PL 7.1 §:n mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen. Sama lainkohta suojaa myös henki-lökohtaista koskemattomuutta, joka myös on relevantti perusoikeus vaatteentarkastusoi-keutta tarkastellessa.83 Oikeus maksuttoman perusopetukseen (PL 16§) edellyttää, että kou-lutyö on järjestettävä siten, ettei oikeus koulunkäyntiin häiriinny.84 Koska oikeus perusope-tukseen tarkoittaa myös valtion käyttämää koululaista velvoittavaa pakkoa, perusopeperusope-tukseen osallistuville on opetuksen järjestäjä velvoitettu luomaan sellaiset kouluolosuhteet, joissa oppilaan psyykkinen ja fyysinen turvallisuus ei vaarannu.85
Vaatteentarkastustoimivallalle nähtiin perusoikeuksien rajoittamisen kannalta sama hyväk-syttävä peruste kuin POL: n voimankäyttöoikeudelle. Tarkoitus on turvata oppilaan itsensä, muiden oppilaiden ja henkilökunnan oikeutta perustuslailliseen henkilökohtaiseen turvalli-suuteen.86 Säännöksellä pyritään siis turvaamaan myös kouluhenkilökunnan turvallisuutta, ei vain lasten.
Turvallisuus on laaja käsite.87 Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tämä säännös tar-koittaa ensinnäkin opetukseen tarkoitettujen tilojen ja välineiden turvallisuutta. Lisäksi se velvoittaa opetuksen järjestäjän huolehtimaan siitä, että oppilaat eivät joudu väkivallan tai muun kiusaamisen kohteeksi koulussa. Käsite sisältää ihmisten fyysisen turvallisuuden, kuin myös psyykkisen, sosiaalisen ja pedagogisen turvallisuuden. Erityisen tärkeätä on koulussa huolehtia kahdesta viimeiseksi mainitusta.88 Millaisia keinoja perusopetuslakiin säädettiin huolehtimaan vaatteentarkastuksen aikana oppilaan eri turvallisuuden osa-alueista?
Perusopetuslain välineitä tukea oppilasta, hänen oikeuksiaan, kuten oikeusturvaansa vaat-teentarkastuksen aikana, ovat tarkastukseen liittyvät perusopetuslain yleiset periaatteet (36.1 f §) sekä suoritustapaa (POL 36.3 §), että tilanteen jälkikäteistä kirjaamista koskevat sään-nökset (POL 36. 2 f §). Samat säänsään-nökset suojaavat osaltaan myös tarkastajan oikeusturvaa.
83 PEVL 35/2013 vp, s. 4: tarkastuksen suorittaminen väistämättä loukkaa oppilaan oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä yksityisyyden suojaan
84 Hakalehto-Wainio 2008, s. 308.
85 HE 66/2013 vp, s. 2. Hakalehto-Wainio 2008, s. 305 sekä Hakalehto-Wainio 2012, s. 242.
86 PVL 35/2013 vp, s. 2 – 3.
87 Lahtinen 2012, s. 248.
88 HE 86/1997 vp, s.64; Hakalehto-Wainio 2012, s. 244. Oppimisympäristön turvallisuutta takaa myös LOS artikla 31.
Perusopetuslaki edellyttää samaa sukupuolta olevaa tarkastajaa, joka oppilaan pyynnöstä voi olla hänen valitsemansa saatavilla oleva henkilökuntaan kuuluva aikuinen. Fyysistä ja hen-kistä turvaa pyrkii oppilaalle antamaan sekin, että tarkastuksessa tulee olla läsnä tarkastajan lisäksi toinen täysi-ikäinen koulun henkilökuntaan kuuluva (POL 36.3 e §). Eräs ennakolli-nen, perusopetuslain mukainen keino turvallisuuden lisäämiseksi on järjestyssääntöjen laa-timinen ja hyväksyttäminen opetuksen järjestäjän toimesta (POL 29.4 §).
