TYÖEHTOSOPIMUKSEN TYÖRAUHALAUSEKKEEN OIKEUSVAIKUTUKSET
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos OTM-tutkielma 22.9.2020
Tekijä: Eljas Ryhänen (268878) Ohjaaja: Marjo Ylhäinen
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Oikeustieteiden laitos
Tekijä
Eljas Ryhänen
Työn nimi
Työehtosopimuksen työrauhalausekkeen oikeusvaikutukset
Pääaine
Oikeustiede
Työn laji
OTM-tutkielma
Aika
22.9.2020
Sivuja
XII+76
Tiivistelmä
Työehtosopimuksen voimassa ollessa osalliset ja sopimukseen sidotut ovat työehtosopimuslain (436/1946) 8.1 §:n mukaan velvollisia välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuu- dessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen (passiivinen työrauhavelvollisuus). Sopimukseen sidotut yhdis- tykset ovat sitä paitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työnte- kijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä (aktiivinen työrauhavelvollisuus). Työrauhavelvoitteen rikkomisesta voidaan tuomita työehtosopimus- lain 9 ja 10 §:ssä määritelty hyvityssakko.
Työehtosopimuksiin sisällytetään yleensä muistutus lakisääteisestä työrauhavelvollisuudesta, mutta tällä työrauha- lausekkeeksi kutsuttavalla määräyksellä voi kuitenkin olla myös monia muita ulottuvuuksia ja käyttötarkoituksia.
Tutkimuksessa arvioidaan lainopillisen metodin avulla, millaisia oikeusvaikutuksia työrauhalausekkeella voi olla.
Lainopin metodi ilmenee tutkimuksessa erityisesti oikeuskirjallisuuden ja työtuomioistuimen ratkaisujen systema- tisointina. Kysymystä lähestytään ensin työehtosopimusoikeuden yleisen oikeudellisen kehyksen sekä 1950-luvulla käydyn työrauhalausekkeita koskeneen kiistan tarkastelulla. Aiheen kannalta on keskeistä hahmottaa ensin työrau- havelvollisuuden työehtosopimuslain mukainen ulottuvuus ja sen tehosteet. Tutkimuksessa tarkastellaan nykyisten työehtosopimusten työrauhalausekkeita esimerkkeinä työrauhalausekkeen käytöstä.
Työrauhavelvollisuutta ei voida supistaa, mutta sitä voidaan laajentaa osapuolten välillä vaikuttavalla velvoitemää- räyksellä. Työrauha-asiat eivät kuulu säännöstämiskompetenssin piiriin, eikä työrauhalausekkeella voi näin olla kolmansia sitovaa normivaikutusta. Tästä huolimatta työrauhalausekkeella voi olla monia erilaisia oikeusvaikutuk- sia. Ensinnäkin työrauhalausekkeella voidaan laajentaa työehtosopimukseen osallisten passiivista työrauhavelvol- lisuutta koskemaan myös poliittisia työtaistelutoimenpiteitä tai myötätuntotyötaistelutoimenpiteitä. Osalliset voivat tehostaa valvontavelvollisuuttaan jopa absoluuttiseksi, millä on välillisiä vaikutuksia muihin työehtosopimukseen sidottuihin. Työrauhalauseketta voidaan käyttää myös eräänlaisena neuvottelumääräyksenä. Työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n mukainen hyvityssakkoseuraamus koskee työtuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan automaattisesti myös valvontavelvollisuuden tehostamista, mutta ei passiivisen työrauhavelvollisuuden laajentamista, ellei niin ni- menomaisesti erikseen sovita. Hyvityssakkoseuraamuksesta voidaan ylipäänsä sopia eri tavoin. Osapuolten välillä vaikuttava laajempi työrauhalauseke ei ole turvatun työtaisteluoikeuden vastainen.
Avainsanat
Työrauhalauseke, työehtosopimus, velvoitemääräys, työrauhavelvollisuus, passiivinen työrauhavelvollisuus, val- vontavelvollisuus, hyvityssakko, paikallinen työehtosopimus, säännöstämiskompetenssi
LÄHTEET ... IV LYHENNELUETTELO ...XII
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkimuksen aihe, tutkimuskysymykset ja aiheen rajaus ... 1
1.2 Tutkimusmetodi ja lähdeaineisto ... 7
2 TYÖEHTOSOPIMUS JA SEN MÄÄRÄYKSET ... 10
2.1 Työehtosopimus säännöstyslähteenä ... 10
2.1.1 Työehtosopimus ja osapuolet ... 10
2.1.2 Työehtosopimuksen sisältövaatimukset ... 12
2.1.3 Työehtosopimuksen sitovuuspiiri ... 13
2.2 Työehtosopimuksen määräykset ja tulkinta ... 14
2.2.1 Normimääräykset ja säännöstämiskompetenssi ... 14
2.2.2 Velvoitemääräykset ja velvoittautumiskompetenssi... 16
2.2.3 Tulkintaperiaatteet ... 17
2.3 Velvoitemääräysten toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä ... 20
2.3.1 Velvoitemääräysten valvontavelvollisuus ... 20
2.3.2 Hyvityssakko vai vahingonkorvaus velvoitemääräyksen tehosteena? .... 20
2.3.3 Neuvottelulausekkeet ennen työtuomioistuinprosessia ... 22
3 TYÖRAUHAVELVOLLISUUS JA TYÖRAUHALAUSEKKEET ... 24
3.1 Työrauhavelvollisuuden ulottuvuus ... 24
3.1.1 Työtaistelutoimenpiteen käsite ja tunnusmerkit ... 24
3.1.2 Kielletyt työtaistelutoimenpiteet ... 26
3.1.3 Sallitut työtaistelutoimenpiteet ... 28
3.1.4 Passiivinen työrauhavelvollisuus ... 29
3.1.5 Valvontavelvollisuus eli aktiivinen työrauhavelvollisuus ... 30
3.2 Hyvityssakko työrauhavelvollisuuden tehosteena ... 33
3.3 Työtaisteluoikeuden tausta perusoikeutena... 35
3.4 Työrauhalauseke työehtosopimuksen määräyksenä ... 37
3.4.1 Työrauhalausekkeen vakiintuminen velvoitemääräykseksi ... 38
3.4.2 Työehtosopimuslain mukaiset työrauhalausekkeet ... 41
4 TYÖRAUHAVELVOLLISUUTTA LAAJENTAVAN TYÖRAUHALAUSEKKEEN OIKEUSVAIKUTUKSET ... 43
4.1 Työrauhalauseketta koskeva oikeuskäytäntö ... 43
4.1.1 Paperiteollisuuden tehostettu valvontavelvollisuus ... 43
4.1.2 Lehdistön työehtosopimusta koskeva ratkaisu TT 2014-74 ... 47
4.1.3 TT 2019:71 – paikallinen sopimus työrauhasta työehtosopimuksena ... 49
4.1.4 Varhaisjakelijoita ja pakettilajittelijoita koskevat ratkaisut ... 52
4.1.5 TT 2020:42 – toisen sopimusalan tukityötaistelujen rajoittaminen ... 54
4.2 Passiivisen työrauhavelvollisuuden laajentaminen työrauhalausekkeella ... 57
4.3 Valvontavelvollisuuden laajentaminen työrauhalausekkeella ... 59
4.4 Työrauhalausekkeen vaikutus hyvityssakon määräämiseen ... 61
4.5 Paikallinen työehtosopimus ja työrauhalauseke... 66
4.6 Työrauhalausekkeet ja säännöstämiskompetenssi – aina erillään? ... 70
5 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 73
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. WSOY 1989.
Barnard, Catherine, EU Employment Law. 4th edition. Oxford University Press 2012.
Bruun, Niklas, Kollektivavtal och rättsideologi: en rättsvetenskaplig studie av de
rättsideologiska premisserna för inlemmandet av kollektivavtalet och kollektiva kamptgåder i finsk rättsordning efter år 1924. Helsingin yliopisto 1979.
Bruun, Niklas – Anders von Koskull, Työoikeuden perusteet. 2. uudistettu painos. Talentum 2012.
Bruun, Niklas – Mikkola, Matti – Muona, Marianne, Selvitys eurooppalaisista työrauhajär- jestelmistä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 20/2011. Edita Publishing Oy.
European Committee of Social Rights: Digest of the Case Law of the European Committee of Social Rights. European Social Charter 2018.
Helle, Minna, Järki ja tunteet. Otava 2018.
Hemmo, Mika, Sopimusoikeus I. 2. uudistettu painos. Talentum 2003. (Hemmo 2003 I) Hemmo, Mika, Sopimusoikeus II. 2. uudistettu painos. Talentum 2003. (Hemmo 2003 II) Hemmo, Mika, Vahingonkorvaus. WSOY 2005.
Hemmo, Mika, Sopimusoikeuden oppikirja. Talentum 2006.
Hietala, Harri – Kaivanto, Keijo – Pystynen, Johanna, Esimiehen työoikeus. Alma Talent Fokus 2020. (viimeisin päivitys 23.6.2020)
Hirvonen, Ari, Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen jul- kaisuja 17. Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta 2011.
Hofmann, Claudia & Schuster, Norbert, It Ain’t Over ‘Til its Over: The Right to Strike and the Mandate of the ILO Committee of Experts Revised. Working paper no. 40.
International Labour Organization 2016.
Hölttä, Kalevi, Työtaistelu: työtaisteluoikeus, sen käyttäminen ja rajoitukset. Kansan sivis- tystyön liitto 1999.
