66 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 1
ta edellytetään herkkyyttä tekstila- jien konventioille ja ilmaisutavoil- le. Tätä samaa herkkyyttä voi edel- lyttää myös yleiskielen käyttäjiltä ja miksei erikoiskieltenkin käyttä- jiltä. Esimerkiksi meillä tieteen kie- len ammattilaisilla voisi olla opitta- vaa tekstien selkoistajilta.
Kirjoittaja on suomen kielen dosent
ti ja erikoistutkija sekä Säädöskieli ja sen ymmärrettävyys hankkeen vastuu
henkilö Kotimaisten kielten tutkimus
keskuksessa.
Rituaalinen näkökulma mediaan ja yhteisön järjestäytymiseen
Jere Kyyrö
Johanna Sumiala: Median rituaalit. Johdatus media- antropologiaan. Vastapaino 2010.
Johanna Sumialan teos Median ri- tuaalit on keskustelunavaus, jos- sa haetaan inspiraatiota median ja nyky-yhteiskunnan ymmärtämi- seen antropologisista tieteistä am- mentavasta media-antropologias- ta, joka on jo ulkomailla jokseen- kin vakiintunut omaksi tutkimus- traditiokseen. Sumiala kirjoittaa olevansa erityisen kiinnostunut siitä, miten ihmiset järjestäytyvät yhteisöiksi ja kuinka yhteisöt py- syvät koossa. Näihin kysymyksiin hän pyrkii vastaamaan tarkastele- malla antropologien paljon tutki- mia, ihmisiä yhdistäviä ja sosiaa- lista elämää järjestäviä rituaaleja, joihin kirjassa luodaan uutta nä- kökulmaa etsimällä niitä medias- ta. Sumiala ei siis tarkastele kom- munikaatiota pelkästään viestin
välittämisenä, vaan myös yhteisön ylläpitämisenä (välittämistä sanan toisessa merkityksessä, ks. Halo- nen 2006) – vaikka median rituaa- leilla on kyky myös hajottaa yh- teisöä. Teoksessa sivutaan monia ajankohtaisia mediatapahtumia:
käsitellyiksi tulevat muun muassa Michael Jacksonin, Anna Lindhin ja prinsessa Dianan kuolemat, Lah- den MM-hiihtojen doping-skan- daali, Muhammed-pilakuvat, sekä Abu Ghraibin kidutuskuvat.
Varsinkin median yhteiskun- nallisesta roolista ja kansakunnasta kiinnostuneelle uskontotieteilijälle tämä teos sitoi monta langanpäätä yhteen. Sivulla 28 Sumiala to teaa, että kirjan punaisena lankana on pohtia median ja yhteisöllisyyden suhdetta, sekä sitä, miten ihmiset liittyvät toisiinsa ja rakentavat yh- teistä todellisuutta. Hän näkee yh- teisöllisyyden rakentuvan tunteista, symboleista, mediasta ja kommuni- kaatiosta. Tutkielman keskiössä on rituaalin käsite. Ri tuaaleiksi Sumia- la kutsuu ”median ja sen käyttäjien erilaisia symboleilla ladattuja kom- munikaation muotoja” (s. 19). Tä- mä on osuva valinta. Rituaalien tutkimus lieneekin juuri se antro- pologian osa-alue, jolla on eniten uutta annettavaa mediatutkimuk- selle ja jota ei mediatutkimuksessa ole niinkään hyödynnetty. Sumiala mainitsee myös media-etnografian osana media-antropologiaa, mutta muuten tämä antropologian keskei- nen ulottuvuus jää tässä teoksessa sen enemmin käsittelemättä.
Rituaalit (kuvitellun) yhteisön luojina ja ylläpitäjinä
Teoksen ensimmäisessä osassa Su- miala esittelee varhaista rituaa- lien, kommunikaation ja yhteisöl- lisyyden tutkimusta. Toinen osa
on omistettu rituaalien tarkaste- lulle eri näkökulmista.
Ensimmäisessä osassa esitellään pragmatistisen Chicagon koulu- kunnan viestintäteorioita. John Dewey näki kommunikaa tion yh- distävän, Robert Ezra Park taas hajottavan yhteisöä. Sen jälkeen sivutaan muiden mediatutkimuk- sen klassikoiden ohella muun mu- assa Habermasia, kunnes esitellään Émile Durkheimin ja hänen seu- raajiensa, kuten Victor Turnerin, Georges Bataillen ja René Girardin työtä. Antropologian osalta teok- sen painotus onkin durkheimilai- sessa traditiossa ja sen uus- ja post- durkheimilaisissa johdannaisissa.
