uef.fi
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies
Dissertations in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Eläimiin kohdistuvat kaltoinkohtelut ovat saaneet suurta mediahuomiota. Eläinten suojelun
tasoa ei ole pidetty riittävänä ja etenkin valvonta on saanut paljon kritiikkiä. Tämä väitöskirja analysoi eläinten suojelua rikosprosessissa ja julkishallinnossa sekä tuo muutosehdotuksia,
joilla päästäisiin kohti optimaalista eläinsuojelua. Väitöskirja on Suomessa ensimmäinen eläintensuojelua analysoiva teos
rikos- ja prosessioikeuden alalla.
TARJA KOSKELA
DISSERTATIONS | TARJA KOSKELA | OPTIMAALINEN ELÄINSUOJELU RIKOSPROSESSISSA JA... | No 141
TARJA KOSKELA
OPTIMAALINEN ELÄINSUOJELU
RIKOSPROSESSISSA JA JULKISHALLINNOSSA
OPTIMAALINEN ELÄINSUOJELU RIKOSPROSESSISSA JA
JULKISHALLINNOSSA
Tarja Koskela
OPTIMAALINEN ELÄINSUOJELU RIKOSPROSESSISSA JA
JULKISHALLINNOSSA
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 141
University of Eastern Finland Joensuu
2017
Grano Oy Jyväskylä, 2017
Sarjan vastaava toimittaja: Kimmo Katajala Sarjan toimittaja: Eija Fabritius Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-2389-9 (nid.) ISBN: 978-952-61-2390-5 (PDF)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
Koskela, Tarja
Optimal protection of Animals in the Criminal Procedure and the Public Administration
Itä-Suomen yliopisto, 2017, 131 pages
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 141 ISBN: 978-952-61-2389-9 (print)
ISBN: 978-952-61-2390-5 (PDF) ISSNL: 1798-5749
ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
ABSTRACT
In my doctoral thesis, I study optimal protection of animals in the criminal proce- dure and the public administration. My research is primarily focused on whether the purpose of the Animal Welfare Act and the objectives prescribed in the Act are achievable in the criminal procedure. In my research, I go through the animal wel- fare process that begins with a suspicion of an animal welfare offence and ends with the judgement for an animal welfare offence and a control of potential ban on the keeping of animals imposed as a part of the sentence. An animal welfare offence beginning of lis pendens is based on a report of an offence made to the police. The report of an offence may be preceded by an animal protection inspection performed within the administrative process. An animal protection inspection may, within the same case, lead to both administrative and criminal procedures that proceed as in- dependent judical procedures. The administrative procedure concerns the legality of the administrative action taken as a result of the animal protection inspection. As for the criminal procedure, its function is the realization of criminal liability. In my thesis, I have combined the doctrinal study of criminal law with empirical research, using both the doctrinal and empirical methods. The empirical knowledge I have ac- quired provides the basis for my criminal policy arguments. My research constitutes criminal policy oriented legal research. Based on the results of my research, I have compiled a fifteenpoint list regarding optimal animal welfare within the criminal procedure and the public administration. Achieving optimal animal welfare would require changes to both the proceedings of public authorities and legislation. Merely having the authorities use their jurisdiction would improve optimal animal welfare.
To rectify passiveness, a prohibition of passivity should be included in the Animal Welfare Act together with procedures specifying how to interfere with the passivity of an authority. To clarify the roles of the animal welfare authorities, the duties of local animal welfare authorities should be centralized to just one authority. This task would most naturally be suited for the municipal veterinarian. Animal welfare control should be performed systematically and using a riskbased method, not just based on suspicions. Additionally, the regulation of control should cover the control of the ban on the keeping of animals. Optimal animal welfare within the criminal procedure would also be improved by having some police officers and prosecutors specialize in animal welfare matters. They would handle the animal welfare offences. The animal welfare cases should be centralized to certain courts and a veterinary expert added
to serve as a judge. Additionally, during the judicial proceedings, expert witnesses should be heard concerning the rules of experience and their application to the case in point. For animal welfare offences, in 90 percent of the cases the sentence is a pe- cuniary penalty, the amount of which was 39 day-fines on average, according to my research. A penalty includes an expression of disapproval and thus the conviction and sentencing have a strong communicative function. Therefore, the punishments and the other consequences should more closely correspond to the blameworthiness of an act. Also in the criminal procedure, the standard of proof should not be set too high.
Keywords: animal protection, animal welfare offence, ban on the keeping of animals, criminal procedure, administrative procedure.
Koskela, Tarja
Optimaalinen eläinsuojelu rikosprosessissa ja julkishallinnossa Itä-Suomen yliopisto, 2017, 131 sivua
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 141 ISBN: 978-952-61-2389-9 (nid.)
ISBN: 978-952-61-2390-5 (PDF) ISSNL: 1798-5749
ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Väitöskirjassani tutkin optimaalista eläinsuojelua rikosprosessissa ja julkishallin- nossa. Tutkimukseni keskittyy pääosin siihen, onko rikosprosessissa saavutettavissa eläinsuojelulain tarkoitus ja eläinsuojelulaissa säädetyt tavoitteet. Tutkimuksessani käyn läpi eläinsuojeluprosessia, joka alkaa eläinsuojelurikosepäilyn vireilletulosta ja päättyy eläinsuojelurikoksesta annettavaan tuomioon sekä tuomion seuraamuk- sena mahdollisesti määrättävän eläintenpitokiellon valvontaan. Eläinsuojeluriko- sasia tulee vireille poliisille tehdyn ilmoituksen perusteella. Ilmoitusta voi edeltää hallintomenettelyssä tehty eläinsuojelutarkastus. Eläinsuojelutarkastuksesta saat- taa seurata samassa asiassa sekä hallintoprosessi että rikosprosessi, jotka etenevät itsenäisinä prosesseina. Hallintoprosessissa käsitellään eläinsuojelutarkastuksen johdosta tehdyn hallintopäätöksen lainmukaisuutta. Rikosprosessin funktiona on puolestaan rikosvastuun toteuttaminen. Olen väitöskirjassani yhdistänyt rikoslaino- pin ja empiirisen tutkimuksen käyttäen sekä oikeusdogmaattista että empiiristä me- todia. Saamani empiirinen tieto antaa pohjaa kriminaalipoliittisille argumenteilleni.
Tutkimukseni on kriminaalipoliittisesti orientoitunut lainopillinen tutkimus. Tut- kimustulosteni perusteella olen laatinut 15-kohtaisen listan optimaalisesta eläin- suojelusta rikosprosessissa ja julkishallinnossa. Optimaalisen eläinsuojelun saavut- taminen vaatisi muutoksia sekä viranomaisten menettelyihin että lainsäädäntöön.
Pelkästään se, että viranomaiset käyttäisivät heille jo tällä hetkellä laissa säädettyä toimivaltaa parantaisi optimaalista eläinsuojelua. Passiivisuuden korjaamiseksi eläinsuojelulakiin tulisi säätää passiivisuuden kielto ja menettelysäännökset, joilla passiivisuuteen voidaan puuttua. Eläinsuojeluviranomaisten roolien selkeyttämi- seksi paikallisen eläinsuojeluviranomaisen tehtävä pitäisi keskittää vain yhdelle vi- ranomaiselle. Tämä tehtävä sopisi luontevimmin kunnaneläinlääkärille. Eläinsuoje- luvalvontaa tulisi tehdä suunnitelmallisesti ja riskiperustein, ei pelkästään epäilyyn perustuen. Lisäksi valvonnan sääntelyn pitäisi kattaa eläintenpitokiellon valvonta.
Optimaalista eläinsuojelua rikosprosessissa parantaisi se, että eläinsuojeluasioita käsittelisivät eläinsuojeluasioihin erikoistuneet poliisit ja syyttäjät. Eläinsuojeluasiat tulisi keskittää tiettyihin tuomioistuimiin ja lisätä tuomioistuinten kokoonpanoon eläinlääketieteen asiantuntija. Lisäksi oikeudenkäynnissä pitäisi kuulla asiantunti- jatodistelua kokemussäännöistä ja niiden soveltamisesta käsiteltävään tapaukseen.
Eläinsuojelurikoksista tuomitaan 90 prosentissa tapauksista sakkorangaistus, jonka suuruus oli tutkimukseni mukaan keskimäärin 39 päiväsakkoa. Rangaistuksella on moiteominaisuus, jolloin tuomitsemiseen liittyy vahva viestinnällinen funktio. Sen
vuoksi rangaistusten sekä seuraamusten pitäisi nykyistä paremmin vastata teon moitittavuutta. Rikosprosessissa myöskään näyttökynnyksiä ei pitäisi asettaa liian korkealle.
Asiasanat: eläinsuojelu, eläinsuojelurikos, eläintenpitokielto, rikosprosessi, hallintoprosessi.
ESIPUHE
Innostukseni uuden opiskeluun heräsi, kun työssäkäyvän suurperheen äidin arki hie- man helpotti tiukkaan aikataulutetulta vapaa-ajalta ja entisistä opiskeluajoista oli jo vierähtänyt 15 vuotta. Se, miksi perehdyin juuri eläinsuojelurikoksiin, on ehkä jopa sattumaa. Miettiessäni hallintotieteiden maisteritutkinnon lopputyötä, piti valita joku aihe. Koska rikos- ja prosessioikeus oli se oikeudenala, josta olin kiinnostunut, aihe piti löytää sen piiristä. Keskustelin asiasta silloisen esimieheni Leena Silvennoisen kanssa. Hän oli silloin jäsenenä oikeusministeriön eläinsuojelurikosten seuraamuk- sien tehostamista pohtivassa työryhmässä, ja siksi hän ehdotti, että tekisin pro gradu -työni eläintenpitokiellosta. Eläimet olivat sydäntäni lähellä, joten tartuin aiheeseen empimättä. Kun pro gradu -työ oli valmis, en malttanut lopettaa eläinsuojelurikosten tutkimista ja niinpä se johti jatko-opintoihin. Mitä syvemmälle aihepiiriin perehdyin, sitä enemmän ymmärrykseni ja ajatukseni muuttuivat. Tutkimusprosessi on ollut pitkä ja monivaiheinen. Välillä on tullut mieleen jopa lopettaa ja ”heittää hanskat naulaan”. Kuitenkin jostain on aina löytynyt uusi palo jatkaa.