Hölttä, Kalevi, Myytti yleisestä työrauhavelvollisuudesta. Oikeus 2008, s. 67–86.
Hölttä, Kalevi, Toimintaoikeudet ja työtaisteluvapaus: valtiosääntöoikeudellinen tutkimus poliittisista perusoikeuksista ja työtaisteluvapaudesta perusoikeutena. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2012.
Hölttä, Kalevi, Paikallinen sopiminen työoikeudessa. Defensor Legis 3/2020, s. 343–354.
Hölttä, Kalevi – Eerola-Pilvi, Pirkko, Tarvitaanko eri sopimusjärjestelmät työntekijöille ja
virkamiehille? Oikeus 2020, s. 94–104.
International Labour Organisation (ILO): Freedom of Association. Compilation of decisions of the Committee on Freedom of Association. 6th edition. International Labour Office 2018.
Iossa, Andrea, Collective Autonomy in the European Union: Theoretical, Comparative and Cross-border perspectives on the Legal Regulation of Collective Bargaining. Lund University, Faculty of Law 2017.
Kairinen, Martti, Työoikeus perusteineen. 2. uudistettu painos. Työelämän tietopalvelu 2009.
Kairinen, Martti – Hietala, Harri – Ojanen, Petteri, Paikallinen sopiminen ja sopimukset. 4.
uudistettu painos. Alma Talent 2015.
Kairinen, Martti – Lamminen, Johannes – Murto Jari, Työehtosopimusjärjestelmän toimi- vuus ja kehittäminen. Työoikeudellisen Yhdistyksen vuosikirja 2012–2013, s. 57–82.
Unigrafia 2013.
Kairinen, Martti – Lamminen, Johannes – Murto, Jari – Rikkilä, Petri – Uhmavaara, Heikki, Kollektiivisopimukset ja työrauha. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2012. (Kairinen ym. 2012)
Kairinen, Martti – Lamminen, Johannes – Murto, Jari – Rikkilä, Petri – Uhmavaara, Heikki, Kollektiivisopimukset työehtojen turvaajana. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu 12/2013. (Kairinen ym. 2013)
Kairinen, Martti – Koskinen, Seppo, Lähtökohtia, osa V luku 1 teoksessa Kairinen, Martti – Koskinen, Seppo – Nieminen, Kimmo – Ullakonoja, Vesa – Valkonen, Mika, Työ- oikeus. Alma Talent Fokus 2018.
Kairinen, Martti – Koskinen, Seppo, Työehtosopimussidonnaisuus, osa V luku 2 teoksessa Kairinen, Martti – Koskinen, Seppo – Nieminen, Kimmo – Ullakonoja, Vesa – Valko- nen, Mika, Työoikeus. Alma Talent Fokus 2018.
Kaisto, Janne, Lainoppi ja oikeusteoria: oikeusteorian perusteista aineellisen varallisuusoi- keuden näkökulmasta. Edita publishing Oy 2005.
Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 105–134 teok- sessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeus- tieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016 [www.edilex.fi/kirjat/16170]
Kopponen, Urho, Työehtosopimus työsuhteen perussäännöksenä. Sanoma Oy 1954.
Koskinen, Seppo, Työtaistelu ja työsopimuksen purkaminen. Lakimiesliiton kustannus
1989.
Koskinen, Seppo, Työtaistelu, yhteistoiminta ja työoikeus. Turun yliopiston oikeustieteelli- sen tiedekunnan julkaisuja 1992.
Koskinen, Seppo, Työrauhavelvollisuus, osa V luku 3 teoksessa Kairinen, Martti – Koski- nen, Seppo – Nieminen, Kimmo – Ullakonoja, Vesa – Valkonen, Mika, Työoikeus.
Alma Talent Fokus 2017.
Koskinen, Seppo, Työriitojen sovittelu, osa V luku 5 teoksessa Kairinen, Martti – Koski- nen, Seppo – Nieminen, Kimmo – Ullakonoja, Vesa – Valkonen, Mika, Työoikeus.
Alma Talent Fokus 2017.
Koskinen, Seppo, Työrauhavelvollisuuden laajentamissopimus työehtosopimuksena – TT 2019:71. Edilex uutiset 23.7.2019. [www.edilex.fi/uutiset/60772]
Koskinen, Seppo – Kulla, Heikki, Virkamiesoikeuden perusteet. 8. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2019.
Koskinen, Pirkko K., Kiista työrauhalausekkeista. Lakimies 7–8/2002, s. 1235–1246.
Koulu, Risto – Turunen, Santtu, Välimiesmenettely työriitojen ratkaisukeinona. COMI Edita 2012.
Kröger, Tarja, Työehtosopimukseen perustuvasta paikallisesta sopimisesta. Työoikeudelli- sen Yhdistyksen vuosikirja 1992, s. 31–58.
Laakso, Seppo, Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampereen yliopisto 2012.
Lamminen, Johannes, Työtaisteluoikeuden sisältö, rajat ja suoja. Turun yliopiston julkaisuja 2020.
Lenia, Samuel, Fundamental social rights: Case law of the European Social Charter. 2nd edition. Council of Europe Publishing 2002.
Linna, Tuula, Prosessioikeuden oppikirja. 2. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2019.
Liukkunen, Ulla, Normikompetenssi kollektiivisen työoikeuden normijärjestelmässä ja pai- kallinen sopiminen. Lakimies 7–8/2017, s. 992–1014.
Murto, Jari, Ryhmänormit yrityksessä: tutkimus työntekijäryhmiä koskevien normien ase- masta. Suomalainen lakimiesyhdistys 2015.
Määttä, Tapio – Paso, Mirjami, Johdatus oikeudellisen ratkaisun teoriaan. Helsingin yliopis- ton oikeustieteellinen tiedekunta 2019.
Paanetoja, Jaana, Työoikeus tutuksi – käsikirja. Edita Publishing Oy 2019.
Pellonpää, Matti – Gullans, Monica – Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti, Euroopan ihmisoi- keussopimus. 6. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2018. (Pellonpää ym. 2018) Saarinen, Mauri, Työsuhdeasioiden käsikirja I. Edita Publishing Oy 2013.
Saloheimo, Jorma, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus. 2. uudistettu painos. Talentum 2012.
Saloheimo, Jorma, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus. 3. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2020.
Sarkko, Kaarlo, Työrauhavelvollisuudesta: tutkimus työehtosopimuslain mukaisen työrau- havelvollisuuden asiallisesta ulottuvuudesta. Suomalainen lakimiesyhdistys 1969.
Sarkko, Kaarlo, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset. Suomen lakimiesliiton kustannus oy 1973.
Sarkko, Kaarlo, Työoikeus: Yleinen osa. 3. uudistettu painos. Lainopillisen ylioppilastiede- kunnan kustannustoimikunta 1980.
Sipilä, Arvo, Työehtosopimussäännöstömme näköaloja. Lakimies 1947, s. 463-481.
Sipilä, Arvo, Työehtosopimuksen tunnusmerkistö. Lakimies 1950, s. 654–667.
Sipilä, Arvo, Suomen työoikeuden pääasiat. Suomalainen lakimiesyhdistys 1968.
Schmidt, Kaj, Paltan työehtosopimusneuvottelut loppusuoralla. Blogikirjoitus. Palta 15.5.2020. [https://www.palta.fi/blogi/paltan-tyoehtosopimusneuvottelut-loppusuo- ralla/] (7.7.2020)
Suviranta, Antti, Työtaisteluoikeuden rajoittamisesta, s. 215–231 teoksessa Orasmaa, Pekka (toim.), Työtuomioistuin 50 vuotta. Lakimiesliiton kustannus 1997.
Tiitinen, Kari–Pekka, Työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelulausekkeista: tutkimus työ- ja virkaehtosopimusten paikallistasolta alkavaa neuvottelumenettelyä tarkoittavista neu- vottelulausekkeista ja niiden oikeusvaikutuksista. Suomalainen lakimiesyhdistys 1979.
Tolonen, Hannu, Oikeuslähdeoppi. WSOY Lakitieto 2003.
Työ- ja elinkeinoministeriö, Paikallisen sopimisen tila ja edistämisen edellytykset: Paikalli- nen sopiminen – alatyöryhmän selvitys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkai- suja 2020:8.
Valkonen, Mika, Työsuhteen ehtojen muuttaminen, osa III luku 10 teoksessa Kairinen, Martti – Koskinen, Seppo – Nieminen, Kimmo – Ullakonoja, Vesa – Valkonen, Mika, Työoikeus. Alma Talent Fokus 2017.
Viranko, Allan, Työehtosopimuksen sitovuus. Lakimies 1951, s. 470–479.
Virkkunen, Tapani, Työehtosopimuksen sisällyksen oikeudellisista rajoista. Lakimies 1951, s. 483–497.
Vuorio, Jorma, Työsuhteen ehtojen määrääminen. Suomalainen lakimiesyhdistys 1955.
Ylhäinen, Marjo, Pohdintaa yleissitovasta työehtosopimuksesta ja paikallisesta sopimuk-
sesta. Business Law Forum 2008. Edilex artikkelit 2.2.2009. [www.edilex.fi/lakikir- jasto/5694]
Äimälä, Markus – Nyyssölä, Mikko – Åström, Johan, Työoikeus. Alma Talent Fokus 2020.
(viimeisin päivitys 22.6.2020)
VIRALLISLÄHTEET
HE 157/2000 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liitty- viksi laeiksi.
