Luottamushenkilön lahjonta julkishallinnossa

(1)

Luottamushenkilön lahjonta julkishallinnossa

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos

Pro Gradu –tutkielma, Rikos- ja prosessioikeus 28.05.2017

Kalle Hertti 175869 Ohjaaja: Matti Tolvanen

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Kalle Hertti

Työn nimi

Luottamushenkilön lahjonta julkishallinnossa

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

05/2017

Sivuja

67

Tiivistelmä

Tämä pro gradu -tutkielman aiheena on luottamushenkilön lahjonta julkishallinnossa. Päätutkimuskysy- mys on, että milloin vaalirahoituksesta tulee kiellettyä. Pohdin myös mikä on vaalirahoituksen ja teon ajallinen yhteys, miten se määritellään ja minkälainen se on meidän oikeuskäytännössä. Toinen asia mitä tulen tässä tutkimaan, on että mikä katsotaan määrällisesti riittäväksi summaksi, jotta se katsotaan lahjukseksi ja mikä merkitys saadun edun toistuvuudella on? Tutkimusmetodi on lainopillinen.

Vaalirahoituksesta tulee kiellettyä, jos sillä pyritään vaikuttamaan julkista valtaa käyttävään henkilöön.

Edun saaja voi olla itse julkista valtaa käyttävä tai hänen lähipiiriään. Saadulla edulla ja teolla tai mah- dollisuudella tehdä toista hyödyttävä teko, on oltava ajallinen yhteys ja sen on oltava suhteellisen lä- hellä. Pelkkä vaalien aikana annettu tuki ei riitä, jos teko ajoittuu vuoden päähän. Kun taas jatkuva tuki myös vaalien ulkopuolella katsottiin KKO 2016:39 rangaistavaksi törkeänä lahjuksen ottamisen/antamisena.

Käsittelemissäni oikeustapauksissa saadun edun toistuvuudella on merkitystä ja se voi liittää yksittäiset edut yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Tällä on merkitystä teon törkeyden arvioinnissa, kun jatkuvat edut voidaan tällöin liittää yhdeksi kokonaisuudeksi, jolloin lahjustapaukset helposti menevät törkeälle asteikolle.

Avainsanat

Luottamushenkilö, lahjonta, julkishallinto, korruptio, rikosoikeus

(3)

SISÄLLYS

LÄHTEET………...………..V LYHENNELUETTELO ………...X

1 JOHDANTO………1

1.1 Johdatus aiheeseen, aiheen rajaus ja tutkimuskysymykset……….1

1.2 Tutkimuksen metodit………..1

1.3 Tutkimuksen rakenne………..2

2 MÄÄRITELMIÄ……….3

2.1 Yleistä lahjuksista………...3

2.2 Kielletyn edun ominaisuudet………..6

2.3 Lahjusrikkomus………...7

2.4 Lahjusrikosten syyksiluettavuus………...10

2.5 Luottamushenkilöt………....10

2.6 Luottamushenkilön esteellisyys………12

2.7 Lahjonta julkishallinnossa………15

2.8 Vaalituki ja lahjus kansanedustajana………18

3 OIKEUSKÄYTÄNTÖÄ………...22

3.1 Helsingin HO R 12/1702...22

3.1.1 Törkeä lahjuksen antaminen / ottaminen ja sen suhde vaalitukeen (Ka- nerva)……….22

3.1.2 Kanervan syntymäpäivien järjestämisen ja rahoittamisen osalta……….26

3.1.3 Tapahtumakutsujen osalta (Kanerva ym.)………27

3.1.4 Lahjuksen ottaminen / antaminen (Ruotsalainen ym.)……….28

3.1.5 Korkein oikeus ei antanut valituslupaa……….33

3.2 KKO 2016:39 – Lahjuksen ottaminen RAY:n hallituksen puheenjohtajana……33

(4)

3.2.1 Käsittely käräjäoikeudessa syytekohdissa 2-5...34

3.2.2 Käsittely hovioikeudessa ja hovioikeuden ratkaisu………..40

3.2.4 Käsittely korkeimmassa oikeudessa ja KKO:n ratkaisu………...44

3.2.5 Yhteenveto tapauksesta………....47

4 KANSAINVÄLINEN NÄKÖKULMA KORRUPTIOON………...…………...48

4.1 Yleistä korruptiosta………...48

4.1.1 Euroopan unionin korruptionvastaiset yleissopimukset………...49

4.1.2 OECD:n korruptionvastainen yleissopimus……….49

4.1.3 Euroopan neuvoston korruptionvastainen yleissopimus………..50

4.2 Korruptionäkymät Suomessa ja sen arviointi GRECOn maaraporttien valossa...51

4.3 Vaikutusvallan kauppaamisen kriminalisointi Suomessa………...……..55

4.4 Ruotsin, Saksan, Viron ja Italian korruption vertailua GRECOn raporttien mukaan……….57

4.4.1 Ruotsi – perus pohjoismaa………...57

4.4.2 Saksa – Euroopan mallimaa……….59

4.4.3 Viro – Baltian mallimaa………...62

4.4.4 Italia – paljon ongelmia………63

5 PÄÄTELMÄT………...66

(5)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis: Oikeussäännön systematisointi ja tulkinta, Teoksessa Juha Häyhä (toim,): Mi- nun metodini. Helsinki 1997, 35-56.

Cars, Thorsten: Mutbrott, bestickning och korruptiv marknadsföring. Tredje upplagan. Väl- lingby 2012.

Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahl- berg, Markus: Keskeiset rikokset. Helsinki 2014.

GRECO: Addendum to the Compliance Report on Finland: First Evaluation Round. Council of Europe 2005. (GRECO 2005a)

GRECO: Addendum to the Compliance Report on Finland: Second Evaluation Round.

Council of Europe 2008.

GRECO: Compliance Report on Estonia: Second Evaluation Round. Council of Europe 2006. (GRECO 2006b)

GRECO: Compliance Report on Finland: First Evaluation Round. Council of Europe 2003.

GRECO: Compliance Report on Finland: Fouth Evaluation Round. Council of Europe 2015.

GRECO: Compliance Report on Finland: Second Evaluation Round. Council of Europe 2006. (GRECO 2006a)

GRECO: Compliance Report on Germany: Second Evaluation Round. Council of Europe 2007.

GRECO: Evaluation Report on Estonia. First Evaluation Round. Council of Europe 2001.

(GRECO 2001b)

GRECO: Evaluation Report on Estonia. Second Evaluation Round. Council of Europe 2004.

(GRECO 2004b)

GRECO: Evaluation Report on Finland: First Evaluation Round. Council of Europe 2000.

GRECO: Evaluation Report on Finland: Second Evaluation Round. Council of Europe 2004.

(GRECO 2004a)

GRECO: Evaluation Report on Germany. Second Evaluation Round. Council of Europe 2005. (GRECO 2005c)

GRECO: Evaluation Report on Germany. First Evaluation Round. Council of Europe 2002.

GRECO: Evaluation Report on Italy. Joint First and Second Evaluation Round. Council of Europe 2009.

(6)

GRECO: Evaluation Report on Sweden. First Evaluation Round. Council of Europe 2001.

(GRECO 2001a)

GRECO: Evaluation Report on Sweden. Second Round. Council of Europe 2005. (GRECO 2005b)

Harjula, Heikki – Prättälä, Kari: Kuntalaki – Tausta ja tulkinnat. Helsinki 2012.

Harjula, Heikki – Prättälä, Kari: Kuntalaki – Tausta ja tulkinnat. Helsinki 2015.

Heinonen, Olavi – Koskinen, Pekka – Lappi-Seppälä, Tapio – Majanen, Martti – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Rautio, Ilkka: Rikosoikeus. Juva 2002. (Heinonen ym.

2002)

Jousitie, Heikki: Oikeudeton etuus – hallinnon ohjeistaminen. Teoksessa: Lahjomat, Laki- miesliiton koulutuskeskuksen julkaisusarja N:o 41. Vammala 1984.

Korte, Kai: Yritysjohtaja, poliitikon ja virkamiehen etiikasta; lainvalvojan näkökulma. SPL 1985.

Kimpimäki, Minna: Vaikutusvallan kauppaaminen – tehokasta korruption vastustamista vai tarpeeton ja epämääräinen kriminalisointi? Referee-artikkeli, Edilex 2016/36.

