Käsittely hovioikeudessa ja hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus myönsi jatkokäsittely luvan Pyykköselle ja syyttäjälle niiltä osin, kuin hän tar-vitsee sen⁸⁶. Syyttäjä vaati Vihriälän vankeusrangaistuksen muuttamista ehdottomaksi tai että ehdolliseen vankeusrangaistukseen lisättäisiin yhteiskuntapalvelua tai sakkoa. Syyttäjän mukaan Vihriälä on menettelyllään rikkonut esteettömyyssännöstä ja lahjuksen ottamisen kieltoa, millä pyritään hallintoasian menettelyn oikeudenmukaisuus ja puolueettomuus. Vih-riälän todetaan luottamusasemassaan olleen mukana säätämässä kaikkia niitä lakeja, joiden nojalla hänet on tuomittu.

Pyykkönen on vaatinut syytteensä ja korvausvaatimuksen hylättävän kaikilta osin⁸⁷. Syyte-kohta 3 on ollut Pyykkösen mukaan tavanomaista yhteistyökumppaneiden yhteydenpitoa ja suhdetoimintaa. Pyykkönen oli esitellyt matkoilla RAY:lle säätiön toimintaa, mutta ei ole pyrkinyt vaikuttamaan Vihriälän toimintaan RAY:ssä. Myös Vihriälä vaatii kyseisen syyte-kohdan hylkäämistä kaikilta osin.

Syytekohdassa 4 Vihriälä on maininnut, että ei ole koskaan pyytänyt lahjaa tai muuta oi-keudetonta etua, saati sellaista joilla olisi pyritty vaikuttamaan hänen toimintaansa luotta-mustehtävässä. Hän mainitsee, että taulukaupat olisivat olleet normaalia laillista vaalitukea.

Hänen mukaansa käräjäoikeus on tehnyt pari virhettä käsittelyssään: taulukaupoista saatu kate olisi laskettu väärin, sekä etujen arvo ja menettelyn kesto olisi arvioitu väärin, mikä oli johtunut vaalien määräaikaisuudesta. Vihriälän mukaan syyteoikeus viisi vuotta sitten ta-pahtuneista matkoista ja taulukaupoista olisi vanhentunut.

Vihriälä valituksessaan väittää, ettei ole ollut taulukauppojen ja matkojen perusteella esteel-linen osallistumaan RAY:n hallituksen ja johtokunnankokouksiin, joissa käsiteltiin avustus-hakemuksia. Menettely ei ainakaan valituksen mukaan ollut ainakaan tahallista. Vihriälän

86 Lisäksi jatkokäsittelylupa hovioikeuteen tuli syytekohdassa 1 tuomitulle Aki Haarolle. Tapausta en käsit-tele tässä.

87 Pyykkönen on syytettynä myös syytekohdassa 1.

mukaan käräjäoikeus olisi perustanut oman tahallisuusarviointinsa virheelliseen arvioon etu-jen määrästä. Vihriälä ei ollut osallistunut varsinaiseen päätökseen, joka päätettiin Valtion-neuvostossa RAY:n esityksestä. Kysymys ei ollut pitkään jatkuneesta menettelystä toisin kuin syyttäjä väittää. Vihriälän mukaan mahdollinen haitallisuus ja vahingollisuus ovat jää-neet joka tapauksessa vähäiseksi.

Vastauksessa valituksille todetaan kohdassa 3, että matkojen pääpaino on ollut virkistäyty-misessä, mikä täyttää lahjontarikoksen tunnusmerkistön lahjana tai etuna. Kohdan 4 taulu-kaupoissa on riidatonta, että kauppojen tuotot ovat menneet Vihriälän vaalityöhön ja hän on myös toiminut kaupoissa myyjänä. Syyttäjän mukaan käräjäoikeuden arvio 70 % tukiosuu-desta taulukaupoista ei voinut olla liian korkea, kuten Vihriälä väitti. Vihriälän väite, ettei hän voinut vaikuttaa avustuspäätöksiin ei saanut tukea kirjallisesta todistelusta. Vihriälän on täytynyt ymmärtää tekojensa oikeudenvastaisuus. Edun arvolla ei ole merkitystä arvioitaessa edun hylättävyyttä. Nuorisosäätiön Vihriälälle maksaman tuen äärimmäisen poikkeavalle volyymille ei löytynyt muuta selitystä kuin Nuorisosäätiön ja RAY:n suhde.