HE 20/1946 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle työehtosopimuslaiksi ja laiksi työtuomio- istuimesta.
KM 1958:10: Työrauhakomitean osamietintö.
LVK 1921:11. Lainvalmistelukunnan ehdotus laiksi työehtosopimuksesta ynnä perustelut.
PeVL 12/2003 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallintovaliokunnalle puhemiesneu- voston ehdotuksesta (PNE 1/2003 vp) laiksi eduskunnan virkamiehistä sekä edus- kunnan päätöksiksi eduskunnan kanslian ohjesäännön ja valtion tilintarkastajien joh- tosäännön muuttamisesta.
PeVL 15/2007 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle halli- tuksen esityksestä (HE 153/2007 vp) laiksi potilasturvallisuuden varmistamisesta ter- veydenhuollon työtaistelun aikana.
PeVM 25/1994 vp. Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä (HE 309/1993 vp) perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.
INTERNETLÄHTEET
Elinkeinoelämän keskusliitto EK: EK luopuu keskusjärjestösopimuksista
[https://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2017/02/15/ek-luopuu-keskusjarjestosopimuk- sista- sopiminen-jatkuu-liittojen-toimesta/] (2.7.2020)
Medialiitto: Työmarkkinatoiminta
[https://www.medialiitto.fi/tyomarkkinat/tyomarkkinatoiminta/] (7.9.2020) Palvelualojen ammattiliitto PAM: Työehtosopimuksen kustannusvaikutus
[https://www.pam.fi/wiki/tyoehtosopimuksen-kustannusvaikutus.html] (7.7.2020)
MUUT LÄHTEET Työehtosopimukset
Apteekkien työntekijöiden työehtosopimus 1.4.2020−30.4.2022.
Arkkitehtisuunnittelualan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimus 1.11.2017–31.10.2020.
Energiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimus 1.2.2020–28.2.2022.
Kemianteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välinen kemian perusteollisuutta koskeva työ- ehtosopimus 5.3.2020–31.12.2021.
Kemianteollisuuden ylempiä toimihenkilöitä koskeva pöytäkirja 1.12.2017–30.11.2020.
Kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimus 1.12.2017–30.11.2020.
Maaseudun työnantajaliiton ja teollisuusliiton välinen maaseutuelinkeinojen työehtosopi- mus 1.2.2020–31.1.2022.
Medialiiton ja Journalistiliiton välinen työehtosopimus 2020–2022.
Medialiiton ja Teollisuusliiton välinen media- ja painoalan työntekijöitä koskeva työehtoso- pimus 1.2.2020–28.2.2022.
Metsäteollisuuden bioteollisuutta koskeva työehtosopimus 2020–2022.
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n sekä Rautatievirkamiesliitto ry:n väliseen asiakaspal- velua, liikenteenhoitoa ja –ohjausta sekä hallinnollisia ja muita toimistotehtäviä kos- keva työehtosopimus 1.2.2018–31.1.2021.
Rahoitusalan työehtosopimus 25.3.2018 – 31.1.2021.
Sähköistys- ja sähköasennusalan työehtosopimus 1.2.2018–31.3.2020.
Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välinen työehtosopimus 4.1.2020–30.11.2021.
Tullaajien ja huolintatyönjohtajien työehtosopimus 1.12.2017–30.11.2020.
Ylioppilaskuntien työehtosopimus 6.3.2020 – 31.1.2022.
OIKEUSTAPAUKSET
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
National Union of Rail, Maritime and Transport Workers (RMT) v. Yhdistynyt kuningas- kunta, 31045/10, 8.4.2014.
Korkein oikeus KKO 2010:93 KKO 2016:12
KKO 2016:14
Työtuomioistuin TT 1956-8 TT 1961-13 TT 1970-10 TT 1970-34 TT 1973-15 TT 1978-32 TT 1990-59 TT 1992-120 TT 1999-39 TT 2002-43 TT 2004-119 TT 2005-64 TT 2005-108 TT 2006-58 TT 2006-59 TT 2006-109 TT 2007-54 TT 2007-87 TT 2008-13 TT 2008-93 TT 2009-96 TT 2010-94 TT 2010-105 TT 2011-33 TT 2011-102 TT 2011-126 TT 2012-37 TT 2012-60 TT 2013-61 TT 2013-71 TT 2014-8
TT 2014-74 TT 2014-169 TT 2014-170 TT 2015-21 TT 2015-137 TT 2016-1 TT 2016:12 TT 2016:29 TT 2016:116 TT 2016:127 TT 2017: 66 TT 2017:142 TT 2017:143 TT 2017:144 TT 2017:161 TT 2018:61 TT 2018:101 TT 2019:52 TT 2019:53 TT 2019:54 TT 2019:71 TT 2019:108 TT 2019:114 TT 2019:123 TT 2019:124 TT 2020:42 TT 2020:45
LYHENNELUETTELO
AKAVA Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö
EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
EK Elinkeinoelämän keskusliitto
EU Euroopan unioni
HE hallituksen esitys
ILO International Labour Organization
KKO korkein oikeus
KM komiteanmietintö
LVK lainvalmistelukunta
OK oikeudenkäymiskaari (4/1734)
PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto
PeVM perustuslakivaliokunnan mietintö
PL Suomen perustuslaki (731/1999)
SAK Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö
SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja
STTK toimihenkilökeskusjärjestö
TES työehtosopimus
TT työtuomioistuin
TT Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto
TTL laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa (646/1974)
vp valtiopäivät
YK Yhdistyneet kansakunnat
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen aihe, tutkimuskysymykset ja aiheen rajaus
Työehtosopimus ei ole mikä tahansa oikeustoimi, vaan tarkoin työehtosopimuslaissa (436/1946) määritelty hyvin erityislaatuinen sopimus. Laissa määritellään mm. työehtosopi- muksen muodolliset kriteerit, työehtosopimuksen osapuolet ja ne tahot, joita työehtosopimus sitoo. Työehtosopimuksen keskeinen tarkoitus on määritellä työntekijöille työsuhteen vä- himmäisehdot ja samalla taata työrauha sopimusalalle sopimuskauden ajaksi.1 Tutkielman kannalta keskeisin säännös onkin työrauhaa koskeva työehtosopimuslain 8 §:n 1 momentti:
Työehtosopimus velvoittaa siihen osallisia tai muuten sidottuja yhdistyksiä ja työnantajia, niin myös yhdistyksiä, joiden jäsenet tai 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitut yhdistykset ovat yhdistyksen suostumuksella tehneet työehtosopimuksen, välttämään kaikkia työtaistelutoi- menpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksi- tyiseen määräykseen. Sopimukseen sidotut yhdistykset ovat sitä paitsi velvolliset huolehti- maan siitä, että myöskin niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
Sallittuja ovat sellaiset työtaistelutoimenpiteet, joilla ei pyritä vaikuttamaan työehtosopi- muksella sovittuihin asioihin. Poliittisella työtaistelutoimenpiteellä pyritään vaikuttamaan muihin tahoihin kuin omaan työmarkkinavastapuoleen, esimerkiksi lainsäädäntöön.2 Myös myötätuntotyötaistelutoimenpiteet ovat säännöksen ulkopuolella tietyissä tilanteissa.3 Ky- seisen säännöksen rikkomisesta seuraa työehtosopimuslain 9 ja 10 §:ssä määritelty hyvitys- sakko. Nämä säännökset ovat keskeisessä roolissa tutkimuksen kannalta.
Tässä tutkimuksessa työrauhalausekkeella viitataan työehtosopimuksen työrauhaa koske- vaan velvoitemääräykseen hyvin laajassa merkityksessä. Työrauhalausekkeeseen sisältyy
1 Saloheimo 2012, s. 182; Saarinen 2013, s. 84.
2 Koskinen 2017, V Kollektiivinen työoikeus > 3. Työrauhavelvollisuus > Työehtosopimuslain mukainen työ- rauhavelvollisuus > Sallitut työtaistelutoimenpiteet > Poliittiset työtaistelutoimenpiteet. Poliittiset lakot koh- distuvat poliittisiin päätöksentekijöihin usein mielenosoitusluonteisesti. Ovat sallittuja, koska Suomessa työ- taisteluun ryhtymisen edellytykseksi ei ole asetettu työtaistelutoimenpiteen ammatillista tarkoitusta.
