MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 10/2009 vp
Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta
Suurelle valiokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunta on 16 päivänä huhtikuuta 2009 lähet- täessään valtioneuvoston selonteon EU-politii- kasta (VNS 4/2009 vp) valmistelevasti käsiteltä- väksi suureen valiokuntaan samalla päättänyt, että muut valiokunnat voivat halutessaan antaa lausuntonsa suurelle valiokunnalle.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
- jäsen Kyösti Virrankoski, Euroopan parla- mentti
- neuvotteleva virkamies Aulikki Hulmi ja maatalousneuvos Matti Hannula, maa- ja met- sätalousministeriö
- erityisasiantuntija Jyri Ollila, valtioneuvos- ton kanslia, EU-sihteeristö
- ulkoasiainsihteeri Lauri Voionmaa, ulko- asiainministeriö
- yksikön johtaja Jaana Jääskeläinen, oikeusmi- nisteriö
- johtaja Simo Tiainen, Maa- ja metsätalous- tuottajain Keskusliitto MTK ry
- asiamies Rikard Korkman, Svenska Lant- bruksproducenternas Centralförbund SLC.
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
— Elintarviketeollisuusliitto ry
— Metsäteollisuus ry
— erikoistutkija Tuomas Kuhmonen, Jyväs- kylän yliopisto.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut
Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta kä- sittelee valiokunnan toimialan kannalta tärkeitä asioita; EU-vaikuttaminen ja päätöksentekoon osallistuminen ovat nykyään maatalouspolitii- kan keskeisiä osatekijöitä. Maatalous sekä alue- ja rakennepolitiikka ovat perinteisesti olleet EU- budjetin keskeisiä painopistealueita. Selonteos- sa on käsitelty suurin osa tärkeimmistä maatalo- uspolitiikan EU-linjauksista ja maaseutupolitii-
Valiokunta pitää välttämättömänä yleisenä lähtökohtana sitä, että Suomen maatalouden eri- tyisasema turvataan EU:ssa myös jatkossa. Maa- taloutta tulee voida harjoittaa tulevaisuudessa- kin koko maassa. Maamme perheviljelmiin pe- rustuvalle maataloudelle tulee taata tuotanto- edellytykset sen kaikilla perinteisillä tuotannon- aloilla ja tuotantoalueilla. Valiokunta korostaa- kin, että maatalouspolitiikka on pidettävä Suo- men keskeisenä EU-politiikan painopistealuee-
MmVL 10/2009 vp — VNS 4/2009 vp Perustelut
Maatalouspoliittisten uudistusten aikajänne EU:ssa on ollut aivan liian lyhyt. Koska maata- lous ja maataloustuotanto ovat pitkäjänteistä toi- mintaa, myös niitä säätelevän politiikan tulee olla nykyistä pitkäjänteisempää. Maataloustuo- tanto on jatkuvasti merkitykseltään korostuva politiikan alue koko maailmassa. Maataloustuo- tannon on kaksinkertaistuttava vuoteen 2050 mennessä, jotta voidaan ruokkia kasvava väestö ja samalla sopeutua ilmastonmuutokseen.
Suomen jäsenyysneuvotteluissa tuotiin aika- naan painokkaasti esiin Suomen poikkeukselli- set pohjoiset ilmasto-olosuhteet. Valiokunta to- teaa, että EU:n taholta on tunnustettu tämä luon- nonmaantieteellinen tosiasia maamme liittymis- sopimuksessa ja EU:n myöhemmissäkin päätök- sissä. Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että myös Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan monitoiminnallinen maatalous säilytetään kaikilla Euroopan alueilla.
Etelä-Suomen eli AB-tukialueen kansallinen tuki perustuu Suomen liittymissopimuksen ar- tiklaan 141, joka on mahdollistanut kansallisen tuen maksamisen liittymisestä aiheutuviin vaka- viin vaikeuksiin. Artiklassa ei kuitenkaan tar- kemmin määritellä vakavia vaikeuksia eikä tuen kestoaikaa. Valiokunta pitää artiklan ainoana oi- keana tulkintana sitä, että siinä tarkoitetaan py- syviä vaikeuksia ja pysyvää tukijärjestelmää.
Maatalouden harjoittaminen myös A- ja B-alu- eilla edellyttää tulevaisuudessakin riittävää kan- sallista tuotanto- ja investointitukea. Suomen liittymissopimus (artikla 142) sisältää keskeise- nä elementtinä oikeuden maksaa kansallista poh- joista tukea 62. leveyspiirin pohjoispuolisille ja siihen rajoittuville alueille eli C-tukialueille (Pohjoinen tuki).
