Elvytyksen laatu sairaalansisäisissä elvytyksissä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2013-2016

(1)

ELVYTYKSEN LAATU SAIRAALANSISÄISISSÄ ELVYTYKSISSÄ KUOPION YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA VUOSINA 2013–2016

Elina Nevalainen Tutkielma Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos/ Anestesiologia ja tehohoito Elokuu 2020

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Lääketieteen koulutusohjelma

NEVALAINEN, ELINA K.: Elvytyksen laatu sairaalansisäisissä elvytyksissä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2013–2016

Opinnäytetutkielma, 51 sivua, 3 liitettä (57 sivua) Tutkielman ohjaaja: Kirsimarja Metsävainio, LL Elokuu 2020

Asiasanat: painelupuhalluselvytys, PPE, elvytyksen laatu, sairaalansisäinen elvytys Terveydenhuoltoalan ammattilaisten suorittaman painelupuhalluselvytyksen (PPE) laatu on vaihtelevaa eikä usein vastaa kansainvälisiä elvytyssuosituksia. Reaaliai- kaisen palautteen ja elvytyksen jälkeisen palautteenannon on huomattu parantavan PPE:n laatua. Tutkimuksessa analysoitiin Kuopion yliopistollisen sairaalan teho- osaston elvytysryhmän suorittamia elvytyksiä. Tutkimusaineistona käytettiin KYS:n Zoll X^® -sarjan defibrillaattoreiden tallentamaa tietoa elvytystapahtumista vuosilta 2013–2016. Tiedostot, joissa oli aineistoa sekä elvytyksestä että EKG-tallenne, yhdistettiin KYS:n teho-osaston elvytysrekisterin potilaisiin aikaleiman perusteella.

Kaiken kaikkiaan analysointiin valikoitui 74 elvytystapahtumaa. Elvytyksistä ensim- mäiset 10 minuuttia analysoitiin tarkemmin. Tässä tutkimuksessa emme analysoi- neet ROSC:n jälkeistä hoitoa.

Potilaista 52/74 (70 %) oli miehiä ja 22/74 (30 %) naisia. Lähtörytminä oli VF 8/74 (11 %), VT 2/74 (3 %), ASY 26/74 (35 %) ja PEA 38/74 (51 %). ROSC saavutettiin 37/74 (50 %) elvytyksessä. Kuuden kuukauden kohdalla elvytetyistä elossa oli 11/74 (15 %). Elvytyksissä 29/74 (39 %) potilaista intuboitiin, joista 19/74 (26 %) elvytyksen aikana. Koko elvytysaineistosta analysoituna painelusyvyys oli 6,3 cm (SD 0,87), painelutaajuus oli 108 kertaa minuutissa (SD 17,3). Elvytysten kokonais- kestosta painelusyvyydessä oltiin viitealueella 24 %, painelutaajuudessa vastaava prosenttiluku oli 57 %. Elvytysten ensimmäisen 10 minuutin keskiarvoinen no-flow prosentti oli 26 %. Kohteeseen saapumisviive defibrillaattorin avaamisesta oli kes- kimäärin 2 min 37 s. Elvytyksistä 13:ssa annettiin vähintään yksi defibrillaatioisku.

Viive ensimmäiseen defibrillaatioon defibrillaattorin avaamisesta oli 5 min 12 s. El- vytysten ensimmäisen defibrillaation painelutauko ennen iskua oli 13,9 sekuntia (SD 6,4 s) ja iskun jälkeinen painelutauko 3,8 sekuntia (SD 3,7 sekuntia). Adrenaliinia annettiin 49 elvytyksessä. Viive defibrillaattorin avaamisesta ensimmäiseen adrena- liiniin oli 5 min 54 s. Amiodaronia käytettiin 6 elvytyksessä. Viive defibrillaattorin avaamisesta ensimmäiseen amiodaronin antoon oli 14 min.

KYS:n elvytysryhmän suorittama elvytys mukailee laadullisesti hyvää kansainvälistä tasoa. Elvytysten ensimmäisen 10 minuutin ajalla painelutaajuus ja painelusyvyys säilyi tasalaatuisena. Elvytyksen laatu vastasi suurelta osin kansainvälisesti suosi- teltuja viitearvoja. Painelusyvyys KYS:n elvytysryhmällä oli tämän tutkimuksen mukaan keskiarvoisesti viitearvoja syvempi. KYS:n elvytysryhmän kehittämiskohteiksi tämän tutkimuksen pohjalta suositellaan varhaisempaa intubointia ja EtCO2:n mit- tauksen käytön vakioimista. Lisäksi suositeltavaa olisi painelu defibrillaattorin la- tauksen aikana ja painelutaukojen tarkempi minimointi. Tärkeää olisi kiinnittää huo- miota elvytyksen laatuun elvytyksen pitkittyessä.

(3)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences

School of Medicine Medicine

NEVALAINEN, ELINA K: The quality of cardiopulmonary resuscitation in Kuopio University Hospital in 2013–2016

Thesis, 51 pages, 3 appendixes (57 pages) Tutor: Kirsimarja Metsävainio, LL

August 2020

Keywords: cardiopulmonary resuscitation, CPR, quality of resuscitation, in-hospital resuscitation

The quality of cardiopulmonary resuscitation (CPR) performed by healthcare pro- fessionals varies and often does not meet the international recommendations for resuscitation. Real-time feedback and post-CPR feedback have been found to im- prove the quality of CPR. In this study, the resuscitations performed by the ICU resuscitation team at the Kuopio University Hospital (KUH) were analysed. The resuscitation data from KUH's Zoll X^® series defibrillators from 2013 to 2016 were used as research material. Files containing both resuscitation and ECG recordings were linked with patients in the KUH ICU resuscitation register based on timestamps. In total, 74 resuscitation events were selected for analysis. The first 10 minutes of resuscitation were analysed in more detail. In this study, post-ROSC treatment was not analysed.

52/74 (70 %) of the patients were male and 22/74 (30 %) female. The primary rhythms were VF 8/74 (11 %), VT 2/74 (3 %), ASY 26/74 (35 %), and PEA 38/74 (51 %). ROSC was achieved in 37/74 (50 %) of resuscitations. At six months, 11/74 (15 %) of patients were alive. 29/74 (39 %) of patients were intubated, of which 19/74 (26 %) during resuscitation. Based on analysis of the entire resuscitation data, the compression depth was 6.3 cm (SD 0.87) and the compression frequency was 108 times per minute (SD 17.3). When analysing the total duration of resuscitation, compression depth was within the reference values 24 % of the time, while in compression frequency the percentage was 57 %. The average no-flow percentage of the first 10 minutes of resuscitations was 26 %. The time between arrival into a destination to opening the defibrillator was on average 2 min 37 s. In 13 resuscitations, at least one defibrillation shock was given. The delay from opening the defibrillator to the first defibrillation was 5 min 12 s. The first compression pause in defibrillation before a shock was 13.9 seconds (SD 6.4 s), and the compression pause after a shock was 3.8 seconds (SD 3.7 seconds). Adrenaline was given in 49 resuscitations. The time between opening the defibrillator to the first adrenaline was 5 min 54 s. Amiodarone was used in 6 resuscitations. The delay from opening the defibrillator to the first administration of amiodarone was 14 minutes.