3 Bruun – von Koskull 2012, s. 136. Myötätuntotaistelutoimenpiteillä tarkoitetaan toimia, joiden tarkoitus on tukea kokonaan toista työtaistelua. Ovat sallittuja, jos tuettava työtaistelutoimenpide on työehtosopimuslain mukaan sallittu.
tässä mielessä kaikki työrauhaan liittyvä, oli kyse sitten työrauhavelvollisuuden laajentami- sesta, työrauhavelvollisuuden tehosteista tai työrauha-asioihin liittyvistä neuvottelumää- räyksistä. Tutkimuksessa arvioidaan työrauhalauseketta ainoastaan velvoitemääräyksenä, koska työrauhavelvollisuuden laajentaminen ei kuulu säännöstämiskompetenssin alaan.4 Tutkimuksen aiheena on tutkia, millaisia oikeusvaikutuksia työehtosopimuksen työrauha- lausekkeella on tai voi ylipäänsä olla. Tutkimukseen sisältyy keskeisesti sen arviointi, miten ja millä edellytyksin työrauhasta voi sopia pätevästi sekä mitä sen yhteydessä tulee huomi- oida juridisesta näkökulmasta. Koska työehtosopimuslain 8 § ei ole tahdonvaltainen vaan vähimmäispakottava säännös, ei työrauhavelvoitetta voi supistaa edes osallisten välisessä suhteessa.5 Tästä syystä tutkimus kohdistuu työrauhavelvoitteen laajentamiseen työrauha- lausekkeella. Selvyyden vuoksi todettakoon, että työrauhavelvoitteen laajentamisella ei tar- koiteta tässä tutkimuksessa varsinaisesti osallisia koskevan työehtosopimuslain 8 §:ssä mää- ritellyn työrauhavelvollisuuden laajentamista itsessään, vaan erillistä työrauhaa koskevaa velvoitemääräystä, jolla osapuolille asetetaan työehtosopimuslain 8 §:n mukaista työrauha- velvoitetta laajempi vastuu.6
Millaisia oikeusvaikutuksia työehtosopimuksen työrauhalausekkeella on? Tähän keskeisim- pään tutkimuskysymykseen vastaaminen edellyttää kuitenkin vastaamista moniin muihinkin alakysymyksiin. Millaisia juridisia edellytyksiä työrauhalausekkeen käytölle asetetaan yli- päänsä? Työrauhavelvoitteen arvioinnissa on keskeistä erotella toisistaan aktiivinen ja pas- siivinen työrauhavelvoite. Aktiivisen työrauhavelvollisuuden eli valvontavelvollisuuden ar- vioinnissa keskeinen kysymys on se, voiko valvontavelvollisuutta tiukentaa sopimusperus- teisesti ja jos voi, mitä oikeusvaikutuksia tällä on. Passiivisen työrauhavelvollisuuden osalta taas kysymyksenä on, voiko oikeutta myötätuntotyötaisteluihin tai poliittisiin työtaisteluihin rajoittaa työrauhalausekkeella ja jos voi, millä perusteella ja millaisin vaikutuksin.
Työrauhavelvollisuuteen liittyy kiinteästi tehoste työrauhavelvollisuuden noudattamiseen.
Millaisia sanktioita työrauhalausekkeen noudattamiselle voidaan asettaa ja millä tavoin
4 Saloheimo 2020, s. 247; Sipilä 1968, s. 80. Näin ollen työrauhavelvollisuuden laajentamisesta voidaan sopia vain työehtosopimukseen osallisten välisellä velvoitemääräyksellä.
5 Lamminen 2020, s. 202–203; Sipilä 1968, s. 80.
6 Sarkko 1969, s. 118–119. Sarkon mukaan työrauhalauseke ei muodostu miksikään osallisia koskevaksi työ- ehtosopimuslain 8 §:n mukaisen työrauhavelvollisuuden laajennukseksi (kurs. Sarkon). Tällä on merkitystä erityisesti tehosteiden näkökulmasta.
työrauhalausekkeella voidaan vaikuttaa hyvityssakon määrän arviointiin? Tältä osin tutki- muksessa käsitellään työehtosopimuslain 9 §:ssä määritellyn hyvityssakon soveltumista ti- lanteisiin, joissa työehtosopimukseen on otettu työehtosopimuslain 8 §:ää laajempi työrau- havelvoite. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei tutkimuksessa niinkään käsitellä yleistä vahingon- korvausvelvollisuutta työrauhalausekkeen yhteydessä, vaan keskiössä ovat seuraamukset, joita työtuomioistuin voi tuomita. Lisäksi yhtenä kysymyksenä on, voiko työrauhalauseketta käyttää paikallisen työehtosopimuksen määräyksenä, millä perusteella ja mitä juridisia vai- kutuksia tällä olisi.
Vastaaminen edellä mainittuihin kysymyksiin edellyttää, että työehtosopimusoikeuden ja työrauhavelvollisuuden oikeudellinen kehys on selvillä. Tutkimuksessa tarkastellaan lyhy- esti myös esimerkiksi työehtosopimusmääräysten tulkintaa ja työtaisteluoikeuden taustaa perusoikeutena. Nämä ovat kuitenkin jo itsessään niin laajoja kysymyksiä, että niiden arvi- ointi tulee jättää melko pinnalliseksi. Toisaalta, tutkimuskysymysten kannalta esimerkiksi työtaisteluoikeuden perusoikeudellisella taustalla ei ole ratkaisevaa merkitystä, sillä tutki- muksessa keskitytään osallisten välillä vaikuttaviin velvoitemääräyksiin.7
Työehtosopimusmääräyksiin liittyy työehtosopimusneuvotteluissa niiden soveltamisen ja toteuttamisen lisäksi kysymys siitä, millaisia kustannusvaikutuksia kullakin määräyksellä on. Sopimustekstien oikeusvaikutusten on oltava selviä, jotta määräykselle voidaan arvioida kustannusvaikutus.8 Tässäkin mielessä tutkimus työrauhalausekkeen oikeusvaikutuksista tu- lee tarpeeseen. Yleensä työehtosopimukset sisältävät omana määräyksenään muistutuksen työehtosopimuslain mukaisesta työrauhavelvollisuudesta. Sen sijaan työehtosopimuslain 8
§:ssä määritellystä työrauhavelvollisuudesta eroavat työrauhalausekkeet ovat olleet harvi- naisempia, mutta lausekkeet ovat silti aiheuttaneet epäselvyyksiä.9 Viimeisen vuoden aikana työtuomioistuin onkin antanut muutamia työrauhalausekkeen oikeusvaikutuksia selventäviä ratkaisuja, joita analysoidaan edempänä tutkimuksessa. Yksi tutkimuksen keskeinen tavoite on määrittää työrauhalausekkeeseen liittyvät oikeusvaikutukset ja sitä myötä edesauttaa mahdollisen työrauhalausekkeen käytön kustannusvaikutusten arvioinnissa.
7 Ks. esimerkiksi TT 2019:71. Työtuomioistuimen perustelujen mukaan ei voida katsoa, että vain osallisten eli tässä tapauksessa ammattiosaston ja työnantajan keskinäisessä suhteessa vaikuttava työrauhaa koskeva velvoi- temääräys loukkaisi kenenkään perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattuja oikeuksia.
8 Työehtosopimuksen kustannuslaskennasta esimerkiksi PAM: Työehtosopimuksen kustannusvaikutus.
9 Ks. työtaisteluoikeuden rajoittamisesta työnantajapuolen ”ikuisuustavoitteena” työehtosopimusneuvotte- luissa Helle 2018, s. 74–75.
Tutkimuksessa keskitytään nimenomaan työehtosopimuksiin, eikä niinkään virkaehtosopi- muksiin. Mainittujen sääntely eroaa hieman toisistaan, minkä takia virkaehtosopimusten sy- vällisempi tarkastelu paisuisi kokonaisuutena liian suureksi tutkimuksen kannalta.10 Valtion virkaehtolain (664/1970) 3 luku koskee työrauhaa ja työriitoja. Lain 8 §:n 1 momentin (764/1986) mukaan muuhun voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoi- menpiteeseen kuin työnsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä. Lain 8.2 §:ssa säädetään niin sa- notusta pysyvästä työrauhavelvoitteesta, joka on voimassa sopimuskauden ulkopuolellakin.
Säännöksen mukaan myös lakko ja työsulku ovat työtaistelutoimenpiteinä kiellettyjä, jos niillä pyritään vaikuttamaan muihin kuin 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin tai jos laissa on niin erikseen säädetty. Kielto koskee muita kuin 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisia asioita silloinkin, kun niistä voidaan tehdä 3 §:n 1 momentin mukaan pääsopimus tai yleis- sopimus.
Vaikka sopimusperusteisen työrauhavelvollisuuden osalta virkaehtosopimusjärjestelmä vas- taakin lähtökohdiltaan työehtosopimuslakia, on sallittujen työtaistelutoimenpiteiden piiri kuitenkin kokonaisuutena ajatellen rajatumpi kuin työehtosopimusjärjestelmässä.11 Virka- ehtosopimusjärjestelmän pysyvä työrauhavelvollisuus asettaa sallitulle työtaistelutoimenpi- teelle edellytyksen sen kohdistumisesta sopimuksenvaraisiin asioihin. Tämä edellytys ei täyty poliittisten työtaistelutoimenpiteiden ja tukityötaistelujen kohdalla.12 Työehtosopi- musten kohdalla kiinnostavia ovatkin juuri nämä kysymykset koskien työrauhalauseketta, jolla rajoitetaan poliittisia työtaisteluita ja tukityötaisteluita. Myös tästä syystä virkaehtoso- pimusten tarkastelu on tarkoituksenmukaista jättää tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Työ- rauhalauseketta koskien on kuitenkin todettava, että valtion virkaehtosopimuslain 9 §:ssä (764/1986) tunnistetaan mahdollisuus työrauhavelvoitteen laajentamiseen virkaehtosopi- muksessa. Tutkimus on rajattu koskemaan vain Suomen oikeustilaa, eikä se sisällä kansain- välistä vertailua. Tutkimuksen aiheen takia tutkimuksessa ei sinällään käsitellä yksittäisten työntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia työsopimussuhteessa, vaan työnantajien ja rekis- teröityjen yhdistysten välisiä suhteita.13
10 Ks. virkaehtosopimuslakien mukaisesta työrauhavelvoitteesta Saloheimo 2020, s. 233–237.
11 Koskinen – Kulla 2019 s. 312–316.
12 Koskinen – Kulla 2019, s. 316–317; Hölttä – Eerola-Pilvi 2020, s. 102–103: Poliittisten työtaistelujen kiel- tämisen taustalla on ollut se, ettei virkamiesten ole mielekästä kamppailla itseään vastaan.
