T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 2 69
Cervantes aikansa
etnis-uskonnollisissa yhteyksissä
H
. K. RiikonenFrancisco Márquez Villanueva:
Moros, moriscos y turcos de Cervantes. Ensayos críticos.
Editions Bellaterra 2010.
Espanjalainen humanistinen tutki- mus on Suomessa hispanistipiirien ulkopuolella valitettavan vähän tun- nettua. Käännösten muodossa tun- netaan lähinnä espanjalaista filoso- fiaa ja kulttuurifilosofiaa, Miguel de Unamunon, José Ortega y Gassetin ja Salvador de Madariagan tuotan- toa. On paljon muutakin tutustumi- sen arvoista – alkaen mittavasta Cer- vantes-tutkimuksesta. Kirjallisuu- dentutkimuksessa vallinnut kiin- nostus etnisiä ryhmiä, yhteiskunnan marginaaliryhmiä ja erilaisia toiseu- den muotoja kohtaan on tullut esil- le myös Cervantes-tutkimuksessa.
Hänen tuotantonsa tarjoaakin sii- hen monipuolista aineistoa.
Renessanssiajan Välimeren pii- ri oli monien etnisten ja uskonnol- listen ryhmien ja kielien kohtaus- paikka. Esimerkiksi Don Quijotessa esillä ovat niin kristityt, juutalaiset kuin muslimitkin; maurit, turkki- laiset ja moriskot sekä espanjan kie- li (”kastilian kieli”, castellano), bas- ki, arabia, ranska, italia tai latina ja joukko muitakin kieliä. Itse romaa- ni antaa sen kuvan, että Don Qui- joten tarina oli alunperin ”arabia- laisen historioitsijan” Cide Hamete Benengelin käsialaa. Oman lisänsä antavat järjestäytyneen yhteiskun- nan ulkopuolella olevat rikolliset, kuten merirosvot.
Cervantesilla oli värikkäiden elä- mänvaiheidensa kautta kiinteä tun-
tuma aikakauden elämään ja kult- tuuriin kaikessa sen moninaisuu- dessa. Siitä Francisco Márquez Vil- lanuevan teos antaa monipuolisen kuvan. Teoksessa liikutaan siinä Vä- limeren piirissä, jota Fernand Brau- del on käsitellyt tunnetussa, ymmär- rettävästi myös Márquez Villanue- van mainitsemassa teoksessa.
Márquez Villanuevan teos ja- kautuu neljään päälukuun. Ensim- mäinen luku, ”Cautiverio” (”Van- keus”), tuo esille erityisesti Algerin kaupungin (esp. Argel), joka oli yk- si aikansa kansainvälisistä kaupun- geista. Cervantes oli ollut siellä van- keudessa ja se muodosti lähtökoh- dan hänen ehkä tunnetuimmalle näytelmälleen El trato de Argel, joka käsittelee kristittyjä orjia Algerias- sa. Esille nousevat esimerkiksi käsi- tykset merirosvoista ja renegaateis- ta, uskonluopioista. Jälkimmäisistä Márquez Villanueva siteeraa van- haa lausumaa: ”Luopiot ovat ää- rimmäisen pahoja ihmisiä, koska he eivät usko Kristukseen eivätkä Muhammediin; julkisesti he ovat maureja, salaisesti demoneja.” Kir- joittaja esittelee heidän asemaansa Algerissa.
Toisessa pääluvussa siirrytään eräiden Algeriaan ja Cervantesin vankeuteen liittyvien tekstien ja henkilöiden kautta Don Quijoteen ja Cide Hamete Benengelin merki- tykseen siinä. Kolmas osa käsittelee moriskoja eli kristinuskoon kään- tyneitä maureja ja turkkilaisia, jäl- kimmäisten osalta erään laista ”ot- tomaanista eksotiikkaa”. Esillä on myös Cervantesin novellista ”Koi- rien keskustelu” tuttu Berganza- koira. Novellissa annetaan moris- koista erittäin negatiivinen kuva.
