Opettajan ja rehtorin oikeus tarkastaa oppilaan vaatteet perusopetuslain mukaan

Opettajan ja rehtorin oikeus tarkastaa oppilaan vaatteet perusopetuslain mukaan

Itä-Suomen yliopisto oikeustieteiden laitos pro gradu tutkielma Päivämäärä 11.5.2020 Milla Sajaniemi 182118 ohjaaja Suvianna Hakalehto

Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos

Milla Sajaniemi

Opettajan ja rehtorin oikeus tarkastaa oppilaan vaatteet HTM-tutkinto

pro gradu 11.5.2020 laajuus 40 op

Tiivistelmä

Lähtökohtaisesti lapsen tulee saada käydä peruskoulu niin, ettei hänen perus- ja ihmisoi- keuksiaan rajoiteta. Haasteet kouluarjen työrauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi johti- vat kuitenkin vuonna 2014 opettajien toimivallan laajentamiseen konfliktitilanteiden rat- kaisemiseksi.

Perusopetuslakiin (POL, 628/1998) lisättiin opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia muu- tossäädöksillä (30.12.2013/1267) vuonna 2014. Oppilaan tavaroiden tarkastamisen lisäksi, toinen POL 36 e §:n sisältämä toimivaltuus on opettajan ja rehtorin oikeus tarkistaa päälli- sin puolin oppilaan vaatteet kiellettyjen tai turvallisuutta vaarantavien esineiden haltuun ot- tamiseksi. Se tarkoittaa ainoastaan oppilaan yllä olevien vaatteiden tarkastamista käsin päältä koettelemalla sekä vaatteista selvästi pullottavan tai taskussa varmasti olevaksi tie- detyn esineen pois ottamista.

Tutkimuskohteena tarkastellaan siis perusopetuslain 36 e §:n ensimmäisen momentin il- maisua ”koulun opettajalla ja rehtorilla on – – oikeus tarkastaa – – päällisin puolin hänen [oppilaan] vaatteensa”. Tutkimuskysymyksenä on lainopin metodia käyttäen määrittää mi- ten POL 36 §:n 1 momenttia tulisi tulkita vaatteentarkastuksen osalta ja mikä sen oikeudel- linen sisältö on? Tarkentava kysymys on, millaisia oikeudellisia velvoitteita ja oikeusoh- jeita voimassa oleva oikeus asettaa vaatteentarkastustoimivaltaa harkitseville ja käyttäville opettajille ja rehtoreille.

Tämä oppilaan vaatteentarkastuksen suorittaminen rajoittaa ainakin oppilaan henkilökoh- taista turvallisuutta, oikeutta yksityisyyteen sekä niiden kautta itsemääräämisoikeutta. Op- pilaan perusoikeuksien rajoitustilanne aiheuttaa kollisiotilanteen edellä mainittujen perus- oikeuksien sekä oikeuden turvallisuuteen (PL 7.1 §) välillä. Kyse on merkittävästä perusoi- keuksien rajoittamisesta, joka sallitaan ainoastaan turvallisuuden edistämistarkoituksessa.

Oppilaan oikeusturvan tehottomuus ja opetushenkilökunnan juridisen osaamisen välttämät- tömyys kuin myös lapsen edun arvioinnin tarve tulevat työssä esille. Kyse on lapsioikeu- dellisesta tutkielmasta, jossa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoitteet ja arvot ohjaavat tulkintaa.

Avainsanat:

peruskoulu, turvallinen oppimisympäristö, kouluturvallisuus, oppilaan oikeusturva, opetta- jan ja rehtorin oikeus tarkastaa oppilaan vaatteet

SISÄLLYS

LÄHTEET ... IV LYHENTEET ... VIII

1 JOHDANTO ... 1

2 OPPILAS JA OPPIMISYMPÄRISTÖ ... 6

2.1 Oppilaan aseman normipohja ja oppivelvollisuus ... 6

2.2 Tavoitteita perusopetuksessa ja vaatteentarkastuksessa... 12

2.3 Turvallisuus peruskoulussa ja vaatteentarkastuksessa ... 17

2.5 Turvallisuustekijöitä ... 26

3 PERUSOPETUSLAIN VAATTEENTARKASTUSTOIMIVALTA .... 31

3.1 Oppilaan tarkastus ja siihen ryhtymisen edellytykset ... 31

3.2. Suoritustapa ja siitä poikkeaminen kiireellisyysperusteella ... 36

3.3 Oppilaan tarkastamiseen oikeutetut ... 41

3.4 Tarkastukseen oikeuttavat paikka ja aika ... 48

3.5 Vaatteentarkastuksen jälkeiset velvoitteet ... 49

4 ERITYISKYSYMYKSIÄ VAATTEENTARKASTUKSESSA ... 52

4.1 Tarkastusoikeus suhteessa henkilöntarkastukseen ... 52

4.2 Perusoikeuksien rajoitusedellytykset ja rajoittuvat perusoikeudet ... 55

4.3 Toimivaltaa ohjaavia periaatteita ja harkintavallan rajoja ... 65

5 OPPILAAN ETU JA OIKEUSTURVA ... 77

5.1 Oppilaan etu vaatteentarkastusoikeudessa ... 77

5.2 Vaatteentarkastus ja oppilaan oikeusturvakeinot ... 83

6 YHTEENVETOA JA POHDINTAA ... 96

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Arajärvi, Pentti: Lapsi ja koulutuksellisen hyvinvoinnin takaaminen. Teoksessa Hakalehto, S (toim.): Lapsen oikeudet koulussa, s. 10 - 49. Kauppakamari 2015.

Hakalehto, Suvianna / Hakalehto-Wainio, Suvianna:

- Esineitä ja aineita – lapsen tavaroiden tarkastaminen lastensuojelulaissa ja perusope- tuslaissa. Teoksessa Matti Ilmari Niemi – Esineoikeuden järjestelmän rakentaja, s.

45 – 59. Liettua 2018. (Hakalehto 2018a)

- Johdatus lapsen oikeuksiin koulussa. Teoksessa Hakalehto, S. (toim.): Lapsen oikeu- det koulussa, s. 50 - 86. Hansaprint Oy, 2015.

- Johdatus lapsen oikeuksiin lastensuojelussa. Teoksessa Hakalehto, S & Toivonen, V.

(toim.): Lapsen oikeudet lastensuojelussa. Hansaprint Oy, 2016.

- Kadonneen työrauhan metsästys - kurinpitokeinot peruskoulussa. Teoksessa Tuomi- nen, T. (toim.): Avoin, tehokas ja riippumaton. Edita Prima Oy, Helsinki 2010.

- Lapsen oikeudet ja lapsen etu lapsen oikeuksien sopimuksessa. Teoksessa Haka- lehto-Wainio, S. & Nieminen, L. (toim.): Lapsioikeus murroksessa. Viro 2013, s. 17- 52. (Hakalehto-Wainio 2013a)

- Lapsioikeuden perusteet. Liettua 2018. (Hakalehto 2018b)

- Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Defensor Legis 4/2011, s. 510 - 525.

- Lasten oikeusturva lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta. Teoksessa Hänni- nen, Sakari; Kotkas, Toomas; Nykänen, Eeva; Pajukoski, Marja & Sakslin, Maija.

(toim.) Muuttuva sosiaalioikeus, s. 297 - 330. Vantaa 2013. (Hakalehto-Wainio 2013c)

- Oppilaan oikeudet opetustoimessa. Hämeenlinna 2012. (Hakalehto-Wainio 2012b) - Turvallisen oppimisympäristön toteutumisen oikeudellisista haasteista peruskou-

lussa. Lakimies 2/2012, s. 238–258.

- Valta ja vahinko. Julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvausvastuu vahingonkor- vauslaissa. Hämeenlinna 2008.

Hallberg, Pekka: Perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Oja- nen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka. Perusoikeudet.

Toinen uudistettu painos. Helsinki 2011, s. 29 – 58.

Harinen, Päivi & Halme, Juha: Hyvä, paha koulu – Kouluhyvinvointia hakemassa. Nuori- sotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja /56. Helsinki 2012.

Helander, Merike: Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018. K 5/2018, s. 129 – 207.

Kangas, Urpo: Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet. Toinen uudistettu painos. Liettua 2019.

Karapuu, Heikki: Perusoikeuksien käsite ja luokittelu. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka (toim.):

Perusoikeudet. 2. uudistettu painos. Helsinki 2011 s. 63–88.

Koivisto, Ida: Hyvän hallinnon muunnelmat. Sastamala 2011.

Koivisto, Ida: Ohjattua vapautta? Itsemääräämisoikeus hallinnan välineenä. Lakimies 6/2018, s. 627 – 658.

Kulla, Heikki: Hallintomenettelyn perusteet, Helsinki 2015.

Kurttila, Tuomas – Tuukkanen, Terhi: Mitä lapsen oikeusturvalla tarkoitetaan? Lapsiaisaval- tuutetun toimiston julkaisuja 2017:1.

Kuusikko, Kirsi: Koulujen järjestyssäännöt ja oppilaiden perusoikeudet. Edilex 8.11.2006.

Laakso, Seppo: Lainopin teoreettiset lähtökohdat. Tampere 2012.ll

Laakso, Seppo: Oikeudellisesta sääntelystä ja päätöksenteosta. Helsinki 1990.

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle K 5/2018 vp.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle koulujen työrauhaa ja op- pilaiden osallistumista koskevista lakimuutoksista 6.11.2013.

Mäenpää, Olli: Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet. Keuruu 2016.

Mäenpää, Olli: Oikeus hyvään hallintoon. Helsinki 2011.