13 Saarinen 2013, s. 127: Työrauhavelvollisuus ei koske yksittäisiä työntekijöitä, eikä yksittäistä työntekijää voida tuomita hyvityssakkoon osallistumisesta laittomaan työtaisteluun.
Selvyyden vuoksi todettakoon, että tutkimuksessa käsitellään työrauhalauseketta pääasiassa vain siltä osin, kuin se koskee työehtosopimuslakiin perustuvia velvoitteita. Tällä tarkoite- taan sitä, että työriitojen sovittelusta annettuun lakiin (420/1962) liittyvät seikat jäävät tar- kastelun ulkopuolelle. Tällainen on lukuisissa työehtosopimuksissa määritelty velvoite:
Ennen poliittiseen tai myötätuntotyötaisteluun ryhtymistä siitä ilmoitetaan valtakunnansovit- telijalle sekä toiselle sopijaosapuolelle mahdollisuuksien mukaan vähintään neljä päivää ai- kaisemmin. Ilmoituksessa on mainittava aiotun työtaistelun syyt, alkamishetki ja laajuus.
muutamat muut lausekkeet, mitä tarkoitetaan erillinen työrauhasopimus.14
Lauseke laajentaa työehtosopimukseen osallisten ilmoitusvelvollisuutta. Työriitojen sovit- telusta annettu laki ei koske työtaisteluita, jotka tapahtuvat virka- ja työehtosopimuksen ja niiden mukanaan tuoman työrauhavelvoitteen voimassa ollessa.15 Tällaisista työtaisteluista ei tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta eivätkä ne kuulu tässä mielessä lain mukaan työriitojen sovittelun piiriin.16 Yllä mainittu lauseke kuitenkin edellyttää ennakkoilmoitusta valtakun- nansovittelijalle, vaikka sopimus olisi voimassa. Ilmoitusvelvollisuus on siirtynyt irtisano- tusta TT:n (nykyisin EK) ja SAK:n välisestä yleissopimuksesta liittokohtaisiin työehtosopi- muksiin.17
Lisäksi tutkimuksen ulkopuolelle jää työrauhaa rajoittavina määräyksinä myös yritysten tu- lospalkkiojärjestelmiin sisällytetyt työntekijöiden työtaisteluun osallistumista rajoittavat eh- dot.18 Korkeimman oikeuden ratkaisujen perusteella on lähtökohtaisesti hyväksyttävää si- sällyttää laittomaan työtaisteluun osallistumista koskeva rajoitusehto tulospalkkiojärjestel- män osaksi, minkä johdosta yksittäiset työntekijät voivat menettää tulospalkkionsa ja voivat
14 Ks. esimerkiksi Kumiteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimus 1.12.2017–30.11.2020.
15 Hölttä 2012, s. 232: Oikeudelliset riidat eivät kuulu sovittelun piiriin, vaan sovittelu on tarkoitettu helpotta- maan työmarkkinaosapuolten välisten ristiriitojen sovittelua.
16 Paanetoja 2019, s. 135: ”Ilmoitusvelvollisuus ei koske poliittisia eikä myötätuntotyötaistelutoimenpiteitä, koska ne eivät johdu työriidasta.” Paanetojan mukaan työriidalla tarkoitetaan erimielisyyttä, joka on ratkaista- vissa työtaistelutoimenpiteeseen ryhtyjän ja sen vastapuolen välisellä sopimuksella. Ks. myös Koulu – Turunen 2012, s. 12. Käsitteellisesti työriita voi toisaalta olla joko oikeus- tai intressiriita. Oikeusriita on tavallisesti tulkintakiista siitä, miten esimerkiksi lakia tai työehtosopimusta on sovellettava joukkoon yksittäistapauksia.
Intressiriita taas on kiista vastakkaisten ja pääsääntöisesti rahassa mitattavien intressien yhteensovittamisesta eli lopulta taloudellinen riita. Kuitenkin työriitojen sovittelusta annettu laki koskee ”työriitoina” vain intressi- riitoja.
17 Lamminen 2020, s. 208–209. Lammisen mukaan kyse on eräänlaisesta suositusluontoisesta määräyksestä, eikä ennakkoilmoitusvelvoite ole ollut tarkasteltavana työtuomioistuimessa tulkinta- tai rikkomistapauksena.
18 Ks. kaksi korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2010:93 ja KKO 2016:12.
joutua sen myötä tavallaan yksittäisinä työntekijöinäkin vastuuseen työrauhan rikkomi- sesta.19
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia työrauhalausekkeen oikeusvaikutuksia ja käyttöä ni- menomaan velvoitemääräyksinä, eli osallisten välisessä suhteessa vaikuttavina määräyk- sinä.20 Tästä syystä ei ole tarpeen tarkastella sitä, millaisia vaikutuksia työrauhalausekkeella olisi, jos sen katsottaisiinkin kuuluvaksi säännöstämiskompetenssin piiriin. Tutkimuksen viimeisessä kappaleessa kylläkin arvioidaan sitä, mihin suuntaan työrauhalausekkeen käyttö voisi tulevaisuudessa kehittyä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan sitä, kuinka nykyinen käsi- tys työrauhalausekkeesta on vakiintunut eli kuinka työrauhalauseke on oikeuskirjallisuu- dessa vakiintunut velvoitemääräyksiksi. Tätä vakiintunutta kantaa perusteluineen systema- tisoidaan työrauhalausekkeita koskevan uudemman oikeuskäytännön valossa.
Tutkimuksen aihetta on sivuttu lyhyesti monessa eri teoksessa, mutta mitään kattavaa selvi- tystä tai tutkimusta työrauhalausekkeen varsinaisesta käytöstä ei ole olemassa. Sarkon tar- kastelu on koskenut enemmänkin teoreettisemman kehyksen selvitystä silloisessa oikeusti- lassa.21 Tässä tutkimuksessa analysoidaan sekä tuoreempaa oikeuskäytäntöä että oikeuskir- jallisuutta ja selvitetään voimassa olevan oikeuden kanta työrauhalausekkeen oikeusvaiku- tuksista.22 Toisin sanoen, tutkimuksesta tulee ensimmäinen työrauhalausekkeen oikeusvai- kutuksia selvittävä tutkimus, jonka tarkoituksena on samalla tarjota johtopäätöksillään oh- jeita työrauhalausekkeen käyttöön liittyvien oikeusvaikutusten huomioinnissa. Työrauha- lausekkeen käyttöön liittyvät kysymykset pysyvät pinnalla ja jopa todennäköisesti lisäänty- vät, mikäli työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuutta ei päädytä tulevina vuosina uudistamaan. Uudistamista voinee kuitenkin pitää epätodennäköisenä, sillä työehtosopimus-
19 Lamminen 2020, s. 205. Lamminen pitää tulospalkkiojärjestelmään sisällytettyä työtaisteluun osallistumista rajoittavaa ehtoa uudenlaisena ilmentymänä yrityskohtaisesta henkilöstöryhmää koskevasta työrauhalausek- keesta, sillä se poikkeaa työehtosopimusjärjestelmän mukaisen työrauhavelvoitteen säännöstämiskompetens- sia koskevista lähtökohdista.
20 Sarkko 1973, s. 100–101: velvoitemääräykset perustuvat osallisten velvoittautumiskompetenssiin ja vaikut- tavat näin vain työehtosopimussuhteessa, toisin kuin normimääräykset.
21 Ks. esimerkiksi Sarkko 1969, s. 119–130.
22 On silti edelleen todettava, että tulkintojen taustalla vaikuttaa merkittävästi Sarkon oikeuskirjallisuus. Ks.
esimerkiksi Lamminen 2020, s. 19. Lammisen mukaan Sarkon työehtosopimuslain työrauhavelvollisuutta kos- kevat soveltamistulkinnat ja johtopäätökset ovat edelleen pitkälti vakiintuneen tulkintalinjan mukaisia.
laki on pysynyt lähes muuttumattomana. Työrauhavelvollisuutta koskevien säännösten uu- distaminen on erityisesti työnantajapuolen intresseissä.23 Ylipäänsä työntekijäpuolen työrau- hakanteilla on hyvin pieni merkitys, kun niiden määrää vertaa työnantajapuolen kanteisiin.24 Tästä syystä tutkimus painottuukin pitkälti työnantajapuolen näkökulmaan.
1.2 Tutkimusmetodi ja lähdeaineisto
Koska tutkimus käsittelee voimassa olevan oikeuden sisältöä, tutkimusongelmaa lähestytään oikeusdogmaattisesta näkökulmasta eli lainopillista metodia hyödyntäen. Lainopillisella metodilla tarkoitetaan voimassa olevan oikeuden sisällön selvittämistä tutkimalla voimassa olevia sääntöjä.25 Lainopin tehtävänä on tuottaa tulkinnan menetelmillä oikeusnormin mer- kityssisältö.26 Systematisoinnin avulla yksittäisten oikeussäännösten sijaan oikeussään- nöistä, oikeusperiaatteista ja oikeuskäytännöstä muodostuva kokonaisuus voidaan jäsentää tämän hetkisenä oikeustilana.27 Tutkimuksen lainopillinen metodi ilmenee tarkoituksena ar- vioida työehtosopimuksen työrauhaa koskevan määräyksen oikeusvaikutuksia työehtosopi- muslain lähtökohdista.28 Tältä osin tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, mikä voimassa ole- van oikeuden sisältö on ja miten se tulee jatkossa todennäköisesti toteutumaan.29 Tutkimuk- sessa tarkastellaan tutkimuskysymyksiä pääasiassa lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oi- keuskirjallisuuden avulla. Tiettyjä työtuomioistuimen ratkaisuja tarkastellaan melko yksi- tyiskohtaisestikin.
