Suomessa myös oppivelvollisia lapsia suojataan säädöshierarkian ylimmällä tasolla Suomen kansainvälisillä ihmisoikeuksilla ja perustuslaillisilla perusoikeuksilla kuin myös Euroopan unionin sääntelyllä.17 Ihmisoikeusnormit velvoittavat valtiota toimimaan siten, että sopimus-ten sisältö toteutuu sen lainkäyttöpiirissä. Perustuslaki sisältää kaikille taatut tärkeimmät pe-rusoikeudet, jotka eivät saa olla ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.18
Ihmisoikeuksien19 katsotaan kuitenkin asettavan vain vähimmäistason ihmisoikeuksien oi-keussuojalle. Tällöin kansallisen perusoikeussuojan taso voi olla tiukempaa tai korkeampaa kuin mitä ihmisoikeuksista johtuu. Viranomaiset voivat siis aina valita ja toteuttaa tiukem-man suojan tason mitä vähimmäistaso edellyttää.20 Myös kouluympäristössä opetushenkilö-kunnan, joilla tekstissä tarkoitetaan opettajia ja rehtoreita, on pidettävä mielessä, että ihmis- ja perusoikeuksien velvoittama taso on vasta minimitaso vuorovaikutuksessa lapsien kanssa.
Esimerkiksi opettaja tai rehtori voi kieltäytyä ryhtymästä vaatteentarkastukseen suojellak-seen lapsen oikeutta henkilökohtaisuojellak-seen koskemattomuuteen tehokkaammin kuin perusoi-keuksien rajoitusperusteet ovat pitäneet välttämättömänä. Tämän hän voi perustella sillä, että jo tahaton virhe suorittamistavassa tai lapsen edun arvioinnissa saattaa loukata perusoikeu-den suojattua ydinosaa.
Yhteneväisen arvopohjan vuoksi perustuslaillisilla perusoikeuksilla on vahvaa sisällöllistä yhtäläisyyttä Suomea koskevien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Perusoikeuksiin puuttu-minen edellyttää lailla säätämistä ja perusoikeuksien rajoitusperusteiden täyttämistä.21 Myös
17 Ojanen & Sheinin 2011, s. 171. Perusoikeusjärjestelmän lisäksi ihmisiä suojaavat Suomen kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jotka on laadittu Euroopan neuvostossa, Kansainvälisessä työjärjestössä tai Yhdisty-neissä kansakunnissa, sekä Euroopan unionissa. Oppilaan asemasta Hakalehto 2015, s. 84.
18 Jyränki 2000, s. 74 –75.
19 Ojanen 2003, s. 70: Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan kaikille ylikansallisesti kuuluvia, erityisen tärkeitä tai pe-rustavanlaatuisia oikeuksia. Ihmisoikeuksien taustalla on pyrkimys määrittää ja edistää ihmisarvon kunnioitta-mista ja halu estää ihmisoikeuksia loukkaavien tekojen toistuminen. Ihmisoikeudet ilmentävät ihmiskunnalle yhteistä arvopohjaa ja ovat yleisiä, pysyviä ja luovuttamattomia.
20 Viljanen 2011, s. 192. Kts. myös Ojanen &Scheinin 2011, s. 192.
21 PeVM 25/1994, s. 4 ja 5; Karapuu 2011, s. 63 - 64. Kts. myös Viljanen 2011, s. 139 ja 149.
perusopetuslain vaatteentarkastusoikeutta säädettäessä jouduttiin punnitsemaan rajoituspe-rusteiden täyttymistä.22 Koska vaatteentarkastusoikeus kajoaa joihinkin lapsen perusoikeuk-siin, tarkastellaan vaatteentarkastusvaltuutta myös perusoikeuksien rajoitusperusteiden kautta.23
PL 22 § määrää, että julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Sen katsotaan asettavan oikeusperustan ihmisoikeusvelvoitteiden erityisasemalle sekä ih-mis-, että perusoikeusmyönteiselle laintulkinnalle.24 Se tarkoittaa myös, että julkisen vallan on toimittava aktiivisesti suojatakseen ja luodakseen todellisia edellytyksiä ihmisoikeuksien toteutumiselle.25 Ihmisoikeusvelvoitteiden ensisijainen noudattaminen koskee myös kaikkia julkisen vallan käyttäjiä, kuten opettajia ja rehtoreita turvaamis- ja voimankäyttötilan-teissa.26 Heidän tulee kaikessa toiminnassaan ensisijaisesti huolehtia sen olevan keusvelvoitteiden – ja arvojen mukaista. Heiltä edellytetään myös aktiivisia toimia ihmisoi-keuksien toteutumiselle. Opetushenkilökunnan tulee rakentaa sellaista oppimisympäristöä ja -kulttuuria, joka luo edellytyksiä lapsen oikeuksien toteutumiselle.