The quality of resuscitation performed by ICU resuscitation team of KUH was good compared to the international standards. During the first 10 minutes of resuscitation, the compression frequency and compression depth remained uniform. The quality of resuscitation was largely in line with internationally recommended reference values. According to this study, the compression depth of ICU resuscitation team of

(4)

KUH was on average deeper than reference values. Based on this study, recommended areas of improvement for ICU resuscitation team of KUH are early intuba- tion and standardising EtCO2 measurement usage. Additionally, compression during defibrillator charging and a more accurate minimisation of compression breaks are recommended. Attention should be paid to the quality of resuscitation when resuscitation time lengthens.

(5)

Sisällys

1 Johdanto ... 6

2 Kirjallisuuskatsaus ... 8

2.1 Sydänpysähdys ... 8

2.1.1 Etiologia ... 8

2.1.2 Sairaalan sisäisen sydänpysähdyksen esiintyvyys ... 10

2.1.3 Selviytyminen sairaalan sisäisestä sydänpysähdyksestä... 10

2.2 Sydänpysähdyksen hoito ... 14

2.2.1 Painelupuhalluselvytys (PPE) ... 14

2.2.2 Laatukriteerit ... 16

2.2.3 Laadun arviointi painelupuhalluselvytyksessä ... 22

2.2.5 Sairaalan elvytystoiminta ... 29

3 Tutkimuksen tarkoitus ... 33

4 Tutkimusaineisto ja menetelmät ... 33

5 Tulokset... 35

6 Pohdinta ... 42

KIRJALLISUUS ... 45

LIITTEET ... 52

(6)

1 Johdanto

Ensimmäiset kirjatut elvytysyritykset tehtiin hukkuneille 1700-luvulla ja 1800-luvun lopulla kokeiltiin ensimmäisen kerran elottoman ihmisen rintakehän painelua [1].

Kansainvälisiä elvytyssuosituksia on julkaistu vuodesta 1974 lähtien, ja ne määrit- televät tuoreimpiin tutkimustuloksiin pohjautuvat ohjeet laadukkaaseen sydän- pysähdyksen hoitoon [2]. Vuonna 1999 järjestettiin ensimmäinen kansainvälinen konferenssi elvytyssuositusten määrittämiseksi [1]. Uusimmat elvytyssuositukset vuodelta 2015 määrittelevät aikuisen potilaan painelutaajuudeksi 100–120 kertaa minuutissa, painelusyvyydeksi 5–6 cm ja ventilaatiotaajuudeksi 10 kertaa minuutissa [2]. Vakuuttavaa näyttöä on kuitenkin vain laadukkaan paineluelvytyksen ja varhaisen defibrillaation vaikutuksesta potilaan primaari- ja sekundaariselviytymi- seen hyvällä neurologisella tuloksella. Laadukas paineluelvytys ja painelutaukojen minimoiminen parantavat potilaan selviytymismahdollisuuksia [3] [4] [5] [6]. Vuonna 2005 Abella ym. suorittama tutkimus sairaalansisäisistä elvytyksistä (in-hospital cardiac arrest, IHCA) osoitti, että ammattilaisten suorittama painelupuhalluselvytyksen laatu on vaihtelevaa [7] ja Wik ym. tutkimusryhmän mukaan sairaalan ulkopuolisissa elvytyksissä (out-of-hospital cardiac arrest, OHCA) paineluelvytys on puutteellista [8]. Kyseisten tutkimusten jälkeen elvytyksen laatuun on kiinnitetty enemmän huo- miota ja elvytyssuositusten toteutumista käytännössä on ryhdytty seuraamaan.

Sairaalan ulkopuolisia sydänpysähdyksiä on tutkittu maailmanlaajuisesti paljon.

Näin ollen myös elvytyksen laadusta sairaalan ulkopuolella on enemmän tutkittua tietoa kuin sairaalan sisäisestä elvytyksen laadusta. Suomessa elvytystoimintaa on tutkittu viime vuosina sekä sairaalan ulkopuolella, että sisällä; Hiltunen ym. [9] Tirk- konen ym. [10] [11].

Vuonna 1997 järjestetyssä kansainvälisessä Utstein-symposiumissa määriteltiin Utstein-raportointimalli eli lista muuttujista, jotka sairaalan sisäisissä sydänpysäh- dyksissä tulisi dokumentoida elvytystilanteessa. Kansainvälisesti sovittujen parametrien samankaltainen dokumentointi mahdollistaa elvytyksen laadun tarkastele- misen ja vertailun [12].

(7)

Sairaalan sisällä ja sairaalan ulkopuolella terveydenhuoltoalan ammattilaisten suorittaman painelupuhalluselvytyksen (PPE) laatu on vaihtelevaa eikä usein vastaa kansainvälisiä elvytyssuosituksia. Painelusyvyys ja -taajuus jäävät monesti vajaiksi, kun taas ventilaatiotaajuus kohoaa usein liian korkeaksi. Elvytyksen aikaiset painelutauot (no-flow aika) ovat myös osoittautuneet epäsuotuisan pitkiksi [7] [13] [8]. Re- aaliaikaisen palautteen on huomattu parantavan PPE:n laatua. Palautteen avulla painelusyvyys, ventilaatiotaajuus ja no-flow aika vastaavat paremmin elvytyssuositusten arvoja. Painelusyvyyden suurenemisella on yhteys potilaan primaariselviyty- miseen [3] [4] [5] [7]. Seuraavassa kirjallisuuskatsauksessa käsitellään elvytyssuosituksia ja elvytyksen laadun arviointia aikuispotilaiden osalta.

(8)

2 Kirjallisuuskatsaus

2.1 Sydänpysähdys 2.1.1 Etiologia

2.1.1.1 Sairaalan ulkopuolinen sydänpysähdys (OHCA)

Sydänpysähdys määritellään sydämen mekaanisen toiminnan loppumisena. Me- kaanisen toiminnan loppuminen on tunnistettavissa siitä, että potilas ei reagoi käsit- telyyn, ei liikehdi, ei hengitä tehokkaasti eikä valtimopulssi ole tunnettavissa. Sai- raalan ulkopuolella aikuispotilailla sydänpysähdyksen syynä on yleensä sydän- ja verenkiertoelimistön ongelma [14]. Sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen syyn oletetaankin olevan sydänperäinen, mikäli ei ole aihetta epäillä muuta [15] [2] [16].

Sairaalan ulkopuolista sydänpysähdystä ei tarkastella tässä tutkimuksessa.

2.1.1.2 Sairaalan sisäinen sydänpysähdys (IHCA)

Utstein-kriteerien mukaan sydänpysähdys on sairaalan sisäinen silloin, kun poti- laalla on sairaalaan tullessa ollut tunnettava pulssi ja potilas on sairaalahoidossa sydänpysähdyksen aikana [12].

Castrenin ym. mukaan sairaalan sisäisissä sydänpysähdyksissä on usein taustalla tuntien tai päivien aikana kehittyvä hengitysvajaus, verenkiertovajaus, metabolinen häiriötila tai useiden elimien samanaikainen toiminnanvajaus [14]. Sairaalan sisäi- sissä sydänpysähdyksissä on usein havaittavissa näiden peruselintoimintojen häi- riöitä jo useita tunteja ennen sydänpysähdystä, eikä sydänperäinen syy ole oletus- arvo [15] [2] [16]. Sairaalan sisäisissä sydänpysähdyksissä vaikuttavat myös potilaiden perussairaudet, jotka huonontavat selviytymismahdollisuuksia [17].