Vaatteentarkastuksessa hallintolain hyvä hallinto sekä lapsen oikeuksien sopimuksen arvot ja velvoitteet ohjaavat opettajan ja rehtorin toimintaa. Lapsen oikeuksien sopimuksen oi-keuksista koostuva lapsen etu huomioi ja turvaa lapsen oikeuksia laajasti myös vaatteentar-kastustilanteessa ja huomioi perusopetuslakia kattavammin myös lapsen psyykkistä ja sosi-aalista turvallisuutta. Vaatteentarkastustoimivalta pyrkii suojaamaan ensisijaisesti fyysistä turvallisuutta. Toisaalta fyysinen turvattomuus lisää psyykkistä ja sosiaalista turvattomuutta.
Vaatteentarkastustoimivaltaa säädettäessä ei ole otettu kartoitettu tai laajalti huomioitu sen vaikutuksia oppilaiden psyykkiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen.
Osa oppilaan psyykkistä turvallisuutta on tietää, mitä itselle koulussa voidaan tehdä, mil-laisia toimenpiteitä itseen saattaa kohdistua. Esimerkiksi POL 36 § 2 momentti antaa oppi-laalle omasta pyynnöstä mahdollisuuden valita saatavilla oleva koulun henkilökuntaan kuuluva henkilö mukaan vaatteentarkastukseen. Valinnanmahdollisuuksien käyttäminen edellyttää kuitenkin vähintään tästä mahdollisuudesta tietämistä sekä laadukasta vuorovai-kutusta, jossa on mahdollisuus ja tilaa dialogiin ja oman tahdon ilmaisemiseen. Koska tur-vallisuuden katsotaan määrittyvän koulun vuorovaikutustilanteissa, asettaa se vuorovaiku-tuksen laadulle korkean vaatimustason.
POL 29.1 § taataan opetukseen osallistuvalle oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Sään-nös edellyttää turvallisia tiloja ja välineitä sekä koulutuksen järjestäjän huolehtimaan esi-merkiksi siitä, etteivät oppilaat joudu väkivallan tai muun kiusaamisen kohteiksi.89 Haka-lehto huomauttaa, että perusopetuslain määräys jättää kuitenkin reilun tulkinnanvaran sille, millaisiin toimiin tulisi kouluympäristössä ryhtyä ja milloin on kyseessä turvallisuuden lai-minlyönti.90 Perusopetuslain muutossäädöksillä lähdettiin lisäämään opetushenkilökunnan
89 HE 86/1997 vp, s. 64. Säännöksen katsotaan vastaavan aiempaa koulutuksen järjestäjän työturvallisuusvel-voitetta.
90 Hakalehto 2018b, s. 82.
pakkokeinoja, vaikka painopiste voisi olla myös ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä, kuten kouluympäristön vuorovaikutuksen laadun parantamisessa.
Turvallisen oppimisympäristön takaaminen lainsäädännöllä on kaksijakoinen asia: toisaalta se edellyttää tehokaita puuttumiskeinoja, ja toisaalta tarkkarajaisuutta tilannetta koskevaan sääntelyyn, ettei toiminta muuttuisi oikeusturvariskiksi oppilaalle.91 Vaatteentarkastustoimi-vallalla, kuten muilla perusopetuslain turvallisuuden edistämiseen pyrkivillä toimivaltuuk-silla haettiin uusia, tehokkaampia puuttumiskeinoja. Lainsäätäjällä oli myös pyrkimys tark-karajaiseen sääntelyyn, sillä perusopetuslakiin kirjattiin edellytykset tarkastukseen ryhtymi-selle, ohjeet suoritustavalle sekä kiiretilanteessa poikkeamiseen (36 e §) kuin myös tarkas-tusta ja haltuunottoa ohjaavat yleiset periaatteet sekä määräyksen seurata käytettyjä toimen-piteitä ja kehitystä (POL 36 i §). Toisaalta vaatteentarkastuksen täysin tarkka sääntely on mahdotonta, sillä sitä käytetään hyvinkin erilaisten ihmisten välillä monimuotoisuutensa vuoksi hyvin erilaisissa tilanteissa, jolloin toimivallan käyttäminen voi käytännössä muo-dostua oikeusturvariskiksi kaikille osapuolille.