Lapsen oikeudet nähdään koosteena ihmisoikeussopimuksiin ja kansallisiin lakeihin perus-tuvista oikeuksista.27 Lapsen turvattavat oikeudet muodostavat vaatteentarkastustoimivaltaa käyttäville opettajille ja rehtoreille oikeudellisia velvoitteita, joiden toteuttamisen kautta lap-sen oikeudet joko täyttyvät tai eivät. Hakalehto toteaa, että laplap-sen oikeudet realisoituvat juuri arjen käytänteissä, ja suurin osa oikeuksista toteutuu ainoastaan, jos joku ne vapaaehtoisesti toteuttaa.28 Mäntylä painottaa, että mitä merkittävämmäksi julkisen vallan käyttö kouluissa käy, sitä voimakkaammin oppilaiden perus- ja ihmisoikeudet nostavat merkitystään.29 Koska oppilaan vaatteiden tarkastaminen on merkittävä julkisen vallankäytön lisäys koulussa, ei lapsen oikeuksia vaatteentarkastuksessa voida tarkastella ainoastaan perusopetuslain sekä
22 PeVL 35/2013 vp, s. 3 – 4.
23 Ojanen 2003, s. 69. Kts. myös Toivonen 2017, s. 56. Ihmisoikeussopimusten velvoitteet asettavat myös mittareita perusoikeuksien rajoitusten hyväksyttävyyden arvioinneille. Hyväksyttäviksi rajoitusperusteiksi voi-daan katsoa vain ne, jotka ovat hyväksyttäviä myös asiaa koskevan ihmisoikeusartiklan mukaan.
24 Ojanen 2003, s. 68 - 69. Kts. myös Ojanen & Scheinin 2011, s. 189.
25 Toivonen 2017, s. 56 – 57.
26 Opettaminen sinänsä on hallintotoimintaa, jonka tuloksena ei synnyt hallintopäätöksiä, eikä se ole julkisen vallan käyttöä. Opetettaessa kuitenkin hoidetaan julkista hallintotehtävää eli tosiasiallista hallintotoimintaa ja sitä koskevat hallintolaki ja hyvän hallinnon vaatimukset. Mäenpää 2011, s. 32 –33 sekä Kulla 2015, s. 27.
Kts. myös Mäenpää 2016, s. 42 ja 53.
27 HE 309/1993 vp, s. 23. Kts. myös Hakalehto-Wainio 2013a, s.13.
28 Hakalehto 2018b, s. 33. Myös perusoikeuksien tosiasiallinen toteuttaminen edellyttää julkisen vallan aktii-visia toimenpiteitä. Aer 2000, s. 71.
29 Mäntylä 2013, s. 241.
turvattavien perusoikeuksien ja niiden rajoitusedellytysten määritteleminä - vaan myös ih-misoikeuksien kautta.
Lapsen oikeuksia suojaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus sekä lisäksi Euroopan ihmis-oikeussopimus eli yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä sen myöhemmin laaditut 1. – 8. lisäpöytäkirjat (SopS 18 ja 19/1990, EIOS).30 Euroopan ihmis-oikeussopimus ei sisällä erityisesti lapsia koskevia määräyksiä, vaikka koskeekin lapsia yh-täläisesti kuten aikuisia.31 Sovellettavista ihmisoikeussopimuksista lapsen oikeuksia yksi-tyiskohtaisimmalla, laajemmalla ja kattavimmalla tavalla32 suojaava sopimus on lapsen oi-keuksien sopimus,33 jonka asettamia velvoitteita ja arvoja vaatteentarkastustoimivallalle tästä syystä pääasiassa käsitellään. Työssä on siis lapsioikeudellinen näkökulma.34
Lapsen oikeuksien sopimus on keskeisin lasta myös oppilaana koskeva ihmisoikeussopimus.
YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan kaikkien lakien, jotka liittyvät lapsen oikeudelli-seen asemaan, on oltava sopusoinnussa lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.35 Tämä tar-koittaa, että myös opetustointa koskevan lainsäädännön tulee edistää oppilaan oikeuksien mahdollisimman täysimääräistä toteutumista.36 Tämä vaatimus koskee luonnollisesti perus-opetuslakia (POL) ja siinä opettajille ja rehtoreille annettuja toimivaltuuksia, kuten vaatteen-tarkastusoikeutta. Jotta lapsen oikeudet toteutuvat lainsäädännössä, edellyttää se vahvaa lap-sinäkökulmaa lainsäädäntövaiheessa.