Sairaalan sisäisissä sydänpysähdyksissä yleisimmät sydänpysähdyksen syyt vuonna 2014 Bergum ym. mukaan olivat sydänperäisiä 60 %:ssa ja hapenpuut- teesta johtuvia 20 %:ssa tapauksista (Taulukko 1.). Tutkimuksessa primaarirytminä todettiin pulssiton rytmi (PEA) 48 %, asystole (ASY) 23 % sekä yhdistettynä isket- tävät rytmit kammiotakykardia (VT) ja kammiovärinä (VF) 27 %. Keskiarvo PPE:n aloittamiseen sydänpysähdyksestä oli 1 minuutti (vaihteluväli 0–1 minuuttia) [15].

(9)

Girotra ym. tutkimuksessa sydänperäisissä sydänpysähdyksissä yleisin primaarirytmi oli ASY tai PEA. Iskettäviä rytmejä, kuten VT tai VF oli noin 20 % primaariryt- meistä [6]. Tirkkosen Suomessa vuonna 2015 tekemässä tutkimuksessa 51 % IHCA johtui sydänperäisistä syistä. Toiseksi suurin syy olivat vakavat infektiot, kuten pneumonia tai peritoniitti. Primaarirytminä oli VT/VF 15 %:lla [10]. Kanadalaisyhdys- valtalaisessa tutkimuksessa VF/VT oli primaarirytminä 23 %:lla (lapsilla 14 %:lla), ASY 35 %:lla (lapsilla 40 %:lla), PEA 32 %:lla (lapsilla 24 %:lla) [17]. Vuonna 2017 BMJ:ssa julkaistussa tutkimuksessa IHCA potilaiden primaarirytminä oli ASY/PEA jopa 80 %:lla. Iskettävistä primaarirytmeistä 59 %:lla oli VF [18]. Aikuisten elvytyk- sessä varhainen rytmin analysointi ja defibrillointi ovat kuitenkin tärkeitä myös sairaalan sisällä [16].

Tutkimus IHCA syy Lähtörytmi Selviytyminen

Syd.per.

Infek- tio

Hypok-

sia PEA ASY VF/VT Prim. Sekund.

Tirkkonen

[10] 51 % 22 % 50 % 19 %

Bergun [15] 60 % 20 % 48 % 23 % 27 % 57 % 25 %

Girotra [6] 37 % 40 % 20 % 17 %

Cheng [21] 19 %

Nolan [22] 49 % 24 % 17 % 45 % 18 %

Abella [7] 60 % 10 % 15 % 40 % 10 %

Taulukko 1: Tutkimusten välinen vertailu IHCA:n yleisimmistä syistä, lähtörytmeistä ja selviytymisprosenteista.

Yleisimmin sydänpysähdystä ennakoivat oireet ilmenevät peruselintoimintojen on- gelmina, kuten hengityksen-, tajunnantason- tai verenkierron häiriötiloina [19].

Käypä hoito- suosituksen mukaan elintoimintojen ongelmat näkyvät potilaan kykynä ylläpitää hengitysteitään avoimina (korreloi tajunnantasoon) ja muutoksina hengi- tystaajuudessa, syketaajuudessa, verenpaineessa, happisaturaatiossa tai virtsa- nerityksessä. Nämä suureet ovat helposti mitattavissa ja niiden muutoksiin tulisi reagoida, sillä ennakoinnilla ja tehokkaalla hoidolla voisi mahdollisesti osa sydänpysäh- dystilanteista olla ehkäistävissä [14]. Vuonna 2002 Hodgettsin muodostama asian- tuntijapaneeli käsitteli 118 IHCA-tapausta. Asiantuntijat arvioivat, että 62 % näistä olisi voinut olla ehkäistävissä [20].

(10)

2.1.2 Sairaalan sisäisen sydänpysähdyksen esiintyvyys

Vuonna 2002 länsimaisissa sairaaloissa tehdyssä tutkimuksessa 1–5/1000 sisään kirjattua potilasta kohden sai sydänpysähdyksen [20]. Vuonna 2013 Amerikassa tehdyssä 358 sairaalaa kattaneessa tutkimuksessa sydänpysähdyksen esiintyvyydeksi saatiin 4,2/1000 sisään kirjattua potilasta kohti [21]. Vuonna 2014 Iso-Britan- niassa tehdyssä tutkimuksessa esiintyvyys oli 1,6/1000 [22]. AHA raportoi vuonna 2016 esiintyvyydeksi kaiken kaikkiaan 1,6/1000 kirjattua potilasta [23]. Suomessa sairaalan sisäisiä elvytyksiä esiintyy arviolta 1,5/1000 kirjattua potilasta kohden [11].

2.1.3 Selviytyminen sairaalan sisäisestä sydänpysähdyksestä

Utstein-mallinmukaan selviytymiseen vaikuttavat tekijät voidaan jakaa potilaskohtaisiin muuttujiin ja tapahtumakohtaisiin muuttujiin. Potilaskohtaisia muuttujia ovat esimerkiksi ikä, sukupuoli, rotu ja etniset tekijät. Tapahtumakohtaisia muuttujia ovat esimerkiksi primaarirytmi, viiveet paineluelvytyksen aloittamiseen ja ensimmäiseen defibrillaatioon, elvytyksen kesto ja sairaalan sijainti [12]. Potilaskohtaisiin muuttujiin emme terveydenhuollossa pysty vaikuttamaan, sen sijaan tapahtumakohtaisiin muuttujiin on mahdollista kehittää uusia toimintamalleja, joiden avulla pystymme toi- mimaan tehokkaammin potilaan selviytymistä edistävästi.

Chen ym. totesi tutkimuksessaan, että sairaaloissa, joissa on vähemmän elvytyksiä, potilaiden selviämisprosentti on korkeampi [21]. Syyksi tähän tutkijat esittivät mm.

erot sairaaloiden henkilöstömitoituksissa ja paremman potilaan hoitosuunnitelman ja hoidonrajausten suunnittelun. Selviytymisprosenttiin vaikuttivat myös elvytysryh- män ympärivuorokautinen saatavuus, primaarirytmi, paineluelvytyksen aloittamis- viive, sydänpysähdyksen ja ensimmäisen defibrilloinnin välinen aikaviive, sekä syy sydänpysähdyksen taustalla [15] [22] [24].

IHCA:ssa selviytymisprosentti nähdyissä VF/VT peräisissä elottomuuksissa on usein korkea, sen sijaan lähtörytmin ollessa ASY/PEA on selviytymisprosentti ma- tala [25]. Vuonna 2017 Jones ym. tutkimuksen mukaan primaarirytmillä oli vahva yhteys potilaan selviytymiseen. Potilaiden, joiden primaarirytminä oli VF/VT, selviytymisprosentti oli 43 %, kun taas ASY/PEA-potilailla se oli 22 % [18].

(11)

Vuonna 2012 esiteltiin NEWS-pisteet (National Early Warning Score), joita käyte- tään, kun pyritään tunnistamaan akuutisti sairas potilas. NEWS-pisteitä on päivitetty sittemmin vuonna 2017. NEWS-pisteitä arvioidessa analysoidaan kuutta eri vitaa- liarvoa: hengitystiheyttä, happisaturaatiota, lämpöä korvasta, systolista verenpai- netta, sykettä ja tajunnan tasoa (hereillä, herää kivulle, herää puheelle, ei heräteltä- vissä) ja lisähapen tarvetta. Suotuisista arvoista ei saa pisteitä, kun taas epäedulli- set arvot kerryttävät pisteitä. Yhteenlaskettujen pisteiden perusteella potilas luoki- tellaan matalan, keskisuuren tai korkean riskin potilaaksi [26].