Minulla on ollut onni saada väitöskirjatyölleni kolme ohjaajaa. Professori Matti Tolvanen on ollut ohjaajani alusta pitäen. Myöhemmin sain ohjaajakseni myös pro- fessori Anssi Keinäsen ja tutkimusprosessin loppuvaiheessa vielä VTT (julkisoikeus), tutkija Birgitta Wahlbergin. Matti ja Anssi ovat aina käydessäni Joensuussa ottaneet minut varauksetta vastaan. Sen lisäksi olen saanut heiltä kiitettävästi ohjausta pit- kästä fyysisestä välimatkasta johtuen sähköisesti. Keskustelut heidän kanssaan ovat olleet mutkattomia ja kaukana siitä kankeasta oppilas-professori -asetelmasta, mihin olin 90-luvun alussa toisaalla opiskellessani tottunut. Anssin rohkaisemana ryhdyin tekemään empiiristä tutkimusta. Myös Matti valoi minuun uskoa valitsemani empii- risen tutkimusmenetelmän sopivuudesta tutkimukselleni silloinkin, kun metodini oli kyseenalaistettu. Koen, että tutkimustyöni ilman empiiristä osuutta olisi ollut sisällöl- lisesti paljon köyhempi. Suuret kiitokset Matti ja Anssi!
Suuret kiitokset eläinoikeuspohdinnasta kuuluu erityisesti Birgitalle. Birgitta on avannut silmäni näkemään sen vääryyden, millä me ihmiset käytämme eläimiä hy- väksemme ja haastanut minut ajattelemaan asioita toisin kuin ennen. Ilman Birgitan pyyteetöntä ohjausta väitöskirjastani olisi tullut paljon pinnallisempi. Myös oman ajatteluni kehittyminen olisi ollut paljon hitaampaa, enkä todennäköisesti ymmärtäisi asioita siten kuin nyt ymmärrän. Kiitos Birgitta keskusteluistamme ja kaikesta siitä avusta ja tuesta, mitä olen sinulta saanut!
OTT, professori Elina Pirjatanniemi ja HTT, dosentti Veijo Tarukannel ovat ystä- vällisesti suostuneet toimimaan työni esitarkastajina ja vastaväittäjinä. Heiltä saamani arvokas palaute on auttanut minua muokkaamaan väistökirjastani paremmin eläin- tensuojelua rikosprosessissa ja julkishallinnossa analysoivan kokonaisuuden. llman heidän kommenttejaan väitöskirja olisi jäänyt liian yksipuoleiseksi. Joten lämpimät kiitokseni HTT Tarukanteleelle ja professori Pirjatanniemelle!
Ilman työnantajani suopeaa suhtautumista opiskeluuni ja minulle myönnettyjä opintovapaita, väitöskirjatyöni ei olisi koskaan valmistunut. Kiitän siis Oikeusrekis- terikeskuksen johtajaa Ritva-Liisa Raatikaista opintojeni mahdollistamisesta! Sen, että olen voinut jäädä opintovapaalle, on puolestaan mahdollistanut oikeustieteiden lai- toksen myöntämät apurahat ja kuukaudet nuorempana tutkijana. Kiitos niistä kuuluu oikeustieteiden laitoksen johtajalle professori Tapio Määtälle. Kiitos Tapio! Opiskelua-
ni on osittain rahoittanut myös Koulutusrahasto, josta olen saanut aikuiskoulutusra- haa. Osakiitokset kuuluvat siten myös Koulutusrahastolle.
Väitöskirjani kieliasun tarkastamisesta haluan esittää lämpimät kiitokseni FM Outi Hassille. Outi on vaivojaan säästelemättä lukenut tekstiäni ja korjannut väärin päin menneitä sanajärjestyksiäni, pilkkujen paikkoja unohtamatta. Suuret kiitokset Outi!
Englanninkielisten osuuksien kääntämisestä haluan kiittää Apropos lingua Oy:tä ja OTM, tohtorikoulutettava Visa Kurkea. Kiitos Visa tekstin viimeistelystä!
Väitöskirjan taittamisesta ja painatuksesta haluan kiittää Grano Oy:tä ja väitöskir- jan toimittamisesta FM Eija Fabritiusta. Lisäksi haluan kiittää kaikkia ystäviäni, jotka ovat tukeneet minua tämän tutkimusprosessin ilojen ja surujen läpi valaen uskoa tekemiselleni ja sen merkitykselle.
Opintoni ja väitöskirja eivät olisi koskaan valmistuneet ilman perheeni tukea.
Ensinnäkin haluan kiittää vanhempiani, jotka ovat aina tukeneet minua opinnoissa- ni. Kiitos Eija ja Seppo! Lisäksi haluan kiittää lapsiani Markusta, Erikaa, Paulinaa ja Mikaelia sekä puolisoani Erkkiä kaikesta tuesta opintojeni läpiviemiseksi. Kiitokset eläinsuojeluaihepiiriin perehtymisestä kuuluvat myös koirilleni: Bella (4.11.2002–
10.9.2015), Remu, Ninni, Lissu, Tiina ja Mette. Erityisesti Remun, Ninnin ja Lissun myötä olen tutustunut näyttelykoirien elämään ja sitä myötä koirien kasvatuksen nurjaan puoleen. Viimeisimmät, mutta ei köykäisimmät kiitokset kuuluvat 1.5.2014 elämääni tulleelle noin 700 kg painavalle Ruotsin puoliveriruunalle Coilelle. Touhua- minen Coilen kanssa auttaa pääsemään irti mieltä painavista asioista ja antaa ajatusten levätä. Mikä onkaan sen hienompaa katseltavaa kuin kaunis ja uljas hevonen!
Hämeenlinna, 13. joulukuuta 2016 Tarja Koskela
We can't solve problems by using the same kind of thinking we used when we created them.
- Albert Einstein
SISÄLTÖ
ABSTRACT ... 5
TIIVISTELMÄ ... 7
ESIPUHE ... 9
1 TUTKIMUSKOHDE ... 17
1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ... 17
1.2 Moraalin ja arvojen merkitys rikosprosessissa ... 22
1.3 Osatutkimukset ... 26
1.4 Käytetyt tutkimusmenetelmät ... 28
1.5 Tutkimusaineisto, rajaukset ja rakenne ... 30
2 OSATUTKIMUKSEN TULOKSET ... 34
2.1 Eläinsuojelutarkastus ja eläinsuojelu rikosepäilystä ilmoittaminen – kansa lais aktiivisuutta vai viranomaisvalvontaa? ... 34
2.2 Asiantuntijat eläinsuojelurikosasioissa – onko niitä? ... 35
2.3 Onko eläimellä väliä – eläinsuojelurikosten empiirinen tutkimus ... 36
2.4 Eläintenpitokieltorekisteri valvonnan välineenä - toteutuuko eläintenpitokielto rekisterilain tarkoitus ja tavoitteet? ... 38
3 HALLINTOMENETTELY, HALLINTOPROSESSI JA RIKOS- PROSESSI ELÄINSUOJELUASIOISSA ... 40
3.1 Hyvä eläinsuojeluvalvonta ... 40
3.2 Hallintomenettely eläinsuojelurikosprosessin edellä ja sen jälkeen ... 44
3.3 Hallintoprosessi ja rikosprosessi – yhdessä ja erikseen eläinten suojana . 50 3.3.1 Hallintoprosessi ... 50
3.3.2 Rikosprosessi ... 54
3.3.3 Hallintoprosessi ja rikosprosessi samassa eläinsuojeluasiassa ... 57
3.4 Viranomaisen passiivisuus ... 62
4 RIKOSPROSESSIN NÄYTTÖKYNNYKSET ELÄINSUOJELU- RIKOKSESSA ... 71
4.1 Eläinsuojelurikoksen esitutkinta ... 71
4.1.1 Esitutkintakynnys ... 71
4.1.2 Esitutkinnan toimittamatta jättäminen, lopettaminen tai rajoittaminen... 75
4.2 Syyte eläinsuojelurikoksesta ... 79
4.2.1 Syytekynnys ... 79
4.2.2 Syyttämättäjättäminen ja syytteestä luopuminen ... 89
4.3 Eläinsuojelurikos tuomioistuimessa ... 95
4.3.1 Asiassa esitettävä näyttö ... 95
4.3.2 Näytön riittävyyden arviointi ... 97
4.3.3 Tuomitsemiskynnys ... 103
5 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 108
SUMMARY ... 117
LÄHTEET ... 121
LYHENNELUETTELO
EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ESA Eläinsuojeluasetus (396/1996) ESL Eläinsuojelulaki (247/1996) Evira Elintarviketurvallisuusvirasto ETL Esitutkintalaki (805/2011) HE Hallituksen esitys HL Hallintolaki (434/2003)
HLL Hallintolainkäyttölaki (586/1996) KHO Korkein hallinto-oikeus
OK Oikeudenkäymiskaari (4/1734) PL Perustuslaki (731/1999)
RL Rikoslaki (39/1889)
YSL Ympäristönsuojelulaki (527/2014)
TAULUKKOLUETTELO
Taulukko 1. Väitöskirjan tutkimusmetodit ... 30 Taulukko 2. Väitöskirjan tutkimusaineisto ... 32
KUVIOLUETTELO
Kuvio 1. Eläinsuojeluasian kulku hallintomenettelyssä (ruskea) sekä hallinto- (vihreä) ja rikosprosesseissa (sininen). ... 62
1 TUTKIMUSKOHDE
1.1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
Väitöskirjatutkimuksessani analysoin eläimiin kohdistuvia rikoksia rikosprosessin eri vaiheissa alkaen rikosprosessin vireilletulosta ja päättyen eläinsuojelurikoksesta an- nettavaan tuomioon. Eläimet ovat lainsäädännön näkökulmasta varallisuusoikeudel- lisia esineitä, ja näin ollen ihmisellä on laaja päätäntävalta eläintensä suhteen. Eläinten kaltoinkohtelun kriminalisointi ja rikosprosessi toimivat tässä suhteessa vastavoimina ihmisen oikeudelle tehdä eläimilleen, lainsäädännön rajojen sisäpuolella, mitä halua- vat. Rikosasiassa on kysymys laissa kriminalisoituun tekoon tai laiminlyöntiin perus- tuvasta rikosoikeudellisesta vastuusta.1 Kriminalisointi on perusteltua silloin, kun sillä on tarkoitus suojella jotakin tiettyä oikeushyvää.2 Eläimen kaltoinkohtelun krimi- nalisoinnilla onkin tarkoitus suojella eläimiä. Tutkimukseni keskittyy pääosin siihen, onko rikosprosessissa saavutettavissa eläinsuojelulain (247/1996, ESL) tarkoitus ja eläinsuojelulaissa säädetyt tavoitteet. Eläinten suojelun tarkoitus käy ilmi ESL 1 §:n 1 ja 2 momentista, joiden mukaan eläimiä tulee suojella parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohte- lua.3 Eläinten suojelun tavoitteet puolestaan käyvät ilmi ESL 3 §:n 1 momentista, jonka mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tai tuottaa tarpeetonta kärsimystä. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä ja otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.4
Mitä on tarpeeton kärsimys, kipu ja tuska? Termi ”tarpeeton” on erittäin arvosi- donnainen ja väljä ilmaisu. Eläinsuojeluasetuksen (396/1996, ESA) 14 §:ssä on esimer- kinomaisesti määritelty, mitä tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan aiheuttami- sella on lainsäätäjän näkökulmasta tarkoitettu: 1) elävän eläimen käyttäminen maalina harjoitus- tai kilpa-ammunnassa; 2) piikkikannusten, piikkipannan tai piikkikuolai- men käyttö; 3) elävän kalan suomustaminen tai suolistaminen taikka eläimen elävänä kyniminen tai nylkeminen; 4) elävän linnun tai nisäkkään taikka muun selkärankaisen syöttäminen hoidossa olevalle eläimelle, ellei se ole välttämätöntä hoidossa olevan eläimen myöhempää luontoon palauttamista varten tai muutoin sille ehdottoman
