samanlaisia kiipeämi- selimiä kuin itsestään kiipeävillä lajeilla, joten ne tarvitsevat erillisen tukirakenteen noustakseen ylöspäin. Tukea tarvitsevia lajeja on kasvutavaltaan vielä neljää erilaista: kiertyvät lajit ja lehtiruotien sekä kärhien että muiden ulokkeiden avulla kiipeävät lajit. Kiertyvät lajit kiertyvät nimensä mukaan tuen ympärille ja kasvavat yleensä pelkästään vertikaalisti, näistä esimerkkejä ovat kelas- ja piippu- köynnökset. Lehtiruotien avulla kiipeävät lajit voivat kasvaa joka suuntaan, kunhan lehtiruoti eli lehden tukirakenne voi kietoutua johonkin kiinni, esimerkkilajeja ovat kärhöt ja köynnöskrassit. Kär- hien avulla kiipeävät lajit, kuten säleikkövilliviini ja viiniköynnökset, tarvitsevat myös tukirakenteen, johon lankamainen kiipeämiselin

Kiipimäjuurilla tai tarttumalevyillä kiipeävät köynnöslajit

imukärhivilliviini pv köynnöshortensia pv raatihuonevilliviini pv suikerosorvarinpensas pv valehortensia pv vironmuratti pv Kiipimäjuurilla kiipeävä

Tarttumalevyillä kiipeävä

pv - puuvartinen rv - ruohovartinen yv - yksivuotinen

voi kietoutua kiinni. Nämä voivat kasvaa myös joka suuntaan, mutta kärhien kautta kasvu ei kuitenkaan jatku toisin kuin lehtiruodissa.

Muiden ulokkeiden avulla kiipeävät lajit eivät käytännössä ole oi- keita köynnöksiä, koska niillä ei ole kiipeämiselimiä ollenkaan, vaan kasvaessaan niiden piikit, harjakset tai oksat kannattelevat lajia tuen varassa. (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 205–207.) Tällaiset muilla ulokkeilla kiipeävät lajit, esimerkiksi köynnösruusut, pitää yleensä sitoa tukeen kiinni, sillä ne saattavat helposti pudota tuelta alas (Gass & Petschek, 2012, s. 74).

Lehtiruotien avulla kiipeävät köynnöslajit

adlumia yv kärhöt rv pv köynnöskrassit yv vaulat yv

Kiertyvät köynnöslajit etelänparsa rv euroopantamus rv humala rv japaninhumala yv karhunköynnökset rv yv kastanjaköynnös eli akebia pv keijunmekko yv

kelasköynnökset pv kierrot rv yv kilpikierrot pv köynnöskuusamat pv köynnöspiikkikukka yv köynnöspinaatti rv köynnösukonhattu rv laikkuköynnökset pv malabarinpinaatti yv miinanköynnös yv mustasilmäsusanna yv muuritatar pv rv palsamiköynnös pv pavut yv rv peikonkellot rv pensaikkotatar yv piippuköynnökset pv

päivänsinet, elämänlangat yv siipiköynnös pv

sinisade eli vistaria pv säleikköparsa rv

Muiden ulokkeiden avulla kiipeävät köynnöslajit

karhunvatut pv köynnösruusut pv punakoiso pv Kärhien avulla kiipeävät

köynnöslajit herne yv kelloköynnös yv kiertokiurunkannus yv kiinankurkku rv koiranköynnökset rv koruköynnös yv

kurpitsa yv kurkut yv köynnössydän yv meloni yv nätkelmät mv yv piikkikurkku yv rakkoköynnös yv säleikkövilliviini pv tuoksuherne yv vesimeloni yv virnat rv yv viiniköynnökset pv

Kiertyen kiipeävä

Lehtiruotien avulla kiipeävä Muiden ulokkeiden avulla kiipeävä

Kärhien avulla kiipeävä

10

3.2. Köynnösten historiaa

Viherjulkisivuja tutkinut saksalainen maisema-arkkitehti Manfred Köhler (2008) avaa artikkelissa Green facades – a view back and some visions viherjulkisivujen historiaa. Ensimmäisiä varhaisia versioita vertikaalisista puutarhoista on ollut jo kaksituhatta vuotta sitten Välimeren alueella. Palatsien takapihoilla köynnöksiä hyö- dynnettiin suojaamaan julkisivuja ja viilentämään ilmaa sekä näi- den lisäksi köynnöksistä oli taloudellisia etuja saatujen hedelmien myötä. Keski-Euroopassa keskiajalla noin viisisataa vuotta sitten köynnöksiä käytettiin linnoissa ja kylissä enemmänkin ornamen- taalisista syistä. Merkittävä ornamentaalinen rooli tuolloin oli myös köynnöstävillä ruusuilla sekä tasaiseksi tukea vasten ohjatuilla espalier-puilla, joilla saatiin samantapaista kauniisti koristeltuja seinämiä. Teollistumisen aikaan 1750-luvulta eteenpäin kasvavissa kaupungeissa köynnösten käyttö oli vallitsevassa roolissa raken- nusten terasseilla ja parvekkeilla, kunnes niiden käyttöä laajennet- tiin julkisivukasvillisuudeksi 1900-luvun alun paikkeilla. Keskustelua köynnösten haitallisuudesta julkisivuille käytiin jonkin verran jo tuolloin. (Köhler, 2008, s. 424–425.)

1900-luvun alkuvuosina köynnöksiä käytettiin laajalti varsinkin sak- sankielisissä maissa. Tämä oli osa liikettä kohti talon ja puutarhan yhdentymistä, joka juontuu Jugend-tyylisestä arkkitehtuurista. Julki-

Kuva 7: Espalier-puut ohjattiin kasvamaan haluttuun suuntaan

Kuva 8: Köynnösruusut ovat

koristeellisia, varsinkin kun ne kukkivat

sivukasvillisuuden käyttö romahti kuitenkin 1930-luvulta eteenpäin, kunnes niistä taas innostuttiin 1980-luvun ympäristöheräämisen myötä. (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 193.) Varsinkin Saksassa viherjulkisivujen suosio nousi paljon, kun alettiin tavoittelemaan ym- päristöystävällisempiä rakennuksia. Viherjulkisivujen rakentaminen lähti käyntiin tuolloin ajatuksesta, jonka mukaan kaupunkia ei kehi- tetä sen ulkolaidoilta ulospäin, vaan keskitytään kaupungin sisem- pien osien uudelleenrakentamiseen. Berliini, jonka ympärillä oleva muuri pakotti kehittämään kaupunkia ”sisältä päin”, toimi tämän 1980-luvulla alkaneen ajattelutavan lähteenä. Berliiniin itsessään asennettiin 245 584 neliömetriä viherjulkisivuja ja -seiniä vuosien 1983 ja 1997 välillä. (Köhler, 2008, s. 424.) Mielipiteet köynnöksistä rakennusten seinustalla poikkeavat kuitenkin edelleen maantie- teellisesti; monet eurooppalaiset ovat eläneet pitkään tyytyväisinä köynnösten peittämissä rakennuksissa kun taas pohjoisella pallon- puoliskolla aihe on vieraampi (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 193).