Kun uusdurkheimilaiset näkevät median olevan leirinuotion nyky- aikainen vastine yhteisön kokoaja- na, postdurkheimilaiset ajattelevat yhteisön keskuksen olevan myytin, jota on ylläpidettävä.
Tämän jälkeen käsitellään mo- dernisaatiota, jossa Sumiala to- teaa olleen keskeisellä sijalla in- dividualisaation ja refleksiivisyy- den kasvun. Toisaalta modernisaa- tio oli myös ideologinen prosessi, jossa traditio asetettiin vastakkain sen itsensä kanssa. Modernisaa- tio tuotti viestintäteknologioineen myös uudenlaisen yleisön. Moder- nisaation ideologia on luonut ku- vaa, että rituaalit ovat reliikkejä. (S.
35–43.) Tässä onkin yksi antropo- logisen rituaalin- tai yleisemmin uskonnontutkimuksen kriittisistä kontribuutioista, johon Sumialan- kin teos osallistuu: näyttää, että ri- tuaalit ovat elossa ja voivat hyvin.
Kun antropologinen katse on tar- kennettu ensin primitiivisiin yh- teisöihin ja siirretty sitten takaisin kohti nyky-yhteiskuntaa, tulevat ri- tuaalit (kuten muutkin uskonnolli- set käytännöt) eri tavalla näkyviin.
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 1 67 Keskeisiä lähtökohtia teokses-
sa on ajatus siitä, että kommuni- kaation tarkoitus ei ole pelkästään viestin välittäminen, vaan yhtei- söllisyyden rakentaminen, Émi- le Durkheimin ajatus rituaaleista yhteisöä koossapitävänä voimana, sekä yhteisöllisyyden imaginaari- suus, jonka tiimoilta keskustelua ovat herättäneet Benedict Ander- son, Cornelius Castoriadis, Charles Taylor, Arjun Appardurai ja Michel Maffesoli (s. 81). Kun yhteisön aja- tellaan olevan imaginäärinen, se on olemassa juuri siksi, että se on ku- viteltavissa. Sumiala yhdistää durk- heimilaisen tradition johdannaisi- neen imaginaarisuuteen.
Sumiala kiinnittää huomiota myös siihen, että rituaalit paitsi tuo- vat ihmisiä yhteen myös erottavat heitä toisistaan. Tämä onkin yhtei- söllisyyden kääntöpuoli: kuten Ba- taille asian näkee, yhteisön homo- logisoivat tendenssit tuottavat he- terogeenista ainesta, ylijäämää (s.
65). Samassa yhteydessä olisi voinut nostaa esiin myös Mary Douglasin (2000) ajatukset vaaroista ja saas- taisuudesta yhteisöä koossapitävinä voimina. Median toimijoiden kyky nostaa tiettyjä asioita asialistoille ja kehystää niitä uhkiksi tuottavat tie- tynlaista yhteisöä ja rajaavat tiettyjä ihmisiä tai ihmisryhmiä ulkopuo- lelle. Erittäin mielenkiintoinen on myös René Girardin ajatus pyhistä uhreista, jota Sumiala soveltaa An- na Lindhin murhaan.
Brittiantropologi Victor Turne- rin ajatusta liminaalisuudesta, eli siirtymäriitin tilasta, jossa rituaa- lin osanottajat on irrotettu aiem- mista yhteiskunnallisista asemis- taan eikä heitä ole vielä liitetty uu- siin asemiin, sekä liminoidista, eli liminaalin modernista vastineesta, sovelletaan Lahden MM-hiihto-
jen doping-skandaaliin. Sumialan mukaan dopingin käytön paljas- tuminen johti liminaaliseen tilan- teeseen, jota yritettiin ottaa rituaa- lisesti haltuun. Suomalaisen hiih- tourheilun kannalta Sumiala näkee liminaalisuuden jatkuvan yhä, kos- ka järjestystä ei ole palautettu. Hiih- tourheilun liminaalinen tila nousee aika ajoin esiin suomalaisessa me- diassa. Vuonna 2001 alkanut skan- daali ei ole vieläkään saanut pää- töstä, vaan mediassa nousee yhä esiin uusien paljastusten mahdol- lisuus. Liminaaliin ja liminoidiin liittyy communitas, eli ei-rakenteel- linen yhteisöllisyys, jossa normaa- listi yhteiskunnassa vallitsevat erot ihmisten välillä katoavat. Tässä on mielestäni kiinnostava yh teys ku- vitteelliseen yhteisöllisyyteen, jota Sumiala ei nosta esiin (vaikka kä- sitettä käyttääkin): Benedict An- dersonin mukaan kuviteltu yhtei- sö (tässä tapauksessa kansakunta) nimittäin kuvitellaan ”syväksi, kai- ken läpileikkaavaksi toveruudek- si”, huolimatta sen sisäisestä epä- tasa-arvosta ja riistosta (Anderson 2007, 41). Onko median rituaalien communitas-funktio nimenomaan epätasa-arvon ja riiston siirtämi- sessä pois näkyvistä?
