H e i m o H a u t a jo k i
H iih tä m ise stä ja h iih to v ä lin e istä
A ikom ukseni oli kirjoittaa hiih
tämisestä ja hiihtovälineistä kysei
sen liikuntam uodon alkuajoilta nykypäiviin saakka. A ih e osoit
tautui kuitenkin liian laajaksi, j o ten sovim m ekin Erkki Vihavaisen kanssa aikaperspektiivin rajoitta
misesta sota-aikaan saakka. K os
ka sota-aika verotti väestöm m e voim ia niin, että urheilun alueella tapahtui kovin vähän 1940-luvul- la, päädyin kirjoituksessani v u o teen 1950.
Artikkelini on k ooste olem assa olevasta kirjallisuudesta, mutta merkittävältä osalta m yös kolm el
ta haastateltavaltani, Einar Nak- kiselta, Kalle Paatelaiselta ja Lauri Saloselta. Todellista fakta
tietoa sisälsi V iljo Harjun päivä
kirja. Tämän kaltaisia päiväkir
jo ja ja m uistitietoja olisi varmaan saatavissa enemmänkin. T o iv o t
tavasti urheiluseurat ja muutkin asiasta kiinnostuneet ottavat haasteen vastaan, ja tallentavat välittömästi saatavilla olevat tie
dot.
niityillä ja kosteikkorannoilla sukset ovat olleet heinänkorjuun apuväline.
” Vaan ku n verivain ola inen S u o m eh em m e rynnättää, silloin saalis toisenlainen, v eik ot, m eitä hiihdättää.
K o u ra sauvan, toin en rauvan teräväisen tem paa. ”
Historiassa kerrotaan hiihto- jo u k k o ja käytetyn taisteluissa jo v. 1200. Suomessa Klaus Flemin- gillä oli hiihtävä armeija vuosina 1555-57. "Laiskan Jaakon” eli Jaakko de la Gardien Savosta ja Viipurin läänistä kokoam at muu
tamat sadat miehet taistelivat V enäjää vastaan vuonna 1608.
Kahta vuotta m yöhem m in jo u k k ojen vahvuus oli 4000 miestä ja niitä käytettiin sekä taisteluissa että tiedustelussa.
Erityisesti hiihtojoukkoihin on ollut turvautuminen itsenäisyy
tem m e aikana.
Jäljennös vuodelta 1690 peräisin olevasta kuparipiirroksesta, joka esittää suomalaista hiihtäjää.
Hiihtäjällä on epäpariset sukset.
Oikeassa jalassa on lyhyt hirvi
eläimen koipinahalla pohjattu potkaisijasuksi eli kalhu. Vasem
massa jalassa on pitkä liukuma- suksi eli lyly. (Jäljennöksen piirsi Juhani Nevalainen.)
MIKSIHÄN HIIHTÄMINEN ALKOI?
" Y lö s , S u om en p o ja t n u oret, su k set u los survaiskaa!
L u m i peittää laaksot, vuoret, h y v o n m eidän luikuttaa.
Jalka p o t k e e , su k si n o tk e e su ju ilevi su kkelaan.
Jalka p o t k e e su k si n o tk e e su ju ilevi su k kelaan . ”
Tällä tavoin kuvailee 1800-lu- vulla runoilija ja kansanrunouden tutkija Julius K rohn, kirjailijani- meltään Su onio, talvista urheilu
m uotoam m e.
Jos kohta hiihto tällä hetkellä onkin lähinnä urheilulaji, niin sen synty on lähtenyt muista lähtö
kohdista.
" K o t i k o n tio n o n tuossa, siihen su k set kääntäkää!
H a v u n alla k orp isu o ssa vanhus n u k k u u röhöttää.
K u u les u k k o , o v e s lu k k o m iehissä j o m urretaan. ”
Sukset ovat palvelleet eränkä
vijöitä, niin kala- kuin metsämie- hiäkin. M yös kesäisin on hiihdetty paljon paljon ennen rullasuksien keksimistä. Nimittäin alavilla suo
SUKSIEN SYNTY
Suksi on alkuaan ollut tietyissä olosuhteissa välttämätön apukei
n o taistelussa ihmisen olem assa
olosta. Historiallisin ja vertailevin kielitieteellisin tutkimuksin on päädytty siihen tulokseen, että suksien käyttö on opittu suoma- lais-ugrilaisten kansojen keskuu
dessa. H eim o veljem m e asuivat tuolloin jossain Altain vuoriston ja Baikaljärven tietöillä. Sittem
min keksintö siirtyi heidän muka
naan E urooppaan ja alkoi ja lo s
tua.