Mansikka, Tanja: Suhdetoiminta harvoin lahjontaa – lahjusrikokset lainvalmisteluaineiston ja ennakkotapausten valossa. Defensor Legis N:o 2/2013.

Nuutila, Ari-Matti: Vapaa joukkotiedotus korruption torjunnassa. Teoksessa Hinkanen, Ville – Mäkipää, Leena (toim.): Suomalainen kriminaalipolitiikka. Näkökulmia teori- aan ja käytäntöön. Tapio Lappi-Seppälän juhlakirja. Helsinki 2013.

Pihlajamäki, Antti: Julkisen sektorin lahjonta Suomen rikoslaissa ja korruptionvastaiset kan- sainväliset sopimukset. Teoksessa: Rikosoikeudellisia kirjoituksia VIII, Raimo Lah- delle 12.1.2006 omistettu. Vammala 2006.

Valtion hallinnon käsikirja: Arvot arjessa – Virkamiehen etiikka. Helsinki 2005.

Viljanen, Pekka: Oikeustapauskommentti KKO 2016:39. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2016/I. Helsinki 2016.

Viljanen, Pekka: Virkarikokset ja julkisyhteisön työntekijän rikokset. Helsinki 1990.

Viljanen, Pekka: Virkarikoksista: Rikosoikeudellinen tutkimus rangaistavan teon virkari- kosominaisuudesta ja sen merkityksestä. Vammala 1984.

VIRALLISLÄHTEET

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti nro C 313, 23.10.1996.

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti nro C 195, 25.6.1997.

(7)

HE 58/1988 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle virkamieslainsäädännön uudistamisesta.

HE 6/1997 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäyttöä viranomaisia ja yleistä jär- jestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uu- distamiseksi.

HE 46/1998 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvän pöytäkirjan eräiden määräysten hy- väksymisestä ja sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisina Euroopan yhtei- söjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä laiksi rikoslain muuttamisesta.

HE 102/1998 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä laiksi rikoslain 16 luvun 13 ja 20 §:n muuttamisesta.

HE 8/2000 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoitta- misesta.

HE 77/2001 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä eräiden virkarikoksia ja niihin liittyviä rikoksia koskevien säännösten muuttamisesta.

HE 197/2005 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle korruption vastaisen Yhdistyneiden Kan- sakuntien yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja rikoslain 30 luvun 12 §:n muuttamisesta.

HE 79/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan ja yleissopimukseen tehdyn varauman peruuttamisen hyväksymisestä sekä laiksi lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja laiksi rikoslain muuttamisesta.

Oikeusministeriö: Luonnos hallituksen esitykseksi 2016. Hallituksen esitys eduskunnalle lahjontaa koskevaan Euroopan neuvoston rikosoikeudelliseen yleissopimukseen tehdyn varauman peruuttamisen hyväksymisestä ja laiksi rikoslain muuttamisesta.

OLJ 10/1986: Virkarikoslainsäädännön uudistaminen. Työryhmän ehdotus. Oikeusministe- riön lainvalmisteluosaston julkaisu 10/1986. Helsinki 1987.

(8)

PeVL 29/2001 vp: Hallituksen esitys lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä eräiden virkarikoksia ja niihin liittyviä rikoksia koskevien säännösten muuttamisesta.

INTERNET-LÄHTEET

Virolainen, Jyrki: 840. KKO ei antanut valituslupaa Ilkka Kanervan lahjusasiassa. 2014.

[http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2014/05/840-kko-ei-antanut-valituslupaa- ilkka.html] (21.5.2017).

Transparency International: Corruption Perceptions Index 2016. [http://www.transparency.org/news/feature/corruption_perceptions_index_2016] (1.5.2017).

OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus

KKO 1980 II 73 KKO 1981 II 14 KKO 1981 II 15 KKO 1996:67 KKO 1997:33 KKO 2006:37 KKO 2007:102 KKO 2016:39

Hovioikeudet

Helsingin HO 1.10.1981 n:o 1530 (R 1980/2701).

Helsingin HO 27.6.2013 n:o 1904 (R 12/1702).

Rovaniemen Ho 30.8.2010 nro 740, RHO 2010:5

Valtakunnanoikeus 29.10.1993

MUUT LÄHTEET

(9)

Kuntaliiton yleiskirje 21/80/2005. Näkökulmia ulkopuolisten tahojen kunnan henkilöstölle ja luottamushenkilöille kustantamista matkoista ja muista taloudellisista etuuksista.

(10)

LYHENNELUETTELO

BrB brottsbalken

HE hallituksen esitys

HL hallintolaki

HO hovioikeus

KKO Korkein oikeus

KL Kuntalaki

OECD The Organization for Economic Co-operation and Development OLJ Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu

RAY Raha-automaattiyhdistys

RL rikoslaki 1889/39

VL laki ehdokkaan vaalirahoituksesta

vp valtiopäivät

YK Yhdistyneet kansakunnat

(11)

1 JOHDANTO

1.1 Johdatus aiheeseen, aiheen rajaus ja tutkimuskysymykset

Tämän tutkielmat juuret ovat muutamia vuosi sitten tekemästäni kandidaatin tutkielmasta, jonka aihe oli vaalirahoitus ja lahjusrikkomus. Pohdin kandintyössäni enemmänkin normaalin kansanedustajan ja kunnanvaltuutetun roolia mahdollisessa eturistiriidassa saadun vaalituen jälkeen. Tähän pro gradu -tutkielmaan muokkasin aihetta vähän ajankohtaisemmaksi ja merkittävämmän kysymyksen äärelle. Huomasin, ettei normaalin kansanedustajan tai kunnanvaltuutetun vaikutusmahdollisuudet päätöksen tekoon ovat melko rajoittuneet. Merkittä- vämpiä tekijöitä lahjusten saralla ovat laajemman vaikutusvallan omaavat. Päädyin rajaa- maan pro gradu -tutkielmani luottamushenkilöihin julkishallinnossa.

Luottamushenkilö on terminä laaja, mutta tässä tutkielmassa käsittelen lahjontaa mikä liittyy julkishallinnossa toimimiseen ja julkisissa viroissa julkista päätösvaltaa käyttäviin luotta- mushenkilöihin. Tässä tutkielmassa pääosassa olevat luottamushenkilöt ovat sekä kunnallis- poliitikkoja ja kansanedustajia. Pääsääntönä oli, että käsittelemäni tapauksien syytetyt ovat merkittävässä määrin julkista valtaa käyttäviä.

Minulla on kaksi tutkimuskysymystä, joihin yritän löytää vastastaukset tässä tutkimuksessa.

Päätutkimuskysymys on, että milloin vaalirahoituksesta tulee kiellettyä. Tähän vastaukseen yritän päästä vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: mikä on vaalirahoituksen ja teon ajallinen yhteys, miten se määritellään ja minkälainen se on meidän oikeuskäytännössä. Toinen asia mitä tulen tässä tutkimaan, on että mikä katsotaan määrällisesti riittäväksi summaksi, jotta se katsotaan lahjukseksi ja mikä merkitys saadun edun toistuvuudella on?

1.2 Tutkimuksen metodit

Tutkintakysymykseeni metodilliseksi lähestymistavaksi olen valinnut lainopin. Sivua myös tutkielmassani oikeusvertailevaa metodia, mutta suurimmaksi osaksi käytän lainopillista

(12)

tulkintaa tutkielmassani. Lainopin käsittää sisällään oikeussääntöjen sisältöjen selvittä- mistä, eli tulkintaa ja oikeussäännösten systematisointia.¹ Selvittääkseni tutkimuskysymykseni aioin tulkita ja systematisoida asiaan käsitteleviä säännöksiä.

Lainopilletyypillisesti tutkimukseni apuna käytän lähteitä oikeuskirjallisuudesta, virallis- lähteistä ja oikeuskäytännöstä. Oikeuskirjallisuutena olen käyttänyt kirjallisuutta monelta eri vuosikymmeneltä. Virkamiesten lahjonta on ollut oikeuskirjallisuudessa pitkään. Olen koonnut sopivan sekoituksen vanhaa ja uutta. Käyttämiini virallislähteisiin kuuluvat sekä vanha, että nykyinen lainsäädäntö, hallituksen esityksen, sekä muut asiaan liittyvät viran- omaisehdotuksen ja -lausunnot. Oikeuskäytäntönä olen käyttänyt tuoretta aihettani konk- reettisesti koskevaa käytäntöä. Käsittelen hovioikeuden ratkaisuja sekä tuoretta 2016 tullut korkeimman oikeuden ratkaisua.

