VAPO OYLäntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

(1)

VESISTÖTARKKAILU 2016

101003630-002 5.10.2017

VAPO OY

Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

(2)

(3)

Vapo Oy, Varsinais-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2016 Sisältö

1 JOHDANTO ... 4

2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA ... 4

2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia ... 4

2.2 Turvetuotannon käsitteitä ... 6

3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 9

3.1 Lämpötila ... 9

3.2 Sadanta ... 10

3.3 Lumitilanne ... 11

4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS .. 12

4.1 Yleistä ... 12

4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto ... 12

4.3 Vesinäytteiden analysointi ... 12

5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 VARSINAIS- SUOMESSA ... 13

5.1 Yleistä ... 13

5.2 Kuormitus ... 13

6 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA 2016 ... 14

6.1 Yleistä ... 14

6.2 Vapo Oy:n vesistötarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella v. 2016 ... 15

7 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 ... 16

7.1 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue 36.02 ... 19

7.1.1 Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) ... 19

7.2 Honkajoen alue 36.03 ... 23

7.2.1 Satama- ja Lakkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) ... 23

7.2.2 Marja- ja Kotkankeidas (Honkajoki) ... 27

7.3 Karvianjoen yläosan alue 36.04 ... 28

7.3.1 Hormaneva (Kauhajoki/Karvia) ... 28

7.3.2 Alkkia (Parkano/Karvia) ja Mustakeidas (Karvia) ... 31

7.4 Tuorijoen valuma-alue 36.05 ... 33

7.4.1 Heitonneva (Merikarvia) ... 33

7.5 Otamonjoen valuma-alue 36.06 ... 36

7.5.1 Huidankeidas (Honkajoki) ... 36

7.5.2 Leppisuot 1 (Siikainen) ... 38

7.5.3 Leppisuot 2 (Siikainen) ... 39

7.6 Nummijoen valuma-alue 36.07 ... 41

7.6.1 Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki) ... 41

7.6.2 Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki) ... 43

7.7 Suomijoen valuma-alue 36.08 ... 46

(4)

7.7.1 Suomikeidas, Mustakeidas, Loukaskeidas ja Haitikeidas (Karvia) ... 46

7.7.2 Pohjoisneva (Parkano) ... 49

8 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 ... 51

8.1 Kokemäenjoen alue 35.1 ... 53

8.1.1 Lammisuo (Köyliö) ... 53

8.1.2 Nanhiansuo-Vittassuo (Huittinen) ... 54

8.1.3 Hakasuo (Huittinen) ... 56

8.2 Ikaalisten reitin valuma-alue 35.5 ... 57

8.2.1 Jämiänkeidas-Hirvikeidas (Kankaanpää/Jämijärvi) ... 57

8.2.2 Viheräperä (Kankaanpää/Jämijärvi) ... 61

8.2.3 Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva (Jämijärvi/Ikaalinen) ... 63

8.3 Loimijoen valuma-alue 35.9 ... 66

8.3.1 Matkussuo (Köyliö/Huittinen) ... 66

8.3.2 Haaroistensuo (Oripää) ... 69

8.3.3 Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun) ... 71

9 PAIMIONJOEN VESISTÖALUE 27 ... 73

9.1 Paimionjoen keskiosan alue 27.02 ... 74

9.1.1 Juvanrahka (Tarvasjoki)... 74

9.2 Painion valuma-alue 27.04... 75

9.2.1 Koivansuo (Tammela) ... 75

10 AURAJOEN VESISTÖALUE 28... 77

10.1 Kaulajoen valuma-alue 28.008 ... 78

10.1.1 Harmantinsuo (Loimaa) ... 78

11 LAPINJOEN VESISTÖALUE 33 ... 79

11.1 Hinnerjoen valuma-alue 33.004 ... 80

11.1.1 Joutsuo (Eura) ... 80

12 SELKÄMEREN RANNIKKOALUEEN VESISTÖALUE 83 ... 81

12.1 Kasalanjoen valuma-alue 83.073 ... 82

12.1.1 Iso-Rydistönkeidas (Merikarvia) ... 82

12.1.2 Kotoneva (Merikarvia) ... 86

12.2 Trolssinojan valuma-alue 83.069 ... 87

12.2.1 Kirinneva (Merikarvia) ... 87

13 VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO ... 88

14 VIITTEET ... 89

(5)

Liitteet

Liite 1 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset vuonna 2016 Varsinais- Suomen ELY-keskuksen alueella

Liite 2 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2016

Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM)

Pia Jaakola (FM) tarkistanut

Yhteystiedot

Paristotie 15, 67900 Kokkola

sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com puh. 010 33 28210 (Jorma Keränen) www.poyry.fi

(6)

1 JOHDANTO

Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillis- tarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laa- jaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut.

Vuonna 2016 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELY- keskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 – 2018.

Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2016 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELY- keskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Varsinais-Suomen alueen vesistötarkkailuraportti sisältää lyhyen koosteen Varsinais-Suomen alueen Vapon turvetuotantoalueiden kuor- mitustuloksista. Tarkemmat kuormitustarkkailutulokset löytyvät erillisistä kuormitus- tarkkailuraporteista (Pöyry Finland Oy 2017).

Vuonna 2016 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella oli 31 tuotantoalueella 66 ve- sistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2016 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutulok- sien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan myös kuivatusvesien vesistövaikutuksia.

2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA

Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonai- suuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yk- sinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteis- sa.

Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutus- tumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteok- sista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993).

Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty lu- ettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa.

2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l

Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Kes- kimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3–7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7–40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.

(7)

Fosfori (kok-P) µg/l

Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää.

Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne.

Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymi- sen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15–25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25–100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.

Fosfaattifosfori (PO4-P) µg/l

Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaise- naan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän.

Typpi (kok-N) µg/l

Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yh- teydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400–600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600–1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.

Ammoniumtyppi (NH4-N) µg/l

Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nit- raatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden pH-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien run- sastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammonium- typen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jä- tevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä.

Kiintoaine mg/l

Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen.

Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiinto- aines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen.

Kemiallinen hapenkulutus (CODMn)mg/l O2

Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanis- ten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat CODMn-arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn-arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD_Mn-arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l.

(8)

Sähkönjohtokyky (mS/m)

Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkön- johtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin.

Sameus (FTU/FNU)

Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplank- ton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen.

Rauta (Fe) µg/l

Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin ve- sistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutu- neena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea.

Happamuus eli pH-arvo

Happamuusaste eli pH kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnonti- laisten pintavesien pH-arvo on yleensä lievästi hapan, pH 6–7. Kesäinen järvien voima- kas leväkukinta voi nostaa pintaveden pH-arvon selvästi yli pH 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla pH-arvot ovat usein alle pH 6:n.

Happipitoisuus mg O2/l, %-kyll.

Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktiois- sa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vet- tä (mg O2/l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöity- misen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka ku- luttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella.

Kyllästysprosenttien mukaiset happitilanteet: yli 100 % ylikyllästystila, ilmentää rehe- vyyttä, 80–100 % hyvä, normaali vesialue, 60–80 % tyydyttävä, normaali vesialue, 40–

60 % välttävä, lievä happivaje, alle 40 % huono, kohtalainen/suuri happivaje.

Väriluku mgPt/l

Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen anta- ma ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgPt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgPt/l.

2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus

Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Ny- kyisin käytössä on termi bruttopäästö.

Humus

Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden pus- kurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoi-

(9)

suutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) ja veden väri- luvun avulla. CODMn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta.

Jako-oja

Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle.

Kasvillisuuskenttä

Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puh- distusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla.

Kemikalointi

Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon.

Keräilyoja

Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön.

Kokoojaoja

Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat.

Kosteikko

Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä.

Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden aluei- ta. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas.

Kuntoonpanovaihe

Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelura- kenteet tehdään ensimmäisenä.

Kuormitus (päästö)

Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi).

Laskeutusallas

Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja paino- voiman vaikutuksesta.

Laskuoja

Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön.

Lohko

Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen ra- jaama tuotantoala.

(10)

Maaperäimeytys

Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pinta- valuntana ympäristöön.

Mittapato

Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m³/päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari.

Nettokuormitus

Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopääs- tö.

Ominaiskuormitus

Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiet- tyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km²/vuosi).

Pintavalutus (kenttä)

Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintaker- roksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta.

Reunaoja (ympärysoja)

Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta.

Sarka

Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla.

Sarkaoja

Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan.

Sarkaojapidätin (virtaamansäätö)

Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia.

Valuma

Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km²) Valunta

Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä).

Virtaama

Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m³/s).

(11)

Ylivuotokenttä

Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi.

Ympäristölupa

Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita.

YVA

YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia.

3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA

Varsinais-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen sääha- vaintoasemista Niinisalo ja Kaarina sijaitsevat painopistealueella, ja turvetuotannon sääolosuhteita hydrologisena vuonna 2016 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Li- säksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja.

3.1 Lämpötila

Vuoden 2016 keskilämpötila oli Niinisalossa 4,9 ^oC ja Kaarinassa 5,9 ^oC, mitkä olivat 0,5–0,8 astetta vertailukauden 1981 – 2010 keskilämpötiloja korkeampia. Tammikuu 2016 oli Niinisalossa ja Kaarinassa selvästi vertailukautta kylmempi ja kevät 2016 leu- dompi (kuvat 1–2). Kesä ja syksy 2016 olivat lämpötiloiltaan normaaleja. Joulukuussa 2016 oli keskimääräistä lämpimämpää.

