Hajalle mennyt suku. Käsikirjoitus elo-syyskuu 1937 · DIGI

Hako-Santtu

istui mökkinsä prraspuilla päästellen jaloistaan

maTZTä

saap- paitaan. Jalatkin olivat märät,kastuneet.Hän kirosi mielessään nykyajan ja n;k-- ajan karvarit .Vedenpitävää nahkaa ei osattu

enää valmistaa

^Kuten

ennen.Hako-uir-

ko oli muutenkin

vähän huonolla

tuulella.neljäkymmentä syltä,

hän

oli

kaivanut-

oja;

tänäkin

^päivänä Taalerin suolla,viidettä vuotta yhdeksättäkymmentään käy- vä

mies.

Puitakin,oikea emäkantokin,oli sattunut linjalle tavallista enemmän, hun sitten tulet

mökille,

ei muorilla ole edes ruoka

valmiina.hi

ollut saanut kuoriperunoita keitetyksikään viritteli vasta tulta niiden alle.Oli se

huus- hollia tämä

muori kyllä olikin ja yhä

huonommaksi

se tuli.

Hako-Santtu

läpsytteli paljaita jalkapohjiaan porraspuuhun,kalvoi

tasaus-

taan tupakkaneuvonsa,täytti piippunsa kömpelöin sormin ja sai

lohdutusta

^syvis- tä

henkisavuista.Himokkaasti liikahtelivat

lontot posket,harmaan

keltaiset

^pos*

ket,joita tuhannet rypyt

uurtelivat.Harmaana

^tupsahteli savu ja

kulmikas»karkeaa

piirteinen pää,pienet

silmät

syvältä kuopistaan,tuijottelåvat

tummahkoon

ja lauhkeaan syyskesän

iltaan.Hän

tunsi nyt itsessään jotakin lauhtuvaa ja lempe-

itä.kesäinen

vesi saappaissa ja myöhästynyt ateria ovat lopultakin pieniä asioi*

ta...

Niin istui hako-ukko portaillaan harmaana ja

karkeahkona

^ja

sulautui

jol- lakin

tavalla

^loppukesän

iltaan.Ennenkuin

tupakkapiippu oli palanut loppuun,hän huomasi,että

mökkiä

lähestyi

mieshenkilö herraskaisessa

asussa,mustaa

matkalauxs

kua riiputtaen.Onhan sen

näköisiä

liikkujia nykyaikana maaseudun

maisemissaiko- nekauppiasta.henkienvakuuttajaa,saa

maajaa,mitä

lieneekään.hako-Santtu

tupsuttee

]i järkähtämättömänä, savuja piipustaan.

Vieras lähestyi,tervehti ja kysäisi;

"Tekö olette Santeri Hako?"

Hako-ukko myönsi

asian

niin

olevan»kohentautui

pystympään asentoon ja

tui=.

jotteli vierasta tutkivasti.kutta kaikki

tuollaiset

herrasasuiset olivat

hänel-

tä

ikäänkuin

yhdennäkcisiä»kuten taivaanlintuja tahi vedenkaloja.

"En kai minä tunne.Kuka se

tämä

vieras on?"

"Taidamme

^- olla

vähän sukulaisia.Minä

olen rexka Hako,teidän poikanne.olen tullut

Ameriikasta."

Vanha mies nouseskeli

seisomaan

^ja

kätteli

tulijaa.isiinpä niin,

olihan

^hä-

nellä

tosiaankin ollut ennenvanhaan sen

niminen

poikakin,vieläpä

hänen

sensä,esikoisensa.Hän muisti vielä hyvin tilanteet niihin aikoihin,sillä isyys oli ollut silloin

hänelle ikäänkuin

tapaus,kuten jokin merkillisyys.myöhemmin

2

hän oli

^herennyt sellaisiin tapauksiin tottua.

"Eipä.

uskoisi", sanoi

hän.'Mutta

^niinhän sanotaan,että, tulee ..ies

meren

ta ^=.

kaa,vaan ei turpeen alta."

"Tulihan

sieltä

tultua,vähän kuin sattumalta.Kuulin sitten

tuolla

^kirjoi la,että

täällä elää vielä

sukulaisiakin,vieläpä

isä

vanhaKin..."

He katse ^l ivat tovin toisiaan vaieten Ja, istuivat sitten voi- nut sanoa,että he olisivat tunteneet tavanneensa mitään tuttua

Ja läheista.Peitt

ka Hako oli

Joutunut lähtemään isänsä

köyhästä, majasta,J anne ilmestyi yhä

uusia

syöviä suita,Jo sangen varhain.bitten hän oli nuorena lähtenyt meren taakse, siirtolaisuuteen,kuten siihen aikaan oli tyylinä

etsiä

pakotietä ikuisen kcyhyy»

den

vaivoista.sittemmin

he eivät olleet

Juuri kuulleetkaan

toisistaan.

'Miten sitä on jo

teillä

ikää?"kysäisi poika.

Vanha mies puhalleli suustaan hyvältä

tuoksuvaa

savua,sillä

hän

oli saa®u nut täyttää, piippunsa poikansa tupakeilla .Hän katsoi kysyjän

huolella Oteltuja

poskia ja harmaita

ohimoita.