1.3 Tutkimuksen rakenne

Tutkimuksen aluksi määrittelen rajaamani aiheet. Käyn läpi eri lahjustyypit ja miten ne mainitaan oikeuskirjallisuudessa ja Suomen laissa ja esitöissä. Määritän myös mikä on luotta- mushenkilö ja käyn läpi virkamiehen esteellisyyssäännöksiä. Toisessa osassa käyn läpi kahta merkittävää oikeustapausta. Käyn läpi tapaukset perusteellisesti, koska niistä löytyvät käy- tännön ratkaisut tutkimuskysymyksiini. Tapaukset ovat merkittävässä asemassa myös tule- vaisuudessa, onhan toisesta tapauksesta annettu jopa KKO:n päätös.

Kolmannessa osassa käyn läpi korruptiotilannetta yleisesti ja alan kehityskaaria. Vertailen GRECOn maaraporttien valossa eri maiden tilanteita ja analysoin myös Suomen kehitystä.

Viimeisessä osassa vedän tutkielmani yhteen ja käyn vielä kerran läpi tutkimuskysymykseni ja mihin lopputuloksiin olen tutkielmassani päässyt. Pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini tarkasti.

1 Aarnio 1997, s. 36-37.

(13)

2 MÄÄRITELMIÄ

2.1 Yleistä lahjuksista

Lahjusrikossäännöksillä pyritään edistämään virkatoiminnan tasapuolisuutta eli riippumattomuutta epäasiallisista vaikuttimista sekä ylläpitämään kansalaisten luottamusta virkatointen lainmukaisuuteen². Lahjonta on merkittävin osa laajempaa korruption käsitettä. Lahjus- rikokset ovat virkarikosten ydinaluetta. Korruptio on yksikertaisesti ilmaistuna toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Voidessaan vapaasti levitä yhteiskunnan toiminta muuttuu vähitellen tehottomaksi, hitaaksi ja kalliiksi.³ Lahjusten antaminen synnyttää lahjusvaatimuksia ja näin nekin jotka pyrkivät laillisiin oikeuksiinsa, joutuvat lopulta mu- kautumaan lahjusjärjestelmään⁴. Suomi on kuulunut maailman vähiten korruptoituneisiin valtioihin. Korruptiosta on kuitenkin lukuisia esimerkkejä muista maista. Piilorikollisuuden määrä on yleisesti todettu suureksi, mistä johtuu, ettei lahjonnan todellisista suuruksista ole luotettavaa tietoa. Tiedotusvälineiden merkitys kasvaa lahjonnan paljastajana.⁵ Suomessa joukkotiedotusvälineitä pidetäänkin tärkeimpänä tekijänä korruption torjunnassa⁶. Katsoi- sin, että kansalaisten tietoisuus Suomessa tapahtuvasta korruptiosta on lisääntynyt keväällä 2008 nousseen vaalirahoituskohun seurauksena. Kyseisen kohun taustalla oli nimenomaan median aktiivisuus.

Lahjuksen ottamista eri törkeysasteineen kutsutaan usein passiiviseksi lahjomiseksi⁷. Ter- millä tarkoitetaan, että kyse on lahjuksen ottamisesta tai sitä vastaavista teoista. Termillä ei tarkoiteta, että virkamies olisi ollut tapauksessa passiivinen. Aktiivisella lahjomisella taas tarkoitetaan lahjuksen antamista tai muun oikeudettoman edun antamista. Passiivinen ja aktiivinen lahjominen ovat toistensa peilikuvia. Molemmat ovat periaatteessa itsenäisiä rikoksia.⁸ Yksityisen sektorin aktiivinen ja passiivinen täyttää Suomessa kansainvälisten sopimus- ten asettamat standardit. se on kriminalisoitu rikoslain 30 luvun 7 ja 8 §:ssä.⁹

Lahjusrikoksia koskevat perussäännöt mainitaan rikoslain (RL, 1889/39) 40 luvun 1 §:ssä.

2 HE 58/1988 vp, s. 46.

3 Keskeiset rikokset/Viljanen 2014, s. 808.

4 Cars 2012, s. 17.

6 Nuutila 2013, s. 282.

7 Säännelty rikoslain 40 luvussa.

9 Pihlajamäki 2006, s. 407.

(14)

Virkamies on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen, jos hän toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle

1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi,

2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka

3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä.

3 momentin mukaan virkamies tulee tuomita lahjuksen ottamisesta myös, jos hän palvelussuhteessa hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai muun edun antamisen toiselle taikka lupauksen tai tarjouksen siitä. Virkamiehelle voidaan myös määrätä viraltapano, mikäli rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä (RL 40:1.4)¹⁰.

Törkeää lahjuksen ottamista on, jos: (RL 40:2)

1) virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka

2) lahjan tai edun arvo on huomattava

ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään nel- jäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi.

Lahjukseksi kutsutaan tarkasteltavissa säännöksessä ilmaisulla ”lahja tai muu (oikeudelli- nen) etu. Lahjus on aina jokin etu.¹¹ Lahjuksella ei välttämättä tarvitse olla taloudellista arvoa, vaikka useimmiten sillä sitä onkin. Kaikki etuudet, joilla pyritään vaikuttamaan tai ovat omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa, voivat olla lahjuksia.¹² An- saitsemattoman ansiomerkin lupaaminen voi olla lahjuksen lupaamista¹³.

10 Lue lisää viraltapanosta Viljanen 1990, s. 56–65. Suppeasisältöinen viraltapano ja laajasisältöinen viralta- pano.

12 HE 6/1997 vp, s. 86.

13 HE 58/1988 vp, s. 49.

(15)

Kun edulla on taloudellista hyötyä, ei voida sanoa mitään täsmällistä euromääräistä rajaa, jonka alittaminen tekisi edusta sallitun tai sen ylittämisestä kielletyn. Käteisen edun vastaanottaminen on aina lähtökohtaisesti hyvin epäilyttävää, jollei siihen ole lakiin perustuvaa oi- keutusta. Rahamääräistä rajaa ei ole edes syytä asettaa, koska vaarana olisi, että virkatointen muodostuisi hinta, mikä tulisi aina maksaa.¹⁴ Virkatoimet voisivat muuttua tavallaan mak- sullisiksi. On puhuttu sallittuja etuja koskevien ohjeiden antamisesta. Ohjeet lisäisivät lain- käytön ennustettavuutta ja yhdenmukaisuutta.¹⁵ Kovinkaan yksityiskohtaisia ne eivät kuitenkaan voisi olla, koska pulmallista on, että virkamiehet ovat asemaltaan ja tehtäviltään hyvin erilaisessa tilanteessa¹⁶. Heidät on sijoitettu mm. eri palkkaluokkiin. Yleisluonteisilla ohjeilla on taas kovin vaikea saavuttaa edellä mainittuja etuja.¹⁷ Mitä suuremmasta edusta on kysymys, sitä todennäköisemmin se on osaltaan vaikuttamassa, ja sitä todennäköisemmin sitä voidaan täten pitää lahjuksena¹⁸. Vähäinenkin etu voi olla lahjus¹⁹.

Ei ole välttämätöntä, että saajan aseman parantaminen vaikuttaisi suoraan antajan aseman heikkenemiseen. Annetun edun ei tarvitse olla ikään uhraus antajalle. Edun taloudellista arvoa laskettaessa vertailukohdaksi otetaan hinta, jolla virkamies olisi voinut normaalista ostaa sen itse. Edun antajalle koituneet valmistus-, hankinta- tms. kustannukset ovat sivuseik- koja.²⁰ Edun ei tarvitse olla määrältään tai laadultaan yksilöity. Epämääräinen lupaus rahasta virkamiehelle voidaan katsoa lahjukseksi. Lahjuksena voidaan myös pitää mahdollisuutta ostaa tavaroita erityishintaan, vaikka virkamies ei tätä mahdollisuutta käyttäisikään. Alen- nuksia, joita myönnetään kenelle tahansa, saa virkamies tietysti hyödyntää. Käytännössä tyypillisiä lahjuksia ovat esimerkiksi kohtuuttoman suuret alennukset asunto- ym. kaupoissa, virkamiehen velkojen perimättä jättäminen, korkojen anteeksianto, poikkeuksellisen arvok- kaat merkkipäivälahjat, kohtuuttoman suuret konsulttipalkkiot hoidetuista tehtävistä, virkis- tysluonteiset ulkomaanmatkat ja ylenmääräinen ravintola- ym. kestitys.²¹ Lahjuksen määrit- teleminen ja sen vaikutus on haasteellista, mikä perustuu pitkälti oikeuskäytäntöön, kuten

15 Viljanen 1990, s. 165.

16 Jousitie 1984, s. 99.

17 Viljanen 1990, s. 165.

19 Kts. esim. Helsingin HO 1.10.1981 n:o 1530 (R1980/2701): Tullivalvontaa suorittaessa oli tullivartija ottanut vastaan 0,75 litran pullon vodkaa ja tuonut sen maihin. Hänet tuomittiin lahjoman vastaanottamisesta virka- miehenä lieventävien asiahaarojen vallitessa.