Kansallisilla tukipoliittisilla keinoilla on osin kyetty tukemaan ja ohjaamaan tuotantoa toimin- taympäristön muutoksessa. Valiokunta koros- taa, että laaja kannattava maataloustuotanto ei ole Suomessa maailmanmarkkinahinnoin mah- dollista ilman erityisolosuhteet kompensoivaa tukijärjestelmää. Edellä todetun mukaisesti on välttämätöntä, että EU:n yhteismarkkinoilla voi- daan myös kansallisin päätöksin ja toimenpitein
vahvistaa tuotantoketjun suhteellista kilpailuky- kyä pitkäjänteisemmin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että historiallisista syistä johtuu myös Suomen Kes- ki-Euroopan maita huomattavasti alhaisempi EU-rahoitteisen tuen taso ja samalla merkittävä kansallisen tuen tarve. Jo ennen maamme liitty- mistä EU:n jäseneksi yhteistä maatalouspolitiik- kaa oli muutettu siten, että korkean satotason maille ns. CAP-tuet, jotka ovat EU:n kokonaan rahoittamia tukia maataloustuotteiden alentu- neista hinnoista aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseksi, muodostuivat matalan satotason maita korkeammiksi. EU:ssa on siirrytty ns. ter- veystarkastuksen myötä entistä selvemmin tuo- tannosta irrotettuun tukeen, ja tuotantoon kyt- kettyjä tukia voidaan käyttää enää rajoitetusti.
Maitokiintiöt ovat olleet kuitenkin erittäin toi- miva järjestelmä, josta ei tule luopua. Valiokun- ta katsoo, että ilman tuotantoon sidottuja tukia tuotanto maassamme uhkaa vähetä. Nykyinen tukipolitiikka onkin koettu monin tavoin epäoi- keudenmukaiseksi.
Politiikan eriyttämiseen johtanut rajalinja AB/C-alueiden välillä on ollut viljelijöitä jaka- va asia Suomen koko EU-jäsenyyden ajan. Va- liokunta pitää asianmukaisena selonteossa esi- tettyä tavoitetta saada koko maahan mahdolli- simman yhtenäinen tukijärjestelmä, joka turvaa maataloustuotannon edellytykset myös Etelä- Suomessa pohjoisen tukijärjestelmää heikentä- mättä. Valiokunta katsoo, että tämä tarkoittaa tarvetta kyetä jatkossa vähentämään 141- ja 142- tukialueiden eroja nykyisiä tukijärjestelmiä hei- kentämättä ja liittymissopimukseen puuttumat- ta. Valiokunta toteaa lisäksi, että LFA-tukeen ol- laan valmistelemassa muutoksia, joiden mukaan LFA-alueiden määrä pienenisi ja kriteerit muut- tuisivat enemmän luonnonolosuhteisiin liitty- viksi. Järjestelmää tuleekin kehittää siihen suun- taan, että se vastaa paremmin maatalouden kan- nalta tuen todellista tarvetta ja on selkeämmin eräänlainen perustuen päälle Suomen epäsuo- tuisten luonnonolosuhteiden ja lyhyen kasvu- kauden seurauksena maksettava korvaus. Lisäk- si LFA-ylärajat tulee jatkossa poistaa.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että tule- vaisuudessa harjoitettavalla maatalouspolitiikal- la taataan turvallisen ruoan saatavuus sekä eri- tyisesti huoltovarmuuden korkea taso kaikissa olosuhteissa. Suomen on kyettävä ylläpitämään ja kehittämään edelleen korkealaatuista ja kestä- västi tuotettua omaa elintarviketuotantoa. Selon- teossa on todettu, että viljelijöillä pitää olla oi- keus geenimuuntelusta vapaaseen tuotantoon ja kuluttajilla siitä vapaisiin tuotteisiin. Valiokun- ta katsoo, että geenimuunneltua tuotantoa koske- va päätöksenteko tulee olla EU:ssa kansallista.
Valiokunta korostaa, että maamme elintarvi- kehuoltovarmuusnäkökohdat on otettava ny- kyistä painokkaammin huomioon myös EU-poli- tiikassa, sillä jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvik- keiden saatavuudesta ja niiden turvallisuudesta.
EU:n maatalouspolitiikan eräänä perustavoittee- na on ollut perustamissopimuksesta lähtien maa- taloustuotteiden saatavuuden turvaaminen.
Tämä tavoite ei ole kuitenkaan mitenkään konk- retisoitunut, ja EU onkin nähnyt aikaisemmin ongelmaksi lähinnä ylituotannon. EU:ssa ei ole vielä nähty maatalouden huoltovarmuuskysy- myksiä riittävästi maatalouspolitiikkaan olen- naisesti kuuluviksi osiksi.