Vastaanoton, tuotannon ja mediaesitysten rituaalit
Kirjan toisessa osassa tarkastel- laan median rituaaleja käyttämäl- lä mediatutkijoille tuttua jaottelua tuotantoon, mediaesityksiin ja vas- taanottoon.
Sumialan mukaan kaikki muo- dollinen toisto ei ole rituaalista, vaan ollakseen rituaalista toimin- nan on ”kytkeydyttävä yhteisön ar- voihin, tunnistamiin ja tunnusta- miin merkityksiin ja kuviteltuihin yhteisöihin” (s. 97). Kuitenkin Su-
miala luokittelee erilaisia toiston muotoja rituaaleiksi ”heikossa” ja
”vahvassa” mielessä. Näin ollen esi- merkiksi sähköpostin tarkistami- nen on heikko rituaali ja tunnustuk- sen tekeminen (rippituolissa tai tv- lähetyksessä) vahva. Onko siis kaik- ki toisto enemmän tai vähemmän rituaalista, koska kaikki toiminta on kuitenkin enemmän tai vähem- män sidoksissa edellä mainittuihin arvoihin, merkityksiin ja kuviteltui- hin yhteisöihin? Rituaalin suhdetta lähikäsitteisiin, kuten performans- siin, performatiiviin tai rutiiniin oli- si voinut pohtia enemmän. Kuiten- kin ajatus rituaalista – tai ritualisaa- tiosta jatkumona – on toimiva.
Vastaanoton rituaalit Sumiala jakaa tunnustusrituaaleihin, jot- ka voivat ilmetä esimerkiksi City- lehden rippituoliin kirjoittamal- la tai samaistumalla Big Brothe- rin osanottajien edesottamuksiin, sekä pyhiinvaelluksiin, jotka ta- pahtuvat median ulkopuolella esi- merkiksi tv-sarjan kuvauspaikalle, tai vir tuaalisesti. Myös look-alike- kulttuurin ja julkkisten sururituaa- lit Sumiala lukee tähän luokkaan.
Tuotannon rituaaleista Sumiala esittelee uutisrituaalit (press rituals) ja strategiset rituaalit. Eivät pelkäs- tään yleisön jäsenet vaan myös me- diatuotannon instituutiot ovat ri- tuaalisia. Uutisrituaaleissa nousee esiin yhteisöä uhkaavien vaaro- jen aspekti. Sumialan mukaan täl- löin tutkijan on kiinnitettävä huo- miota siihen, kehen tai mihin uhka uutisessa kohdistuu ja kuka tai mi- kä yhteisöä uhkaa. Tämä on totta:
mediainstituutioiden vakiintuneet ilmaisun tavat vaikuttavat siihen, mikä ylipäätään voidaan kehystää uhkaksi. Media nostaa tietynlai- sia asioita asialistoille. Tässä erityi- sesti tulee median ja vallan kytkös
68 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 1
näkyviin. Strategiset rituaalit taas liittyvät siihen, miten media pys- tyy tuottamaan uskottavuutta uu- tisoinnilleen.
Mediaesitysten rituaalit Sumia- la jakaa medioituihin, eli välitet- tyihin, sekä medialisoituneisiin, eli mediassa tapahtuviin. Esimer- kiksi televisioitu jumalanpalve- lus on medioitu ja television Vaa- livalvojaiset medialisoitu rituaa- li. Mediaesitysten rituaalisuutta voi hahmottaa myös Guy Debor- dia mukaillen ihmisiä toisistaan vieraannuttavana spektaakkelina, tai yhdistävänä mediatapahtuma- na. Myös mediakatastrofeilla on yhdistävä voima, mutta niissä tu- lee usein myös ilmi valta: julkinen taho ottaa median haltuun alkaes- saan tiedottaa hätätilanteessa. Val- ta liittyy myös ritualisaatioon: keil- le rakentuu mediassa sellainen ase- ma, että he voivat asemansa turvin määritellä siellä käsiteltäviä asioita?
Ritualisaatio liittyy yhteiskunnalli- siin valtakamppailuihin.
