Keski-Suomen suurin puute · DIGI

(Lähetetty).

Keski-Suomen suuri ^puute.

IyVäskylässä

on kaksi ^mainiota

^oppi-

laitosta, jotka owat

suurimmasta

^tär-

keydestä, ei

ainoastaan omalle

^paikka- kunnalle, _Vaan koko

Suomen

maalle.

Tarkoitan

^{lyseota ja}

seminaria. Mutta

Vielä kaipaamme, ja kipeästi kaipaam-

meki,

_erästä oppilaitosta, jonka ^puute

on suuri

^{ja tuntuwa}

koko leski-Suo- melle. Tämä oppilaitos on — _Vaki-

tuinen,

korkeampi, Suomenkielinen

tyt- tökoulu.

Muutamat

^yksityiset owat

tosin

^jo

toista Vuosikymmentä

kiitettäVällä

kes- täVyydellä

kannattaneet täkäläistä

tyttö-

koulua,

jossa nykyään

noin

^{60 oppi-} lasta

nauttii

^opetusta.

Tämä

on ollut

Vaikea tehtäVä, sillä siihen ^{on Vaadittu} suurta altiiksi

^antamusta.

Wuosi

^Vuo-

delta owat nämä

yksityiset saaneet uh-

rata

aikaa, Vaitvaa,

_jopa

kärsiä ^aineel-

listaki Vahinkoa, saamatta

^muutapalk-

kiota kuin

sen, _minkä

hywä työ ainaki

ihmiselle

^antaa.

^Ia

myöntää täytyy,

ett'ei

pienintäkään raha-keräystä ole paikkakunnallamme tehty _tätä

omaa

tyttökoulua Varten. Eipä

siis ^ihme,

jos

koulun

johtokunta jok'ainoan ^Vuo-

den

^lopulla

on saanut

^miettiä,

^Vieläkö

olot

Suomessamme

^paljon muuttuneet.

Mutta

^aikoja

on Vielä

^kuluwa

ennen- kuin

on

siihen

asti tultu,

sillä senlai- selle

^kannalle

kohotaan Valistuksen

^kaut-

ta, ja

Valistuksen

juurtuminen _ei ta- pahdu

Vähässä

^ajassa,

siihen ^tarVitaan

Vuosikymmeniä.

Niin kauan kuin ym-

märtämättömästälapsesta

tulee

^ymmär-

tiiVäinen henkilö, tartvitsee hän holho-

jaa.

Samaten

^myös

tarwitsee

^yhteis-

kunnassa senlaiset ^ihmiset,

^{jotka eitvät}

ymmärrä

welwollisuuksiansa itseänsä

^ja

ihmiskuntaa kohtaan, toisten

ymmartä- Väisempien

holhousta. Niin kauankuin

kansassa

joku pahentatvainen

himo uhkaa

perikatoa

kansalle,

on

sitä koettaminen

kaikin Voimin

tukahuttaa, ennen

kuin juurtuminen

on

^pääsnyt

niin

^syVälle,

jotta

on Vaikeaa

parannustoimiin ryh- tyä.

Suomen kansassa

^todellakin

se ^osa,

joka

on

joutunut juopumisen

himolle

alttiiksi, tarVitsee

^{nykyäänponteVaa}

hol<

houskuntaa.

Jos

tarkastamme

Parisilaisen

^työ-

miehen ruokaa, tulemme

päätökseen,että

hän

^elää

ruhtinallisesti

^Verrattuna

suo-

malaiseen työmieheen,nimittäin kun hän

nauttii rawintonsa ratvintolassa. Pere- elämäänsä ^emme

tunne, mutta

emme

luule

huonoksi sitäkään.

^{Olot taitatvat}

myöS täällä olla niin, että

suurin osa

työmiehistä sekä

herrassäätyyn

kuuluVis- takin eläVät naimattomassa tilassa. ^Ia

juuri

se suhde ihmiselämässä ^on _mah-

tanut monastikin Vaikuttaa

niitä

^kelvot-

tomuuksia

ja sitveyttä polkeVia

harhai-

luja, joista

Parisin

^kaupungin

historia

on niin rikas.

Hyppään työmiehistätyökaluihin. Ne olen nähnyt täällä kaikki

erinomaisem-

paa

laatua

sekä

yksinkertaisuutensa, ke- Veytensä että

mukawaisuutensa

^puolesta.

Myös

useassa ^{kohden on}

^höyry

ihmisen

palVeluksessa

Vähemmissäkin töissä.

Höyry-koneen awulla nostetaan raken-

nus-aineetkin rakennusten telineille.

Uu-

sia

^katuja

tehdessä

^{käytetään höyryko-}

neita jyrästämässä,että

katu sen

^kautta

likistyy

kotvaksi.

^Iyräskone

^on Vähän talvallisen

höyryVeturinkaltainen,mutta pyörien sijassa

on kaksi hirtveän ^ras-

kasta rautaista jyrästä, joita pyörittää

koneesta

^käyVät

rauta

^{Vitjat. Tänlai-}

sella

jyräällä ajetaan

katua edestakasin

hiljaista

Vauhtia.

^{Höyry toimittaa}

laiwoistapurkamista, ei

ainoastaan

^ta-

Vallista nostamista,

^jokatunnetaanjoka

Haminassa,

_mutta

Vielä

keinokkampaakin työtä. Eräänä päiVänänäin kuinSei-

nen rannalle tuli useoita

santalailvoja, joista oli

santa

^{purjettaVa maalle.}

Sitä työtätekemään tuotiin höyrykone, joka

Veti sannan lootissa ^maalle,

^ja

tyhjensi

aina lootan kaatamalla sen.

Ihmiset tosin

^{täyttitvät lootat, mntta}

se

^työkäwi hywin helposti

kun ei

^ollut

minkäänlaista

^{muuta waiwaa} purkami-

sesta.

Kölnissä ^näin toisenlaisen helvosro-

dun

kuin on talvallinen Suomessa

^ja

Menäjällä. Tätä heVoslajia muistaak-

seni kutsuttiin Normandialaiseksi. ^Tä-

hän

rotuun kuuluVat

heVoset

^owatkuin

elefantit

^Verrattuna

meidän helvosiin,

ja ^myös

mahdottoman ^VäkeVät. Min

ne

^{rattaat, joita}

wetiwät,

_näytti

aina-

kin painawan ^jo

tawallisen hewosen

kuorman. Täällä ^myös näkyy

sama

heVoslaji olewan

ihan

taVallinen, ni- mittäin työheVosena. Kun nämä

He- Voset

VäkeVyytensä puolesta owat mi-

nua

mielyttäneet,

otin niistä tarkemman Parisi

^{toukok. 3p.1876.}

Kirjeitä Kesli-Suomelle.

s.