Mäntylä, Nina: Karttakepistä kasvatuskeskusteluun: Lainmukainen kurinpito kouluissa tä- nään. Teoksessa Hakalehto-Wainio, Suvianna & Nieminen, Liisa. (toim.): Lapsioikeus murroksessa. Viro 2013, s. 241 – 267.

Neuvonen, Riku: Yksityisyyden suoja Suomessa. Helsinki 2014.

Neuvonen, Riku & Rautiainen, Pauli: Perusoikeuksien tunnistaminen ja niiden sisällön mää- ritteleminen Suomen perusoikeusjärjestelmässä. Lakimies 1/2015, s. 28 – 53.

Nieminen, Liisa: Ihmisarvon loukkaamattomuus perus- ja ihmisoikeussuojan lähtökohtana.

Lakimies 1/2005, s. 49 – 78.

Nieminen, Liisa: Koulu lasten perus- ja ihmisoikeuksien turvaajana – vai rajoittajana? Oi- keus 3/2004, s. 277 – 297.

Näsi, Matti; Virtanen, Miaaliila & Tanskanen, Maiju: Oppilaitosten turvallisuustutkimus 2016. Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 20/2017.

OAJ:n lausunto, dnro 8/101/2013, 12.2.2013: OAJ:n lausunto opetus- ja kulttuuriministe- riön luonnoksesta 11.2.2013 hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi perusopetus- lain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulu- tuksesta annetun lain ja kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain muut- tamisesta.

Ojanen, Tuomas: Perusoikeudet ja ihmisoikeudet Suomessa. Helsinki 2003.

Ojanen, Tuomas & Scheinin, Martin: Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen oi- keusjärjestelmä. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas;

Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. Toinen uu- distettu painos. Helsinki 2011, s. 139 – 195.

Opettajan arvot ja eettiset periaatteet, OAJ. [https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset- periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/] (10.4.2020)

Pajulammi, Henna: Lapsi, oikeus ja osallisuus. Helsinki 2014.

Paunio, Riitta-Leena: Eduskunnan oikeusasiamies lapsen oikeuksien valvojana. Lakimies 6-7/2001, s. 977 – 989.

Pellonpää, Matti; Gullans, Monica; Pölönen, Pasi & Tapanila, Antti: Euroopan ihmisoi- keussopimus. Helsinki 2012.

Pellonpää, Matti: Henkilökohtainen koskemattomuus (PL 7 §). Teoksessa Hallberg, Pekka;

Karapuu, Heikki; Ojanen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli- Pekka. Perusoikeudet. Toinen uudistettu painos. Helsinki 2011, s. 281 – 301.

Piha, Otava: Transsukupuoliset – Nyky-Suomen pakkoautetut. Oikeus 4/2018, s. 416 – 438.

Piispanen, Maarika: Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hy- vyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Vaajakoski 2008.

Poutala, Markku: Opettajan valta ja vastuu. Bookwell Oy, Juva 2010.

Räty, Tapio: Uusi lastensuojelulaki. Helsinki 2007.

Sormunen, Mika: Lapsen etu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lastensuojeluratkai- sussa. Teoksessa Hakalehto, Suvianna & Toivonen, Virve (toim.). Lapsen oikeudet lasten- suojelussa. Hansaprint Oy 2016.

Suopohja, Heikki - Liusvaara, Lauri: Oikeudellinen vastuu opetustoimessa. Helsinki 2009.

Toivonen, Virve-Maria: Lapsen oikeudet ja oikeusturva. Lastensuojeluasiat hallintotuomio- istuimissa. Liettua 2017.

Viljanen, Veli-Pekka:

- Perusoikeuksien rajoittaminen. Teoksessa Hallberg, Pekka; Karapuu, Heikki; Oja- nen, Tuomas; Scheinin, Martin; Tuori, Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka. Perusoikeu- det. Toinen uudistettu painos. Helsinki 2011, s. 139 - 170.

- Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Vantaa 2001.

INTERNETLÄHTEET

https://www.avi.fi/web/avi/opetus-kantelut#.VK0ZhKNmOV8

Mäntylä, Nina: Kuka valvoo perusopetusta? Vaasan yliopiston uutissivut 25.2.2020.

[https://www.univaasa.fi/fi/news/kuka_valvoo_perusopetusta/](9.3.2020)

THL:n Lasten ja nuorten hyvinvointi. Kouluterveyskyselyn tuloksia 2017. [ https://www.jul- kari.fi/bitstream/handle/10024/136748/URN_ISBN_978-952-343-115-7.pdf?se-

quence=1&isAllowed=y] (1.3.2020)

THL:n tilastoraportti 33. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019.

[http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138562/Tilastoraportti_33_Kouluterveysky- sely.pdf?sequence=2&isAllowed=y] (1.3.2020)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut

EIT 33670/96: Koniarska v. Yhdistynyt kuningaskunta. Alaikäisyyden katsottiin jatkuvan oppivelvollisuusiän päättymisen jälkeen.

EIT 4158/05: Gillan and Guinton v. the United Kingdom. Lainsäädännön mahdollistama pakkokeinojen käyttö, jossa henkilön on alistuttava kehon, vaatetuksen tai omaisuuden tarkastamiseen, on puuttumista henkilön yksityisyyden suojaan.

EIT 35810/09: O’Keeffe v. Ireland [GC]. Valtiolla on velvollisuus varmistaa toimivat me- nettelytavat, joilla voidaan estää lasten joutuminen kaltoin kohdelluksi. Tällaisiksi tur- vakeinoiksi katsottiin esimerkiksi lain tehokas täytäntöönpano ja tehokas valvonta.

Ylimpien lainvalvojien päätökset

AOA 3013/4/11: Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 27.8.2012 peruskoulun oppi- laan kurinpidossa ei voitu käyttää nöyryyttävää seisottamista.

AOA 2299/4/14: Kiusaamisesta kantelun vastaanottanut sivistyslautakunta oli sekä menet- telyllisesti että sisällöllisesti virheellisesti merkinnyt vain kantelijoiden kirjeen tie- doksi saatetuksi. Rehtorin kasvatuskeinojen katsottiin perusteettomasti loukanneen oppilasta.

AOA 3116/2013: Lastensuojelun säännökset eivät oikeuta riisuttamaan sijaishuollossa ole- vaa lasta. Apulaisoikeusasiamies otti omana aloitteenaan selvitettäväksi, mihin toi- menpiteisiin sosiaali- ja terveysministeriö asiassa ryhtyy.

AOA 3529/4/06: Poliisin toiminta huumausainevalvontaoperaation ratkaisu.

AOA 1849/4/03: Suhteellisuusperiaatteen merkitys ja välineiden asianmukaisuus voimakei- noja käytettäessä.

OKV 427/1/2011: Peruskoulun valvonta- ja kurinpitovallan ulottuvuuksista ja sisällöstä.

OKV/197/1/2013: Yhdeksäsluokkalaiselta oppilaalta ei ollut kysytty suostumusta huumaus- ainetestaukseen. Suostumukseen rajoitusperusteena tulee suhtautua vielä

varovaisemmin silloin, kun kyse on alaikäisestä tai henkilöstä, jolla kehitystasonsa vuoksi vaikea ymmärtää suostumuksen merkitystä. Koulu – oppilas relaatiossa on huo- mattava, että oppilas on väistämättä alisteisessa asemassa.

Korkeimman oikeuden ratkaisut

KKO 2002:2: Lapseen kohdistuneessa pahoinpitelyssä teon vahingollisuus ja vaarallisuus on suurempi kuin tapauksissa, joissa tekijä ja teon kohde ovat tasavertaisemmat.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut

KHO muu päätös 2018/2313: Dnro 227/3/16. Koulutuskuntayhtymä oli irtisanonut lehtorin kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35§:n nojalla. Irtisanomisen perusteena ollut käytös oli ollut erittäin vakavaa. Opettajan tehtävänä opetustyön ohella on myös kas- vattaminen ja hänen on sen mukaisesti toimittava esimerkkinä oppilaille. Opettajanvi- ran haltijan käyttäytymiselle voidaan tällä perusteella asettaa korostuneet vaatimukset.

Aluehallintoviraston ratkaisut

LSAVI-2010–00269/Op-13: Kuudennella luokalla esiintyi jatkuvia turvallisuusongelmia, koulu puhutteli oppilaita, lisäsi avustajaresursseja, antoi varoituksia sekä käsitteli ti- lannetta oppilashuoltoryhmissä sekä vanhempainillassa. Kun välikohtaukset eivät lop- puneet, AVI:n kanta oli, että toimenpiteet eivät olleet riittäviä. AVI myös huomautti, että tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta tulee seurata aktiivisesti opettajien ja kou- lun henkilökunnan toimesta.

VIRALLISLÄHTEET

CRC/GC/2001/1: YK:n lapsen oikeuksien komitean 1. istunto, 17. huhtikuuta 2001. Yleis- kommentti nro 1 (2001) 29 artiklan 1 kohta: Koulutuksen tavoitteet.

CRC/C/GC/14: YK:n lapsen oikeuksien komitean 62. istunto, 14. tammikuuta – 1. helmi- kuuta 2013. Yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (3 artikla, 1 kohta)

CRC/GC72003/: YK:n lapsen oikeuksien komitea 34. istunto 19. syyskuuta –3. lokakuuta 2003 Yleiskommentti nro 5 (2003) Lapsen oikeuksien yleissopimuksen

yleiset täytäntöönpanotoimenpiteet (4 artikla, 42 artikla ja 44 artiklan 6 kohta)

Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan neuvosto, 2015. Käsikirja Euroopan lapsen oikeuksia koskevasta oikeudesta.