Lopuksi langanpäät sidotaan onnistuneesti yhteen Jokelan ja Kauhajoen kuoleman rituaalien tarkastelun kautta. Tähän saak- ka jopa hajanaisilta vaikuttaneet ja teoreettiset käsitteet saavat ansait- semansa lisävalaisun.
Lopuksi
Teoksen suurin puute on sen ly- hyys. Moni jääneekin odottamaan Sumia lalta laajempaa johdattelevaa monografiaa aiheeseen, jossa käy- dään yksityiskohtaisemmin läpi Me- dian rituaaleissa nyt avattuja teemo- ja, kenties myös mediaetnografiaa.
Media-antropologian vakiintu- nutta traditiota tuntemattomalle tulee yllätyksenä se, miten vähän teoksessa loppujen lopuksi viita- taan antropologian klassikoihin.
Kognitiivisen antropologian puut- tuminen on perusteltua painopis- teen ollessa yhteisöksi järjestäy- tymisessä, mutta esimerkiksi Ma- ry Douglasin ja Clifford Geertzin mainitsemisen vain ohimennen rituaalista puhuttaessa voi nähdä puutteena.
Mediatekstien kannalta myytin ja rituaalin suhteen laajempi pohti- minen olisi voinut tuoda teokseen lisää syvyyttä. Sumiala puhuu kyllä mm. keskuksen myytistä, mutta en- täpä myytit teksteinä ja narratiivei- na? Hyvä esimerkki tästä on muu- taman vuoden takainen Kris tian Smedsin tulkinnan Tuntematto- masta sotilaasta (suomalaisten py- hä teksti) aiheuttama mediakohu.
Kohu voidaan nähdä eräänlaise- na kansallisena kriisiriittinä (min- kä Sumialakin allekirjoittanee), jo- ka nosti esiin rikkomuksen etenkin Edvin Laineen kanonista ja itsenäi- syyspäivän mediarituaalin pyhittä- mää versiota vastaan. Tärkeällä si- jalla tässä kohussa oli kamppailu Tuntematon-myytin merkityksistä.
Myytin ja rituaalin suhde on klas- sinen uskontotieteellinen ongelma, joka on tekstin ja toiminnan suh- teen kautta analoginen – ja kytket- tävissä – mediatekstin ja vastaan- oton problematiikkaan.
Kokonaiskuva teoksesta on toi- miva. Se vastaa alussa asetettuihin kysymyksiin suurella ryöpyllä ni- miä, näkökulmia, teorioita ja ta- pauksia, jotka kuitenkin asettuvat tukemaan toisiaan. Kirjan punai- nen lanka myös säilyy. Se tarjoaa paljon ajattelun apuvälineitä kai- kille mediaa tutkiville ja sitä ym- märtämään pyrkiville. Se on hyö- dyllistä luettavaa myös niille, jotka tutkivat median kylläännyttämäs- sä kulttuurissa eläviä ihmisiä. Me- diatutkijoille median rituaalisen
luonteen hahmottaminen tarjoaa tuoreen näkökulman, etnografeille taas kohteen, johon soveltaa tuttu- ja lähestymistapoja. Varsinkin us- kontotieteilijälle teos antaa paljon ajateltavaa. On hieman kummal- lista, etteivät uskontotieteilijät ole käyttäneet Sumialan hahmotte- lemaa näkökulmaa. He ovat kyllä tutkineet uskontojen ilmenemistä mediassa, mutteivät juurikaan itse median uskonnollista roolia, vaik- ka uskontotieteen työkaluja on- kin sovellettu monille muille arki- sen uskontokäsityksen ulkopuolel- le meneville alueille.
Kirjallisuutta
Anderson, Benedict: Kuvitellut yhtei- söt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. Suom. Joel Kuortti. Vastapaino 2007 [2006].
Douglas, Mary: Puhtaus ja vaara.
Ri tualistisen rajanvedon analyy- si. Suom. Virpi Blom ja Kaarina Hazard. Vastapaino 2000 [1966].
Halonen, Irma Kaarina: ”Välitys.”
Teoksessa Seija Ridell, Pasi Väli- aho & Tanja Sihvonen (toim.):
Mediaa käsittämässä. Vastapaino 2006, 209–232.
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja uskontotieteen jatkoopiskelija Turun yliopistossa.
Taiteenfilosofian klassikko
raakakäännöksenä
Pentti MäättänenJohn Dewey: Taide kokemuksena.
Suomentaneet Antti immonen ja Jarkko S. Tuusvuori. niin & näin 2010.
Myöhäisellä iällä kirjoitettu Taide kokemuksena, joka ilmestyi vuon- na 1934, ei oikeastaan ole vain tai- deteorian klassikko. Se on myös yh-
