PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 28/2013 vp
Valtioneuvoston kirjelmä komission ehdotuk- sesta Euroopan parlamentin ja neuvoston ase- tukseksi (asetus yhteisestä kriisinratkaisume- kanismista)
Suurelle valiokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunnan puhemies on 17 päivänä syyskuuta 2013 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ko- mission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (asetus yhteisestä kriisin- ratkaisumekanismista) (U 58/2013 vp) käsiteltä- väksi suureen valiokuntaan ja samalla määrän- nyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.
Suuri valiokunta on 20 päivänä syyskuuta 2013 lähettänyt jatkokirjelmän 1. VM 16.09.2013, 11 päivänä lokakuuta 2013 jatkokir- jelmän 2. VM 8.10.2013 sekä 8 päivänä marras- kuuta 2013 jatkokirjelmän 3. VM 07.11.2013 perustuslakivaliokunnalle mahdollisia toimenpi- teitä varten.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- lainsäädäntöneuvos Tuija Taos ja vanhempi hallitussihteeri Jaakko Weuro, valtiovarain- ministeriö
- neuvotteleva virkamies Heidi Kaila, valtio- neuvoston EU-sihteeristö
- pääjohtaja, oikeustieteen tohtori Tuomas Pöysti, Valtiontalouden tarkastusvirasto - professori Mikael Hidén
- tutkija Janne Salminen - professori Kaarlo Tuori - yliopistonlehtori Jani Wacker.
Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut
— professori Tuomas Ojanen.
VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ SEKÄ JATKOKIRJELMÄT
Ehdotus
Euroopan komissio antoi 10.7.2013 asetusehdo- tuksen yhteisestä kriisinratkaisumekanismista.
Komissio ehdottaa yhteisen kriisinratkaisuneu- voston ja yhteisen kriisinratkaisurahaston perus- tamista, jotka yhdessä komission ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa muodostai- sivat EU:n yhteisen kriisinratkaisumekanismin (SRM). Mekanismi on osa pankkiunionia, johon
liittyvät pankkivalvontamekanismia, talletus- suojaa, pankkien ja sijoituspalveluyritysten el- vytys- ja kriisinratkaisua koskevat säännökset ovat myös parhaillaan valmisteilla.
Ehdotettu asetus koskee euroalueeseen kuulu- via valtioita ja valtioita, jotka päättävät liittyä kriisinhallintamekanismiin. Asetuksen sovelta- misalaan kuuluu näissä valtioissa sijaitsevat luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset ym., joi- den valvonta on yhteisen valvontamekanismin
vastuulla. Asetusehdotuksen mukaan kriisinrat- kaisumekanismissa noudatetaan sisällöltään BRR-direktiiviä vastaavia säännöksiä. Tämä merkitsee sitä, että direktiivin kansallisille val- vontaviranomaisille osoittamat tehtävät siirty- vät ensisijaisesti kriisinratkaisuneuvoston tehtä- viksi.
Luottolaitoksen asettamisesta kriisinratkai- suun päättää komissio oma-aloitteisesti tai krii- sinratkaisuneuvoston suosituksesta. Sen jälkeen kun luottolaitos on asetettu kriisinratkaisuun, kriisinratkaisuneuvosto päättää käyttöön otetta- vasta kriisinratkaisujärjestelmästä.
Ehdotuksessa esitetään perustettavaksi myös yhteinen kriisinratkaisurahasto, jonka varat ja velat ovat oikeudellisesti kriisinratkaisuneuvos- ton varoja ja velkoja ja joita kriisinratkaisuneu- vosto hallinnoi. Rahaston varojen käyttö vastai- si, mitä BRR-direktiivissä säädetään kansallis- ten rahastojen varojen käytöstä. Rahaston etukä- teisrahoituksen tavoitetasoksi ehdotetaan yhtä prosenttia jäsenluottolaitosten talletussuojan alaisista talletuksista. Tavoite olisi saavutettava pääsääntöisesti 10 vuodessa.