Vaikka opettajien ja rehtoreiden toimivaltaa ja voimakäyttöoikeuksia on lisätty, joissain ti-lanteissa vaatteentarkastukseen ryhtyminen voi muodostua suuremmaksi turvallisuusriskiksi kuin sen suorittamatta jättäminen. Näin voi olla vaikka silloin, jos lapsen kehon koskettami-nen vaatteiden päältäkin saa hänet voimakkaan tunnekuohun valtaan ja toimimaan harkitse-mattomasti. Lapsi ei välttämättä etukäteen tarkastukseen alistuessaan osaa arvioida, miltä tarkastus hänestä alkaa tuntumaan, tai kuinka hän kokee sen jälkikäteen.
Lapsikeskeisyyttä ja tarkennusta oppimisympäristön turvallisuuden hahmottamiseen ja ta-kaamiseen saadaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen sisällön kautta. Turvallisuuden ar-viointia tulee lähestyä lasten- ja nuorten valmiuksista ja heille tyypillisistä toimintatavoista käsin.92 Esimerkiksi lapsen osallisuusoikeus (artikla 12) edellyttää lapsen näkemyksien huo-mioimista myös hankalissa tilanteissa, kuten kurinpidolliset tai turvallisuutta pakkokeinoin edistävät toimet ovat. Lapsen näkemyksen huomioiminen tulee suorittaa siten, että lapsi ym-märtää tulevansa kuulluksi ja osalliseksi omassa asiassaan, vaikka hänen tahtoaan ei nouda-tettaisikaan.
91 Mäntylä 2013, s. 241.
92 Hakalehto-Wainio 2012b, s. 219.
LOS: n artikla 12 vaateista huolimatta perusopetuslaki pyrkii edistämään oppilaiden osalli-suutta vain yleisellä tasolla, erityisesti oppilaskuntatoiminnan kautta. POL 47.1a §:ssä tode-taan, että opetuksen järjestäjän tulee edistää oppilaiden osallisuutta ja huolehtia siitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä il-maista mielipiteensä oppilaiden asemaan liittyvistä asioista. POL 47.5a §:ssä velvoitetaan opetuksen järjestäjä määräajoin selvittämään oppilaiden ja huoltajien näkemyksiä koulun ja opetuksen järjestäjän toiminnasta. Perusopetuslain yleiset osallisuutta koskevat säädökset eivät tältä osin toteuta lapsen oikeuksien osallisuutta koskevia velvoitteita eivätkä lapsen PL 6.3 §:n perustuslaillista oikeutta saada tuoda näkemyksensä esille.
Turvallisuutta koskevaa sääntelyä sisältyy lapsen oikeuksien sopimukseen esimerkiksi ar-tikloissa 19, 37 a, 34, 36, 28, 31.93 Hakalehto-Wainio pitää koulun toiminnan kannalta kes-keisimpinä LOS: n artikloita 19 ja 37 a. Hän painottaa, ettei missään muualla lainsäädännös-sämme oteta näin selkeällä tavalla kantaa lasten epäasialliseen ja loukkaavaan kohteluun.94 LOS 19 artikla velvoittaa suojaamaan lapsia ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahin-goittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohte-lulta tai hyväksikäytöltä - myös peruskoulussa.95 Artikla 37 a taas kieltää kohtelemasta lasta julmasti, epäinhimillisesti tai halventavasti. Myös perusopetuslain muutosta koskevassa hal-lituksen esityksessä tuodaan turvallisuutta käsiteltäessä esille nämä artiklat ja todetaan jäl-leen yleisellä tasolla, että fyysisen turvallisuuden lisäksi lapsen ja nuoren psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta huolehtiminen on kouluyhteisössä tärkeätä.96
LOS: n artiklan 37 a velvoitteisiin liittää Mäntylä lapsen leimautumisen välttämisen.97 Toi-mintatapoja, joista voi muodostua lasta leimaava vaikutus, tulee välttää myös vaatteentar-kastustilanteessa. Tällainen leimaava vaikutus voi olla esimerkiksi opettajan tai rehtorin osoittama halventava asennoituminen tarkastettavaa kohtaan, jolloin koulun muiden
93 LOS:n artikla 34 suojaa lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Artikla 36 suojaa lasta kaikilta muiltakin hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta. 28 artikla edellyt-tää kurinpidon koulussa tapahtuvan tavalla, joka on ihmisarvoa kunnioittava ja yleissopimuksen mukainen.