1 Virolainen 1998, s. 1.
2 Tolvanen 1999, s. 180.
3 Kipu, tuska ja kärsimys on määritelty HE 36/1995 vp seuraavasti: ” Kivulla tarkoitetaan ehdotuksessa eläimen tuntemaa fyysistä kipua ja tuskalla eläimen kokemaa henkistä hätää, ahdistusta, pelkoa tai muuta vastaavaa epämiellyttävää tunnetta. Käytännössä kipu ja tuska nivoutuvat yhteen, eikä niitä voida välttä- mättä erottaa erillisinä tuntemuksina. Kärsimyksellä tarkoitetaan eläimen kokemaa henkistä tai ruumiillista eläimen hyvinvointiin tai terveyteen kielteisesti vaikuttavaa tuntemusta. Ehdotetulla lailla pyritään suojaa- maan eläimen fyysistä ja psyykkistä puolta niitä kielteisesti kuormittavilta tuntemuksilta ja sairauksilta.”
HE 36/1995 vp, s. 20. Luonnon osalta tilanne on toinen. Perustuslain 20 § antaa suojaa luonnon olemassa- ololle, mutta ei turvaa sen hyvinvointia.
4 Eläinten fysiologisilla tarpeilla tarkoitetaan eläimen elimistöön ja sen asianmukaiseen toimintaan poh- jautuvia tarpeita, esimerkiksi riittävän ja sopivan ravinnon tarvetta ja liikunnan tarvetta. Eläimen käyttäy- tymistarpeilla tarkoitetaan eläimen mahdollisuutta käyttäytyä riittävässä määrin kyseiselle eläinlajille tai rodulle tyypillisellä tavalla. HE 36/1995, s. 20. Ks. eläinsuojelulain tarkoituksesta ja tavoitteista Wahlberg 2011b, s. 28–34 ja siinä mainittu kirjallisuus.
välttämätöntä; 5) muun kuin kohtuulliseksi katsottavan ihmisvoiman käyttö eläimen synnytyksessä sikiötä ulos vedettäessä; 6) eläimen kuljettaminen jostakin ruumiin- osasta ripustamalla; 6 a) eläimen hännän katkaiseminen siten, että vahingoitetaan ihoa ja sen alaisia kudoksia; 7) poron tai muun kotieläimen taikka tuotantotarkoituksessa tarhatun eläimen tappaminen metsästyksellisin keinoin ampumalla, ei kuitenkaan poron ampuminen poromiehen toimesta tai muun kotieläimen taikka tuotantotarkoi- tuksessa tarhatun eläimen ampuminen sen välitöntä tappamista vaativasta hyväksyt- tävästä syystä; sekä 8) muu sellainen eläimeen kohdistuva toiminta tai toimenpide, joka aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Kuten viimeisestä kohdasta käy ilmi, listaa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi.
Rikosprosessiin painottuvan tutkimukseni lisäksi otan soveltuvin osin huomioon myös rikosprosessia mahdollisesti edeltävän eläinsuojelutarkastuksen ja siihen liit- tyvän hallintoprosessin sekä rikosprosessin jälkeen tapahtuvan eläintenpitokiellon valvonnan. Eläinten suojelussa hallintomenettely ja rikosprosessi nivoutuvat yhteen siten, että rikosprosessia voi edeltää hallintomenettelyssä5 tehty eläinsuojelutarkastus ja rikosprosessia voi seurata tuomioistuimen määräämän eläintenpitokiellon valvon- ta. Eläinsuojelutarkastuksen johdosta tehdystä hallintopäätöksestä voi valittaa hallin- totuomioistuimeen, jolloin on kyse hallintoprosessista. Valituksen voi tehdä asianosai- nen6, jolla tarkoitetaan eläinsuojeluasiassa sitä, joka on hallintopäätöksen kohteena.
Hallintopäätöksen tehnyt viranomainen ei toimi hallintoprosessissa asianosaisen ase- massa edes käsiteltäessä sen päätöksestä tehtyä valitusta.7 Hallintopäätöksen tehneen viranomaisen tosiasiallinen asema rinnastuu kuitenkin jossain määrin asianosaiseen, koska häntä pääsääntöisesti kuullaan valituksen johdosta.8
Hallintoprosessi ja rikosprosessi voivat olla vireillä yhtä aikaa, toisistaan riippu- mattomina. Yhdessä ja hyvin toimiessaan ne voivat toteuttaa optimaalista eläinsuo- jelua, jolla tarkoitan tässä yhteydessä eläinten suojelua, jota tulee arvioida eläimen näkökulmasta. Tutkimuksessani tarkoitettu optimaalinen eläinsuojelu on yhteneväinen eläinsuojelulain tarkoituksen ja tavoitteiden kanssa. Toisin sanoen tarkoitan optimaa- lisella eläinsuojelulla sitä, että eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa kärsimystä, kipua tai tuskaa, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä eläimen kannalta.
Sairaan tai loukkaantuneen eläimen hoitaminen tai eläimen elämän päättäminen voi aiheuttaa sille kärsimystä, kipua ja tuskaa, mutta se on perusteltua, jos hoitamatta jättäminen osoittaisi ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. Optimaalisimmillaan eläin- suojelu tarkoittaisi sitä, että lähtökohtaisesti ihmisten ei tulisi lainkaan käyttää eläimiä
5 Husa ja Pohjolainen ovat määritelleet hallintomenettelyn seuraavasti: ”Hallintomenettelyn kohteena on hallintoasian käsittely hallintoviranomaisessa tai vastaavaa tehtävää lainsäädännön perusteella hoitavassa muussa elimessä.” Husa – Pohjolainen 2014, s. 239. Käytän tutkimuksessani hallintomenettely -termiä Husan ja Pohjalaisen määrittelemässä tarkoituksessa. Hallinto-oikeudellisia oikeustoimia voidaan kutsua myös hallintotoimiksi. Näin esim. Laakso – Suviranta – Tarukannel 2006, s. 63.
6 Hallintoasiassa asianosainen on hallintolain 11 §:n mukaan se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Ks. osapuoliasetelmasta esim. Pohjolainen – Tarukannel 1990, s. 158–169; Laakso – Suviranta – Ta- rukannel 2006, s. 474–479; Mäenpää 2007, s. 269–279; Tarukannel – Tolvanen 2010, s. 939–941; Paso – Saukko – Tarukannel – Tolvanen 2015, s. 59.