EINAR NAKKINEN - SUKSENTEKIJÄ
V alkolan kylällä Peurunkajoen varrella viettelee eläkepäiviään 1907 syntynyt Einar Nakkinen.
M ies, jon k a käsissä puhdetyönä syntyi n. 150 paria suksia 1930- luvun hiihtäjien käyttöön.
Einarin isä O tto Nakkinen oli saanut joltakulta kulkukauppiaal
ta 13 cm leveät ja 190 cm pitkät sukset. Elettiin vuotta 1916, joten Einar oli 9-vuotias. Niissä suksis
sa oli tekovirhe. Jalansija eli päläs oli sattunut liiaksi eteen, ja niinpä sukset pakkasivat sukeltamaan
&S I
Epäpariset sukset Juhani Neva
laisen piirtäminä.
39
hankeen. Einarin teki mieli hiih
tää, ja niin isänsä kavensi sukset puolta kapeammiksi ja pojalle sopiviksi.
Ensimmäiset omat suksensa Einar teki 12-vuotiaana. Vähän paksuthan niistä tuli ja näystin- k olo oli ilmeisen suuri. T oinen suksi menit näet poikki pikku- töyssyssä juuri sihteen kohdalta.
1927 tietous Einarin suksente- kotaidoista oli kiirinyt niin, että häneltä tilattiin kymmenisen pa
ria suksia. Jokseenkin sama tahti jatkui vuoteen 1937 saakka. V a r
maan siinäkin riittävästi harras
tuksena, sivutöinä. Mutta vuosi 1936 oli todellinen "hullu vu osi” . Talven tietämissä valmistui 50 paria suksia. Vielä sotien jälk een kin Einar teki suksia itselleen, mutta suurin into oli jo mennyt.
Einarin suksia tilattiin ympäri maakuntaa. Laukaaseen niitä m e
ni kotikylän Valkolan lisäksi ai
nakin Kuusaaseen, Leinolaan ja L ievestuoreelle. Kerran Einar meni kahden suksiparin kera kir
konkylälle Hälisen kauppaan.
Toinen pari löysi omistajansa te
kijän ollessa vielä kaupassa ja kahden päivän kuluttua meni toi
nenkin pari. Kauppias pyysi lisää myytävää, vaan suksentekijän tilauskiintiö oli jo täynnä.
E IN A R IN SUKSI S Y N T Y Y Ainakin muistelmissa. Enkä epäile, etteikö syntyisi käytännös
säkin. Tarpeelliset välineetkin ovat tallella. Paininpuu oli jossain vintillä, mutta neljä kappaletta höyliä löytyi höyläpenkin kätköis
tä. Ne kaikki ovat tekijän itsensä suunnittelemia ja valmistamia.
Pienen pölyjen pyyhkimisen jäl
keen ne ovat nyt nähtävinä.
Suksen tekeminen alkaa tarve- puun hankinnasta. Suoraa, oksa
tonta koivua piti löytyä. Se kaa
dettiin jäiseen aikaan, jolloin puu oli kuolleessa pisteessä. Kuorta parkattiin vähän pois, ja jo s puu oli kuusituumainen tai paksumpi, se sahattiin ristiin neljäksi suksen alkioksi.
Halkaisun ja kuorimisen jä l
keen puiden annettiin kuivua taa- pelissa läpi kesän. Lopullinen kuivaus tapahtui uunin pankolla.
Kuivaessaan puu vetäytyy kuoren suuntaan, m uodostaen pohjan jal- kavuuden.
Marraskuussa alkoi suksente- ko. ensimmäiseksi höylätään p oh ja ja sitten toinen sivu. Seuraa- vaksi käsitellään toinen sivu kar
keaksi ja olaksen, jo k a ulottui 40 cm :n päähän kärjestä, h öy
läyksen jälkeen viimeistellysti.
Tullaan tärkeään vaiheeseen eli jalustimen höyläämiseen. Ja- lustimen paksuus säätelee suksen jäykkyyden ja siten hiihtokelpoi- suuden. Hiihtäjän painosta riip
puen se oli vahvimmillaan
2
V i- 3 cm.Seuraavaksi veistetään kärjes
tä ja kannasta liiat pois ja höylä
tään sitten oikeisiin mittoihinsa.