Vuonna 2016 terminen kasvukausi alkoi Varsinais-Suomessa 28.4. eli samaan aikaan kuin vuosina 1981–2010 keskimäärin. Terminen kasvukausi päättyi rannikolla 29.10 ja sisämaassa 9.10. Rannikolla kasvukausi 2016 päättyi hieman tavanomaista myöhem- min, mutta sisämaassa lähes normaaliin aikaan (Ilmatieteen laitos 2017).

Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuo- lella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5–

10 vuorokautta peräkkäin +5 asteen alapuolella.

Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Niinisalossa vuosina 2015–2016 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981–2010.

(12)

Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Kaarinassa vuosina 2015–2016 ja vertailuajanjaksona vuosina 1981–2010.

3.2 Sadanta

Vuonna 2016 Niinisalossa saatiin sateita 593 mm eli vähemmän kuin vertailujaksolla 1981–2010 keskimäärin (681 mm). Kaarinassa satoi Niinisaloa vähemmän, sillä koko vuoden sadesumma oli 526 mm (vertailuarvo 679 mm).

Vuoden 2016 sateisin kuukausi oli elokuu Niinisalossa ja Kaarinassa (kuvat 3–4). Maa- lis- ja lokakuu olivat molemmilla mittausasemilla tavanomaista selvästi vähäsateisem- pia.

Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Niinisalossa vuosina 2015–2016 ja vertailuajanjaksolla 1981–2010.

(13)

Kuva 4. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Kaarinassa vuosina 2015–2016 ja vertailuajanjaksolla 1981–2010.

3.3 Lumitilanne

Lounais-Suomessa lunta oli talvella 2015–2016 selvästi keskimääräistä vähemmän.

Enimmillään lunta Niinisalossa oli maaliskuussa 18 cm ja Kaarinassa 8 cm (kuva 5).

Huhtikuussa lumet olivat sulaneet kokonaan Lounais-Suomesta.

Kuva 5. Lumen syvyys Niinisalossa ja Kaarinassa talvella 2015–2016 ja vertailuajanjaksolla vuosina 1981–2010.

(14)

4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS

4.1 Yleistä

Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitus- tarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja ana- lysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti.

Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuolisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla.

1.11.2015–31.10.2016 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, ana- lysoinnin ja virtaamamittauksen ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry.

4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto

Vuonna 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 213 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 435 havaintopaikalta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana neljä järvihavaintopistettä ja 62 virta- vesipistettä (taulukko 1).

Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2016.

Joe t Järve t Yhte e nsä

Häme 20 10 30

Keski-Suomi 88 59 147

Varsinais-Suomi 62 4 66

Etelä-Pohjanmaa 95 33 128

Pirkanmaa 42 22 64

Yhteensä 307 128 435

ELY-keskus Vesistötarkkailupis teitä

Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtaha- vaintopaikoilta kolmesti vuodessa.

- Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa.

- Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa.

4.3 Vesinäytteiden analysointi

Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti.

Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan.

Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.

Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit:

(15)

Järvipisteet Jokipisteet

lämpötila lämpötila

näkösyvyys sähkönjohtavuus

happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS)

sähkönjohtavuus sameus

kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) pH

sameus väri

pH CODMn (kaikki syvyydet)

väri Kokonaisfosfori

CODMn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)

Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet)

Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.-

30.8.) NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)

Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) rauta

NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) rauta

klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5.–31.10.)

5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 VARSINAIS-

SUOMESSA

5.1 Yleistä

Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu tarkkailuohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraportista (Pöyry Finland Oy 2017).

Kemiallista hapenkulutusta kuvaava CODMn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen CODMn:n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttui vuonna 2013, joten niiltä osin vuosien 2011–2012 ja 2013–2016 nettokuormituksissa on laskennallisia eroja.

5.2 Kuormitus

Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2016 lopulla 29 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli 3 554 ha. Levossa oli 5 ha, valmistelussa 27 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 535 ha. (taulukko 2). Varsinais-Suomen ELY- keskuksen alueella sijaitsevien 29 tuotantoalueen kuormittavalta 4 030 ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2016 seuraava: kiintoaine 197 867 kg, kokonaistyppi 35 086 kg, kokonaisfosfori 1 408 kg ja CODMn 850 912 kg O2.

(16)

Taulukko 2. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset vuosina 2011 - 2016.

Varsinais-Suomen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut

ELY-keskus nossa telussa Kg O2 Kg O2

ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi 2011 4 873 195 272 321 183 197 34 468 1 144 882 138 126 924 20 400 581

Vuosi 2012 4 864 86 250 382 268 247 57 095 2 062 1 580 783 191 363 37 463 1 294 237 021

Vuosi 2013 4 948 74 139 308 202 755 33 697 1 533 852 316 181 487 23 065 1 107 151 632

Vuosi 2014 4 095 20 66 381 162 800 29 298 868 743 557 153 624 20 928 536 193 041

Vuosi 2015 3 473 9 81 640 139 415 29 054 978 701 181 119 226 18 959 574 55 116

Vuosi 2016 3 554 5 27 535 197 867 35 086 1 408 850 912 173 666 22 985 924 76 460

* kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013

Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto

kg kg

Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (kuva 6). Vuonna 2012 ominaiskuormitukset olivat jakson 2012–2016 suurimpia.