20 Viljanen 1990, s. 95.

(16)

myöhemmin käsittelemissäni oikeustapauksissa huomataan. Näissä tapauksissa käsitellään- kin juuri muun muassa merkkipäiväjuhlia, ylihintaan ostettuja tauluja ja tarjottuja matkoja.

2.2 Kielletyn edun ominaisuudet

Ennen vuoden 1989 voimaantullutta lakimuutosta lahjussäännöksissä säädettiin kaikki teko- tavat kattavasti lahjomasta oikeudettomaan hyödykkeeseen. Edun oikeudettomuutta oli rat- kaistu jokseenkin säännönmukaisesti sillä perusteella, oliko edulla pyritty vaikuttamaan juuri virkamiehen virkatoimiin. Lain soveltaminen perustui näin suurelta osin tulkintaa, eikä se näin ollut sopusoinnussa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kanssa. Oikeusministe- riön työryhmän mietinnössä keskityttiinkin täsmentämään missä tarkoituksessa etu on lu- vattu, tarjottu tai annettu. Muutoksen ei kuitenkaan katsottu aiheuttavan käytännössä mer- kittävää muutosta soveltamisalaan.²²

Palkka tai toimitusmaksu, johon virkamiehellä on lakiin perustuva oikeus, ei voi olla oikeudeton etu. Muihin etuuksiin ei virkamiehellä ole lähtökohtaisesti oikeutta, mutta rajan- veto sallitun ja kielletyn edun välillä on hämärä. Selvää on kuitenkin se, että jos etu annetaan tai otetaan vastaan sellaisiin tarkoituksiin, jolla on tarkoitus, että virkamies menettelisi velvollisuuksiensa vastaisesti, on kyse tällöin oikeudettomasta edusta. Edun vaikutusta virkamiehen toimintaan on kuitenkin hyvin vaikea näyttää toteen. Siksi tulikin tarpeen säätää rangaistavaksi myös etu, joka ”on omiaan” vaikuttamaan toimintaan palvelussuhteessa. Etu on oikeudeton, mikäli se on omiaan horjuttamaan virkamieheen kohdistuvaa luottamusta (KKO 1981 II 15). Edelleenkin tämä on pätevä arviointikriteeri ratkaistaessa edun hyväksyttävyyttä tai hylättävyyttä. On omiaan rakenne tuo esille kuinka virkamiehen tai toisen osapuolen menettelyn hyväksyttävyys riippuu pitkälti olosuhteista. Mikäli virkamiehen asema vaatii ko- rostettua puolueettomuutta, on edun vastaanottaminen helposti omiaan horjuttamaan tämän luottamusta.²³

Lahjusrikoksesta syytetyn menettelytapa vaikuttaa asiaan kulloinkin. Esimerkiksi edun vaa- timinen voi olla rangaistavaa, vaikka saman edun vastaanottaminen toisen aloitteesta, ilman vaatimuksia, olisikin hyväksyttävää.²⁴ Menettelyn rangaistavuus riippuu tapauksen olosuh-

22 OLJ 10/1986, s. 103–104 ja 108.

(17)

teista. Konkreettisen tason tarkastelussa onkin kyse enemmän tietyn menettelyn ominaisuuksista kuin edun ominaisuuksista.²⁵ Vastaavasti, jos osapuolet toimivat avoimesti, se voi olla hyväksyttävän rajoissa verrattuna, jos osapuolet salaisivat toimiaan. Kaikki avoimesti tehty- kään ei siltikään ole sallittua. Pitempi aikainen riippuvuussuhde voi olla epäilyttävää, jos esim. virkamies on saanut toiseltaan yksityistalouttaan varten lainaa tai takausta.²⁶

Lahjusrikoksista epäillyt usein vetoavat siihen, että etujen antaminen on yleisen tavan mukaista ja siten jollain tavalla hyväksyttävää. Virkamiehillä esim. on tavanmukaista saada merkkipäivänä kohtuullisen arvoinen lahja. Tämä menettely voidaan katsoa hyväksytyksi.

On selvää, että monia säännöksiä rikotaan alalla kuin alalla yleisesti, tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lahjoilla voisi olla muutakin tarkoitusta.²⁷ Tästä tavanomaisesta käyttäyty- misestä voidaan antaa esimerkkinä KKO:n ratkaisu 1996:67:

”Kaupunki oli pyytänyt urakasta tarjoukset kahdelta yhtiöltä. Toisen yhtiön tuotepäällikkö oli jo ennen tarjouskilpailua ja myös sen aikana tarjonnut ravintolapalveluja urakkaa valmistel- leille virkamiehille. Koska tarjoilua ei voitu pitää tavanomaisena vieraanvaraisuutena, tuote- päällikkö tuomittiin rangaistukseen lahjuksen antamisesta ja virkamiehet lahjusrikkomuksesta.”

Jokaisella virkamiehellä on kannettava itse vastuu tekemistään ratkaisuista lahjojen ja muiden vastikkeiden saamisesta ja tarkoin huolehdittava siitä, ettei riko virkavelvollisuuksi- aan²⁸. Esimiestenkään suostumus ei vapauta vastuusta, eikä täten tee tekotapaa sallituksi²⁹. Virkamiehen vastuu on näin henkilökohtainen ja hänen tulee olla itse tietoinen tekemisiensä seuraamuksista.

2.3 Lahjusrikkomus

RL 40:3:n lahjusrikkomussäännöstä sovelletaan lievimpiin lahjusrikoksiin. Lahjusrikko- muksina rangaistaan teot, jotka eivät ole perustunnusmerkistön mukaisia, mitä on säädetty RL 40:1:ssä. RL 40:3:n toissijaisuuslauseke kuitenkin osoittaa, että sen tunnusmerkistön täyttävä teko voi täyttää myös 1 §:n ja 2 §:n tunnusmerkistön, jos edulla on vaikutettu tai pyritty vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa ja virkamiehen tahallisuus

25 Viljanen 1990, s. 104.

28 Kuntaliiton yleiskirje 21/80/2005.

(18)

kattaa tämän. Kyseessä ei voi olla enää lahjusrikkomus vaan lahjuksen ottamisinen tai törkeä lahjuksen ottaminen.³⁰ Lahjusrikkomus on säännös, joka väistyy, kun teko on rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä sellaisena³¹. Lahjuksen ottamisesta tai törkeästä lahjuksen ottamisesta on myös kyse, jos virkamies asettaa edun saamisen tietynlaisen menettelynsä ehdoksi³².

Lahjusrikkomuksesta tuomitaan RL 40:3:n mukaan sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen virkamies, jonka menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, itselleen tai toiselle

1) Pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka

2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen.

Muista lahjusrikoksista poiketen laissa ei ole lahjan tai muun edun antajia koskevaa sään- nöstä.³³ Huolehtiminen luottamuksen säilymisestä viranomaistoimintaan ja sen tasapuolisuuteen kuuluu ensisijaisesti julkisyhteisöjen palveluksessa oleville, näin ollen rikosoikeu- dellista vastuuta ole syytä ulottaa antajatahoon lahjusrikkomuksen osalta³⁴. Osallisuussään- nökset lienevät tästä huolimatta sovellettavissa normaaliin tapaan³⁵. Mahdollista on siis tuomita antaja yllytyksestä tai avunannosta lahjusrikkomukseen³⁶.