Kohdassa 5 oli selvää, että Vihriälän puolueettomuus oli pahasti vaarantunut. Vihriälän olisi pitänyt ymmärtää olevansa esteellinen. Kysymys oli kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että RAY:n avustuksia yleishyödyllisiin tarkoituksiin oli kierrätetty Nuorisosäätiön kautta Vih-riälän vaalityöhön.

Hovioikeus toteaa käsittelyssään, että Vihriälää koskevat samat rikoslain kohdat kuin aiem-min käsitellyssä käräjäoikeuden tuomiossa todetaan. Hovioikeus myös katsoo, ettei sen ole tarve arvioida käräjäoikeuden määrittämää taulukauppojen rahallista määrää toisin. Nuo-risäätiöltä ja muilta yhteisöiltä Vihriälä on saanut vaalitukea samaan aikaan kun nämä ovat saaneet RAY:n määräämiä avustuksia, joissa Vihriälä itse on ollut tekemässä päätöksiä.

Avustuksia päätettäessä Vihriälällä on hovioikeuden mukaan ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten avustuksia hakijoille kohdistetaan.

Keskeisestä tässä tapauksessa on, että missä tarkoituksessa etu on Vihriälälle annettu. Kuten käräjäoikeudessa oli todettu, Vihriälän toimi RAY:n hallituksen puheenjohtajana rinnaste-taan virkamieheen. Näin ovat siis samat esteellisyys ja virkarikokset voimassa kuin mitä virkamiehiin sovelletaan. Lahjusrikossäännöksissä kielletään virkamiestä ottamasta

oi-keudetonta etua vastaan ja tarjoamasta virkamiehelle etua, jolla on pyrkimys vaikuttaa vir-katoimintaan⁸⁸. Kielletyksi on säädetty myös etu, joka on omiaan vaikuttamaan tämän vir-katoimiin. Pelkkä edun ajallinen yhteys virkatoimintaan voi olla, kuten oikeuskäytännössä on näytetty riittävää syyksilukemisen kannalta⁸⁹. Toisaalta taas annettu etu ei välttämättä ole omiaan säännöksessä edelletyllä tavalla heikentämään virkatoiminnan tasapuolisuuden luot-tamusta.

Vaikeimmin arvioitavissa lahjusrikostapauksissa on ratkaisu edun hyväksyttävyydestä pe-rustuttava kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon mm. palvelussuhteessa olevien toi-mien merkitys edun tarjoajan kannalta, tarjottujen etujen arvo, toistuvuus ja tavanomaisuus virkaan liittyvissä olosuhteissa⁹⁰. Etu voi olla hyväksyttävä, jos se perustuu täysin ystävyy-teen ja näin ollen täysin virkatoimeen liittymättömiin syihin. Oikeuskirjallisuudessa on täl-laisia esimerkkejä mainittu ystävyyteen perustuvien huomionosoituksien lisäksi palkkio vir-katoimista täysin erillisestä henkilökohtaisesta tehtävästä tai etu, joka on myönnetty virka-toimeen liittymättömistä syistä ja on määrältään kaikin puolin hyväksyttävissä määrissä⁹¹.

Taulukauppojen osalta hovioikeudessa kuullut henkilöt ovat kaikki sanoneet, että he ovat ostaneet taulut tukeakseen Vihriälän vaalityötä. Kukaan ei ole tullut ajatelleensa, että kaupat vaikuttaisivat hänen työhön RAY:n hallituksessa. Edes henkilöt, jotka olivat olleet RAY:n hallituksen jäseniä, eivät olleet nähneet kaupoissa esteellisyys- tai laillisuusongelmia. Vih-riälä puolestaan kertoo ottaneensa yhteyttä järjestöihin, joiden edustajan hän tunsi.