On kuitenkin huomattava, että se esitetään Berganza-koiran suul- la ja se liittyy pikareskiromaanille
tyypillisiin vaiheisiin, joita koiral- la on. Jonkinlaisena positiivisena seikkana, joskin Berganzan suussa raskauttavana tekijänä, on esitetty, että moriskot ovat jatkuvasti työn touhussa. Erikoiseksi näkemys tu- lee, kuten Márquez Villanueva mai- nitsee, että tuon ajan reformistiset ajattelijat pitivät työntekoa hyvee- nä, koska työn näkeminen häpe- ällisenä johti joutilaisuuteen, jo- ka puolestaan nakersi espanjalais- ta yhteiskuntaa.
Mutta tässä yhteydessä otan esille erityisesti teoksen viimeisen osan, ”Expulsión” (”Karkotus”).
Moriskot nimittäin karkotettiin Espanjasta vuonna 1609. Tämä ta- pahtuma muodostaa taustan Don Quijoten toisen osan luvulle 54. Se on eräänlainen väliepisodi, jossa romaanin nimihenkilö ei esiinny lainkaan. Jaksossa kerrotaan, mi- ten Don Quijoten palvelija Sancho Panza tapaa entisen naapurinsa, varakkaan moriskon Ricoten. Mo- riskona tämä on karkotettu maas- ta, mutta nyt hän on valepukuise- na tullut hakemaan maahan kaiva- maansa aarretta. Jaksossa hän ker- too vaiheistaan Sancho Panzalle.
Ricotesta annettu kuva on san- gen tulkinnanvarainen, etenkin kun vielä ottaa huomioon hänen tyttärensä Ana Félixin (suomen- noksessa Anna Felix) kohtalon, jo- ka tulee esille romaanin toisen osan luvussa 58. Márquez Villanueva ot- taa esille myös Álvaro Tarfen, lu- vussa 72, jossa Don Quijote lukee Avellanedan kertomusta vaiheis- taan (Avellaneda oli julkaissut Don Quijoten vaiheista kertovan jatko- osan ennen kuin Cervantes oli eh- tinyt kirjoittaa oman esityksensä loppuun).
En ole pätevä arvioimaan jak- son antamaa kuvaa moriskoista
70 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 2
enkä Márquez Villanuevan esittä- miä käsityksiä, mutta jo pelkästään hänen runsas materiaalinsa ja sitä koskevat kirjallisuusviitteensä an- tavat käsityksen siitä, miten mer- kittävistä asioista romaanissa on kysymys sivuhenkilöiden kohdal- la. Don Quijotea tuleekin tarkas- tella myös kiinnostavien sivuhen- kilöiden eikä vain nimihenkilön ja hänen aseenkantajansa kannalta.
Romaanissa esitetyn kulttuurisen tilanteen monitahoisuutta korostaa se Márquez Villanuevan usein esil- le tuoma seikka, että Don Quijoten tarina oli esitetty nimenomaan ara- bialaiselta historioitsijalta saatuna.
Teoksensa viimeisellä tekstisivul- la Márquez Villanueva muistuttaa, että sitä syvää ääntä, joka Cervan- tesin romaanissa ihastuttaa, ei ole esitetty Cervantesin vaan viisaan maurin äänellä.
Moros, moriscos y turcos de Cer- vantes ottaa laajalti huomioon Cer- vantesin ajan muun kirjallisen kon- tekstin, joihin kuuluvat kaunokir- jallisuuden ohella muun muassa yhteiskunnallisia kysymyksiä kä- sittelevät traktaatit. Márquez Villa- nueva tarkastelee esimerkiksi hu- manisti Pedro de Valencian nä- kemyksiä. Hän oli asettunut vas- tustamaan moriskojen karkotusta aikoinaan julkaisematta jäänees- sä tutkielmassa. de Valencia, jos- ta teoksessa muuten on vaikuttava kuva silmälasit silmillä, oli muun muassa hylännyt morisco-sanan sortavana terminä ja ottanut tilal- le ciudadano (kansalainen)-sanan.