HE 86/1997 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi.

HE 72/2002 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle hallintolaiksi ja hallintolainkäyttölain muuttamiseksi.

HE 252/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liitty- viksi laeiksi.

HE 205/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, lukiolain, amma- tillisesta koulutuksesta annetun lain sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 11 ja 16 §:n muuttamisesta.

HE 222/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi.

HE 66/2013 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, lukiolain,

ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain ja kunnan peruspalvelujen valtionosuuksista annetun lain 41 ja 45 §:n muuttami- sesta.

HE 309/1993vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

LAVM 11/2009 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä 84/2008 vp. Hallituk- sen esitys alkoholirikoksia koskevien säännösten uudistamisesta.

Opetushallituksen oppaat ja käsikirjat 2018:4a. Opas seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäi- semiseksi ja puuttumiseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:29. Perusopetuksen, perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulun kerhotoiminnan laatukriteerit.

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:8. Turvallisuuden edistäminen oppilaitoksissa. Seurantaryhmän loppuraportteja. Helsinki 2013.

Oikeusministeriön julkaisu 2007:6. Säädösehdotusten vaikutusten arviointi ohjeet.

Opetusministeriön turvatyöryhmän muistio 20/2000.

Sisäasiainministeriön julkaisuja 40/2009.Oppilaitosten turvallisuus -työryhmän raportti.

PeVL 35/2013 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (66/2013 vp) la- eiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 41 ja 45 §:n muuttamisesta.

PeVM 25/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksistä (HE 309/1993) perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

PeVL 53/2006 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä alkoholirikoksia koskevien säännösten uudistamisesta.

SiVM 10/2013 vp: Sivistysvaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (66/2013 vp) laeiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja kunnan perus- palvelujen valtionosuudesta annetun lain 41 ja 45 §:n muuttamisesta.

LYHENTEET

AOA Eduskunnan apulaisoikeusasiamies AVI aluehallintovirasto

dnro diaarinumero EN Euroopan neuvosto

EIOS Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja sen myöhemmin laaditut 1. – 8. lisäpöytäkirjat eli Euroopan ihmisoikeussopimus (Euroopan neuvos- to), SopS 18 – 19/90, 4.11.1950

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EOA Eduskunnan oikeusasiamies

ESP Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja, (Euroopan neuvosto), SopS 78 – 80/2002, 4.4.1996

EU Euroopan unioni HE hallituksen esitys HL hallintolaki 434/2003 ILO Kansainvälinen työjärjestö KL kuntalaki 2015/410

LOS YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (Yhdistyneet Kansakunnat) SopS 60/1991 20.11.1989, saatettu 21.8.1991 valtionsisäisesti Suomessa voimaan lailla 1129/91.

LSL Lastensuojelulaki 417/2017.

NHRI Kansallinen ihmisoikeusinstituutio OAJ Opettajien Ammattijärjestö

OOHL oppilas ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013 OPH opetushallitus

PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM perustuslakivaliokunnan mietintö PKL pakkokeinolaki 22.7.2011/806 PL Suomen perustuslaki 731/1999 POL perusopetuslaki 628/1998 SiVM sivistysvaliokunnan lausunto

TSS Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleis- sopimus (ICESCR, 1966) SopS 6/1976

vp valtiopäivät

VYKHA laki valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta 634/1998 YK Yhdistyneet kansakunnat

1 JOHDANTO

Perusopetuslakiin (POL, 628/1998) lisättiin opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia muu- tossäädöksillä (30.12.2013/1267) vuonna 2014.¹ POL 36 e säädettiin oikeudesta tarkastaa oppilaan tavaroita. Toinen POL 36 e §:n sisältämä toimivaltuus on opettajan ja rehtorin oi- keus tarkistaa päällisin puolin oppilaan vaatteet kiellettyjen tai turvallisuutta vaarantavien esineiden haltuun ottamiseksi. Tekstissä tätä toimivaltaa kutsutaan joko vaatteentarkastusoi- keudeksi, vaatteentarkastustoimivallaksi tai vaatteentarkastukseksi.

Tutkimuskohteena tarkastellaan siis perusopetuslain 36 e §:n ensimmäisen momentin ilmai- sua ”koulun opettajalla ja rehtorilla on – – oikeus tarkastaa – – päällisin puolin hänen [oppi- laan] vaatteensa”. Tutkimuskysymyksenä on lainopin metodia käyttäen määrittää, miten POL 36 §:n 1 momenttia tulisi tulkita vaatteentarkastuksen osalta ja mikä sen oikeudellinen sisältö on. Tarkentava kysymys on, millaisia oikeudellisia velvoitteita ja oikeusohjeita voi- massa oleva oikeus asettaa vaatteentarkastustoimivaltaa harkitseville ja käyttäville opetta- jille ja rehtoreille. Oppilaan vaatteentarkastusta, eli opettajan ja rehtorin toimivaltaa tarkas- taa oppilaan vaatteet tarkastellaan suhteessa rajoittuviin perusoikeuksiin, hyvän hallinnon vaatimuksiin ja lapsen oikeuksien sopimuksen arvoihin ja velvoitteisiin.

Edellä mainittua perusopetuslain tekstiä tulkitaan voimassa olevasta oikeuslähdeaineistosta, muun muassa aiheeseen liittyvien ihmisoikeuksien, lakien ja lainvalmistelutekstien, asetus- ten, oikeusperiaatteiden, aiheeseen limittyvän oikeuskirjallisuuden, lapsen oikeuksien komi- tean yleiskommenttien, viranomaislähteiden, lainvalvojien ratkaisujen, oikeuskäytännön ja muun aiheeseen liittyvän lähdeaineiston kautta. Perusopetuslain (POL, 628/1998) lisäksi keskeisiä lakeja ovat Suomen perustuslaki (PL, 731/1999) ja hallintolaki (HL, 434/2003) sekä laintasoisena voimaan saatettu Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleisso- pimus (LOS, SopS 59 – 60/1991, tekstissä myöhemmin LOS tai lapsen oikeuksien sopimus), oikeuskirjallisuudesta käytetyimmät ovat perus- ja ihmisoikeuksia koskeva kirjallisuus sekä lapsioikeudelliset teokset, kuten Suvianna Hakalehdon, Virve-Maria Toivosen, Henna

1Muita 1.1.2014 perusopetuslaissa voimaan tulleita kasvatus- ja kurinpitokeinoja ovat muun muassa kasvatus- keskustelu, oppilaskuntatoiminta ja toimivaltuudet ottaa haltuun vaarallisia esineitä ja aineita sekä tarkastaa oppilaan tavarat. Perusopetuslakiin lisättiin kurinpidollisen toimien seuraamisvelvoitteita sekä säädöksiä hal- tuun otettujen esineiden tai aineiden luovuttamisesta ja hävittämisestä. HE 66/2013 vp, s. 1.

Pajulammin sekä Niina Mäntylän teokset ja artikkelit.

POL:n pykälässä 36 e määritellään muun muassa tarkastuksen suorittamisen toimivaltuudet, toimivallan edellytykset ja kriteerit, suoritustapaa koskevat menettelylliset vaatimukset ja näistä poikkeamisen edellytykset sekä tarkastusoikeuden voimassaolo. Tähän tarkastusoi- keuteen oleellisesti kuuluu myös perusopetuslain seuraavan pykälän 36 f momentit 1 ja 2, joissa tulevat ilmi haltuunottoa ja tarkastamista koskevat yleiset periaatteet. Myös näitä kä- sitellään tekstissä, kuten myös velvoitteita kirjata ja seurata toimivallan käyttöä. Ulkopuo- lelle jää, mitä tulee tehdä haltuun otetuille esineille tai aineille.

Syynä näiden perusopetuslain turvallisuustoimivaltojen lisäämiseen opettajille ja rehtoreille olivat konfliktitilanteet ja väkivaltailmiöt kouluympäristössä. Keinoja lisätä turvallisuutta oppilaitoksissa etsittiin myös sisäasiainministeriön turvallisuustyöryhmän raportissa, jossa muun muassa kerrottiin viranomaisten käynnistäneen Jokelan ja Kauhajoen väkivallanteko- jen jälkeen toistasataa asiaan liittyvää toimenpidettä ja hanketta.² Tarve parantaa oppilaitos- ten turvallisuutta oli ja on vahvasti olemassa. Koulun konfliktitilanteet ja koulurauhahäiriöt ovat edelleen toistuvasti julkisessa keskustelussa. Turvallisuutta vaarantavien esineiden ja aineiden tuonti kouluun on suhteellisen tavallista. Aseeksi tarkoitettuja esineitä tuotiin kou- luihin vuonna 2016 seuraavasti: Niitä löytyi 42:ssa prosentissa yläkouluista ja 26:ssa pro- sentissa alakouluista. Valtaosa näistä oli teräaseita, ampuma-aseesta oli kyse kummallakin kouluasteella vain 1:ssä prosentissa oppilaitoksia.³

Perusopetuslain vaatteiden tarkastusoikeus ei ulotu vaatteiden ja ihon väliselle alueelle, mutta oikeuttaa kuitenkin oppilaan ruumiin koskettamiseen riippumatta hänen suostumuk- sestaan ja rajoittaa siten lapsen perusoikeuksia. Tarkastusoikeus koettelee hänen ihmisoi- keuksiensa rajoja. Rajoittuvista perusoikeuksista olennaisimmiksi vaatteentarkastuksen koh- dalla perustuslakivaliokunta katsoi oikeudet henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (PL, 7.1

§) ja yksityisyyden suojaan (PL 10.1 §).⁴ Erityisesti näitä perusoikeuksia kuin myös oikeus- turvaa käsitellään tekstissä suhteessa vaatteentarkastusoikeuteen. Perusoikeuksien rajoitta- misesta aiheutuu oppilaan suojeluun lapsena sekä oikeusturvaan liittyvää problematiikkaa.