Jatkokirjelmä 3. VM 7.11.2013
Kolmannessa jatkokirjelmässä selostetaan pu- heenjohtajavaltion kolmatta kompromissiehdo- tusta, jossa esitetään tarkennuksia ja muutoksia mm. kriisinratkaisuviranomaisen harkintaval- taan, päätöksentekoon sekä muutoksenhakuun ja julkisten varojen käyttöön.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto pitää tärkeänä vahvan, tehok- kaan, itsenäisen ja fiskaalisesti neutraalin EU:n yhteisen kriisinratkaisumekanismin perustamis- ta joulukuun 2012 Eurooppa-neuvoston linjaus- ten mukaisesti. Pankkien valvonnan siirtyessä yhteiselle valvontamekanismille tarvitaan yhtei- nen kriisinratkaisumekanismi, jolla on tarvitta- vat valtuudet varmistaa, että osallistuvissa jä- senvaltioissa minkä tahansa pankin kriisitilanne voidaan ratkaista asianmukaisin välinein. Yhtei- nen kriisinratkaisumekanismi on välttämätön, jotta pankkikriisit ratkaistaan tehokkaammin ja
murretaan julkisen talouden ja vaikeuksissa ole- vien pankkien välistä yhteyttä. Kriisinratkaisus- ta aiheutuvien kustannusten on oltava veron- maksajille mahdollisimman vähäiset.
Kriisinratkaisutoimenpiteiden kohteena ole- van pankin omistajien ja sijoittajien tulee ensisi- jaisesti kattaa kriisinratkaisusta aiheutuvat kus- tannukset. Siltä osin kuin kriisinratkaisutoimen- piteet edellyttävät muuta rahoitusta, tulisi tämä kattaa pankkiunioniin osallistuvien jäsenvaltioi- den pankkisektoreilta kerättävillä vakausmak- suilla.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että kriisinrat- kaisuvaltuuksien siirtyessä yhteiselle kriisinrat- kaisuviranomaiselle tällä on käytössään elvy- tys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaiset sijoit- tajanvastuuta koskevat täydet toimivaltuudet kaikissa jäsenvaltioissa. Siten kriisinratkaisuvi- ranomainen voi tehokkaasti puuttua ongelma- pankkien toimintaan ilman turvautumista yhtei- siin varoihin. Jos yhteisten varojen käyttö osoit- tautuu välttämättömäksi rahoitusvakauden tur- vaamiseksi, tällaisella päätöksellä tulee olla tar- vittava poliittinen tuki.
Yhteisen kriisinratkaisumekanismin harkinta- vallan tulee rajoittua kriisinratkaisun kohteena olevan pankin hallittuun alasajoon. Valtioneu- vosto suhtautuu varauksellisesti sellaisen pää- tösvallan osoittamiseen yhteiselle kriisinratkai- sumekanismille, joka tarkoittaisi pankkitoimi- alalta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon kerättä- vien varojen käyttöä tai joka johtaisi tarpeeseen lainata kriisinratkaisurahastoon varoja vaihtoeh- toisista rahoituslähteistä.
Yhteisen kriisinratkaisuviranomaisen tulee toimia EU-oikeuden asettamissa rajoissa mah- dollisimman itsenäisenä ja riippumattomana vi- ranomaisena. Järjestelmän tulee turvata EU:n toimielinten tasapaino ja komission valtiontuki- valvontaan liittyvä tärkeä rooli.