Hallituksen esityksessä kirjatulla ilmaisulla ”on omiaan heikentämään” täydennetään, sitä ettei menettelyn tarvitse heikentää puheena olevaa luottamusta. Riittävää on yleensä, että se menettely on sellaista, että se heikentää luottamusta. Kun virkamiehellä ei ole lahjuksen ottamisen omaisia vaikutusmahdollisuuksia, teko tulee arvioida lahjusrikkomuksena.³⁷

RL 40:3:n soveltamisala jää jossakin määrin epäselväksi, mikä ensisijaisesti johtuu lahjusrikkomuksen rangaistavan teon keskeisimmästä luonnehdinnasta – menettely on omiaan hei- kentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen. Tämä oli asiallisesti saman

31 HE 58/1988 vp, s. 58.

34 HE 58/1988 vp, s. 51.

35 Viljanen 1990, s. 203–204.

37 HE 58/1988, s. 57.

(19)

sisältöisenä jo ennen kuin RL 40 luvun 1 §:ään oli luonnehdittu kiellettyä etua sellaiseksi, joka on omiaan vaikuttamaan toimintaan palvelussuhteessa.³⁸ Lain tultua säädetyksi OLJ:n ehdotuksesta poikkeavana on jokseenkin mahdotonta erottaa lahjuksen ottamista ja lahjusrikkomusta sillä perusteella, onko esimerkiksi vastaanotettu etu omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa vai onko vastaanottaminen omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen³⁹. Sitä pidetään lahjusrikkomussäännöksen keskeisimpänä tunnusmerkkinä⁴⁰.

Vuonna 2002 tehdyssä uudistuksessa on omiaan –tunnusmerkki liitettiin RL 40:3:ssä osaksi nimenomaisesti virkamiehen menettelyyn. Aiemmin se oli liitetty lakitekstissä etuun, kuten asia on edelleen muissa lahjusrikossäännöksissä. Silloinen sanonta kiinnitti huomion liiaksi lahjan tai muun edun luonteeseen ja jätti vähälle huomiolle tapahtumakokonaisuuden, joka liittyi lahjan tai edun vaatimiseen, vastaanottamiseen tai hyväksymiseen.⁴¹

RL 40:3:n keskeisin ero verrattuna RL 40:1:ään ja 2:ään on siinä, ettei RL 40:3:ssä ole yh- teisvaatimusta ”toiminnasta palvelussuhteessa”. Yhteisvaatimuksesta luopuminen ei ole täy- dellistä, koska säännöksessä tarkoitetun luottamuksen heikentymisestä ei muutoin olisi vaaraa. Jo pelkkä ajallinen yhteys edun vastaanottamisen ja virkatoimen välillä saattaa olla RL 40:3:n kannalta riittävä.⁴² Kai Korte on esittänytkin ohjeen, jonka mukaan virkamiehen ei pidä yksityishenkilönä ryhtyä liikesuhteeseen sellaisen yrityksen kanssa, jonka kanssa hän samanaikaisesti neuvottelee julkisyhteisön edustajana suurista urakka- tai hankintasopimuk- sista⁴³.

Jälkikäteen saatua lahjaa voidaan pitää luottamusta heikentävänä seikkana, jos kyseessä on huomattavan arvokkaan lahjan antamisesta jälkikäteisesti kiitokseksi hyvin tehdystä virka- miestoimesta, vaikka sillä ei välttämättä pyrittäisi edes vaikuttamaan myöhempiin virkatoimiin.⁴⁴ Tämä menettely voi toteuttaa myös RL 40:1 tunnusmerkistön lahjusrikoksesta.⁴⁵

38 Kts. tarkemmin Viljanen 1990, s. 192–202.

39 Keskeiset rikokset/Viljanen. 2014, s. 824.

40 Heinonen ym. 2002, s. 1285.

41 HE 77/2001 vp, s. 42.

42 Viljanen 1990, s. 157–158.

43 Korte 1985, s. 244–245.

44 HE 58/1988 vp, s. 57. Jos taas virkamies on jo siirtynyt eläkkeelle, eikä mistään lahjasta ole virkatoimen aikana sovittu, tunnusmerkistö ei voi näin täyttyä. Ruotsin rikoslain mukaan asianlaita on toisin. Kts. BrB 10:5 a-b.

(20)

Muiden Lahjusrikosten tapaan virkamies voi pyytää RL 40:3:ssä tarkoitetun edun itselleen tai toiselle. Erikseen ei ole kuitenkaan mainittu vaihtoehtoa, jossa virkamies esimerkiksi hy- väksyy edun antamisen suoraan toiselle.⁴⁶ Sellaista säännöstä ei ole pidetty tarpeellisena⁴⁷. Epäselvää on, onko sellaisen menettelyn rangaistavuus muutoinkin selvää, vai onko katsottu, että sellaisen menettelyn rankaiseminen ei ole tarpeen. Jälkimmäinen vaihtoehto on toden- näköinen, mutta rangaistavuuden tarpeellisuudesta voidaan olla toistakin mieltä.⁴⁸

2.4 Lahjusrikosten syyksiluettavuus

Kaikissa lahjusrikossäännöksissä edellytetään tekijältä tahallisuutta. Usein onkin kyse tör- keimmän asteisesta tahallisuudesta: antajan nimenomaisena tarkoituksena on ollut vaikuttaa virkamiehen toimiin tietyllä tavalla, ja vastaavasti virkamies on ollut tästä täysin selvillä lahjuksen ottaessaan. Tämän toteennäyttäminen on usein hyvin vaikeaa. Lahjuksen antajan kuin sen ottajan viime kädessä edellytetään mieltävän ne seikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että etu on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa. Esimer- kiksi virkamiehen vilpittöminkään käsitys, jonka mukaan etu ei vaikuta hänen toimintaansa, ei poissulje vaadittavan tahallisuuden mahdollisuutta.⁴⁹

Lahjusrikkomuksessa tekijän tulee mieltää menettelyynsä liittyvän sellaisia elementtejä, että se on ollut omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen⁵⁰. Vaikka lahjuksen ottamisesta ja lahjusrikkomusta koskevilla säännöksillä on pyritty mah- dollisimman laajasti sääntelemään lahjusrikollisuuden ala, on mahdollisena silti pidetty, että virkamies voi etuja vastaanottamalla edelleen syyllistyä myös tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.⁵¹

2.5 Luottamushenkilöt

Kuntalain (KL, 410/2015) 69 §:ssä määritellään kunnan luottamushenkilöt. Kunnan luotta- mushenkilöitä ovat valtuutetut ja varavaltuutetut, kunnan toimielimiin valitut jäsenet, kun- tayhtymän toimielimiin valitut jäsenet sekä muut kunnan luottamustoimiin valitut henkilöt.

47 HE 58/1988 vp, s. 57.

50 HE 58/1988 vp, s. 57.

51 HE 58/1988 vp, s. 58.

(21)

Kunnan viranhaltija tai työntekijä ei kuitenkaan ole kunnan luottamushenkilö. Luottamus- henkilön tarkoituksena on edistää kunnan ja sen asukkaiden etua sekä toimia arvokkaasti luottamustoimessaan tehtävän edellyttämällä tavalla. Kunnan valtion luottamustoimeen va- litsemaan henkilöön sovelletaan, mitä kunnan luottamushenkilöstä säädetään.

Kunnan päätöksenteossa luottamushenkilöillä on keskeinen asema perustuen edustukselli- seen demokratiaan. Kunnan ylintä päätösvaltaa käyttävät luottamushenkilöt. Luottamushen- kilötoimielinten alaisina toimivat viranhaltijat ja kunnan työntekijät.⁵² Luottamustoimen tunnusmerkistönä voidaan pitää eettistä vastuuta, joka käy ilmi KL 69 §:n toisesta momen- tista, missä korostetaan moraalisia ja eettisiä arvoja⁵³.

Luottamushenkilön on ilmoitettava sidonnaisuuksistaan tehtävää hoitaessaan. Luottamus- henkilön tulee ilmoittaa johtotehtävistään sekä luottamustoimistaan elinkeinotoimintaa har- joittavissa yrityksissä ja muissa yhtiöissä. Merkittävästä varallisuudesta sekä muista sidonnaisuuksista tulee myös ilmoittaa, millä voi olla vaikutusta luottamustehtävien hoitamisessa.