2 Oppilaitosten turvallisuus -työryhmän raportti, s. 3. Sisäasianministeriön julkaisuja 40/2009.

3 Näsi ym. 2016, s. 9.

4 PeVL 35/2013 vp, s. 3 – 4.

Perusoikeuksia rajoittavan perusopetuslain tarkastustoimivallan tarkoituksena on turvata koko kouluyhteisön oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen.⁵ Vaatteiden tarkastusoikeu- den kohdalla perusoikeuksien rajoittaminen siis oikeutetaan turvallisuuden edistämisellä, ja tarkastusoikeus on säädetty tavoitteena turvallinen oppimisympäristö. Tässä tekstissä käsi- tellään näitä rajoittuvia perusoikeuksia sekä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin suhteessa vaatteentarkastusoikeuteen, kuten myös yleisesti turvallisuutta kouluympäristössä. POL 36 e §:n sisältämä oikeus tarkastaa oppilaan tavarat rajataan tekstistä pois, sillä siihen ei liity fyysistä koskettamista eikä se siten rajoita rajoita oppilaan henkilökohtaista koskematto- muutta.

On huomioitavaa, että perusopetuslain tarkastusoikeuden⁶ kohteena ovat vain oppivelvolli- suuttaan suorittavat lapset eli alle kahdeksantoistavuotiaat.⁷ Tekstissä tarkastellaankin vaat- teentarkastusoikeutta kohteen eli lapsen ja hänen turvattavien oikeuksiensa näkökulmasta.

Lapsen oikeuksien yleissopimus 1 artiklassaan määrittää lapseksi alle 18-vuotiaan henkilön.⁸

Lapsia on perustuslain 6.3 §:n mukaan kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Perus- ja ihmis- oikeudet kuuluvat siis lapsille kuten aikuisillekin ja lapsi on vajaavaltaisenakin omien oi- keuksiensa haltija.⁹ Myös LOS 12 artikla ilmaisee lapsen oikeussubjektiutta,¹⁰ ja takaa muun muassa lapselle oikeuden ilmaista ikänsä ja kehitystasonsa mukaan näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa.¹¹ Vaikka lapsi on vajaavaltainen (holhoustoimesta annettu laki 422/1999), on silti tärkeätä, että lapsen oikeudet tunnustetaan, jolloin niiden toteutumista voi

5Kaikilla POL:n uudistuksilla on pyritty vahvistamaan työrauhaa ja oikeutta opetukseen (PL 16§). Muutoksilla on haettu ennaltaehkäisevää vaikutusta ja yhdenvertaisuutta eri koulujen ja oppilaiden välillä. HE 66/2013 vp, s. 31, 36 ja 62.

6 Sama vaatteentarkastusoikeus säädettiin myös lukiolakiin, ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun lakiin samalla muutossäädöksellä. Vaatteentarkastusta kuitenkin käsitellään tässä työssä peruskoulun kontekstissa.

7 Suomessa oppivelvollisuudesta säädetään POL 25 §:ssä. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta ja päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai oppivelvollisuuden alkamisesta on mennyt 10 vuotta.

8 Myös EIT:n oikeuskäytännössä on pidetty alaikäisenä aina 18 ikävuoteen asti. Esimerkiksi tapauksessa Ko- niarska v. Yhdistynyt kuningaskunta nro. 33670/96, jossa alaikäisyyden katsottiin jatkuvan vielä 16-vuotiaana päättyneen oppivelvollisuuden jälkeen.

9 HE 309/1993 vp, s. 23. Kts. myös Nieminen 2004, s. 278 ja Toivonen 2017, s. 41 ja 43, Hakalehto 2018b, s.

28 ja Pajulammi 2014, s. 72.

10 CRC/C/GC/14 kohta 16. Toivonen 2017, s. 34. Lapsen oikeusasemaan suhtaudutaan kuitenkin ristiriitaisesti.

Lapsia koskevan sääntelyn sisältö saattaa muotoutua käytännössä käsitysten mukaan, joissa lapsen vajaa kom- petenssi ja lapsi suojelun kohteena painottuvat. Pikkuhiljaa on leviämässä ajatustapa, jossa oikeuksien ja oi- keussubjektiuden perusta on ihmisarvon kunnioittaminen.

11 Sekä oikeuden tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa.

edellyttää ja vaatia sekä toteuttaa näin vaikuttajan roolia omassa elämässään.¹²

Tasa-arvoisena yksilönä lasta kohdeltaessa on toteutettava heidän perus- ja ihmisoikeutensa ja olla puuttumatta niihin ilman perusoikeudellisesti hyväksyttyjä perusteita.¹³ Tämä vaade myös sisältyy PL 6.3 §:n. Lapsilla katsotaan olevan aikuisiin nähden erityisiä, vain heitä koskevia oikeuksia, kuten osallisuus. Tarkastusoikeutta käyttävän tulee siis perusopetuslain ja hallintolain lisäksi ottaa huomioon lapsen edun ensisijaisuus eli huolehtia toimintansa ole- van yhtenevää yleissopimuksen¹⁴ lasten oikeuksista (859/1991) sisältävän sääntelyn kuten myös perusoikeuksien kanssa.

Herkkävireisen oppilasta koskevasta vaatteentarkastuksesta tekee kaikissa tapauksissa se, että perusopetuksessa mahdollisen vaatteentarkastuksenkohteena on alaikäinen, suhteessa tarkastajaan alisteisessa asemassa oleva oppilas, lapsi, jonka perusoikeuksia rajoitetaan.

Koska oppilaat ovat alaikäisiä peruskoululaisia, tekstiin on valittu lapsioikeudellinen näkö- kulma.¹⁵ Perusopetuksen tulee myös rakentua lapsen oikeuksien arvoille ja velvoitteille, jotka suojaavat häntä perus- ja ihmisoikeuksista kattavimmalla tavalla. Esimerkiksi lapsen oikeudet kieltävät lapsen välinpitämättömän kohtelun. Päätöstä vahvistaa lapsen erityinen suojeluntarve. Lapsen oikeuksien artikla 3.2 takaa lapselle oikeutta hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon.

Vaatteentarkastustoimintaa sääntelevä laki on perusopetuslaki, jonka edellytys-, menettely- ja poikkeussäännökset ohjaavat opettajan ja rehtorin vaatteentarkastustoimivallan käyttöä, kuten myös tarkastusta koskevat yleiset periaatteet (POL 36 f §). Laadulliset vähimmäisvaa- timukset myös tosiasialliselle julkiselle vallankäytölle luo yleisemmällä tavalla hallintolaki (434/2003) eli sen toisessa luvussa määritetyt hyvän hallinnon perusteet ja periaatteet.¹⁶

12 Hakalehto 2018b, s. 28 – 29.

13 Nieminen 2004, s. 279. Kts. myös Hakalehto 2018a, s. 46 – 47. Pelkän alaikäisyyden perusteella lapsen lainsäädäntöön perustuvia oikeuksia ei voi rajoittaa. Myös PL 6 §:n ja LOS 2 artiklan turvaama syrjinnän kielto tarkoittaa sitä, ettei iän perusteella saa asettaa lapsia ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan suhteessa aikuisiin.

14 LOS 3 kohta 1 velvoittaa kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviran- omaisten tai lainsäädäntöelimien lasta koskevissa toimissa ottamaan huomioon lapsen etu. Kts. myös Paunio, Lakimies 6–7/2001, s. 980.

15 Kangas 2019, s. 17. Sekä Hakalehto-Wainio 2013a, s. 2: YK:n lapsen oikeuksien sopimus on lapsioikeudessa oikeuslähdehierarkian ylimmällä tasolla. Kts myös Hakalehto 2012, s. 239: Opetustoimen päätöksenteossa ja esimerkiksi opettamista ja kasvattamista koskevissa oikeudellisissa kysymyksissä tulee lähtökohdaksi ottaa lapsioikeudellinen näkökulma.

16 HE 72/2002, s. 33 ja s. 54. Hyvän hallinnon oikeusperiaatteita ovat yhdenvertaisuus-, tarkoitussidonnaisuus, suhteellisuus-, luottamuksensuoja ja objektiviteetti-periaate. Niillä pyritään estämään harkintavallan väärin- käytöksiä. Kulla 2015, s. 94. Yleisesti hallintolain tarkoitus on edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa (HL 1§).

Tapauskohtaista tulkinnanvaraa sisältävissä säädöksissä ei pystytä antamaan erilaisiin tosi- asiallisiin tilanteisiin yksiselitteisesti soveltuvia oikeusohjeita, joten tarkastusta suorittavalle jää väistämättä harkintavaltaa, joka on aina riskitekijä.

2 OPPILAS JA OPPIMISYMPÄRISTÖ

2.1 Oppilaan aseman normipohja ja oppivelvollisuus

Suomessa myös oppivelvollisia lapsia suojataan säädöshierarkian ylimmällä tasolla Suomen kansainvälisillä ihmisoikeuksilla ja perustuslaillisilla perusoikeuksilla kuin myös Euroopan unionin sääntelyllä.¹⁷ Ihmisoikeusnormit velvoittavat valtiota toimimaan siten, että sopimus- ten sisältö toteutuu sen lainkäyttöpiirissä. Perustuslaki sisältää kaikille taatut tärkeimmät pe- rusoikeudet, jotka eivät saa olla ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.¹⁸

Ihmisoikeuksien¹⁹ katsotaan kuitenkin asettavan vain vähimmäistason ihmisoikeuksien oi- keussuojalle. Tällöin kansallisen perusoikeussuojan taso voi olla tiukempaa tai korkeampaa kuin mitä ihmisoikeuksista johtuu. Viranomaiset voivat siis aina valita ja toteuttaa tiukem- man suojan tason mitä vähimmäistaso edellyttää.²⁰ Myös kouluympäristössä opetushenkilö- kunnan, joilla tekstissä tarkoitetaan opettajia ja rehtoreita, on pidettävä mielessä, että ihmis- ja perusoikeuksien velvoittama taso on vasta minimitaso vuorovaikutuksessa lapsien kanssa.