Valiokunta pitää tärkeänä, että elintarviketur- vallisuuteen ja elintarvikkeiden puhtauden säi- lyttämiseen kiinnitetään EU-politiikassa erityis- tä huomiota. Hyötyeläinten terveystilanne Suo- messa on kansainvälisessä vertailussa edelleen erittäin hyvä, ja kotimaiset elintarvikkeet ovat- kin lähtökohtaisesti erittäin puhtaita ja turvalli- sia. Sisämarkkinapolitiikan sääntelyä kehitettä- essä tuleekin ottaa huomioon suomalaisen var- sin tautivapaan tuotannon säilyttämisen tärkeä merkitys.
Suomessa on käytössä maatalousmaata noin 2,3 milj. hehtaaria, joka on riittävästi sekä oma- varaiseen maataloustuotantoon että osin uusiu- tuvan energian tuottamiseen, mikäli tuotannon kannattavuudesta kyetään huolehtimaan. Jos maataloustuotannon kehittämisestä ei huolehdi- ta systemaattisesti myös syrjäisillä alueilla, tule- vaisuuden ruokakriisit johtavat suuriin ongel-
la ilmastonmuutos sekä maatalousmaan kutistu- minen haastavat maailman ruuantuotantokapasi- teetin riittävyyden ennennäkemättömällä taval- la. Ruokaa ei jatkossa välttämättä voi aina hank- kia maailmanmarkkinoilta, vaan merkittäviä omia varmuusvarastoja on pidettävä yllä. Tämä vaatii myös samalla panostamista lähiruokaan ja kotimaiseen jalostusteollisuuteen.
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota maa- talouteen ja maaseudun kehittämiseen liittyvän byrokratian karsimisen tärkeyteen EU:n maata- louspolitiikkaa kehitettäessä. Yhteisön nykyi- nen maatalouden tukijärjestelmä on kohtuutto- man monimutkainen, joten tukijärjestelmiä yk- sinkertaistavat uudistukset ovat välttämättömiä.
Hallinnollinen taakka on jatkuvasti kasvanut EU-jäsenyyden aikana, ja sitä tulee kyetä vähen- tämään ja yksinkertaistamaan nopealla aikatau- lulla. Valiokunta korostaa, että hallinnollisen taakan vähentäminen tulee ottaa maatalouspoli- tiikkaa kehitettäessä keskeiseksi painopistealu- eeksi.
Unionin budjetin tulevaisuus on olennainen osa Suomen EU-politiikkaan liittyvistä haasteis- ta. Valiokunta pitää tärkeänä, että budjetin pai- nopiste pysyy edelleen maatalous- ja maaseutu- politiikassa. Suomen jäsenmaksujen vastineeksi tulee ohjata jatkossakin maatalous- ja maaseutu- tukia. EU:n budjetin osalta valiokunta ei yhdy selonteossa esitettyyn näkemykseen rahoituske- hyskauden lyhentämisestä viiteen vuoteen. Va- liokunta katsoo, että viiden vuoden budjettikau- si toisi entistäkin enemmän lyhytjänteisyyttä maaseudun kehittämis- ja aluepolitiikkaan.
Heikkoutena on lisäksi hankalien rahoitusneu- vottelujen toistuminen useammin ja ohjelmien toimeenpanoon liittyvä kasvava epävarmuus.
Lyhyemmän ohjelmakauden vuoksi olisi myös todennäköistä hallinnollisen taakan kasvu vielä tämänhetkisestä. Erityistä huomiota tulee jat- kossa kiinnittää siihen, että rahoituskehyskau- den vaihtuessa vanhojen ohjelmien jatkuminen turvataan nykyistä paremmin siihen asti, kunnes uudet ohjelmat ovat tulleet voimaan.