(KL 84.1 §) Ilmoitusvelvollisuus koskee kunnanhallituksen ja maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavan toimielimen jäseniä, valtuuston ja lautakunnan puheenjohta- jaa ja varakunnanhallituksen ja lautakunnan esittelijää. Ilmoitus on tehtävä kahden kuukau- den kuluessa henkilön tehtävään valitsemisestä. Muutoksista tulee ilmoittaa viivästyk- settä.(KL 84.2 §) Tarkastuslautakunta valvoo ilmoittamisvelvollisuuden noudattamista ja saattaa ilmoitukset valtuuston tiedoksi (KL 84.3 §). Kunta pitää sidonnaisuuksista rekisteriä yleisessä tietoverkossa ja luottamustoimen päättyessä henkilöä koskevat tiedot poistetaan rekisteristä ja tietoverkosta (KL 84.4 §).

Sidonnaisuuksista ilmoittamisen taustalla on tarkoitus lisätä kunnallisen päätöksenteon lä- pinäkyvyyttä ja vastuullisuutta, johon kuuluvat myös esteellisyyssäännökset. Päätöksenteon läpinäkyvyyteen yritetään myös vaikuttaa vaalirahoituksesta ilmoittamisella. Sidonnaisuuk- sista ilmoittamisella pyritään myös turvaamaan kunnan asukkaiden luottamusta hallintoon riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. Velvollisuudella pystytään estämään tilanteita, jossa luottamus luottamushenkilön toimintaan voi vaarantua. Kysymys on yleisesti poliitti- sen järjestelmän luotettavuudesta. Luottamushenkilön tulee itse huolehtia omasta esteelli-

52 Harjula – Prättälä 2015, s. 467.

(22)

syydestään. Rekisterin tarkoituksena on saada muun muassa esteellisyyden arviontiin enem- män julkista kontrollia, kun uudella sääntelyllä on luottamushenkilöt velvoitettu ilmoitta- maan jo etukäteen sidonnaisuuksista.⁵⁴

Kuntalain 58 §:n ensimmäisessä momentissa todetaan, että luottamushenkilö hoitaa tointaan virkavastuulla ja häneen sovelletaan rikoslain virkarikoksista koskevia säännöksiä. Luotta- mushenkilö on siis toimessaan rikosoikeudellisessa virkavastuussa. Rikoslain 40 luvussa mainitaan:

11 § (12.7.2002/604) Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

2) julkista luottamustehtävää hoitavalla henkilöllä kunnanvaltuutettua ja muuta yleisillä vaa- leilla valittua 1 kohdassa mainitun julkisyhteisön edustajiston jäsentä kuin kansanedustajaa edustajantoimessaan sekä 1 kohdassa mainitun julkisyhteisön tai laitoksen toimielimen, kuten valtioneuvoston, kunnanhallituksen, lautakunnan, johtokunnan, komitean, toimikunnan ja neuvottelukunnan, jäsentä sekä muuta mainitun julkisyhteisön tai laitoksen luottamushenki- löä;

12 § (12.7.2002/604) Soveltamisalasäännökset

Tämän luvun virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön.

Luottamushenkilöön sovelletaan rikoslain 40 luvun virkarikoksia koskevia säännöksiä, joihin kuuluvat mm. RL 40:1-3 §:ien lahjusrikossäännökset.⁵⁵ Myöhemmin huomataan, että luottamushenkilönä voidaan pitää merkittävää julkista valtaa käyttävää henkilöä⁵⁶.

2.6 Luottamushenkilön esteellisyys

Esteellisyydestä säädetään kuntalain 97 §:ssä näin:

97 § Esteellisyys

Valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään. Jos valtuutettu

54 Harjula – Prättälä 2015, s. 541–542.

56 KKO 2016:39 RAY:n hallituksen puheenjohtajana toimiminen.

(23)

ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan, mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään.

Muun luottamushenkilön, tilintarkastajan sekä kunnan viranhaltijan ja työntekijän esteellisyy- destä säädetään hallintolain 27—30 §:ssä.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu palvelussuhde kuntaan ei kuitenkaan tee luottamushenkilöä, viranhaltijaa eikä työntekijää esteelliseksi asiassa, jossa kunta on asianosainen. Jos luottamushenkilö on palvelussuhteensa perusteella esitellyt tai muuten vastaa- valla tavalla käsitellyt asiaa, hän on kuitenkin esteellinen.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohtaa ei sovelleta kunnan luottamushenkilöön, viranhalti- jaan tai työntekijään, vaikka tämä olisi mainitussa lainkohdassa tarkoitetussa asemassa kun- nallisessa liikelaitoksessa tai kuntayhtymässä. Henkilö on kuitenkin esteellinen, jos kunnan edut ovat ristiriidassa liikelaitoksen tai kuntayhtymän etujen kanssa taikka asian tasapuolinen käsittely edellyttää, ettei henkilö osallistu asian käsittelyyn. Myöskään hallintolain 28 §:n 1 momentin 6 kohtaa ei sovelleta kunnassa.

Esteellisen henkilön on ilmoitettava esteellisyydestään. Henkilön on lisäksi toimielimen pyyn- nöstä esitettävä selvitys seikoista, joilla voi olla merkitystä hänen esteellisyytensä arvioinnissa.

Esteellisyyssäännöksillä on tarkoitus turvata luottamusta hallintoon ja asioiden käsittelyn puolueettomuuteen. Esteellisyydellä tarkoitetaan henkilön sellaista suhdetta käsiteltävään asiaan tai asianosaisiin, jolla vaarannetaan hänen puolueettomuutensa asian käsittelyssä.

Vaalikelpoisuussäännöksillä (KL 71–77 §) taas turvataan, ettei henkilöä voida valita kunnan luottamustoimeen.⁵⁷ Kuten aikaisemmin on mainittu luottamushenkilö vastaa itse esteettö- myydestään käsitellä asioita.

Hallintolaissa (HL 434/2003) valtuutetun ja muun luottamushenkilön esteellisyydestä sovelletaan seuraavalla tavalla:

27 § Esteellisyys

(24)

Virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen.

Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa.

28 § Esteellisyysperusteet

Virkamies on esteellinen:

1) jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen;

2) jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;

3) jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen;

4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asi- anosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;

5) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneu- voston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaa- vassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;

6) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan; tai

7) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Läheisellä tarkoitetaan 1 momentissa:

1) virkamiehen puolisoa ja virkamiehen lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, isovanhempaa ja virkamiehelle muuten erityisen läheistä henkilöä samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa;

(25)

2) virkamiehen vanhempien sisarusta sekä hänen puolisoaan, virkamiehen sisarusten lapsia ja virkamiehen entistä puolisoa; sekä

3) virkamiehen puolison lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa ja isovanhempaa samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa sekä virkamiehen puolison sisarusten lapsia.

Läheisenä pidetään myös vastaavaa puolisukulaista. Puolisoilla tarkoitetaan aviopuolisoita sekä avioliitonomaisissa olosuhteissa ja rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä henkilöitä.

29 § Esteellisyyden ratkaiseminen

Virkamiehen esteellisyyttä koskeva kysymys on ratkaistava viipymättä.

Virkamies ratkaisee itse kysymyksen esteellisyydestään. Monijäsenisen toimielimen jäsenen ja esittelijän esteellisyydestä päättää kuitenkin toimielin. Monijäseninen toimielin päättää myös muun läsnäoloon oikeutetun esteellisyydestä. Jäsen tai esittelijä saa osallistua esteelli- syyttään koskevan asian käsittelyyn vain, jos toimielin ei olisi ilman häntä päätösvaltainen eikä hänen tilalleen ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa esteetöntä henkilöä.

Esteellisyyttä koskevaan päätökseen ei saa hakea erikseen oikaisua eikä muutosta valittamalla.

30 § Asian käsittelyn jatkaminen

Esteellisen virkamiehen tilalle on viipymättä määrättävä esteetön virkamies. Virkamies saa kuitenkin käsitellä kiireellisen asian, jonka ratkaisuun esteellisyys ei voi vaikuttaa.

2.7 Lahjonta julkishallinnossa

Vuonna 1989 kun virkarikoslainsäädäntöä uudistettiin, se oli tarpeellista koska vanhen- tuneet säännökset olivat säädetty toisenlaista yhteiskuntaa varten. Olisikin hyvä pohtia vastaavatko edes nykypäivän lahjusrikossäännökset nyky-yhteiskunnan tarpeita, koska yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö ja keskinäinen riippuvaisuus lisääntyvät jatku- vasti. Tulisikin säätää selkeät yhteistyön sopivuuden rajat lahjusrikossäännösten valossa.