Puolalaisen ympäristönsuojelulaitoksen apulaisprofessorin Jacek Borowskin (2018, s. 297) mukaan kaupunkiin valittujen kasvien on tärkeää luoda suuri vihreä massa, jolla on korkeat esteettiset arvot. Borowskin mielestä seinät voidaankin herättää helposti eloon juuri köynnöskasvien ansiosta, jotka ovat ihanteellisia rakennusten vihreyttämiseen, sillä useimmat lajit kiipeävät todella korkealle ja kasvattavat runsaasti lehtiä. Hänen mukaan köynnöksillä on myös hyvä sietokyky erilaisiin elinympäristöihin, sillä luonnossa kasva- essaan ne joutuvat olemaan aluksi paljon varjossa ja kasvettuaan ylemmäs puolestaan sitten suorassa auringonpaahteessa. Tämän takia ne pärjäävät kaupungin vaikeissa ja epäsuotuisissa olosuh- teissa hyvin. (Borowski, 2018, s. 297, 298.) Dunnett ja Kingsbury (2008, s. 193) osoittavat, että pienellä rakenteellisella työllä voi- daan mahdollistaa köynnösten kasvu jopa monta rakennuksen kerrosta ylöspäin, esimerkiksi parvekkeilla tai tasanteilla olevilla istutuslaatikoilla, joista köynnökset pääsevät kasvamaan entistä korkeammalle. Matalissa rakennuksissa köynnöskasvit voidaan ohjata katolle asti kasvamaan, mikä edelleen lisäisi etuja kuten suojaa ja viilennystä (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 194). Viher- julkisivujen suunnittelussa täytyy ottaa huomioon, että soveltuvien köynnöslajien määrä voi vaihdella ilmastosta riippuen ja täten myös niiden tuomien hyötyjen tehokkuus. Köhlerin (2008, s. 453) mukaan

Budapest, Unkari Kuva 9: Keski-Euroopassa köynnökset ovat tuttu näky rakennuksilla

3.3. Köynnösten potentiaali julkisivukasvillisuutena

12

Keski-Euroopassa, joka kuuluu lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen, soveltuvia köynnöslajeja on noin 30–50, kun taas trooppisessa ilmastossa lajeja on jopa 300–500. Eli mitä kylmempi ilmasto sitä vähemmän soveltuvia köynnöslajeja on käytettävissä. Esimerkiksi Suomen olosuhteissa Alangon ja Kahilan Köynnöskasvit (2003) teoksessa on lueteltuna eri lajikkeet mukaan lukien 36 puuvartista köynnöstä, 20 monivuotista ruohovartista köynnöstä ja 30 yksivuo- tista köynnöstä. Näistä kaikki eivät kuitenkaan sovi julkisivukasvil- lisuudeksi.

Eräiden suomalaisten kaupunkien käyttämästä Viherkerrointyö- kalusta (Wehner, 2017) on löydettävissä viherseinät, joihin luo- kitellaan viherjulkisivujen lisäksi myös elävät seinät. Työkalussa viherseinien määritellään tuovan samantyyppisiä hyötyjä kuin vi- herkatot, kuten parantavan ilmanlaatua, säätelevän pienilmastoa ja paikallista äänimaisemaa, tarjoavan elinympäristöjä ja esteettisiä elämyksiä. Viherseinien mainitaan kuitenkin olevan vaativia raken- teita, jotka edellyttävät säännöllistä ylläpitoa. Helsingin työkalus- sa hoitotarve viherseinille luokitellaan samaksi kuin nurmikolla eli useamman kerran kuukaudessa. Viherseinien hoitotarve saattaa tässä tapauksessa viitata eläviin seiniin eikä köynnöksiä käyttäviin viherjulkisivuihin, sillä köynnösten hoitotarpeeksi työkalussa on luo- kiteltu yhdestä kolmeen kertaan vuodessa. Viherjulkisivujen suuren potentiaalin ansiosta voisi päätellä niillä olevan paljon merkitystä vihertehokkuuteen, mutta Viherkerrointyökalun pisteytysasteikon mukaan viherseinillä olisi vähäinen merkitys vihertehokkuudessa.

Muutamassa kohdassa kuitenkin mainitaan viherseiniin liittyvien arvojen tarvitsevan lisäselvitystä, mistä päätellen suurempia lukuja ei uskalleta luvata. Vantaan työkalussa viherseiniä ei ole edes mu- kana vähäisen kokemuksen takia.

Kuva 10: One Central Park rakennuksen ohessa ja parvekkeilla kasvaa köynnöksiä

4. Viherjulkisivut systeemeinä

Monissa eri lähteissä viherjulkisivut jaotellaan rakenneteknisesti kahteen pääluokkaan; suorasti (direct) ja epäsuorasti (indirect) kiin- nittyviin. Suorat systeemit koostuvat perinteisistä viherjulkisivuista eli sellaisista, joissa käytetään itsestään kiipeäviä köynnöksiä, jotka ovat kokonaan kosketuksissa seinään. Epäsuorat systeemit voi- daan jakaa vielä jatkuviin tukiin (continuous guides) ja modulaarisiin säleikköihin (modular trellis), joissa julkisivun ja köynnöksen väliin jää ilmarako, jolloin köynnös ei ole täysin kosketuksissa seinää vasten. Jatkuvissa tuissa, joissa käytetään esimerkiksi vaijereita, köynnös kasvaa maanvaraisesti kun taas modulaarisessa sälei- kössä laji on istutettuna istutuslaatikoihin. Molemmista näistä epä- suorista systeemeistä voidaan käyttää nimitystä kaksikerroksinen viherjulkisivu (double-skin green facade). (Manso & Castro-Gomez, 2015, s. 864–865.)

Avain viherjulkisivun onnistumiseen on Dunnettin ja Kingsburyn (2008, s. 211) mukaan oikeanlaisten materiaalien valinta ja oi- keanlainen asentaminen julkisivuun. Heidän mukaan onnistunut viherjulkisivu voi saavuttaa 24 metrin maksimikorkeuden, joka on noin kahdeksan huonekerrosta. Tämän luvun ensimmäisessä alalu- vussa käsitellään viherjulkisivujen materiaaleja, toisessa alaluvussa käydään läpi julkisivun ominaisuuksia kasvualustana, kolmannessa alaluvussa otetaan tarkasteltavaksi viherjulkisivujen hoito ja elin- kaari ja lopuksi neljännessä alaluvussa on katsaus julkisivukasvilli- suuteen soveltuvista köynnöslajeista Suomen olosuhteissa.

