kUn 1990lUvUn alussa kiin- nostuin ensimmäisen kerran John Deweyn (1859–1952) tuotan- nosta, suorastaan hämmennyin hänen mittavan, yli 40 vuoden ai- kana kertyneen tuotannon ja aktii- visen elämäntyön äärellä. Ymmär- sin jo silloin Deweyn merkityksen aikuiskasvatuksen, yhteiskunnal- lisen ja kulttuurisen muutoksen, henkisen kasvun, sivistyksen ja kehityksen tutkimuksessa. Haa- viini tarttui erityisesti Deweyn kokemusfilosofian idea kokemuk- sellisen jatkumon rakentamisen tärkeydestä.
Yksilö voi elämässään vastus- taa elämänkokemuksensa hajaan- tumista, elämän pinnallistumista ja elämänotteen pirstoutumista rakentamalla kaikesta tekemi- sistään ja pyrkimyksistään koke- muksellisen jatkumon. Jatkumos- sa menneisyys elää nykyisyydessä ja tulevaisuudessa, mikä voi joh- taa kriittisen reflektion ja dialek- tisen ajattelun kautta kehittyvään ymmärrykseen jo koetusta.
Kesti kuitenkin lähes parikym- mentä vuotta ennen kuin palasin uudestaan Deweyn ajatteluun Kai Alhasen teoksen innostamana.
Deweyn merkitykseen tutkimuk- sessa on viime vuosina viitattu
aiemminkin, esimerkiksi Osmo Kivinen ja Pekka Ristelä kirjassa Totuus, kieli ja käytäntö (2001), jossa suhde Deweyn ajatteluun jää kuitenkin kovin pinnalliseksi ja hajanaiseksi.
ajankohtainEn Elämänkulun tutkija
Kai Alhasen kirjoittama teos toi- mii hyvänä ja sivistävänä johdan- tona Deweyn laajaan tuotantoon.
Dewey yhdistetään usein pelkäs- tään lasten ja nuorten toiminnal- liseen oppimiseen ja progressii- visiin koulukokeiluihin. Hänen filosofiansa ja elämäntyönsä avaa kuitenkin laajan näköalan koko elämänkulun kysymyksiin aina henkisestä kasvusta ja kehitykses- tä yhteiskunnalliseen ja kulttuuri- seen demokratisointiin ja luonto- suhteeseen. Dewey kuuluu niihin merkittäviin tutkijoihin ja vaikut- tajiin, joilta löytyy edelleen paina- vaa sanottavaa nykykulttuurista, joka pirstoo arjen ymmärrystä ja kokemusta monin tavoin. De- wey on monessa suhteessa häm- mästyttävällä tavalla moderni ajattelija ja edellä omaa aikaansa.
Dewey on klassikko, joka laajen- taa toimintateoreettista lähesty- mistapaa myös aikuisuuden kas-
vun, uusiutumisen ja kehityksen kysymyksiin.
Deweyn vaikutus inhimillisen toiminnan analysoinnin ja koke- musfilosofian edustajana on tun- nistettavissa monin tavoin alan tutkimuksessa, vaikka Deweyn teksteihin ei suoraan viitattai- sikaan. Kokemuksen käsite ko- rostuu kaikessa aikuiskasvatuk- sellisessa teoretisoinnissa (esim.
Lindeman 1926 tai Usher 1992).
Deweyn vaikutus on näkynyt laa- jasti myös käytännön kehittämis- työssä. Kehittämisen kohteen mallintaminen on usein edennyt kokemuksellisen oppimisen syk- lien tai kehittävän työntutkimuk- sen kolmiotyökalujen avulla. Silti on hämmästyttävää, että Deweyn kokemusfilosofiaan viitataan niin vähän. Esimerkiksi Kivinen ja Ristelä (2001, 146) väittävät, että jopa Pierre Bourdieun habitus- käsite on kuin suoraa lainaa De- weyltä. Toimintatutkimuksessa ja aikuiskasvatustutkimuksessa Rei- jo Miettinen (1989, myös esim.
