W A D E N S T J E R N O J E N St* K U Lars Pehrsson
Talollinen Uplannissa Ruotsissa
Lars Wadenstcen, v:sta 1702 Wadenstjerna Professori ja asessori, kuoli, v. 1704
Tomas W.
Svean hovioikeuden notaari, kuoli. v. 1728 Tomas Adolf W.
Everstiluutn., kuoli. v. 1794 Asikkalassa Carl Wilhelm VV.
Everstiluutn., kuoli, v, 1819 Vaimo E va Katarina Toll, kuoli v. 1838
E v a Fredrika, kuoli, v. 1838 Charlotta Sofia, kuoli, v, 1846 Mies Woimar Johan Schildt Mies Ernst Kristofer Schildt
N U O R E M P I S U K U H A A R A
Otto Juhana Colliander-Wadenstjema (v:sta 1802), Majuri k. v. 1809
Vaimo Elisabet VVilhelmina Toll, k. v. 1826 Otto Wilhelm Magnus W.
Varatuomari, kartanonomistaja, k. v. 1856 Vaimo Elisabet Wilhelmina Boisman, k. v. 1828
Matilda Fredrika, kuoli. v. 1904 Mies Wolmar Styrbjörn Schildt
v .
1832
Wolmar Styrbjörn S.
27
Kirje kuninkaalle
C arl VVadenstjernan kirje Ruotsin kuninkaalle Kaarle XHI.IIe, kirjeen on vanhasta kielestä tulkinnut Lundin yliopiston käsialatutkija Eric Nicander ja suom eksi kääntänyt A nssi Suokko.
M :
Korkeasyntyinen Herra Paroni, Valtion ministeri, Kuninkaallisen Majesteetin R i
tarikunnan Ritari ja Komentaja, Keisarillisen Ranskalaisen kunnialegioonan Suu
ren Kotkan Ritari
Teidän Korkea-arvoisuutenne
Menneenä syksynä otin vapauden kirjoittaa Teidän Kunnianarvoisuudelle m i
nulle läheisestä ja minun jatkuvaa hyvinvointia koskevasta asiasta, koskien sitä onnettomuutta jo ka m inulle aiheutui Viaporin antautumisesta. Se lausunto ja osanotto, joka Teidän Kunnianarvoisuudellanne on minusta ollut m uutam ille maanmiehilleni, hivelee minua sillä iloisella toivolla, että voin odottaa teidän ul
jasta ja mahtavaa tukeanne.
Tällä postilla olen kirjoittanut serkulleni Paroni Lars August M annerheimille ja p yytä n yt häntä jä ttä m ä ä n p u o le s ta n i arm onhakem uksen K un in ka a llise lle Majesteetille. M ikäli Teidän Kunnianarvoisuutenne, joka minulla on onni laskea sukulaisekseni, voi myös anteliaasti kertoa uljaan suositussanan Hallitsijalle, uskon varmasti, että arm onhakem ukseni tulee hyväksytyksi ja minä voin ilm an häpeää poistua elosta kun Jum ala tahtoo.
M ikäli Teidän Kunnianarvoisuutenne korvaam aton uljaus on samaa mieltä, on se m ielestäni suurin onni jo ka minua voi kohdata
# J f .
Korkeasyntyinen Herra Paroni valtion m inisteri Ritari ja Komentaja
. # HL jff!