Kuva 6 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset brutto- ominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina 2011 – 2016.

6 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA 2016

6.1 Yleistä

Vuoden 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, sama tarkastelu on mukana kaikkien asi- anosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa.

Vesistötarkkailussa siirryttiin vuonna 2015 aiemmin käytetystä kalenterivuosijaksosta päästötarkkailussa käytettyyn tarkkailujaksotukseen, joka alkaa 1.11. ja päättyy 31.10.

Vesistötarkkailuun jaksotuksen muutos ei suoranaisesti vaikuta, sillä vesistövesien näyt- teenottoa ei tehdä marras-joulukuussa. Samanlaisesta aikajaksotuksesta johtuen voidaan päästötarkkailutuloksia käyttää suoraan myös vesistöjen pitoisuusvaikutusarvioihin.

(17)

Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien ve- sistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2016 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kul- lekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen 1.11.2015–31.10.2016 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vastaavan ajan keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuus- lisäyslaskelmat kattavat 1.–3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskel- mia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutok- sia.

Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2016 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat liitteenä 2.

6.2 Vapo Oy:n vesistötarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella v. 2016 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotanto- alueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkai- lua vuonna 2016 (taulukko 3).

Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella, mutta koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Varsinais-Suomen ELY- keskuksen alueelle, niin ne ovat mukana tässä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen Vapon tarkkailussa.

Taulukko 3. Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta mukana olevat tuotantoalueet vuonna 2016.

Suo Kunta Suo Kunta

Joutsuo Eura Horma-Säkkineva Kauhajoki/Karvia

Huidankeidas Honkajoki Lupikistonneva Kauhajoki

Kotkankeidas Honkajoki Koihnanneva Kauhajoki

Marjakeidas Honkajoki Kampinkeidas Kauhajoki

Satamakeidas Honkajoki Viitalanneva Kauhajoki

Hakasuo Huittinen Lammisuo Köyliö

Nanhiansuo Huittinen Matkussuo Köyliö / Huittinen

Vittassuo Huittinen Pohjoisneva Parkano

Lauttaneva/Haukkaneva Ikaalinen Harmantinsuo Loimaa

Vuorenpäännevan/Vatilähteeneva Ikaalinen Arkkuinsuo Punkalaidun

Saarikeidas Jämijärvi Isosuo Punkalaidun

Hirvikeidas Kankaanpää Juvanrahka Tarvasjoki

Jämiänkeidas Kankaanpää Heitonneva Merikarvia

Kurkikeidas Kankaanpää / Honkajoki Iso-Rydistönkeidas Merikarvia

Viheräperä Kankaanpää Kirinneva Merikarvia

Alkkia Karvia / Parkano Kotoneva Merikarvia

Haitikeidas Karvia Haaroistensuo Oripää

Loukaskeidas Karvia Kotokeidas / Leppisuot 1 Siikainen

Mustakeidas Karvia Leppisuot 2 Siikainen

Suomikeidas Karvia Koivansuo Tammela

(18)

7 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36

Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala 3 438 km², järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pie- niä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajo- ja vesistöjärjestelyjä, jolloin valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistö- jen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa.

Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Ky- näsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. In- hottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkäme- reen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen.

Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä: Nummi- joki Nummijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi.

Karvianjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2015–31.10.2016 Vatajankoskella 12,5 m³/s, kun vuosien 1971–2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 10,4 m³/s (kuva 7).

Karvianjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2015 ja vuonna 2016 kevättulvien aikaan huhtikuussa sekä elokuussa.

Kuva 7. Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat 1.11.2015-31.10.2016 ja vertailukaudella 1971–2000.

Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevista turvetuotantoalueista suurin osa on Varsinais- Suomen ELY-keskuksen alueella. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet Karvianjoen vesistöalueella ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijoen valuma-alueelle ja Karvianjoen yläosan alueelle.

Karvianjoen vesistöaluetta kuormittavat turvetuotannon lisäksi kuntien jätevedet sekä hajakuormitus, mutta sen sijaan teollisuusjätevesikuormitusta tulee hyvin vähän.

Viljelymaita Karvianjoen valuma-alueella on 42 920 ha eli koko valuma-alueesta 12,5

%. Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Karvianjoen fosforikuormi-

(19)

tus on noin 54 t ja typpikuormitus noin 1170 t. Karvianjoen vesistöalueella maatalouden hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 52 % ja typpikuormituksesta 36 %.

Vuonna 2016 Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n tuotannossa, levossa tai valmistelussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 2 454 ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta (taulukko 4).

Taulukko 4. Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna 2016.