Aikaisemmin arvioimassani hovioikeuden ratkaisussa R/12/1702, kun oli kyse tyypillisestä vaalituesta, niin edun antamisen ja palvelussuhteessa tehtyjen toimien ajallisuuden tulisi olla selvempi kuin lahjusrikoksissa yleensä. Vihriälän tapauksessa saatu tuki on ollut määrältään tavanmukaista ja objektiivisestikin arvioiden hyväksyttävää vaalitukea. Tapauksessa ei ole katsottu, että tuella olisi pyritty vaikuttamaan Vihriälän työhön kansanedustajana. Syyte ra-kentuukin ajatukselle, että tuella olisi pyritty vaikuttamaan Vihriälän työhön RAY:n halli-tuksen puheenjohtajana. Tällöin kyseessä olisi rikoslainmukainen lahjus.

88 Kts. KKO 2006:37; HE 58/1988 vp. s. 46, 48 ja 55.

89 KKO 2006:37.

90 HE 58/1988 vp. s. 49.

91 Kts. Viljanen 1984 s. 154–169 ja Cars 2012 s. 74–75 ja 107.

Vihriälän ajallinen yhteys saadun tuen ottamiseen ei hovioikeuden mukaan täyty tiettyjen säätiöiden antamien tukien kohdalla. Syyte hylättiin näiltä osin, kun ei voitu katsoa, että Vihriälän saama tuki olisi ollut omiaan vaikuttamaan hänen työhönsä RAY:n hallituksessa.

Syytteessä tulikin kiinnittää erityistä huomiota nuorisosäätiöltä saamaan tukeen ja sen ajal-liseen yhteyteen Vihriälän toimien kanssa.

Nuorisosäätiöltä saadut edut olivat 16 eri taulukaupasta ja viidestä Tallinnan matkasta muo-dostuneet yhteismääräksi 34 843 euroa. Edut eivät olleet ajoittuneet ainoastaan Vihriälän vaalikampanjan aikaan, vaan hän oli saanut etuja myös muina aikoina kuin vaalivuosina.

Vaalituki voi muodostua ongelmalliseksi mikäli sillä ylitetään säädetyn tuen maksimi tai tukea on yritetty salailla. Vihriälä on saanut Nuorisosäätiöltä tukea taulukauppojen muo-dossa jo 1990-luvulta lähtien. Yhteydenpito on ollut pitkäkestoista ja etenkin Heikkinen on pyrkinyt vaikuttamaan Vihriälän yhteyksillä Nuorisosäätiön eduksi ja oman toimintansa var-mistamiseksi. Hovioikeus toteaakin, että Nuorisosäätiön poliittisen toiminnan tukeminen on ollut vastoin säätiön säätöjä. RAY:n puheenjohtajana toimineelle Vihriälle on annettu tukia jopa enemmän kuin keskustapoliitikoille, jotka ovat toimineet Nuorissäätiön puheenjohta-jina. Etujen määrän, yhteydenpidon keston, menettelyn pitkäkestoisuuden ja metkakestityk-sen mukaan voidaan päätellä, että Nuorisäätiön tarkoitukmetkakestityk-sen on ollut vaikuttaa Vihriälän toi-mintaan RAY:ssä. Myös Vihriälän on täytynyt nämä ymmärtää etujen suuruudet ja olosuh-teet huomioon ottaen. Sillä seikalla, että kyseinen toimintamalli on ollut yleisessä käytössä, ei kuitenkaan tee toiminnasta hyväksyttävää.

Hovioikeus ei kokenut tarvetta muuttaa käräjäoikeuden tuomion muuttamista annettujen etu-jen osalta. Myöskään lahjuksen antamisen osalta hovioikeus ei katsonut tuomion muuttami-sen olevan aiheellista. Lain mukaan rikokmuuttami-sen kohteena olevalla henkilöllä tulee olla mah-dollisuus vaikuttaa palvelussuhteessa olevaan tahoon, jotta sitä voidaan pitää lahjuksen an-tamisella. Hovioikeus katsoi, että tarjotut matkat ovat ylittäneet kynnyksen ja osapuolten olisi pitänyt ymmärtää ettei edun tarjoaminen ollut soveliasta.

Tarjotun Tallinnan matkan kohdalla hovioikeus arvioi, ettei Vihriälän asema ja edun arvo huomioon ottaen ollut soveliasta ja katsoi Pyykkösen syyllistyneen lahjuksen antamiseen.