Toukokuun ensimmäinen

^päiwä

^oli

täällä

oikein ruma

^{ja ikäVii.}

Koko

^päi-

wän

nurkat winkuiwat

^{rajun itätuuli} myrskyn

käsissä

^{ja taiVaan}

Vesiluukut

olitvat yhtenään ^alvoinna. Ei tehnyt juuri

mieli

^{ulos mennä. Kylmä ja} ikiiVä

oli ilma

^eilen,

eikä

^{ole parempi} tänäänkään.

Halla, joSta

Suomenkin sanomaleh-

det joowat maininneet, joka

ensin

^täällä

säikäytti

ihmisiä

kowin, ei kuulu olleen

läheskään

ⁿⁱⁱⁿ Vahingollinen kuin luul-

tiin. Mutta Vahinkoa se ^{sentään on}

tehnyt paljon.

Tähän ^{aSti olen}

^yhtenään

^waiwannut arlvoisaa

^lukijaa

kertomuksillani

^mitä

rautateille

on

^{näkynyt ja}

millaisilta

^kau-

pungit owat näyttäneet j. n.

e..

^Etten

aina

^pintaa

silittelisi, tahdon heittää

pienen

silmäyksen työmiehen elämään

täällä. Pyydän

lukijaa seuraamaan

minua. Lähdemme sunnuntai-iltana, sillä silloin ^on

työmiestin Vapaampi ^ja

elää

herrana. ^Menemme

^kaupungin

huonompaan

osaan

^ja

HYVin

^kapeanka-

dun Varrella olemaan ratvintolaan,

sen-

laiseen,

joSsa

ei

^käy

muStahattusia

^ja

pincenetsi-nokkasia työmies teikkareita,

Vaan

alhaisimpia simnuttusia

^leweä-

rmnaisilla hatuilla.

^{Täällä näemme}

työmiehiäkokoontuneena ^paljon.

Toiset

puhuVat keskenänsä,

toiset

^{lyöVätkort-}

tia ja jotkutlukewat

sanomalehtiä. ^Kor-

tinpelaaminen työmiesrawintoloissa on-

kin

HYVin

tawallinen, mutteinäy kos- kaan tuleVan kysymykseen

raha. ^Min-

känimistä ^peliä

he

pelaaVat, jätämme kysymättä,

sen

^{näemme,ett'ei}

se

^olep

^v

^o-

lanpankkia" eikä lehdenkääntöäk-

ii

iin".

Kaikki

^{elämä käypi}

erinomai-

sen ^{siivosti, ehkä}

joukossa näkyy joku, jonka

mieli on tawallista

^Virkeämpi, jomnoisia näkee

sunnuntaisin

^keskellä

päiVääkin

siwu-kaduilla,

mutta kukaan

ei häiritse toistansa. ^Jos istuisimme

täällä

Vaikka kello

^12yöllä,

jolloin

owet suljetaan,

niin sen raiwoisemmaksi

^ei

kukaan tule.

Jo

tullessamme

^tänne rannntolaan

näimme

äärettömän paljouden juoma-

loita

^löytyVän

Parisissa,

_monesta

eri-

laadusta,

sekä ^senlaisia,

^joissa

saa

^totia,

Viiniä

^ja olutta, että

senlaisia,

joissa

taaSmyydään ryypyttäin

monenmoisia

miinoja ja konjakkia 10 pennillä

ryyp- py. Nähdessämme

^että juomatawarasta

ei

^{ole puutetta} ja että

kuitenkaan ei juopuneita

^ole, täytyyajatellamme,

onko Suomalaisen

perintösynti juopumisen

himo? ^Minä tähtösin

^Vastata:

^ei.

Mutta se

^on

^himo,

^{joka on Voittanut}

alaa

suomalaisissa,

enemmiten

osassa

työmiehissä

kaupungeissa ja

niiden lähi

ympäristöllä, tällä

^ajalla,

kun kansassa

wielä on mieliä, jotka eimät pidä juo- pumusta

minäkään

^häpeänä.

Kun

^ker-

ran on

^tultu

niin

^{pitkälle, ettäjokainen}

kansalainen, itsestänsä Vähemmänkin

pitäViiinen, pitää juopumisen häpeänä ja

ihmiSarwoa alentalvana,min on

^myös

siaan. ^Maa,

^{jota aiomme Viljellä,}

^on

kaikkein ensiksi

pelastettavia liiasta mär- kyydestä,

sillä

^muutoin

siinä

^{ei mikään}

kasVi Voi menestyä ^{ja liian} märkyy- den poistaminen tapahtuu ainoastaan HyVän ^ja

säännöllisen

^{ojituksen kautta.}

Kuinka

ojitus pitää

toimitettaman,

_että

se

^paraiten

^Voisi

^täyttää

tarkoituksen,

tuottaa

suurimman

^{hyödyn? on kysy-}

mys,

josta on paljon mietitty ja pal- jonVäitettykin,eri aikoma jaeripaikka-

kunnissa

^tehty

erilaisia koetuksiakin.

Liikkuessamme

^ulompana koto nurkkia

omassa maassammekin,

_{näemmeyhdessä} paikassa isompia ja Vähempiä Vaini- oita, joissa on ainoastaan nimeksi,

siellä

^{ja täällä}

V 2

^{jalan syVyifiä ojan}

nimellisiä,

isoja peltoja

ilman

^{niska ja}

Veto ojaakaan.

Toisin

^{paikoin näemme}

Vainiot ojitettuna

sarkoihin ^{V2^lV2}

jalan syVyisillä ojilla ^j.

n. e.

^Näemme myöskinVainioita uudemman ajanniin

kutsutussa lohko

ojituksessa, ^puhumatta

Vähemmistä eroituksista

^ojitus

tawassa.

Niinkuin

^jo

alussa ^{sanoin, on}

^ojituk-

sella

^määränäsuojella ViljeltäVää

maa-

alaa liialtamärkyydeltä,

se* ^on:

^ei

^ai-

noastaan

saada ^maan

^pintaa

^kuitvaksi,

Vaan poistaa pois kyntö mullan alla

asuwaa

^{happoa ja märkyyttä, joka on-}

kin ^paljoa Vahingollisempi kuin pinta märkyys.

Jos

^{nyt otamme} Vertaillak-

semme ^tässä

^edellä

nimitettyjä kolmea

ojitus tapaa, niin

huomaamme

^jo

ensi

Vilauksella,

että

ensiksi

mainittu Vainio puuttuu kokonaan

säännöllistä

^ojitusta,

siinä saa ^sekä

^{pinta että pohja}

^Vesi

asua omassa luonnollisessa

^Vapaudes-

saan,

Viljeliällensä

arwaamattomaksi

Vahingoksi.