4.1. Materiaalit

Itsestään kiipeäville köynnöksille merkityksellistä on julkisivun ma- teriaali. Julkisivun materiaalin pinnassa pitää olla jonkinlaista teks- tuuria, johon kasvin kiipeämiselimet voivat tarttua kiinni, esimerkiksi betoni ja tiili ovat hyviä ja kestäviä materiaaleja. Sileään ja kiiltä- vään pintaan, esimerkiksi metalliin tai muoviin, itsestään kiipeävät köynnökset eivät teoriassa pysty tarttumaan. Myös kalkkipestyjen julkisivujen puuterimainen pinta ja räikeästi maalattu julkisivu eivät ole soveltuvia kiipeämiselimen kiinni tarttumiselle. Puuterimaises- sa pinnassa köynnöksen kiinni pysyminen on haastavaa ja räikeä väri voi lamaannuttaa kasvin kiinnittymishalun. Myöskään rapatut tai kaakeloidut pinnat eivät ole niinkään soveltuvia, koska kiipeä- miselimet voivat kaivautua niiden taakse ja lopulta tehdä vahinkoa julkisivun pinnalle. Samoin puisissa julkisivuissa, varsinkin hirsi- puutaloissa, köynnös voi tunkeutua reikiin ja halkeamiin aiheuttaen materiaalille vahinkoa. (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 203, 204.)

Suorasti kiinnittyvä viherjulkisivu

Epäsuorasti kiinnittyvä viherjulkisivu

14

Tukea tarvitseville köynnöksille olennaista on tuen materiaali se- kä oikeanlainen koko ja asentaminen, jotta köynnös pystyy kii- peämään ylöspäin. Tuentasysteemin kapasiteetissa on otettava huomioon kasvin sekä tukirakenteen paino että ilmastolliset vai- kutukset, kuten veden, lumen ja tuulen kuormitus. Tukien materi- aaliksi on paljon vaihtoehtoja, joista osa on parempia kuin toiset.

Nykyaikainen tuentajärjestelmä käyttää enimmäkseen teräksisiä kaapeleita ja säleikköjä, koska ne ovat kestävimpiä ja suunnittelun kannalta joustavia, joten ne voidaan helposti yhdistää arkkitehtuu- riin sopiviksi. Ruostumaton teräs on materiaalina luotettava ja pitkä- ikäinen vaihtoehto. Ongelmallinen puoli metallisissa materiaaleissa on se, että ne kuumenevat auringossa nopeasti, mikä voi aiheuttaa köynnökselle vaurioita. Tätä kuumenemista voidaan kuitenkin eh- käistä käyttämällä ohuita ja väritykseltään vaaleita tai heijastavia metalleja. Metallien sijaan voidaan käyttää puusäleikköä, joka ei ole kuitenkaan yhtä kestävä materiaali, sillä sateisissa ilmastoissa puutuki voi alkaa lahoamaan. Säännöllisesti pintakäsiteltynä puinen materiaali voi kuitenkin säilyä jopa 25 vuotta köynnöksen kanssa.

Puun päällystämisen yhteydessä köynnös pitää poistaa tuesta ja asettaa siihen uudelleen tai tilalle pitää istuttaa uusi kasvi, jonka kasvaminen yhtä runsaaksi vie paljon aikaa. Toinen erittäin kestävä ja kaunis mutta kallis materiaali on lasikuitu. Halvempia materiaa- leja, jotka soveltuvat heikon kestävyydensä takia vain yksivuotisille istutuksille, ovat muovi ja köysi. (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 212, 213, 214, 215, 217.)

4.2. Julkisivut kasvupaikkana

Rakennusten seinustat ovat yleensä haasteellisia kasvupaikkoja kasveille, ne ovat usein liian märkiä tai kuivia. Seinustat voivat olla todella varjoisia tai julkisivun materiaalista riippuen myös varsin paahteisia kasvupaikkoja. Kasvi saattaa tällaisissa paikoissa hel- posti stressaantua ja menettää lopulta vastustuskykynsä, jolloin se on altis taudeille ja tuholaisille. (Alanko & Kahila, 2003, s. 17.) Köynnöksiä rakennetussa ympäristössä käsitellyt Päivi Sundman (2012, s. 5–6) toteaa maisemasuunnittelun opinnäytetyössään, että Suomessa salaojaputket pitävät maan rutikuivana ja routaeristeiden takia kasvusyvyys köynnöksille ei välttämättä ole riittävä. Nämä rou- taeristeet estävät lämmön siirtymistä maasta ylöspäin ja pakkasen kulkeutumista maan pinnalta alaspäin, täten estäen routaantumi- sen, joka muuten aiheuttaisi rakennuksen rakenteille erilaisia vau- rioita (Soini, 2009, s. 38–41). Routasuojausrakenteiden RT-kortissa

Kuva 11: Vaijereilla voidaan tehdä suunnittelun näkökulmasta hienoja ratkaisuja

(RT 81–10590, 1995, s. 4) routaeriste ohjeistetaan asettamaan 40 cm syvyyteen, kun taas Alangon (2003, s. 27) mukaan köynnök- sien suositeltava istutussyvyys on 50 cm ja etäisyys seinustasta 30–50 cm. Espoon kaupungin viherkattovisiossa (2020, s. 13) taas mainitaan, että viherjulkisivuille pitää varata riittävän laaja kas- vualusta, jotta köynnökset pääsevät kasvamaan tarpeeksi. Julkai- sussa arvellaan, että liian suppea kasvualusta ilmeisesti aiheuttaa sen, että köynnös kaljuuntuu tyvestä ja tekee lehtiä vain uusiin versoihin. Rakennusteollisuuden ohjeiden mukaan rakennuksen perustusten viereen ei kannata istuttaa mitään, jotta vältytään muun muassa salaojien tukkeutumiselta (EPS-Rakennuseristeteollisuus, 2019). Toisaalta, kasvualustan laajuus vaihtelee paljon maantie- teellisesti, sillä lämpimissä ilmastoissa esimerkiksi rakennuksen routaeristystä ei edes tarvita (Heikkinen & Airaksinen, 2011, s. 20).

4.3. Hoito ja elinkaari

Köynnöksen hoidontarve on helposti huomattavissa ja arvioitavissa silmämääräisesti. Pääasialliseen julkisivukasvillisuuden hoitoon kuuluu köynnöksien ohjaaminen ja sitominen tukeen kiinni sekä oksien karsiminen että siistiminen sen mukaan, jos köynnös on kulkeutumassa vääriin paikkoihin tai jos se on takkuuntunut. Tuki- verkkoon kiinnittäminen tehdään ylemmissä kerroksissa nostoko- rista käsin tai julkisivuun suunniteltuja huoltoreittejä pitkin (Espoon kaupunki, 2020, s. 13). Dunnettin & Kingsburyn (2008, s. 233) mukaan viherjulkisivun huoltaminen kuitenkin kerran vuodessa on yleensä riittävä. Nuoria köynnöksiä tulisi toisaalta tarkastaa kak- si kertaa vuodessa, jotta ne pääsevät lähtemään hyvin kasvuun.

Liikenneviraston (2014, s. 72) mukaan köynnösten tuennat tulee tarkistaa ja korjata myös vuosittain.