Lapsen oikeuksien sopimus nähdään välineenä lapsen oikeuksien ymmärtämiseen.37 Se on myös avain ymmärtää lapsen tarpeita yli kansallisten kulttuuristen ja tottumuksellisten käy-tänteiden. Esimerkiksi Suomen koulumaailmassa on hyvin sisäistetty ruumiillisen
30 Kuten myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista säädetty yleissopimus (SopS 27/206).
31 Hirvelä & Heikkilä 2017, s. 64.
32 Hakalehto 2011, s. 514: Lapsen oikeuksien sopimus yhdistää sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset oikeu-det, peruselintasoon liittyvät oikeudet sekä siviili- ja poliittiset oikeudet. Se myös sisältää erityisiä, vain lasta suojaamaan tarkoitettuja oikeuksia, kuten oikeudet leikkiin ja vapaa-aikaan.
33 Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut LOS:n sisältävän ne standardit, joiden mukaan lapsen ihmisoikeuksia on tarkasteltava. Kts. Sahin vs. Saksa 30943/96. Tulkinta Hakalehto-Wainio, 2013a, s.
21. Kts. myös Kangas, 2019, s. 17, jossa todetaan, että lapsioikeudessa oikeuslähdehierarkian ylimmällä tasolla ovat Suomea kansainvälisesti ja kansallisesti sitovat perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet.
34 Hakalehto 2018b, s. 11. Lapsioikeus tarkastelee lapsen oikeuksia eri toimintaympäristöissä, ja tulkitsee ja systematisoi [tässä tulkitsee] alaikäisen eli alle 18-vuotiaan oikeudellista asemaa koskevia normeja.
35 CRC/GC/2003/5 kohta 32. Kts. myös Toivonen 2017, s. 57.
36 Hakalehto 2015, s. 84.
37 Hakalehto-Wainio 2011, s. 525. Vrt. Toivonen 2017, joka muistuttaa, että sopimusta ei tule nähdä lapsen oikeuksia koskevan keskustelun päätepisteenä, eikä lapsen oikeuksia ole sopimuksessa tyhjentävästi lueteltu, eivätkä ne ole ongelmattomia.
kurituksen sopimattomuus kasvatusvälineenä, mutta saatetaan olla sokeita muunlaiselle hal-ventavalle kohtelulle – joka on LOS:n mukaan yhtä kiellettyä (LOS artikla 37 kohta a).
LOS:n sisältö on siis kattava, mutta valvonta tapahtuu lapsen oikeuksien komitean yleis-kommenttien ja muiden kannanottojen kautta, joilla on vain soft law –tasoinen velvoitta-vuus.38
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas valvoo tehokkaasti myös lapsiväestöä suojaavaa Eu-roopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista ja sen päätökset sitovat sopimusvaltiota (EIOS 46 artikla). EIT ratkaisee myös yksilövalituksia39 (EIOS artikla 34) eli jokainen omasta mielestään ihmisoikeusloukkauksen kohdannut voi viedä asiansa EIT:n käsitettä-väksi.40
EIOS:n 2 artikla turvaa esimerkiksi lapsen absoluuttista oikeutta elämään: Se asettaa valti-olle positiivisen velvollisuuden suojella elämää, joka konkretisoituu asianmukaisen lainsää-dännön sekä hallinnollisten ja oikeudellisten puitteiden kautta. Valtioilla on artiklan edellyt-tämä velvollisuus ennaltaehkäistä ja suojella henkilöä toisen henkilön tuottamalta väkival-lalta.41 Tällaisesta valtiota velvoittavasta, hallinnollisten ja oikeudellisten rakenteiden toteut-tamasta suojelusta myös vaatteentarkastustoimivallan säätämisessä on kyse.
EIOS korosti tätä positiivista velvollisuutta toimia henkilön suojelemiseksi erityisesti pien-ten laspien-ten kohdalla muun muassa tapauksessa O’Keeffe v. Ireland.42 Siinä EIT katsoi, että valtiolla on velvollisuus varmistaa toimivat menettelytavat, joilla voidaan estää lasten jou-tuminen kaltoin kohdelluksi. Tällaisiksi turvakeinoiksi katsottiin esimerkiksi lain tehokas täytäntöönpano ja tehokas valvonta. Samat vaateet koskevat myös vaatteentarkastusoikeutta, jonka käytöstä toistaiseksi puuttuu tehokas valvontamenetelmä.