Näiden

Vahinkojen laa- dusta miettikäämme myöhemmin.

Toisella —

sarka

ojituksella—

on

Vil- jeltäVä maa-ala Vapautettu pinta Ve-

destä,

waan

^ei pohja haposta

eikä

mär- kyydestä, ^joka onkin paljon Vaikeampi,

kuin

^{pinta Veden pois}

johtaminen, sillä siihen

^tarVitaan

ensiksikin

^paljon

sy-

Vempi ojitus, kuin milloinkaan

awo-

naistlla sarka

^{ojilla woi olla}

mahdol-

lista. Senkautta

tulisi I:si

^{ojien Voi-}

massa

^pito

^{liian kalliiksi;} 2:si Vähen- täisi sesuuren osan

^pellon aVaruudesta ja

3:ksi tekisi se —

_{jos ei juuri}

dottomaksi,

niin kuitenkin

erinomaisen mah- Vaikeaksi

^{pellon Viljelys työt,}

Varsin-

kin

uusilla säännöllisemmillä

^Viljelys

kaluilla

^ja

säännöllisemmässä

^järjestyk-

sessä.

Sen

siaan ^on

^{tuo kolmas}

—

_niin

kutsuttu Lohko

ojitustapa,

sekä ^ulko

^että

toti maalla, Voittanut

kaikkien,

ei ai- noastaan käytöllisesti, Vaan myöskin

tieteellisesti

oppineiden maanViljeliäin

suosion.

Säännöllinen lohko

^ojitus

toimitetaan

2 ^jopa 6:kin ^jalansyVyisillä^ojilla

maan

laadun ^ja

aseman ^mukaan,

siten, että Viemäri eli weto-oja kaiwetaan ^Viljel- täwän

maan alhaisinta suuntaa.

^Niska

oja pitkin Viljelyksen yli

reunaa. Poikki

ja

lohko

^{ojat tarkan}

tutkimuksen

^joh-

dosta,

maan

^laadun,

notkoin

^ja

kerros-

ten mukaan.

Lohot harwoin saisiVat

olla pisempiä kuin ^{50 syltä,} Vaan le- Veyttä

saa

^{olla minkäVerran}

^HYVänsä,

jos

maan

^laatu

sen ^{muutoin sallii.}

Kuin sitten

^{näin ojitettu} Viljelysmaa

on

^{6—9 kyynärän}

leVeisiin selkiin

^kyn-

netty, Vaot

HYVin

^{ajettu ja päät}

aVattu,

niin on

pellon pinta Vedestä yhtä

HYVin

^{ja pohja haposta}

^parem-

min suojeltu, kuin

matalalla' sarka

^oji-

tuksella,

jos

ei maa

^ole

aiwan alhai- Mietteitä maataloudesta,

v.

Kuka olisi se ^ihminen

^ja

^Varsinkin

maanViljeliä, joka ei

iloisella

^mielellä

ja Virkistyneellä

tunnolla kuuntelisi ^lin-

tuisten laulua, ^jokailmoittaa keVään jo

tulleeksi? ^Luonto riisuu

^{päättönsäVal-}

koista talwi pukuansa ^ja _muuttaa yl-

lensä ^monen Värisillä ruusuilla

^jakuk-

kaisilla ^koristetun suwi Verhonsa.

^Maan

mies Virittelee kalanpyydyksiärannoilla ja ilo mielin

katselee

^{äsken paljastu-}

neita oraspeltojansa, ^jotka

herättäVät ViehättäViä

toilvon tunteita

hänen

^rin-

nassansa. ^HyVät

^{lapset laulelmatkil-}

Valla

^pikku

lintuisten kanssa: Touwon

aika lähenee,

^kylmät

hallat Vähenee"

j.

n. e.

Tämä aika

on

mielestäni

erinomaisen ViehättäVä

jatkaaksemme:

Mietteitä

maataloudesta, keskustellen sen

moniVaiheisia

toimialoja käytöllisessä merkityksessä.

Alkakaamme ensin ^maan

ojituksesta.

Oja

on lanta maallen" on Vanha,

suurta huomiota ansaitselva

sananparsi.

Maan ojitus

on

maanlviljeliiin

ensim-

mäinen ^jatärkein

tehtätvii,

ja

sen ^Vuoksi

katson soVeliaaksi

^alkaa

ensiksi ^siitä, asettaen sen tehtälviemme ensimmäiseen

IBBK-BUlllll Lauantaina 20 p. _Toukokuuta

Tilaushinta

Iymäskylässä:5 m., kolmeneljännekseltä3m. 75P.,Puolelta ^{2 m.50 p.,}neljännekseltä 1m.35 p. Muualla:kokomuodelta 6m. 27 p.,kolmeneljännekseltä 4m.70p., puolelta 3m. 14p., neljännekseltä 1m.68p.

yksityisetnumerot 15 p.

—

Ilmoituksia

^wastaanotetaan Weilin k Göös'inkirjakaupassa 10 pennistä pieniriwi.

—

Toimittajat:K.

I.

^Gummerus,päätoimittaja,

H. F.

Helminen, wastauksenalaiuen^toimittaja ja kustantaja.

Nil, 20. 1876.

Touko!.

Termometeri-huomauksill Cels.

roHi^n kello ^{kello kello} 4- ^7'l7

'

1

--

_5,0

f

^4.6

+

8,5

-

_4,0

—

2.0 -f ^8,9

-

_4,4

+

5,8

+ - -

^3,2_2,62,0

4- ^4,3

4-10,1

+

8,2 12,6

4-

^2,2

—

_0,8

-

_1,0

-

_{1+ 3,4|+ 5,11+ 3,2[}

He«ki-lämpö

tiedon. Niitä kiitettiin HYViksi

^{ja käy-}

tännöllisiksi,

_mutta

sanottiin ^niitten

^elät-

tännsen

^tuleVan

erinomaisen hmtawakst.

Ia

luonnolliselta se

^tuntuukin,

sillä Suomessakin

tunnetaan, että

suuri

^höy-

rypannu

polttaa paljon puita.

Suomessa ^on

^{yleisesti tunnettu}

sekä

Suomen

että

Ruotsin kielisenä ^Jules

Vernen Matka

^{maapallon ympäri 80}

päiVässä." Tämäkappale on muutettu näytelmäksikin täällä, ja näytetään

Cha- telet teaterissa yhtämittaa. Sillä

^ker-

taa kun olin

katsomassa

^näytettiin

sitä

476

kerta. Minun käsittääkseni ^on

^teos

paljon kadottanut ytimestään muutok-

sessa

näytelmäksi, mutta hupainen ja miellyttäVä

on se ^sentään,

^{etenkin nii-}

den

monien

terännen

sukkeluuksien ^Vuoksi,

joilla

se ^{on runsaasti}

^höystetty.