Hovioikeus ei katsonut vieraanvaraisuuden vastavuoroisuus olleen riittävä peruste edun tar-joamiselle. Pyykkösen on täytynyt tietää Nuorisisäätiön ja RAY:n välinen suhde.

Hovioikeus arvioi oli Vihriälän tapauksessa kyseessä yhdeksi teoksi katsottava lahjusrikko-mus vai oliko kyseessä 21 erillistä tapausta vuosien 2001-2007 välillä. Vihriälä oli kyseisinä vuosina saanut jatkuvasti vaalitukia ja osallistunut Nuorisosäätiön järjestämille matkoille.

Vihriälä jatkuvasti otti etuja vastaan mitkä voidaan katsoa vaikuttaneen hänen toimintaansa RAY:ssä. Lahjusrikoksen tunnusmerkistö on aina täyttynyt kun Vihriälä on ottanut edun vastaan. Hovioikeus hyväksyi syyttäjän näkemyksen, että tekoja voidaan perustellusti pitää yhtenä rikoksena. Teot ovat jatkuneet pitkään ja menettelyn motiivit ovat olleet molemmilla osapuolilla samanlaiset. Kun lahjusrikoksia voidaan pitää yhtenä, näin ollen mikään syyt-teessä mainittu teko ei ole vanhentunut.

Käräjäoikeus oli ratkaisussaan arvioinut Vihriälän teon törkeäksi. Hovioikeus ratkaisussaan oli ottanut huomioon vasta-argumenteissa huomioon Vihriälän tahallisuuden asteen ja Nuo-risosäätiön ja Heikkisen roolin, mitä siitä on esitetty. Hovioikeus päätyi kannalle, että tekoja ei voidaan Vihriälän kohdalla katsoa törkeiksi vaan Vihriälän katsotaan syyllistyneen aino-astaan lahjuksen ottamiseen ja katsoi rikoksista määrätyksi rangaistukseksi kahdeksan kuu-kauden ehdollista vankeutta. Tapauksesta valitettiin korkeimpaan oikeuteen.

3.2.3 Käsittely korkeimmassa oikeudessa ja KKO:n ratkaisu

Korkein oikeus antoi niin kutsutun Vihriälän tapauksessa ratkaisunsa 7.6.2016. Sekä syyt-täjä, että Vihriälä olivat hakeneet valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Syyttäjä vaati vali-tuksessaan lahjuksen ottamisen katsottavan törkeäksi ja virkavelvollisuuden rikkominen kat-sottaisiin haastehakemuksen mukaisesti. Lisäksi vaadittiin valtiolle menetettäväksi tuomit-tujen Vihriälän saamien etuomit-tujen arvon korottamista 41 843 euroon. Vihriälä taas vaati, että syyte ja korvausvaatimuksen hylätään tai että rangaistusta ja menettämisseuraamusta alen-nettaisiin.

Korkein oikeus otti ensimmäisenä kantaa väittämään, onko rikoksia pidettävä yhtenä tekona vai ovatko ne erillisiä. Vihriälän mukaan jokaista taulukauppaa ja matkaa tulisi arvioida yk-sittäisenä tekona, minkä seurauksena osasta teoista olisi syyteoikeus vanhentunut. Laissa ei ole tarkkoja määritelmiä, että milloin teot tulisi määritellä yksittäisiksi tai useammiksi rikok-siksi. Oikeuskäytännön mukaan rajanveto on usein tehty ”luonnollisen katsantokannan

mu-kaan”, onko tekoja pidettävä yhtenä vai useampana. Lahjusrikosten oikeuskäytännön mu-kaan on usein arvioitu tekoja yhtenä kokonaisuutena⁹². Korkein oikeus katsoo, että koska Vihriälä on toistuvasti pyytänyt Nuorisosäätiön asiamiestä ostamaan taulu ja vuosina 2004-2007 tehdyillä Tallinnan matkoilla on käsitelty myös RAY:n avustuksia ja Nuorisosäätiön hankkeita, on tekoja katsottava yhtenä kokonaisuutena. Asiassa on jatkuvasti ollut samat tekijät ja motiivit. Näin ollen myöskään syyteoikeus ei ole vanhentunut.