7 Mäenpää 2007, s. 280–281; Mäenpää 2011, s. 225.
8 Paso – Saukko – Tarukannel – Tolvanen 2015, s. 37.
hyväkseen.9 Tämä näkökulma johtaa väistämättä keskusteluun eläimen itseisarvosta ja subjektiivisista oikeuksista.10 Menemättä syvemmälle tähän keskusteluun, totean, että itseisarvolla tarkoitetaan sitä, että eläimellä on muutakin kuin instrumentaalista arvoa ja sitä, että eläimen arvo ei riipu sen arvosta ihmiselle.11
Mikäli on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan tai käytetään eläinsuo- jelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen vastaisesti, on eläinsuojeluviranomaisilla ESL 39 §:n 1 momentin perusteella oikeus suorittaa tarkastus. Jos tarkastusta suorittava eläinsuojeluviranomainen huomaa, että on syytä epäillä eläinsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen rikkomista, tämän tulee ESL 63 §:n mukaan viipymättä tehdä asiasta ilmoitus poliisille. Ilmoituksen saatuaan poliisin on esitutkintalain (805/2011, ETL) 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan toimitettava esitutkinta, jos on syytä epäillä, että joku on tehnyt rikoksen. Esitutkinnan jälkeen asia siirtyy syyttäjän arvioitavaksi, ja mikäli näyttökynnys ylittyy, lähtökohtaisesti asia etenee tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Hallintomenettelyssä suoritettu eläinsuojelutarkastus voi näin johtaa rikosprosessin al- kamiseen. Rikosprosessi voi alkaa myös ilman sitä edeltävää eläinsuojelutarkastusta,
9 Declaration of Animal Rights and Freedoms -mukaan eläinten käytön kriteerit tulevat välttämättömyys- periaatteesta ja varovaisuusperiaatteesta: 1) eläinten käyttö on välttämätöntä ja/tai väistämätöntä ihmiselle, eläimelle tai sen elinympäristön säilymiselle; 2) jos kriteeri täyttyy, laissa ja lain nojalla on huolehdittava, että eläimen käytössä ja käytön yhteydessä eläinten perusoikeudet toteutuvat eikä käyttö vaikuta eläinten käyttäytymistarpeisiin tai fysiologisiin tarpeisiin ja niiden toteuttamiseen kielteisellä tavalla; 3) eläinten käyttö tai siihen liittyvä toiminta ei saa vaikuttaa kielteisellä tavalla eläimen terveyteen ja hyvinvointiin. Sellainen eläinten käyttö tulee kieltää, jossa käytön voidaan olettaa olevan eläimelle kielteistä tai vaikutuksia ei tiedetä.
Wahlberg 2015a. Ks. myös Wahlberg 2015 b, s. 74; Wahlberg 2015 c, s. 92; Aaltola – Wahlberg 2015, s. 97–98.
10 Eläimelle tulisi tunnustaa itseisarvo ja sitä myötä niille kuuluvat eläinoikeudet, jotka luonnollisesti poik- keavat ihmisten oikeuksista, mutta joita voidaan punnita ja tasapainottaa ihmisoikeuksien kanssa. Wahl berg jakaa eläinten perusoikeusvaatimukset sen mukaan, onko kyse kotieläimistä vai luonnonvaraisista eläimistä.
Hän ehdottaa, että domestikoitujen eläinten osalta voitaisiin perusoikeuksissa mukailla Seura- ja harrastu- seläinten neuvottelukunnan määritelmiä eläinten hyvinvoinnista: 1) oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen ja ympäristöön; 2) oikeus hyvään kohteluun ja positiivisiin tuntemuksiin; 3) oikeus hyvään terveyteen, toi- mintakykyyn ja lepoon; 4) oikeus hyvään ja riittävään ravintoon ja juomaan; ja 5) oikeus tulla suojelluksi.
Luonnonvaraisten eläinten osalta perusoikeudet voisivat olla: 1) oikeus elää vapaina vailla ihmisen häirintää;
2) oikeus tulla tarvittaessa autetuksi; ja 3) oikeus tulla lopetetuksi, jos eläimen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Samalla tulisi säätää tahoista, jotka voivat tarvittaessa ajaa eläinten perusoikeuksien toteutumista viranomaisissa aina tuomioistuimeen asti. Wahlberg 2015c, s. 89-90. Ks. eläinten oikeuksista ja oikeudellisesta asemasta myös Wahlberg 2015b, s. 72–75; Wahlberg 2015c, s. 89-90, Aaltola – Wahlberg 2015, s. 97–98. Pidän Wahl bergin esittämiä eläinten perusoikeusvaatimuksia perusteltuina.
11 Wahlberg 2011a, s. 66; Wahlberg 2015b, s. 72–73, Wahlberg 2015c, s. 86–87; Aaltola – Wahlberg 2015, s. 85.
Ks. luonnon itseisarvosta Kumpula 2004, s. 47–52. Norjan eläinsuojelulain (LOV 2009-06-19 nr 97: Lov om dyrevelferd) 3 §:ssä todetaan, että eläimellä on itseisarvo, joka on riippumaton eläimen arvosta ihmiselle (Dyr har egenverdi uavhengig av den nytteverdien de måtte ha for mennesker). Tällä ei kuitenkaan tarkoi- teta, ettei eläimiä saisi pitää ihmisen hyödyksi. Ks. tarkemmin Norjan eläinsuojelulain perusteluista Ot.prp.
nr.15 Om lov om dyrevelfred, s. 94. Suomessa keskustelua eläinten oikeuksista on oikeustieteen piirissä käyty melko vähän. Keskustelun aloitti Aulis Aarnio kirjoittamalla artikkelin ”Onko eläimillä oikeuksia?
Ajatuksia oikeudesta substanssi ja suhdekäsitteenä”. Tieteessä tapahtuu 2/2005, s. 5–10. Aarnion lisäksi aiheeseen ovat ottaneet kantaa myös VTT tutkijatohtori Birgitta Wahlberg (Wahlberg 2015a, Wahlberg 2015b, Wahlberg 2015c, Aaltola – Wahlberg 2015), tohtorikoulutettava OM Visa Kurki (Kurki 2013 ja 2015) ja OTT professori Matti Tolvanen (Tolvanen 2010a). Ks. kansainvälisestä oikeustieteellistä keskustelua eläinten oikeuksista esim. Gary Francione: Animals as Persons; Peter L. Fitzgerald: International Issues in Animal Law; Steven M. Wise: Drawing the Line; David Favre: Wildlife Jurisprudence (Journal of Envi- ronmental Law and Ligitation) tai Living Property: A New Status for Animals Within The Legal System;
David Bilchitz: Moving Beyond arbitrariness: The Legal Personhood and Dignity of Non-human Animals;
Randall S. Abate (toim.): What can Animal Law Learn from Environmental Law? tai Cass R. Sunstein ja Martha C Nussbaum (toim.): Animal Rights.
kun joku on ilmoittanut poliisille epäilevänsä eläimen kaltoinkohtelua tai asia on tullut poliisin tietoon muutoin, esimerkiksi toisen asian tutkinnan yhteydessä. Eläinsuojelu- rikokseen syyllistynyt voidaan määrätä rikoslain (39/1889, RL) 17 luvun 23 §:n mukai- sesti eläintenpitokieltoon. Eläintenpitokiellon noudattamisen valvonta ei enää kuulu rikosprosessiin, vaan tällöin siirrytään jälleen hallintomenettelyyn.
Eläinsuojelurikoksesta säädetään RL 17 luvun 14 §:ssä seuraavasti:
”Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämättä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten, 1) eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annetun säännöksen,
2) eläinten kuljetuksesta annetun lain (1429/2006) tai sen nojalla annetun sään- nöksen,
3) eläinten suojelusta kuljetuksen aikana ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä EU-direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 liit- teen I taikka
4) eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009
vastaisesti kohtelee eläintä julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa aiheuttaen, on tuomittava eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enin- tään kahdeksi vuodeksi.”
Eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistötekijöissä rikoksen tekopiiriä ei ole mitenkään rajattu. Tekijätunnusmerkki on kirjoitettu avoimella ilmaisulla ”joka”. Rikokseen voi- vat siten syyllistyä lähtökohtaisesti yhtä hyvin yksityiset kansalaiset, yritykset kuin viranomaisetkin.12
Kriminalisointiperiaatteet13 pyrkivät perustelemaan, miksi tietystä teosta on ase- tettu rangaistusuhka.14 Kriminalisoinnin perusteena ei voi olla pelkkä moraalinen närkästys jonkin teon johdosta. Ei kuitenkaan voi kokonaan sulkea pois mahdolli- suutta, että kriminalisointi perustuu yhteiskunnassa voimakkaasti vallitsevaan kä- sitykseen teon ehdottomasta moraalisesta tuomittavuudesta.15 Tämä pitää erittäin hyvin paikkansa juuri eläinsuojelurikosten kohdalla. Yleinen mielipide lienee eläinten puolella. Peruste teon kriminalisoinnille löytyy oikeushyvän suojaamisesta.16 Oikeus- hyvällä tarkoitetaan oikeuden suojaamaa etua, kuten henkeä ja vapautta.17 Oikeushy- vissä on kysymys yhteiskunnassa tietoisesti suojeltaviksi tarkoitetuista eduista, jotka
12 Pirjatanniemi 2001, s. 168.
13 Kriminalisointiperiaatteina pidetään yleisesti: 1) oikeushyvän suojelun periaatetta; 2) hyöty–haitta -ver- tailun periaatetta ja 3) ultima ratio -periaatetta. Ks. tarkemmin esimerkiksi Tolvanen 1999, s. 179–202;
Tapani – Tolvanen 2013, s. 73–92; Lappi-Seppälä 2013, s. 69; Frände 2012b, s. 19–22. Nuutila pitää krimina- lisointiperiaatteina edellisten lisäksi myös ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatetta, Nuutila 1996, s.
76–90; Nuutila 1997, s. 38–46.