38 Sormunen 2016, s. 311. Soft law tarkoittaa sallittua oikeuslähdettä. Kts. Siltala, 2001, s. 100. Laakso 2012, s. 287 selittää sallitun oikeuslähteen, ei-sitovaksi vaan oikeuslähteeksi, joille voi kuulua tulkintaa ohjaava nor-matiivinen merkitys ja jotka toimivat argumentaation täydentäjinä.
39 EIT:n ottaa vastaan valituksia, joissa yksityishenkilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä väittää jonkun korkeista sopimuspuolista loukanneen heidän yleissopimuksesta tai sen pöytäkirjasta tunnustettuja oikeuksiaan.
40 Hirvelä & Heikkilä 2017, s. 39. EIT tekee tapauskohtaisen analyysin soveltamalla soveltuvat periaatteet tapauksen faktoihin. Lopputuloksena päädytään toteamaan loukkaus tai siihen, ettei sitä ole. Todetuissa louk-kaustapauksissa, valittajan niin vaatiessa, voidaan valtio velvoittaa maksamaan kohtuullinen hyvitys EIOS:n artikla 41 perusteella. Kts. myös Toivonen 2017, s. 47 – 48.
41 Hirvelä & Heikkilä 2017, s. 64.
42 O’Keeffe v. Ireland [GC], nro. 35810/09. Kts. Heikkilä & Hirvelä, 2017, s. 205.
Euroopan unionissa (EU) ihmisoikeuksia takaa uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (ESP, SopS 78 – 80/2002), joka velvoittaa jäsenvaltioita, kuten Suomea. Kaikki EU:n jäsen-valtiot ovat ratifioineet YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen, joten EU:n on noudatet-tava sopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja määräyksiä ainakin EU:n toimivaltaan kuu-luvissa asioissa.43 Koska LOS on sisällöllisesti Euroopan sosiaalista peruskirjaa kattavampi ihmisoikeussuoja lapsille, ei siihen juuri enempää tekstissä palata.
PL 6 § 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen44 ja oppi-velvollisuudesta säädetään lailla. Maksutonta perusopetusta turvaavat perustuslain lisäksi ihmisoikeudet. LOS:n 28 artikla, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytä-kirjan 2 artikla, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainväli-sen yleissopimukkansainväli-sen (myöhemmin TSS) 13 artikla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artikla määrittävät maksuttoman perusopetuksen kaikkien oikeudeksi.45
Oikeus opetukseen tarkoittaa jokaiselle kuuluvaa perusoikeutta tietoihin ja taitojen oppimi-seen. Se tulkitaan oikeudeksi saada opetusta, opettaa ja perustaa kouluja. Oikeus sisältää myös velvoitteita opetuksen järjestäjälle: opetuksen tulee olla maksutonta, oppimisympäris-tön asianmukaista, opetuksen laadukasta sekä opetussuunnitelman mukaista (POL 30 §).
Velvollisuus järjestää perusopetus ja toteuttaa oppilaan oikeus opetukseen on kunnilla (POL 4§).46 Kunnan lisäksi opetusta voivat valtioneuvoston luvalla järjestää rekisteröidyt yhteisöt tai säätiöt (POL 7.1 §),47 jolloin POL 36 e §:n vaatteentarkastusoikeus koskee myös näitä opetuksen järjestäjiä. Kaikkien opetuksen järjestäjien tulee hyväksyä perusopetusta varten opetussuunnitelma (POL 15.1 §), jossa myös turvallisuuteen liittyviä asioita tuodaan esille.
Perusopetuslaki (POL) ja perusopetusasetus (852/1998) ovat keskeisiä perusopetusta koske-via säännöksiä. POL 25 §:n mukaan kaikki Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat
43 Käsikirja Euroopan lapsen oikeuksia koskevasta oikeudesta 2015, s. 26 – 27: Yksikään EU:n jäsenyydestä johtuva velvoite ei saisi olla ristiriidassa jäsenvaltioiden omasta valtiosäännöstä ja kansainvälisistä ihmisoi-keussitoumuksista johtuvien velvoitteiden kanssa. Tämä on vahvistettu erityisesti EU:n perusoikeuskirjassa.
Perusoikeuskirjan 24 artikla perustuu suoraan lapsen oikeuksien sopimuksen määräyksiin, kuten esimerkiksi lapsen edun periaate (LOS 3 artikla) ja lapsen osallistumisen periaate (LOS 12 artikla).