Välimeren ja lauhkean ilmaston alueella viherjulkisivuista on laa- dittu elinkaariarviointi (Ottelé, Perini, Fraaij, Haas & Raiteri, 2011), joka antaa alustavan käsityksen viherjulkisivujen ympäristövaiku- tuksista. Arvioinnissa suora viherjulkisivu nähdään todella kestä- vänä eli ympäristöä säästävänä ratkaisuna, koska siinä ei käytetä ylimääräisiä materiaaleja toisin kuin epäsuorassa viherjulkisivussa, joka ei ollut yhtä kestävä ratkaisu. Epäsuoran viherjulkisivun kestä- vyys riippuu paljolti siihen valitusta tuen materiaalista, esimerkiksi ruostumaton teräs on 10 kertaa ympäristöä kuluttavampaa kuin

päällystetty teräs. (Ottelé ym, 2011, s. 3424, 3426, 3428.) Kuva 12: Köynnöksen tukeminen ja kiinnittäminen on tärkeää, jotta se ei tipu tuelta alas

16

Köynnöskasvien käytöstä viherjulkisivuina on lukuisia hyötyjä kau- pungin mittakaavassa. Nämä hyödyt ilmenevät ekologisina sekä sosiaalisina että taloudellisina etuina, mitkä parantavat urbaania ympäristöä. (Manso & Castro-Gomez, 2015 s. 864.) Viherjulkisi- vujen ekologisia etuja ovat hulevesien hallinta, tuulivirtausten hei- kentäminen, lämpöerojen tasaaminen, lämpösaarekeilmiön lieven- täminen, biodiversiteetin lisääminen ja ilmanlaadun parantaminen.

Sosiaalisia etuja ovat vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen, kaupunkikuvan parantaminen ja meluntorjunta. Taloudellisia etuja viherjulkisivuissa ovat julkisivun suojaaminen, lämpö- ja viilennys- kustannusten pieneneminen ja kiinteistöjen arvon nousu. Tämän luvun alaluvuissa perustellaan ekologiset, sosiaaliset ja taloudelli- set hyödyt erinäisten tutkimusten ja artikkelien avulla.

5.1. Ekologiset hyödyt

Tieteellisten artikkelien perusteella viherjulkisivuilla voidaan katsoa olevan enemmän ekologisia hyötyjä kuin sosiaalisia tai taloudellisia.

Ekologisilla hyödyillä tarkoitetaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä. Tässä alaluvussa nämä hyödyt käydään läpi edellä mainitussa järjestyksessä hulevesistä ilmanlaadun pa- rantamiseen.

Viherjulkisivujen veden pidättämistä ei voida luokitella samalla tavalla kuin horisontaalisia systeemejä. Horisontaalisissa, kuten viherkatoilla tai hulevesipainanteilla, veden virtaaminen on hidas-

5. Köynnöskasvien tuomia hyötyjä viherjulkisivuina

Kuva 13: Runsaasti peittävä köynnös on hyödyiltään

tehokkaampi kuin niukasti peittävä

ta kun taas vertikaalisissa nopeaa. Britanniassa tehty tutkimus viherjulkisivujen veden pidättämisestä vertikaalisessa suunnassa toi lupaavia tuloksia. Runsaslehtinen viherjulkisivu pidätti vettä yli 30 minuuttia, ennen kuin ensimmäinen läpivirtauksen huippu ohitti tunnistimen. Niukkalehtinen viherjulkisivu pidätti vettä noin puolet vähemmän kuin runsaslehtinen. Ero näiden kahden välillä osoittaa hoidon tärkeyden, jotta köynnöksestä tulisi runsas, ja siten tehok- kaampi pienentämään virtaamia ja auttamaan hulevesien hallinnas- sa. (Tiwary, Godsmark & Smethurst, 2018, s. 69–71, 73.)

Köynnökset pienentävät tuulta merkittävästi julkisivulla. Alanko- maissa tehdyssä tutkimuksessa (Perini, Ottelé, Fraaij, Haas & Rai- teri, 2011) mitattiin viherjulkisivujen tuulennopeuden pienentämistä.

Suora viherjulkisivu pienensi tuulta 0,43 m/s ja tuulennopeus köyn- nöksen takana oli lähes nollassa. Epäsuora viherjulkisivu pienensi tuulta 0,55 m/s, mutta tuulennopeus nousi hieman köynnöksen takana olevassa ilmatilassa. Tuulen viiman pienentäminen vai- kuttaa myös alueen lämpöerojen tasaamiseen. (Perini ym., 2011, s. 2291–2292.)

Julkisivukasvillisuus viilentää rakennusta varjostamalla, haihdut- tamalla ja eristämällä. Köynnökset voivat tällä tavoin radikaalisti vähentää rakennuksen maksimi lämpötilaa. Päivittäinen lämpöti- lan vaihtelu voi vähentyä jopa 50 %. (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 195.) Kasvien heittämät varjot estävät tiettyjen materiaalien, ku- ten kiven tai betonin, lämpenemisen, joilla on suuri lämmönvaras- tointikyky. Tällaiset materiaalit eivät aina ehdi jäähtyä iltaisin, mikä on ongelma kaupungeissa kesäkuukausina. (Gass & Petschek, 2012, s. 10.) Välimeren ilmaston alueella tehdyssä tutkimuksessa (Pérez, Coma, Sol, & Cabeza, 2017, s. 436) runsas kaksikerroksi- nen viherjulkisivu pienensi julkisivun lämpötilaa jopa yli 15 celsius astetta. Saatujen tulosten perusteella runsas kaksikerroksinen vi- herjulkisivu voi tarjota hyvän vaihtoehdon rakennuksen varjostamis- ta varten, ja korvata esimerkiksi rakennusmääräyksissä ehdotetut rakennuksen keinotekoiset varjoesteet kuten ulokepalkit. Tutkimuk- sessa nähtiin viherjulkisivulla olevan tehokas kyky estää suoraa auringon säteilyä myös köynnöksen ollessa vielä kasvuvaiheessa.

(Pérez ym., 2017, s. 436.) Viherjulkisivun varjostaminen tasaa läm- pöeroja aurinkoisien päivien lisäksi myös pilvisinä päivinä (Cuce, 2017, s. 253). Dunnett & Kingsbury (2008, s. 195) näkevät myös ikkunoiden varjostamisen köynnöksillä hyödyllisenä, koska ne es- tävät auringonsäteilyä pääsemästä suoraan sisään rakennukseen.

Kuva 14: Köynnökset muunmuassa varjostavat, eristävät ja pienentävät tuulenviimaa

18

Kasvin haihdunta prosessissa vesi haihtuu, jolloin se vetää lämpöä ja jäähdyttää ilmaa ympärillään. Tämän avulla köynnökset voivat merkittävästi laskea rakennuksen ilman lämpötilaa. (Kruger & Sevil- le, 2013, s. 70.) Kuumalla säällä köynnökset viilentävät rakennusta ja talvella puolestaan lämmittävät, mikä vaikuttaa lämmityskustan- nuksiin, joita käsitellään alaluvussa 5.3. Köynnöskasvin ja seinän välissä oleva ilmatila toimii ikään kuin eristeenä, ja siten estää läm- mön karkaamista talvella. (Alanko & Kahila, 2003, s. 18–20.) Köh- lerin tutkimuksien (2008, s. 434) mukaan viilennyksen tehokkuus liittyy enemmän alueen laajuudesta kuin köynnöksen paksuudesta ja eristyksen tehokkuus taas riippuu köynnöksen paksuudesta ja täten iästä.