^Ia

^jo

ainoastaanpaljas näkymö

ansaitsee

^kat-

somista. Mielellään

^näkeehöyrylaiVan

kulkewan

^merellä,

käiirmehuoneen ^In-

diassa,

kauhistuksella

Amerikan India- nein

eroittawan

^Vaunuja rautatien ^ju- nasta ja ryöstäVän

Vaunuissa

^olenna

naisia ^kuin

^myöshöyrypannun räjäyk-

sen ^merellä

^ja

^{laiwan aaltoihin uppoa-}

misen.

Ruotsin kansalainen

^K.

Nilsson

^on

perustanut tänne

ruotsalaisen

^kirjakau-

pan ru6 ä6 It.ivoli'lla

n:o

^212.

Ehkei

se ^ole

^juuri

^sanottaVan

^{rikaskirjoista,}

nim. ruotsalaisista, niin

tuntuu

kum- minkin

pohjanmaalaiselle

Vähän ^kuin kotoisalta. —

Helsingfors Dagblad ^ja

useoita ^Ruotsin,

^{Norjan ja Tanskan}

sanomalehtiä

^{löytyy täällä}

monessa

kahVilassa.

Älä enää odota minulta täältä

kir-

jettä, pitäisi

5 tunnin kuluttua olemani HaVressa, Parisin

haminakaupungissa.

Kun arVoisa

^{lukija tulet}

^Parisiin,

niin

luultatvasti tahdot nähdä

^muotin-

mukaisesti hienosti

^puettuja

ihmisiä.

Saadaksesi

niitä nähdä,

mene

^jälestä

puolen päiViin käVelemään yleisiin ka- Velypaikkoihin ja

iltasilla

^paraimpiin

teatereihin. ^Jos

^olet kewytmielinen ^ja

tahdot

^apinoida

parisilaista, niin saatat senkin

^{tehdä, mutta}

oikea uskoinen

^pa-

risilainen

^ei

sinusta

koskaan Voi tulla, ja

sillä

^ei

luullakseni

Väliä olekaan.

nen

ja suoperäinen.

HyVän lohko

^oji-

tuksenkaan

^{päätettyä ei} Viljelys-maa

kuitenkaan

ole täydellisesti ^pohja

ha-

posta pelastettu, _Vaan Viimeinen ja täydellisin apu on

saataVa kelVollisen sala-

^ojituksen

^kautta,

^{joka ainoastaan}

woi tapahtua HyVän

lohko

^ojituksen

ohessa;

Vaan

se

^työ

tarlvitseekin suu-

rempaa taitoa ja tarkkuutta kuin^myös- kin uhrauksia, ^jonka

Vuoksi

sala-ojitus

on

^{jätettäVä myöhempien}

tehtäVien

joukkoon.

Kellä

wielä

on

wiljelys-maansa

en-

siksimainitussa

ojittamattomassa

tilassa,

ryhtyköön kiiruummiten

säännöllisellä

lohko-ojituksella, ennen kaikkea muuta, niitä parantamaan, jos mielii täydellä

luottamuksella saada

menestymäänmui- takin kuin heikkoja

Ruis-

^ja

Kaura- kaslvia,

jotka _owat

Vähimmän

^aratpel-

lon pohja märkyydelle, Vaikka nekin kaswawat Vaan kituen,

sen suhteen

^kuin

HYVin

^ojitetussa

maassa. Paitsi sitä

myöhästyy

siinä

^{kewät kylVö ja Val-}

mistuminen

Vielä enemmän;

se

^on

arempi

hallallen

^jalannan ratvinto ai- neet ei woi

siinä liuweta kaslvien

hy-

Väkst —

lukematta monia muita

suuria

Vastuksia, liianmärkyyden

seurauksista.

Tässä

^mainittu

lohko

^ojituskin

^on

aljettawa

suurella tarkkuudella

ja

waro- Vaisuudella,

_{että ojat tulemat sopilvil-}

len

paikoillen ja

lohot säännöllisiä ^{y. m.}

Ojia ei pidä kaiwaa

kerrassaan

^täys

syViksi,

waan

Vähitellen, ettei

nouse

kerrassaan

ylen paljon raakaa ^pohja maata pinnalle, eikä

sorru

^uudet

West

peräiset ojat auttamattomasti ^pilallen.

Minun

30

Vuotisen kokemukseni

^joh-

dosta

rohkenen ^makuuttaa,

että:

sen

mukaan kuin

maan

Viljelyksen

paran-

nus

edistyy, tulee

lohko- ia

salaojitus- kin käytöllisemmäksi, sysäten syrjään

sarka

ojituksenkin

kaikkine lvastuksineen.

Entisiä sarka

ojia täyttäissä

on mene- teltäVä

^myöskin

HYVin warowaisesti,

sen ^on

^annettatva

itsekseen Vähitellen

pohjan kastvaa umpeen, muutoin

Voisi siitä seurata suurta

moni Vuotistatap- piota. Lopuksi

on wesi ^wako

^pioettäVä

ojan

sialla usiamman

^wuoden.

—k— n. K— n.

Ukko

Rinkisen ^kolikat,

^jotka

nelikossa

lepäsimät kuoppa-kellarin symimmässä piilossa

—

_{ne mäijyimät tätä}

_onnea,

jonka kuulimat

asuman

^{kellarinylisellä.}

He

^iskimät

^toisiinsa,

^jotta

^kolahti

^ja

kysyimät

toisiltaan:

onko maailma tul- lut

hulluksi,

koska meistä ei enää ^pi- detä ^mitään, meistä, joita ennen

suu-

ret

herrat kumarsimat? Ia

^miten

he siinä

miettimät, niinpäättimät

he tehdä

mitä

ikänänsä taitaisimat, anastaaksensa itselleen

^jälle

takasin sen

Mallan, mikä

heillä

^{oli ollut.}

Kun ^maan

^pääsisim-

maansa

^{ja muutti} kotimämyksi lauta-

miehen

^{luo. Siellä nyt} alettiin elää yhdessä.,

Nyt on

sanominen ^Antista,

^että

hän

oli kunnon^poika. Sydänmaassa,

missä hän

oli kasmanut, ei

hän

^{ollut pahoja}

tapoja oppinut.

Rinkisen

^{taloon toi}

hän muassaan

raittiin uutteruutensa,

iloisen mielensä

ja puhtaan omantun-

non. Ia lautamiehen

^{täytyi myöntää,}

ettei

hän ^olisi

^{moinut parempaa wä-}

Myä

saada.