Pinta-ala 2016, ha Tuotanto- Levossa Valmiste-

kunnossa lussa

36 Karvianjoen vesistöalue 2354,6 83,1 16,7

36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 251,0

36.024 Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 123,3

36.025 Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 41,8

36.025 Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 85,9

36.03 Honkajoen alue 697,8 10,1

36.031 Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 89,4

36.032 Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 32,0

36.032 Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 16,0

36.032 Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 119,7

36.037 Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 440,7 10,1

36.04 Karvianjoen yläosan alue 165,8 0,5

36.045 Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 112,5

36.047 Mustajoen va Mustakeidas Karvia 53,3 0,5

36.05 Tuorijoen valuma-alue 68,6

36.053 Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 68,6

36.06 Otamonjoen valuma-alue 311,7 6,6

36.063 Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 99,9 6,6

36.066 Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 85,1

36.067 Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 126,7

36.07 Nummijoen valuma-alue 509,1 81,0

36.072 Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki

36.072 Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 358,2 36.072 Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki

36.073 Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 34,7

36.077 Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 88,1

36.078 Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 28,1

36.08 Suomijoen valuma-alue 350,6 1,6

36.081 Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 129,7

36.084 Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 37,0

36.084 Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 41,5

36.084 Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 98,5

36.085 Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 43,9

Vesistöalue Suo Kunta

Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Vatajankosken jakson 1.11.2015–31.10.2016 keskiva- lumaa 12,6 l/s/km²ja eri valuma-alueiden pinta-aloja (taulukko 5) sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja.

(20)

Taulukko 5. Karvianjoen vesistöalueen (36) eri valuma-alueiden pinta-alat.

Valuma-alue Koodi km²

Karvianjoki 36 3438,0

Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 36.02 2093,8

Ristiluoman va 36.024 32,4

Pukanluoman va 36.025 90,4

Honkajoen alue 36.03 998,3

Marjakylän a 36.031 998,3

Honkaluoman a 36.032 913,2

Pukaran Pikkujoen va 36.037 60,3

Karvianjoen yläosan alue 36.04 642,0

Hormaluoman va 36.045 13,2

Säkkijoen va 36.046 48,8

Mustajoen va 36.047 49,8

Tuorijoen valuma-alue 36.05 178,5

Otamonjoen valuma-alue 36.06 413,0

Koirajoen va 36.065 105,3

Leppijoen va 36.066 67,7

Rynkäjoen va 36.067 63,1

Nummijoen valuma-alue 36.07 157,5

Nummijoen keskiosan a 36.072 97,0

Nummijärven a 36.073 47,5

Ylimysluoman va 36.077 18,7

Koihnanluoman va 36.078 12,4

Suomijoen valuma-alue 36.08 171,9

Suomijoen alaosan a 36.081 171,9

Suomijärven a 36.082 89,8

Kattilajoen va 36.084 58,2

Ojajoen va 36.085 20,2

Vapo Oy:n turvetuotannon nettovesistökuormitus Karvianjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 108,6 t, typen osalta 13,2 t ja fosforin osalta 0,51 t.

Näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys keskivalumalla oli Karvianjoen vesistöalueen alaosal- la 0,08 mg/l, typen 10 µg/l ja fosforin 0,38 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli 470 t O2, ja kuormituksen perusteella teoreettinen kuivatusvesien aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys oli 0,35 mg/l O₂ (taulukko 6).

Vuonna 2016 2. jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistö- kuormituslisäykset olivat suhteellisen pieniä ottaen huomioon vesistöalueen vesien korkeat ainepitoisuudet. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuor- mitusvaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa esiintyivät 2. jakovaiheen valuma- alueista Nummijoen valuma-alueella, jolla lisäykset olivat kiintoaineella 0,20 mg/l, Kok-P 1,1 µg/l, Kok.N 42 µg/l ja COD_Mn bruttona 1,5 mg/l O₂.

Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa tulivat Satamakeitaalta kohdistuen Pukaran Pikkujokeen. Teoreettinen lisäys oli typelle 149 µg/l, fosforille 8,6 µg/l ja COD_Mn brut- tolisäys 4,1 mg/l. Kiintoaineen osalta suurin lisäys 1,3 mg/l tuli Kurkikeitaalta kohdistuen Ristiluomaan.

(21)

Taulukko 6. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Karvianjoen vesistöalueella vuonna 2016.

CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l

36 Karvianjoen vesistöalue 0,35 0,08 9,8 0,38

36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 0,08 0,04 2,7 0,12

36.024 Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 2,65 1,34 69,3 2,89

36.025 Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 0,15 0,07 9,7 0,50

36.025 Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 0,76 0,33 27,7 1,29

36.03 Honkajoen alue 0,38 0,10 12,2 0,59

36.031 Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 0,03 0,003 0,6 0,01

36.032 Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 0,03 0,007 0,6 0,02

36.032 Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 0,02 0,02 0,8 0,01

36.032 Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 0,06 0,01 1,4 0,05

36.037 Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 4,09 1,04 148,7 8,59

36.04 Karvianjoen yläosan alue 0,10 0,010 2,8 0,05

36.045 Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 3,44 0,38 109,1 2,30

36.047 Mustajoen va Mustakeidas Karvia 0,41 0,03 6,5 0,002

36.05 Tuorijoen valuma-alue 0,32 0,021 9,3 0,11

36.053 Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 0,55 0,038 16,4 0,20

36.06 Otamonjoen valuma-alue 0,24 0,04 6,3 0,18

36.063 Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 0,26 0,03 5,3 0,18

36.066 Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 0,23 0,04 5,9 0,08

36.067 Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 0,45 0,09 16,7 0,52

36.07 Nummijoen valuma-alue 1,54 0,20 41,7 1,14

36.072 Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 0,09 0,04 6,1 0,05

36.072 Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 1,50 0,16 47,5 0,99

36.072 Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki 0,14 0,02 0,9 0,07

36.073 Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 0,36 0,11 2,1 0,037

36.077 Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 2,29 0,11 50,9 2,53

36.078 Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 1,23 0,23 18,6 1,90

36.08 Suomijoen valuma-alue 1,01 0,21 18,4 0,82

36.081 Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 0,36 0,094 6,8 0,29

36.084 Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 0,60 0,08 14,4 0,22

36.084 Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 0,30 0,08 4,6 0,07

36.084 Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 0,60 0,14 7,8 0,56

36.085 Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 1,20 0,14 21,1 2,13

Suo Kunta

Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue

7.1 Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue 36.02 7.1.1 Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää)

Kurkikeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 118/2004/4, myönnetty 31.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto- oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 15.3.2007 (nro 07/0098/1). Alueella on tehty ympäristöluvan tarkistus, joka on tullut lainvoimai- seksi 18.1.2016. Uusi ympäristölupa on voimassa 2025 asti.

Kurkikeitaan tuotantoalue sijaitsee Honkajoen kunnan ja Kankaanpään kaupungin rajal- la (pääosin Kankaanpään puolella). Turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto 1978. Vuonna 2016 Kurkikeitaalla oli tuotannossa 209,2 ha. Kaikki tuotantoalueen Pukanluomaan ja Ristiluomaan johdettavat kuivatusvedet käsitellään kosteikkojen (3 kpl) avulla.

Vesistötarkkailu kohdistuu Pukanluomaan, joka saa alkunsa Kaartiskaluomasta. Pukan- luoma ja Kaartiskaluoma ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä, sillä Kaartiskaluomaan tuli vuonna 2016 Kurkikeitaan 85,9 ha alan lisäksi myös kuivatusvesiä 41,8 ha alalta Satamakeitaalta. Säännöllisesti tarkkaillaan myös Pukanluomaan yhtyvän Myllyojan veden laatua, vaikka sinne ei kuivatusvesiä johdeta.

Kurkikeitaan tuotantoalueesta Pukanluoman valuma-alueella on 85,9 ha, mikä on valuma-alueesta (90,4 km²) noin 1,0 %. Vuonna 2011 lisättiin vesistötarkkailuun Risti- luoma, jonka kautta Kurkikeitaalta johdettiin vuonna 2016 kuivatusvesiä 123,3 ha alalta

(22)

Karvianjokeen Vatajankosken alapuolelle. Ristiluoman valuma-alue on 32,4 km², josta Kurkikeitaan osuus on noin 3,8 %

Myllyoja saa alkunsa Pohjankankaan lähteistä, ja siitä johtuen sen vedenlaatu on ollut merkittävästi parempaa kuin Kaartiskaluoman ja Pukanluoman (taulukko 7). Mylly- ojaan tulee veden laadun perusteella runsaasti hajakuormitusta, sillä vuosien 1999–2015 keskimääräiset fosforipitoisuudet Myllyojan vedessä ovat olleet reheville vesille omi- naisia. Humusaineita on ollut selvästi vähemmän kuin muissa Kurkikeitaan havainto- paikoissa, ja ajoittain vesi on ollut CODMn-arvon ja väriluvun perusteella arvioituna lä- hes humuksetonta ja kirkasta. Vuonna 2016 Myllyojan vedenlaatu oli kohtalaisen hy- vää, joskin humusta oli aiempaa hieman enemmän ja veden väri ruskeaa. Sen sijaan fosforia oli aiempaa vähemmän.

Kaartiskaluoman vesi on ollut väriltään ruskeaa ja humusvaikutteista sekä ravinteikas- ta. Kaartiskaluoman veden fosforitaso on ollut korkea (taulukko 7). Havaintopaikkaan tulee Satamakeitaan alueelta kuivatusvesiä, mikä näkyy veden korkeampina rauta- ja humusainepitoisuuksia kuin alajuoksulla Pukanluomassa. Vuonna 2016 Kaartiska- luoman vesi oli laadultaan samanlaista kuin keskimäärin vuosina 1999–2015. Elokuussa 2016 veden laatu oli heikoimmillaan, sillä tuolloin humusta ja rautaa oli vedessä runsaasti.