Lämpötilan vaihteluiden vähentäminen julkisivulla on merkittävää lämpösaarekeilmiön ehkäisemisen kannalta. Lämpösaarekeilmi- össä kaupungin keskustan lämpötila on korkeampi kuin ympäröi- villä alueilla, mikä aiheutuu esimerkiksi rakennusten, liikenteen ja teollisuuden hukkalämmöstä. Myös vähäisempi haihdunta eli kasvillisuuden puute kohottaa alueen lämpötilaa huomattavasti.

Lämpösaarekeilmiöllä on kuitenkin sekä positiivisia että negatiivi- sia vaikutuksia. Suomen olosuhteissa talvella lämpösaarekeilmiön hukkalämpö voidaan kokea hyödyllisenä muun muassa rakennus- ten vähäisemmän lämmitystarpeen takia. Toisaalta kesällä se lisää voimakkaita hellejaksoja, joka nykyään on enemmän ongelma läm- pimissä ilmastoissa mutta tulee ilmastonmuutoksen myötä olemaan myös viileässä ilmastossa haittana. Kuumat hellejaksot aiheuttavat terveyshaittoja ja jopa kuolemia. (Ilmasto-opas, 2014.) Lisäksi läm- pösaarekeilmiö lisää sähkön kulutusta, ja jokainen celsiusaste voi nostaa sitä 5 %, mikä taas lisää fossiilisia päästöjä (Weinmaster, 2009, s. 12). Dunnettin ja Kingsburyn (2008, s. 196) mukaan vi- herjulkisivuilla on lämpösaarekeilmiötä heikentävä vaikutus. Wein- masterin artikkelin (2009, s. 12) perusteella viherjulkisivut voivat tosiaan pienentää lämpösaarekeilmiön tuomia negatiivisia efektejä, ja täten säästää energiaa. Viherjulkisivujen varjostava ja eristävä ominaisuus mahdollistaa sen, että pienempi määrä lämpöä säteilee julkisivuun. Köynnös käyttää myös julkisivulle kohdistuvan aurin- gonenergian haihduntaan, joten säteilevä auringonenergia ei voi imeytyä ja uudistua lämpönä julkisivun materiaalissa vaan muuttuu prosessissa viilentäväksi vesihöyryksi. (Weinmaster, 2009, s. 12.) Viherjulkisivuilla on merkitystä biodiversiteetin eli biologisen mo- nimuotoisuuden kannalta. Lontoossa tehdyssä tutkimuksessa (Francis & Lorimer, 2011, s. 1431) koetaan, että viherjulkisivut ja

Kuva 15: Köynnös jäähdyttää ilmaa haihduttamalla, jolloin alueen pienilmasto muuttuu

viherkatot yhdessä voivat edistää biodiversiteettiä luomalla yh- tenäisen reitistön eliöille, varsinkin selkärangattomille. Ne voivat tarjota suojaa erityisesti tärkeille niveljalkaisille ja edesauttaa niiden selviytymistä kaupunkiympäristössä. Köynnökset tuovat suojaa ja pesimäpaikkoja, joissa viihtyvät hyönteisten lisäksi myös linnut.

(Alanko & Kahila, 2003, s. 20.) Köhlerin (2008, s. 429) mielestä viherjulkisivuilla on tämän takia suurikin merkitys biodiversiteetin ylläpitämisessä. Näin viherjulkisivut voivat luoda pohjan rikkaalle eliöverkostolle. Täytyy kuitenkin huomioida se, että osa eliölajeista syö ravinnokseen köynnösten lehtiä, mikä suuressa määrin ei ole ideaalista viherjulkisivun tuoman varjostuksen kannalta (Dunnett &

Kingsbury, 2008, s. 198).

Kasvillisuus, mukaan lukien kasvualustan mikrobit, sitovat ja ha- jottavat ilman epäpuhtauksia ja voivat siten parantaa paikallises- ti ilmanlaatua (Espoon kaupunki, 2020, s. 15), ja täten viherjul- kisivuilla voisi olla tärkeä rooli ilmanpuhdistajana kaupungeissa.

Pienimuotoisessa tutkimuksessa (Abhijith, Kumar, Gallagher, Mc- Nabola, Baldauf, Pilla, Broderick, Di Sabatino & Pulvirenti, 2017) päädyttiin lupaaviin tuloksiin viherjulkisivujen kannalta avoimissa tie- ja katukanjoniolosuhteissa. Kadulla, jossa on viherjulkisivu, nähtiin saasteiden määrän olevan maksimissaan 95 % vähemmän kuin sellaisella, jossa ei ole viherjulkisivua. Toisaalta nämä tulokset vaihtelivat rajusti 0–95 % välillä saasteesta riippuen, joten tulok- sien luotettavuus ei ole täysin varmaa. Tutkimuksen perusteella katukanjoni tilanteessa viherjulkisivut päästävät ilman kiertämään, mikä edesauttaa saasteiden määrän pienentämistä, kun taas puut voivat lukita saasteet pyörimään kadulla. Puiden kyky varsinaisesti puhdistaa ilmaa on kuitenkin paljon tehokkaampi kuin köynnöksillä.

(Abhijith ym, 2017, s. 84.)

Kuva 16: Köynnöksen peittämässä seinässä on paljon eri hyötyjä; varjostava vaikutus tasaa lämpöeroja ja tuo suojaa eläinlajistolle

20

5.2. Sosiaaliset ja terveydelliset hyödyt

Sosiaaliset hyödyt kohdistuvat meihin ihmisiin, ja ne ovat yleisesti kasvillisuudesta tulevia eivätkä pelkästään viherjulkisivujen aiheut- tamia. Kasvillisuus edistää henkistä ja fyysistä terveyttä sekä tekee elämästämme mieluisampaa ja viihtyisämpää sekä kaupunkikuvan että pienilmaston muutoksen myötä.

Viheralueiden vaikutusta ihmisen hyvinvointiin tutkitaan paljon, mutta viherjulkisivujen tuomia vaikutuksia ei ole vielä varsinaisesti tähän näkökulmaan tutkittu. Maailman terveysjärjestö (eng. World Health Organization) on laatinut katsauksen kasvillisuuden ja vi- heralueiden vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin. Katsauksen pe- rusteella tutkimukset ovat osoittaneet, että urbaaneilla viheralueilla on merkittäviä ihmisen terveyteen liittyviä vaikutuksia, varsinkin taloudellisesti vähäosaisille yhteisöille, lapsille, raskaana oleville naisille ja vanhuksille. Kasvillisuuden tuomat psykologiset vaiku- tukset rentouttavat ja lievittävät stressiä, eli täten parantavat mie- lenterveyttä. Lisäksi viheralueet edesauttavat ylläpitämään fyysistä kuntoa ja heikentävät kaupunkiympäristön haitallisia tekijöitä kuten liiallista lämpöä, melua ja ilmansaasteille altistumista. (World Health Organization, 2016, s. 40.) Vihreän infrastruktuurin tuoma positiivi- nen imago, täten myös parantaa kaupunkikuvaa.