"Onhan sitä ikää,on

vähän enemmän

kuin

sinulla.minulla

on kahdeksaskyimue- nes viides vuosi

menossa.Sinun

pitäisi kai

häristellä

yli kuudenkymmenen..n"

Teillä

on uusi äitikin,on tullut tietooni",puheli poika.

On,vaikka eipä tuo ^{enää, ole} niin

uusikaan..."

"Ja lapsia molemmista

avioliitoista...

"Onpa,a ivanpa tarpeeksi

asti.Kahdeksantoista

lasta on kastettu

nimiini

kahdesta ^aikistä..."*/.

Vier; s

äänsi Jotakin hämmästelevää

vieraalla kielellä.

"Ja ovatko kaikki veljeni

Ja ^sisareni

ja veli ja -sisarpuoleni elossa?"

"Eivät ole.Monta ^niitä, on kuollutkin."

'Montako lasta

teillä

^siis on elossa?

"Onhan niitä,montako niitä nyt onkaan?be Antti Laurilassa,se _vartta

mini-

s/

Puolakassa,Aappo sotaherrana kaupungissa,Matti siellä Sydä.nmaalla

Ja

^se

vana

Ville.. .Isinpä

tosiaan muita muista näin suoralta

kädeltä.ke

ovat yksi

siel- lä

toinen

täällä."

"Montako lasta teilt^H sitten on kuollut?"

"Kaksi tyttöäkin..."

"Entä poikia?"

Vanhus oli kauan

vaiti.Hänen

kasvonsa saivat ponnistelevan

Ja vaivautu-

neen

ilmeen.Mutta

^lopulta

hänen

oli

tunnustettava:

"Ln

tosiaankaan kuolemaksenikaan

muista,montako _lasta

minulta

^on kuollut

Ja

^montako on elossa..."

Poika nyytti ihan ilostuva,n

Ja

^naurahteli

huvitettuna.

"On

siinä

^tosiaan

isä-ukkoa^Lukemattomat

kuten

taivaan tähdet ovat hänen

jälkeläisensä ^jo

ensimmeisessä.

polvessa..."

Hako-ukko tunsi itsensä

ihan

loukkaantuneeksi tuosta

naurahtelusta.Han

en aina elättänyt suurta perhettä ,aina raatanut raskasta työtä,eikä ole vielä tä- hän päivään

mennessä turvitellut

yhteiskuntaanneikä lastensakaan leipiin,kutta hän nieli

harminsa.

'Mitenkäs sitä sinulla ^on perhettäV"

'Mi

ollenkaan.Ui

^ole

vaimoa eikä

lasta.ui ole koskaan ollutkaan..."

"ilo

siinä

ei laskupäätä tarvita, ellet sitten rahoja laskeskele", sanoi vanhus.

istä niitä

.Kovin

laaja oli se Santeri ilavon perikunta

1

^»"

be oli taasen kuten pi

stelemistä..Olutta

poika jatkoi heti:

"Eikö

^teillä ole

enää

yhtään lasta luonanne

tässä

asumuksessanne?"

"Ei

ole.maailmalla

orat.Sinnehän ne joutumat

meikäliseltä

he⁺i kun iyn

nelle kykenevät..."

"Vieläkö

te teette

töitä?"

"Tri

täkö

Tietenkin kuten ihmiset

ainakin.Keväällä

^olin tukinuitossa,ku- ten olen ollut yli neljänäkymmenenä

keväänä

perätysten.bitten olen niittänyt ja nyt viimmeksi kaivanut ojaa.Neljäkymmentä ^syltä

sitä

aukesi tänäkir

MVväna."

"Eikö se vanhuus

ala haitata?"

"Vanhuuskol£i

minua

vielä

vanhuudesta sakoteta...

Ja tuohon harmaaseen,kulmikkaaseen ja karkeahkoon

ihmismöhkäleeseen

meni

vielä

^ylpeyden pahahenkikin.

Minä en

tosiaankaan vielä tiedä mikä

se väsy on.

Sillä

hän oli unhoittanutkuinka raskaasti hän oli istahtanut siihen per taille työstä tultuaan,kuinka

hän

oli sydämistynyt siitä,että perunat

eivät

oi

leet

vielä

^{kiehuneet, i}

"No,sitten te olette nuorempi

minua.Sillä

^minä olen väsynyt,olen

monesti

suuttunut

tähän

elämään,väsynyt

sitä kä rsiessäni

^,kuten raamatuissa

sanotaan..."

Uutta nyt tuli portaille muori,ilmoittaakseen

että.

ruoka oli

valmiina.Has

oli vanha ja kumarainen,onnuskeleva,puolikuuro ja ryiskelevä.wyt hän

hämmästeli tätäkin

vierasta,joka kuului olevan hänen poikapuolensa,Hako-bantun poikia sii-

tä ensimmäisestä

vaimosta,jonka hän oli aseinkin kuullut olleen niin paljon pa- remman toista.Ei

näistä hänen

^miehensä, jälkeläisistä koskaan saanut

selvää.Nii-

tä

oli niin paljon ja kaukana olevia ja yleviäkin.