Artikla 31 suojaa lasta taloudelliselta hyväksikäytöltä ja kehitykselle haitalliselta työnteolta.
94 Hakalehto-Wainio 2012b, s. 220.
95 Artikla 34 mukaan lapsia on suojattava kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön eri muodoilta ja artikla
36 velvoittaa valtion suojelemaan lasta näiltä hyväksikäytön muodoilta.
96 HE 66/2013 vp, s. 5.
97 Mäntylä 2013, s. 257. Kts. myös Nieminen 2004, s. 286, joka huomauttaa kurinpitotoimien tarkastelun yh-teydessä, että mitä pienempi koulu, sitä helpommin tietty menettely voidaan tulkita ihmisarvon vastaiseksi tai häpeärangaistuksen luonteiseksi.
oppilaiden asenteet saattavat muuttua koulun auktoriteettihenkilön osoittaman esimerkin myötä. Tämmöisissä tilanteissa on läsnä vahva syrjinnän mahdollisuus.
Hyväksikäyttö, pahoinpitely ja väkivalta ovat selvästi lainvastaisia toimintoja. Kuitenkin myös lapsiin kohdistuva halventava käytös ja kaikenlainen huono tai välinpitämätön kohtelu ovat ihmisoikeussopimuksen kieltämiä. Tällaisia piirteitä saattaa kuitenkin olla piiloutu-neina koulumaailman arkisiin käyttäytymis- ja vuorovaikutustapoihin tai nousta esiin kon-fliktitilanteissa, eikä niitä välttämättä tunnisteta oikeusjärjestyksen vastaisiksi. Esimerkiksi oppilaan välinpitämätöntä kohtelua saattaa olla vaikea mieltä ihmisoikeussopimusta louk-kaavaksi käyttäytymiseksi.
Joskus kysymys voi olla myös aikuisen ongelmakäyttäytymisestä. Esimerkiksi kouluhyvin-vointia koskevassa kokonaisanalyysissä todetaan, että koulukiusaamista koskevien analyy-sien ongelma on, että niissä unohdetaan myös opettajien tai muiden koulun aikuisten kyke-nevän kiusaamiseen. Opettajilla on paljon aseman mahdollistamaa kiusaamisvaltaa. Opetta-jan harjoittamasta kiusaamistavoista mainitaan oppilaan järjestelmällinen huomioimatta jät-täminen, lapsen tai luokan ongelmien vähättely tai ongelmiin puuttumattomuus.98 Tällainen opettajalla tai rehtorilla esiintyvä valtaan liittyvä ongelmakäyttäytyminen yhdistettynä li-sääntyviin toimivaltuuksiin voi olla oppilaalle vahingollinen yhdistelmä. Tässä on yksi etu-käteen kartoittamista vaativa riskikohta lapsen oikeuksien loukkaukselle koulussa.
Lapseen kohdistuvan teon vaarallisuus ja vahingollisuus nähdään suurempina niissä tapauk-sissa, joissa tekijä ja pahoinpitelyn teon kohde ovat epätasa-arvoisessa asemassa, kuten ai-kuisen ja lapsen välisessä suhteessa. Se tarkoittaa, että lapseen kohdistuvat oikeudenlouk-kaukset ovat yleisellä tasolla hänen kehitykselleen vahingollisempia ja vaarallisempia kuin aikuisen kokemat vastaavat.99 Nieminen painottaa, että mitä nuoremmasta ihmisestä on kyse, sitä tärkeämpää on, ettei hänen kohdalleen tapahdu senkaltaisia virheitä ja erehdyksiä, joilla voi olla vaikutusta koko lapsen loppuelämään.100 Nämä seikat on otettava kaikessa koulun toiminnassa, erityisesti pakkokeinojen käytössä huomioon.
98 Harinen & Halme 2012, s. 31 – 32.
99 KKO:n ratkaisussa 2002:2 määriteltiin pahoinpitelyrangaistuksen mittaamista. Ratkaisussa perusteltiin ko-vempaa rangaistusastetta sillä, että lapseen kohdistuneessa pahoinpitelyssä teon vahingollisuus ja vaarallisuus on suurempi kuin tapauksissa, joissa tekijä ja teon kohde ovat tasavertaisemmat.