Vuonna 2017 julkaistussa ruotsalaisessa tutkimuksessa verrattiin IHCA:n saanei- den potilaiden selviytymisen yhteyttä NEWS-pisteisiin vuosina 2014–2015. Tutki- muksessa arvioitiin 296 potilasta, joiden dokumentaatio riitti NEWS-pisteiden arvi- oimiseen ennen IHCA:ta. Potilailla, jotka saivat keskinkertaisen tuloksen NEWS- pisteissä, oli nelinkertainen riski menehtyä verrattuna potilaisiin, joilla pisteet olivat matalat. Taas potilailla, jotka saivat korkeat NEWS-pisteet, oli menehtymisriski kym- menkertainen. Korkeat NEWS-pisteet ennustivat huonoa ennustetta. NEWS-pisteet voivat osoittautua hyödylliseksi välineeksi arvioidessa potilaiden fysiologista kapasiteettia selviytyä IHCA:sta. IHCA potilaiden hoidossa tulisi panostaa ennaltaeh- käisystrategioiden edistämiseen [27].

Taulukko 2. NEWS -pisteet [28].

(12)

Ruotsalais-suomalainen tutkimus osoitti vuosina 2003–2010 tehdyssä seurannassa, että elvytetyt potilaat, joiden lähtörytminä oli PEA, ja joiden sydänpysähdyk- sen taustalla olevia syitä hoidettiin elvytyksen aikana, selviytyivät paremmin 30 päi- vän seurannassa [29]. Tirkkonen ym. esittivät vuonna 2016, että potilaista 40 %:lla sydänpysähdykseen johtanut syy voidaan löytää 4H4T -ajattelumallista (hypoksia, hypovolemia, hypo-/hyperkalemia ja muut metaboliset syyt, hypotermia, tensio- pneumothorax, toksiinit, tromboosi, tamponaatio) [10]. 4H4T -muistisääntö auttaa löytämään potentiaalisesti hoidettavissa olevia syitä sydänpysähdykseen. Elvytys- ten aikaisen sydänpysähdysten syiden pohtiminen 4H4T-ajattelumallilla voi tulevai- suudessa osoittautua hyödylliseksi potilaan selviytymisen ja elvytyksen jälkeisen hoidon kannalta. Onkin esitetty, että ”syyn tunnistamisen aste” asetettaisiin yhdeksi elvytyksen laatua mittaavaksi parametriksi. Lisää tutkimusta tarvitaan tämän uuden parametrin potentiaalisen hyödyn osoittamiseksi [15].

Kuva 1. Elvytyksen aikana sydänpysähdyksen syyn selvittäminen.

4H4T-ajattelumalli [30].

(13)

2.1.3.1 Primaariselviytyminen

Primaariselviytymisellä viitataan yleensä potilaan spontaanin verenkierron palautu- miseen. Abella ym. tutkimuksessa vuonna 2005 potilaiden primaariselviytyminen oli 40 % [7]. Tirkkosen vuonna 2015 Suomessa suoritetussa tutkimuksessa ROSC saavutettiin 50 %:ssa IHCA:sta [10].

2.1.3.2 Sekundaariselviytyminen

Sekundaariselviytymisen määrittely vaihtelee tutkimuksen mukaan. Yleisesti tutki- taan esimerkiksi elvytettyjen sairaalastapääsyprosenttia tai selviytymisprosenttia vuorokausien, kuukausien tai vuosien kuluttua elvytyksestä. Vuonna 2002 englanti- laisessa sairaalassa suoritetussa tutkimuksessa IHCA potilaista 14 % uloskirjattiin sairaalasta [20]. Aikuisten sekundaariselviytyminen IHCA:sta vuosina 2000–2004 253 kanadalaisessa ja yhdysvaltalaisessa sairaalassa oli 18 % (lapsilla 27 %) [17].

Abellan ym. tutkimuksessa vuonna 2005 sekundaariselviytyminen oli 10 % [7]. Ber- gum ym. mukaan vuonna 2014 sekundaariselviytymisprosentti oli tutkimuksessa 25

% [15]. Tirkkosen suorittamassa tutkimuksessa IHCA-primaariselvinneistä potilaista 41 % oli elossa 24 tunnin päästä ja 19 % oli elossa 6 kuukauden päästä sydän- pysähdyksestä [10]. Tämä vastaa Cheng ym. vuonna 2014 julkaistun 102 153 potilasta kattaneen tutkimuksen tuloksia, joissa sekundaariselviytymisprosentti oli 19 % [21]. Vuonna 2016 Brasiliassa toteutetussa tutkimuksessa IHCA-potilaiden sairaalasta uloskirjattiin 15 % [31]. Nolan ym. ja Girotra ym. tutkimuksissa saatiin sekun- daariselviytymisprosentiksi 17–18 % [22] [6]. Myös uudemmat tutkimukset tukevat 18 %:n keskimääräistä sekundaariselviytymistä. Vuonna 2017 Jones ym. tutkimuksessa IHCA-potilaista uloskirjattiin sairaalasta 18 % [18].

2.1.3.3 Neurologinen selviytyminen

Suurin osa tutkimuksista raportoi suhteellisen hyvästä toiminnallisesta tuloksesta IHCA:sta selvinneiden potilaiden keskuudessa [32]. Tutkimuksessa, jossa arvioitiin 827 potilasta, 75 % sekundaariselviytyjistä selvisi itsenäisesti jokapäiväisestä elä- mästä ja 83 % oli kognitiivisesti hyvässä kunnossa noin 15 kuukautta sairaalasta pääsyn jälkeen. Tutkimuksessa huono toiminnallinen kunto yhdistettiin potilaiden yli 70 vuoden ikään [33]. Vuonna 1997 julkaistu tutkimus totesi, että 44 % IHCA-

(14)

sekundaariselviytyjistä sai heikompia CPC-tuloksia (The Cerebral Performance Ca- tegory) 2 kuukauden kuluttua PPE:n jälkeen kuin ennen tapahtumaa [34]. Kanada- lais-yhdysvaltalaisessa 2000-luvun alussa tehdyssä tutkimuksessa sekundaarisel- viytyjistä 73 % katsottiin selvinneen hyvin neurologisin tuloksin [17]. IHCA:n sairas- taneiden potilaiden sekundaariselviytyminen hyvin neurologisin tuloksin on paran- tunut viime vuosikymmenen aikana [6].

CPC-luokitus (The Cerebral Performance Category) on yleisimmin käytössä oleva luokitus arvioida sydänpysähdyksestä selvinneen potilaan toiminnallista tilaa.

CPC 1. Tajuissaan ja valpas. Kykenee elämään normaalia elämää ja käymään töissä. Voi esiintyä vähäistä neurologista vajausta.

CPC 2. Tajuissaan, kohtalainen aivovamma. Kykenee itsenäisesti suoriutu- maan päivittäisistä toiminnoista. Kykenee työskentelemään osa-aikai- sesti suojatussa ympäristössä. Voi ajoittain saada kohtauksia tai omata pysyviä muistin muutoksia tai psyykkisiä muutoksia.