Yhteisen kriisinratkaisurahaston perustami- nen voidaan valtioneuvoston näkemyksen mu- kaan hyväksyä vain, mikäli jäsenvaltioiden bud- jettisuvereniteetti suojataan ja kriisinratkaisura- hastoon kerättyjen varojen käytölle asetetaan riittävät rajoitteet. Jäsenvaltioiden budjettisuve- reniteetin suojaaminen yhteistä kriisinratkaisu-
rahastoa perustettaessa edellyttää ainakin sitä, että sijoittajavastuuta koskevat säännökset tule- vat voimaan samanaikaisesti ehdotuksen mui- den säännösten kanssa ja että kriisinratkaisura- haston varojen käytölle asetetaan erityinen pää- töksentekomalli. Sellaisille toimille, joihin si- sältyy yhteisen rahaston varojen käyttö sijoitta- janvastuun rajaamiseen tai jotka edellyttävät tur- vautumista vaihtoehtoisiin rahoituslähteisiin, tu- lee olla poliittinen tuki. Valtioneuvosto katsoo, että kriisinratkaisuviranomaisen oikeutta rajata sijoittajanvastuuta ja sen harkintavaltaa yhteis- ten varojen käytöstä tulee rajata. Tämä tapahtui- si tehokkaammin säätämällä niin sanotusta mini- mikustannusperiaatteesta.
Valtioneuvoston kannan mukaan EVM voisi olla kriisirahaston julkinen varautumisjärjestely tiukkojen ehtojen vallitessa. Suomen ei tule si- toutua EVM:n rooliin julkisena varautumisjär- jestelynä ennen kuin vahvistuu, että perustetta- va kriisinratkaisumekanismi vastaa olennaisilta osin edellä esitettyjä sisältötavoitteita.
Yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja siihen liittyvän yhteisen kriisinratkaisurahaston perus- taminen esitetyn oikeusperustan nojalla edellyt- tää kriisinratkaisumekanismin toimintaperiaat- teiden ja päätöksentekomallin järjestämistä si- ten, että jäsenvaltioiden budjettisuvereniteetti turvataan. Kysymys oikeusperustasta tulee lo- pullisesti ratkaistavaksi neuvottelujen edettyä sisältökysymyksissä.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut
Oikeusperusta
Asetusehdotuksessa ehdotetaan perustettavaksi yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja yhteinen kriisinratkaisurahasto. Ne muodostaisivat yh- dessä komission ja kansallisten kriisinratkaisu- viranomaisten kanssa EU:n yhteisen kriisinrat- kaisumekanismin (SRM), joka on osa pank- kiunionia. Pankkien valvonnan siirtyessä yhtei- selle valvontamekanismille pidetään tarpeellise- na perustaa myös yhteinen kriisinratkaisumeka- nismi, jolla on riittävät valtuudet ratkaista euro- alueen valtiossa sijaitsevan pankin kriisi asian- mukaisin menettelyin.
Asetusehdotuksen oikeusperustaksi on ehdo- tettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopi- muksen (SEUT) 114 artiklaa. Sen mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto toteuttavat ta- vallista lainsäädäntöjärjestystä noudattaen ja ta- lous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan sisämarkki- noiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toi- menpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi.
Oikeusperustan asianmukaisuus ja riittävyys on epäselvä ja kiistanalainen, kuten valtioneu-
voston kirjelmässä tuodaan esille. Valiokunta pitää tärkeänä, että oikeusperustan riittävyyttä ja asianmukaisuutta selvitetään edelleen asetuksen jatkovalmistelussa. Oikeusperustan perussopi- musten mukaisuuden arviointi ei kuulu suoraan valiokunnalle perustuslaissa osoitettuihin tehtä- viin. Oikeusperustan asianmukaisuus on EU- oikeudellinen kysymys, jonka ratkaisee viime kädessä EU-tuomioistuin. Valiokunta on pitänyt kuitenkin tärkeänä, että EMU:a kehitetään ensi- jaisesti perussopimusten puitteissa. Lisäksi va- liokunta on korostanut, ettei EU-lainsäädäntöön saa sisällyttää jäsenvaltioille perussopimusten vastaisia tai perussopimuksissa määriteltyihin velvoitteisiin nähden merkittäviä uusia menette- lyjä tai muitakaan sellaisia elementtejä, joita ei olisi jo hyväksytty perussopimusten voimaan- saattamisen yhteydessä. Valiokunta on pitänyt tärkeänä myös sitä, ettei sekundäärilainsäädän- nöllä tai hallitustenvälisin sopimuksin välillises- tikään horjuteta perussopimuksissa määriteltyä EU:n toimielinten välistä institutionaalista tasa- painoa (PeVP 92/2012 vp, 3 § ja siinä viitatut PeVL 46/1996 vp, s. 2/II, PeVL 49/2010 vp, s. 4/II ja s. 5/I).