Isä

ja poika nousivat,molemmat vanhoja ja

harmaita

miehiä,ja

menivät

si-v

sälle

tuohon

tummaan

mökkeröiseen.Löytyipä vieraan matkalaukusta

vähän ruoanpa-

rannuksiakin muorin yksinkertaisesti laittamaan,puhtaudenkin

möaä*

^puolesta

hieman epilyttävään muonaan.Syötyään ^{he puhe}1 ivat

vielä pitkät

^{tovit jiuni.es oli}

aika

^käydä

levolle.Hako-Santun

kaukaa saapunut poika valitsi yösijaksesi! laa on*

jossa oli vähän heini’^"’

1

.Ile olivat ainakin puhtaita ja tuossa ilmavassa huoneessa oli hyvä

henkitellä vilttiin

kääriytyneenä.

Hän

valvoi kauan ja

muisteli

lapsuuttaan ja

nuoruuttaan ^tässä

^{maassa, josft-}

sa

kaikki

^oli

hänen mielestään köyhyydenpainin

^uun

^{vääntämää}

^ja

vääristämää.Hä-

nen

mieleensä

^oli jäänyt vain muistikuvia kalvavasta nälästä,puistelevasta

lusta

ja parempiosaisten pilkasta.Katkeruus oli pureutunut

häneen

Kuten

suola

lihaan, jopa vanhempi äänkin kohtaan,hulttioita

ihmisiä

^, j otka intohimossaan kylvit

vät

surutta uusia,pahoja ja raskaita elämäntaakkoja.Hän oli luullut

kä.sittäneenc:

sä

suuren onnen saadessaan tilaisuuden paeta tätä maata ja sen

ianKaikkista

Kpy=

hyyttä,päästessään

siirtolaisuuteen.Aluksi

^oli

seurannut

vain raskaita pettymyK—- siä,ikävää ja suurta yksinä isyyttä,raskasta työtä,työttömyyttä ^{ja Kovaa onnea.}

Myöhemmin hänen

elämän

taivaansa oli

ikäänkuin

valjennut.Hän oli tehnyt

säästö-

jä, ^jopa

siinä määrä ssä

^, ett- hän tuntiessaan

itsensä

^työhön

väsyneeksi, ^arveli

^jo

rahojensa

riittävän viemään

^hänen

elämänsä loppuun.Hilloin

hänen

mieleensä

^oli-,

tullut

vanha_jnaa, johon

hänellä

siihen saakka ei ollut ollut juuri

mitään

^yl

teyt-s

tä,ei

mitään kaipuita.Mutta siellä kuului

^tulevan

elämä

halvaksi,tuossa köyhäs-

sä

maassa,jossa

paraimmat hedelmä.t

olivat kuivia käpyjä.Hänellä ^{ei ollut}

mitään siteitä

^uuteen maailmansfakaan,ei

ketään läheistä ihmistä.ainoastaan

^joitakin’

.«a

tuttavia,kulkevaisella,aina

lähtevällä

ja uusia työpaikkoja

etsivällä miehellä.

Hän

oli tehnyt äkillisen päätöksen ja matkannut meren ylitse, tullut

jäänsä,jossa

nälkä

oli

häntä

muinoin kalvanut ja vilu pui

stanut.oiellä

hän oli ällistyksekseen kuullut,että

hänen isänsä

^{vielä eli,tuo hänen}

muistikuvissaan

vuosisatojen

takainen

^{mies. *}

Niin hän oli tullut ja

tavannut ^Santeri

Ilavon portaillaan

.vanhana

^ja

hara

maana,jykevinä

Ja historiallisen näköisenä

•Hänen laa ja,hajalle mennyt, luk emätomi*

ja tutkimaton

jälkeläismääränsä

oli jollakin ^tavalla, huvittanut Pekka

hakoa»oil»

lä viimeisinä

vuosina oli hänen katkeruutensa hieman oli sitteyr- kin kannattanut

elää

^{ja j}

oka|kap)lkEesEa ^eISmS

^{oli J°}

^melkein

^mennyt;ei

^ollut-teot

enää

pahoja pelkoja

tulevaisista vaivoista.Hänen

^rahansa

riittäisivät

^{kyllä *aim}

siististi

pitäen loppuun asti,jopa pieniin ylellisyyksiin,juhliinkin.

Nyt,vanhoilla

päivillään,hänessä

oli herännyt halu

etsiä

^jotakin

lähetetä,

jolle hän voisi näyttää ^pientä menestystään.tässs ^nyt ollaan,Hako-oantun

vanhin

poika,joka ennen kerjäsi ja

kärsi kaikenlaisia.On

oltu siirtolaisena

ihmisen

«9,

ikä

ja koottu vähin varojakin,jöiden

määrää

ei syrjäinen tiedä... ^». \

biinä

maatessaan,muistellessaan ja

mietiskellessään hänessä heräsi

^aj

&tus

jonkinlaisesta juhlasta ja

sukukokouksesta.Hän

kutsuisi yhteen

kaikki Hako-ukon

4

lapset,veljensä ^ja sisarensa,että elossa olevat voitaisiin

laskea.Hän kustantaa

sen,vaikka se nyt

vähän maksaisikin Ja

^{ottaa siitä}

vähän

lapsekasta iloa,näyt- ti

itseään sukulaisilleen Ja näkee heitä,epäilemättä

yksinkertaisia

,■ otla ovat

ikänsä eläneet

köyhässä korpimaassa.