14 Melander 2002, s. 938.
15 Viljanen 2001, s. 334.
16 Tolvanen 2010a, s. 61; Tapani – Tolvanen 2013, s. 77.
17 Anttila 1971, s. 24. Ks. oikeushyvien suojelun periaatteesta Nuutila 1996, s. 79–85; Nuutila 1997, s. 40–43;
Tapani – Tolvanen 2013, s. 79–88.
ovat johdettavissa perusoikeuksista.18 Ne puolestaan ilmaisevat yleisesti hyväksyttyjä perusarvoja.19 Suojeltavat edut määräytyvätkin moraalisten arvojen pohjalta.20 Eläin- suojelurikoksissa, kuten myös ympäristörikoksissa, suojan kohde on tavanomaisesta poikkeava; se voidaan nähdä ihmisen välittömistä intresseistä erillisenä.21
Lähes kaikkeen juridiseen ratkaisutoimintaan sisältyy näytön arviointia. Kos- ka eläimet eivät voi tapahtumista kertoa, eläinsuojeluasiat perustuvat nimenomaan näytön arviointiin. Rikosprosessissa tarkastellaan empiiriseen todellisuuteen kuu- luvaa tapahtumaa oikeusjärjestyksen valossa tarkoituksena selvittää, onko tapah- tuman johdosta määrättävä oikeudellinen seuraamus.22 Näyttöratkaisu perustuu aina todennäköisyysarviointiin. Viime kädessä siinä on kyse näytön arvioinnista päätöksentekijän subjektiivisesta todennäköisyydestä.23 Näyttöproblematiikassa on kolme erilaista ongelmaa: 1) käytettävissä oleva todistusaineisto; 2) todistusaineiston näyttöarvon arviointi; ja 3) näytön riittävyys. Todistusaineiston hankinnassa on selvitettävä, minkälaisia oikeudellisia rajoituksia niiden hankintaan liittyy ja minkälaisia ongelmia oikeustosiseikkojen todistamiseen liittyy sekä kenen tehtävänä on todisteiden hankinta. Todistusaineiston näytön arvioinnissa tarkastellaan yksittäisten todisteiden näyttöarvoa sekä useiden puolesta tai vastaan puhuvien todisteiden muodostamaa ko- konaisnäyttöä. Näytön riittävyyden osalta arvioidaan, onko oikeustosiseikastosta esitet- ty näyttö riittävää ratkaisun perustaksi.24 Eläinsuojelurikoksissa näytön hankinta siitä, onko epäilty aiheuttanut eläimessä todetut vammat, on hankalaa epäillyn kiistäessä teon, ellei tapahtumalle ole henkilötodistajia. Näytön arviointi voi joissain tapauksissa olla erityisen haasteellista. Koska poliisilla, syyttäjällä ja tuomarilla ei ole eläinlääketie- teen koulutusta, heidän voi olla erityisosaamista vaativissa tapauksissa vaikea arvioida teon eläimelle aiheuttamaa kärsimystä, kipua ja tuskaa.25
Suomessa oikeustieteellistä väitöskirjatasoista tutkimusta eläinsuojelun alalta on erittäin vähän, rikosoikeudellista ei lainkaan. Eläinten suojeluun liittyviä oike- ustieteellisiä väitöskirjatasoisia tutkimuksia on toistaiseksi vain kaksi: Simo S. Ojan väitöskirja ”Onko eläimillä oikeuksia? Eläinkoelainsäädännön kehitys ja nykytila”26 vuodelta 2010 ja Birgitta Wahlbergin väitöskirja ”Reglering och förvaltning av pro- duktions- och slakdjurs välbefinnande. En offentligrättslig undersökning”27 vuodelta 2011. Edellä mainittujen väitöskirjojen lisäksi Joonia Streng on vuonna 1999 kirjoitta- nut lisensiaattityön ”Eläinsuojelu ja rikosoikeus”28. Tällä väitöskirjalla pyrin omalta osaltani vahvistamaan oikeustieteellistä tutkimusta eläinsuojelun alalla.
18 Nuutila 1996, s. 82–83; Tolvanen 1999, s. 181–182. Ks. myös Frände 2012b, s. 19.
19 Tolvanen 2010a, s. 58–59.
20 Tolvanen 1999, s. 181; Tolvanen 2010a, s. 61. Ks. myös Nuutila 1996, s. 79; Melander 2002, s. 948.
21 Pirjatanniemi 2005, s. 23.
22 Jonkka 1993, s. 19.
23 Jonkka 2003a, s. 983; Jonkka 2007, s. 236.
24 Jonkka 1993, s. 20–24.
25 Koskela 2015a, s. 25–27.
26 Oja 2010.
27 Wahlberg 2011b.
28 Streng 1999.
Tutkimukseni koostuu neljästä aikaisemmin julkaistuista artikkelista ja tästä artik- keleita kokoavasta johdanto-osuudesta. Tutkimuksessani analysoin, mitä optimaali- nen eläinsuojelu voisi olla rikosprosessissa ja julkishallinnossa. Julkishallinnolla tar- koitan tässä yhteydessä sekä eläinsuojeluvalvonnassa tapahtuvaa hallintomenettelyä että siihen liittyvää hallinnon oikeussuojajärjestelmää, hallintoprosessia.29 Tutkimus- kysymyksiäni ovat: 1) millä edellytyksillä ja kenen toimesta eläimen kaltoinkohtelu pääsee mukaan rikosprosessiin?; 2) miten eläinsuojeluun liittyvissä rikosprosesseissa on varmistettu tai varmistettavissa riittävä asiantuntemus?; 3) ovatko eläinsuojeluri- koksissa annettavat tuomiot ja seuraamukset oikeudenmukaisessa suhteessa tekoon nähden?; ja 4) tehostaako eläintenpitokieltorekisteri eläintenpitokieltojen valvontaa?
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen sisältyy rikosprosessia edeltävä hallintomenet- tely. Kaksi seuraavaa tutkimuskysymystä keskittyvät vain rikosprosessiin, ja viimei- nen tutkimuskysymys palaa jälleen hallintomenettelyyn.
1.2 MORAALIN JA ARVOJEN MERKITYS RIKOSPROSESSISSA
Rikosprosessin esitutkinta-, syyte- ja tuomitsemiskynnykseen sekä eläinsuojeluviran- omaisten hallintomenettelyssä tehtäviin päätöksiin ja erityisesti hallintopakkopäätök- siin sisältyy väistämättä myös arvostuskysymyksiä.30 Eläinsuojelukysymykset ovat erityisen arvolatautuneita, tunteita ja kiivastakin yhteiskunnallista keskustelua herät- täviä asioita.31 Päätöksentekijöiden arvomaailmat voivat poiketa toisistaan, mikä taas voi heijastua ratkaisun kannalta relevanttien perusteluiden valinnassa ja erityisesti niiden painottamisessa.32
Kaikki juridiikka on enemmän tai vähemmän tekniikkaa, mutta se on myös enem- män tai vähemmän avoimesti moraalista. Juuri rikosoikeuden alueella moraalilla on kaikkein ilmeisin luonne.33 Rangaistusjärjestelmällä on osaltaan moraalia ylläpitävä vaikutus. Säännösten toistuva rikkominen ilman rangaistusta voi olla omiaan vaikut- tamaan haitallisesti ylipäätään sääntöjen noudattamiseen. Sääntöjen noudattamatta jättämisestä saattaa jopa muodostua maan tapa. Tilanne on sama silloin, kun rangais- tavaksi säädetään lukuisa joukko sellaisia normien rikkomisia, joiden noudattamista ei kuitenkaan valvota.34 Käsitteellä arvo on useita merkityksiä, joita on vaikea täsmäl- lisesti määritellä. Arvo voi liittyä esimerkiksi hyvää elämää koskeviin käsityksiin.35
29 Ks. esim. Mäenpää 2010, s. 1. Julkinen hallinto tarkoittaa perinteisessä merkityksessä viranomaisten lakiin perustuvaa ja sidottua toimivaltaa. Mäenpää 2010, s. 79. Tästä oikeusvaltioperiaatteesta säädetään perustuslain 2 §:n 3 momentissa, jossa todetaan: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”
30 Ks. arvokysymyksestä tarkemmin Jonkka 1991, s. 157–172. Myös hallintotoimintaan liittyvä valvonta ja hallintoprosessi sisältävät väistämättä arvottamista. Ks. hallintoprosessiin liittyvästä arvojen merkityksestä esim. Mäenpää 2010, s. 176–177; Mäenpää 2016, s. 80-81.
31 Tästä on esimerkkinä MOT-ohjelmassa syksyllä 2015 esitetyt suomalaisilla teurastamoilla sekä tuotan- totiloilla kuvatut videot ja niiden johdosta syntynyt yhteiskunnallinen keskustelu, jossa näyttää olevan vahva vastakkainasettelu.
32 Jonkka 1991, s. 159–160.
33 Jareborg 2005, s. 94. Myös ympäristöoikeus on erittäin arvolatautunutta. Ks. Mäntylä 2010, s. 54–95 ja siinä mainittu kirjallisuus.
34 Tolvanen 1999, s. 70–71.
35 Tuori 2000, s. 115.
Frände näkee arvot objektien ominaisuuksina, mikä tarkoittaa, että arvot ovat olemas- sa samalla tapaa kuin esimerkiksi luvut ja musiikkiteokset. Arvoa kantavia objekteja ovat konkreettisten objektien lisäksi esimerkiksi ihmiset, eläimet, esineet, suhteet ja kehityslinjat. Objekteja voidaan arvioida kriteereillä, jotka muodostuvat normeista.