Työehtosopimuslain mukaisesta työrauhavelvoitteesta poikkeamista työehtosopimuksella voidaan pitää työehtosopimuslain kannalta erityislaatuisena. Työehtosopimuslaki mahdol-
23 Saloheimo 2020, s. 203. Tässä suhteessa erityisesti ns. avainryhmien lakkojen rajoittaminen. Ks. myös Schmidt 2020. Palvelualojen työnantajien Paltan työmarkkinajohtaja Kaj Schmidt toteaa työmarkkinakierrosta käsittelevässä blogitekstissään, että työehtosopimusneuvotteluissa olisi ollut tärkeää sopia työrauhan vahvista- misesta esimerkiksi tukityötaistelutoimien sekä poliittisten työtaistelujen osalta.
24 Saloheimo 2020, s. 220. Saloheimon mukaan vuosina 2003–2012 työtuomioistuimessa ratkaistujen asioiden joukossa oli 15 työntekijäpuolen nostamaa työrauhajuttua, joista vain kolmessa kanne hyväksyttiin. Työnanta- japuolen yli 300:sta työrauhakanteesta valtaosa on hyväksytty.
25 Aarnio, 1989, s. 48.
26 Hirvonen 2011, s. 23–24 ja 37. Oikeusnormilla voidaan tarkoittaa useita asioita, kuten lakikielen ilmaisua, ilmaisun sisältöä tai ilmaisun ja sisällön yhdistelmää. Oikeusnormi koostuu kahdesta osasta: oikeusnormilau- seesta ja ajatussisällöstä. Vrt. Kaisto 2005, s. 360: Kaisto jakaa lainopin keskeiset tehtävät kolmeen: 1) oikeus- järjestyksen sisällön määrittäminen, 2) käsitejärjestelmän luominen ja ylläpitäminen ja 3) oikeusjärjestyksen systematisointi.
27 Laakso 2012, s. 448–450. Myös systematiikka kehittyy oikeusjärjestelmän kehittyessä.
28 Ks. Määttä – Paso 2019, s. 7: Lainopin tutkija kertoo lainsoveltajalle, miten jotain epäselvää lain säännöstä hänen mielestään tulee soveltaa.
29 Kolehmainen 2016, s. 107.
listaa muutaman säännöksen kohdalla nimenomaisen mahdollisuuden poiketa lain säännök- sestä. Esimerkiksi työehtosopimuslain 7 ja 9 §:ssä mahdollistetaan työehtosopimuksella hy- vityssakosta toisin sopiminen eli mainitut säännökset ovat dispositiivisia. Työehtosopimus- laki tai sen esityöt eivät sen sijaan tarjoa juuri apua siihen kysymykseen, millä tavoin työeh- tosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuutta voidaan muuttaa ja mitä vaikutuksia laista poikkeavalla työrauhalausekkeella on.
Lähdeaineisto koostuu lainsäädännöstä esitöineen, oikeuskirjallisuudesta, työehtosopimuk- sista ja oikeuskäytännöstä. Työehtosopimuslaki on säilynyt todella pitkään lähes muuttu- mattomana, mistä syystä lain esitöillä ei ole niin suurta painoarvoa. Tästä syystä oikeuskir- jallisuuden ja oikeuskäytännön rooli on erityisen korostunut. Oikeuskäytännössä painottuu erityisen selvästi työtuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka toimii työehtosopimuksia koske- vien riitojen oikeuspaikkana. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimesta annettun lain (646/1974, TTL) 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistui- mena työ- ja virkaehtosopimuksiin sekä niitä koskeviin lakeihin perustuvat riita-asiat kun kysymys on: 1) työehto- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyk- sestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta; 2) siitä, onko jokin me- nettely työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka edellä mainittujen säädösten mukainen; tai 3) työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka edellä mainittujen säädösten vastaisen menette- lyn seuraamuksesta, ei kuitenkaan rangaistus- tai kurinpidollisesta seuraamuksesta.
Työtuomioistuin on kolmikantainen ratkaisuelin. Kolmikantaisuus ilmenee TTL 8 §:stä (679/2016).30 Työmarkkinaosapuolten edustus työtuomioistuimessa on keskeistä työelämän ja kollektiivisopimustoiminnan asiantuntemuksen turvaamiseksi.31 Työtuomioistuimen rat- kaisut ovat heikosti velvoittavia oikeuslähteitä32, mutta niillä on suuri prejudikatiivinen käy- tännön merkityksensä etenkin sen omassa ratkaisukäytännössä.33 Lisäksi työtuomioistuin voi antaa erimielisistä tulkintakysymyksistä normitasoiseksi katsottavan ennakkoratkaisun, joka poikkeaa ns. heikosta velvoittavuudesta. Työtuomioistuimen sopimustulkinnalla onkin
30 Kokoonpanoon kuuluu työrauhaa koskevissa asioissa puheenjohtaja, puolueeton jäsen, kaksi työnantaja- puolta edustavaa jäsentä ja kaksi työntekijäpuolta edustavaa jäsentä.
31 Saloheimo 2020, s. 266.
32 Tolonen 2003, s. 24. Heikosti velvoittavan oikeuslähteen sivuuttamisesta ei seuraa tuomarin virkavirhesank- tiota.
33 Saloheimo 2020, s. 273–274. Ks. oikeuslähteiden jaottelusta vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin Aarnio 1989, s. 220–221.
tällaisissa tilanteissa laaja vaikutus, sillä se ulottuu sitovana kollektiivisopimuksen koko so- veltamisalalle ja kaikkiin määräyksessä tarkoitettuihin tapauksiin.34 Työtuomioistuin toimii samalla sekä ensimmäisenä että viimeisenä oikeusasteena, sillä normaalia muutoksenhaku- oikeutta tuomioihin ei ole.35
Tutkimuksessa tuodaan esille eri työehtosopimusten työrauhaa koskevia määräyksiä esimer- kinomaisesti erilaisten työrauhalauseketta koskevien yleisten käytäntöjen selventämiseksi.
Näiden esimerkkien myötä kartoitetaan erityisesti sitä, millaisia erilaisia käytäntöjä työeh- tosopimuksissa jo on työrauhalausekkeen osalta käytössä. Esimerkkien myötä tarkastellaan myös työrauhalausekkeen oikeusvaikutuksia ja muita käyttömahdollisuuksia. Oikeuskirjal- lisuuden osalta keskeisessä roolissa ovat varsinkin Kaarlo Sarkon väitöskirja Työrauhavel- vollisuudesta: tutkimus työehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvollisuuden asiallisesta ulottuvuudesta (1969), Sarkon Työehtosopimusten määräysten oikeusvaikutukset (1973) ja Jorma Saloheimon päivitetty Työ- ja virkaehtosopimusoikeus (2020). Tuoreena kollektii- vista työoikeutta käsittelevänä väitöskirjana ja sen myötä tärkeänä kirjallisuuslähteenä mai- nittakoon myös Johannes Lammisen Työtaisteluoikeuden sisältö, rajat ja suoja (2020).
34 Saloheimo 2020, s. 277.
35 Kairinen 2009, s. 490. Ks. myös Hölttä 2020, s. 354. Hölttä pitää valitusoikeuden puuttumista erikoisena järjestelynä oikeusvaltiossa.
2 TYÖEHTOSOPIMUS JA SEN MÄÄRÄYKSET
2.1 Työehtosopimus säännöstyslähteenä
2.1.1 Työehtosopimus ja osapuolet
Työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajain yhdistys tekee yhden tahi useamman re- kisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Työehtosopimuslain 2 §:n (58/2001) 1 momentin mukaan työehto- sopimus on tehtävä kirjallisesti.Työehtosopimusta voidaan kuvata eräänlaiseksi sovittelu- ratkaisuksi, jolla ratkaistaan osapuolten välinen intressiristiriita.36 Tällä tarkoitetaan osa- puolten erimielisyyttä sovittavista työsuhteiden ehdoista ja palkoista, toisin sanoen tavoitel- lusta uudesta työehtosopimuksesta.37 Työehtosopimusta voidaan ylipäänsä pitää eräänlai- sena välineenä, jolla tunnustetaan osapuolten oikeus neuvotella vapaasti ja itsenäisesti työ- ehtoihin liittyvistä vastavuoroisista oikeuksista ja velvollisuuksista.38 Työehtosopimuksella osapuolina toimivat (työnantajapuoli ja työntekijäpuoli) sopivat kulloinkin yleensä määrä- ajan kestävällä sopimuksella palkoista, työajoista ja muista työsuhteen ehdoista.39 Tavalli- sesti työehtosopimukset sisältävät mm. määräyksiä koskien menettelyitä ja työsuhteissa noudatettavia ehtoja. Työntekijöiden näkökulmasta työehtosopimus takaa heille vähimmäis- työehdot, josta työnantaja saa vastikkeeksi lakisääteinen työrauhan sopimuskauden ajaksi.40 Työehtosopimus rajoittaa lähtökohtaisesti vallitsevaa työtaisteluvapautta, mutta työtaistelu- vapautta on kuitenkin tästä huolimatta jäljellä.41
Työehtosopimuksen osapuolet ilmenevät työehtosopimuslain 1 §:stä. Työnantajapuolelta työehtosopimuksen osapuolena voi säännöksen mukaan olla yksi tai useampi työnantaja tai rekisteröity työnantajain yhdistys. Työntekijäpuolelta taas osapuolena voi olla yksi tai use- ampi työntekijäin yhdistys. Työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa täsmennetään, että
36 Kairinen – Koskinen 2018, V Kollektiivinen työoikeus > 1 Lähtökohtia > Jäsentely ja oikeusideologia >
Työehtosopimusjärjestelmä.