Jen h°n tekee,oanteri Havon vanhin poika.Hiihen ajatukseen hän

nukahti.

x

Hutta

loppujen lopuksi oanteri Havon vain

vähäinen määrä.Tuli

.lätti Hako,

siirtolaisuutesta

palanneen Pekan täysi veli,

oikea koroi-

torppari,tuli käveltyhän

toistapenikulmaisen kinttupolun,,oikki kivisten tahi

v

iekkaisten

kangasmaiden,y]i upottjvien nevojen, tuli suurissa ja

rumannäkoisis-

si nahkasaanpai sa.an ja pyhätakissaan, johon näytti iskeytyneen metsien

vihertävä

vivahdus,

tuli

1iukaej aikaisena,

Meman

epäileväisenä ja arkana kuten

ainakin ..etz

s^nel'v«.Tuli myöskin Kaija,heidän sisarpuolensa

toisesta äidistä,pienoisen

_ta-

ion emäntä naapuripitäjästä,työn ja lastensynnytysten nääntyneen n ^kyiseksi saattama,mutta väsymättömän

kielevä ihminen.

siihen

sitten tule

^* ' ^{■iset loppuivat,}

vaikka

Pekka Hako oli sohonut

sanaa _kaikkiin ilmansuuntiin, lahe«

teli, t kirjein.' ,jopa ^panettanut

asiasta ilmoituksen sanomalehteen.riutta kaikki

lavot näyttivät

olevan

omaan

elämäänsä.omiin huoliinsa

^ja

iloihinsa

vajonneita

ihmisia.Ei

mitään

sukurakkautta.Ehkä

köyhyys sitoi heitä Kuten liekaköysi.Se- ei ainakaan näyttänyt aj a^TT?,n heitä

liikkeelle

tutustumaan outoon velimieheen,AmeÄ

riikoista

saapuneeseen,j onka

epäilemättä

_{täytyi olla rikas,kun}

hän tuollaisia

harrasteli,jolta ^köyhä sukulainen voisi odottaa lahjaa,avun

lekahdusta.Hellais- takaan mieltä

ei näyttänyt löytyvän Hakojen hajaantuneessa

suvussa.

Oli pilveilevä,s' televa syyskuun

sunnuntai.häiva

oli

Jo

^puolessa

Ja Juhla*

tunne] mat näyttivät

Jäävän tulematta.±.iatti

Hako ,korpitorppari ,oli paljon

vaike- neva

mies ja myöskin Kaijan,pienen emännän,kieli oli hetkeksi mykistynythän ko

toiset huolet

tunkivat

mieleensä;miten tulee talo toimeen

emännän

poissa ollessa,miten käyttäytyvät lapset...Oli odotettu

Jotakin suurenmoista ^Ja

^oltiin**

kin hieman noloja.Silloin Pekka Hako keksi aatteen,että he

lähtisivät

kelle kaupunkiin.Siellä he voisivat

vierailla

sotaherra veljensä luona,Ja muute tenkin tuollainen matka olisi kertakaikkiaan elämys

hänen

^köyhille sukulaisil- leen,ainakin KaijaemännäHe,joka ei ollut koskaan käynyt kaupunkissa

(

Ja

^korpi-

iiatillekin,Joka oli käynyt

siellä

vain kerran tahi kahdesti nuoruudessaan,tauan

sitten.

Tuollainen tuuraa tuntui heistä molemmista,sekä

isä-Lantusta,kuitenkin

suunnattomalta kevytmielisyydeltä

Ja

ylimielisyydeltä,kauhealta

harharetkeltä.

'

AJellapa nyt noin i

Imanja

^{ikoj aan}

^.'Lopulta

he kuitenkin suo stuivat,Aun oli päätet ty,ettei

matkalla

kauan viivyttäisi.

6

hiinpä- he

sitten istuivat

autossa,isä-Hako _ja

kolme

hänen

jälkeläistään,

joiden elossa olevaa

lukumäärä- hän

ei tarkoin tiennyt ajuri»

V

^[

.V

^{,»i„ •}katti,väärentämätön

sydänmaalainen,vaikeni

tyystin.sillä sileä^/ tie, laajat aukeat vainiot,tiheät talorykelmät, näyttivät

hänestä oikeaan ihmiselä-

min

kelvottomilta

^ja

herättivät hänessä ahdistavan tunteen.r.aija taasen

ei saanut

autolla

ajosta

mitään

iloa,sillä _{hän oli}

alkanut

tuntea pahoinvointia

Ja kuvotus ta.