RAY:n hallituksen puheenjohtajuus on luottamustehtävä, johon sovelletaan rikoslain 40 lu-vun virkamiestä koskevia säännöksiä. RAY on korkeimman oikeuden mukaan julkisoikeu-dellinen yhdistys, jonka tuottoa käytetään terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämi-seen. RAY:n päättää avustusehdotuksista. Päätösten katsotaan olevan merkittävää julkisen vallan käyttöä. Korkein oikeus katsoo, että RAY:n puheenjohtajalla on merkittävä julkista valtaa käyttävä henkilö. Näin ollen Vihriälään sovelletaan rikoslain 40 luvun virkamiestä koskevia säännöksiä.

Käräjäoikeus totesi ratkaisussaan, että taulukaupat syntyivät ylihintaisina. Arvioitu yli hinta oli taulukaupoista 70 prosenttia. Ylihinnasta johtuen korkein oikeus katsoi taulukauppojen olevan luonteeltaan lahjanomaisia, koska molemmat osapuolet ovat ne ylihintaisina hyväk-syneet. Vihriälä on itse omatoimisesti pyytänyt tauluista tiettyä hintaa, niin hänen voidaan katsoa pyytäneen lahjaa.

Korkein oikeus arvioi ovatko taulukaupat poliittista tukea. Vihriälän mukaan ne ovat tavan-omaista vaalitukea, mihin hänellä on oikeus ja samanlaisia kauppoja hän ja hänen tukiyhdis-tys on tehnyt myös monien muidenkin kanssa kuin Nuorisosäätiön. Ongelmalliseksi juuri Nuorisisäätiön tuen tekee sen toistuvuus. Vihriälän tukiyhdistyksen kirjanpideosta pystyi huomaamaan, että muiden kanssa tehdyt kaupat olivat olleet yksittäisiä ja Nuorisosäätiön toistuvaa. Korkein oikeus katsoi, että Nuorisosäätiön tekemät hankinnat ovat olleet epäta-vallisia kiinteistöyhtiöksi ja niillä ei ole ollut tukea nuorisoasuntoja, kuten säätiön tarkoitus olisi. Korkein oikeus katsoi, ettei taulukauppoja oltu tehty avoimesti ja järjestelyiden tarkoi-tuksena oli salailla tuen antajaa ja kokonaismäärää. Nuorisäätiöhän oli jakanut tehtyjä kaup-poja eri yhteisöjen nimiin.

92 Lue lisää KKO 1996:67, 1997:33, 2006:37.

Myös Tallinnan matkojen osalta korkein oikeus on katsonut niiden olevan lahjanomaisia, eikä niitä voida katsoa olevan millään tavalla poliittisen toiminnan tukemisena. Vihriälän tulkittiin tehneen aloitteen matkoista niin, että ne jäävät Nuorisosäätiön kustannettaviksi.

Matkoilla käytiin läpi, kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, RAY:n avustuksia ja Nuori-sosäätiön rakennushankkeita.

Syyte Vihriälää kohtaa perustuu hänen toimintaansa RAY:n hallituksen puheenjohtajana, eikä siihen, että hän olisi toiminut kansanedustajana. Lahjuksen pyytäminen tai vastaanotta-mine on rangaistavaa, mikäli se liittyy virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa. Lain esi-töissä mainitaan, että menettelyn on oltava yhteydessä palvelussuhteessa olevan henkilön toimintamahdollisuuksiin kyseisessä yhdistyksessä. Yhteydessä ei tarvitse olla päätösvallan käyttöä, riittävää on ainoastaan, että lahjottavalla on mahdollisuus vaikuttaa valmistelu- tai esittelytehtävissä.⁹³ RAY:n päätöksentekomenettelystä saatavan selvityksen mukaan halli-tukseen kuuluvilla on mahdollisuus avustuksia koskevaan menettelyyn. He voivat ottaa esille myös yksittäisiä hankkeita koskevia kysymyksiä. On kuitenkin käynyt ilmi, että Vih-riälä ei ole käyttänyt vaikutusmahdollisuuttaan Nuorisosäätiötä koskevissa avustushake-muksissa. Koska Vihriälällä oli mahdollisuus vaikuttaa toimessaan Nuorisosäätiön avustuk-siin, katsoi korkein oikeus, että tukeminen liittyy nimenomaan Vihriälän toimintaa RAY:n hallituksen puheenjohtajana, ottaen huomioon tukien toistuvuus ja rahamäärine suuruus.