Näin vältyttäisiin myös kalliilta ja pitkiltä oikeudenkäyntiprosesseilta.⁵⁸ Kuntapuolella

58 Mansikka 2013, s. 171.

(26)

kun on haaste selvittää virkamiehen erityisosaamisalueet, tehtävät, asema sekä vaikutusmahdollisuudet kunnan organisaatiossa. Ne voivat olla vieraita lahjusrikossyytettä tuo- mioistuimessa käsittelevälle.⁵⁹

Lahjusrikkomuksen rangaistavuus edellyttää, että se ”on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen” (RL 40:3). Näin laajaa tulkintaa ei kuitenkaan Euroopan neuvoston korruptiosopimus edellytä⁶⁰. Lahjonnan määritelmä onkin Suomessa melko häilyvä. Virkamiesten, julkisyhteisön työntekijän ja poliitikkojen osalta tilanne ei ole riittävän selvä. Tilanne on etenkin hankala kun liikutaan lahjusrikkomuksen tunnusmerkistön rajamailla, jolloin ei tiedetä minkälaisen etuuden vastaanottaminen on laitonta. Käytännössä ratkaisu on jätetty yksittäisen virkamiehen harteille.⁶¹

Kunnan viranhaltijat ja poliittiset päättäjät ovat nykyään entistä enemmän tekemisissä elinkeinoelämän kanssa. Erityisesti kun kuntien tehtäviä ulkoistetaan ja omaa toimintaa yhtiöitetään.⁶² Kuntien hankkeiden toteuttaminen vaatiikin yhteistyötä yritysmaailman kanssa. Lähtökohtaisesti taloudellinen tuki päättävälle virkamiehelle on laitonta tukea, mutta erityisen ongelmalliseksi sen tekee vaalirahoituksen muodossa annettava tuki. Se, kun on pääsääntöisesti laillista tukemista. Vaalituki muodostuu ongelmaksi, jos se avulla on tarkoitus kiertää lahjussäännöksiä.⁶³

Ongelmia aiheuttaa lahjuksen ottamisen ja lahjusrikkomuksen välillä oikeuskäytännössä oleva ero. Sekaannusta aiheuttavat, koska lainvalmisteluaineiston perustelut ovat ristiriidassa toisiensa kanssa. Lakitekstien ja lainvalmisteluaineiston yhteensovittamista on myös pidetty haasteellisena. GRECO onkin suositellut Suomelle selventämään lahjusri- kossäännöksiä asianmukaisiksi, mutta yksityiskohtaisten kaavamaisten ohjeiden luomista ei olla pidetty tarkoituksenmukaisena. Niiden laatimista on pidetty lähes mahdotto- mana.⁶⁴

59 Mansikka 2013, s. 173.

60 HE 77/2001 vp, s. 19.

61 Mansikka 2013, s. 172-173.

62 kts. Harjula – Prättälä 2012, s. 157.

63 Mansikka 2013, s. 173.

64 Mansikka 2013, s. 174.

(27)

Virkamiehen lahjussäännöksillä suojataan virkatointen oikeellisuutta, lainmukaisuutta, tasapuolisuutta ja riippumattomuutta epäasialliselta vaikuttamiselta. Tarkoituksena on myös suojella kansalaisten luottamusta virkatointa kohtaan.⁶⁵ Virkamiehen lahjonnan katsotaan olevan riittävää, kun se kohdistetaan lahjottavalle, jolla on mahdollisuus vaikuttaa asioiden päättämiseen. Lahjuksen antaminen voikin kohdistua näin ollen myös val- mistelu- ja esittelytehtävissä toimiviin.⁶⁶

Lahjuksen tunnusmerkistö täyttyy, kun lupaus tai tarjous lahjuksesta on tullut vastaanottajan tietoon. Se edellyttää, että uhka kohdistuu palvelussuhteessa toimivaan. Lahjonnalla näin ollen ei ole mitään lievää tekomuotoa.⁶⁷ Rikoksen paheksuttavuuteen vaikuttavat kohteena olevan henkilön tehtävien luonne ja mahdollisuus käyttää julkista valtaa. Seikat otetaan huomioon rikoksen mittaamiseen vaikuttavina tekijöinä.⁶⁸ Oikeuskäytännössä etuuksia on pidetty oikeudettomina, mikäli niiden antamisella ”on pyritty saattamaan vas- taanottaja kiitollisuudenvelkaan ja siten pyritty vaikuttamaan tämän virkatoimiin” tai

”menettelyllä on pyritty myönteisten tai antajaa hyödyttävien ratkaisujen aikaansaami- seen”.⁶⁹

Lain esitöiden mukaan annetulla edulla ei tarvitse olla taloudellista arvoa. Riittävää on, että kaikki etuudet, ovat omiaan vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan palvelussuhteessa. Edun arvo voi olla myös tunnearvoa. Oikeuskäytännössä on lahjuksena pidetty myös merkkipäivälahjoja, suuria alennuksia, virkistysluonteisia matkoja ja tarpeettoman suuria kestityksiä.⁷⁰

Lahjuksen antamista voidaan pitää törkeänä, jos lahjalla tai edulla pyritään samaan asianosainen toimimaan palvelussuhteessaan ”velvollisuuksiensa vastaisesti” lahjojaa tai toista huomattavasti hyödyttäen taikka toiselle vakavaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen.⁷¹ Tekoa voidaan pitää myös törkeänä, jos lahjan tai edun arvo on huomattava.⁷²

65 Mansikka 2013, s. 175.

66 HE 58/1988 vp, s. 48.

67 HE 58/1988 vp, s. 50.

68 HE 58/1988 vp, s. 48.

69 HE 58/1988 vp, s. 47.

70 HE 58/1988 vp, s. 49.

71 HE 58/1988 vp, s. 50.

72 HE 58/1988 vp, s. 51.

(28)

Virkamiehiä koskevia lahjusrikossäännöksiä sovelletaan kunnan viranhaltijoihin, työnte- kijöihin sekä luottamushenkilöihin, joihin kuuluvat mm. kunnanvaltuutetut. Useimmiten on mahdotonta selvittää lahjuksen ottamisen vaikutusta virkatoimeen. Pyrkimystä vaikuttamaan toisen toimintaan on myös vaikeaa selittää. Yleensä pohditaankin, voidaanko katsoa edun olevan omiaan vaikuttamaan toimintaan palvelussuhteessa.⁷³ Tätä arvioitaessa arvioidaankin menettelyyn liittyvää vaaraa tai teon aiheuttamaa konkreettista vaaraa⁷⁴. Useissa tuomioistuimen ratkaisuissa on todettu, että lahjan vastaanottajan on täytynyt kä- sittää, että sen tarkoituksena on ollut saattaa hänet kiitollisuuden velkaan ja siten vaikuttaa virkatoimintaan. Vähäarvoisia etuja on yleensä toimittu varomattomuudesta tehdystä vir- kavirheestä.⁷⁵

Törkeänä lahjuksen ottamista on pidettävä, kun virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi. Taikka, jos hän toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia hyödyttäen lahjanantajaa palvelussuhteessa velvollisuuksiensa vastaisesti toimivalla. Velvollisuuksien vastai- nen toiminta on lisäksi toisenlainen rikos.⁷⁶

Lahjuksen antamisesta ja ottamisesta rankaiseminen edellyttää tahallisuutta, joka samalla kattaa teon kaikki elementit. Antaminen on ainoastaan rankaistavaa tahallisena. Ottami- sesta rangaistavaksi voi tulla myös tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen.

Tuottamuksellinen tekomuoto täyttyy, kun viranhaltija rikkoo osaltaan viranhaltijan sään- nöstä. Tuottamuksellinen tekotapa voi toteutua eri säännösten rikkomisen myötä.⁷⁷

2.8 Vaalituki ja lahjus kansanedustajana

Julkisuudessa esillä olleet tapaukset, joita käsittelen myöhemmin tässä tutkielmassa, ovat lähteneet liikkeelle, ongelmalliseksi lahjustapauksissa katsottujen, vaalirahoituksen ja tu- kien saamisena. Vaalituen saamiseen ovat oikeutettuja kaikki vaaleissa ehdokkaana olevat henkilöt. Vaaleja nykypäivänä on useita, jopa vuoden välein voi olla ehdokkaana vaa-

73 Mansikka 2013, s. 178-179.

74 Viljanen 1990, s. 112-113.

75 HE 58/1988 sp, s. 47.

76 HE 77/2001 vp, s. 41.

77 Mansikka 2013, s. 182.

(29)

leissa. Usein kansanedustajat ovat ehdokkaina myös kuntavaaleissa ja joissain tapauksissa myös europarlamenttivaaleissa, ja päinvastoin. Tuen esille ensimmäisenä mikä on vaalirahoitus ja sen tarkoitus ja sitten lahjussäännökset kansanedustajien kohdalla.