Esimerkiksi opettaja tai rehtori voi kieltäytyä ryhtymästä vaatteentarkastukseen suojellak- seen lapsen oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen tehokkaammin kuin perusoi- keuksien rajoitusperusteet ovat pitäneet välttämättömänä. Tämän hän voi perustella sillä, että jo tahaton virhe suorittamistavassa tai lapsen edun arvioinnissa saattaa loukata perusoikeu- den suojattua ydinosaa.

Yhteneväisen arvopohjan vuoksi perustuslaillisilla perusoikeuksilla on vahvaa sisällöllistä yhtäläisyyttä Suomea koskevien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Perusoikeuksiin puuttu- minen edellyttää lailla säätämistä ja perusoikeuksien rajoitusperusteiden täyttämistä.²¹ Myös

17 Ojanen & Sheinin 2011, s. 171. Perusoikeusjärjestelmän lisäksi ihmisiä suojaavat Suomen kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jotka on laadittu Euroopan neuvostossa, Kansainvälisessä työjärjestössä tai Yhdisty- neissä kansakunnissa, sekä Euroopan unionissa. Oppilaan asemasta Hakalehto 2015, s. 84.

18 Jyränki 2000, s. 74 –75.

19 Ojanen 2003, s. 70: Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan kaikille ylikansallisesti kuuluvia, erityisen tärkeitä tai pe- rustavanlaatuisia oikeuksia. Ihmisoikeuksien taustalla on pyrkimys määrittää ja edistää ihmisarvon kunnioitta- mista ja halu estää ihmisoikeuksia loukkaavien tekojen toistuminen. Ihmisoikeudet ilmentävät ihmiskunnalle yhteistä arvopohjaa ja ovat yleisiä, pysyviä ja luovuttamattomia.

20 Viljanen 2011, s. 192. Kts. myös Ojanen &Scheinin 2011, s. 192.

21 PeVM 25/1994, s. 4 ja 5; Karapuu 2011, s. 63 - 64. Kts. myös Viljanen 2011, s. 139 ja 149.

perusopetuslain vaatteentarkastusoikeutta säädettäessä jouduttiin punnitsemaan rajoituspe- rusteiden täyttymistä.²² Koska vaatteentarkastusoikeus kajoaa joihinkin lapsen perusoikeuk- siin, tarkastellaan vaatteentarkastusvaltuutta myös perusoikeuksien rajoitusperusteiden kautta.²³

PL 22 § määrää, että julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Sen katsotaan asettavan oikeusperustan ihmisoikeusvelvoitteiden erityisasemalle sekä ih- mis-, että perusoikeusmyönteiselle laintulkinnalle.²⁴ Se tarkoittaa myös, että julkisen vallan on toimittava aktiivisesti suojatakseen ja luodakseen todellisia edellytyksiä ihmisoikeuksien toteutumiselle.²⁵ Ihmisoikeusvelvoitteiden ensisijainen noudattaminen koskee myös kaikkia julkisen vallan käyttäjiä, kuten opettajia ja rehtoreita turvaamis- ja voimankäyttötilan- teissa.²⁶ Heidän tulee kaikessa toiminnassaan ensisijaisesti huolehtia sen olevan ihmisoi- keusvelvoitteiden – ja arvojen mukaista. Heiltä edellytetään myös aktiivisia toimia ihmisoi- keuksien toteutumiselle. Opetushenkilökunnan tulee rakentaa sellaista oppimisympäristöä ja -kulttuuria, joka luo edellytyksiä lapsen oikeuksien toteutumiselle.

Lapsen oikeudet nähdään koosteena ihmisoikeussopimuksiin ja kansallisiin lakeihin perus- tuvista oikeuksista.²⁷ Lapsen turvattavat oikeudet muodostavat vaatteentarkastustoimivaltaa käyttäville opettajille ja rehtoreille oikeudellisia velvoitteita, joiden toteuttamisen kautta lap- sen oikeudet joko täyttyvät tai eivät. Hakalehto toteaa, että lapsen oikeudet realisoituvat juuri arjen käytänteissä, ja suurin osa oikeuksista toteutuu ainoastaan, jos joku ne vapaaehtoisesti toteuttaa.²⁸ Mäntylä painottaa, että mitä merkittävämmäksi julkisen vallan käyttö kouluissa käy, sitä voimakkaammin oppilaiden perus- ja ihmisoikeudet nostavat merkitystään.²⁹ Koska oppilaan vaatteiden tarkastaminen on merkittävä julkisen vallankäytön lisäys koulussa, ei lapsen oikeuksia vaatteentarkastuksessa voida tarkastella ainoastaan perusopetuslain sekä

22 PeVL 35/2013 vp, s. 3 – 4.

23 Ojanen 2003, s. 69. Kts. myös Toivonen 2017, s. 56. Ihmisoikeussopimusten velvoitteet asettavat myös mittareita perusoikeuksien rajoitusten hyväksyttävyyden arvioinneille. Hyväksyttäviksi rajoitusperusteiksi voi- daan katsoa vain ne, jotka ovat hyväksyttäviä myös asiaa koskevan ihmisoikeusartiklan mukaan.

24 Ojanen 2003, s. 68 - 69. Kts. myös Ojanen & Scheinin 2011, s. 189.

25 Toivonen 2017, s. 56 – 57.

26 Opettaminen sinänsä on hallintotoimintaa, jonka tuloksena ei synnyt hallintopäätöksiä, eikä se ole julkisen vallan käyttöä. Opetettaessa kuitenkin hoidetaan julkista hallintotehtävää eli tosiasiallista hallintotoimintaa ja sitä koskevat hallintolaki ja hyvän hallinnon vaatimukset. Mäenpää 2011, s. 32 –33 sekä Kulla 2015, s. 27.

Kts. myös Mäenpää 2016, s. 42 ja 53.

27 HE 309/1993 vp, s. 23. Kts. myös Hakalehto-Wainio 2013a, s.13.

28 Hakalehto 2018b, s. 33. Myös perusoikeuksien tosiasiallinen toteuttaminen edellyttää julkisen vallan aktii- visia toimenpiteitä. Aer 2000, s. 71.

29 Mäntylä 2013, s. 241.

turvattavien perusoikeuksien ja niiden rajoitusedellytysten määritteleminä - vaan myös ih- misoikeuksien kautta.

Lapsen oikeuksia suojaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus sekä lisäksi Euroopan ihmis- oikeussopimus eli yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä sen myöhemmin laaditut 1. – 8. lisäpöytäkirjat (SopS 18 ja 19/1990, EIOS).³⁰ Euroopan ihmis- oikeussopimus ei sisällä erityisesti lapsia koskevia määräyksiä, vaikka koskeekin lapsia yh- täläisesti kuten aikuisia.³¹ Sovellettavista ihmisoikeussopimuksista lapsen oikeuksia yksi- tyiskohtaisimmalla, laajemmalla ja kattavimmalla tavalla³² suojaava sopimus on lapsen oi- keuksien sopimus,³³ jonka asettamia velvoitteita ja arvoja vaatteentarkastustoimivallalle tästä syystä pääasiassa käsitellään. Työssä on siis lapsioikeudellinen näkökulma.³⁴

Lapsen oikeuksien sopimus on keskeisin lasta myös oppilaana koskeva ihmisoikeussopimus.

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan kaikkien lakien, jotka liittyvät lapsen oikeudelli- seen asemaan, on oltava sopusoinnussa lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.³⁵ Tämä tar- koittaa, että myös opetustointa koskevan lainsäädännön tulee edistää oppilaan oikeuksien mahdollisimman täysimääräistä toteutumista.³⁶ Tämä vaatimus koskee luonnollisesti perus- opetuslakia (POL) ja siinä opettajille ja rehtoreille annettuja toimivaltuuksia, kuten vaatteen- tarkastusoikeutta. Jotta lapsen oikeudet toteutuvat lainsäädännössä, edellyttää se vahvaa lap- sinäkökulmaa lainsäädäntövaiheessa.

Lapsen oikeuksien sopimus nähdään välineenä lapsen oikeuksien ymmärtämiseen.³⁷ Se on myös avain ymmärtää lapsen tarpeita yli kansallisten kulttuuristen ja tottumuksellisten käy- tänteiden. Esimerkiksi Suomen koulumaailmassa on hyvin sisäistetty ruumiillisen

30 Kuten myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista säädetty yleissopimus (SopS 27/206).

31 Hirvelä & Heikkilä 2017, s. 64.

32 Hakalehto 2011, s. 514: Lapsen oikeuksien sopimus yhdistää sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset oikeu- det, peruselintasoon liittyvät oikeudet sekä siviili- ja poliittiset oikeudet. Se myös sisältää erityisiä, vain lasta suojaamaan tarkoitettuja oikeuksia, kuten oikeudet leikkiin ja vapaa-aikaan.

33 Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut LOS:n sisältävän ne standardit, joiden mukaan lapsen ihmisoikeuksia on tarkasteltava. Kts. Sahin vs. Saksa 30943/96. Tulkinta Hakalehto-Wainio, 2013a, s.