44 Perusopetuksella tarkoitetaan oppivelvollisuutta. Arajärvi 2015, s. 15 – 17.
45 Arajärvi 2015, s. 45.
46 Arajärvi 2015, s. 17 – 19.
47 Luvan myöntämisen edellytys on erityinen koulutus- tai sivistystarve ja pääsääntöisesti opetuksen järjestä-misestä on luvan saamiseksi sovittava kunnan kanssa. POL 7 § 1 mom.
oppivelvollisia,48 ja vaatteentarkastustoimivalta koskettaa heitä kaikkia eli valtaisaa lapsi-ryhmää. Oppivelvollisella on puolestaan velvollisuus omaksua perusopetuksen oppimäärä, mutta ei ole koulupakkoa (POL 9.1 §).49 Lapsella on oikeus saada opetusta sekä oppivelvol-lisuus. Oppivelvollisuudesta itsestään ei seuraa lapsen oikeuksien rajoittamismahdolli-suutta.50 Oppivelvollisuus suoritetaan yleensä koulussa tai lapsen on muulla tavalla saatava perusopetusta vastaavat tiedot (POL 26.1). Koulussa olevan oppilaan on velvollisuus muun muassa olla läsnä (POL 35.1 §) ja hänen käyttäydyttävä ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden asiallisesti (POL 35.2 §)
PL 30 § täsmentää perustuslaillista oikeutta maksuttomaan perusopetukseen siten, että tukseen osallistuvalla on oikeus työpäivän aikana saada opetussuunnitelman mukaista ope-tusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tarpeen ilme-tessä. Maksuttomuuden, laadukkaan opetussuunnitelman mukaisten opetussisältöjen ja tuen lisäksi opetustoimen tulee huolehtia myös turvallisesta oppimisympäristöstä (POL 29§ muu-tossäädös 1267/2013) sekä työrauhasta, joka sisältyy laissa mainitsematta samaan säädök-seen.51 Työrauhan antaminen toisille kuuluu myös oppilaan velvollisuuksiin osana asiallista käyttäytymistä (POL 35.2 §).
Opetussuunnitelma on keskeinen oikeuslähde opetustoimessa, joka välittää yhteiskunnan ar-voja lapsille ja nuorille. Myös opetussuunnitelman perusteiden on oltava harmoniassa ihmis-soikeussopimusten ja perustuslain kanssa. Opetushallituksen laatimat opetussuunnitelman perusteet sisällyttävät opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt koulu- tai järjestäjäkohtaisiin opetussuunnitelmaan.52 Opetussuunnitelman avulla pyritään myös yhdenvertaistamaan ope-tusten sisältöjä kansallisesti (POL 2.3 §).53 Koulutoimintaa ohjaavat lisäksi muun muassa opetuksen järjestäjän hyväksymät järjestyssäännöt, Opetus- ja kulttuuriministeriön antamat Perusopetuksen laatukriteerit sekä Opetushallituksen laatimat Hyvän ohjauksen kriteerit.
48 Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän ja päättyy perusopetuksen oppimäärän suo-rittamiseen tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Sairauden tai vamman vuoksi oppivelvollisuusaika voi pidentyä kahdella vuodella. Kunnalle POL 4 §:ssä säädetty velvollisuus järjestää esi- ja perusopetusta koskevat oppivelvollisten lisäksi kaikkia kunnassa asuvia oppivelvollisuusikäisiä.
49 Perusopetuksen oppimäärä on laajuudeltaan yhdeksän vuotta.
50 Hakalehto 2018, s. 304.
51 Hakalehto 2015, s. 51.
52 Hakalehto 2015, s. 56; Hakalehto 2018, s. 296.
53 Opetussuunnitelman perusteista eli perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, oppilaanoh-jauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön ja oppilashuollon keskeisistä periaatteista sekä opetustoimeen kuuluvan oppilashuollon ta-voitteista päättää opetushallitus (POL 14.2 §).
YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan toiminta koulussa on järjestettävä sillä tavalla, että se tuo kaikessa ilmi ihmisoikeuksien kunnioitusta.54 Hakalehto näkeekin opetustoimen parhaimmillaan toimivan oppilaan oikeuksien toteuttajana, jolloin oppivelvollisuus ei rajoita lapsen perus- ja ihmisoikeuksia.55 Opetustoimihan käytännössä vastaa lapsen subjektiivi-sesta oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen. Vaatteentarkastustoimivalta turvaamistoi-mena kuitenkin väistämättä rajoittaa joitakin lapsen oikeuksia, kuten oikeutta henkilökoh-taiseen koskemattomuuteen ja yksityisyyteen samalla kun sillä on pyrkimys lisätä oikeutta turvallisuuteen. Tällöin syntyy oikeuksien ristiriitatilanne, jossa oppivelvollisen oikeuksia käytännön tilanteessa punnitsee opettaja tai rehtori.