2000) on lähes ainut suomalai- nen tutkija, joka on toistuvasti useissa artikkeleissaan palannut Deweyn toiminnan teoriaan ja kokemuksellisen oppimisen ideoihin.
kirja-arviot
Vaikka Deweyn keskeiset filo- sofiset, teoreettiset ja käytännöl- liset ideat elämänkokemuksen sekä toiminnan ja oppimisen väli- sen elävän suhteen merkityksestä ovat olleet laajasti käytössä, tunte- vat harvat Deweyn filosofista ko- konaisajattelua ja sen suhdetta esi- merkiksi ekologiseen ajatteluun.
Samoin Deweyn demokraattiseen yhteisöelämään, taiteen merkityk- seen ja uskontoelämään liittyvät teoriat ovat jääneet aikuiskasva- tuksessa hyödyntämättä. Yhteis- kunnassa ja kulttuurissa, jossa kohdataan juuri nyt syvän talou- dellisen taantuman mukanaan tuoma epävarmuus sekä koke- muksen pirstoutumisen, hajaan- tumisen ja elämän mielekkyyden, ja myös elämän mielen, katoami- sen ongelmia, Dewey on monella tapaa juuri nyt ajankohtainen tut- kija ja ajattelija.
kokEmusFilosoFia Purkaa vastakkaisuuksia
Alhasen teoksessa minuun vetosi pyrkimys pelastaa Deweyn koke- muksen käsite ja rakentaa koko- naiskuvaa Deweyn filosofisesta ajattelusta suhteessa nykyaikaan, jossa aktualisoituvat uudenlaiset sosiaaliset, kulttuurisesti poltta- vat ja ajankohtaiset ongelmat.
Kuten Alhanen toteaa, tunnetaan Dewey Suomessa ja maailmalla lähinnä vain oppimista ja kasva- tusta koskevista näkemyksistään
ja teorioistaan. Tällainen näkö- kulmien rajoittuneisuus johtaa Deweyn puutteelliseen ja usein vääränlaiseen ymmärtämiseen.
Deweyn mittavan tutkijantyön yhdistäminen pelkästään isku- lauseisiin ”tekemällä oppiminen”
(learning by doing) tai ”edistyksel- linen kasvatus”(progressive educa- tion) sivuuttaa hänen laaja-alaisen filosofin elämäntyönsä, joka liittyy oppimisen ydinprosessien lisäksi myös huomattavasti laajempaan maailmanselitykseen. Mikään in- himillisesti tärkeä ei näytä olevan Deweyn filosofin silmälle vierasta.
Dewey halusi uudistaa länsi- maisen filosofian uudella koke- musfilosofiallaan, joka ylitti totut- tuja dualiteetteja monin tavoin.
Hänen laaja tuotantonsa purkaa perustavaa laatua olevia vastak- kaisuuksia teorian ja käytännön, faktojen ja arvojen, subjektin ja objektin, mielen ja ruumiin, ais- timusten ja ideoiden, kulttuurin ja luonnon, tieteen ja taiteen, kokeellisen tutkimuksen ja kult- tuurisesti jaettujen merkitysten välillä. Kahtiajakoja purkamalla Dewey tarjoaa edelleen äärim- mäisen ajankohtaisen näkemyk- sen myös filosofian perimmäises- tä tehtävästä.
EkologisEn ajattElun EdElläkävijä
Alhasen mukaan Dewey rakentaa kokemusfilosofiallaan myös eko-
logista maailmankuvaa. Deweyn kokonaisvaltaisen kokemusfilo- sofian ytimenä on demokratian ideaali. Alhanen tulkitsee De- weyn rakentavan kaikkien elollis- ten olentojen kokemukselliseen oppimiseen perustuvalla yhteis- elämän ihanteellaan suorastaan eräänlaista ”ekokratiaa”, jonka ehtoja Alhanen toivoo tämän päivän tutkijoiden pohdiskele- van tosissaan.