Köhlerin artikkelissa (2008, s. 429) mainitaan viherjulkisivujen ää- nenvoimakkuuden vaimentamisen olevan korkeintaan 5 desibeliä.

Yleisesti kasvillisuus voi vaikuttaa melutasoon suorasti, joka hil- jentää melua aidosti, tai epäsuorasti, joka perustuu psykologiseen vaikutukseen. Kasvillisuuden teho estää melua perustuu kolmeen eri tekijään. Ensimmäiseksi melun lähde tulee peittää, millä on psy- kologinen vaikutus eli kun lähdettä ei näe niin sen aiheuttama melu tuntuu olevan pienempi. Toiseksi kasvillisuuden juuret kuohkeutta- vat maaperää, joka imee melua itseensä ja vähentää kaikumista.

Kolmanneksi kasvillisuus torjuu melua itsessään, ja tähän vaikut- tavat esimerkiksi kasvin lehtien ominaisuudet sekä kasvillisuuden alueen leveys että tiheys. Asuntoon kohdistuva melu voi kuitenkin lisääntyä heijastuksen tai kasvillisuuden itse aiheuttaman melun takia kun tuulenkohina ja sateen ropina kuuluvat voimakkaam- min osuessaan kasvillisuuteen. Yleensä tällaisia luonnon ääniä ei koeta meluina tai haitallisina, vaan pikemminkin myönteisinä ja rentouttavina. Tämä voi silti häiritä yksilöä, ja esimerkiksi heikentää unenlaatua tai muuten terveydentilaa. Kuitenkin melun kokemiseen vaikuttavat huomattavasti kulttuuri-, maisema-, ilmasto- ja varalli- suuserot. (Pesonen, 1995, s. 11, 16, 17, 23.)

Kuva 17: Kasvillisuudella on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille;

se tuo alueelle viihtyisyyttä

5.3. Taloudelliset hyödyt

Viherjulkisivujen taloudelliset hyödyt tuovat säästöjä. Julkisivun suojaaminen erilaiselta kulutukselta pidentää julkisivun elinikää ja pienentää sen korjaamistarvetta. Lämpöerojen tasaaminen taas tuo säästöjä viilennys- ja lämmityskustannuksissa. Myös kiinteistöjen arvo nousee, joka voi näkökulmasta riippuen olla hyvä tai huono asia.

Dunnettin ja Kingsburyn (2008, s. 197) mukaan köynnökset aut- tavat suojaamaan julkisivua sateilta. Myös Alangon (2003, s. 18) mukaan köynnöskasvien peittämällä talolla on ikään kuin sade- takki tai sateenvarjo, joka suojaa julkisivua muunmuassa sateelta, rakeilta ja lumelta. Muiden lähteiden perusteella julkisivun peittä- minen suojaa sitä myös syövyttävältä happosateelta, tuulelta ja ultraviolettisäteilyltä. Samalla julkisivukasvillisuus estää seinän vandalisoimista esimerkiksi graffiteilla. (Weinmaster, 2009, s. 15.) Auringon ultraviolettisäteilyltä suojaaminen suojaa julkisivun materi- aalia tai maalipintaa kulumiselta. Alttiita runsaalle auringonsäteilylle Suomessa ovat kaakon-, etelän- ja lounaanpuoleiset seinät, minkä takia köynnöskasvien käytön tehokkuus julkisivun suojaamiseksi on eniten hyötyä näissä suunnissa. (Alanko & Kahila, 2003, s. 18–20.) Suomessa tehdyssä tutkimuksessa (Edelman, Pakkala, Tuominen, Köliö, Jauni, Pentti, Kiviste, Vinha & Lehvävirta, 2018, s. 55–66) osoitettiin, että köynnökset eivät tuo liiallista kosteutta julkisivul- le vaan pikemminkin pitävät sen kuivana. Tutkimuksessa selvisi, että mitä suurempi ilmatila köynnöksen ja seinän välissä on, sitä nopeammin seinä kastuu vedestä, mutta avara ilmatila mahdollis- taa köynnöksen kanssa nopeamman kuivumisen kuin verrattuna julkisivuun ilman köynnöstä. Köynnöksen tulisi kuitenkin peittää mahdollisimman paljon julkisivusta, jotta suojaamisen hyöty vedeltä olisi riittävän merkittävä.

Julkisivun suojaaminen ja lämpötilan vaihtelun vähentäminen on merkittävää jäätymis-sulamisvaihtelun ehkäisemisen kannalta. Jää- tymis-sulamisvaihtelu on yleinen rappeutumismekanismi, jonka lämpösaarekeilmiö aiheuttaa. Tällöin lämpötila vuorottelee julkisi- vun materiaalin pinnalla nollan celsius-asteen ala- ja yläpuolella, jolloin pinnalla oleva vesi vuoroin jäätyy ja sulaa. Tämä kuormittaa julkisivua ja lopulta aiheuttaa rappeutumisvaurioita kuten halkeamia ja murtumia. Köynnöskasveilla voidaan ehkäistä tätä jäätymis-sula- misvaihtelua pienentämällä kosteuspitoisuutta rakennuksen seinäl- lä sekä varjostamalla että eristämällä. (Edelman ym., 2018, s. 56.)

Hyytiälä, Tampere Kuva 18: Joitakin köynnöksiä voi käyttää hyötykasveina, esimerkiksi humalan emikukintoja käytetään oluen tekemisessä

22

Viherjulkisivujen eristävä ja lämpöeroja tasaava vaikutus tuo sääs- töjä esimerkiksi energian kulutuksen kannalta. Keski-Euroopas- sa viherjulkisivuilla on tutkittu säästettävän 5–25 % vuosittaisissa lämmityskuluissa (Alanko & Kahila, 2003, s. 20) ja tuulen viimaa pienennettäessä 75 % lämmityksen tarve talvella pienenee 25 % (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 196). Uudemmissa tutkimuksissa todetaan edelleen viherjulkisivujen olevan varsin merkittäviä ener- gian säästämisessä. Viherjulkisivut toivat Espanjassa tehdyssä tutkimuksessa noin 34 % säästöt energian kulutuksessa (Pérez ym., 2017, s. 436).

Monet tutkimukset ovat osoittaneet viheralueiden ja vihreiden ele- menttien nostavan kiinteistöjen arvoa. Aasialaisessa artikkelissa (Ab. Azis, Sipan, Sapri, Abdul Jalil & Mohammad, 2017) selvitettiin rakennukseen sijoitettavien elementtien vaikutusta kiinteistön arvon nousuun. Viherseinien visuaalisesti esteettinen ulkonäkö ja tuoma intiimisyyden tunne toi kiinteistön arvoon jopa neljän prosentin nousun. (Ab. Azis ym., 2017, s. 183.)

Kuva 19: Alueen esteettisen ulkonäön kohentaminen voi nostaa alueen arvoa eli rakennusten hintoja ja vuokria

Syitä köynnöksien aiheuttamille julkisivujen vaurioille on muutamia.