Kärjen ja jalustimen ja toisaalta väli jalustimesta kantaan höylä
tään silmämääräisesti. Jalustimen sivun on oltava ohuem pi kuin p oh ja , jottei näystin ottanut han
keen kiinni. Koristeraidat, pyöris
tykset ja hionta, niin suksi oli kärkeä vaille valmis.
Kärjen kaarevuus saatiin ai
kaan paininpuussa, jo k a oli kär
jen m uotoinen ja 30 cm pitkä.
Paininpuu oli tehty lankusta p o i
kittain. Ennen paininpuuhun lait
toa suksia keitettiin kaksi tuntia.
Lämmin suksi ruuvattiin siipimut- terien ja palikoiden avulla o i
keaan kaarevuuteen. Palikat es
tivät lysm yjen synnyn. Painin- puussa oli päälypuolella uurna, jon n e pääsevä ilma paransi puun kuivumista. Painaminen tehtiin täyslevyisenä, ja kärki sai m u o
tonsa, kun suksi oli kuiva.
Valmiit sukset paahdettiin hau- tatervalla, joh on lakka ei tarttu
nut millään. Tehdassukset olivat paremman näköisiä, ja niinpä Einar lähti "vakoilum atkalle”
Jyväskylään H arkon (nyk. O ro ) kauppaan. M uina miehinä hän kyseli tehdassuksien tervaukses
ta. Ja valistustakin tuli. K otim at
kalle Einar lähti mukanaan paitsi tieto, niin m yös gallona eli 4 1 A rboolitervaa.
Vaan vielä oli Einarilla op p i
mista. Kun Tikkurilan väritehtaat järjestivät seminaarin veistosalis
sa kurssin, suksentekijämme näh
tiin oppilaiden joukossa.
Kurssin jälkeen Einarkin hioi tervan päälle selluloosalakkaa.
Lakattu pinta hiottiin hiomanes- teellä ja vihdoin vielä puleerat- tiin. Puleeraus tapahtui C icko- pulituurilla.
1930-luvun suksien leveys:
Kär- Kes- Kan- jestä keitä nasta Einarin
suksi 7 cm
6
cm 6,5 cm Suomalainenkilpasuksi 7 cm
6
cm 6 ,0 - 6,3 cm Ohuimmalta kohdalta kärki oli 5 m m m vahvuinen. A ivan kärki oli 2 cm paksu. Kanta oli ohuim malta kohdaltaan 7 mm.M U U T H IIH T O V Ä L IN E E T Ainakin epäparisilla suksilla hiihtäneet käyttivät vain yhtä sauvaa. Toisessa kädessä oli jok u ase. Kahta sauvaa mainitaan käy
tetyn Oulun tienoilla 1616, mutta ne vakiintuivat vasta viim e vuosi
sadan lopulla kilpahiihdon alka
misen myötä.
Vanhim mat sauvat tehtiin puusta. Sitkeytensä vuoksi kuusi oli paras. Puun jälkeen tuli rot- tinki eli bam buruoko. H alkeam i
sen estämiseksi rottinkisauvoihin kiedottiin eristysnauhaa.
Som pa oli aluksi katajasta, myöhem m in rottingista. Sompa varustettiin kuusisäteisellä päntti- nahkaisella ristikolla. Nahkaa löy tyi mm. satulaseppä Lahtiselta.
Ensimmäinen side oli nahkai
nen mäystin tai näystin, jota sa
naa haastateltavani käyttivät.
Mäystimeen parhaiten sopiva kenkä oli kippurakärkinen pieksu tai tossu. Jotta kenkä pysyisi pa
remmin siteessä, niin nilkkaan saatettiin pujottaa auton sisä
rengas. Jalka laitettiin näystimeen ja kumi vedettiin kengän kär
keen. Kaaduttaessa suksi pääsi irti eikä nilkalla ollut vaaraa.
Ensimmäinen hiihtoside oli norjalainen Bergendahl. Laukaa
seen ne ilmestyivät 1930-luvun puolivälissä. Muita tuonajan side- m erkkejä olivat R otanloukku, Siukula, L uk k o, V o itto ja Latu.
Paitsi sauvoja ja irtositeitä, niin m yös ensimmäisiä suksivoiteita valmistettiin kotioloissa. K u u lo
puheiden perusteella niitä keitet
tiin tervasta, kynttilästä tai para- fiinista sekä kumista. Joissakin voiteissa oli grammarilevyä ja pih
kaa. Tunnetuin ” rasvam ikko”
näillä tietöin oli jyväskyläläinen Eem eli Halinen.