^jiiut

ta vanhassa siirtolaisessa herksi katkeria

_{muistoja .un hän nä.i,}

tutun talon

^tien

vieressä.noki

pellon,jota

hän

oli _«,„«,*

retostanut aes.ena.s-

'•uisena poikasena synkeässä sateessa,plsarain

hakatessa hänen

ohuet

vaatteensa

ihoon

kiinni.Puistattava vilu tuntui vieläkin uhovan häneen näistä

maisen-,

ista

ja

h-n

^painautui

_vaieten vaunun nurkkaan.lsä-Santtu

oli

ainoa,Johon _matka

ja vauhti näytti

vaikuttavan virkistävästi.Hän

puhua

rötisl lakkaamatta vanhoista

asioista,ajoista,jotka _olivat

_{paremmat nykyisiä.}

ei..

Haxo-uxon

siirtolaispoxka

havahtui kuulemaan näitä puheita,ja

lapsuudensa

Ja nuoruudensa olosuhteiden

_luoma,aina kytevä,omituinen

vastenmie-

lisyys

tätä'

maata

kohtaan leimahti ilmi lieskaan. Hän

sanoi, ettei

tämä

maa

hm-

elä nykyhetkessä,

että

se on

satajvuotta ^Jäleseä

^muusta

maailmasta.

Hako-Santtu nauraa

rähisi

ivallisesti Ja

^sanoi,että se oli järjetöntä _pU^.

hetta.Tietysti on mennä

retostettu

muun

maailman mukana

^kuten läjä

rattaassa.

"

.äkeepä sen

näistä

teistäkin", sanoi poika Hako. "Vanhoja,

mtkaisia

karjana polkuja täällä

nimiteilään

komeasti

tieksi..."

"hiiden

eteen on

aherrettu liikaakin",penäsi

ukko. ei teistä ;aljen välitetty,ei kä silti -myöl ä.stytty

mistään..."

Krsyt

telev-,riitäinen

keskustelu

^keskeytyi

kuitenkin

katti veljen äännä}

dykseen;

"siinäkin on yksi

meidän

sukua..."

' ^aimu cli

Juuri

sivuuttanut ontuen

kävelevän miehen,omituisen,

s‘ f

’kkiselkäisen,kerjäläiainaisen ilmestyksen.Ajaja pysäytti auton

Ja

^{rexxa naxo}

työnsi oven auki

Ja

^hihkaisi;

Hoi ,mies .kuulut oleman ^veiimieskin,niin että astu samoihin xä.rryir in, . ,

"

.tiehen tummille,

omituisesti

rypistyneille

kasvoille

nousi virnistys.

"Hn ole

koskaan

^ollut

tuollaisilla

rattailla,enkä _nouse

niille

nytkään,,."

Vaunun

^ovelta

kurkistavien

outojen kasvojen takaa

hän näki

sitten

toisia,

tutumpia naamoja,Jopa

is--Santunkin

Jyhkeän

olemuksen,ja _hänen hymynvirnietyx- sensä

häipyi pois.

Heidän

välinsä eivät olleet

koskaan

olleet

läheiset,he _eivät

olleet

tavanneet _toisiaan

vuosiin,kyteneenkään

vuoteen.kitkin Hako-ukko istui

juurakon tapaisena, synkistyneenä

.Tämä

oli

hänelle

ki eä kohta, nestä

tuntui- hä*

päälliseltä , että

Hako-Bantulla järkähtämättömällä

^{kovan työn tekijällä, oli}

tuol*

lainen poika,maantienkulkija,joka

^{kiersi ja} kerjäsi,vedoten

onnahteleviin

^ku-

riinsa.Hän olisi

^kyllä

pystynyt

^{töi. inkin,}

sillä hän

^{oli elänyt ty< st- an nuo-}

ruudessaan,kunnes tilapäisten

vaikeuksien vuoksi

^keksi ryhtyä kerjäämään ^ja mielistyi ottamaan sen elinkeinokseen.Hyt

hän

oli kuljeskellut

maanteillä

jo parikymmentä vuotta kerjäten ^ja

valehdellen.Sellainen ^elämä

ihan etoi isa-San- tun vanhaa

sydäntä,eikä tällä

pojalla,jota

hän nimitteli

lut

mitään

syytä

retkillään pistäytyä isä-ukon

mökkiin,eipä koko kotipijäänsä-

kä

^än.

nyt velipuolet

väittelivät ^tovin

vaunun ovella7^{kunnes toinen} leikillään,

uhkasi

^{käyttää vaikka}

väkivaltaa

täydentääkseen

sukukokousta.Silloin

maankierfcf jä

alistui

ja kiipesi vaunuun arkana ja ^* .urj ottavana,

toisesta

toiseen vilkuile-

vana.

Sukulaisia,

isiä

^{ja veljiä,} tietysti he

halveksivat

häntä,he,jot-

ka elävät ^muka

^kuten

ihmiset.Ehkä

^he

k?dehtivatkin

^häntä,jokc

hävittömästi

on

välttänyt kovan ja raskaan

elämän

^pui.

an,hikoiluttavan

^{työn ja sen}

sellaisen..