Ensimmäisenä on hoidon puute, joka itsessään voi antaa alun lukuisille uusille ongelmille, toisena väärien materiaalien valinta ja kolmantena viallinen tukien asennus ja niiden puutteellisuus. (Dun- nett & Kingsbury, 2008, s. 231.) Tässä luvussa käydään läpi näitä syitä jaoteltuina itsestään kiinnittyvien köynnösten ja tukea tarvitse- vien aiheuttamiin haittoihin. Viimeisessä alaluvussa käydään vielä läpi haittoja, jotka ovat yhteisiä molemmille viherjulkisivuille.

6.1. Itsestään kiinnittyvien haitat

Itsestään kiipeävät lajit vaativat enemmän hoitoa, koska niitä ei rajoita mikään, joten ne voivat tunkeutua vääriin paikkoihin kuten ikkunoihin ja räystäisiin (Dunnett & Kinsbury, 2008, s. 230). Jos itsestään kiipeävien lajien annetaan liikkua vapaasti, niin ne voivat tehdä pysyviä rakenteellisia vahinkoja rakennukselle (Weinmaster, 2009, s. 11).

Julkisivun ja tukirakenteiden materiaalit vaikuttavat siihen, min- kälaisia haittoja köynnös voi aiheuttaa. Itsestään kiipeäviä lajeja tulisi välttää rapatuilla pinnoilla, koska ne voivat repiä rappauksen irti irrotessaan seinästä (Räty, 2012, s. 183). Jos kosteus seinän pinnalla on tarpeeksi korkea, niin itsestään kiipeävien köynnös- ten versot kulkeutuvat seinän koloihin ja tunkeutuvat siellä entistä syvemmälle (Gass & Petschek, 2012, s. 74). Julkisivun materiaali voi täten alkaa rakoilemaan, ja esimerkiksi kaakelijulkisivun laatat lähteä irti. Itsestään kiipeäviä lajeja ei siis ole kannattavaa suun- nitella laitettavaksi julkisivuille, joissa materiaalissa on koloja tai sen taakse voi tunkeutua. Weinmasterin artikkelin mukaan (2009, s. 10) kiipimäjuuret aiheuttavat enemmän ongelmia julkisivuille kun taas tarttumalevyillä kiipeävät aiheuttavat vain pieniä jälkiä pinnalle.

Sundman (2012, s. 17) kuitenkin päättelee opinnäytetyössään tart- tumalevyjen ja kiipimäjuurien haittojen olevan yleensä kosmeettisia, eikä niinkään rakennusta muuten haittaavia.

Köhler tutki Berliinissä itsestään kiipeävien köynnöksien vaikutusta rapattuihin julkisivuihin. Minkäänlaista vaikutusta ei näkynyt 83 % seinissä, kun taas 16 % oli jonkinlaisia vaurioita ja 1 % vakavia vaurioita. Vaurioituneet julkisivut olivat itsessään jo varsin vanhoja, huonokuntoisia tai niissä oli käytetty huonolaatuista rappausta.

(Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 230.) Tutkimuksessa tarkasteltiin kuitenkin julkisivuja, joissa köynnös oli vielä kiinni. Köynnöksen poiston jälkeen tulos olisi mahdollisesti ollut erilainen.

6. Köynnöskasvien aiheuttamia haittoja

Kuvat 20 ja 21: Ylhäällä tarttumalevyjen ongelmia; rappauksen irroittaminen ja siihen kiinni jääminen kärhen katketessa

24

6.2. Tukea tarvitsevien haitat

Tukea tarvitseville lajeille tarpeellinen tuenta on todella tärkeää.

Jos tukea tarvitsevaa köynnöstä ei ole kiinnitetty tukeen riittävästi, se voi romahtaa alas ja mahdollisesti vetää tukiverkon alas muka- naan. Ongelmia aiheuttavat jos köynnökselle on asennettu liian pienet tuet. Puutteelliset tuennat aiheuttavat sen, että köynnös al- kaa kiertymään itsensä ympärille, joka johtaa rumaan ja sotkuiseen lopputulokseen (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 191–192). Tämä ei tee myöskään kasville hyvää, vaan se saattaa tukahduttaa itsensä.

Liian heikot tuennat tai niiden huono asennus rakennukseen voi aiheuttaa köynnöksen ja koko tuennan irtoamisen julkisivulta, mikä voi rikkoa julkisivua rakenteellisesti. Lisäksi suunnittelun kannalta pitää huomioida kuinka paksu köynnöksen rungosta tulee, ja sen perusteella jättää riittävän paljon tilaa tukirakenteen ja julkisivun vä- liin. Ilman tätä köynnös kasvaessaan vääntää tukea ja kiinnikkeitä irti seinästä. (Dunnett & Kingsbury, 2008, s. 231.)

6.3. Muut haasteet

Viherjulkisivuilla on muita huomattavasti haastavia puolia, kuten maan alla oleva juuristo. Dunnettin ja Kingsburyn mukaan (2008, s. 232) huoli köynnösten juuriston aiheuttamista vaurioista perus- tuksissa ja viemäristöissä on kuitenkin hyvin harvinaista, mutta juurien tunkeutuminen salaojiin rakennuksen ohella puolestaan on potentiaalinen ongelma. Helsingin kaupungin Pihasuunnitel- ma ja pihan muutostöiden luvanvaraisuus julkaisussa (2017, s. 6) mainitaan, että maanalaisten rakenteiden kuten routaeristeiden, salaojien ja putkilinjojen läheisyyteen ei tule istuttaa voimakasjuu- rista kasvillisuutta. Esimerkiksi köynnöshortensialla on tunnetusti vahva juuristo, mikä mahdollisesti voisi tunkeutua ja vaurioittaa maanalaisia rakenteita. Sisäilmayhdistyksen nettisivuilla (2008) puhutaan, että rakennuksen seinustoille ei tule istuttaa köynnöksiä tai ylipäänsä mitään kasvillisuutta, koska ne kuivattavat seinää, tukkivat salaojat juurilla ja roskaavat kaivot. Sisäilmayhdistyksen tiedot perustuvat vanhoihin ja kumottuihin rakentamismääräyksiin.

Uusissa rakentamismääräyksissä (Outinen, 2017, s. 14) puoles- taan vaaditaan, että salaojitusjärjestelmän tulee kestää erilaiset kuormitukset, kuten kasvillisuuden juurien tunkeutuminen.

Kuva 22: Köynnöksen kasvupaksuus on otettava huomioon myös säleikön silmäkoossa

Kuva 23: Tiukasti kiinni kietoutunut köynnös jättää helposti jäljet ränneihin Ruoholahdenkanava, Helsinki

Monesti jää epäselväksi kenelle köynnöksen hoitamisen vastuu kuuluu, koska käytännössä ne eivät ole osa ympäröivää viheraluet- ta vaan osa rakennusta. Tällöin niille ei välttämättä tajuta tilata edes hoitoa. Hoidon puutteeseen herätään vasta silloin kun ongelmia on jo syntynyt tai kun julkisivu on remontin tarpeessa. (Sundman, 2012, s. 39.) Puutteellinen hoito voi johtaa köynnöksen takkuun- tumiseen, joka voi lisätä tuulen aiheuttamaa taakkaa, mikä taas kuormittaa mahdollista tukea ja koko julkisivua (Dunnett & Kinsbury, 2008, s. 231). Weinmasterin mielestä (2009, s. 11) suurin huonoin puoli viherjulkisivuissa on se, että köynnöksellä vie aikansa kasvaa todella runsaaksi, varsinkin jos kasvi kuolee ja joutuu kasvamaan uudestaan. Tästä johtuen niiden huoltaminen on verrattaen han- kalampaa kuin elävien seinien. Dunnettin ja Kingsburyn mukaan (2008, s. 234) viherjulkisivut eivät ole tulipaloriski, ellei kuivaa ja kuollutta materiaa ole paljon, jolloin siitä voi olla pieni lokaalinen riski.