Pukanluomassa, Kurkikeitaan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, Kaartiska- luoman vedet ovat jo sekoittuneet Myllyojan vesiin. Myllyojan kautta tulevien suhteellisen hyvälaatuisten vesien vaikutuksesta Pukanluoman vedenlaatu on ollut parempaa kuin ylempänä Kaartiskaluomassa (taulukko 7). Vuonna 2016 Pukanluoman vedenlaatu oli vuosien 1999–2015 keskimääräistä tasoa heikompaa, sillä typpeä, rautaa ja humusta oli vedessä enemmän. Fosforia oli kuitenkin vähemmän kuin aiempina vuosina keski- määrin. Pukanluoman vuoden 2016 veden ravinnetaso kuvastaa rehevyyttä. Pukan- luoman alajuoksulla veden laatu on ollut hyvin samanlaista kuin ylempänä Pukanluo- massa koko tarkkailun ajan, niin myös vuonna 2016.

Ristiluoman vesi on ollut vuosina 2011–2015 runsasravinteista ja rauta- sekä kiinto- ainepitoista (taulukko 7). Korkeista rauta- ja humusainepitoisuuksista johtuen vesi on ollut väriltään hyvin tummaa. Vuonna 2016 Ristiluoman vesi oli laadultaan heikkoa, sil- lä aiempaan tasoon verrattuna ravinteita, rautaa ja kiintoainetta oli vedessä erittäin runsaasti. Osa luoman kuormituksesta tulee Kurkikeitaalta, mutta korkeiden fosfaattifosfo- ripitoisuuksien perusteella myös hajakuormituksen osuus on suuri.

Kurkikeitaalla tehtiin kuormitustarkkailua Pukanluomaan laskevien vesien osalta vuonna 2016 kosteikoilta 2 ja 3. Otettujen 22 näytteen perusteella kosteikolta 3 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 22 mg/l, Kok.N 1 193 µg/l, Kok.P 88 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 30 mg/l O₂. Kosteikolta 2 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet (21 näytettä) olivat kiinto- aineelle 8,2 mg/l, typelle 1526 µg/l, fosforille 72 µg/l sekä COD_Mn:lle 30 mg/l.

Vuoden 2016 Kaartiskaluoman vedenlaadun perusteella Kurkikeitaan kuivatusvesillä oli hyvin lieviä vaikutuksia alapuolisiin vesiin, mitä tukevat myös teoreettiset laskelmat.

Teoreettisten laskelmien mukaan Kurkikeitaan ja Satamakeitaan tuotantoalueiden kuivatusvedet lisäsivät vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa Pukanluoman veden koko- naisfosforipitoisuutta 1,8 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 37 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,4 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD_Mn-arvon bruttolisäys oli 0,9 mg/l O2.

Kurkikeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua Ristiluomaan laskevien vesien osalta vuonna 2016. Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Kurkikeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 13 mg/l, Kok.N

(23)

1 216 µg/l, Kok.P 56 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 32 mg/l O2. Ristiluoman valuma-alueella teoreettisten laskelmien mukaan vesistö- vaikutukset olivat hieman suurempia kuin Kaartiskaluomassa, sillä Kurkikeitaan kuormitus kohotti vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa Ristiluoman veden kokonaisfosfo- ripitoisuutta 2,9 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 70 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 1,3 mg/l.

Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD_Mn-arvon bruttolisäys oli 2,7 mg/l O_2.

Taulukko 7. Kurkikeitaan havaintopaikkojen keskimääräinen vedenlaatu vuosina 1999–2016.