Antti ei mielä

silloin

^tien-

nyt

rahan

^armosta;

hän

^{nauroi kun}

hänelle

^puhuttiin

hänen appensa

^rik-

kaudesta,

sillä

^nuorena

asuessaan isän

ja äiti-mainajansa luona

kormessa

^oli

hän

kuullut, että leimänriittämäisyy-

dessä

oli rikkautta

; eihän

^kolikoita

saata

syödä! Se oli Antin ^mielipide rikkau- desta, kun

hän

^meni

naimisiin

^{ja tämä}

mielipide oli

lautamiehelle ^mieliksi, Marsinkin

^kun

hänen

^ei

tarminnut an-

taa, ei niin

rossaakaan ^Antille.

^Lauta-

miehen

^luona

huomasi metsän

^poika,

että

sille

^annetaan

suurin

^{kuuma, joka}

on

^rikas

—

olkoon mies

itse

^mimmoi-

nen

tahansa.

Tämä oli Antin mie- lestä

Marsin ^kummaa,

^mutta

hän

^nau-

roi tälle kunnialle. Työ on

ihmisen

kunnia" oli

isä-

ja äiti-mainaja

hänelle

opettanut ja Antti teki työtäkuin aika- mies. Tämäkin oli

lautamiehelle

^mie-

leen, sillä

nythän täytyi trenkienkin

lähettiläitä Hämeenlinnasta, _Orimatti- lasta, Janakkalasta

^{ja Vanajalta kä-}

wi

sanotun

^{päimän aamulla}

hänelle ^on-

nea

toimottomassa. Päimän kuluessa sai Senatori S. likimäärin

50

sähkö-

sanomaa

^eri paikkakunnista

Suomessa,

missä kussakin

^{päimää mietettiin jolla-}

kin juhlallisuudella.

— Sähkösanoma,

joka Lymäskylästä

senatori

^Snellman-

ille

lähetettiin,

kuului näin:

Senatori Snellman

Helsinki.

Iymäskylän kaupunkilaiset, kokoontuneina Teidän 71 syntymä ^päimäänne juhlallisesti unettamaan, sanomat täten nöyrimmät ja

su-

limmat

onnentoimotuksensa

^Teille,kansallisten

ja

isänmaallisten

harrastusten jalolle ja iki- muistuttamallesankarille. Schildt."

Tähän mustasi

Senatori Snellman

seuraamana

^{päimänä näin:}

Schildt

Iymäskylä.

Wanha

^{ystämäKilpinen! Sanokaikillenöy-}

rät

kiitokseni.

Mauristukoon ^aina edelleen Keski Suomenpääkaupunki Snellman".

— _Arpajaisia

marattomia lyseolai-

siamme

^Marten

ensi

tulemana tiis- taina muistutamme. Totta on että meidän pientä kaupunkiamme_{miime ai-} koina

on

maadittu moniin

uhrauksiin,

mutta me uskallamme kumminkin toi-

moa,

ettäkaupunkilaisemme eimät mielä ole mäsyneet,

semminkin

^kun

asia

^koskee

omaa

oppilaitostamme, jossamoni köy-

hä

^{ja Maraton} jokapäimäisen

leiman

huolessa

koettaa malmistautua

Isän-

maansa

palmelukseen.

—

_{Lahja. Janakkalan}

kuntalaiset

lahjoittimat

kansakoulun

tyttöosaston

muositutkinnossa

^{t. k. l3p:nä nyt er-}

kanemalle opettajattarelle, rouma Anna Katarina

Kerkkoselle

^(synt.

^Sohlman) alfeniidisen kahmikannun

^ynnä

kerma-

kulpan ja sokeriastian,

kuntalaisten

^kii-

tollisuuden osoitteeksi ^rouma Kerkkoselle

uutterasta ja Mäsymättömästä työstä kuuden muoden

—

^ajalla

tässä toimessa.

Ilmat

^omat tämän miikon ku-

luessa

olleet erittäin kolkot. Kylmä pohja-tuuli on estänyt kemään edisty-

misen.

^{Tämä on} etenki eläimille

suu-

reksi

^pahaksi,

sillä

eläin ruoka ^on

useim- missa

paikoissa loppunut, jotta

monen

talon

lehmät

jo täytymyksestä omat laitumelle laskettu

—

_laitumalle

missä

ei ole mitään syötämää.

Hemoisiakin

olemme kuulleet

monissa

^{paikoin elä-}

tettämän

sammalilla.

tvoimaiya

riittäisi seuraaman

^lvuoden

kuluessa koulua kannattamaan.

Useimmat

tyttökoulut

maassamme

^o-

wat yksityisten

Marassa

^{ja ainoastaan}

ani Harmassa

paikassa löytyy maltion

kannattamia naiskouluja. Keski-Suo-

messa

^ei

^niitä

^{löydylainkaan,}

^eikä

^koko

Suomessa ainoatakaan senlaista ^Suo- menkielisellä

opetuskielellä. Eipä

siis

lienee

mahdoton

^ja

turha

^toimo,

saada makinainen,

korkeampi,

suomenkielinen

naiskoulu

Iymäskylän kaupunkiin, joko siten, että Maltio tykkänään ottaa

asian huostaansa, taikka

antaa nykyiselle

kou-

lulle

tehokasta

^ja

riittämää apua. Sillä

se

^apu-raha, mikä koululla

tähän saakka

on ollut ^(1,200markkaa,

melmoituksella

kymmenen mapaa-oppilaan pitämiseen),

on komin

^{pieni ja mitätön, jos mieli-} tään

koulussa ^kannattaa

^{riittämiä opet-}

taja-moimia,

sekä

pitää järestetyt, kor-

keamman

^naiskoulun

mukaiset

^oppi-

jaksot.

Sisään maksut

eimät lainkaan ole

korkeat, katsoen ^siihen,

^{että koulu}

tykkänään

on

^ollut yksityisten

kannatta- mana. Mutta

^mähempi

maraisille ^man-

hemmille,

joilla montalasta

on

^kasma- tettamana ^(ja

senlaisia

^{perheitäIymäs-}

kylässä

enimmäkseen

^{löytyyki), on kui-}

tenki 120 ja 150 markkaa

muosittain

liian

rasittama maksu.

^Tämäki

hanka-

luus moi poistua

ainoastaan

siten, että maltio antaa koululle riittämää ^apua.

denkertaisesti.

Jos nytkuitenki, mastoin kaikkea luu- loa, tvaltio

kieltäisiki apuansa, —

_em-

mekö

siinä

tapauksessa

itse möisi

^mitään

tehdä asian eduksi?