Maamme erityisolosuhteet on huomioitava alue- ja rakennepolitiikassa jatkossakin. Tältä
MmVL 10/2009 vp — VNS 4/2009 vp Perustelut
pohjan oheneminen. Selonteossa mainitaan lä- heisyysperiaatteen merkitys ja aluepolitiikan osalta myös yksinkertaistamistavoite. Valiokun- ta pitää tärkeänä, että läheisyysperiaatetta nou- datettaisiin maaseudun kehittämisessä nykyistä laajemmin. Maaseudun kehittämiseen suunna- taan tulevaisuudessa ilmeisesti lisää varoja, mut- ta samalla komission varsin byrokraattinen oh- jausote rahoituksesta on tiivistymässä. Esimer- kiksi Manner-Suomen maaseutuohjelman tulok- sellisuutta mittaavat perus-, tuotos-, tulos- ja vaikutusindikaattorit (161 kpl) on määritelty tar- kasti kaikille jäsenvaltioille samanlaisiksi. Va- liokunta katsoo, että maaseudun kehittämis- hankkeiden hyötysuhde on yleisesti arvioituna heikentynyt ja paisunut hallinnollinen ohjaus on vienyt huomiota maaseudun kehityksen kannal- ta täysin toissijaisiin asioihin. Ohjelma- ja han- keperusteiseen toimintamalliin on liittynyt on- gelmia Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa. Tavoitteena tulee olla aluekehitysraho- jen nykyistä joustavampi ja laajempi käyttö myös investointeihin ja samalla vaikuttavuuden lisääminen. Valiokunta pitää tärkeänä jatkossa selvittää mahdollisuudet esimerkiksi kohdentaa maaseudun kehittämiseen suunnattuja varoja jä- senvaltioille ns. kansallisina kirjekuorina, jol- loin komissio seuraisi ja valvoisi toimintaa tu- loksellisuuden ja valtiontukipolitiikan kautta.
Valiokunta katsoo, että Suomen tulee aktiivi- sesti vaikuttaa EU:n monipuolisten uusiutuvien luonnonvarojen tutkimus-, kehitys- ja innovaa- tiopolitiikkaan liittyvien tutkimuspanostusten riittävyyteen. Maatalouden kannalta Suomen erityisolosuhteet ja tietyt kasvintuotantosuunnat (esimerkiksi sokerijuurikas ja tärkkelysperuna) huomioon ottavien tutkimus- ja kehityshankkei- den sekä innovaatioiden edistäminen on tärkeä- tä, jotta erityisesti vaikeuksista kärsiville tuotan- tosuunnille voidaan tarjota uusia tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Metsäpolitiikasta vastaavat EU:ssa lähtökoh- taisesti jäsenvaltiot. EU voi kuitenkin edistää sen täytäntöönpanoa toissijaisuusperiaatteeseen ja jaettuun vastuuseen perustuvien yhteisön po- litiikkojen avulla. Valiokunta pitää aikaisempi- en linjaustensa mukaisesti edelleen täysin välttä-
mättömänä, ettei metsäpolitiikkaa jatkossakaan siirretä EU:n toimivaltaan kuuluvaksi. Suomen tavoitteena on oltava metsätalouden kannatta- van toiminnan edistäminen sekä puun ja metsä- energian tuotannon ja puun ja turpeen yhteiskäy- tön lisääminen kansallisilla päätöksillä. Päästö- kauppaan liittyen tulee huolehtia ohjausjärjestel- mien toiminnasta siten, että uusiutuvan energian tuotannolle yhteisesti asetetut tavoitteet saavute- taan. Suomen tulee edistää EU-koordinaatiota niissä tilanteissa, joissa unionissa valmistellaan metsäklusteriin välillisesti vaikuttavaa lainsää- däntöä. Sisämarkkinoiden toimivuus on sinänsä metsäteollisuuden kannalta keskeinen tekijä.
Puu- ja paperituotteiden kaupan esteitä tulee edelleen poistaa sisämarkkinoilta. Lisäksi EU:n tulee panostaa erityisesti metsäklusterin uusiin tutkimus- ja kehittämistoimiin sekä kestävän teknologian kaupallistamiseen ja käyttöönoton edistämiseen.
Suomen järjestelmää eduskunnan osallistumi- sesta unioniasioita koskevaan päätöksentekoon on pidetty hyvänä tapana varmistaa parlamentin ja valtioneuvoston yhteistoiminta. Valiokunta korostaa, että järjestelmän käytännön toimivuu- den kannalta on olennaista, että valtioneuvosto tuo käsiteltävät EU-asiat eduskuntaan riittävän varhaisessa vaiheessa, jolloin vaikuttamisen mahdollisuudet ovat vielä olemassa.
Valiokunta kiinnittää lopuksi erityistä huo- miota myös siihen, että valiokunta kohtaa työs- sään toistuvasti kansallisen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön yhteensovittamiseen liittyviä hankalia oikeudellisia ongelmia, joihin sisältyy usein myös tulkintakysymyksiä. Hallituksen esi- tystä laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpa- nosta annetun lain muuttamisesta koskevassa mietinnössään (MmVM 12/2008 vp — HE 52/2007 vp) valiokunta on esimerkiksi joutunut käsittelemään EU-lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön hankalia tulkintaongelmia. Yhtei- sölainsäädäntöä koskevat tulkinnat saattavat varsin yllättävästikin kaventaa kansallista toimi- valtaa ja liikkumavaraa maatalouspolitiikassa.
Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että kan- sallisen lainsäädännön ja yhteisölainsäädännön tulkintakysymysten ratkaisua voidaan jatkossa
hoitaa ministeriöissä ja ministeriöiden välillä nykyistä paremmin. Erityisen tärkeää olisi kyetä varmistamaan yhteisölainsäädäntöä koskevat tulkinnat ja soveltamiskäytännöt jo säädösten laadintavaiheessa nykyistä kattavammin.
Lausunto
Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta esittää,
että suuri valiokunta ottaa edellä ole- van huomioon.
Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2009
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Jari Leppä /kesk
jäs. Susanna Haapoja /kesk Hannu Hoskonen /kesk Anne Kalmari /kesk Johanna Karimäki /vihr Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Mats Nylund /r
Pentti Oinonen /ps Klaus Pentti /kesk Erkki Pulliainen /vihr Kari Rajamäki /sd Arto Satonen /kok Pekka Vilkuna /kesk vjäs. Matti Kangas /vas
Heikki A. Ollila /kok.
Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio.
MmVL 10/2009 vp — VNS 4/2009 vp Eriävä mielipide
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Perustelut
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ei pe- rustu oikeudenmukaiseen ja tasavertaiseen eri maiden ja tuotantosuuntien kohteluun, eikä sitä leimaa pitkäjänteisyys. EU:n maatalouspolitii- kassa on jatkettu korkeimpien tukien suuntaa- mista Keski-Euroopan hyville viljelysalueille.
Suomi piti jäsenyyden reunaehdoissaan kes- keisenä työvaltaisen kotieläintuotannon jatku- vuuden varmistamista. Kansallisten maitokiinti- öiden merkitys on tukea nimenomaan vaikeam- pien tuotantoalueiden maidontuotantoa.
Yhteisen maatalouspolitiikan oikeutus voi syntyä vain yhtenäisistä ja kestävistä sekä oikeu- denmukaisista periaatteista. Osittainen kansal- listaminen turvaisi suomalaisen kotieläin- ja maidontuotannon säilymisen.
Euroopan sosialidemokraattien linjaus maata- loustukien suuntaamisessa on tukien yksinker- taistaminen, ylärajan asettaminen tuelle, pien- ja perhetilallisten toimeentulon turvaaminen, tuki- en läpinäkyvyys ja kontrolli ja se, että jäsenmai- den omat tukijärjestelmät täydentävät esimer- kiksi poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden tuomia haittoja niitä kompensoiden.
Kansallisen edun varmistaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä niiden kanssa, jotka tukevat meidän tapaamme heikkojen tuotanto-olosuhtei- den ja perheviljelmien tulevaisuutta.
Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta lähtee geenimuunneltujen tuotteiden osalta sii- tä, että viljelijöillä pitää olla oikeus geenimuun- telusta vapaaseen tuotantoon ja sitä kautta kulut-
tajilla geenimuuntelusta vapaisiin tuotteisiin.
Suomen kanta EU-neuvotteluissa on, että jokai- nen jäsenmaa saisi itse päättää, salliiko se geeni- muunneltujen kasvilajikkeiden tuotannon ja käytön omalla maaperällään.
Geenimuunneltujen tuotteiden viljelyä Suo- messa on perusteltu erityisesti kilpailukykyyn liittyvillä argumenteilla. On muun muassa ve- dottu kasvien tautisietoisuuteen sekä paremman sadon saatavuuteen. Kuitenkin geenimuunneltu- jen tuotteiden kohdalla on erityisesti se ongel- ma, ettei niiden haitallisia ympäristövaikutuksia tiedetä. Hyvänäkin pidetty lajike voi osoittautua tuhoisaksi muulle luonnolle.
Geenimuuntelusta vapaa tuotanto voi olla Suomelle myös kilpailuetu. Suomi voisi geeni- muunneltujen tuotteiden kieltämisellä osoittaa kaukonäköisyyttä ja olla valinnallaan puhtaan ruoan tuottajamaa.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitämme,
että selvitetään EU:n maatalouspolitii- kan osittainen kansallinen toteuttami- nen ja että
Suomen tulee julistautua geenimuunte- lusta vapaaksi maaksi ja kieltää geeni- muunneltujen tuotteiden käyttö koko- naan valtiomme alueella eikä käydä neuvotteluja Euroopan unionin kanssa kansallisesta päätännästä geenimuun- nellusta tuotannosta.
Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2009 Lauri Kähkönen /sd
Pentti Oinonen /ps Matti Kangas /vas
Kari Rajamäki /sd Esa Lahtela /sd