K IL PA H IIH D O N A L K U Urheilullisen hiihtoharrastuk- semme pohjana on oppikouluissa 1860-luvulla järjestetyt luokkien väliset hiihtokilpailut. Ensimmäi
set sanom alehden uutisoimat pi- tuushiihtokilpailut pidettiin Tyr- nävällä v. 1879. Kuuluisat Oulun hiihdot saivat alkunsa vuonna 1889. Suom en mestaruuksista on kamppailtu vuodesta 1909. K an
sainvälisen menestyksemm e aloit
ti Jussi R itola ottaessaan voiton Tukholm assa 1892.
M aastohiihdon alkuvaiheessa kilpailut käytiin tasamaalla, usein jäällä. Tätä jatkui vuoteen 1922 saakka, jolloin A n ton Collin ja Tapani Niku ottivat H olm en k ol-
40
lenilla kaksoisvoiton. H iihdon asema vahvistui Salpausselän hiihtojen alettua vuonna 1923.
Samana vuonna siirryttiin m urto
maahiihtoon.
Talviolympialaisia ja maail
manmestaruuskisoja on järjestet
ty vuodesta 1924 lähtien. Ensim mäisistä Ranskan C ham onix’ssa järjestetyistä kisoista oli tuom i
sina Tapani Nikun pronssimitali 18 km :n matkalta. Kultaa saatiin odottaa kahdeksan vuotta, kun
nes V eli Saarinen sauvoi maail
man parhaaksi 50 km :n matkalla.
Paikka oli Lake Placid.
E dellä mainittujen tekijämies- ten lisäksi kirjoituttivat nimensä talviolympialaisten tai hiihdon M M -kilpailujen palkintoluette- loon seuraavat: V . Liikkanen, P.
N iem i, K. Jalkanen, K . Karppi
nen, T . Laukkanen, M . Lähde, S. Nurm ela, S. R ytky, L. Silven
noinen, B. V anninen, M . R aivio, M . ja T . Lappalainen, A . Knuut
tila, A . Paananen, O . R em es, J.
Kurikkala, P. Pitkänen, A . Ran- talahti, M . L auronen, O . A la- kulppi sekä E . O lkinuora.
L A U K A A N H IIH T O U R H E IL U A 1903-1950
Kanta-Laukaan alueella kerro
taan järjestetyn hiihtokilpailut v.
1903. Toim inta lisääntyi ja muut
tui säännölliseksi seurojen perus
tamisen m yötä. Vanhim m at seu
ramme ovat yleisseuroja, ja liekö jou kossa ainuttakaan, jo n k a o h jelm aan hiihto ei olisi kuulunut.
A inakin vanhimmassa seurassam
me ” M ytyssä ja Pyllistyksessä”
satamääräinen jä sen jou k k o har
rasti hiihtoa. Historia mainitsee eräiden kilpailujen osanottaja
määrän nousseen 170 hiihtäjään.
Aikakauden tapaan kuului, että hiihto tapahtui tasamaalla. V ar
masti tasaista löytyi jäältä, ja niinpä tällaisiksi paikoiksi maini
taankin Leivonlahden ja L eppä- veden jäät.
Urheiluseura ” M ytyn ja Pyllis- tyksen” sammuttua laukaalaista hiihtourheilua vei eteenpäin Kuu- san Kipinä. Kuusan ja Valkolan kylillä hiihtoa harrastettiin N u o
risoseurojen puitteissa ja sitten perustettiinkin vanhimmat yhä toimivista urheiluseuroistamme.
L A U K A A N U R H EILIJAT Lauri Salosen kertom an m u
kaan alkuaikoina 1929 perustetun seuran hiihtäjät koostuivat yksin
omaan valkolalaisista. Eräs ky
län ja L U :n hiihtäjistä oli V iljo H arju, jon k a päiväkirja vuosilta 1931-35 on tallella.
Mainittuina vuosina päiväkir- janpitäjä on osallistunut
20
hiihtokilpailuun. 15 kilpailua on ollut V alkolassa, yksi Vehniällä (osan- ott. 20), kahdet Hirvasella (U u rainen, yksi Kuusan Ns:lla ja yksi Saralinnassa. V iim e mainitut oli
vat 23.2.35. Kun kyseessä oli mestaruuskilpailut, niin julkistet
takoon tulokset.
f f hn, j) y. t if to, m r
AUX1. >) f 1,
U, 11 1) \-K.