CPC 3. Tajuissaan, vakava aivovamma. Riippuvainen muista päivittäisissä toi- minnoissaan heikentyneen aivotoiminnan vuoksi.

CPC 4. Tajuton, kooma tai pysyvä vegetatiivinen tila.

CPC 5. Aivokuollut tai kuollut muista syistä.

Taulukko 3. The Cerebral Performance Category [35].

Tutkimuksissa, joissa on käytetty dikotomisoitua lopputulosta hyvä vs. huono neurologinen tulos, on määritelmä yleisesti CPC 1–2 vs. 3–5.

2.2 Sydänpysähdyksen hoito 2.2.1 Painelupuhalluselvytys (PPE)

European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation vuodelta 2015 mää- rittelee viimeisimmät elvytysohjeet. Aikuisen painelupuhalluselvytyksen suhde on 30 painallusta ja 2 ventilaatiota. Painelusyvyyden tulee olla 5–6 cm ja painelutaajuus 100–120 minuutissa [2]. Nykykäsityksen mukaan elvytyksessä tavoitellaan laadukasta, keskeytymätöntä painelua ja varhaista defibrillaatiota.

(15)

Kuva 2. Aikuisen hoitoelvytyskaavio [2].

(16)

2.2.2 Laatukriteerit

Painelupuhalluselvytyksen laatua voidaan arvioida vertaamalla tiettyjen mitattavien parametrien yhteneväisyyttä kansainvälisiin elvytysohjeisiin. The International Liason Committee on Resuscitation (ILCOR) ja European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2015 listaa kriteerit, jotka laadukkaan PPE + D:n tulisi täyttää sairaalansisäisissä sydänpysähdyksissä. Kansainvälisissä ohjeissa on py- ritty kokoamaan näyttöön perustuvia suosituksia kansainvälisesti yhteneväisen laadun takaamiseksi [36]. ILCOR perustettiin vuonna 1992 tarkoituksena tuottaa yh- teydenpitofoorumi eri maiden elvytysorganisaatioiden välille maailmanlaajuisesti.

ILCOR edistää elvytystutkimusta, elvytyskoulutuksia, tiedon jakamista eri organi- saatioiden välillä ja julkaisee lausuntoja elvytyksestä, jotka mukailevat kansainväli- sesti saavutettuja konsensuksia elvytyksen yksityiskohdista [37].

2.2.2.1 Painelu

Painelun laatu IHCA:ssa on tutkimuksissa useasti suboptimaalista [7] [13]. Painelu- taukojen minimoiminen korostuu. Lyhyetkin tauot painelun aikana voivat heikentää merkittävästi potilaan ennustetta, minkä vuoksi elvytyksessä on painotettava kes- keytymätöntä, laadukasta painelua. Painelutauko aiheuttaa välittömän laskun se- pelvaltimoiden perfuusiossa ja painelua jatkettaessa kuluu aikaa ennen kuin sepel- valtimoiden perfuusiossa saavutetaan sama tilanne kuin ennen taukoa. Paras se- pelvaltimoiden perfuusio saavutetaan painelulla, jota ei keskeytetä ventilaation (tai minkään muunkaan syyn) vuoksi. Useimmat elvytyksen toimenpiteet pystytään suo- rittamaan painelun aikana. Johtovastuussa olevan henkilön tulee tarkkailla paineluelvytyksen laatua, vaihtaa elvytystä suorittavia henkilöitä ja ohjata laadukkaaseen paineluelvytykseen [2].

Painelussa tulee keskittyä siihen, että painelu on riittävän syvää ja että rintakehä ehtii palautua täydellisesti painelujen välissä. Painelussa painamisvaiheen ja rinta- kehän vapautumisvaiheen tulee olla kestoltaan yhtä pitkiä, eikä potilaan rintakehään saa nojata. Painelun laatu tulee säilyttää tasaisena. Laatukriteerit täyttävä painelu on raskasta ja suositus on, että sama henkilö voi suorittaa painelua korkeintaan

(17)

kaksi minuuttia kerrallaan. Painelijan vaihdossa tulee huomioida painelun tauon minimoiminen [2]. Vuonna 2015 Wang ym. tutkimusryhmän mukaan rintakehän painelu tulisi suorittaa dominoiva käsi lähempänä rintakehää [38].

Kuva 3. Painelutauot ennen ja jälkeen defibrillaation. Nuolet kuvaavat painelua, pu- nainen viiva kuvaa aaltomuotodataa. Mustissa laatikoissa on defibrillaattorin anta- mat audio-ohjeet. Käytössä AED [39].

Aikuisen potilaan painelutaajuus on 100–120 kertaa minuutissa. Kahden minuutin painelujaksoa suositellaan kansainvälisesti kaikissa rytmeissä. VF/VT tilanteissa tulisi elvyttäjien noudattaa iskettävien rytmien protokollaa. Ei-iskettävissä rytmeissä jatketaan PPE:tä ja annetaan adrenaliinia joka 3–5 minuutin välein valtimopulssin puuttuessa. Mikäli rytmi muuttuu VF:ksi kesken painelujakson, tulee rytmi analysoida ja isku suorittaa vasta painelujakson päätyttyä [2] [40]. Noudatettava elvy- tysprotokolla määräytyy viimeisimmän rytmin analysoinnin mukaan.

Lyhytkin painelujakso toimittaa sydämelle happea ja energiaa sisältäviä substraat- teja ja näin ollen nostaa sydämen kapasiteettia palauttaa vertakierrättävä rytmi defibrillaation jälkeen. Onnistunutta defibrillaatiota edeltävät VF aaltojen tunnusmerk- kien analyysit osoittavat, että mitä lyhyempi painelutauko ennen defibrillaatiota on, sitä suurempi todennäköisyys defibrillaatiolla on onnistua [41]. Defibrillaatiota edel- tävän painelutauon pienentäminen vain muutamalla sekunnilla voi kasvattaa defibrillaation onnistumismahdollisuutta [42]. Laadukas PPE ennen iskua voi parantaa VF:n amplitudia ja taajuutta ja näin ollen edesauttaa defibrillaation onnistumista [43].

(18)

Painelutauko ennen defibrillaatiota saadaan minimoitua, kun painelua jatketaan defibrillaattorin latautumisen ajan. Tämä vaatii saumattomasti toimivaa elvytysryhmää, jota johtaa tehokkaasti kommunikoiva ryhmänjohtaja. Defibrillaation jälkeisen painelutauon minimoiminen vaatii painelun jatkamista mahdollisimman nopeasti heti iskun jälkeen [2].

2.2.2.2 Hengitystien varmistaminen ja ventilaatio

Hengitystien varmistaminen ja ventilaatio tulee tapahtua mahdollisimman nopeasti maskilla tai supraglottisella välineellä. Hengitystien varmistamista intubaatiolla suositellaan ainoastaan henkilöille, jotka ovat siihen koulutettuja, päteviä ja saavat vuo- sittain runsaasti toistoja kyseisen tekniikan käytöstä. Ventiloidessa pyritään 1 sekunnin mittaiseen sisäänhengitykseen, tavoitteena saavuttaa normaali rintakehän kohoaminen. Happilisä kiinnitetään mahdollisimman nopeasti ja näin mahdolliste- taan korkein mahdollinen hapentarjonta elvytyksen aikana [2].