37 Koulu – Turunen 2012, s. 12–15 ja 113. Kirjoittajat määrittelevät intressiriidan kiistaksi vastakkaisten ja pääsääntöisesti rahassa mitattavien intressien yhteensovittamisesta. Erimielisyydet muuttuvat usein käsitteel- lisesti intressiriidoista oikeusriidoiksi, koska vanhojen työehtosopimustekstien tulkinta on usein oikeudelli- sesta riidanratkaisua. Ks. myös Kairinen ym. 2012, s. 106. Intressiriidasta käytetään myös nimitystä eturiita.
38 Iossa 2017, s. 367.
39 Sarkko 1980, s. 181–182.
40 Saloheimo 2020, s. 204: Ei voida kuitenkaan puhua aina tosiasiallisesta työrauhasta.
41 Kairinen 2009, s. 58 ja 478.
työnantajain yhdistyksellä tarkoitetaan yhdistystä, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu työnantajain etujen, ja työntekijäin yhdistyksellä yhdistystä, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu työntekijäin etujen valvominen työsuhteissa.42 Vaikka työehtosopimuksessa voi olla useita osapuolia molemmilta puolilta, on kaikkien sopijayhdistysten oltava yhdistyslain mu- kaisia rekisteröityjä yhdistyksiä.43 Käytännössä näiden yhdistysten jäsenet ovat työnantaja- puolella yrityksiä tai alaliittoja ja työntekijäpuolella ammattiosastoja.
Työehtosopimuksia solmitaan liittokohtaisesti keskusjärjestötason sijaan. Keskeistä tässä kehityksessä on ollut erityisesti Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) sääntömuutos vuonna 2016. Sääntömuutoksen myötä EK ei tee enää keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja44 eikä voi myöskään olla osapuolena keskusjärjestösopimuksissa, jotka liittyvät sääntömuutoksen alaan kuuluviin työmarkkinakysymyksiin.45 Tämän myötä EK irtisanoi 22 keskusjärjestöso- pimusta. Keskusjärjestösopimusten sisällölliset asiat ovat siirtyneet pitkälti liittokohtaisiin työehtosopimuksiin, mutta työehtosopimuksissa voidaan vieläkin viitata jo irtisanottuihin keskusjärjestösopimuksiin.46 On pidettävä melko todennäköisenä sitä, että liittokohtaisen sopimisen myötä ennen keskusjärjestösopimuksilla sovituissa asioissa tulee tapahtumaan eriytymistä eri toimialojen välillä.47
Työehtosopimus sisältää tavallisesti sekä normi- että velvoitemääräyksiä, joita käsitellään tarkemmin edempänä tutkimuksessa. Näiden lisäksi työehtosopimus sisältää myös suosituk- siksi katsottavia lausekkeita, joilla ei kuitenkaan ole oikeudellista vaikutusta.48 Sopimuslau- sekkeen kirjoitusasusta jo yleensä ilmenee, mikäli se on tarkoitettu suositukseksi.
42 Äimälä – Nyyssölä – Åström 2020, 3 Työsuhteen sääntelyjärjestelmä > Työehtosopimus > Perusteet > Työ- ehtosopimuskelpoisuus: Koska edellytyksenä on työsuhdetta koskevien etujen valvominen, pelkästään yritys- ten taloudellisia etuja valvovat yhdistykset eivät voi olla työehtosopimuksen osapuolena.
43 Saloheimo 2020, s. 55.
44 Kairinen 2017, I Työoikeuden perusteita > 2 Työoikeuden normijärjestelmä > Työehtosopimukset > Työeh- tosopimussuhteet työmarkkinoilla > Keskustason sopimukset: Ennen keskusjärjestötasolla on solmittu keski- tettyjä työmarkkinaratkaisuja, joissa valtio on ollut mukana muun muassa verotuksen ja sosiaaliturvan osalta.
45 Ks. EK:n 15.2.2017 päivätty tiedote.
46 Esimerkiksi Metsäteollisuuden bioteollisuutta koskevan työehtosopimuksen (2020–2022) yhtenä osana on vieläkin TT-SAK Yleissopimus, jonka mukaan määräytyy mm. ennakkoilmoitus työtaistelusta.
47 Saloheimo 2020, s. 185.
48 Saloheimo 2020, s. 105–106.
Osapuolet suosittelevat, että työaikapankkia koskevien neuvottelujen yhteydessä sovitaan yri- tyksissä käytössä olevien vuosilomasapattisopimusten sisällyttämisestä työaikapankkijärjes- telmään.49
Suositusten vaikutukset voivat kuitenkin herättää joissain tilanteissa epäselvyyksiä.50 Yli- päänsä muidenkin mahdollisten lausekkeiden, kuten pöytäkirjamerkintöjen ja soveltamisoh- jeiden merkitys määräytyy hyvin pitkältä osapuolten tarkoituksen mukaan. Periaatteessa täl- laiset lausekkeet voivat kuulua mihin tahansa: normimääräyksiin, velvoitemääräyksiin tai suosituksiin.
2.1.2 Työehtosopimuksen sisältövaatimukset
Työehtosopimus on työehtosopimuslain 1 §:n mukaisesti työehtosopimuskelpoisten osa- puolten tekemä sopimus ehdoista, joita työsopimuksissa ja työsuhteissa muuten on nouda- tettava. Säännöksestä ilmenee työehtosopimuksen keskeinen sisältövaatimus: työehtosopi- muksella sovitaan ”ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatet- tava”. Ilman tämän kriteerin täyttymistä sopimus ei voi saada työehtosopimuksen oikeus- vaikutuksia. Työehtosopimuksen normisopimusluonne ilmenee siitä, että sen määräykset vaikuttavat sopimusosapuolten eli yleensä liittojen välisen oikeussuhteen lisäksi työehtoso- pimukseen sidottujen työnantajien ja työntekijöiden työsuhteissa.51 On perinteisesti katsottu, että ollakseen työehtosopimus, työehtosopimuksen tulee sisältää vähintään yksi normimää- räykseksi katsottava määräys.52 Tämä näkemys on perustunut siihen, että työehtosopimus- lain 1 §:n sananmuoto määrittelee nimenomaan säännöstämiskompetenssin rajat.53 Normi- määräyksillä tarkoitetaan kolmansia koskevia määräyksiä, jotka koskevat palvelussuhteen ehtoja, kuten työaikaa tai palkkausta.
49 Rahoitusalan työehtosopimus 25.3.2018 – 31.1.2021, Opas työaikapankkijärjestelmän käyttöönotosta rahoi- tusalalla, kohta 2 Järjestelmän käyttöönotto.
50 Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2007-87 oli kyse työehtosopimusmääräyksen sitovuudesta. Ratkaisussa katsottiin, että aiemmin suosituksena noudatettu hoitoonohjausjärjestelmä oli muuttunut luonteeltaan sitovaksi, kun sitä koskeva asiakirja oli otettu osaksi työehtosopimusta. Ratkaisevaa oli osapuolten tarkoitus määräyksen sanamuodon sijaan.
51 Äimälä – Nyyssölä – Åström 2020, 3 Työsuhteen sääntelyjärjestelmä > Työehtosopimus > Perusteet > Mää- ritelmä.
52 Saloheimo 2020, s. 39–41; Kairinen 2009, s. 146.
53 Bruun – von Koskull 2012, s. 126. Edellä tutkimuksessa ilmenevällä tavalla tätä käsitystä on pidettävä van- hentuneena.
Työtuomioistuimen ratkaisu TT 2019:71 kuitenkin selkeytti työehtosopimuksen sisältöön kohdistuvia vaatimuksia.54 Ratkaisun mukaan pelkästään osallisten välillä vaikuttavan, työ- ehtosopimuslain mukaista työrauhavelvoitetta laajemman, työrauhalausekkeen sisältävä so- pimuskin voi olla työehtosopimus.55 Työehtosopimuksen sisältövaatimukset ovat siis keven- tyneen niin, että pelkästään yhden velvoitemääräyksenkin sisältävä sopimuskin voi saada työehtosopimuksen oikeusvaikutukset. Sovittavan asian on kuitenkin oltava keskeisesti työ- elämän suhteisiin liittyvä ja sisältyä sellaisenaan työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin mää- ritelmään noudatettavista ehdoista ”työsuhteissa muuten”. Saloheimon mukaan työehtosopi- muslain 1 §:n 1 momentti voidaan nyt nähdä työehtosopimuksen kaikkien määräysten ylei- senä säädännäisenä perusteena (kurs. Saloheimon).56
2.1.3 Työehtosopimuksen sitovuuspiiri
Työehtosopimuksen sitovuudella tarkoitetaan sitä, ketkä kaikki ovat sidottuja työehtosopi- mukseen sen määräyksineen. Nämä tahot luetellaan työehtosopimuslain 4 §:ssä. Työehtoso- pimukseen ovat sidottuja ensinnäkin osallisina ne työnantajat ja yhdistykset, jotka ovat työ- ehtosopimuksen tehneet tai jotka jälkeenpäin ovat aikaisempien sopimukseen osallisten suostumuksella kirjallisesti siihen yhtyneet.57 Toiseksi sidottuja ovat ne rekisteröidyt yhdis- tykset, jotka yhdessä tai useammassa asteessa ovat edellisessä kohdassa mainittujen yhdis- tysten alayhdistyksiä ja näin työehtosopimukseen ”muuten sidottuja” olematta kuitenkaan osallisia.58 Kolmanneksi sidottuja ovat ne työnantajat ja työntekijät, jotka ovat tai sopimuk- sen voimassa ollessa ovat olleet sopimukseen sidotun yhdistyksen jäseniä.