»•K n *) < ?W v n . n .f f& u u r s.t. n ) Päiväkirjasta löytyy 41 mies- hiihtäjän ja seitsemän naishiihtä- jän nimi. V ehniän, Kuusaan sekä Uuraisten kilpailuissa on ilmei
sesti muitakin kuin laukaalaisia.
Tässäpä luetteloa 30-luvun hiih
täjistä. E. ja V . H arju, O . Kaut
to, E. ja J. E erola, E. Koivula, P. Harjula, V . V esterinen, T.
Lääperi, M . Riuttamäki, E. M o i
lanen, R . Hänninen, O . Kauppi
nen, M . P ö y h ö n e n ,E . Paananen, U . K o p on en , O . ja K. Oksanen, V . M oisio, A . ja K. Laine, O.
Kärkkäinen, Y ., P. ja V . Finne, L . V eijo n e n , A . K um pu, A . ja V . Lahtinen, E. Flykman, L. Salo
nen, J. K aunonen, V . ja O . V ir
tanen, O . Pelander, E . K uoppala, V . Kupari, J. Puttonen, K. Peura ja M . Klack. Nämä miehiä ja nai
sista A . V arm i, L. R eijon en , T.
P ohjolainen, E. Peltonen, E.
Salonen, M . L eivonen ja M . R ii
konen.
Muistikirjaan ovat päässeet useimmiten vain mitalistit, joten aivan kaikki noitten vuosien hiih
tokilpailuissa käyneet eivät löydä jou kosta nimeään.
Kun vertaa Harjun päiväkirjaa L U :n 50-vuotishistoriikkiin, niin lisättävää on nimet Tuom as Hut
tunen, jon k a aloitteesta seura perustettiin. O . H ytönen, K.
Hartikka ja O . Tiihonen. V alk o- lalaisten panos seuran toimintaan on siis ollut todella vahva.
V alkolan pojista ainakin Lauri Salonen ja V iljo H arju noudatti
vat mestarihiihtäjä V eli Saarisen op p eja . H arjoitusohjelm aan kuu
lui pitkä lenkki ja kun Vihtavuo- ren tehtaan pilli sunnuntaiaamu
na soi seitsemältä, olivat pojat tienpäällä. Palattuaan 12-13 ai
kaan 30-50 km :n taival oli takana.
Kyseisenä ajanjaksoja LU :lla on ollut kymmenisen pm-tason
hiihtäjää. Onni Hytönen 18- vuotiaiden sarjassa ja 5 x 1 0 km:n viestijoukkue Olavi Kautto, V iljo ja E ero H arju, O tto Tiihonen ja E ino Paananen saavuttivat piirin
mestaruuden.
Merkittävä tapahtuma oli so tien jälkeen alkunsa saanut vies
tinhiihto Peurungan jäällä. Tässä kyläkuntien välisessä viestissä oli 5 km :n osuus kolm elle miehelle, yhdelle pojalle sekä yhdelle nai
selle. Ratkaisu tapahtui hyvin usein nimenomaan naisten osuu
della ja hyvä naishiihtäjä löytyi usein Tarvaalasta.
L A U K A A N KISA-VELJET V uonna 1925 perustettujen Kisa-V eljien hiihdon huippu aina
kin toistaiseksi ajoittuu juuri ky
seessä olevaan aikaan.
Seuran maineikkain hiihtäjä on ollut kuusaalainen E ino Laine.
Om atekoisilla 240 cm pitkillä suksillaan tämä ainakin varreltaan sen ajan "Juha M ieto” kilpaili varsin laajalla alueella. H arjoitte
lunsa mies hoiti tekemällä viikot tukkeja ja pyhänseutu olikin sit
ten mäenlaskun aikaa.
Kuusasta lähti pitkänpuoleinen latu, oikeam m in rautatie, jota pitkin E ino varmaan useammin
kin hiihteli. Yhtenä lauantaina hän hiihteli rataa pitkin Säynät
saloon (n. 40 km ) ja kiersi kilpa- ladun siihen tutustuakseen. Sun
nuntaina oli voitokas
20
km:n kilpailu, jon k a jälkeen mies au- n oi, söi ja matkasi kulkuneuvollaan Kuusaaseen.
Piirin mestaruuden ovat seu
ralleen tuoneet Kalle Paatelainen ja O tto Järvinen. Viimemainittu on myös liittonsa mestari.