Budjettisuvereniteetti ja eduskunnan budjetti- valta
Asetusehdotuksen mukaiseen yhteiseen kriisin- ratkaisumekanismiin kuuluu yhteinen kriisinrat- kaisurahasto, jonka varat kerätään asetuksen so- veltamisalaan kuuluvilta rahoituslaitoksilta kymmenen vuoden kuluessa. Asetuksen perus- teluiden mukaan toimintaa ohjaavana periaattee- na on, että kriisinratkaisuvälineiden käytön yh- teydessä aiheutuneista tappioista, kustannuksis- ta ja muista menoista vastaavat ensisijaisesti kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osak- keenomistajat ja velkojat sekä tarvittaessa nii- den jälkeen rahoitusala. Asetusehdotuksessa on myös nimenomainen säännös, jonka mukaan kriisinratkaisuneuvoston tai komission päätök- sissä ei saa vaatia jäsenvaltiota myöntämään poikkeuksellista rahoitustukea (6 artiklan 4 koh- ta).
Jäsenvaltiota ei voida valiokunnan käsityk- sen mukaan SEUT:n 114 artiklan nojalla vel- voittaa suoraan tai epäsuorasti osallistumaan ra- haston rahoittamiseen. Valtioneuvoston kirjel- män mukaan kriisinratkaisuneuvoston päätöksil- lä voi kuitenkin olla tosiasiallisia vaikutuksia pankkiunioniin kuuluvien valtioiden fiskaali- seen vastuuseen ennen kuin yhteisen kriisinrat- kaisurahaston ennakkorahastointitaso on kym- menen vuoden kuluttua saavutettu tai jos ennak- korahastointi osoittautuu riittämättömäksi.
Valtioneuvoston kirjelmässä ei ole arvioitu kriisinratkaisumekanismista mahdollisesti joh- tuvia taloudellisia vastuita valtiosäännön kan- nalta. Valiokunta on Euroopan rahoitusvakaus- välinettä ja vakausvälinettä koskevassa käytän- nössään pitänyt tärkeinä seikkoina muun muas- sa vastuiden kokonaismäärää, niiden toteutumi- sen riskejä, eduskunnan osallistumista päätök- sentekoon sekä valtion mahdollisuuksia vastata perustuslain mukaisista velvoitteistaan (PeVL 3/2013 vp, s. 2/I, PeVL 13/2012 vp, s. 3, PeVL 22/2012 vp, s. 3/I). Valtioneuvoston kannan- otossa esitetään asetusehdotukseen muutoksia, jotka vähentävät valtion taloudellisen vastuun toteutumisen todennäköisyyttä ja vastuun koko- naismäärää sekä vahvistavat eduskunnan mah- dollisuutta osallistua päätöksentekoon.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin erit- täin tärkeänä, että budjettisuvereniteettia on suo- jattava mahdollisimman tehokkaasti. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että sijoittajavastuuta koskevat säännökset tulevat voimaan samanai- kaisesti kriisinratkaisumenettelyn kanssa. Krii- sinratkaisumenettelyssä on käytettävä sellaisia toimia, kuten sijoittajanvastuun täysimääräistä toteuttamista, jotka minimoivat kriisinratkaisu- rahaston käyttöä ja julkisen rahoitustuen tarvet- ta. Valiokunnan mielestä rahaston käytön edel- lytyksiä on selkeytettävä ja tiukennettava. Edus- kunnan perustuslain mukaisten tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksien ja eduskunnan bud- jettivallan turvaaminen edellyttää, että sijoittaja- vastuun rajoittamisesta ja vaihtoehtoisten rahoi- tuslähteiden käyttämisestä päättävät kaikki jä- senvaltiot tapauskohtaisesti. Valtiosääntöoikeu- dellisesti olisi parasta, että päätös tehdään yksi- mielisesti.