_iikö tuo vieras velipuoli edes

antanut

^{hänelle rauhaa,}

vaan

ky se li kyselemi-e- -

föön hänen elämästään,naureskeli

^{ja näytti}

oikein nauttivan siit- »että

on niin

alhaisuuteen vaipuneita

velimiehiä,sillä

välin

^{kun hän itse on meren-*}

takana edistynyt niin ja

niin.Suorastaan

^vuoren

korkuinen hän

^on

tämän

kerjuri velipuolensa

rinnalla.

Matka Jatkui ^{Ja tornit}

^{ja Katot}

^alkoivat

^näkyä

taivaanrannalta*

Vaunu

hurisi

sitten pitkin katuJa, kääntyili

Kulmissa

^{ja pysähtyi pienen puuta-} lon

eteen.Tästä talosta

^{löytyi ;iako-ukon}

sotaherraypoj

^{an asumus, löytyi soturi,}

itsekin,

vääoelinopukuinen,ryhdikäs

mies,nuorimpia

suurista

veljessarjoista.

Hän

^{hämmästyi ja}

ilostuikin nähdessään

^{tuon /..uo:,}

alli

^sen

sukulaisviernitcii.-

^ei-* _•

dän mukanaan

^tuli

tuulahdus

^kaukaa

maalta,elämästä,

^jonka

hän

^oli

jättänyt..

^ndir

monia

^vuosia sitten,jonne

hän

^{ei koskaan}

palaisi»mutta

^jota

hän

^joskus

muiste-

li kaivaten,kuten usein ajatellaan asioita,jotka ovat

ainiaaksi

menneet.samal- la

hänen ilostumisensa

takaa Kuulsi kiusaantuneenkin;tuo

sekalainen

^{lauma Ku-}

vasteli hänen sotilaalliseen

säännöllisyyteen tottuneissa

silmissään

^epäilyt-

tävältä,melkein

tikolliseita.iiiiksi

^takki

reuhottaa

^{auki,miksi on toisen sa,a-}

pasvarren

^{suu alempana kuin} toinen,miksi itse ihminen seisoo

Kuvatusmaisestll

»k*

^he

sitäpaitsi aikovat

^viipyä

kauankin hänen vaivoinaan.Hän

sanoi,että.se-

pä sattui

^sopivasti

»hänellä

^{on nyt juuri muutama}

tunteroinen

^vapaata

ai^aa^

/Sitten ^hänen

^on

^mentävä

palvelukseen.

lsä-bantun vanhin

^{poika ilm}

joiden

puolesta,että

se sopii

heillekin hyviniheidänkin

^{aikansa on} rajoitettu.

Kävi ilmi,että

talossa oli jo

ennestäänkin

^vieras

samaani

^{aajaa sukua,An-}

na,piikojen

säätyä,kotiapulainen,j

o ikäpuoli ihminen,jonka

miessuhteetkin

al-

koivat

^{olla jo}

sitä

ja tätä,joten

hän

usein vietti vapaailtojaan veljensä ^per

8

heessä,kertoillen

mielenkiintoisia asioita

kulloisestakin herrasväestään.nyt-

hän sai

ilon

nähdä isä/vanhaa ^vuosien

^takaa,ilon

^nähdä

^{tuttuja ja}

tuntematto- mia

veljiään.Mutta talon

hienonnäköisen

rouvan

Ja

korean,nukkemaisen lapsen huvi tästä

vierailusta

näytti olevan kyseenalaistaminakin rouvan

kasvoille

nousi hymyjä

.Joissa

^pilkoitti

huonosti

salattu ylenkatse

Ja iva.Että

^ihminen, veikin

olla sellaisesta

perheestä,ettei

äärtä

eikä oli nyt

tuivah*

tanut huoneet täyteen, tolloja maalaisia,Jotka

arastellen Kilistelivät vaatimat- tomassa

vääpelin

asunnossa Ja luulivat tulleensa ruhtinaalliseen

ympäristöön-,, '

Etteivät

ne nyt vain tungeudu

tänne

tuon tuostakin,kun kerran alkuun pääsevät. l.

♦ *

Tultiin kuitenkin jotenkuten

toimeen.Saatiin kestitystäkin,voileipää. Ja»

kahvia,viiniäkin

korkeista laseista,nestettä,Joka lämmitti veriä.Maiset olivat Jo

^päässeet

Juttelu-vauhtiin Ja kertoivat toisilleen olosuhteistaan.lsä-Santtu

istui poikiensa

keskellä

^Jjrkevänä

Ja

harmaana,ryppyisenä

Ja kunnianarvoisana,'

^-

Kuten

mahtava runko,sukupuu,Josta

oli putkahtanut monenlaista oksaa,niin

monena

öistä,ettei hän

itsekään

ollut siitä

seikasta selvillä.Hänen vääpelipoikanea

^* oli

väkisinkin katsottava häntä ihaillen.Sellainen siinä kerrok-

seen

ukkoa^Hän

taputti

vanhusta

olalle.

Tämä

^poika se on osannut

elää

^{ja polkea} maasta

soturia

jos

muutakin..."