21. Kts. myös Kangas, 2019, s. 17, jossa todetaan, että lapsioikeudessa oikeuslähdehierarkian ylimmällä tasolla ovat Suomea kansainvälisesti ja kansallisesti sitovat perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet.

34 Hakalehto 2018b, s. 11. Lapsioikeus tarkastelee lapsen oikeuksia eri toimintaympäristöissä, ja tulkitsee ja systematisoi [tässä tulkitsee] alaikäisen eli alle 18-vuotiaan oikeudellista asemaa koskevia normeja.

35 CRC/GC/2003/5 kohta 32. Kts. myös Toivonen 2017, s. 57.

36 Hakalehto 2015, s. 84.

37 Hakalehto-Wainio 2011, s. 525. Vrt. Toivonen 2017, joka muistuttaa, että sopimusta ei tule nähdä lapsen oikeuksia koskevan keskustelun päätepisteenä, eikä lapsen oikeuksia ole sopimuksessa tyhjentävästi lueteltu, eivätkä ne ole ongelmattomia.

kurituksen sopimattomuus kasvatusvälineenä, mutta saatetaan olla sokeita muunlaiselle hal- ventavalle kohtelulle – joka on LOS:n mukaan yhtä kiellettyä (LOS artikla 37 kohta a).

LOS:n sisältö on siis kattava, mutta valvonta tapahtuu lapsen oikeuksien komitean yleis- kommenttien ja muiden kannanottojen kautta, joilla on vain soft law –tasoinen velvoitta- vuus.³⁸

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas valvoo tehokkaasti myös lapsiväestöä suojaavaa Eu- roopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista ja sen päätökset sitovat sopimusvaltiota (EIOS 46 artikla). EIT ratkaisee myös yksilövalituksia³⁹ (EIOS artikla 34) eli jokainen omasta mielestään ihmisoikeusloukkauksen kohdannut voi viedä asiansa EIT:n käsitettä- väksi.⁴⁰

EIOS:n 2 artikla turvaa esimerkiksi lapsen absoluuttista oikeutta elämään: Se asettaa valti- olle positiivisen velvollisuuden suojella elämää, joka konkretisoituu asianmukaisen lainsää- dännön sekä hallinnollisten ja oikeudellisten puitteiden kautta. Valtioilla on artiklan edellyt- tämä velvollisuus ennaltaehkäistä ja suojella henkilöä toisen henkilön tuottamalta väkival- lalta.⁴¹ Tällaisesta valtiota velvoittavasta, hallinnollisten ja oikeudellisten rakenteiden toteut- tamasta suojelusta myös vaatteentarkastustoimivallan säätämisessä on kyse.

EIOS korosti tätä positiivista velvollisuutta toimia henkilön suojelemiseksi erityisesti pien- ten lasten kohdalla muun muassa tapauksessa O’Keeffe v. Ireland.⁴² Siinä EIT katsoi, että valtiolla on velvollisuus varmistaa toimivat menettelytavat, joilla voidaan estää lasten jou- tuminen kaltoin kohdelluksi. Tällaisiksi turvakeinoiksi katsottiin esimerkiksi lain tehokas täytäntöönpano ja tehokas valvonta. Samat vaateet koskevat myös vaatteentarkastusoikeutta, jonka käytöstä toistaiseksi puuttuu tehokas valvontamenetelmä.

38 Sormunen 2016, s. 311. Soft law tarkoittaa sallittua oikeuslähdettä. Kts. Siltala, 2001, s. 100. Laakso 2012, s. 287 selittää sallitun oikeuslähteen, ei-sitovaksi vaan oikeuslähteeksi, joille voi kuulua tulkintaa ohjaava nor- matiivinen merkitys ja jotka toimivat argumentaation täydentäjinä.

39 EIT:n ottaa vastaan valituksia, joissa yksityishenkilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä väittää jonkun korkeista sopimuspuolista loukanneen heidän yleissopimuksesta tai sen pöytäkirjasta tunnustettuja oikeuksiaan.

40 Hirvelä & Heikkilä 2017, s. 39. EIT tekee tapauskohtaisen analyysin soveltamalla soveltuvat periaatteet tapauksen faktoihin. Lopputuloksena päädytään toteamaan loukkaus tai siihen, ettei sitä ole. Todetuissa louk- kaustapauksissa, valittajan niin vaatiessa, voidaan valtio velvoittaa maksamaan kohtuullinen hyvitys EIOS:n artikla 41 perusteella. Kts. myös Toivonen 2017, s. 47 – 48.

41 Hirvelä & Heikkilä 2017, s. 64.

42 O’Keeffe v. Ireland [GC], nro. 35810/09. Kts. Heikkilä & Hirvelä, 2017, s. 205.

Euroopan unionissa (EU) ihmisoikeuksia takaa uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (ESP, SopS 78 – 80/2002), joka velvoittaa jäsenvaltioita, kuten Suomea. Kaikki EU:n jäsen- valtiot ovat ratifioineet YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen, joten EU:n on noudatet- tava sopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja määräyksiä ainakin EU:n toimivaltaan kuu- luvissa asioissa.⁴³ Koska LOS on sisällöllisesti Euroopan sosiaalista peruskirjaa kattavampi ihmisoikeussuoja lapsille, ei siihen juuri enempää tekstissä palata.

PL 6 § 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen⁴⁴ ja oppi- velvollisuudesta säädetään lailla. Maksutonta perusopetusta turvaavat perustuslain lisäksi ihmisoikeudet. LOS:n 28 artikla, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytä- kirjan 2 artikla, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainväli- sen yleissopimuksen (myöhemmin TSS) 13 artikla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artikla määrittävät maksuttoman perusopetuksen kaikkien oikeudeksi.⁴⁵

Oikeus opetukseen tarkoittaa jokaiselle kuuluvaa perusoikeutta tietoihin ja taitojen oppimi- seen. Se tulkitaan oikeudeksi saada opetusta, opettaa ja perustaa kouluja. Oikeus sisältää myös velvoitteita opetuksen järjestäjälle: opetuksen tulee olla maksutonta, oppimisympäris- tön asianmukaista, opetuksen laadukasta sekä opetussuunnitelman mukaista (POL 30 §).

Velvollisuus järjestää perusopetus ja toteuttaa oppilaan oikeus opetukseen on kunnilla (POL 4§).⁴⁶ Kunnan lisäksi opetusta voivat valtioneuvoston luvalla järjestää rekisteröidyt yhteisöt tai säätiöt (POL 7.1 §),⁴⁷ jolloin POL 36 e §:n vaatteentarkastusoikeus koskee myös näitä opetuksen järjestäjiä. Kaikkien opetuksen järjestäjien tulee hyväksyä perusopetusta varten opetussuunnitelma (POL 15.1 §), jossa myös turvallisuuteen liittyviä asioita tuodaan esille.

Perusopetuslaki (POL) ja perusopetusasetus (852/1998) ovat keskeisiä perusopetusta koske- via säännöksiä. POL 25 §:n mukaan kaikki Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat

43 Käsikirja Euroopan lapsen oikeuksia koskevasta oikeudesta 2015, s. 26 – 27: Yksikään EU:n jäsenyydestä johtuva velvoite ei saisi olla ristiriidassa jäsenvaltioiden omasta valtiosäännöstä ja kansainvälisistä ihmisoi- keussitoumuksista johtuvien velvoitteiden kanssa. Tämä on vahvistettu erityisesti EU:n perusoikeuskirjassa.

Perusoikeuskirjan 24 artikla perustuu suoraan lapsen oikeuksien sopimuksen määräyksiin, kuten esimerkiksi lapsen edun periaate (LOS 3 artikla) ja lapsen osallistumisen periaate (LOS 12 artikla).

44 Perusopetuksella tarkoitetaan oppivelvollisuutta. Arajärvi 2015, s. 15 – 17.

45 Arajärvi 2015, s. 45.

46 Arajärvi 2015, s. 17 – 19.

47 Luvan myöntämisen edellytys on erityinen koulutus- tai sivistystarve ja pääsääntöisesti opetuksen järjestä- misestä on luvan saamiseksi sovittava kunnan kanssa. POL 7 § 1 mom.

oppivelvollisia,⁴⁸ ja vaatteentarkastustoimivalta koskettaa heitä kaikkia eli valtaisaa lapsi- ryhmää. Oppivelvollisella on puolestaan velvollisuus omaksua perusopetuksen oppimäärä, mutta ei ole koulupakkoa (POL 9.1 §).⁴⁹ Lapsella on oikeus saada opetusta sekä oppivelvol- lisuus. Oppivelvollisuudesta itsestään ei seuraa lapsen oikeuksien rajoittamismahdolli- suutta.⁵⁰ Oppivelvollisuus suoritetaan yleensä koulussa tai lapsen on muulla tavalla saatava perusopetusta vastaavat tiedot (POL 26.1). Koulussa olevan oppilaan on velvollisuus muun muassa olla läsnä (POL 35.1 §) ja hänen käyttäydyttävä ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden asiallisesti (POL 35.2 §)

PL 30 § täsmentää perustuslaillista oikeutta maksuttomaan perusopetukseen siten, että ope- tukseen osallistuvalla on oikeus työpäivän aikana saada opetussuunnitelman mukaista ope- tusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tarpeen ilme- tessä. Maksuttomuuden, laadukkaan opetussuunnitelman mukaisten opetussisältöjen ja tuen lisäksi opetustoimen tulee huolehtia myös turvallisesta oppimisympäristöstä (POL 29§ muu- tossäädös 1267/2013) sekä työrauhasta, joka sisältyy laissa mainitsematta samaan säädök- seen.⁵¹ Työrauhan antaminen toisille kuuluu myös oppilaan velvollisuuksiin osana asiallista käyttäytymistä (POL 35.2 §).