Kriisinratkaisuneuvoston toimivalta
Asetusehdotuksessa kriisinratkaisuviranomai- selle esitetään laaja päätösvalta ja itsenäinen harkintavalta kriisinratkaisumenettelyssä. Val- tioneuvosto esittää, että kriisinratkaisumekanis- milla on oltava tehokkaat, mutta riittävän tark- karajaiset valtuudet. Harkintavallan tulee rajoit- tua kriisinratkaisun kohteena olevan pankin hal- littuun alasajoon.
Asetusehdotuksen jatkovalmistelussa kriisin- ratkaisuviranomaisen harkinta- ja päätösvaltaa on rajattu ja ehdotettu annettavaksi unionin instituutioille EU-oikeudellisin syin. Päätösval- lan rajaamiselle ja täsmentämiselle on myös val- tiosääntöoikeudellisia perusteita. Niiden johdos- ta valiokunta pitää valtioneuvoston esitystä mi- nimikustannusperiaatteen noudattamisesta krii- sinratkaisumenettelyssä perusteltuna. Kriisin- ratkaisuviranomaisen olisi sen mukaan valittava yhtä tehokkaista keinoista se, joka aiheuttaa pie- nimmät kustannukset kriisinratkaisurahastolle.
Periaate paitsi rajaa kriisinratkaisuviranomaisen harkintavaltaa myös varmistaa sijoittajavastuun toteutumista ja vähentää tarvetta tukeutua yhtei- siin varoihin.
Kriisinratkaisumenettelyssä käytetään väli- neinä muun muassa liiketoiminnan myyntiä ja velkakirjojen arvon leikkaamista. Menettelyssä puututaan siten perustuslaissa ja Euroopan unio- nin perusoikeuskirjassa turvattuihin omaisuu- den suojaan ja elinkeinovapauteen. Tämän vuok- si kriisinratkaisuneuvoston ja muiden toimival- taisten viranomaisten toimivalta on määriteltävä tarkasti ja harkintavalta on rajattava täsmällises- ti. Valtioneuvoston kirjelmässä katsotaan, että yhteisen kriisinratkaisumekanismin perustami- nen asetusehdotuksessa esitetyllä tavalla tarkoit- taisi uusien toimivaltuuksien siirtämistä kansal- lisilta viranomaisilta komissiolle ja perustetta- valle uudelle viranomaiselle. Kysymys toimival- tuuksien siirtämisestä liittyy edellä mainittuun kysymykseen asetuksen oikeusperustasta. Mi- käli asetukselle on selvä ja hyväksytävä oikeus- perusta perussopimuksista, ei kysymys ole toi- mivallan siirrosta valtiosääntöoikeudellisessa merkityksessä ja täysivaltaisuuden uudesta ra- joituksesta.
EVM:n käyttö julkisessa varautumisjärjeste- lyssä
Valtioneuvoston kirjelmässä viitataan siihen, että kriisinratkaisurahastolla on mahdollisuus saada ulkopuolista rahoitusta lainaamalla ja että Euroopan vakausmekanismia (EVM) voitaisiin käyttää julkisessa varautumisjärjestelyssä (fis- cal backstop). Valtioneuvoston mielestä tämä voisi olla mahdollista tiukoin ehdoin. Näihin eh-
toihin kuuluu se, että päätökset EVM:n varojen käytöstä tehdään tapauskohtaisesti EVM:n hal- lintoelimissä. Lisäksi EVM:n käyttö julkisena varautumisjärjestelynä edellyttäisi sijoittajavas- tuun tehokasta toteutumista.