Päätelmää tukee myös se seikka, ettei taulukauppoja ole tehty ainoastaan eduskuntavaalien lähestyessä.

Koska Vihriälä on pyytänyt ja ehdottanut taulukauppoja, on hänen katsottavan tehneen aloit-teen, johon hänellä ei ole ollut laillisia perusteita. Taulukaupoista saatua ylihintaa voidaan-kin pitää korkeimman oikeuden mielestä rikoslain 40 luvun 1§:n 1 momentin kohdassa tar-koitettua lahjaa tai etua. Taulukauppoja voidaan pitää lahjuksen ottamisena. Myös matkojen osalta korkein oikeus päätyi lahjuksen ottamisen kannalla, koska aloite maksamiseen on tul-lut nimenomaan Vihriälältä itseltään.

Onko teko törkeä vai ei? KKO 2015:52 on arvioitu viimeaikaista käytäntöä törkeyden raha-määräistä rajaa. Summat liikkuvat 8000 euron päällä aina lähelle 15 000⁹⁴. Vihriälän saama hyöty ylittää reilusti oikeuskäytännössä liikkuvan törkeän lahjuksen rahamäärän. Lahjusten

93 HE 58/1988 vp s. 48 ja 55.

94 lue lisää RHO:2010:5 ja KKO 2007:102.

arvo on ollut merkittävä. Korkein oikeus katsoo myös, että ottaen huomioon teon toistuvuus ja, että teolla on vaarannettu merkittävän julkisen avustustoiminnan luotettavuutta. Voitiin Vihriälän katsoa syyllistyneen törkeään lahjuksen ottamiseen. Vihriälän katsottiin myös ol-leen esteellinen osallistumaan RAY:n hallituksen ja johtokunnan kokouksiin, joissa oltiin käsitelty Nuorisosäätiön avustushakemuksia. Näin ollen Vihriälän katsottiin syyllistyneen myös virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Rangaistuksen osalta korkein oikeus katsoi kohtuulliseksi ehdollisen yhden vuoden ja 6 kuu-kauden vankeusrangaistusta. Lisäksi Vihriälä tuomittiin menettämään valtiolle lahjusrikok-sella saamansa hyöty 34 843 euroa valtiolle.

3.2.4 Yhteenveto tapauksesta

KKO:n päätöksessä on vedetty ensimmäistä kertaa raja vaalirahoituksen ja lahjuksen välille.

Lahjukseksi tässä tapauksessa tämän käänsi taulukauppojen ylihintaisuus ja lisäksi se, että niitä oltiin myyty myös vaaliajan ulkopuolella. Ottaen huomioon Vihriälän roolin puheen-johtajana ja avoinna olevat avustuspäätökset kauppoja voitiin pitää lahjuksena. Kauppoja oltiin myös yritelty pimittää liittäen niitä Nuorisosäätiön määräysvallassa olleiden kiinteis-töyhtiöiden nimiin. Tällä pyrittiin salaamaan tuen todellista antajaa.⁹⁵

Lahjuksen tunnusmerkitön täyttymiseksi menettelyn pitää olla yhteydessä Vihriälän toimin-tamahdollisuuksiin palvelussuhteessa. Vihriälä on käyttänyt vaikuttamismahdollisuutta toi-miessaan RAY:n puheenjohtaja, mutta ei Nuorisosäätiön tapauksessa kuitenkaan. Tunnus-merkistön täyttymiseen riittää kuitenkin pelkkä mahdollisuus. Vihriälän ei siis ole tarvinnut vaikuttaa juuri tähän tapaukseen voidakseen hänen katsoa syyllistyneen tunnusmerkistön mukaiseen tekoon.⁹⁶

Tapauksella on mielestäni merkittävä ennakkopäätösarvo. Nyt KKO on vetänyt rajan sille, mikä on vaalirahoituksen ja lahjuksen välinen raja. Vihriälän saamat hyödyt olivat ajoittu-neet myös vaalien ulkopuolelle, jolloin vaalituelle ei voitu katsoa olevan tarkoitusta. Myös saatu hyöty ylittää aikaisemman lahjusoikeuskäytännön rajat. Vaikka Vihriälä ei suoraan vaikuttanutkaan Nuorisosäätiölle annettuihin tukiin suoraan, hänellä olisi ollut siihen mah-dollisuus.