Alhanen nimeää Deweyn ekologisen kokemuskäsityksen edustajaksi. C.W. Tolman ja B. Piekkola (1989) nimesivät Deweyn evolutionaristiseksi na- turalistiksi ja pohtivat hänen tur- bulenttia suhdettaan erityisesti dialektiseen materialismiin ja Leontjevin edustamaan kulttuuri- historialliseen toiminnan teoriaan.
Heidän mukaansa Dewey voi- daan ihan oikeutetusti lukea myös materialisteihin. Epäilen itse, että Dewey kaikenlaisten dualismien purkajana tuskin olisi itse ollut sa- maa mieltä tästä tulkinnasta.
Kai Alhanen ehdottaa Deweyä ekokratian edistäjäksi, koska De- wey pohtii laajasti ihmisen ase- maa ja roolia elollisten olentojen joukossa ilman kahtiajakoja esi- merkiksi luontoon ja ihmiselä- mään. Alhanen nimeää Deweyn kokemusfilosofian ja tutkijantyön päätavoitteeksi demokratian ja demokraattisen yhteisöelämän edistämisen. Demokraattisen yh-
kenut hyvin Darwininsa. Hänen kokonaisvaltainen maailmanseli- tyksensä ulottui luontosuhteesta myös ihmisten laajasti jakamiin uskonnollisiin kokemuksiin ja erityisesti taiteen ja esteettisten kokemuksen rooliin ihmisen ja- lostajana ja erilaisten yllykkeiden mahdollistajina.
taitEEn ja EstEEttisEn kokEmuksEn mErkitYs
Erityisen kiinnostavaa Deweyn kokemuksellisen jatkumon ideas- sa on taiteen ja esteettisen koke- muksen merkitys ihmisen elämäs- sä. Esteettiset kokemukset ovat hetkiä, jolloin kokemusjatkumol- la haetaan uudenlaista suhdetta koettuun. Tällöin yksilö voi kokea kokemuksen eheyden jopa niin, että kokemuksen tapa muuttaa muotoaan. Esteettinen kokemus voi toimia yllykkeenä, joka muut- taa yksilön ja hänen ympäristönsä suhdetta herkkävireisellä tavalla uuteen muottiin. Yksilö ryhtyy havainnoimaan kokemustaan uudella tavalla. Yksilön muistot saavat mielikuvituksen avulla uu- sia merkityksiä ja yksilö muokkaa
me edestä ja elvyttää ”meidät tot- tumuksiemme velttoudesta ja sallii meidän unohtaa itsemme antaes- saan meidän ilahtua siitä, että voim- me kokea maailman monenlaisine ominaisuuksineen ja muotoineen”
(Dewey; ks. Alhanen 2013, 190).
moraali aikansa tuottEEna
Dewey johdattaa meidät myös kysymään moraalisia kysymyksiä.
Hän ei näe moraalia muuttumat- tomana ja pysyvänä, vaan koros- taa, että kukin aika tuottaa oman moraalinsa. Siksi on tärkeä kysyä, millaiseksi ihmisiksi haluamme kunakin aikana kehittyä, millai- seksi minuutemme on tässä ajassa muuttumassa, ja millaista maail- maa me haluamme teoillamme ra- kentaa. Tässä harkinnassa meillä on apuna muistimme, kykymme, aistimme, pyyteemme ja halum- me, joita meidän on hyvä ja tärke- ää jalostaa erilaisilla yllykkeillä.
Koulutus ja kasvatus voivat olla yllykkeitä, jotka herättävät ajattelua ja kehittävät tietoisuut- ta tekojemme ja halujemme seu- rauksista. Näin ymmärrämme
lanteiden. Tällaiset pohdinnan ja harkinnan hetket ovat epäröin- nin hetkiä, jolloin korjaamme elämäämme ohjaavia perustavia merkityksiä ja ohjaudumme tut- kimaan toimintamme kohdetta tarkemmin kokeellisesti.