Valiokunta pitää valtioneuvoston esittämiä ehtoja EVM:n käytölle julkisessa varautumisjär- jestelyssä erittäin tärkeinä. Valiokunta korostaa, että ajatus EVM:n toimimisesta kriisinratkaisu- mekanismin julkisessa varautumisjärjestelyssä edellyttäisi EVM-sopimuksen huolellista oikeu- dellista arviointia. Jatkovalmistelussa on selvi- tettävä, mitä rajoituksia EVM-sopimus asettaa sen käytettävissä oleville tukimuodoille ja hal- lintoneuvoston toimivallalle päättää uusista tu- kimuodoista. Jatkovalmistelussa on selvitettävä myös, mikä vaikutus EVM:n käyttämisellä olisi Suomen EVM-vastuisiin. Kokonaisvastuiden mahdollisella lisääntymisellä voi olla myös val- tiosääntöoikeudellista merkitystä. Valiokunta on aikaisemmin suhtautunut varauksellisesti EVM:n käyttämiseen markkinatukijärjestelyis- sä ja pankkien suoraan pääomittamiseen, joilla on vaikutusta Suomen taloudellisiin vastuisiin (PeVL 22/2012 vp ja PeVL 3/2013 vp).
Lausunto
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä nä- kökohtia.
Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2013
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Johannes Koskinen /sd
vpj. Outi Mäkelä /kok jäs. Sauli Ahvenjärvi /kd
Tuija Brax /vihr Maarit Feldt-Ranta /sd Kimmo Kivelä /ps Anna Kontula /vas
Jukka Kopra /kok Markus Lohi /kesk Vesa-Matti Saarakkala /ps Tapani Tölli /kesk
Anu Urpalainen /kok (osittain) vjäs. Johanna Ojala-Niemelä /sd
Kimmo Sasi /kok.
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Timo Tuovinen.
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Perustelut
Suomi on toistuvasti siirtänyt toimivaltaansa EU:lle pienissä erissä, eli mm. valtion suvereni- teetin ydinalueeseen lukeutuvaa budjettivaltaa on luovutettu askel kerrallaan. Uudet kansallista toimivaltaa Suomelta EU:lle siirtävät säädös- instrumentit, kuten asetukset ja direktiivit sekä eurokriisiin liittyvät mekanismit, on tulkittu pe- rustuslakivaliokunnassa merkitykseltään yksit- täisinä ja vähäisinä, ja tähän asti jokainen yksit- täinen toimivallansiirto on perustuslakivalio- kunnan enemmistön toimesta katsottu Suomen täysivaltaisuuden kannalta niin pieneksi, ettei niitä ole tarvinnut tuoda perustuslainsäätämis- järjestyksen mukaiseen käsittelyyn.
Yksittäisten toimivallansiirtojen yhteenlas- kettu muutos voimassa oleviin perussopimuk- siin nähden on kuitenkin niin suuri, että jos nämä kaikki muutokset olisi tehty yhdellä kerralla, oli- si toimivallansiirto pitänyt käsitellä perustus- lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti.
Nyt lausunnon kohteena oleva yhteinen krii- sinratkaisumekanismi ja siihen liittyvät järjeste- lyt, kuten kriisinratkaisuneuvosto ja kriisinrat- kaisurahasto, ovat varsin kyseenalaisia suhtees- sa myös voimassa oleviin perussopimuksiin.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuk- sen 114 artiklan nojalla unionin komissiolle tai kriisinratkaisuviranomaiselle ei mielestämme voi perustaa esitettyä toimivaltaa, mikä edelleen alleviivaa sitä huomiotamme, että rajat yksittäi- sille toimivallansiirroille ovat tulleet nykyisten perussopimustenkin puitteissa vastaan, ja vaati- sikin perussopimusten muuttamista. Kysymys on tällöin täysivaltaisuuden kannalta merkittä- vän toimivallan siirrosta Euroopan unionille, ja sen hyväksyminen edellyttäisi perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaisesti vähintään kahden kolmasosan enemmistöä annetuista äänistä.