Iymäskyläläiset owat

aina osoittaneet harrasta ^mieltä

ja,

harmalukuisuutensa ^suhteen, suurta

kykyä,

konsa

^{tärkeät ja}

isänmaalliset ^py-

rinnötowat kysymyksessä olleet.

Puut- tuisiko

^meiltä

halua

^ja

intoa silloin,

kun

asia

meitä luonnon

mukaisesti

^li-

kinnä koskee,

—

_koskee oppilaitosta, jossa omat lapsemme nauttimat

ope-

tusta ja joka

on ainoa

turmamme tyttä-

riemme kasmatuksen suhteen? ^Älkääm-

me

^istuko

ristissä käsin

^{ja odotelko}

muualta apua,

sillä makaawan suuhun

eimätpaistetut marpusetlennä" ^ja"oma

suu

^näkyy

itsekullakin

^{olemanlikempänä}

kun

kontin suu".

Ryhtykäämme

siis

yhdistetyillä

moimilla

^{työhön ja}

hankki-

kaamme

mähitellen

koululle kanta-wa- rasto

senlainen,

jotta

se

^moi

asettua makituiselle

kannalle, tarkoin järestää oppimäärät ja

—

opettaja-moimia

sääs-

tämättä

— _miten mahdollista,

alentaa

sisään-maksut. ^Silloin

^mannaankin

^on

oppilaisten lukumäärä lisääntymä

kah-

tuimat

tuulen mihurit heitä wahin«

goita.

Elämä kaupungissamme on ollut

hil-

jaista; torilla ei ole ollut mitään kau-

pan, sillä tamallisesti

^{talmen ja}

kesän maihetuksen maiheessa

^{olemme piirityk-}

sessä

^ja

saamme

tulla omillamme ai- kaan.

Elämä

kuitenkaan ei ole kuollut.

Toimo kytee jokaisen

rinnassa.

Jo talmella olikysymys kaupunkim-

me

^alan

lamenlamisesta

^yhä

^karttuman

mäen

asumuksia

^marten,

^maan

^koska

se

ehdotus

^{eräiden syiden}

tähden

^lykättiin

tuonnemmaksi,

on

^{nyt rumettu}

ahkeraa

entistä alaa mielä

tiukemmaksi

^täyttä-

mään;

useoita rakennuksia

^{on alulla,}

mielä useampia

hankitaan

^{ja ennenkuin}

kesä

^{on lopelle}

^kulunut,

ken moi armata kuinka paljon niitä karttuu.

Seminaariolle, jolle aimotaan raken- taa

omituiset huoneet sille

^sopimalle

alalle aiman kaupunkimme miereen, on

huhuen

^{mukaan piirustus}

ehdotus

^Se-

natin puolustuksen

kanssa

^lähetetty

H.

M.

Keisarin mahmistusta saamaan.

Kaupunkimme omituista kirkkoa kimestä

hankitaan

^myöskin.

On

^{lauman jo}

hankittukin,

_{ja on}

siksi

^{jo alulla että}

eräs ^piirustus

siitä

^{oli täällä}

nähtä-

Mana. Miten pitkällä nyt puuhat lie, en

tiedä,

eipä _taida tietää moni ^muu- kaan.

Työmiehiä kaupungissamme

on

^pal-

jon ja ruokatamara

sentähden ^on

^jo-

tenkin

hinnoissaan.

^Eräs kaupunkilai- nen on rumennut toimittamaan joka päimä päimälliseksi helppoa työmiehen ruokaa, alku

on

lykästynyt hymästi,40 a 50 ^pennillä

saa

^mies

^mahman

^ate-

rian, kalaa, leipää ja lämmintä keitto

ruokaa.

^Siistin

laitoksen

^{ja helpon}

hintansa

^{tähden, on toimoa}

sen

^tuleman

HYMinkin

kannattamaan ja Mallankin jos täällä^löytymät

koulunuorisot

^myös

sitä ^moisitvat

hymäksensä käyttää.

malveiM

^Oima.

Kauppiaita on lviimekuluneina ai- koina lisääntynyt

useoita, ehkä entisis- säkin olisi

^{kylliksi ollut, ja yhä wielä}

lisiä

kuuluu oleman

hankkeissa. Kiisi-

työläismestaria on uscoita,

waan sor^

maria ei lienee ainoatakaan, jolla kui- tenkin

ehkä olisi

^hywä

ansio

täällä, jos

olisi

^taitama

ammatissaan ^sekä

^tarkka

toimituksissaan.

Ompelioilla ja erit«

tainkin maalareilla ketväällä ^ja

kesällä

on

tamallisuuden

^mukaan aina ääretön kiire ^ja

useasti tarwitsewainen

^saapt

tyytyä hywiin lupauksiin, jos ei

tahdo rahaa

oiman tamalla

tuhlata ^saadakseen

työnsä wälttämättömästitehdyksi

sopi^

walla ^ajalla.

Toiste

lisää; siksi

^jää omiin

nnette^

— _Kulta rahakantana. ^Alamaista lausuntoa

antamaan kulta

rahcmkannan saattamisesta ^Snomen

hopea-rahankan-

— _Senatori

I. W. ^Snellmania

on hänen

⁷¹

syntymä-päimänänsä har- minaisella

yksimielisyydellä

kunnioitettu.

Mopisto, Kirjallisuuden

seura,

Iliop- pilaat, Helsingin koulunopettajat ynnä

Frans ^{Joakim Torclell} kirkkoherraksi

Sundin

kirkkoherrakuntaan

^{ja Närpiön}

m.t. kirkkoherran, nimipastorin

Juhana

Liljeblad

kirkkoherraksi

^{Isojoen kirk-}

koherrakuntaan,

_molemmat

Turun

^arkki- hiippakunnassa.

— Snomalainen teateri ^on

^miime

tilimuoden kuluessa saanut seuraamat

lahjat: tuntemattomalta Hypoteeki-yh- distyksen

mellasetelin

^{1000 markalle;}

eräältä

naiselta

Turusta 196 markkaa;

ja

Turussa

^pidettyin arpajaistenkautta teaterin matka-apurahastoa Marten 2,194: 04.

— Suomalainen _teateri

taitaa tulla Tampereelle tuota pikaa,

sanoo

^T.S.

— Helsingfors Annonsblad". Pai- noasiain

ylihallitus on tämän toukokuun 6 p. antanut kirjanpainajalle _{A. A.}

Lindforsille

luman ulosantaa

Helsingin

kaupungissa aikakautista

lehteä

^nimellä

Annonsblad".

— _Uutta kirjallisuutta.

Maakaup- pias

H. ^Winnarin kustannuksella ^on

ilmantunut: ^Käsikirja kauppatamaran

tuntemisessa". Hinta

¹

^m.