Tiede on välttämätöntä ko- keellista toimintaa, jonka avulla voimme rakentaa ja korjata omaa kokemusjatkumoamme. Tiede on sosiaalista toimintaa, jota De- weyn mukaan ei tule opettaa irral- laan sen kulttuurisista yhteyksistä tai vaikutuksista ihmiskunnan yhteisille ponnistuksille. Ainut- laatuisen tilanteen tutkiminen on haaste, jonka avulla kokeellisesti tutkimme toimintamme kohdet- ta ja tarkennamme ja muutamme tarvittaessa ymmärrystämme.
”osaajiEn” sijaan tulEE kEhittää ”kYsYjiä”
Tässä ”osaajien” ja ”osaamisläh- töisten opetussuunnitelmien”
yritysyliopistoajassa on tärkeää huomata Deweyn ajatus siitä, että
”valmiin muotin”, eli valmiiden tietojen ja taitojen, opettaminen ei ole järkevää jatkuvasti muut-
kirja-arviot
tuvassa maailmassa. Tämänhet- kiseen kokemukseen liittyvien merkitysten työstäminen edistää opiskelijan kykyä ja halua jatku- vaan kasvuun. Se luo edellytyksiä muokata kokemusta myös myö- hemmin. Deweyn ajatus on pa- rantaa kokemuksellisen jatkumon edellytyksiä niin, että kokemuksen rikastaminen, uudistaminen ja uu- delleenjäsentäminen kaikissa elä- mänvaiheissa on mahdollista.
Tärkeää on myös huomioida Deweyn ajatus siitä, miten synny- tetään yksilölle tärkeitä tottumuk- sia ja rutiineja, ja miten luodaan kokemuksellisten jatkumoiden joustavuutta ja kykyä uudellee- norientoitumiseen. Parhaiten se tapahtuu oppimistilanteissa, jois- sa on paljon muuntelua, kokei- luja sekä eri toimintojen ja oman toiminnan yhdistämistä. Taito- jen sijasta kysymys lienee ennem- minkin yleissivistävästä otteesta ja laaja-alaisesta tutkivasta otteesta, joka on ominaista perinteiselle yliopisto-opiskelulle. Tärkeää on auttaa yksilöä miettimään erilaisia vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää tutkimuksen kohdetta ja sen ke- hityksen ehtoja. Osaajien sijasta onkin syytä tukea ja kehittää ”ky- syjiä”, jotka kykenevät kyseen- alaistamaan annettua.
kokEmustEn jakamisEn tärkEYdEstä
Elämäntyössään John Dewey
selvitti tutkijana, filosofina ja yh- teiskunnallisena vaikuttajana ko- kemusfilosofiansa suhdetta län- simaisen filosofian perinteisiin.
Välienselvittelyn jälkeen Dewey tarjosi uudenlaisen näkemyksen ihmiskokemuksesta ja kokemuk- sen kehittymisestä yhteistoimin- nassa. Miten edetään tottumuk- sista yllykkeiden, heränneiden halujen, uudenlaisten kokeilujen, muistamisen, mielikuvituksen ja älyllisten pohdintojen koke- muksen ja toiminnan jatkumolle, jossa menneisyys muokkaa, hei- jastuu nykyisyyteen ja vaikuttaa myös tulevaisuuteen? Deweyn kokemusfilosofia rakentaa ikään kuin sisäisen katseen kautta ym- märrystä toimintaan, joka etenee kokemusten jakamisesta ehdotel- miin ja kokemusten testaamiseen.
Siinä totuttuun yhdistetään uusia ajatuksia ja hypoteeseja tilanteis- sa, joissa yksilö rakentaa mer- kitysverkostojaan ja toiminnan mielekkyyttä.