Normit lukevat tietyt ominaisuudet objekteille kuuluviksi.36
Arvot voivat olla välinearvoja tai itseisarvoja. Lisäksi ne voivat olla ihmiskeskeisiä tai luontokeskeisiä. Viime kädessä ihminen tiedostavana, moraalisena subjektina vas- taa arvottamisesta, toisin sanoen päättää siitä, mikä on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta. Arvottamista tapahtuu sekä lakia säädettäessä että toimeenpantaessa. Lain- tulkinnallisessa argumentaatiossa arvojen merkitystä pyritään Kuusniemen mukaan oikeuspositivismin traditiossa häivyttämään syrjään.37 Aarnio on osuvasti todennut, että ihmisen suhde normatiivisiin valintoihin on arvostusten läpitunkema.38 Arvottamiselta ei voi välttyä ainakaan silloin, kun on kyse eläimiin kohdistuneesta rikoksesta. Päätök- sentekijä toimii ratkaisuja tehdessään oikeusjärjestyksessä vallitsevan arvokäsityksen tulkkina, joten hänen tulisi pystyä myös perustelemaan tekemänsä arvokannanotot.39
Rikosprosessi on useiden ristiriitaisten intressien jännitekenttä. Prosessin tavoit- teet ovat sisällöltään ja painotukseltaan erilaisia riippuen siitä, minkä tahon kannalta asiaa tarkastellaan. Kysymys tavoitteista ja arvoista konkretisoituu lainkäyttötasol- la yksittäistä tapausta käsiteltäessä. Rikosprosessissa ei pitäisi ummistaa silmiä sen yhteydeltä etiikkaan ja moraaliin. Rikosprosessioikeuden käytännön soveltamista, osana yleistä yhteiskunnallista vallankäyttöä, voidaan pitää eräänä yhteiskunnan si- vistyksellisten olojen mittarina.40 Oikeustiede ja lainkäyttö muotoilevat, tulkitsevat ja soveltavat yleisiä oikeusperiaatteita ja samalla välittävät oikeuteen yhteiskunnassa vallitsevia moraalikäsityksiä.41 Moraalikäsitykset eivät kuitenkaan pysy stabiileina ja käsitykset paheksuttavasta toiminnasta muuttuvat ajan myötä.42 Esimerkiksi vuoden 1864 Keisarillisen Majesteetin Armollisessa Asetuksessa tahallisesta rääkkäämises- tä katsottiin eläimen julkisen pahoinpitelyn olevan omiaan raaistuttamaan ihmisiä.43 Asetuksessa lähdettiin siis siitä, että eläinten rääkkäystapauksessa on tarpeen suojata ihmisiä, ei eläimiä.
Säätämällä eläinten kaltoinkohtelu laissa rangaistavaksi teoksi on haluttu vah- vistaa käsitystä teon vääryydestä ja moraalittomuudesta.44 Eläinten kaltoinkohtelun kriminalisoinnilla rajoitetaan ihmisten toimintavapautta oikeushyvän suojelun intres- sissä.45 Jos lähdetään ajatuksesta, että rangaistavuus selventää ihmisten mielikuvaa oikeasta ja väärästä, rikosoikeudellisen järjestelmän tarkoituksen voidaankin ajatella
36 Frände 2012b, s. 19.
37 Kuusniemi 2003, s. 64.
38 Aarnio 1989, s. 242.
39 Kuusiniemi 2003, s. 75.
40 Jonkka 1992, s. 10–13.
41 Tuori 2000, s. 218.
42 Pirjatanniemi 2005, s. 21–22.
43 Nieminen 2001, s. 13.
44 Ks. Anttila – Heinonen 1977, s. 80–81.
45 Tapani 2003, s. 134.
olevan moraalin luominen, vahvistaminen ja ylläpitäminen.46 Eläinten kaltoinkohtelua pidetään yleensä ottaen vääränä, mutta se, mikä katsotaan eläinten kaltoinkohteluk- si, mitä ilmeisimmin vaihtelee. Keskivertokuluttaja, joka näkee esimerkiksi emakon kääntymisen ja liikkumisen estävässä porsimishäkissä tai naudan parressa päästään kiinni kytkettynä hankaloittaen muun muassa sen normaalia makuulle asettumista, ei ehkä pidä tällaista eläinten pitoa hyväksyttävänä. Siitä huolimatta se on sallittua ja tuotantoeläinten arkipäivää.
Positiivinen oikeus luo kyllä takeita ennustettavuudelle, mutta arviointi siitä, koska teko on aiheuttanut eläimelle tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa, sisäl- tää väistämättä arvovalintoja.47 Päätöksentekijän on arvotettava asioita, pantava niitä tärkeysjärjestykseen ja pyrittävä yleisesti hyväksyttäviin arvokannanottoi- hin.48 Päätöksentekijän tulisikin pohtia, mitä arvoja, tavoitteita ja päämääriä hänen ratkaisunsa palvelevat.49 Lisäksi päätöksentekijän tulisi pitää mielessä teko eläimen kannalta: suojaako hänen tekemänsä päätös eläintä vai ohjaavatko päätöstä jotkin muut arvot? Kuten Aarnio on todennut, oikeutta ja moraalia ei ole mahdollista täy- sin erottaa toisistaan.50 Myös eläinlääketieteellisen ja luonnontieteellisen tiedon sekä ymmärryksen puute voi johtaa väärään arvokannanottoon tai -valintaan.
Esimerkkinä eläimelle aiheutuneen kärsimyksen, kivun ja tuskan arvioimisesta on seuraava hovioikeuden päätös. Vastaajalla oli nautoja, ja tilalle oli 31.1.2013–
20.8.2014 välisenä aikana tehty ainakin seitsemän eläinsuojelutarkastusta, joissa oli todettu eläinten hoidossa ja pito-olosuhteissa seuraavia puutteita:
₋ vasikan karsinan kuivitus oli riittämätöntä eikä vasikalle ollut tarjolla kui- vaa makuualustaa,
₋ osa eläimistä oli pahoin likaantuneita ja lantaisia,
₋ tarjolla ollut heinä oli huonolaatuista ja ruokinta muutoinkin riittämätöntä ja epätasapainoista,
₋ juottojärjestelmä oli suljettu eikä vesikuppeihin tullut vettä,
₋ lypsylehmien parsirakenteet olivat lehmille vaarallisia (lantakourun riti- lät olivat osittain sortuneita, ja niistä sojotti ylöspäin metallitappeja, joihin eläimet olisivat voineet loukata itsensä),
₋ parressa ollut sonni oli pahoin likaantunut ja lantainen,
₋ laitumella olleille hiehoille ei ollut tarjolla vettä ja
₋ laitumella olleiden hiehojen sorkat olivat olleet pitkät ja hoitamattomat.
Käräjäoikeus arvioi, ettei vastaajan voida katsoa pyrkineen aiheuttamaan eläi- mille tarpeetonta kärsimystä tai kipua. Kyse oli enemminkin laiminlyönneistä eläinten huolenpidossa. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja viiden vuoden eläintenpitokieltoon. Vastaaja valitti hovioikeuteen, joka totesi, että teko osoittaa vastaajassa ilmeistä välinpitämättö- myyttä eläimiä kohtaan. Hovioikeus arvioi, ettei teosta ollut aiheutunut eläimil-
46 Tapani – Tolvanen 2013, s. 47.
47 Aarnio 1986, s. 15–16, 68.
48 Aarnio 1986, s. 19.
49 Aarnio 1986, s. 23. Aarnio toteaa muun muassa, että tiukan lakiuskolliset asenteet voivat olla jopa rasite ja sen vuoksi lainkäyttäjän tulisi olla yhtä paljon humanisti kuin teknokraatti. Aarnio 1986, s. 29.
50 Aarnio 1986, s. 81, 126.
le vähäistä suurempaa haittaa ja ottaen huomioon yleinen oikeuskäytäntö, kä- räjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli liian ankara. Eläintenpitokiellon osalta hovioikeus totesi, että käräjäoikeuden määräämä eläintenpitokielto poikkesi pituudeltaan yleisestä oikeuskäytännöstä. Hovioikeus viittasi myös rangaistus- seuraamuksen osalta lausumaansa ja lyhensi eläintenpitokiellon puolentoista vuoden mittaiseksi.51 Hovioikeuden arvio siitä, ettei ihotulehdusta aiheuttava lantapanssari, hoitamattomat kaviot sekä hyvälaatuisen ruoan ja veden puute aiheuta eläimille vähäistä suurempaa haittaa, on kritiikille altis, varsinkin kun otetaan huomioon, että naudat tarvitsevat paljon vettä. Mikäli tuomioistuimes- sa olisi ollut mukana asiantuntijajäsen tai tapauksessa olisi muuten käytetty hyödyksi eläinlääketieteen asiantuntijan erityistä eläinlääketieteellistä osaa- mista, olisi lopputulos saattanut olla toisenlainen.52 Hovioikeus myös viittasi yleiseen oikeuskäytäntöön. Eläinsuojelurikoksissa ei kuitenkaan ole muodos- tunut yleistä oikeuskäytäntöä, joten yleiseen oikeuskäytäntöön vetoaminen ei liene perusteltua. Osatutkimukseni mukaan eläinsuojelurikoksissa määrättyjen määräaikaisten eläintenpitokieltojen keskipituus oli hieman yli neljä vuotta53. Yleinen oikeuskäytäntö näyttäisi siis olevan jotain muuta, kuin mitä tapauk- sessa oli tuomittu.
Toinen esimerkkitapaus liittyy eläimen suojaksi asetetun eläintenpitokiellon arvottamiseen. Vastaaja oli lihakarjan kasvattamiseen erikoistuneen maatalous- yhtymän osakas ja karjan hoidosta vastaava henkilö. Vastaaja oli laiminlyönyt eläinten riittävän ravinnon ja juoman saannin sekä eläinten muun tarvitseman hoidon. Eläimet olivat olleet lantaisia ja niillä oli vaikeuksia päästä makaamaan puhtaassa paikassa poistamattoman lannan vuoksi. Pikkuvasikoiden karsinan lattiapalkkien raot olivat olleet liian leveät sillä seurauksella, että ainakin kolme vasikkaa oli jäänyt sorkastaan pitkäaikaisesti kiinni rakoon, mistä syystä niille oli tullut tarttumakohtaan haavaumia ja märkäisiä tulehduksia. Kaksi vasikois- ta oli löydetty kuolleena ja yksi oli lopetettu. Osalla naudoista oli puremajälkiä hännässä ja yhdellä tästä johtuva vakava tulehdus. Vastaaja oli laiminlyönyt myös lampaiden riittävän ravinnon ja juoman saannin. Lampaista kymmenen oli kuollut nälkiintymiseen tai heikkoon ravitsemustilaan sekä loistartuntaan.