^{50 p.}

— Palkintotuomariksi

XIII luokan eli kiwi- ja kirjapainotuotteille, ylei-

sessä

näyttelössä Helsingissä alkamana kesänä, on

kutsuttu

kirjakauppias jakir- janpainon

isäntä herra

^{Emil Hagel-}

berg.

— Wanaja"

niminenhöyryalus,joka miime

maaliskuussa

medettiin maalle ja

sitten

^on pantu uuteen kuntoon, tu-

.lee kulkemaan

mauhaa uraansa,

_{ja on}

lykätessä

mesille saanut

^nimen:

Adolf

Törngren".

— Kunniamerkkejä. Saatuansa

^ala-

maisen ilmoituksen

allamainittujen

hen-

kienhyödyllisestätoimestaon

Keis.

^Ma-

jestecti

suonut heille seuraamat

^kunnia-

merkit^:

Luopioisten kappelin kunnallislauta-

kunnan esimiehelle,

tilan-omistaja _A.

0.

Negnell'ille kultametaljin päällekir- joituksella hyödyllisyydestä",

kaulassa kannettamaksi

St. Stanislaw ritari- kunnan

nauhassa;

tehtailijalle Oulun kaupungissa E.

Reisille

kultametaljin päällekirjoituksella .Hyödyllisyydestä", napinlämessä

kannettamaksi

^St.

^Sta-

nislain ritarikunnan

nauhassa;

^postit-

joneille Turun postikonttorissa _{N. W.}

Karlssonille

^{ja A. R.} Näsling'ille, poliisikonstaapelille Helsingin ^poliisi-

kamarissa I.

Nordströmille, jahtimou»

dille ^Walkjärwen pitäjässä

G. Taber-

man'ille

—

_kullekin

hopeametaljin päälle- kirjoituksellauutteruudesta", kannetta-

maksi

napinlämessä St. Annan ritari- kunnan nauhassa,

sekä

seppämestarille

Oulussa P.

Björnström'ille,

kirkkomär-

teille:Snappertunan kappelissa _A.M.

Fagerström'ille, Reisjärmen pitäjässä 1. G. Akrenius'elle ja Pidisjärmen_pi«

Kaski Veikolle Karjalassa,

i.

Pitkä

ikämä kemät

huolestuttaa ^maa- miehiä sillä

^karjan

rehuista

^on

toisin

paikon koma ^puute. Oraat jotka,

sitte

kuin lumesta paljastumat, olimat kui- muutcen

kuihtua

^omatmirkistyneet wii<

meisen

^lumirämsyn jälestä, ja syytä

olisi

^{toimoa, ellei} nykyset yö kylmät ja

nan

sijaan

nousseen

kysymyksen johdosta

on Keisarillinen ^Senaati

^{tänään mää-}

rännytkomitean kokoontumaanHelsingin kaupungissa, professori

R.

A.Montgo-

mery

puheenjohtajana,jajäseniksi

siihen

malinnut ja

kutsunut

professorin L.

H.

S.

Mechelin,

pankinjohtajan, mapaher- ran

I.Cronstedt, lehtorin

^N.

^K.

^Nor-

denskjöld, tilanomistajan, mapaherran S. V5.

von

Troil ja

konsulin

^V5.

^Hack-

man.

(S. V5. L.)

— Korkeita Vieraita.

Kerrotaan että

H.

^M.

Keisari

^ja

Keisarinna, Perintö- ruhtinas

puolisoneen, Edinburgin

hert-

tuatar

sekä suuriruhtinas

^Vladimirpuo-

lisoneen

^{tulemat merta myöten}

Helsin-

kiin ^yöllä

heinäkuun

^{<5 ja 16 päimäin}

Malilla.

Seuraamana

aamuna

mastaan-ote- taan mirkakunnat

keis. ^linnassa, mihin

ne

sitten

päimällisille

käsketään. Illalla on

^tansipidot kenraalikmvernörinluona.

Aöllä ^{lähtee Keisari}

^{Parolaan, josta}

H. ^M.tinsä

^palajaa

seuraamana

^päi-

mänä, ^jolloin mirkaluntain päälliköt ja kenraalit ^taas käsketään päimälliselle linnaan.

Illalla

^käymätkorkeat mieraat

katselemassa kansanhumia

^{Töölössä,}

mistä

Keisari

^{yöllä palajaa}

Pietarin.

— Miopistou konsistori

^{kuuluu 11}

äänellä ⁽⁹ ääntä oli mastaan) puolus- taneen

ruotsalaisen dosentin

^Mittag-

Leffler'in

^pyyntöä, että hän, kelmatak-

seen

professorin-Mirkaan

matematikissa

meidänyliopistossa,

siitä suomenkielen

^{taidosta, jota}

^asetuk- set

^{määräämät; mutta 11 äänellä}

s ₉

myötä) »vastustaneen

samanlaisen ^wa-

pautuksen myöntämistä

toiselle ruotsa- laiselle

^hakijalle,

dosentti Falkille.

LicentiaatiLemänen kuuluu^luopuneen

hakemasta

^mainittua professorin-mir- (Mbl.)

johtaja,

salaneumos

^{R. I.Örn,}

sena-

tori

salaneumos

^K.

H. ^Molander

sekä

kenraaliluutnantti

O.

^Furuhjelm

— Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- ran

kunniajäseniksi ^on

kutsuttu: sena-

tori I.W. Snellman,ministerimal-

tiosihteeri

^E.Stjernwall-Walleen,

keis. senatin oikeus-osaston

marapuheen-

— Waltioapu taiteilijoille.

Tai- teen harjoittamista Marten ulkomailla on

keis. senati

^{tämän toukokuun 4p:nä}

antanut: kumamaalari A.

Edelfelt'ille

1,200 m., kumamaalarin^-oppilas

F.

Weurlander'ille 600

n,.,

laulaja M.

Wecksell'ille

^{800 m.,} lauluoppilas

B.

Holmille

^600m.,

^musiikin

^oppilas

^Ol-

ga Enckell'ille 1,000

m.,

laulun-oppilaS S.

Genetz'ille

1,200 m. ja

musiikin-

oppilas N. Kiljander'ille ₈₀₀ m.

— Hänen Keisarillinen ^Majestee- tinsa

^{on Miime}

^huhtikuun

^{26 (14) p:ä}

armollisimmasti

^{nimittänyt ja määriin-}

nyt Isojoen kappalaisen, nimipastori

Onnelsi ^wai onnettomuudeksi?

Kertomus elämästä.

Kirj.— l-b— S.

I.