Opetussuunnitelma on keskeinen oikeuslähde opetustoimessa, joka välittää yhteiskunnan ar- voja lapsille ja nuorille. Myös opetussuunnitelman perusteiden on oltava harmoniassa ihmis- soikeussopimusten ja perustuslain kanssa. Opetushallituksen laatimat opetussuunnitelman perusteet sisällyttävät opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt koulu- tai järjestäjäkohtaisiin opetussuunnitelmaan.⁵² Opetussuunnitelman avulla pyritään myös yhdenvertaistamaan ope- tusten sisältöjä kansallisesti (POL 2.3 §).⁵³ Koulutoimintaa ohjaavat lisäksi muun muassa opetuksen järjestäjän hyväksymät järjestyssäännöt, Opetus- ja kulttuuriministeriön antamat Perusopetuksen laatukriteerit sekä Opetushallituksen laatimat Hyvän ohjauksen kriteerit.

48 Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän ja päättyy perusopetuksen oppimäärän suo- rittamiseen tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Sairauden tai vamman vuoksi oppivelvollisuusaika voi pidentyä kahdella vuodella. Kunnalle POL 4 §:ssä säädetty velvollisuus järjestää esi- ja perusopetusta koskevat oppivelvollisten lisäksi kaikkia kunnassa asuvia oppivelvollisuusikäisiä.

49 Perusopetuksen oppimäärä on laajuudeltaan yhdeksän vuotta.

50 Hakalehto 2018, s. 304.

51 Hakalehto 2015, s. 51.

52 Hakalehto 2015, s. 56; Hakalehto 2018, s. 296.

53 Opetussuunnitelman perusteista eli perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, oppilaanoh- jauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön ja oppilashuollon keskeisistä periaatteista sekä opetustoimeen kuuluvan oppilashuollon ta- voitteista päättää opetushallitus (POL 14.2 §).

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan toiminta koulussa on järjestettävä sillä tavalla, että se tuo kaikessa ilmi ihmisoikeuksien kunnioitusta.⁵⁴ Hakalehto näkeekin opetustoimen parhaimmillaan toimivan oppilaan oikeuksien toteuttajana, jolloin oppivelvollisuus ei rajoita lapsen perus- ja ihmisoikeuksia.⁵⁵ Opetustoimihan käytännössä vastaa lapsen subjektiivi- sesta oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen. Vaatteentarkastustoimivalta turvaamistoi- mena kuitenkin väistämättä rajoittaa joitakin lapsen oikeuksia, kuten oikeutta henkilökoh- taiseen koskemattomuuteen ja yksityisyyteen samalla kun sillä on pyrkimys lisätä oikeutta turvallisuuteen. Tällöin syntyy oikeuksien ristiriitatilanne, jossa oppivelvollisen oikeuksia käytännön tilanteessa punnitsee opettaja tai rehtori.

2.2 Tavoitteita perusopetuksessa ja vaatteentarkastuksessa

POL:n 2.1 §:n mukaan opetuksen tehtävä on tietojen ja taitojen antamisen lisäksi tukea op- pilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Ope- tuksen tulee edistää tasa-arvoisuutta ja sivistystä (POL 2.2 §). Nämä tavoitteet tarkoittavat muun muassa toisten ihmisten, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämistä sekä oppilaan kasvattamista tasapainoiseksi ja hyväitsetuntoiseksi. Opetuksen tulisi edistää myös terveyttä ja hyvinvointia sekä ohjata hyviin tapoihin. Opetuksella pyritään tukemaan oppilaan kasvua yhteiskunnan aktiivijäseneksi.⁵⁶

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen tulee rakentaa oppilaiden myönteistä identiteettiä ihmisinä, oppijoina ja yhteisön jäseninä sekä edistää oppilaiden osallisuutta. Pe- rusopetus kasvattaa oppilaita ihmisoikeuksien tuntemiseen, kunnioittamiseen ja puolustami- seen sekä kartuttaa sosiaalista pääomaa, joka koostuu ihmisten välisistä yhteyksistä, vuoro- vaikutuksesta ja luottamuksesta.⁵⁷ Lapsi kasvaa kunnioittamaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuk- sia tullessaan itse kunnioitetuksi vuorovaikutustilanteissa myös kouluympäristössä. Lapsi voi puolustaa koulussa omia oikeuksiaan ainoastaan ne tuntiessaan, ja se tapahtuu aikuisten tuella, kuten oikeuksien toteuttaminenkin.

54 CRC/GC/2001/1 kohta 8.

55 Hakalehto 2015, s. 51 – 52.

56 Valtioneuvoston asetus 422/2012, 2 §.

57 Opetussuunnitelman perusteet 2014, s. 18.

Lapsen oikeuksien sopimus vaatii koulutuksen tavoitteilta perusopetuslakia enemmän.⁵⁸ Sen asettamat koulutuksen tavoitteet ilmaisevat kasvua vastuullisuuteen yhteiskunnan jäsenenä, globaaliin ihmisten erityisyyden ja eri kulttuurien kunnioittamiseen sekä ihmisoikeuksien arvostamiseen. Lapsen henkilökohtaisten ja taustaansa liittyvien kulttuuristen erityisyyspiir- teiden huomioiminen myös vaatteentarkastuksessa opettajan ja rehtorin taholta on ehdotto- man tärkeätä. Koulun kaiken toiminnan tulee heijastaa lapsen oikeuksien arvomaailmaa. Pe- rusopetuslain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä todetaankin, että lisäksi on tär- keää kiinnittää huomiota lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumi- seen.⁵⁹ YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on kuitenkin oikeuslähdehierarkian huipulla lapsioikeushierarkian keskeisin säännös,⁶⁰ joka velvoittaa lapsen oikeuksien toteuttamiseen, ei pelkästään kiinnittämään siihen huomiota.

Näitä lapsen oikeuksien sopimuksen koulutukselle asettamia arvoja käsitellään YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa numero 1.⁶¹ Siinä painotetaan, ettei edellä mainittuja arvoja (LOS artikla 29 kohta 1) voida tehokkaasti edistää, elleivät koulussa käytettävät ope- tusmenetelmät ja toimintatavat heijasta sopimuksen henkeä, koulutusfilosofiaa ja tavoitteita.

Opettavien tulee myös itse ilmentää näitä lapsen oikeuksien arvoja ja olla vakuuttuneita nii- den tärkeydestä. Siksi periaatteita tukevat koulutusohjelmat nähdään välttämättömiksi muun muassa. opettajille ja muille oppimisympäristössä työskenteleville sekä kouluhallinnon vir- kamiehille perus- ja täydennyskoulutuksen yhteydessä.⁶² Tämä asettaa vahvoja vaateita opettajan ja rehtorin kaikelle toiminnalle edellyttäessään vahvaa ihmis- ja perusoikeusmyön- teistä tieto- ja arvopohjaa.

Komitean yleiskommentti on painoarvoltaan vain sallittu oikeuslähde,⁶³ mutta palauttaa lap- sen oikeuksien toteutumisen kouluympäristöön ja sen arkeen. Arvokasvastusta ja tietoa

58 Lapsen koulutuksen tulee tavoitella lapsen persoonallisuuden, lahjojen ja valmiuksien kehittymistä mahdol- lisimman täysiin mittoihinsa. Koulutuksen tulee pyrkiä lisäämään lapsen tuntemaa kunnioitusta ihmisoikeuk- sien periaatteita, elinympäristöä ja vanhempia, omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja ja asuin- ja synnyinmaan arvoja sekä omasta poikkeavia kulttuureja kohtaan. Opetuksen tulee myös valmistaa lasta vas- tuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa ymmärryksen, rauhan, suvaitsevaisuuden ja globaalin ystävyyden hengessä (LOS 29 artikla kohta 1).

59 HE 66/2013 vp, s. 59. Sekä Kangas 2019, s. 30 – 31, jossa katsotaan, että lapsen edun -käsitteen kautta koko lapsioikeudellinen lainsäädäntö on muuttunut lapsikeskeiseksi, asioita tarkastellaan lapsen perspektiivistä.

60 Kangas 2019, s. 4. Sekä Pajulammi s. 172, jossa todetaan, että lapsen oikeuksien sopimus on saatettu lain tasoisena voimaan ja yleissopimuksella on etusija ristiriitatilanteessa kansallisen lain kanssa.

61 CRC/GC/2001/1.

62 CRC/GC/2001/1 kohta 18.

63 Siltala, 2001, s. 100.

lapsen oikeuksista tulee saada jo opettajankoulutuksessa sekä täydennyskoulutuksissa. Lap- sen oikeuksien mukaisten arvojen tulisi ilmentyä niin opetusmenetelmissä kuin opettajien käytöksessä ja siirtyä mallioppimisen kautta lapsiin arjen käytänteiden ja esimerkin kautta.⁶⁴ Vaatimus edellyttää oppilaan kunnioittamista myös tiukoissa, konfliktisissa tai ristiriitaisissa tilanteissa, kuten vaatteentarkastuksessa.