Mikäli intubaation osaavaa henkilökuntaa ei ole saatavilla, tulee hengitystie varmistaa supraglottisella välineellä. Supraglottisen välineen asettamisen jälkeen painelua jatketaan tauotta [44]. Mikäli supraglottinen väline ei tiivisty kunnolla ja kaasuvuoto aiheuttaa potilaan huonon ventiloitumisen, tulee painelu tauottaa ventilaation ajaksi ja jatkaa painelu-ventilaatiosuhteella 30:2 [2].

Hengitystien varmistaminen ei saa viivästyttää defibrillaatiota. Toimenpide tulisi suorittaa painelun aikana, mutta lyhyt painelutauko on joissain tapauksissa välttä- mätön intubaatioputken viemiseksi äänihuulten läpi. Painelutauon tulisi tällöin kes- tää enintään 5 sekuntia. Supraglottisen välineen asentamisen ajaksi painelua ei tar- vitse keskeyttää. Painelutaukojen välttämiseksi vaihtoehtona on intuboida potilas vasta ROSC:n jälkeen. Intubaation ei ole osoitettu parantavan potilaan ennustetta [2].

Kun potilaan hengitystie on varmistettu, tulee välineen oikea sijainti varmistaa kuun- telemalla hengitysäänet, tarkistamalla että rintakehä kohoaa symmetrisesti ja mit- taamalla uloshengityksen hiilidioksidiarvo. Hengitystien varmistamisen jälkeen jat-

(19)

ketaan painelua tauotta (lukuun ottamatta defibrillaatiota ja valtimopulssin tunnus- telua) taajuudella 100–120/min ja ventiloidaan taajuudella 10/min. Ventiloidessa tulee välttää hyperventilaatiota, joka johtuu liiallisesta ventilaatiotaajuudesta tai liiallisesta kertavolyymista [2].

Elvytyksessä hengitystien varmistamiseen ei voi suositella mitään tiettyä yhtä väli- nettä. Paras tekniikka riippuu elvytyksen olosuhteista ja henkilökunnan pätevyy- destä. Sairaalan ulkopuolisissa sydänpysähdyksissä tutkittiin pitkittyneitä painelutaukoja intubaatioyritysten aikana. Ensihoitajien suorittamissa sadassa elvytyk- sessä intubaatioyritysten aiheuttamien painelutaukojen kokonaiskesto oli keskiarvoltaan 110 sekuntia. Yli 3 minuutin painelutaukoihin ylsi 25 % intubaatioista [45].

Intubaatioyritysten aiheuttamat painelutauot kattoivat melkein 25 % kaikista PPE:n keskeytyksistä [2]. Varsin usein potilailla havaitaan myös epäonnistuneisiin intubaa- tioyrityksiin liittyviä vammoja: hengitysteiden pinnallisia vammoja, turvotusta ja ve- renvuotoa [46].

2.2.2.3 Kapnografin käyttö

Kapnografia käytetään hengitystien tukemiseen käytetyn välineen toimivuuden varmistamiseen sekä ventilaatiotaajuuden seuraamiseen. Kapnografilla pystytään myös monitoroimaan PPE:n laatua ja potentiaalisesti huomaamaan ROSC PPE:n aikana. Spontaanin verenkierron palautuessa kapnografin arvot kohoavat [2].

Kapnografin käyttöaiheet elvytyksen aikana:

- Hengitystien varmistamiseen käytetyn välineen oikea paikan varmistaminen.

- Ventilaatiotaajuuden tarkkailu ja hyperventilaation ehkäisy.

- Painelun laadun tarkkailu. Loppu-uloshengityksen CO2 arvot rin- nastetaan painelusyvyyteen ja ventilaatiotiheyteen. Syvempi painelusyvyys kasvattaa uloshengityksen CO2 arvoja [47].

- ROSC:n huomaaminen painelun aikana. Nousseet loppu-uloshengityksen CO2 arvot voivat ennustaa ROSC:ia, ja näin ollen ehkäistä tarpeettoman adrenaliiniannoksen antamista [48].

(20)

- Ennusteen arviointi PPE:n aikana. Matalat loppu-uloshengityksen CO2 arvot voivat viitata huonoon ennusteeseen ja pienempään ROSC:n saavuttamismahdollisuuteen.

Matalat loppu-uloshengityksen hiilidioksidiarvot PPE:n aikana on yhdistetty pienem- piin ROSC mahdollisuuksiin ja kohonneeseen kuolleisuuteen. Vastaavasti korke- ammat arvot PPE:n aikana on yhdistetty parempiin ROSC- ja selviytymismahdolli- suuksiin [2] [49]. Loppu-uloshengityksen hiilidioksidiarvot riippuvat monesta teki- jästä, kuten sydänpysähdyksen syystä, maallikkoelvytyksestä, ventilaatiotaajuudesta ja -volyymista, sydänpysähdyksen ajasta ja adrenaliinin käytöstä. Tämän vuoksi kapnografi ei yksiselitteisesti kuvaa elvytyksen laatua. Kapnografin käytöstä elvytyksen laadun tarkkailussa tarvitaan lisää tutkimusta [48].

2.2.2.4 Defibrillaatio

Defibrillaatiossa suositellaan ensisijaisesti rintakehään liimattavia elektrodeja. Mi- käli niitä ei ole saatavilla, käytetään irrallisia, rintakehää vasten painettavia iskupäit- simiä. Elektrodit kiinnitetään painelun jatkuessa tauotta. Rintakehään liimattavien elektrodien käyttö mahdollistaa nopeamman rytmin analysoinnin verrattuna rintake- hää vasten painettaviin elektrodeihin. Analysoinnin ajaksi painelu tauotetaan. Mikäli käytössä on manuaalinen defibrillaattori, rytmin ollessa VF/VT defibrillaattori lada- taan painelun aikana. Painelu tauotetaan iskun ajaksi, ja sitä tulee jatkaa heti iskun antamisen jälkeen. Iskun aikana kukaan ei saa olla kosketuksissa potilaaseen. Isku tulee suorittaa suunnitellusti painelutaukojen minimoimiseksi. Mikäli käytössä on au- tomaattinen defibrillaattori (AED), elvyttäjien tulee noudattaa AED:n audiovisuaali- sia ohjeita nopealla vasteella ja näin pyrkiä minimoimaan painelutauot. Jokaisen defibrillaatioyrityksen jälkeen painelu tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti. Ma- nuaalista defibrillaattoria käytettäessä on defibrillaatio mahdollista saavuttaa alle 5 sekunnin painelutauon aikana [2].

Vuonna 2007 tutkittiin manuaalisen defibrillaattorin ja puoliautomaattisen defibrillaattorin eroja elvytyksen aikaisissa painelutauoissa. Manuaalista defibrillaattoria käytettäessä painelutauot olivat lyhyempiä kuin puoliautomaattista defibrillaattoria käytettäessä, mutta tarpeettomien defibrillaatioiden määrä oli suurempi. Tauko en-

(21)

nen defibrillaatiota manuaalisella laitteella oli ka. 15 sekuntia ja defibrillaation jälkei- nen tauko ka. 9 sekuntia. AED:llä vastaavat ajat olivat ka. 22 sekuntia ja 20 sekuntia.

Tarpeettomien defibrillaatioiden osuus manuaalisella laitteella oli 26 %, kun taas AED:llä vastaava oli 6 %. Tarpeettomien defibrillaatioiden määrään ei vaikuttanut käyttäjän korkeampi koulutustaso [50].

