FIIA
COMMENT
-- C 11.
ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI UTRIKESPOLITISKA INSTITUTETTAMMIKUU 2021
2
Charly Salonius-Pasternak, vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti
SUOMI, KONFLIKTIEN OSAPUOLI JA ARVOJEN LÄHETTILÄS
SUOMEN ON AIKA PÄIVITTÄÄ LÄHESTYMISTAPANSA KRIISINHALLINTAAN
Kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat tärkeä osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa, mutta toiminnalta puuttuu selkeä strateginen visio ja kansallinen tarina. Kriisinhallintatoiminnasta on kerrottava nykyistä avoimemmin, ja uusia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi on harkittava.
Kriisinhallintaoperaatiot kuvataan uudessa ulko- ja turvallisuuspo- liittisessa selonteossa ja hallitus- ohjelmassa keskeiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineeksi.
Osallistuminen operaatioihin näh- dään vastuunkantona kansain- välisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Operaatioihin osallistumalla ”tuetaan konfiktien ratkaisua, konfiktien jälkeistä va- kauttamista ja turvallisten yhteis- kuntien rakentamista”, samalla kun edistetään ”Suomen laajem- paa tavoitetta kansainvälisen tur- vallisuuden ja vakauden lisäämi- sestä”. Julkisissa asiakirjoissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ei kuitenkaan ole arvioitu sitä, saa- vutetaanko asetettuja tavoitteita tai
voivatko operaatiot vaikuttaa jopa negatiivisesti kestävän rauhan saa- vuttamiseen operaatioalueella. Olisi tärkeää julkisesti arvioida, olisiko kriisinhallintaan osoitettuja resurs- seja syytä kohdentaa uudelleen si- ten, että ne palvelisivat paremmin näitä sinänsä jaloja päämääriä.
Kylmän sodan aikana Suomen
”rauhanturvaamisen tarina” oli suhteellisen selkeä kuten myös operaatioiden luonne ja päätavoite.
Tuolloin Suomi osallistui YK:n rauhanturvatoimintaan, koska se mahdollisti kansainvälisen vas- tuunkannon ja puolueettoman maan statuksen vahvistamisen tavalla, joka hyväksyttiin sekä idässä että lännessä. Useimmiten myös operaatioiden päätehtävät
olivat selkeitä: Tavoitteena oli seurata neutraalisti osapuolien hyväksymän aselevon tai rau- hansopimuksen toimeenpanoa ja raportoida siitä. Toiminnalla pyrittiin rajoittamaan sotien laa- jenemista.
Kylmän sodan jälkeen Suomi on osallistunut kansainvälisiin ope- raatioihin, joiden luonne ja kes- keiset tehtävät ovat erilaisia kuin kylmän sodan aikana. Suomi on osallistunut operaatioihin, joissa aktiivisin toimin, sotilaallista voimaa käyttäen, pyritään luo- maan ainakin tilapäisen rauhan ja vakauden tila. Osallistuminen tämänkaltaiseen toimintaan on luonut jännitteen Suomen van- han rauhanturvaidentiteetin ja
Ulkopoliittinen instituutti on riippumaton tutkimuslaitos, joka tuottaa korkeatasoista tutkimusta poliittisen päätöksenteon sekä avoimen tieteellisen ja julkisen keskustelun tukemiseksi niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
Korkean laadun varmistamiseksi ainakin kaksi asiantuntijaa lukee ja kommentoi kaikkien instituutin julkaisujen käsikirjoituksia. Julkaisut käyvät lisäksi läpi ammattimaisen kielitar- kastuksen ja editointiprosessin. Julkaistavat näkemykset ovat kirjoittajien omia.
FIIA COMMENT
C --
11.
ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI UTRIKESPOLITISKA INSTITUTET
Arkadiankatu 23 b PL 425 / 00101 Helsinki Puhelin (09) 432 7000 Fax (09) 432 7799
www.fiia.fi
/
/
2 TAMMIKUU 2021
kriisinhallintatodellisuuden välille, koska Suomi on ollut neutraalin toimijan sijaan konfiktin tai sodan osapuoli.