100 Nieminen 2004, s. 296.
Turvallisuus on myös hyvän oppimisympäristön keskeinen tekijä, ja sen tärkeänä pidetty osa-alue on ruumiillinen koskemattomuus. Merkittävämpänä tekijänä turvallisuutta ymmär-rettävästi pitävät kaikki: oppilaat, opettajat sekä huoltajat.101 Turvattomassa ympäristössä oppilaan oikeus opetukseen ei toteudu asianmukaisesti, eikä oppilas voi viihtyä.102 Turvalli-suutta pidetään kouluviihtyvyyden osa-alueena. Kun työskentelyilmapiiri pysyy rauhallisena ja yksilön huomioivana, turvallisuudentunne säilyy.103 Toisaalta konfliktit heikentävät kou-lussa myös oppilaiden oppimista, terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Turvallinen oppimis-ympäristö ei ole ainoastaan oppilaiden oikeus ja etu, se on myös koulujen opettajien ja muun henkilökunnan laadukkaan ja tuloksellisen toiminnan perusta.104
Turvallisuus oppimisympäristössä on siis moniulotteinen käsite, eikä se ole helposti koulun arjessa toteutettavissa. Esimerkiksi kiusaamisen105 hillitsemiseen joudutaan etsimään jatku-vasti uusia keinoja,106 eikä kiusaamisvapaata perusopetusta ole pystytty toteuttamaan, vaikka kiusaaminen on yksi merkittävin psyykkistä turvattomuutta aiheuttava riskitekijä.107 Nykyisin kouluterveyskyselyn 2019 mukaan noin joka kahdeskymmenes (1-8 %) lapsi ja nuori oli kokenut kiusaamista peruskoulussa viikoittain. Kymmenen vuoden aikajänteellä kiusaaminen on yleisesti ottaen laskusuuntainen.108 Kuitenkin tärkeintä olisi, että turvallinen oppimisympäristö tosiasiallisesti toteutuisi.109
Hyvän oppimisympäristön muotoutumisessa on tärkeätä kaikkien turvallisuuden osa-aluei-den riittävä toteutuminen. Turvallisuuteen liittyy aina myös kehitys- ja oppimispsykologinen ulottuvuus. Kouluympäristön turvallisuus pitää yllä lapsen perusturvallisuuden tunnetta,
101 Piispanen 2008, s. 175 – 177.
102 Hakalehto-Wainio 2012b, s.219.
103 Piispanen 2008, s. 177.
104 HE 205/2002 vp, s.11 – 12.
105 Kiusaaminen vaarantaa oppimisympäristön turvallisuutta ja sitä esiintyi 90 %:ssa kouluissa lääninhallitus-ten vuonna 2001 tekemän valtakunnallisen oppilashuollon ja oppimisympäristöjen turvallisuutta koskevan ar-vioinnin perusteella. HE 205/2002 vp, s.12.
106 Kuten restoratiivisiin menetelmiin perustuva vertaissovittelu.
107 Hakalehto-Wainio 2012b, s. 224.
108 Luku on keskiarvo sekä 4. – 5. luokkalaisten että 8. – 9. luokkalaisten tyttöjen ja poikien kiusaamisprosen-teista. THL: kouluterveyskyselyn tuloksia 2019, s. 6.
http://www.julkari.fi/bitstream/han-dle/10024/138562/Tilastoraportti_33_Kouluterveyskysely.pdf?sequence=2&isAllowed=y
109 HE 205/2002vp, s. 11. Kts. tämänhetkisestä tilanteesta: THL:n kouluterveyskyselyn tuloksia 2019, s. 6 – 7.
Perusopetuksessa fyysistä uhkaa ilmoitti kokeneensa 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista 12 % vähintään kerran kuluneen vuoden aikana. Fyysisen uhan kokemukset olivat yleisimpiä 8. ja 9. luokkaa käyvillä nuorilla (17 %) ja heistä pojilla. Neljä % 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista ilmoitti kokeneensa seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana ja 2
% koskettelua tai painostamista koskettamaan. Sukupuolten välillä ei ollut eroa kokemuksien yleisyydessä.
Seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua ilmoitti kokeneensa vähintään kerran vuoden aikana noin joka neljäs 8.
ja 9. luokkaa käyvä ja seksuaaliväkivaltaa noin 7 % nuorista.
joka taas ylläpitää esim. kykyä suhtautua rakentavasti muutoksiin ja ristiriitaisuuksiin.110 Tutkimuksen mukaan sillä, millaisena oppimisympäristö koetaan, on laajalti merkitystä yk-silön elämään.111 Tällaista tutkimustietoa ei voi ohittaa. Perusopetusta koskevalla lainsää-dännöllä ja sillä, millaisia pakkokeinoja oppilaisiin on luvallista kohdistaa, on suuri merkitys koululaiselle yksilönä ja sen vaikeasti määriteltävät vaikutukset ovat usein nähtävissä oppi-laan elämässä vasta jälkikäteen.
Hyvässä oppimisympäristössä tulee todennäköisemmin vähemmän tilanteita, jossa lapsella on tarve reagoida ei-toivotusti esimerkiksi aiheuttamalla vaaratilanteita tai vaikkapa tuo-malla kiellettyjä aineita kouluun. Hyvä vuorovaikutus aikuisen ja lapsen välillä voi toimia ongelmatilanteissa ennaltaehkäisevästi, samoin kuin kouluympäristön kunnioittava toimin-takulttuuri ja lapsen oikeuksien mukainen arvopohja kanssakäymiselle. Piispanen toteaa, että hyvässä oppimisympäristössä luodaan perusta sille, millaiseksi yksilö kokee itsensä myös tulevaisuudessa.112 Näin on todennäköisesti laita myös huonossa oppimisympäristössä ja oppimistilanteissa - ja sitä kautta huonoille kokemuksille rakentuvassa kokemuksellisuu-dessa ja minäkuvassa. Opetussuunnitelman perusteissa todetaan Piispasen tutkimustulosten kanssa saman suuntaisesti, että oppilaat saavat kouluyhteisössä kokemuksia vuorovaikutuk-sen merkityksestä omalle kehitykselle.113 Vuorovaikutuksen laadusta riippuu, millaisia ko-kemukset ovat ja millaiseksi osin niiden myötä minäkuva muotoutuu.
Ennalta estävää vaikutusta turvallisuuskysymyksissä on haettu lisäämällä opettajien ja reh-toreiden toimivaltuuksia perusopetuslain muutossäädöksillä, kuten vaatteentarkastuksella.
On ajateltu, että opettajien lisääntyneet toimivaltuudet vähentävät osaltaan tilanteita, joissa poliisi on kutsuttava paikalle ja opettajilla on paremmat mahdollisuudet huolehtia kouluym-päristön turvallisuudesta.114 Toisaalta perustuslakivaliokunta painottaa koulumaailman ti-lanteet ovat moninaisia ja taitamaton voiman käyttö tai voimalla uhkaaminen voivat jo itses-sään muodostua turvallisuusriskiksi myös rehtorille tai opettajalle.115 Toisaalta vaarallisen esineen tai aineen pois ottaminen voi turvata myös ymmärtämättömästi toiminutta oppilasta.
110 Piispanen 2008, s. 177 ja 183. Kts. myös Hakalehto 2018b, s. 342.
111 Piispanen 2008, s. 194 – 195. Parhaimmillaan hyvässä oppimisympäristössä rakennetaan kaikille tasa-ar-voiset lähtökohdat ja mahdollisuudet tulevaisuuden kohtaamiselle ja yhteiskuntaan jäsentymiselle.
112 Piispanen 2008, s. 194 – 195.
113 Opetussuunnitelman perusteet 2014, s. 19.
114 HE 66/2013 vp, s.33 ja 36.
115 PeVL 70/2002 vp, s. 4.
Poliisilla ollutta pakkovaltaa siirrettiin opetushenkilökunnalle. Ennaltaehkäisevänä se voi joltain osin toimia pelotevaikutuksen kautta, ja tilanteisiin päästään myös puuttumaan nope-ammin. Lainvalmisteluvaiheessa jäi kartoittamatta millaisia seurauksia lisääntyneen opetus-henkilökunnan pakkovallan omaamisella tai sen käyttämisellä on oppilaaseen yksilönä, koko kouluyhteisölle sekä oppimisympäristön laadun kannalta. Asia ei ole merkityksetön, koska oppimisympäristön laatu vaikuttaa laajalti oppilaan elämään.