2.2.2.5. Laskimonsisäinen yhteys

Laskimonsisäinen (I.V.) yhteys avataan, kun PPE on aloitettu ja paikalla on riittä- västi hoitohenkilökuntaa. I.V.-yhteyden avaamiseen tarvittavat välineet ja elvytyk- sessä käytettävät lääkkeet tulee varata valmiiksi potilaan viereen. Jos laskimon- sisäistä yhteyttä ei saada riittävän nopeasti, tai sille ei alun pitäenkään ole edelly- tyksiä, täytyy suoniyhteys laittaa intraosseaalisesti [2].

2.2.2.6 Johtovastuu ja tiimityöskentely elvytystilanteessa

Henkilökunnasta yhden tulee ottaa johtovastuu toiminnasta, johtajana voi toimia lää- käri tai hoitaja. Johtovastuun vaihtumisesta ilmoitetaan kuuluvasti. Selkeä ja koh- dennettu kommunikaatio on tärkein osa hyvää tiimityöskentelyä. Hyvä johtaminen, ennakointi ja päätöksen tekokyky auttavat luomaan rauhallista toimintailmapiiriä. El- vytystilanteen analysoinnin (debriefing) on osoitettu parantavan elvytysryhmän toi- mintaa. Elvytyksen syiden pohtiminen ja hoitaminen todennäköisesti lisäävät potilaan selviytymismahdollisuuksia. Tämän vuoksi potilaan esitiedot selvitetään elvy- tystoimien aloittamisen jälkeen [2].

2.2.2.7 Elvytyksestä aiheutuvat vammat

Tapausselostus Suomessa vuodelta 2015 ja ulkomainen tutkimus vuodelta 2009 osoittivat, että elvytystapahtumaan liittyy usein komplikaatioita. Elvytyksestä johtuvia vammoja todetaan jopa 21–65 %:lla elvytetyistä potilaista. Vammoista yleisimpiä ovat kylkiluiden murtumat. Jatkohoidossa elvytetyiltä tulisi aktiivisesti etsiä mahdol- lisia elvytystapahtumaan liittyviä vammoja, sillä osa vammoista voi hoitamattomana olla potilaalle henkeä uhkaavia [51] [46].

(22)

2.2.3 Laadun arviointi painelupuhalluselvytyksessä

2.2.3.1 Elvytyksen laadun seuranta visuaalisesti

Tavallisimmin PPE:n laatua arvioidaan visuaalisesti elvytysryhmän johtajan ja jä- senten toimesta. Objektiivisemmat metodit laaduntarkkailussa, kuten koulutusnuket elvytyskoulutuksissa ja palautelaitteet elvytyksissä, ovat yleistymässä. Myös retro- spektiivisen analyysin mahdollistavat videotallenteet ovat yleistymässä esim. pe- diatrisissa elvytyskoulutuksissa. Vuonna 2016 González ym. julkaisivat tutkimuksen, jossa osoitettiin, että PPE:n laaduntarkkailu havainnoitsijan toimesta on epä- tarkkaa ja vaihtelevaa verrattuna palautelaitteen antamaan tietoon. Tutkimuksessa havaittiin laaja vaihteluväli painelusyvyydessä, painelutaajuudessa ja rintakehän vapauttamisessa. Tutkimus osoitti epäjohdonmukaisuutta laaduntarkkailijoiden vä- lillä, mikä heikentää kykyä antaa oikeanlaista palautetta elvytysryhmälle [52].

2.2.3.2 Elvytyksen laadun seuranta painelupalautelaitteella

Elvytystoiminnassa on tarkoituksenmukaista käyttää avuksi teknisiä laitteita, joista saa audiovisuaalista reaaliaikaista painelupalautetta [52]. Elvytyksen aikana painelutaajuutta ja -syvyyttä voidaan mitata joko yhdellä tai kahdella kiihtyvyysanturilla tai käyttämällä induktiotekniikkaa. Kiihtyvyysanturia käytettäessä tavallisin ongelma on pehmeän alustan (esim. sairaalasänky) antama virheellinen tulos. Induktioteknolo- gialla tätä ongelmaa ei ole [53] [54].

Jäntti ym. tutkivat vuonna 2010 pehmeän alustan vaikutusta elvytyksen laatuun painelupalautetta antavalla elvytyssimulaattorilla. Tutkimuksessa verrattiin elvytystä kovalla alustalla (lattia) ja pehmeällä alustalla (sairaalasänky). Tutkimuksessa todettiin, että pehmeä alusta ei vaikuttanut elvytyksen laatua huonontavasti. Suositel- tavaa painelusyvyyttä syvempiä painalluksia esiintyi enemmän kovalla alustalla pai- neltaessa. Pehmeä alusta ei myöskään vaikuttanut painelijoiden väsymystä lisää- västi [55].

(23)

Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin kiihtyvyysanturin virheellisiä mit- taustuloksia pehmeillä alustoilla elvytettäessä. Tutkimuksessa verrattiin yhden kiihtyvyysanturin tarkkuutta verrattuna kahden kiihtyvyysanturin käyttöä pehmeällä alustalla. Yhtä anturia käytettäessä anturi kiinnitettiin elvytysnuken rintakehälle.

Kahta anturia käytettäessä toinen anturi kiinnitettiin elvytysnuken rintakehälle ja toinen selän puolelle. Tutkimuksessa selvisi, että yhtä kiihtyvyysanturia käytettäessä pehmeällä alustalla laite arvioi painelun syvyyden virheellisesti syvemmäksi kuin painelu todellisuudessa on ollut. Laitteen arvioima mediaani syvyydestä oli 62 mm kun todellinen syvyys oli 47 mm. Virheen mediaani yhdellä kiihtyvyysanturilla oli 41

%. Kahta kiintyvyysanturia käytettäessä tutkimuksessa saatiin tarkkaa palautetta painelusyvyydestä ja painelutaajuudesta elvytettäessä kahdella eri tyyppisellä peh- meällä alustalla. Painelusyvyyden virhemarginaali pieneni merkittävästi käytettä- essä kahta kiihtyvyysanturia yhden sijaan. Mediaani virheestä kahdella kiihtyvyysanturilla oli 4 % [56].

Kiihtyvyysanturilla on mahdollista saada tarkkaa reaaliaikaista palautetta painelu- syvyydestä ja painelutaajuudesta PPE:n aikana. Tutkimuksissa spektrianalyysial- goritmi on osoittautunut tarkimmaksi menetelmäksi [57] [50]. Näissä tutkimuksissa kiihtyvyysanturia on tutkittu kovalla alustalla.

2.2.3.3 Reaaliaikaisen painelupalautteen merkitys

Reaaliaikainen palaute edesauttaa oikeiden elvytysmallien omaksumista niin harjoi- tuksen kuin elvytyksenkin aikana. Palaute ohjaa korjaamaan virheellistä taajuutta, painelusyvyyttä ja painelupaikkaa. Tekniset palautelaitteet antavat reaaliaikaisen palautteen ja suoritus tallentuu laitteen muistiin, mikä mahdollistaa harjoitusten ja elvytysten analysoinnin jälkikäteen. Palautelaitteiden avulla voidaan havaita kehi- tettäviä aihealueita ja ne mahdollistavat myös elvytysten keskinäisen vertailun. Tek- nisiä apuvälineitä olisi suotavaa hyödyntää visuaalisten tarkkailijoiden tukena kou- lutuksissa ja elvytyksissä laadukkaan suorituksen takaamiseksi [52].