Teidän Kunnianarvoisuutenne
Nöyrin palvelijanne Carl VVadenstjerna
Laukaa
Pernasaari 2.4. m aaliskuuta 1811
Kahdesti kuolemaan tuomittu everstiluutnantti
tukaan Pernasaaressa on edelleen tasan 200 vuotta sitten eli vuonna 1806 valmistunut talo. Sen ensimmäinen isäntä oli Carl VVadenstjerna. VVadenstjerna oli aatelismies, joka sen ajan aatelisten tavan mukaan oli sotilas. Hän oli mukana myös Suomea irti Ruotsista ajaneeseen Anjalan liittoon vuonna 1788 ja tuomittiin siitä kuolemaan. Hän osallistui kuitenkin 1788-90 sotaan ja kunnostautui Ruotsinsalmen taistelussa. Näiden ansioidensa perusteella hänet korotettiin majuriksi ja hänelle myön
nettiin Miekkatähdistön ritarimerkki. Viimeisenä palkintona kuningas armahti hänet kuolemantuomiosta ja korotti everstiluutnantiksi. Sotilasaikanaan hän tutustui myös 13 vuotta nuorempaan Otto Johan Collianderiin. Suhteeseen vaikutti varmasti myös se, että Collianderin ja VVadenstjernan vaimot olivat siskoksia. Kaikki VVadenstjernan kuusi poikaa kuolivat lapsina. Ilmeisesti taloudellisista syistä Carl VVadenstjerna a d o p to i Jo h a n C o llia n d e rin , jo k a tä m ä n jä lk e e n m uutti m yös s u k u n im e n s ä VVadenstjernaksi.
Nuorempi VVadenstjerna jätti sitten armeijan, kun taas vanhempi pysyi yhä kruunun palveluksessa.
Kun Suomen sota puhkesi, kuului Carl Wilhelm VVadenstjerna Viaporin upseeristoon Helsingissä.
Viapori antautui Venäläisille taistelutta 8.5.1808.
Carl VVadenstjernalle aiheutui asiasta harmia perhepiirissä. Kun hän hieman myöhemmin piti aivan muusta aiheesta juhlapäivällistä kotonaan Pernasaaressa, alkoi hänen ottopoikansa Johan syyttä
mään ottoisäänsä pelkuruudesta Viaporin antautumisen yhteydessä. Carl suuttui väitteestä suunnat
tomasti, otti pistoolit esiin ja haastoi ottopoikansa kaksintaisteluun.
Muun juhlaväen onnistui kuitenkin rauhoittaa kaksikko ennen kuin mitään vakavampaa ehti tapahtua.
Johan ja Carl olivat pian taas ystäviä. Riidan maine jäi kuitenkin elämään suuren juhlaväen keskuu
dessa. Kiiripä sitten myös Johan Ludvig Runebergin korviin. Ja tästä syntyi Vänrikki Stoolin tarinoiden kolmanneksi viimeinen runo.
Pian tämän jälkeen, 18.4.1809, nuorempi VVadenstjärna kuoli vesipöhöön kotonaan Hartolassa.
Ruotsin sotaoikeus tuomitsi 11.2.1809 kuolemaan ja omaisuuden ja maineen menetykseen koko Via
porin upseeriston. Kenenkään kohdalla ei tuomiota tosin pantu täytäntöön ja olihan suurin osa näistä upseereista jäänyt Suomeen, joka oli siirtynyt Venäjän vallan alle.
Carl VVadenstjerna oli yksi harvoista upseereista, jotka protestoivat tuomiota vastaan. Hän toimitti puolustuskirjelm iä Ruotsin sotatuom ioistuim elle. Viaporin käsittely Ruotsin korkeim m assa sota- tuomioistuimessa Tukholmassa jäi lyhyeksi. Venäjän Keisari Aleksanteri toimitti Ruotsin hallitukselle kirjeen 17.1.1811, jossa hän totesi Haminan rauhan automaattisesti vapauttaneen syytetyt. Oikeus totesi tsaarin olevan oikeassa. Koko upseeristo, VVadenstjerna mukaan lukien armahdettiin aiemmas
ta alemman oikeusasteen tuomiosta ja vapautettiin kaikista syytteistä.
Carl VVadenstjernaa ei tuo oikein näyttänyt tyydyttäneen, vaan hän kirjoitti niin kuninkaalle kuin kor
keassa asemassa oleville sukulaisilleen, jotta saisi itselleen henkilökohtaisen armahduskirjeen. Ei ole tiedossa saiko hän tällaista koskaan. Myötätuntoa hän kyllä onnistui saamaan. VVadenstjerna kuoli 29.1.1819 Pernasaaressa. Kahdesti kuolemaan tuomitun ja kahdesti armahdetun kuolinsyy oli lihan
palaan tukehtuminen.
Jf
Anssi Suokko