Ukko

mutristeli

suutaan tyytyväisenä ja alkoi puhua

keväitten luvusta?

joina

hän

on seisonut vesien part. alla puita uittaen,ojista,joita

hän.on ^kaiva-

nut ,pelloista,jotka

hän

^on

raivannut,puupinoista,jotka hän

^on

hakannut.Hän

kat- seli ympärilleen ja hyväksyi

tämän

poikansakin

touhunsmaan

varjelus on

korkea

siä,eikä

esivalta miekkaa

hukkaan kanna.Hänen

päässään

_{kai kihisi}

hieman

tuo outo juomakin.

"Hienothan

sinulla on paikat ja kuulettaahan tuota palkkaakin olevan ai- van olemalla..."

Myöskin Aappo Hako, tunsi nyt

olemansa

menestynyt mies

monien

vel- jiensä

J oukossa.lfön

innostui je kertoili aj öistä, j olioin

hän

^alkoi uransa,kerfc»

toi

kohoamisestaan,tilaisuuksista,joissa

hän kunnostautui

Ja

^näytti

sotilaalli-

sen kykynsä.Mutta samalla

hän

^tunsi salaisen masennuksen hiipivän luokseen;hän oli jo kiivennyt uransa huipuille,hän oli ixuiseen aliupseeriuteen

tuomittu

mies,H_; n yritti kuitenkin tukehduttaa näitä ikäviä

Ja kiusaavia

ajatuksia alkaen kertoa

suunnitelmistaansniin Ja

ⁿⁱⁱⁿ

^hän

opiskelee,alituisesti ään pyrkii eteenpäin.upseeri hänestä

tulee.Samalla

hän kuitenkin salaisesti

tun»

ei,että tämä kaikki oli vain haavetta

Ja

turhaa puhetta.

Pekka Hakokin kertoi hyvistä, asioista, joita

hänelle

oli sattunut

meren

^ta- kana,urakoista, ^joissa oli ansainnut paljon rahaa vähällä työllä.

Jopa Ville Hakoonkin,maankiertä j"ä’n,

tarttui

yleinen innostus ja

hän

^juttec

li tapauksista,jolioin

hän

oveluudellaan oli tehnyt

toivottomuudesta myötäkäy- mistä

^jaterioita

Ja

^yosijoja.

^Hän

oli myöskin osannut syöttiä ^sopivia

valheita

viranomaisille,Jotka pyrkivät

Joskus

^häntä, ahdistelemaan

irtolaisuudesta.

idutta

idätti

Hako,

metsä

^torppari,

vaikeni Ja.

^{mietiskeli asioita, j oita}

^hän

oli

aikaansaanut

^.Oliko

hän

^edistynyt

tästä maaili;iassa?teltoJa hän

oli laajen- tanut,pirtin hän oli kengittänyt

Ja

kattanut,elukoita

hän

^oli lisännyt,lauman lapsia

hän

oli elättänyt,vanhimmat

niistä

alkoivat olla

Jo

aikuisia...

"ho,ne olemme sitten olleet onnenpoikia",sanoi Hako-ukon siirtolaispoika.

"Heille

^tuntuu

aiha

käyneen hyvin, .ikä ole koskaan ollut

hetkeä,Jolioin olemme

ajatelleet^,

että

^{kunpa emme} eläi-sikään, eikö ole ollut hetkeä ,j oi loin

olemme

^pe-

länneet?"

^{' .}

"Minä

en ole koskaan pelännyt",sanoi

isä-Santtu

^levein

rinnoin."Minua

ei ole hirvittänyt

mikään..."

"Sotilas

^{ei saisi} tuntea pelkoa",

Jutteli

vääpeli."Se ^on laissa kielletty.

Sutta Jos

^{totuus on} tunnustettava,niin

minä seisoin

hetkisen pelolla lyötynä

silloin

^{kun sain}

viimi|eisen koroitukseni »vääpelin arvon.

^Ajattelin,

että

nyt oli tullut

pää vetävä

^{11 e.}

Tämän Jälkeen

^{ei voi}

^mitä

^-.n

tapahtua...

'h.inä pelkäsin

silloin",tunnusti ryysyinen maankiertäjä

vinkahtelevin.

ä^;:nin,"kun seisoin Salon ankaran nimismiehen edessä ja pakkotyö näytti olevan

päälle painumas

5a..."

"Minä

^olen

kauhistunut monestikin tätä- elämää

^",

sanoi

^xJekka Hako näytteen vanhalta, ja väsyneeltä..

"Hsimerkiksi

^{silloin Kun paatin sinne}

lännelle

^ja

virsut

yksin

pudotettiin

yösydännä

radanvarteen

jokin lautakojun ^viereen, luntuipa to-

siaankin,

että

^olen yksin...Mutta ^{entä.pä sinä,} korpia .atti ^; unko sinua kosketan ^mel

eä

peloittanut?"