95 Viljanen 2016, s. 338.

96 Viljanen 2016, s. 338.

4 KANSAINVÄLINEN NÄKÖKULMA KORRUPTIION

4.1 Yleistä korruptiosta

Viimeisten kuluneiden parin kymmenen vuoden aikana kansainvälisellä tasolla on kulutettu paljon aikaan ja voimavaroja korruption ilmiön käsittelemiseen. Kansallisten hallitustenvä-listen järjestöjen lisäksi Euroopan unioni, Euroopan neuvosto, OECD, OAS, YK, kansain-välinen rikosoikeusyhdistys AIDP ja oikeustieteiden yhdistys AIDC sekä kansalaisjärjestöt etenkin Transparency International ovat aktiivisesti tutkineet korruptiota ja tehneet työtä sen ehkäisemiseksi. Euroopan sisällä on aloitettu 2000-luvulla useita alueellisia projekteja esim.

Balkanilla ja Baltiassa. ⁹⁷ Lisäksi EU rahoittaa yksittäisiä projekteja Itä-Euroopassa⁹⁸.

Suomi tunnetaan maana, jossa korruptiota ei enemmälti esiinny. Käsitys perustuu paljolti Transparency Internationalin julkaisemiin raportteihin. Viimeisimmän tilaston mukaan Suomi on maailmassa kolmantena mitä tulee korruption vähyyteen. Edellä ovat ainoastaan Uusi-Seelanti ja Tanska.⁹⁹ Transparency Internationalin raportit eivät kerro koko totuutta, niin on selvää, että suomalaiselle hallinnolle ja elinkeinoelämälle korruptio ei ole tyypillistä.

Tätä käsitystä tukee voimakkaasti OECD:n ja Euroopan neuvoston yhteydessä toimiva GRECO.¹⁰⁰ GRECO:n korruptiota koskeviin maaraportteihin palaan tutkielmani 4. osassa.

Suomessa ilmenevän korruption vähäisyys on herättänyt kiinnostusta ympäri maailman.

Suomalaiset asiantuntijat tapaavatkin toistuvasti vieraiden valtioiden ja kansainvälisten jär-jestöjen edustajia, jotka yrittävät selvittää Suomesta keinoja korruption kitkemiseksi omasta maistaan. Tämä aktiivinen kiinnostus Suomen korruption vähyyteen onkin pakottanut poh-timaan Suomen erinomaisen tilanteen taustoja¹⁰¹. Pihlajamäki toteaakin yhdeksi syyksi kor-ruption vähäisyyteen pitkän pohjoismaisen perinteen ja viranomaistoiminnan läpinäkyvyy-den lisäksi kattavan lainsäädännön, joka sisältää myös rikoslainsäädännön. Nämä ovat tär-keitä korruptiota vähentäviä tekijöitä.¹⁰²

97 Pihlajamäki 2006, s. 405.

98 Esim. Bulgariassa 2004 alkoi vuoden kestävä PHARE-rahoitteinen projekti ja 2005 Romanissa twinning-projekti.

99 Transparency International – Corruption Perceptions Index.

100 Pihlajamäki 2006, s. 405–406.

101 Tämän tuloksena syntyi suomalaisten asiantuntijoiden yhteistyön tuloksena vuonna 2005 ulkoasiainminis-teriön kehitysyhteistyöosaston julkaisu ”Compating Corruption. The Finnish Experince”, teoksessa selvite-täänkin juuri korruption vähäisyyteen liittyviä tekojöitä.

102 Pihlajamäki 2006, s. 406.

Käsitteenä korruption määritelmä on epämääräinen. Transparency Internationalin määritel-män mukaan ”Corruption is the misuse of entrusted power for private benefit”, eli korruptio on jollekin uskotun vallan väärinkäyttöä yksityiseksi hyödyksi. Tämä määritelmä onkin melko laaja. Esim. rikoslain 40 luvun virka-aseman väärinkäyttö ja virkavelvollisuuden rik-kominen voidaankin katsoa tämän määritelmän valossa korruption ilmenemismuodoiksi.