Kylän manhimmasta,

Antti

^Tomeri-

sesta

^kerron;

hänestä

^ja

hänen onnes-

taan

tahi —

_{sopinee niinkin}

_sanoa —

hänen

onnettomasta onnestaan.

—

Antti

Tomerisesta mainitsen

^puheen

aluksi,

_että

hän

^{oli kunnon}

^mies, sem-

moinen, joita ei pitäjässä ollut monta.

Hän

^oli

^nuorena

ollut erittäin

kaunis,

iloinen ja

miehettämä

poika ja tätä tuli

hänen

etukynnessä kiittää

siitä,

että lautamies

Rinkisen Lomiisa ^häneen

rakastui. ^Sepäs

onnea, sillä ^Rinkinen

oli ^pitäjän rikkain

mies,

jolla oli

—

niin tiedettiin kertoa

—

nelikollinen manhoja hopea ruplia,

Wauhan ^Kai-

san

kolikoita" säästössä,^ja

Lomiisa

^oli

lautamiehen

^ainoa tytär. Sepäs

onnea

Antillemme, jolla

itsellä

^{ei ollut muuta}

kuin ^pieni maatila kaukana kirkonky- lästä.

— _Tosin

_{ei ollut}

Lomiisa

^mi-

kään

erinomainen

^{kaunotar, mutta} ko- likkojen perillisenä

hohti hän

^hopealta

ja hopea

lainasi hänelle

^niitä

^omaisuuk-

sia, ^jotka metämät puoleensa

nuoren miehen

mieltymyksen. No niin! Rin<

kinen

^piti

suuret

häät; Antti

sai

^Lo-

miisan,

^ja

kaikki

^{kylän nuoret}

miehet kadehtimat Antin onnea.

^{Anttl möi}

sitten

^ja

hänen Miereensä

^istuinuori

poika.

He

^puhuimat

siinä

^sanoja,jotka

soimat

ⁿⁱⁱⁿ

kummalliselle ^minusta —

rakkaudesta puhuimat

he,

ja aina mä- tiin

suutelimat he

^toinen

toistansa.

Mutta

miten olikaan

marisi neitonen.

Armas!

^{mitä teet}

sinä!" huusi hän

^ja

sitten

äkkiä tarttui käsi, joka ei ollut

neidon,

kukkaroon. Se

käsi

^{oli mär-}

kä... märkä

neitosen

^merestä.

^Minä

en

tuota ymmärtänyt, mutta

saksalai-

nen

kulta-raha kuiskasi

^{minulle: hy}

Mästi ystämäni! kiitoshymästä kump- panuudesta.

Nuorukainen on

tappanut

morsiamensa rakkaudesta meihin.

^Jos

olisi sinulla silmiä, näkisit,

_että

hänen kätensä

^{on niinpunainen kuin minun}

pintani, ja

hänen morsiamensa

^makaa

kentällä niin kalpeana _kuin

sinä

^olet.

Me

eroamme kohta,

mutta

muista,

että kuin kuulet

sanan

rakkaus", niin mal mistä

itseäsi lähdölle ... _{uusia kohta--}

loita

elämään." —

_Niin

sanoi saksa- lainen kulta-raha.

^Mc

erosimme

^mielä

samana

^{päimänä. Mutta mitä}

saksa-

lainen

kulta-raha

mulle kertoi,

sen

^olen

aina nähnyt toteen käymän... Ettekö tekin

kuulleet,

nuoret tomerini,että

ny-

kyjään täällä

ihan

päämme päällä kaks nuorta puhui rakkaudesta:

rakastaaks- eni sinua ^elämässä

^ja

kuolemassa" —

mannoimat

he.

^{Siitä olen}

mannaa,

että pian pimeästä piilostamme pää- me pois tästä

hiien hinkalosta!" huo-

kasimat he.

Nelikon

^pohjalla

makasi wanha

^ijiin-

aikainen kolikka aina

Pietari

^Suuren

ajoilta. Tämä ei ollut lvielä puhunut

mitään, toiset

^eiwät

^hänestä

^{olleet mi-}

tään pitäneet.

Nukkukaa

^kun

saatte"

mumisi hän mihdoin.

^{Kyllä aikanne}

tulee liikkua

lvielä; sen sanon ^minä,

joka olen maailmata nähnyt. Woi-

mamme on

ääretön. ^{Se, joka} meidät nyt omistaa, kunnioitetaan meidän

täh-

den,

häntä kadehtimat

^kaikki

—

_meidän

tähtemme.

Muistan minä päimän,

—

ihmiset sanoisimat,

jos

sitä

^{enää muis-}

taisimat,

_että

siitä

^jo

^on

^{pitkiä aikoja,}

satoja

muosta ^kulunut;

^{mutta minusta}

tuntuu

se,

kuin

olisi se

^{äsken tapahtu-}

nut

—

muistan minä päimän, jolloin

makasin saksalaisen kulta-rahan kanssa

meljellisessä

sominnossa

^{erään nuoren,}

kauniin

neitosen rahakukkarossa. ^Minä

olinlapsi

silloin

Mielä. Ei ollut mi»

nua

mielä

suudellut

^{muu kuin}

se ^man-

hus, joka minun neidolle antoi.

Minä

olin ujosilloin, näette, jahäpesin

wan-

huksen suudelmaa.

^Tuota ajattelin ja

hieroin

^{reunojani kukkaron syrjää}

^mas-

taan, jotta

saisin

muiskun ma'un

ho-

peastani katoomaan. Neiti juoksi kii- ruusti, jotta oikeen

ihastuin, sillä suu-

delman maku

katosi sitä

^nopeemmin.

Mutta yhtäkkiä

seisahtui

neiti, istui

tehdä

^{työtä komasti, wäwy kun}

heitä

työssäjohti.

—

_Sanalla

_sanoen

_{: Onni}

oli Antin

kanssa

^muuttanut

Rinkisen

luo.

Mutta

.. .

Eipä

onnea maailmassa

^semmoista,

ettei

sitä

^aina

häiritsisi

^{joku milloin}

pienempi, milloin suurempi

mutta!"

ja moni näistä

mutta"

pahuksista o- wat semmoisia, että ne pienistä,

wähä-

pätöisistä kaswawat suuriksi, jotta

Mih-

doin uurtamat

onnen

alta kaikki

sen

pylmäät ja onni lannistuu, kuten ruo-

hoinen

ranta, jonka alustan

mesi

^on

syönyt, ja

mulistuu,

jotta sywä aukko

waan

irmistelee

siitä, missä ^{ennen on-}

ni

tasaisilla

^askelilla

^kulki.

Onni

^{oli Antin}

kanssa

^muuttanut

Rinkisen

^taloon

.. .

^mutta

...