"Ainakin silloin",

sanoi matti

Hako hiljaisin

vaimoni

^synnytti

ensimmäisen lapsen.Hieltä

^on

lähes

^penikulma ihmisten Kyliin lahtipä

mihin

suuntaan hyvänsä.Lisaksi ^oli

kelirikon aika.Hi auttanut

muu kuin pestä

kätensä

ja ryhtyä

kätilöksi..."

hiin he juttelivat,kunnes tuli aika erota.Vääpelin oli

lähdettävä

^vartio palvelukseen.He

sanoivat hyvästit,Oli

^{ollut hyvä} tavata, tuntea, ettm- oli l-huet

ty yhdestä

pesä•tä.Mutta

^{oli hyvä myöskin}

erota.roixue

^oli

Jo kertakaixkiaan

hajonnut,kukin len,tänyt

omille

teilleen...

Seurue seisoi auton

luona.lltaa

^oli

vielä hetkinen

jälellä.ohjelmaan

kuuluivat

^nyt elokuvat,sillä

korpi-matti,emäntä-Kaija Ja

^itse

Hako-ukkokaan

^ei

vät olleet

niitä koskaan

nähneet.

Kansan paljous

sunnuntaisilla pääkaduilla oli metsä

ihmisille ihme.iiriin

heillä

^oli

kiire?i.iillä

^he

kaikki elivät?He olivat

touhussaan ja palj oudessaau

arvoitus kuten

muurahaiset

^{polullaan tahi} sääskiparvi

metsässä.

10

meren

takaa

^palannut

siirtolainen

katseli seikkoja

toisilla ilmi

14

lä

^.

"miksei »kaupunki

mikä

kaupunki

»mutta

^autio,

Ei

ole

ihmisiä..."

Ja h’en kertoi maailmankaupungista,missä ihmiset

liikkuivat edestakaisin

kolmessa kerroksessa,ilmassa,maan päällä ja maan aila.Niihin

maanalaisiin

vau- nuihinkin hyökättiin ulos ja

sisälle sellaisissa

tungoksissa,että

nivelet

nati-

sivat^...

oitten he istuivat

pimeässä

salissa ja

näkivät

kuvien syttyvän,sammuvan

JL

ja

liikehtivän.hämä

kuvatkin oli tuotu , eren takaa,kaukaisesta maasta,missä ne oli valmistettu kaiken maailman ihmisten nautittaviksi,tuollaisten ihmisten,joic ta epämääräinen kiire näytti ^ahdistavan

kaduilla.Ehkä

he

voivat istahtaa hetoi- seksi

^.kun

näkivät edessään

edes kuvan kiireestä,touhusta,vauhdista,joka _{oli ra-}

/

vintoa

heili e...Tuollaiset kuvat olivat kyllä suurta taikuutta,mutta Hako-ukko

näki

pian,

että

nii^vin sisältyi jonkinlaista riettautta,jooa ei vanhalle Kuulu,

ja hän nukahti,Eikä hänen poihanaakaan,

päät

syt oikein

selville siitä

^{seikasta, että}

mitä

^{tällä, kaikella}

cikein^tarkoitettiin,

^vaikka

hän Katseli

uskollisesti.Kuvia,kuvia

vain.Ehkä haluttiin

^antaa,

naakalle

Kansalle edes

sil- mä

nruokana hienoa elämää,jota se ei muuten saisi maistaa.oen sijaan Kaija oli.

pian ^selvillä, siitä seikasta,

että

usein esiintyvän naisen upean poven a. Itoilu merkitsi suurta mielenliikutusta,^vieläpä

hän

voi aavistella milloin oli k) _sy...yK*

sessä

tuska ja

milloin kuvaihmiselle

teki hyvää,varsinkin Kun hänen

sisarensa.

Anna,piikain säätyä.,joka yhä oli

heidän

mukanaan,auttoi häntä

kuiskauksillaan.

Hän olikin hyvin

selvillä näistä

kuva-asioista,

sillä

ne kuuluivat

hänen

joka..-*

viikkoiseen

ravintoonsa.Hän

ehti selostaakin muutamia näkemiää.n kuvia,jotka,

olis vat

^merkinneet

hänelle

paljon.Esimerkiksi

eräästä

suuren laivan haaksirikosta,

jossa oli mukana muuan k':yhä mies,josta loppujen lopuksi tuli rikas

erään

rou«*

van kanssa... ^'

Hiin

kului kuva-ateria

loppuun,eikä

kukaan tullut sen täytetäisemmäksi.

Jälleen

oli hyvä, stk-^ä.ttö.Anna,piikain säätyä,ja Ville,maankiertäjä,jäivät

tän- ne.mielissä

^{käväisi pieni} alakuloisuus,minkä ero,loppunut juhla,iltaan ehtinyt

päivä,aina.

herättää., ^»*

Sitten

vaunu vieri kohti pimeän maaseutua,sen mulkosilmien valokiilat lankesivat harmaalle

maantiennauhalle.Sa.nteri

^Hako ja hänen kolme jälkeläistään istuivat vaieten, haaveisiin vajonneina.

Siinä

he oli- vat yhdessä,mutta kuitenkin kaukana,taipaleitten ^takana, toisistaan.Perhe, sukuj _k

mitä

^{pe oli}

mitäs suuri

^kirjekulta sanonutkin,

ett«/hiaj

aantukaa ja i)

täyttäkää maa...