Useimmiten lahjontaa pidetään yleisimpänä ja ainakin näkyvimpänä korruption ilmenemis-muotona.¹⁰³

4.1.1 Euroopan unionin korruptionvastaiset yleissopimukset

EU:n oikeus- ja sisäasioidenyhteistyössä valmistui kaksi korruption torjuntaan liittyvää yleissopimusta: Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopi-mukseen liittyvä pöytäkirja¹⁰⁴ sekä yleissopimus lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä¹⁰⁵. Kor-ruption pöytäkirja edellyttääkin, että jäsenvaltion on ryhdyttyä toimenpiteisiin sen varmista-miseksi, että kansallisia virkamiesten lahjontaa koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös EY:n virkamiehen ja toisen EU:n jäsenvaltion virkamiehen lahjontaan, kun kysymyksessä ovat Euroopan yhteisöjen varoja loukkaavat lahjusrikokset. Korruptiosopimus edellyttää kri-minalisoimaan edellä mainittujen virkamiesten lahjusrikokset yleisesti.¹⁰⁶

HE 46/1998 ehdotettiin edellä mainittujen pöytäkirjan ja sopimuksen määräykset implemen-toitaviksi. Tämän seurauksena rikoslain 16 luvun 13 §:ään lisättiin huomio EU:n virkamie-hestä ja toisen jäsen valtion virkamievirkamie-hestä. Rikoslain 40 luvun 13 §:ään sisällytettiin sovel-tamissäännös, joka tarkoitti, että Euroopan yhteisöjen palveluksessa olevan ja Euroopan unionin toisen jäsenvaltion virkamiehen tekemä lahjusrikos on rangaistavaa.¹⁰⁷

4.1.2 OECD:n korruptionvastainen yleissopimus

Ensimmäinen maailmanlaajuinen korruptionvastainen sopimus on OECD:ssä 17.12.1997 tehty yleissopimus kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin koh-distuvan lahjonnan torjunnasta. Sen tavoitteena oli vähentää viranomaisiin ja virkamiehiin

103 Pihlajamäki 2006, s. 406.

104 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti nro C 313, 23.10.1996, s. 1.

105 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti nro C 195, 25.6.1997, s. 1.

106 Pihlajamäki 2006, s. 409.

107 Pihlajamäki 2006, s. 409.

kohdistuvaa lahjontaa, Erityisesti kaupan ja investointien yhteydessä tapahtuvaa. Sopimuk-sen taustalla oli OECD:n neuvoston hyväksymä kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan lahjonnan torjumista koskeva suositus sekä siihen liittyvät periaatteet. Tämän pohjalta neu-vosto päätti aloittaa yleissopimusta koskevat neuvottelut.¹⁰⁸

Sopimukseen liittyneet valtiot sitoutuivat kriminalisoimaan kansainvälisissä liikeasioissa ta-pahtuvan oikeudettoman edun tarjoamisen, lupaamisen tai antamisen ulkomaiselle virkamie-helle. Hallituksen esityksen 102/1998 ulkomaisen virkamiehen lahjonta tuli rangaistavaksi Suomessa.¹⁰⁹

4.1.3 Euroopan neuvoston korruptionvastainen yleissopimus

Euroopan neuvoston lahjontaa koskeva yleissopimus tuli voimaan kansainvälisesti kesällä 2002. Lainsäädäntöömme muutokset tulivat voimaan 1.10.2002 osana laajempia virkarikok-sia ja niihin liittyviä rikokvirkarikok-sia koskevien säännösten uudistamista. Euroopan neuvoston yleis-sopimus oli edeltäviin verrattuna selvästi laajempi. Se velvoitti kriminalisoimaan niin ulko-maisten kuin kotiulko-maisten virkamiesten aktiivisen ja passiivisen lahjonnan. Lisäksi säännök-set ulottuivat myös kansallisten ja ulkomaisen kansanedustuslaitoksen jäsenien lahjontaan.

Sopimuksessa oli myös määräys vaikutusvallan väärinkäytöstä.¹¹⁰

Sopimuksessa oli myös määräys vaikutusvallan väärinkäytöstä.¹¹⁰

In document Luottamushenkilön lahjonta julkishallinnossa (sivua 50-0)