Kriisinhallinnan vaikuttavuus on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut poliittisessa reto- riikassa tärkeäksi kriteeriksi ope- raatioita arvioitaessa. Toiminnan vaikuttavuudesta mainitaan jul- kisissa asiakirjoissa usein panok- set ja tuotokset, eli esimerkiksi se, miten paljon rahaa toimintaan on osoitettu ja kuinka monta ihmistä rahalla on koulutettu tietyssä kohdemaassa. Keskittymällä vain tämänkaltaisiin mittareihin on vai- kea, ellei mahdotonta, arvioida, onko Suomi viime kädessä onnistu- nut operaatiossa. Arvio siitä, kuinka tärkeitä aikaansaadut tuotokset ovat konfiktialueen ihmisten kan- nalta, loistaa poissaolollaan suoma- laisessa kriisinhallintapoliittisessa keskustelussa.
Kriisinhallintapolitiikasta käy- dyssä keskustelussa on usein myös sivuutettu se tosiasia, että osallis- tuessaan viimeaikaisiin kriisinhal- lintaoperaatioihin Suomi on ollut osa normatiivista muutosta vaativien joukkoa. Tämä joukko vaatii operaa- tiosta toiseen, että ”kohdemaan”
yhteiskunta muuttuu nopeaan tah-
tiin, esimerkiksi omaksumalla uusia arvoja merkittävästi nopeammassa tahdissa kuin mihin länsimaat ovat itse historiassaan pystyneet.
Toisin kuin kriisinhallinnan vaikuttavuuden arviointi kohde- maassa, arvio kriisinhallintapa- noksen merkityksestä esimerkiksi Suomen ulkosuhteiden ja maan- puolustuksen kehittämiselle on helpompi tehdä. Esimerkiksi dip- lomaatit voivat raportoida Brys- selistä, että Suomea kohdeltiin Natossa yhä paremmin ISAF-ope- raation jatkuessa tai Puolustus- voimat todeta suomalaisen kent- tälääkinnän ja monikansallisten ilmaoperaatioiden suunnitteluky- vyn parantuneen kyseiseen operaa- tioon osallistumisen seurauksena.
Kansallisen keskustelun kan- nalta olisi tärkeää, että Puolustus- voimat aktivoituisi ja kertoisi avoi- mesti tavoitteistaan. Se voisi myös avata näkemyksiään siitä, mitä tietyssä operaatiossa pitäisi tehdä kansallisen puolustuskyvyn kehit- tämiseksi. Tällainen kannanotto Puolustusvoimilta olisi linjassa hal- litusohjelman kanssa, jossa tode- taan, että ”osallistuminen palvelee […] puolustuskyvyn suoritusky- vyn ja valmiuksien kehittämistä”.
On suuri ero, todetaanko tämä jäl-
kijättöisesti kuten kenttälääkinnän suhteen, yleisellä tasolla vai ennak- kosuunnitelman mukaan.
Kaikkia tavoitteita tai motiiveja Suomen kriisinhallintaoperaatioi- hin osallistumiselle ei useimmiten tuoda julki, eikä niitä näin ollen arvioida julkisesti. Ne eivät myös- kään välttämättä ole linjassa tär- keimpien ilmaistujen tavoitteiden kanssa. Onkin aiheellista kysyä, onko tavoitteet eli konfiktien rat- kaisu ja yhteiskuntien rakentami- nen mahdollista saavuttaa parem- min toisenlaisella lähestymistavalla kriisinhallintaan tai täysin vaihto- ehtoisella keinolla.
Kun kansanedustajat ja turval- lisuuspoliittiset päätöksentekijät arvioivat Suomen osallistumista kriisinhallintaoperaatioihin, on tärkeää identifioida ja julkilausua Suomen, operaation ja kohdemaan tavoitteet. Toiminnan merkitystä voi sitten arvioida suhteessa julki- lausuttuihin tavoitteisiin. Samalla voidaan luoda uusi kriisinhallin- nan tarina ja identiteetti, joka myös sisällyttää kriisinhallintaoperaati- oissa palvelleiden asianmukaisen tuen. Menestyksistä ja takaiskuista on kerrottava julkisesti, jotta niistä on mahdollisuus oppia tulevai- suutta silmällä pitäen.