Sortava terminologia oli ollut on- gelman ytimessä. ”Tutkielman kir- joittajalla oli jo tietoisuus kielen- käytön moraalisesta vastuusta,” to- teaa Márquez Villanueva. Voisi siis ajatella, että Pedro de Valencia oli kajonnut ongelmiin, jotka mutatis
mutandis ovat aktuelleja nykyään- kin.
Kiinnostavaa on myös se, mitä Márquez Villanueva sanoo veren puhtauden (limpieza de sangre) kä- sitteestä, jonka englantilaisena vas- tineena esiintyy racial purity. Tämä synkkiä konnotaatioita herättävä käsite on nähtävä aikansa konteks- tissa, vanhojen kristittyjen puolus- tuskeinona intellektuaalista valtaa pitäviä juutalaiskristittyjä vastaan;
varsinaisesta biologisesta opista ei Márquez Villanuevan mukaan ol- lut kysymys.
Teos on varustettu laajalla viit- teistöllä. Itse asiassa yli neljännes sen sivumäärästä on tiheään pai- nettuja lähdeviitteitä (joihin nimi- en oikoluku ei kaikissa tapauksis- sa ole ennättänyt). Niiden joukos- ta löytyy kaksi suomalaistakin tut- kielmaa, Viljo Tarkiaisen, Aleksis Kiven biografin ja Cervantesista laajan monografian kirjoittaneen tutkijan vuonna 1921 julkaisema pieni artikkeli Cervantesin romaa- nista Persiles y Sigismunda ja aikan- sa harvalukuisiin suomalaisiin his- panisteihin kuuluneen Turun yli- opiston ylikirjastonhoitajan Eero K. Neuvosen vuonna 1951 ilmesty- nyt tutkielma arabismeista Alfon- so X Viisaan aikaisessa (1200-luku) laulukokoelmassa Cantigas de San- ta María. Pohjoismaista tutkimus- ta viitteissä edustaa laajatietoisen ruotsalaisen kirjallisuushistorioit- sijan Gustaf Fredénin tutkielma
”Cervantes y los moriscos” teokses- sa Tres ensayos cervantinos (1964).
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ylei- sen kirjallisuustieteen professori.
Suomalaisista
innovaatioista selkeästi ja kiinnostavasti
Rami Nissilä
Juha Oksanen, Pekka Pesonen, Nina Rilla ja Jani Saarinen:
Suomalaisia innovaatioita.
Suomi-konepistoolista Habbo hotelliin. Gummerus 2011.
Suomalaisia innovaatioita käsit- telee ja avaa innovaation käsitettä ymmärrettävällä tavalla sekä tar- joaa lukijalleen uuden näkökul- man lähimenneisyyden tarkaste- luun. Kirjaan valikoidut 150 esi- merkkiä kertovat suomalaisen yh- teiskunnan, yrityksen ja yksilön kekseliäisyydestä sekä kyvystä ke- hittää omaa työtään ja ympäröivää yhteiskuntaa. Monet esimerkeis- tä ovat niin arkipäiväisiä, että ny- kyihmisen on vaikea ajatella kuin- ka vallankumouk sellisia ne ovat omana aikanaan olleet.
Näinhän se olikin…
Suomalaisia innovaatioita on myös katsaus suomalaiseen yhteiskunta-, talous- ja teollisuushistoriaan. Esi- teltyjen innovaatioiden lisäksi kir- ja tarjoaa nopeat katsaukset jokai- sen vuosikymmenen historiaan.
Ammattihistorioitsijalle kirja tus- kin tarjoaa uusia elämyksiä, mut- ta jo normaalin sanomalehdenluki- jan olettaisi ajattelevan monta ker- taa tyytyväisenä, että ”noinhan se menikin, nyt minä taas muistan…”.
Helppolukuisen tekstin ly hyen mitan vuoksi on ehkä jouduttu ve- tämään mutkia suoriksi. Esimer- kiksi vuoden 1952 Helsingin kesä- olympialaiset kohensivat varmasti suomalaista kollektiivista itsetun- toa, mutta voiko perustellusti sa-