Käsittelyssä oleva kriisinratkaisumekanismi siihen liittyvine järjestelyineen on mitä parhain esimerkki siitä, miten yksittäisistä vallansiir- roista tulee lopulta suuria muutoksia. Perustusla-
kivaliokunnan tulisi arvioida kaikkien samaan asiaan liittyvien toimivallansiirtojen yhteisvai- kutus voimassa oleviin perussopimuksiin näh- den ja sen pohjalta päättää, tuleeko uusi vallan- siirto tuoda eduskunnan päätettäväksi perustus- lainsäätämisjärjestyksessä, eikä perustella kan- taansa käsitellä asiat eduskunnassa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä aina edellisillä yksit- täisiä toimivallansiirtoja koskevilla näkemyksil- lään käsittelyjärjestyksestä.
On myös selvää, että mikäli on aiemmin ar- vioitu Suomen kannalta taloudellisten vastuiden kokonaismäärän ja niihin liittyvien riskien to- teutumisen todennäköisyyden olevan liian suu- ria ja ongelmallisia, jotta Suomen valtio voisi vastata perustuslaista johtuvista velvoitteistaan ilman vastuunkannon vaarantumista, muodos- tuu kriisinratkaisumekanismia käsiteltäessä kan- naksi se, että kriisinratkaisumekanismi kokonai- suudessaan ja kokonaisuus huomioiden vaaran- taa valtion mahdollisuudet vastata perustuslais- ta johtuvista velvoitteistaan. Perustuslakivalio- kunnassa on asiasta jätetty eriäviä mielipiteitä kuluvalla vaalikaudella.
Perustuslakivaliokunta on toimintansa eri- tyisluonteen, aseman ja tehtävän puolesta aukto- ritatiivisin perustuslain tulkitsijataho, minkä ta- kia juuri eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulee antaa tällaiset lainsäädäntötoimintaa ohjaa- vat valtiosäännön kokonaisuuden huomioivat tulkintakannanotot.
Esimerkiksi valtiovarainvaliokunta on kuiten- kin jo aiemmin linjannut lausumaehdotuksen, jossa vaaditaan muutosten yhteenlaskettujen vaikutusten arviointia. "Eduskunta edellyttää että vaiheittaisten muutosten kumulatiivinen vaikutus eduskunnan budjettivaltaan sekä kan- salliseen suvereniteettiin on otettava korostetun huolellisesti huomioon, jos EU-sääntelyä jatkos- sa aiotaan edelleen vahvistaa kansallista päätök- sentekoa rajoittavalla tavalla." (VaVM 38/2012 vp)
Lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden valvonnassa perustuslakivaliokunnan kuulemil- la asiantuntijoilla on tosiasiassa suuri merkitys valiokunnan kannanottoihin. Perustuslakivalio- kunnan tehtävänä on perustuslainmukaisuuden valvonta (PeL 74 §). Valvonnan tarkoituksena ei ole vain havaintojen teko vaan tarvittaessa toi- menpiteisiin ryhtymällä varmistaa, että asiat su- juvat niin kuin niiden pitäisi.
Kuultujen asiantuntijoiden lausunnoista se usein ilmenevä seikka, että jokin asia on ongel- mallinen, ei yksinään ole valvontaa. Esimerkik- si ongelmana ollut kansallisen toimivallan vähit- täinen siirto EU:lle ja sen suhde perussopimuk- siin on jäänyt tällaisten havaintojen ja epäkoh- tien toteamiseen.
Ilman kokonaisarviointia seurauksena väistä- mättä näyttäisi olevan, että Suomi saatetaan ti- lanteeseen, jossa se ei ole enää perinteisessä mielessä täysivaltainen, ja vaikka täysivaltai- suus nähdään myös kansainvälisen toimivallan käyttämisenä, ei tällaisen toiminnan kautta syn- tyvällä oikeussääntelyllä ole suomalaisiin palau- tuvaa hyväksymistä.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että perustuslakivaliokunta ilmoittaa, että se ei yhdy valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2013 Vesa-Matti Saarakkala /ps
Kimmo Kivelä /ps