Vaatteentarkastusoikeus on osa laajempaa lakimuutosta (POL 1267/2013), jossa opettajille ja rehtoreille annettiin lisää välineitä koulujen ja oppilaitosten työrauhan ja turvallisuuden parantamiseksi.⁶⁵ Muutokset tehtiin perusopetuslakiin, lukiolakiin (629/1998),⁶⁶ ammatilli- sesta koulutuksesta annettuun lakiin sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuun la- kiin. Näihin lakeihin lisättiin muun muassa säännökset opettajien ja rehtoreiden toimival- tuuksista ottaa haltuun vaarallisia aineita ja esineitä, toimivalta tarkastaa oppilaan tavarat ja tehdä vaatteentarkastus tällaisten esineiden haltuun ottamiseksi (POL 36 e §).⁶⁷

Perusopetuslain muutoksilla haluttiin ajanmukaistaa jo käytössä olevia toimintatapoja, kuten lisätä oppilaiden osallisuutta. Tarkoitus oli siirtää painopistettä ennaltaehkäiseviin toiminta- tapoihin sekä lisätä yhdenvertaisuutta kurinpito- ja ojentamiskeinojen käytössä.⁶⁸ Tarkenne- tusti vaatteentarkastusoikeudella haluttiin antaa opettajille ja rehtoreille toimivalta tarkastaa käsin etsimällä ja tunnustelemalla, onko asian selvittämiseen yhteistyöhaluton oppilas kät- kenyt vaatteisiinsa turvallisuusriskin aiheuttavan esineen tai aineen.⁶⁹ Perusopetuslain 36 3

§ oikeuttaa tavaroiden lisäksi tarkastamaan päällisin puolin oppilaan vaatteet 29.2 §:ssä tar- koitetun kielletyn esineen tai aineen haltuun ottamiseksi.⁷⁰

Vaatteentarkastusoikeuden tavoitteena on siis olla keino, jolla voidaan koulupäivän aikana puuttua turvallisuutta vaarantavaan käyttäytymiseen, silloin kun oppilaalla on ilmeisyydellä hallussaan POL 29 §:ssä tarkoitettu kielletty esine tai aine, jolla voidaan vaarantaa joko omaa

64 Kts. Toivonen 2017, s. 70, jossa todetaan, että ”maailma, jossa jokaisen yksilön oikeuksia kunnioitetaan, alkaa lapsista”.

65 HE 66/2013 vp, s. 4.

66 Tämä laki on kumottu uudella lukiolailla 714/2018, joka astui voimaan 1.8.2019.

67 Kasvatuksellisia lisäyksiä olivat myös säännös kasvatuskeskustelusta ja täsmennökset jälki-istuntoa koske- vista kuin myös kurinpitokeinojen määräämiseen liittyvistä toimivaltuuksista. Perusopetuslakiin lisättiin vel- voitteita myös sairaalassa olevan oppilaan opetuksen järjestämisestä, oppilaskuntatoiminnasta perusopetuk- sessa ja oppilaiden osallisuuden lisäämisestä.

68 HE 66/2013 vp, s. 4.

69 HE 66/2013 vp, s. 48.

70 POL 36 e § säädettiin myös oikeus tarkastaa oppilaan mukana olevat tavarat ja oppilaan hallussa olevat säilytystilat.

tai toisten turvallisuutta. Laajemmin ajateltuna perusopetuslain muutossäädöksellä haettiin parannusta oppilaiden hyvinvointiin ja turvallisuuteen, sekä työrauhaan.⁷¹

Vaatteentarkastus tuottaa arvoristiriidan perusopetuksen tavoitteiden kanssa. Oppilaan jou- tuessa hyväksymään ajatuksen, että opetushenkilökunnalla on oikeus rajoittaa hänen hen- kistä ja fyysistä koskemattomuuttaan, tai tarkastuksen kohteena oleminen eivät tue kasva- mista omien ja toisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseen tai yhteiskunnan aktiivijäseneksi - vaan toimenpiteiden kohteeksi.

Tieto opetushenkilökunnan pakkovaltuuksista saattaa arkipäiväistää lapsille ajatuksen, että omia henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuuluvia oikeuksia on mahdollista rajoittaa ja tekee aikuisen ja lapsen suhteesta koulussa epätasavertaisemman. Tämä tapahtuu juuri lap- suuden herkissä kehitysvaiheissa, kun omat oikeudet, identiteetti, itsetunto ja oma rooli yh- teiskunnan osallistuvana jäsenenä pitää löytää ja vahvistaa. Lapsi elää orastavan ja kehitty- vän seksuaalisuuden aikaa, jolloin tieto opetushenkilökunnan oikeudesta koetella lapsen ruu- mista vaatteidenkin päältä saattaa aiheuttaa jopa ahdistusta.

Työrauhan parantaminen kouluympäristössä oli perusopetuslain muutossäädöksien (POL 1267/2013) toisena päätavoitteena turvallisuuden lisäksi.⁷² Työrauhaa ei mainita eikä mää- ritellä perusopetuslaissa, vaikka työrauhan ylläpitämisvaikeudet ja oppilaiden epäasiallisen käytöksen nähtiin olevan yleisesti tiedossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa olevia arki- päivän haasteita oppilaitoksissa.⁷³ Työrauhan tärkeyttä kuvaa sekin, että hallituksen esityk- sessä se mainitaan 48 kertaa.⁷⁴ Hallituksen esityksen mukaan työrauha sisältää oppilaan asi- allisen käyttäytymisen ja turvallisen oppimisympäristön lisäksi opiskelun sujumisen esteet- tömästi, oppilaiden suojaamisen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä, oppilaitoksen omaisuuden asianmukaisen käsittelyn ja oppilaitoksen järjestyssääntöjen noudattamisen.⁷⁵

Työrauha ja häiriötön koulunkäynti sisältyvät siis perusopetuslain 29 §:n oikeuteen turvalli- sesta oppimisympäristöstä.⁷⁶ Myös POL 35.2 § velvoittaa oppilasta käyttäytymään

71 HE 66/2013 vp, s. 1 ja 4.

72 HE 66/2013 vp, s. 1 ja 4.

73 HE 66/2013 vp, s. 5 - 6.

74 HE 66/2013 vp.

75 HE 66/2013 vp, s. 6.

76 Hakalehto-Wainio 2010, s. 42.

asiallisesti ja työrauhan rikkominen voidaan määritellä asiattomaksi käytökseksi.⁷⁷ Oppilaan käytös koulussa ei saa häiritä opettajien ja muiden oppilaiden työrauhaa ja oppimisen iloa.⁷⁸

Työrauhasta vastaa koko kouluyhteisö yhdessä, sillä oppilaiden osalta velvollisuuksiin kuu- luu käyttäytyä asiallisesti (POL 35.1 §).⁷⁹ On kuitenkin huomioitava, että ensisijainen vastuu yhteisön hyvinvoinnista, johon työrauhakin kuuluu, on kuitenkin oppilaitoksen henkilökun- nalla (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki OOHL 1287/2013 4 §). Opetuksenhan tulee edistää terveyttä ja hyvinvointia (valtioneuvoston asetus 422/2012 2 §)

Työrauhan oikeudellisen pohjan katsotaan löytyvän koulun kasvatuksellisesta perustehtä- västä.⁸⁰ POL:n 2.1 §:n mukaan opetuksen tulee (tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden li- säksi) tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettiseen vastuuseen. Näiden tavoitteiden⁸¹ tulisi ohjata kaikkien koulussa tapahtuvien tilanteiden hoitamista, kuten vaatteentarkastusta.

Lapset oppivat sopivia käyttäytymismalleja ja toisten ihmisten kunnioittamista, tasa-arvoista kohtelua sekä hyviä tapoja parhaiten käytännön tilanteissa - tullessaan tilanteesta riippumatta itse aikuisten taholta kunnioittavasti, tasa-arvoisesti ja hyvien tapojen mukaisesti kohdel- luksi. Nämä ovat siis perusopetuslain lähtökohdat myös turvallisuutta vaarantavan oppilaan kohtaamiselle vaatteentarkastustilanteessa.

Työrauhan ylläpitämisen keinojen tulee olla paitsi tehokkaita, myös koko kouluyhteisön hy- väksymiä. Niiden tulee olla sosiaalisesti oikeudenmukaisia, selkeitä, johdonmukaisia sekä juridisesti että moraalisesti lapsen oikeuksia noudattavia.⁸² Näitä samoja vaateita voi perus- tellusti odottaa myös muilta turvallisuuden edistämiseen koulussa pyrkiviltä toimilta, kuten vaatteentarkastuksen suorittamiselta.

77 Hakalehto-Wainio 2012b, s. 97.

78 Hakalehto-Wainio 2010, s. 43 ja 54. Tavanomaisimpia häiriöitä ovat opetuksen häirintä, kotitehtävien lai- minlyönnit, poissaolot ilman hyväksyttävää syytä, asiaton käytös, järjestyssääntöjen rikkominen, vilpillinen menettely ja väkivaltainen tai uhkaava käyttäytyminen. HE 66/2013 vp, s. 6.

79 HE 66/2013 vp, s. 5 Oppilaan velvollisuuksiin kuuluu myös tehtävien tunnollinen suorittaminen (POL 35.2§) sekä osallistuminen opetukseen, johon hänet on otettu (POL 35.1 §).

80 HE 66/2013 vp, s. 5

81 Nämä tavoitteet tarkoittavat muun muassa toisten ihmisten, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämistä sekä oppilaan kasvattamista tasapainoiseksi ja hyväitsetuntoiseksi. Opetuksen tulisi edistää myös terveyttä ja hyvinvointia sekä ohjata hyviin tapoihin. Opetuksella pyritään tukemaan oppilaan kasvua yhteis- kunnan aktiivijäseneksi sekä antamaan edellytyksiä toimia tasa-arvoisessa ja demokraattisessa yhteiskun- nassa.⁸¹

82 Hakalehto-Wainio 2010, s. 54.