Vaatteentarkastusoikeuden näkökulmasta turvallisuus saa ristiriitaisia ulottuvuuksia: Yh-täältä opetushenkilökunnan on pystyttävä varmistamaan, ettei vaarallisia aineita tai esineitä pääse koulutiloihin vaarantamaan yleistä turvallisuutta, toisaalta vaatteentarkastus voi oi-keuksia rajoittavana olla lapselle ja nuorelle sekä nöyryyttävä, että intimiteettiä loukkaava toimenpide ja aiheuttaa siten turvattomuuden tunnetta. Myös pelkkä tietoisuus mahdollisuu-desta joutua ruumiiseen kohdistuvan tarkastuksen kohteeksi saattaa herättää turvattomuutta ja vaikuttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen laatuun.
Turvallisuutta kouluympäristössä edistää osaltaan kouluterveydenhuolto (terveydenhuolto-laki 1326/2010 16.2§ kohta 1). Terveydenhuoltolain mukaan kouluterveydenhuollon tulee osaltaan edistää kouluympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja kouluyhteisön hyvinvoin-tia sekä huolehhyvinvoin-tia seurannasta kolmen vuoden välein.116 Kouluterveydenhuolto voisi mah-dollisesti lisäresurssein olla yksi, jo olemassa oleva väylä järjestää osaltaan POL 36 i §:n edellyttämää seurantaa myös lapsien oikeuksia rajoittaville toimenpiteille.117 Terveydenhoi-taja, koulukuraattori- tai psykologi voisivat myös olla toista opettajaa neutraalimpi, ja ehkä koulutukseltaan sopivampi taho olla mukana vaatteentarkastuksessa toisena edellytettynä kouluhenkilökuntaan kuuluvana aikuisena.
Sosiaalisella turvallisuudella tarkoitetaan vuorovaikutusta ja kommunikointia kouluympä-ristössä.118 Peruskoulun laatukriteereitä määriteltäessä katsottiin turvallisuuden koulussa rakentuvan aikuisten ja oppilaiden välisissä vuorovaikutusprosesseissa.119 Tämän vuoro-vaikutuksen laadulla on kiinteä yhteys psyykkiseen turvallisuuteen. Käytännössä koulu on
116 HE 90:2012. Kouluympäristön terveellisyys, turvallisuus, esteettömyys ja esteettinen viihtyisyys on tutkit-tava vähintään kolmen vuoden välien yhteistyössä esimerkiksi työterveyshuollon kanssa. Se sisältää myös hy-vän kouluyhteisön ilmapiirin tutkimisen. Kts. myös Lahtinen 2012, s. 212 – 213.
117 Kouluterveydenhuollon kautta olisi esimerkiksi mahdollista jälkikäteen haastatella oppilaat, jotka joutuvat vaatteentarkastuksen tai jonkin muun perusopetuslain salliman voimankäytön kohteeksi.
118 Hakalehto-Wainio 2012, s. 224.
119 Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:29, s. 54.
täynnä erilaisissa kehitysvaiheissa olevia, eri taustoista tulevia lapsia ja nuoria sekä joukko aikuisia,120 jotka myös yhteisestä koulutustaustastaan huolimatta elävät eri elämäntilan-teissa ja ovat erilaisilla arvoilla, terveydentiloilla ja voimavararesursseilla varustettuja ih-misiä. Tällaisissa heterogeenisissa ryhmissä, jotka koulun arjessa kommunikoivat ja vuoro-vaikuttavat, on sosiaalisten konfliktien riski jatkuvasti olemassa.121
Konfliktien riski kasvaa haastavissa tilanteissa, jollainen vaatteentarkastuskin on, ja näin koskemattomuuteen kajoavaan tarkastukseen ryhtyminen on turvallisuusriski jo itsessään.
Esimerkiksi toimimattomilla vuorovaikutustaidoilla epäkunnioittavasti suoritettu tarkastus saattaa provosoida kohteena olevaa oppilasta käyttäytymään vaaraa aiheuttavalla tavalla.