Hiihtokeskuksena oli työväen
talo Laukaan asemalla. Sieltä lähti 5 km:n latu Kuusaaseen Finninkankaalle. Jos lumisade oli parahiksi tukkinut ladun, niin kilpailupäivän aamuna tehtiin ly
hyt latu Rokkakankaalle.
Eräässä seuran järjestämässä kilpailussa E ino Laine voitti E ino Tervasen. Tervanen oli käynyt kilpailumatkoilla mm. Venäjällä ja L. Salonen tiesi miehen voit
taneen jonkun T U L :n kansain
välisen kilpailun. Tervanen oli kotoisin Polkulasta Jyväskylän mlk:sta.
Sotien jälkeen seura järjesti piirikunnallisia hiihtoja ja mitteli viestinhiihdossa voimiaan L U :n kanssa. Lisäksi seuran hiihtäjät edustivat kk:n palokuntaa 5- tai
6
-miehisin joukkuein hiihdetyissä viesteissä Vihtavuorta vastaan.41
M y tty j a P y llisty s-se u r a n h iih to k ilp a ilu t 1 9 3 0 -lu v u lla P u u p p o se lla L a u k a a n a se m a lla . K u v a ssa 1 9 3 0 -lu v u n su k sim e sta r i E i- K u v a ssa k ilp a ilu je n o sa n o tta ja t. E d e s sä h u o p a to ssu t ja la ssa se u r a n p u h e e n jo h ta ja nari N a k k in e n .
A n to n T a m m e n o k s a a lia s ” S iro U lja s R u u su n n u p p u ” . K u va: P a a v o T a m m e n o k sa n k o k o e lm is ta .
E in a ri N a k k ise n ty ö v ä lin e itä . Y lh ä ä l
lä v a se m m a lla siv u h ö y lä , o ik e a lla k u u m a h ö y iä . A lh a a lla v a se m m a lla j a o ik e a lla p ä ä lly sh ö y liä . K u v a n n u t L au ri J o k e la .
Lähteet:
- Martti Jukola:
Urheilun pikkujättiläinen, 1947 - Pertti Kuokkanen:
Laukaan historia III, 1983 - Lauri Salonen ym.:
LU:n 50-vuotisjulkaisu, 1979 - Reino Vepsäläinen:
Vihtavuoren Pamaus 50 vuotta, 1984
Kallen ja O ton lisäksi jou k k u ee
seen kuuluivat Olli Järvinen, A lp o ja Sulo Haukka. M yös mm.
Lauri Salonen osallistui näihin viesteihin.
V IH T A V U O R E N P A M A U S 1934 perustetun seuran laji- ohjelm assa hiihto on ollut muka
na k ok o ajan. A lkuvuosikym m e
nen m enestyksekkäin, piirin kär
jessä kolkutellut hiihtäjä oli K auko Peura. Ottipa hän mittaa A n ton Collinistakin, ja tappiota
30 km :llä tuli vain pari minuuttia.
Tosin C ollin oli j o vähitellen lo pettelemassa kilpailu-uraansa.
Muita seuran hiihtomaineen yllä
pitäjiä olivat M . A h o n en , O . P oikolainen ja E. K op on en sekä naisista V . K op on en , K. Tuuk- kanen, S. Oksanen ja H . H o k kanen.
Sotavuosina mukaan tuli uusi
na hiihtoniminä Martti K o rh o nen, jo k a -47 otti SM -hopeaa 35- v. sarjassa sekä M ik k o H ietanen, jok a oli hyvä hiihtäjä, mutta en
nenkaikkea juoksija.
V . -48 aloitti kansallisen kilpai- lu-uransa kuntamme m enestyk
sekkäin hiihtäjä Sirkka Polkunen.
Hänen mestarilliset suorituksen
sa osuvat kuitenkin seuraavalle vuosikym m enelle ja jäävät siksi tässä tarkemmin esittelemättä.
Seuran omaleimaista toimintaa ovat olleet taajaman asuntoalueit
ten väliset mittelöt. Seuraottelui- ta käytiin Konnevettä ja Tikka- koskea vastaan. Onpa ollut m yös seitsemän seuran otteluita.
Ensimmäinen hiihtokapteeni, nykyisin harjoitusohjaaja oli E.
K op on en , jo k a on myös seuran perustajajäsen. T oin en pitkäai
kainen oh jaaja on ollut Kustaa H äppölä.
42