Havainto- pH Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta COD

paikka aine luku johtok. N N NO4-N P P Mn

mg/l mg Pt/l FNU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O²

Keskiarvo n = 46 6,8 5,0 97 2,2 3,5 583 43 256 39 17 758 13

Minimi 5,6 <1 15 0,7 2,8 300 7 18 18 2 65 2

Maksimi 7,2 35,0 300 7,8 4,5 1120 150 350 200 38 1890 43

3.5.2016 6,4 4,8 150 4,1 2,8 560 17 810 21

25.8.2016 6,3 2,7 230 2,1 2,8 700 12 260 28 13 1300 26

4.10.2016 6,6 2,0 150 2,0 3,1 560 20 940 17

keskiarvo 2016 6,4 3,2 177 2,7 2,9 607 12 260 22 13 1017 21

Keskiarvo n =46 6,8 4,8 200 6,8 5,4 920 123 180 83 37 2370 25

Minimi 5,2 2,0 110 2,9 3,1 430 27 31 47 17 220 11

Maksimi 7,7 9,0 300 13,0 10,2 1700 420 600 360 73 4400 62

3.5.2016 6,2 5,2 260 5,7 3,5 990 45 2000 33

25.8.2016 6,1 6,1 350 4,2 3,4 1100 63 210 62 30 3100 40

4.10.2016 6,6 4,3 240 5,1 4,6 1000 64 2600 27

keskiarvo 2016 6,3 5,2 283 5,0 3,8 1030 63 210 57 30 2567 33

Keskiarvo n = 46 6,7 5,9 155 6,6 4,5 866 105 268 72 29 1678 19

Minimi 5,5 <1 50 2,9 3,6 380 <5 50 40 11 160 5

Maksimi 7,2 25,0 325 30,7 6,7 1900 280 980 350 50 2800 56

3.5.2016 6,3 7,2 220 6,3 3,8 940 36 1800 27

25.8.2016 6,2 6,5 290 4,6 3,9 1100 59 340 59 27 2500 36

4.10.2016 6,6 4,4 220 5,4 4,5 940 49 2000 23

keskiarvo 2016 6,4 6,0 243 5,4 4,1 993 59 340 48 27 2100 29

Keskiarvo n = 46 6,8 9 160 8,7 4,5 824 58 271 77 29 1884 19

Minimi 5,7 <1 50 3,3 3,4 290 5 70 39 11 160 5

Maksimi 7,3 130,0 300 102,9 6,6 2000 230 1100 350 57 3430 53

3.5.2016 6,4 6,8 220 5,9 3,6 940 40 1900 27

25.8.2016 6,3 6,8 300 4,6 3,8 1100 45 340 61 33 2600 36

4.10.2016 6,7 4,0 240 5,1 4,5 970 50 2100 25

keskiarvo 2016 6,5 5,9 253 5,2 4,0 1003 45 340 50 33 2200 29

Keskiarvo n = 15 6,7 15,4 343 15,7 6,0 1500 201 107 105 50 3391 39

Minimi 5,7 7,0 225 6,1 4,4 1200 42 33 52 24 160 32

Maksimi 7,2 36,5 450 30,5 7,8 2400 730 200 170 63 5200 47

3.5.2016 6,4 8,4 260 9,5 4,6 1800 48 1800 35

25.8.2016 6,0 63,0 340 39,0 4,3 1900 280 550 75 26 4100 46

4.10.2016 6,5 320,0 520 320,0 5,6 1900 300 15000 36

keskiarvo 2016 6,3 130,5 373 122,8 4,8 1867 280 550 141 26 6967 39 Myllyoja 1999-2015

Kaartiskaluoma 1999-2015

Pukanluoma, Kurkikeitaan ap 1999-2015

Pukanluoma, alajuoksu 1999-2015

Ristiluoma 2011-2015

Vuosien 1999–2016 vedenlaadun perusteella pohjavesivaikutteisen Myllyojan vesi on ollut parempilaatuista kuin Kaartiska- ja Pukanluomassa (kuvat 8–10). Kaartiskaluoman ja Pukanluoman korkeat kokonaisfosforipitoisuudet ovat pääosin peräisin Kurkikeitaan yläpuolisilta Kaartiskaluoman alueilta, sillä Kaartiskaluomassa pitoisuudet ovat olleet korkeita jo ennen sen yhtymistä Pukanluomaan.

(24)

Typpiyhdisteitä tulee usein turvetuotantoalueilta, mikä on myös näkynyt ajoittain Pu- kanluomassa Kaartiskaluomaa korkeampina pitoisuuksina (kuva 9). Humusainetta (CODMn) suoperäisiltä valuma-alueilta tulee veteen luonnostaan runsaasti, mutta turvetuotanto lisää sitä. Kurkikeitaan kuivatusvesivaikutukset Pukanluomaan humuksen osalta ovat olleet hyvin vähäiset, sillä Pukanluoman humusainepitoisuudet ovat COD_Mn- arvon pohjalta arvioituina olleet samaa tasoa kuin Kaartiskaluomassa (kuva 10). Mylly- ojan CODMn-arvot vaihtelevat samalla tavalla kuin Pukan- ja Kaartiskaluomassa eli vaihtelu johtuu pitkälle luonnonolosuhteista kuten sateiden aiheuttamista huuhtoutumis- ta.

Kaartiskaluoman ja Pukanluoman yläosan typpi- ja humuspitoisuudet kertovat turvetuotannon (Kurkikeidas ja Satamakeidas) lievistä vesistövaikutuksista. Sen sijaan fosforipitoisuudet kasvavat alajuoksulle päin lähinnä maatalouden hajakuormituksen kasvun seurauksena. Havaintopaikkojen vedenlaadussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia jakson 1999–2016 aikana.

Kuva 8. Kurkikeitaan vesistöhavaintopaikkojen kokonaisfosforipitoisuus vuosina 1999–2016.

Kuva 9. Kurkikeitaan vesistöhavaintopaikkojen kokonaistyppipitoisuus vuosina 1999–2016.