Kuva 24: Takkuuntunut kelasköynnös on kiivennyt katulamppuun asti

Kuva 25: Murattimatto on irronnut osittain julkisivulta Puotilan metroasema, Helsinki

26

7. Kustannukset

Weinmaster (2009, s. 17) toteaa artikkelissaan viherseinien olevan itseasiassa yhtä vihreitä kuin ne näyttävät olevan. Myös Köhler (2008, s. 434) pitää viherjulkisivuja kustannustehokkaina menetel- minä, sillä ne ovat helppoja tehdä, niiden asennus on halpaa ja yli kymmenen vuoden jälkeen eli suhteellisen lyhyessä ajassa niiden ekologiset hyödyt ovat merkittäviä. Weinmasterin mukaan (2009, s. 11) viherjulkisivujen yksi pääeduista on niiden edullisuus, sillä ne ovat halvin vaihtoehto seinien vihreyttämisessä. Niiden päällimmäi- senä haasteena, jotka ovat suhteellisen pienet, ovat asentamisen ja ylläpidon kustannukset. Tässä luvussa käydään läpi viherjul- kisivujen kokonaistaloudellisuus eli rakentamiseen, ylläpitoon ja poistamiseen liittyvät kulut.

Viherjulkisivujen asentamisen kustannukset riippuvat materiaaliva- linnoista ja asennustekniikoista. Suora viherjulkisivu on yksinkertai- sin ja halvin. Hinta neliömetriltä vaihtelee 30–45 euron välillä, kun taas epäsuoran viherjulkisivun hinta on 40–75 euron väliltä. Modu- laarisen epäsuoran viherjulkisivun hinta riippuu paljolti moduulin materiaalista, esimerkiksi muovisilla astioilla viherjulkisivun hinta neliömetriltä vaihtelee 100–150 euron välillä ja sinkillä päällyste- tyillä teräsastioilla hinta voi nousta jopa 800 euroon neliömetriltä.

Köynnöskasveilla päällystetyt viherjulkisivut ovat kuitenkin varsin halpoja vaihtoehtoja verrattuna eläviin seiniin, joiden hinta-arvio on 400–1200 euroa neliömetriltä. (Wesolowska & Laska, 2019, s. 6.) Italialaisessa artikkelissa (Perini & Rosasco, 2013) viherjul- kisivuista tehtiin kustannus-hyöty analyysi. Analyysin perusteella suora viherjulkisivu on taloudellisesti kestävämpi vaihtoehto kuin epäsuora viherjulkisivu. Analyysissä otettiin huomioon julkisivun asentaminen, ylläpito mukaanlukien julkisivun korjaustarve ja lo- pulta viherjulkisivun hävittäminen. Köynnöksien hoidolle vuosittain tulee hinnaksi noin 2,81 euroa neliömetriltä, joka on laskettu sa- maksi sekä itsestään kiipeäville että tukea tarvitseville. Toisaalta modulaarisen epäsuoran viherjulkisivun hoidon kustannukset ovat hieman enemmän. (Perini & Rosasco, 2013, s. 120.)

Kuva 26: Tukea tarvitsevat lajit vaativat enemmän materiaalikustannuksia kuin itsestään kiipeävät

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää minkälaisia hyötyjä ja haittoja köynnöskasvien käytöstä on viherjulkisivuina.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan päätellä, että oikein suunniteltuina ja hoidettuina viherjulkisivuilla on paljon hyötyjä, joi- hin tulisi suhtautua enemmän mahdollisuutena kuin hankaluutena.

Tässä viimeisessä luvussa tuon vielä esiin omia havaintoja kirjalli- suuskatsauksesta ja pohdintoja niistä.

Vaikka tutkimus julkisivukasvillisuudesta alkoi jo 1980-luvun ympä- ristöheräämisen myötä, niiden haitallisuudesta rakennukselle kiis- tellään edelleen. Tämän kandidaatintutkielman puitteissa vakavista rakenteellisista haitoista ei löytynyt tieteellistä näyttöä ja varsinaista tutkimusaineistoa. Jos viherjulkisivu aiheuttaa huolta, niin varmin ratkaisu olisi käyttää tukea tarvitsevia köynnöksiä, jotka eivät ole kosketuksissa seinään, jolloin monet näistä huolta aiheuttavista haitoista lukeutuvat pois. Huolta haitoista ei pitäisi olla, kunhan viherjulkisivut suunnitellaan käytettäväksi sopivien materiaalien kanssa ja niitä hoidetaan vuosittain. Yleisenä ongelmana vastaan tulee se, että kenelle hoitovastuu kuuluu. Tämän ollessa epäselvää koko köynnöksen säännöllinen hoito jää tekemättä, jolloin siitä koi- tuu ongelmia, mikä jatkaa edelleen kiistelyä siitä, miten haitallisia köynnökset julkisivuille ovat.

Monissa tutkielman lähteissä puhutaan köynnöskasvien olevan todella potentiaalisia ja helppoja käyttää julkisivukasvillisuutena, mutta Suomessa tiettyjen kaupunkien käyttämässä Viherkerroin- työkalussa tulee vastaan ristiriita. Tämä saattaa johtua pelkästään siitä, että Suomessa viherseinät ovat varsin uusi rakenne verrattu- na esimerkiksi Keski-Eurooppaan, minkä takia niihin suhtaudutaan varauksellisesti. Hulevesien hallinta on suuressa roolissa Viherker- rointyökalussa, ja viherseinien kyky pidättää sitä ei ole varsin suuri verrattuna horisontaalisiin systeemeihin, mikä on yksi syy vihersei- nien alhaiselle pisteytykselle työkalussa. Työkalussa puhutaankin viherseinien tarvitsevan lisäselvitystä Suomen olosuhteissa, jota esimerkiksi SOGREEN-hanke on tällä hetkellä tekemässä Valkea- koskella ja Helsingin Jätkäsaaressa.

Viherjulkisivujen ekologiset ja sosiaaliset hyödyt yhdessä ovat mahdollisesti tärkeitä Suomen olosuhteissa kun taas taloudelli- sista hyödyistä merkittävintä on vain julkisivun suojaaminen. Vii- lennys- ja lämpökustannuksissa säästäminen ei oletettavasti ole yhtä tehokasta kuin lämpimissä ilmastoissa, joissa viherjulkisivun viilentämisellä ja varjostamisella on todella suuri merkitys. Tämän

8. Pohdinta ja johtopäätökset

Kuva 27

28