Kolme tiineenä ollutta ravitsemustilaltaan heikkoa uuhta olivat kuolleet ener- gian puutteesta johtuneeseen tiineysmyrkytykseen. Vastaaja oli lisäksi laimin- lyönyt lampaiden keritsemisen. Vastaajan menettely oli aiheuttanut eläimille pitkäaikaista kärsimystä, kipua ja tuskaa. Teko katsottiin törkeäksi, koska se oli jatkunut pitkään ja kohteena oli ollut suuri määrä eläimiä. Teko oli myös kokonaisuutena arvotellen törkeä. Ainakin 21 eläintä oli kuollut parin kuukau- den aikana nälkiintymällä sekä hoitamattomiin tauteihin. Käräjäoikeus arvioi, että eläintenpitokiellon määrääminen ei ole tarpeen rikoksen vakavuudesta huolimatta. Perusteena oli se, että vastaaja oli korjannut eläinten olosuhteet kuntoon. Lisäksi eläinlääkärit olivat pitäneet vastaajan suhtautumista tarkas- tuksiin ja ohjeistukseen positiivisena. Käräjäoikeus totesi vielä lisäperusteena eläintenpitokiellon määräämättäjättämiselle, että tekoajasta oli kulunut tuo-
51 Turun hovioikeus 9.5.2016 R 15/1307 nro 119472.
52 Koskela 2015a, s. 26–27.
53 Koskela-Laine 2012, s. 20.
mion antamiseen mennessä yli vuosi.54 Lainvalmistelussa pidettiin eläintenpi- tokiellon määräämistä törkeissä eläinsuojelurikoksissa selkeänä pääsääntönä ja määräämättä jättämisen erityisenä syynä esimerkiksi rikoksen tekemistä hyvin poikkeuksellisessa elämäntilanteessa, jolloin voitaisiin arvioida, ettei henkilö uusi rikostaan.55 Käräjäoikeuden tuomiosta ei kuitenkaan käy tarkemmin ilmi vastaajan poikkeuksellinen elämäntilanne. Eläintenpitokielto on turvaamis- toimi, jolla pyritään estämään eläinten joutuminen toistuvasti rikoksen koh- teeksi. Lainsäädännöstä tai lainvalmisteluasiakirjoista ei löydy perustetta olla määräämättä eläintenpitokieltoa sillä perusteella, että henkilö on suhtautunut positiivisesti eläinlääkärin antamiin ohjeisiin ja tekoajasta kulunut pitkä aika, jos kuitenkin tekoa on pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.
1.3 OSATUTKIMUKSET
Tämä johdanto-osa yhdessä jo julkaistujen osatutkimusten kanssa muodostaa yh- tenäisen kokonaisuuden. Julkaistut artikkelit ovat itsenäisiä osatutkimuksia, minkä vuoksi niissä ja tässä johdanto-osassa esiintyy väkisinkin jonkin verran toistoa ja pääl- lekkäisyyttä. Aikaisemmin julkaistut artikkelit osatutkimuksista on otettu väitöskir- jaan mukaan sellaisinaan. Aikaisemmin julkaistut neljä artikkelia ovat:
1. Eläinsuojelutarkastus ja eläinsuojelurikosepäilystä ilmoittaminen – kansalaisak- tiivisuutta vai viranomaisvalvontaa? (Edilex 2013/22)56;
2. Asiantuntijat eläinsuojelurikosasioissa – onko niitä? (Edilex 2015/23)57 ja 3. Onko eläimellä väliä? – eläinsuojelurikosten empiirinen tutkimus (Edilex
2012/2)58;
4. Eläintenpitokieltorekisteri valvonnan välineenä – toteutuuko eläintenpitokiel- torekisterilain tarkoitus ja tavoitteet? (Edilex 2015/40)59.
Tässä johdanto-osassa analysoin hyvää eläinsuojeluvalvontaa, eläinsuojelurikoksiin liittyvää hallintomenettelyä, hallinto- ja rikosprosessin funktioita ja niiden yhteisvaiku- tusta eläinsuojeluasioissa sekä viranomaisten passiivisuuden merkitystä optimaalisessa eläinsuojelussa. Analysoin lisäksi niitä näyttökynnyksiä, joita vaaditaan, jotta eläimen kaltoinkohtelu tulee vireille johtaen lopulta tuomioon ja mahdolliseen eläintenpitokiel- toon sekä eläintenpitokiellon valvontaan. Eläinsuojelurikostuomioon johtava eläimen kaltoinkohtelu edellyttää useiden näyttökynnysten ylittymistä. Ensinnäkin teon pitää
54 Etelä-Savon käräjäoikeus 3.7.2014 R 13/1871 nro 128515. Syyttäjä ei valittanut eläintenpitokiellon määrää- mättä jättämisestä hovioikeuteen. Sen sijaan vastaaja valitti saamastaan yhdeksän kuukauden ehdollisesta vankeusrangaistuksestaan. Hovioikeus katsoi, että vastaajan eläinlääkärin määräyksestä tekemiä korjaus- toimenpiteitä voidaan pitää rangaistusta lieventävinä seikkoina ja lievensi tuomion kuuteen kuukauteen ehdollista vankeutta. Näin ollen vastaajan tekemät korjaustoimenpiteet olivat tuomioistuimessa perusteena sekä eläintenpitokiellon määräämättä jättämiselle että rangaistuksen lieventämiselle. Itä-Suomen hovioi- keus 7.7.2015 R 14/1015 nro 129056.
55 HE 97/2010 vp, s. 25.
56 Koskela 2013.
57 Koskela 2015a.
58 Koskela-Laine 2012.
59 Koskela 2015b.
tulla esitutkintaviranomaisen tietoon joko eläinsuojelutarkastuksen johdosta tehtävän ilmoituksen tai muun ilmoituksen perusteella. Eläinsuojelutarkastuskynnys ylittyy, mi- käli on olemassa perusteltu epäily eläimen eläinsuojelusäännösten vastaisesta kohte- lusta. Poliisille tehtävän ilmoituksen jälkeen epäillyn eläinsuojelusäännösten vastaisen teon on ylitettävä ilmoituksen kirjaamiskynnys sekä esitutkinnan aloittamiskynnys.
Esitutkinnan suorittamisen jälkeen asia siirtyy syyttäjälle syyteharkintaan, jolloin esitutkinnassa hankitun näytön tulee ylittää syytekynnys. Kun syytettä käsitellään tuomioistuimessa, syyttäjän esittämän näytön tulee ylittää tuomiokynnys. Jotta hen- kilö tulee tuomituksi eläinsuojelurikoksesta, on teon siten ylitettävä useita näyttövaa- timukseltaan kasvavia kynnyksiä.60 Muussa tapauksessa asia jää sillensä ja eläimen kaltoinkohtelija jää vaille rangaistuksella osoitettavaa moitetta. Esitutkinta-, syyte- ja tuomitsemiskynnykseen ei teoreettisesti vaikuta se, onko rikoksen kohteena eläin vai jotain muuta. Käytännössä sillä voi olla vaikutusta siten, että rikoksen selvittämisessä käytettävät voimavarat resurssien puutteessa mahdollisesti ohjataan vakavampina pidettävien rikosten selvittämiseen.61 Eläinsuojelurikoksen tuomitsemisen yhteydessä voidaan määrä eläintenpitokielto. Kiellon valvonta kuuluu ESL 3 luvussa mainituille eläinsuojeluviranomaisille. Eläintenpitokieltojen valvonnan tehostamiseksi säädettiin 1.6.2011 voimaan tullut eläintenpitokieltorekisteriä säätelevä eläintenpitokieltorekis- terilaki (21/2011). Eläintenpitokieltorekisterilaissa ei kuitenkaan säädetty eläintenpi- tokieltojen valvonnasta, joten valvonnan suhteen tulee sovellettavaksi, mitä ESL 39
§:n 1 momentissa on säädetty. Kynnyksenä eläintenpitokiellon valvomisessa on siten epäily eläintenpitokiellon rikkomisesta.62
Osatutkimuksessani ”Eläinsuojelutarkastus ja eläinsuojelurikosepäilystä ilmoit- taminen – kansalaisaktiivisuutta vai viranomaisvalvontaa?” analysoin eläinsuo- jelurikoksen vireilletuloon liittyviä säännöksiä rikosprosessissa ja toisinaan eläin suojelurikosprosessia edeltävän hallintomenettelyyn kuuluvan eläinsuojelu- tarkastusten sääntelyä. Empiirisen aineiston avulla haen vastausta siihen, onko ri- kosilmoitusta edeltänyt eläinsuojelutarkastus vai onko asia tullut vireille pelkän il- moituksen perusteella ja kuka ilmoituksen on tehnyt. Analysoin tutkimusaineistosta myös sitä, onko rikoksesta epäiltynä ollut eläimen omistaja, hoitaja vai ulkopuolinen henkilö ja onko rikosilmoitus tehty jo heti ensimmäisen eläinsuojelutarkastuksen jäl- keen, sekä niitä toimenpiteitä, joihin eläinsuojelutarkastuksen johdosta on ryhdytty.
Osatutkimuksessani ”Asiantuntijat eläinsuojelurikosasioissa – onko niitä?” ana- lysoin asiantuntijoita koskevaa sääntelyä rikosasian esitutkinnassa esitutkintalain ja tuomioistuimessa oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK)63 mukaisesti. Lisäksi analysoin empiirisestä aineistosta, onko asiantuntijoiden erityisosaamista käytetty rikosproses- sissa. Eläinsuojelurikosepäily on tällöin ylittänyt esitutkintakynnyksen ja tuomiois- tuimeen kohdistuvan analysoinnin osalta myöskin syytekynnyksen ja tuomiokyn- nyksen. Vertaan myös toisiinsa tapauksia, joissa on hyödynnetty eläinlääketieteen erityisosaamista tapauksiin, joissa näin ei ole tehty. Tavoitteena on löytää linjaus sille, minkälaisissa tapauksissa asiantuntemusta on käytetty ja minkälaisissa ei.