Pohdintojen jakaminen kommunikoimalla auttaa kir- kastamaan, monipuolistamaan ja korjaamaan pohdintojen yti- men. Yksilön kokemusta on muotoiltava ja tarkasteltava ul- kopuolelta, että näkee ja ymmär- tää kokemuksen merkityksen.
Merkitysten ja kokemusten ym- märtämisen risteyspiste on in- himillisessä vuorovaikutuksessa kommunikaatio. Tämä ei kuiten-
kaan erota Deweyn mukaan ih- mistä ratkaisevalla tavalla muus- ta luonnosta. Merkitykset voivat kehittyä tietoisen työstämisen ja yhteisöllisen kommunikaation ansiosta, mutta rajoittavassa ja auktoriteettien ohjauksessa ih- miskokemus voi myös kaventua ja pirstoutua. Uudenlaisissa ti- lanteissa tarvitaan herkkyyttä ja joustavuutta, joka edistää koke- muksista oppimista. Tällaisia ko- kemuksellisia jatkumoita voidaan rakentaa olosuhteissa, joissa sal- litaan runsaasti kokeiluja ja roh- kaistaan uudenlaisten asioiden yhdistelyä ja toiminnan älyllistä pohtimista.
Jälkikäteen on vaikea ymmär- tää, miten on mahdollista, että John Dewey pitkän tieteellisen uransa aikana ehti myös vaikuttaa hyvin monipuolisesti erityisesti oman yhteiskuntansa murroksiin ja edistyksellisiin pyrkimyksiin.
Deweyn filosofian tehtävänä on auttaa irrallisten olemuspohdin- tojen sijasta ymmärtämään pa- remmin sitä maailmaa ja niitä olosuhteita, joiden keskellä ihmis- kunta elää ja pyrkii vaikuttamaan omaan nykyisyyteensä ja tulevai- suuteensa.
Aikuiskasvattajille Deweyn elämäntyö on erityisen tärkeä ja Kai Alhasen teos toimii hyvä- nä johdattajana Deweyn ajat- teluun. Perehtymistä voi jatkaa Deweyn omilla teksteillä nyt
muksena (2010) sekä Demokratia ja kasvatus (2015). Filosofisen ai- kakauslehden Niin & Näin ylläpi- täjät ovatkin tehneet merkittävän kulttuurityön Dewey-suomen- noksillaan. Toivon, että kirjat löytävät tiensä mahdollisimman monen yliopiston kasvatustie- teiden opinto- ja tutkimusvaati- muksiin oppikirjoiksi ja kuluvat aikuiskasvatuksen opiskelijoiden aktiivisessa käytössä.
Karin Filander Esihenkilö, pj.
Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura Tampereen yliopiston
kasvatustieteiden yksikkö
Tampere: Niin & Näin- kirjat.
Dewey. J. (2015, tulossa).
Demokratia ja kasvatus.
Tampere: Niin & Näin-kirjat.
Kivinen, O. & Ristelä, P. ( 2001).
Totuus, kieli ja käytäntö.
Pragmatistisia näkökulmia toimintaan ja osaamiseen.
Helsinki: WSOY.
Lindeman, E.C. (1926). The Meaning of Adult Education. New York:
New Rebublic, Inc.
Miettinen, R. (1989). John Dewey´s Concept of Activity and the Problem of School Curriculum.
Comment on the Paper of Charles Tolman and Brad Piekkola. Discussion. Activity Theory 3/4 1989.
Miettinen, R. (2000). The concept of experiential learning and John Dewey’s theory of reflective thought and action. International Journal of Lifelong Education 19(1).
Tolman, C. W. & Piekkola, B. (1989).
Anticipations of Activity Theory in the Critique of the Reflex Arc Concept. Activity Theory 3/4.
Usher R. (1992). Experience in Adult Education: a post-modern critique. Journal of Philosophy of Education 26(2), 201–214.