Oppilaiden heterogeenisuus ja ongelma-alueet122 tunnistetaan sekä huomioidaan hyvin, esi-merkiksi juuri säätämällä opettajille ja rehtoreille uudenlaisia toimivaltuuksia puuttua on-gelmatilanteisiin. Toisaalta opetushenkilökunnan taholta tulevia riskiuhkia ei juuri kartoi-teta. Esimerkiksi Terveyskyselyn 2017 sekä 2019 raporteissa lasten ja nuorten kokemaa väkivaltaa tarkastellaan yleisen fyysisen uhan ja seksuaalisen väkivallan kautta sekä van-hempien tai muiden huolta pitävien aikuisten taholta tapahtuvan fyysisen ja henkisen väki-vallan osalta.123
Kyselyssä väkivallan uhan siis katsottiin tulevan erittelemättä joko vanhempien tai muiden huolta pitävien aikuisten taholta, yleisesti koulusta tai muualta lapsen elinpiiristä. Opetta-jien taholta mahdollisesti koettavaa väkivallan uhkaa ei eritelty vielä vuonna 2019 – vaikka perusopetuslain sääntelyllä oli jo 2013 lisätty opettajien voimankäyttö- ja turvaamistoimi-valtuuksia. Eritelty tieto auttaisi näiden toimivaltuuksien seurannassa sekä riskien kartoitta-misessa ennakolta.
120 Hakalehto-Wainio 2012b, s. 224 – 225.
121 Hakalehto-Wainio 2012b, s. 225.
122 Esimerkiksi oppituntien turvallisuutta vaarantaviksi riskitekijöiksi lueteltiin vakava häirintä yli 60 prosent-tia kouluista, onnettomuudet ja tapaturmat noin 60 prosentprosent-tia kouluista, oppilaiden keskinäistä väkivaltaa noin 50 prosenttia kouluista, varkaudet, näpistykset lähes 40 prosenttia kouluista, tupakointi koulussa noin 30 pro-senttia, opettajiin kohdistuu uhkailua, väkivaltaa ja kiusaamista lähes 20 prosenttia kouluista, erilaisten päih-teiden aiheuttamaa uhkaa on lähes 10 prosenttia kouluista ja noin 5 prosentissa koulusta oppilas on uhannut yhteisön muita jäseniä jollakin teräaseella tai muulla aseella. HE 205/2002 vp, s. 12. On huomattava, ettei kyselyssä ole kartoitettu opetushenkilökunnan taholta tulevia mahdollisia turvallisuusuhkia, vaan kaikki mai-nitut riskitekijät tulivat oppilaiden taholta.
123 THL:n Kouluterveyskyselyn tuloksia 2017, s.33 sekä Kouluterveyskysely 2019, THL tilastoraportti 33/2019, s. 5 – 7.
Opetushallitus julkaisi vuonna 2018, ohjeistuksen nimeltä Opas seksuaalisen häirinnän en-naltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa. Se sisältää ohjeet häirinnän tunnistamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi sekä toimintaohjeet puuttumiseen.124 Tärkeänä menetelmänä seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseksi nähdään opiskelija-huoltosuunnitelman laatiminen (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013 4 §). Suunnitel-man tulee tarjota keinot oppilaan suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirin-nältä.125 Kaikissa kouluympäristön turvallisuuteen liittyvissä suunnitelmissa tulee huomi-oida kaikki mahdolliset, myös opetushenkilökunnan taholta tulevat uhkatekijät.
Ammattitaito ja pätevyys, kuin myös työrauha ja asianmukainen kurinpito luetaan osaksi pedagogista turvallisuutta, josta opettajan on velvollisuus huolehtia. Siihen kuuluvat myös opetussuunnitelman mukaiset oppimistavoitteet ja asianmukaiset oppimateriaalit.126 Sa-malla, kun oppilaiden perusoikeuksia asetetaan turvallisuuden edistämisen nimissä rajoitta-miselle alttiiksi, opettajakuntaa koskevat toimivallat ja sitä kautta vaatimukset lisääntyvät sillä oletuksella, että toimivaltaa kaikissa tapauksissa käyttää ammattitaidoltaan, arvoltaan ja resursseiltaan homogeenisen ryhmän edustaja.