Edellä selostetun perusteella voidaan todeta, etteivät liittojen yläpuolella yläyhdistyksinä olevat keskusjärjestöt voi olla työehtosopimuksen osapuolia.59 Näin ollen esimerkiksi EK,
54 Toisaalta työtuomioistuin päätyi ratkaisussa tulkintaansa juurikin Saloheimon velvoitemääräyksiä koskevan näkemyksen avulla. Ks. Saloheimo 2012, s. 85: Saloheimon mukaan velvoitemääräystenkin on tavalla tai toi- sella liityttävä työelämän suhteisiin, jotta kysymys olisi työehtosopimuksen määräyksistä oikeusvaikutuksi- neen.
55 Vrt. Bruun – von Koskull 2012, s. 125: ”Työehtosopimuslaissa säädetään nimenomaan, että työrauhavelvol- lisuus on seuraus työehtosopimuksen solmimisesta.”
56 Saloheimo 2020, s. 40. Saloheimon mukaan uusi hahmotus ei suoranaisesti muuta vallitsevaa oikeustilaa, mutta tarjoaa sille kiinteämmän yhtenäisen perustan.
57 Saloheimo 2020, s. 76. Saloheimo huomauttaa, että työehtosopimus sitoo osapuolia jo yleisten velvoiteoi- keudellisten sääntöjenkin mukaan.
58 Sarkko 1980, s. 188–189: Esimerkiksi työehtosopimukseen osallisen työntekijäliiton ammattiosasto tulee tällä tavalla työehtosopimuksen piiriin. Ks. myös Sarkko 1973, s. 29: Vakiintuneen kannan mukaan alayhdis- tyksen sidonnaisuus työehtosopimukseen voi päättyä välittömästi kesken sopimuskaudenkin, minkä seurauk- sena alayhdistyksen jäseninä olevat jäsenyritykset tai työntekijät myös irtautuvat työehtosopimuksen sitovuu- desta.
59 Ks. keskusjärjestöistä esimerkiksi Kairinen 2009, s. 146–149.
AKAVA, STTK ja SAK eivät voi olla sidottuja niiden alapuolella tehtyihin työehtosopi- muksiin eikä osalliset voi asettaa velvollisuuksia keskusjärjestöille.60 Toisaalta osalliset ei- vät voi myöskään asettaa alayhdistyksille mitään velvoitteita, vaan ainoastaan työsuhteen ehtoihin kohdistuvia normimääräyksiä.61 Sovellettavan työehtosopimuksen kannalta kes- keistä on työnantajan järjestäytyminen. Tämä tarkoittaa sitä, että liittymällä osallisena ole- van työnantajayhdistyksen tai sen alayhdistyksen jäseneksi työnantaja tulee työehtosopi- muksen piiriin.62 Työnantajapuolella valtakunnallisia yhdistyksiä kutsutaan työnantajalii- toiksi, vaikka niillä ei aina olisikaan alayhdistyksiä. Tällöin yritykset liittyvät suoraan yri- tysjäseninä työnantajaliittoon.63
Työehtosopimus voi tulla sovellettavaksi myös sen yleissitovuuden myötä. Työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valta- kunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työnte- kijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. Työehtosopimuslain työrauhavelvolli- suus ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan vain yleissitovuuden myötä.64 Tästä syystä yleissitovuutta ei ole tarpeen tarkastella tarkemmin tässä tutkimuksessa.
2.2 Työehtosopimuksen määräykset ja tulkinta
2.2.1 Normimääräykset ja säännöstämiskompetenssi
Normimääräyksillä tarkoitetaan niitä säännöstämiskompetenssin rajoissa solmittuja työeh- tosopimuksen määräyksiä, jotka vaikuttavat työnantajien ja työntekijöiden välisissä suh- teissa.65 Tästä vaikutuksesta voidaan myös käyttää nimitystä normivaikutus. Normisopi- muksena työehtosopimuksella on perinteisesti sovittu työehtosopimuslain 1 §:n mukaisesti ehdoista, joita ”työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava”. Tästä käytetään
60 Paanetoja 2019, s. 131.
61 Saloheimo 2020, s. 77.
62 Sarkko 1973, s. 31. Toisena vaihtoehtona yritys voi solmia oman yrityskohtaisen työehtosopimuksen.
63 Saloheimo 2020, s. 79.
64 Bruun – von Koskull 2012, s. 151. Ks. myös Medialiitto, kohta Neuvottelutoiminta: Ehdottoman työrauhan piirissä ovat vain Medialiiton yritysjäsenet.
65 Äimälä – Nyyssölä – Åström 2020, 3 Työsuhteen sääntelyjärjestelmä > Työehtosopimus > Työehtosopi- muksen määräykset.
nimitystä osallisten yleinen säännöstämiskompetenssi.66 Säännöstämiskompetenssin nojalla työehtosopimuksella voidaan sopia ennen kaikkea työehtosopimukseen sidottujen työnanta- jien ja työntekijöiden välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Näiden normimääräyksinä vaikuttavien määräysten tehosteena toimii valvontavelvollisuus ja hyvityssakkoseuraamus työehtosopimuksen määräyksen tietensä rikkomisesta. Lisäksi säännöstämiskompetenssin piiriin kuuluvat mm. ammattiyhdistyksen ja sen edustajien asema, oikeudet ja neuvottelu- suhteet työnantajaan.67
Säännöstämiskompetenssin alalla tarkoitetaan sitä, mistä kaikesta osapuolet voivat sopia työehtosopimuksella niin, että määräyksillä on kolmansia koskeva normivaikutus. Tämä on- kin varsin keskeinen kysymys työehtosopimuksen oikeudellista ulottuvuutta ajatellen. Oi- keuskirjallisuudessa on usein ollut tapana jakaa säännöstämiskompetenssi työnormeihin ja työolonormeihin varsinkin esitysteknisistä syistä.68 Jako on perustunut työehtosopimuslain 1 §:ään: ensinnäkin on ehtoja, joita työsopimuksissa tulee noudattaa (työnormit). Tällä tar- koitetaan varsinkin työnantajan ja työntekijän välillä vaikuttavia palkkaukseen, työsuorituk- seen ja työsuhteen irtisanomiseen liittyviä normeja.69 Toisekseen on ehtoja, joita työsuh- teissa muuten on noudatettava (työolonormit). Tällaisia ovat ennen kaikkea esimerkiksi työnantajaa velvoittavat työsuojeluun liittyvät normit ja työehtosopimuksen toteuttamista koskevat normit, kuten neuvotteluun liittyvät ja luottamusmiehiä koskevat normit.70 Työ- olonormit käsittävät siis asiat, jotka koskevat laajempaa työntekijöiden joukkoa.
Tällä jaottelulla ei kuitenkaan ole ollut juuri merkitystä työtuomioistuimen oikeuskäytän- nössä. Muiden ohella esimerkiksi Saloheimo on suhtautunut kriittisesti koko jaottelun mer- kitykseen.71 Koska tällä rajanvedolla ei ole myöskään merkitystä tutkimuksen aiheen kan-
66 Saloheimo 2020, s. 113; Sarkko 1973, s. 56: Säännöstämiskompetenssin rajat on oikeustieteessämme joh- dettu työehtosopimuslain 1 §:n sananmuodosta.
67 Saloheimo 2020, s. 113.
68 Ks. esimerkiksi Bruun – Koskull 2012, s. 126. Työnormeista on käytetty myös nimitystä individuaalinormi ja työolonormeista solidaarinormi.
69 Äimälä – Nyyssölä – Åström 2020, 3 Työsuhteen sääntelyjärjestelmä > Työehtosopimus > Työehtosopi- muksen määräykset > Työnormit.
70 Sarkko 1980, s. 201.
71 Saloheimo 2020, s. 117: ”Määräysten oikeusvaikutusten kuvauksena jako on myös teoreettisesti ongelmalli- nen, sillä oikeusvaikutukset ovat monitahoisempi kysymys kuin jyrkkä kahtiajako työnormeihin ja työolonor- meihin antaa ymmärtää. Kysymystä määräyksen ”vaikuttamisesta” olisi tarpeen pohtia eritellysti: voiko mää- räyksen rikkominen johtaa vaikkapa hyvityssakkoseuraamukseen, vahingonkorvausvelvollisuuteen, maksu- tuomioon, muuta kuin rahamääräistä suoritusta tarkoittavaan luontoistäytäntöön, työntekijän oikeuteen pidät- täytyä työstä taikka kelpoisuuden ylittämisestä johtuvaan pätemättömyyteen.”