60 Vaadittavan kynnyksen ylittävä näyttö on määritelty sanallisesti, joten se jättää semanttisella epämääräi- syydellään aina niin sanotun harmaan alueen. Jonkka 2007, s. 234–235.
61 Voi esimerkiksi käydä niin, että eläinsuojelurikosasian syytteen nostamisen määräaika ehtii umpeutua ennen kuin syyttäjä on ehtinyt tehdä syyteharkinnan. Ks. esimerkki syytteen vanhentumisesta luku 4.2.2.
62 Ks. eläintenpitokiellon valvonnan sääntelyn tarpeesta Koskela 2015b, s. 33.
63 Tutkimusaineiston aikaan voimassa olevien säännösten mukaisesti.
Osatutkimuksessani ”Onko eläimellä väliä? – eläinsuojelurikosten empiirinen tutkimus” analysoin eläinsuojelurikoksista annettuja tuomioita ja seuraamuksia.
Eläinsuojelurikosasia on tällöin ylittänyt jo kaikki rikosprosessiin kuuluvat näyttö- kynnykset, ja rikosprosessi on edennyt rangaistusten ja seuraamusten täytäntöönpa- noa edeltävään vaiheeseen. Ensiksi analysoin lyhyesti rangaistuksen määräämisen lähtökohtia ja mittaamisen yleisperiaatteita. Empiirisen aineiston pohjalta analysoin käräjäoikeuksien tuomioita ja oikeuskäytännön yhtenäisyyttä.
Viimeisessä osatutkimuksessani ”Eläintenpitokieltorekisteri valvonnan välineenä – toteutuuko eläintenpitokieltorekisterilain tarkoitus ja tavoitteet?” analysoin eläin- tenpitokieltorekisterinlain implementoinnin onnistumista sekä sen tarkoituksen ja tavoitteiden toteutumista. Eläintenpitokieltorekisterilain 1 §:ssä säädetään eläintenpi- tokieltorekisterin tarkoitukseksi eläintenpitokiellon noudattamisen valvonta. Vaikka eläintenpitokiellon määrääminen kuuluu rikosprosessiin, sen valvonta ei ole enää rikosprosessin osa, vaan se kuuluu hallintomenettelyyn. Jos eläintenpitokiellon val- vonnassa havaitaan eläintenpitokieltoon määrätyn pitävän kiellon eläimiä kiellon vastaisesti, palataan jälleen rikosprosessiin. Analysoin eläintenpitokieltorekisterin käyttöä sekä viranomaisten että yksityisten kansalaisten ja jalostusyhteisöjen tahol- ta. Tutkimuksessa etsin vastausta siihen, onko eläintenpitokieltorekisteri tehostanut eläintenpitokieltojen valvontaa.
1.4 KÄYTETYT TUTKIMUSMENETELMÄT
Olen väitöskirjassani yhdistänyt rikoslainopin ja empiirisen tutkimuksen käyttäen sekä oikeusdogmaattista että empiiristä metodia64. Pelkkä lain sanamuodon tulkinta ei käytännön ratkaisutoiminnassa riitä, vaan on pyrittävä selvittämään säännöksen ratio. Jokainen säännös on keino tietyn tarkoitusperän saavuttamiseksi, ja se voi tulla oikein ymmärretyksi vain tarkoitusperänsä valossa.65 Oikeusdogmatiikan kohteena ovat oikeussäännöt, joita tutkitaan tulkinnallisella metodilla.66 Oikeusdogmatiik- ka systematisoi ja tulkitsee oikeusnormeja. Normin tulkinnassa täsmennetään sen merkityssisältöä. Systematisointitehtävä on oikeusnormien uudelleenjärjestämistä käsitejärjestelmän avulla.67 Lainopin harjoittajan tehtävänä on empiirisen tiedon68 ja- lostaminen käyttökelpoisten kriminaalipoliittisten argumenttien muotoon. Saamani empiirinen tieto antaa pohjaa kriminaalipoliittisille argumenteilleni.69
Empiirisen metodin käytölle voidaan esittää useita perusteluja. Kultalahti on jaka- nut perusteet kolmeen kategoriaan: 1) yhteiskunnallinen perustelu; 2) tehokkuuspe- rustelu; ja 3) kehittämisperustelu. Yhteiskunnallinen perustelu liittyy oikeusnormien käyttöön yhteiskunnan ohjaamisen välineinä. Tehokkuusperustelu liittyy nimensä
64 Empiirisellä metodilla tarkoitetaan oikeudellisessa tutkimuksessa Kultalahden mukaan tietoista ja syste- maattista pyrkimystä mahdollisimman eksaktin kokemusperäisen tiedon hankintaan ja hyödyntämiseen.
Kultalahti 2010, s. 15.
65 Honkasalo – Ellilä 1966, s. 16.
66 Aarnio 1986, s. 109.
67 Aarnio 1986, s. 110–111.
68 Empiirinen tieto on Keinäsen ja Väätäsen määrittelemin tavoin havaintotodellisuudesta järjestelmällisesti hankittua tietoa, jota pyritään käyttämään systemaattisesti. Keinänen – Väätänen 2015, s. 2.
69 Tapani – Tolvanen 2013, s. 18.
mukaisesti yhteiskuntatieteissä kehitettyihin tehokkaisiin tosiasiatiedon menetelmiin.
Viimeisin, kehittämisperustelu, liittyy oikeustutkimuksen jatkuvaan kehittämistar- peeseen. Kuten Kultalahti toteaa, mitään periaatteellista estettä ei ole sille, että myös oikeusdogmaattisessa tutkimuksessa pyritään mahdollisimman suureen järjestelmäl- lisyyteen ja yleistettävyyteen empiirisen tiedon hankinnassa ja käytössä.70
Empiirinen tutkimus perustuu teoreettisen tutkimuksen perusteella luotuihin mene- telmiin. Tutkimuksen kohteena voi olla jonkin ilmiön kuvaus tai käyttäytymisen syiden selvittäminen taikka ratkaisun etsiminen siihen, miten jokin tietty asia pitäisi toteuttaa.71 Suomalaisen oikeustieteen piirissä empiirinen tutkimus ei ole saanut suurta jalansijaa.
Oikeustieteilijät ovat pääosin keskittyneet oikeusdogmatiikkaan: sääntöjen tulkintaan ja systematisointiin. Empiiriselle oikeustutkimukselle on kuitenkin tarvetta, jota kukaan tuskin kiistää. Oikeus on keskeinen yhteiskuntaa määrittävä tekijä ja keskeinen sosiaa- lisen kontrollin väline. Sen vuoksi oikeuden tosiasialliseen vaikutukseen keskittyvälle empiiriselle tutkimukselle pitäisi antaa huomattavasti keskeisempi asema kuin sillä tällä hetkellä on.72 Lainsäädännön käytännön toimivuudesta tulisi olla enemmän empiiristä tutkimusta. Tutkimuksessa ei pitäisi tyytyä vain tulkintajuridiseen kysymyksenaset- teluun. Tutkimuksessa ei pitäisi myöskään keskittyä vain jo voimassa olevan lain ja viranomaisten toimintatapojen hyödyllisyyteen, vaan empiiristä tutkimusta tarvitaan sen lisäksi vasta suunnitteilla olevien uusien toimintatapojen ja lakien vaikuttavuuden ennustamiseen.73 Oikeusdogmatiikka tarvitsee rinnalleen todellisuutta koskevaa tie- toa. Muussa tapauksessa se jää abstraktiksi oppirakennelmaksi, jonka kykyä tuottaa relevanttia tietoa ja saada yhteiskunnallisesti tärkeitä tuloksia voidaan kyseenalaistaa.74
Empiirinen oikeustiede tarkastelee oikeutta yhteiskunnallisessa kontekstissa.75 Tutkimukseni empiirisissä osuuksissa käytin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Kvantitatiivista menetelmää voi kutsua myös tilastolliseksi tutkimuk- seksi. Sen avulla selvitin sekä lukumääriä että prosenttiosuuksia. Lisäksi kuvasin asioita numeeristen suureiden avulla ja havainnollistin tuloksia taulukoin ja kuvioin.
Tilastollisessa tutkimuksessa selvitin myös asioiden välisiä riippuvuuksia. Kvalitatii- vinen tutkimus puolestaan auttaa tutkimuskohteen ymmärtämisessä ja selittämisessä, mutta sillä ei pyritä yleistyksiin. Siinä rajoitutaan pieneen määrään tapauksia, jotka pyritään analysoimaan mahdollisimman tarkasti.76 Kvalitatiivisessa tutkimuksessa käyttämäni aineisto oli pieni, mikä tukee tutkimusmenetelmän valintaa. Analysoin kvalitatiivisen aineiston käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysia, jolla pyrin saa- maan eläintenpitokieltorekisterin käytöstä kuvauksen yleisessä muodossa, josta oli mahdollista tehdä mielekkäitä johtopäätöksiä.77
Johdanto-osassa käytin yksinomaan oikeusdogmaattista tutkimusotetta. Muissa artikkeleissa käytin oikeusdogmatiikan lisäksi empiiristä metodia siten, että kolmessa
70 Kultalahti 2010, s. 20–21.
71 Heikkilä 2010, s. 13.
72 Ervasti 2003, s. 48–50. Ks. empiirisen tutkimuksen ja oikeustieteen suhteesta Ervasti 2004, s. 12–20.
73 Keinänen 2008, s. 12.
74 Ervasti 1998, s. 373. Ks. kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta tutkimuksesta tarkemmin esimerkiksi Kei- nänen – Väätänen 2015, s. 7–14 ja siinä mainittu kirjallisuus.
75 Keinänen – Väätänen 2015, s. 6.
76 Heikkilä 2010, s. 16.
77 Tuomi – Sarajärvi 2013, s. 103, 113–118.