Vaalirahoitusta säädellään laki ehdokkaan vaalirahoituksesta (273/2009) (VL). Lain tarkoituksena on lisätä vaalirahoituksen avoimuutta, tulla tietoisiksi ehdokkaiden sidonnaisuuksista ja rajoittaa vaalikampanjoiden kasvua. (VL 1 §)

Ehdokkaan vaalirahoituksesta säädetään seuraavaa:

2 §

Ehdokkaan vaalirahoitus

Vaalirahoituksella tarkoitetaan tässä laissa rahoitusta, jolla katetaan ehdokkaan vaalikam- panjan toteuttamisesta aikaisintaan kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja viimeistään kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen aiheutuneita kuluja riippumatta siitä, milloin nämä maksetaan.

Ehdokkaan vaalirahoitus voi koostua:

1) ehdokkaan omista varoista ja ehdokkaan ottamista lainoista;

2) ehdokkaan, ehdokkaan tukiryhmän tai muun yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimivan yhteisön saamasta tuesta;

3) muusta tuesta.

Vaalituki on rahaa, tavaraa, palvelua tai muulla tavalla saatua suoritusta. Tähän ei kuulu kuitenkaan tavanomaista talkootyötä tai ilmaispalvelua. Useat ehdokkaan, ehdokkaan tukiryhmän ja muun yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimivan yhteisön samalta tukijalta saamat suoritukset lasketaan yhteen ja ilmoitetaan yhtenä tukena. (VL 3 §) Näiden arvioiminen on noussut vahvasti esille KKO 2016:39 ratkaisussa. Ehdokas ei saa vastaan ottaa samalta tukijalta saatuja tukia, mi- käli ne ylittää 3 000 euroa kuntavaaleissa, 6 000 euroa eduskuntavaaleissa ja 10 000 euroa europarlamenttivaaleissa (VL 4 §). Ilmoituksessa tulee erikseen ilmoittaa kukin antaja ja yksittäinen tuki, mikäli se ylittää vähintään 800 euroa taikka eduskuntavaaleissa, europarlamenttivaaleissa tai presidentinvaalissa vähintään 1 500 euroa, tätä pienempiä lahjoituksia tehneiden yksityishenki- löiden nimiä ei tarvitse ilmoittaa (VL 6 §). Ehdokas on itse vastuussa tekemästään vaalirahoi- tusilmoituksesta (VL 7 §). Ilmoitus tehdään valtiontalouden tarkastusvirastolle ja sen laiminlyön- nistä säädetään uhkasakolla (VL 8 ja 10 §).

(30)

Lahjuksen ottamisesta kansanedustajana säädetään rikoslain 40 luvussa seuraavasti:

4 § (637/2011)

Lahjuksen ottaminen kansanedustajana Jos kansanedustaja itselleen tai toiselle

1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka

2) ottaa vastaan tai hyväksyy muun kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavan lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen toimiakseen tai jättääkseen toimimatta edun vuoksi edustajantoimessaan tietyllä tavalla taikka palkkiona sellaisesta toiminnasta ja teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lahjuksen ottamisena kansanedustajana ei pidetä ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain mukaista vaalirahoitusta, ellei sen tarkoituksena ole 1 momentin kiertäminen.

4a § (6378/2011)

Törkeä lahjuksen ottaminen kansanedustajana Jos lahjuksen ottamisessa kansanedustajana

1) kansanedustaja asettaa lahjan tai edun toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia edustajantoimessaan lahjuksen antajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka

2) lahjan tai edun arvo on huomattava

ja lahjuksen ottaminen kansanedustajana on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kansanedustaja on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana vankeuteen vähin- tään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Lahjuksen ja törkeän lahjuksen antamisesta kansanedustajalla vuorostaan säädetään rikoslain 16 luvussa.

14 a § (637/2011)

Lahjuksen antaminen kansanedustajalle

(31)

Joka kansanedustajalle lupaa, tarjoaa tai antaa hänelle tai toiselle tarkoitetun muun kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavan lahjan tai muun oikeudettoman edun, jotta tämä toimisi tai jättäisi toimimatta edun vuoksi edustajantoimessaan tietyllä tavalla taikka palkkiona sellaisesta toiminnasta, ja teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen, on tuomittava lahjuksen antamisesta kansanedustajalle sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lahjuksen antamisena kansanedustajalle ei pidetä ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain (273/2009) mukaista vaalirahoitusta, ellei sen tarkoituksena ole 1 momentin kiertäminen.

14b § (637/2011)

Törkeä lahjuksen antaminen kansanedustajalle Jos lahjuksen antamisessa kansanedustajalle

1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan edustajantoimessaan lahjojaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka 2) lahjan tai edun arvo on huomattava

ja lahjuksen antaminen kansanedustajalle on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikok- sentekijä on tuomittava törkeästä lahjuksen antamisesta kansanedustajalle vankeuteen vähin- tään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Itse katson, että kansanedustajan lahjonta tai vaikuttaminen kansanedustajan tekemään pää- tökseen on vaikeaa. Lähtökohtaisesti yksittäisellä edustajalla on suhteellisen vähän valtaa tai vaikutusmahdollisuuksia. Vaalirahoituksen läpinäkyvyys nykyisellään pitää huolen, ettei ylisuuria lahjoituksia tule mitkä voisi käsittää olevan lahjuksia. Tällöinkin olisi äärettömän vaikeaa näyttää toteen, että tietyllä vaalituella on pystytty vaikuttamaan yksittäisen edustajan tekemään merkittävään päätökseen ja vielä sillä tavalla, että tämä on ollut merkittävässä asemassa tätä päätöstä tehdessä. Henkilökohtaisesti on vaikea nähdä sitä.

(32)

3 OIKEUSKÄYTÄNTÖÄ

3.1 Helsingin HO R 12/1702

Hovioikeuden tapauksessa oli kyse ensinnäkin siitä oliko Ilkka Kanerva syyllistynyt lahjuksen ottamiseen vuoden 2007 eduskuntavaalikampanjaa varten vaalitukena vastaanottamis- taan eduista ja olivatko Arto Merisalo, Yli-Saunamäki ja Toivo Sukari syyllistyneet lahjuksen antamiseen. Toiseksi oli kysymys myös siitä, oliko Kanervalle järjestetyt syntymäpäi- väjuhlat vuonna 2008 muodostanut rangaistavana pidettävän edun ja ovatko edellä mainitut henkilöt osiltaan syyllistyneet lahjusrikokseen.

Rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan virkamies syyllistyy lahjuksen ottamiseen:

”Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa”

Rikoslain 16 luvun 13 § mukaan:

”Joka virkamiehelle lupaa, tarjoaa tai antaa hänen toiminnastaan palvelussuhteessa hä- nelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa, on tuomittava lahjuksen antamisesta”

Rikoslain 40 luvun virkamiessäännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön (RL 40.12,1).

3.1.1 Törkeä lahjuksen antaminen / ottaminen ja sen suhde vaalitukeen (Kanerva)

Vaalituen osalta oli syytteen mukaan kyse siitä, että Kanerva oli pyytänyt Sukarin edusta- malta yhtiöltä vaalitukea, ja Kanerva oli ottanut vastaan ja hyväksynyt 2000 euron arvoiset huonekalusteet vaalitoimistoonsa ja –kahvilaansa. Kanerva oli myös myynyt kirjoja Nova Groupille, jota Merisalo ja Yli-Saunamäki edustavat, 3500 eurolla. Lisäksi Nova Groupin ja Maskun rahoittama Kehittyvien maakuntien Suomi ry oli lahjoittanut Kanervalle 10 000 euroa. Masku lahjoitti myös 2000 euroa mainostensa esillä olosta Kanervan vaalitoimistossa ja Nova Group maksoi Kanervan kaksi vaalimainosta 3 624,42 euron edestä.