72 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2016 KIRJALLISUUS
Sacks viimeisellä matkallaan
Oliver Sacks: On the Move. A life. Picador 2015.
Viime elokuussa kuollut neurolo- gi Oliver Sacks (1933–2015) tuli tunnetuksi muisti- ja aistisairauk- sia käsittelevistä eloisista tapaus- kertomuksistaan. Julkaistuaan nel- jännen kirjansa, Mies joka luuli vaimoaan hatuksi (The Man Who Mistook his Wife for a Hat, 1985), hän alkoi saada postia tavallisilta ihmisiltä, jotka olivat tunnistaneet kirjasta omia häiriöitään. Sacksis- ta tuli kuuluisa, haluttu yhteistyö- kumppani, esiintyjä ja kirjailija.
Omaelämäkerrassaan On the Move. A Life Oliver Sacks kertoo, miten hän alkoi kirjoittaa neuropa- tologisia biografioita. Hän esitte- lee itsensä neurologian kenttätyö- läisenä, joka kiinnostui jo varhain inhimillisen elämän monimuotoi- suudesta ja sen kuvaamisesta kir- jallisessa muodossa. Luettuaan Maynard Keynesin biografisia es- seitä opiskeluaikoinaan Oxfor- dissa hänessä syntyi halu kokeil- la lajia ja esitellä omissa kliinisissä esseissään sairastuneita yksilöi- tä epätavallisine heikkouksineen tai vahvuuksineen ja ”näyttää näi- den piirteiden vaikutus heidän elämäänsä”. Myöhemmin hän löy- si A. R. Lurijan ja hänen muistiker- tomuksensa.
Elämisen prosessissa
Sacksia eivät kiinnostaneet pelkät neurologiset kategoriat ja lääke- tieteelliset diagnoosit. Häntä kiin- nosti enemmänkin niiden taustalle jäävä inhimillinen elämä, jatkuvas-
ti sopeutuva ja muuntuva, alati liik- keessä oleva sekä uusia yhteyksiä hakeva. Omaelämäkerrassaan hän esittää neuraalisen darwinismin ajatteluaan ohjanneeksi filosofiak- si. Sen kuvaksi piirtyy hänen mie- lessään biologi Gerald Edelmanin esittämä kuva aivoista orkesteri- na soittamassa omaa ainutkertais- ta musiikkiaan – ilman kapellimes- taria. On the Move -teoksessa hän kuvaa omaa orkestraatiotaan ja kertoo, miltä hänen oma sisäinen musiikkinsa tuntuu ja miten se on muotoutunut.
Sota-aika sisäoppilaitokses- sa esimerkiksi synnyttää Oliver- pojassa kaipuun päästä vapaaksi, tien päälle moottoripyörän sel- kään. Nuorena neurofysiologian opiskelijana hän puolestaan ko- kee vaikeaksi pitää omaa sek suaa- lisuuttaan sairautena. Hänen on ylipäätään vaikea uskoa, että hän voisi mahtua johonkin yhteen kate- goriaan, sen kummemmin kuin hä- nen Michael-veljensä elämä tyhjen- tyisi skitsofreniadiagnoosiin.
Sacksin suuri oivallus oli se, että lääketiede merkitsee myös in- himillisen elämisen, siis ihmisen ajallisen ja kokemuksellisen ulot- tuvuuden huomioimista. Tätä Lu- rijalta ja monilta muilta ammenta- maansa ymmärrystä hän sanoitti kirjoissaan. Perimmiltään oival- lus merkitsee etiikan tuomista tie- teeseen. Ihmislääkäri joutuu ot- tamaan ihmispotilaasta erilaisen vastuun kuin kliinisestä tapauk- sesta. Joskus lääkäri voi joutua kysymään, onko sairaudesta pa- rantaminen hyväksi vai pahak- si – ja kenen kannalta. Sacks koki kipeästi oman vastuunsa kokeil- lessaan 1960-luvun puolivälissä uutta lääkettä, L-dopaa, vuosikym- meniä horroksessa nuokkuneille potilaille. Myöhemmin hän kirjoit- ti prosessista kirjan Awakenings (1973), josta tehtiin myös elokuva.
Haavoittunut tarinankertoja Sacksin loistava ura ei sujunut vai- keuksitta. On the Move on vai- kuttava omaelämäkerta siksikin, että Sacks kertoo elämästään vil- pittömän oloisesti. Hänen me-
netelmänsä herättivät pitkään närkästystä ja vastustusta Yhdys- valloissa, jonne hän oli muuttanut Englannista jo 1960-luvun taittees- sa. Omaelämäkertaansa kirjoittava 80-vuotias mies saattaa kuitenkin jo ymmärtää vierastuksen syyn.
Hän kyseenalaisti menetelmillään tuolloisen neuroanatomisen ym- märryksen ja asetti ikävään epäi- lyksen valokeilaan koko ajatuksen lääketieteen ennustettavuudesta.
Sacksilla ei ollutkaan pitkään ai- kaan vakituista virkaa, vaan hän toimi vapaana tutkijana ja lääkäri- nä New Yorkin sairaaloissa ja hoi- tolaitoksissa.
Sacksin menestyksen takana on myös kirjoittamisen taito. Hän oli intohimoinen kirjoittaja ja kir- joitti käytännöllisesti ottaen koko ajan jotain: muistiinpanoja, raport- teja, tieteellisiä artikkeleita ja kir- joja. Hän kirjoitti myös jatkuvasti päiväkirjoja ja kirjeitä sekä käyt- ti omia kokemuksiaan tutkimusai- neistona. Hänen huumehistoriansa esimerkiksi muodosti omakohtai- sen kokemusikkunan neurologi- siin poikkeustiloihin – hyvässä ja pahassa. Vastaavasti hän hyödyn- si kokemustaan jalan katkeami- sesta ymmärtääkseen paremmin potilaittensa jäsenten tai aistien menetyksestä seuraavaa kriisiä.
Painonnostoa harrastaneel- la tohtori Sacksilla oli voimaa ja rohkeutta punoa intellektuaalinen elämäntarinansa sisäiseen tari- naansa. Hän esiintyy siis omaelä- mäkerrassaan kahdessa roolissa:
päähenkilö-sankarina ja haavoittu- neena tarinankertojana. Muulla ta- voin omaelämäkerrallista sanatai- detta ei synnykään. Oliver Sacks ei lähesty itseään tieteen keinoin, vaan kertomuksena ja myyttinä, jolla on mahdollisuus ylittää tä- män todellisuuden rajat. Pystyn kyllä kuulemaan mieleni korvilla, kuinka lukemani taskukirjapainok- sen kannessa oleva moottoripyörä on jyrähtänyt käyntiin ja Sacks on taas tien päällä.
PÄIVI KOSONEN
Kirjoittaja on kirjallisuustieteen dosentti ja kirjallisuusterapeutti.