Vuonna 2008 tehtiin tutkimus, jossa 65 hoitajaa sai PPE -koulutusta kahdessa eri ryhmässä. Ryhmät suorittivat kolme elvytysharjoitusta. Toisessa ryhmässä hoitajat

(24)

saivat debriefing-palautteen suorituksen jälkeen, toinen ryhmä sai elvytyksen aikana audiovisuaalista palautetta. Toisen elvytyskierroksen jälkeen audiovisuaalista palautetta saanut ryhmä sai myös debriefing-palautteen. Debriefing-ryhmän suositeltavan painelusyvyyden osuus nousi palautteen jälkeen 38 %:sta 68 %:iin. Reaa- liaikaisen palautteen saavan ryhmän suositeltavan painelusyvyyden osuus parani 19 %:sta 58 %:iin. Painelutaajuuden pysyminen viitealueella ei merkittävästi paran- tunut kummassakaan tutkimusryhmässä. Reaaliaikainen palaute yhdistettynä suorituksen jälkeiseen debriefing-keskusteluun sai viitealueella olevan painelutaajuuden osuuden nousemaan 45 %:sta 84 %:iin. Tutkimuksessa osoitettiin, että jo yk- sistään reaaliaikainen- tai debriefing-palaute elvytyksen jälkeen paransi elvytyksen laatua. Merkittävin tulos saatiin yhdistämällä reaaliaikainen audiovisuaalinen palaute elvytyksen jälkeiseen debriefing-palautteeseen [58].

Samankaltaisia tuloksia saatiin vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa. Arvioijat yliarvioivat painelijoiden painelusyvyyden ja painelutaajuuden riittävyyden, sekä ali- arvioivat suorittajien paineluosuuden elvytysajasta. Tutkimuksessa elvytyksen ar- vioijan käsitystä painelusyvyyden viitealueella olosta saatiin parannettua käyttä- mällä reaaliaikaista visuaalista palautetta tai/ja elvytystä edeltävää PPE -koulutusta [34]. Myös vuonna 2012 julkaistu tutkimus totesi, että ROSC prosenttia saatiin kas- vatettua merkitsevästi painelun laadun tarkkailulla ja hallinnalla [59].

Vuonna 2016 julkaistu englantilainen tutkimus puolestaan osoitti, ettei elvytyksen jälkeisellä palautekeskustelulla heidän tutkimuksissaan ollut merkittävää vaikutusta elvytyksen laatuun. Tutkimus toteutettiin kolmessa eri sairaalassa, hieman erilaisilla palautekeskusteluilla. Tutkimusryhmä arveli tuloksen johtuvan elvytyksen korkeasta pohjatasosta ennen intervention aloitusta [60].

2.2.3.5 Elvytyksen laadun yhtenäinen tilastointi

Elvytyksen laatua koskevissa tutkimuksissa on kansainvälisesti keskitytty analysoi- maan painelutaajuutta, painelusyvyyttä, rintakehän palautumista, viiveitä (elvytyksen aloittamiseen, painelutauot ennen ja jälkeen defibrillaation) ja painelun osuutta elvytysajasta [61] [62].

(25)

Vuonna 2007 Kramer-Johansen ym. kokosivat kansainvälisessä työryhmässä yleis- pätevät määritelmät ja kriteerit elvytyksen laadun tilastointia varten (Taulukko 4.).

Työryhmän tavoitteena oli vakioida raportointimalli, helpottaa laaduntarkkailua ja tarjota yhtenäinen malli kliinisten tutkimusten raportointiin. Yhtenäinen tapa rapor- toida elvytyksen aikaisia muuttujia mahdollistaa tilastojen vertailun kansanvälisesti.

Tutkimusryhmän mukaan vakioituun raportointiin tulisi kuulua tapahtuman kesto, painelusyvyys, rintakehän epätäydellinen palautuminen, painelutaajuus, kuinka monta painallusta suoritetaan minuutissa, no-flow ajat (painelutauot) ja ventilaatiotaajuus [61].

Vuonna 2017 Siems ym. totesivat tutkimuksissaan, että potilaan tila alkaa heikentyä selvästi ennen elvytystilanteeseen ajautumista. Tutkimusryhmä tutki elvytyksen tunnistamisen ja elvytyksen aloittamisen välistä aikaa. Ryhmän tutkimuksissa ilmeni, että painelun aloittamisen viiveiden merkinnässä on vaihtelua riippuen siitä, merki- täänkö viive potilaan tilan heikkenemisestä vai elottomuuden tunnistamisesta elvytyksen aloittamiseen. Riippuen elvytystilaston tulkinnasta, 81 % vs. 63 % tapauksissa saavutettiin laatukriteerien mukainen alle minuutin viive elvytyksen aloittamiseen. Siems ym. totesivat, että elvytystilastojen tulisi sisältää tarkempaa tietoa potilaan tilan heikentymisestä ja hoitoryhmien tulisi reagoida nopeammin potilaan ti- lanteen heikkenemiseen [63].

(26)

Muuttuja Laadun kehittä- minen

Kliiniset kokeet

Elvytyksen kesto x x

Painelusyvyys (ka +/- S.D.) x x

Minuutit, joissa painelusyvyys <38mm (% elvytyksen kestosta) x Rintakehän epätäydellinen palautuminen (% kaikista paineluista) x

Painelutaajuus (ka +/- S.D.) x x

Minuutit, joissa painelutaajuus <90/ >120 per min (% elvytyksen kestosta) x x

Suoritetut painelut/min (ka +/- S.D.) x x

Painelutauko (ka +/- S.D.) sekunteina x x

Painelutaukojen osuus (ka +/- S.D.) x x

Painelutauot 1 minuutin jaksoa kohden x

Predefibrillaatiotauko (mediaani) x

Postdefibrillaatiotauko (mediaani) x

Ventilaatiotaajuus (ka S.D.) x x

Minuutit, joissa ventilaatiotaajuus >15 per min (% elvytyksen kestosta) x Minuutit, joissa ei ventilaatiota (% elvytyksen kestosta) x

Taulukko 4. Kramer-Johansen ym. suosittelemat yhtenäisen raportoinnin muuttujat.

Muuttujia tulisi käyttää palautetilaisuuksissa järjestelmän laadun kehittämisessä tai kliinisten kokeiden raporttipohjana [61].

Vuonna 2015 julkaistussa Crowe ym. tutkimuksessa tutkittiin elvytyksen laatua sairaalan päivystyksessä. Tutkimuksen data tallennettiin ZOLL^® R Medical defibrillaattorilla. Tutkimuksessa arvioitiin painelusyvyyttä, rintakehän palautumisnopeutta, painelutaajuutta sekä painelutaukoja ennen ja jälkeen defibrillaatiota [62]. Vuonna 2017 Gyllenborg ym. tutkivat maallikoiden elvytyksen laatua ZOLL^® AED -laitteella sairaalan ulkopuolisissa elvytyksissä. Tutkimusryhmä valitsi analysoitavaksi dataksi elvytykset, joissa oli vähintään yhden minuutin mittainen yhtäjaksoinen elvytysjakso.

(27)

Elvytykset analysoitiin viimeiseen paineluun saakka, pitkissä elvytyksissä analysoitiin ensimmäiset 10 minuuttia. Analyysin ulkopuolelle jätettiin elvytykset, joissa elvy- tystä ei aloitettu, tai paineludata tai painelun aikainen EKG puuttui. Data analysoitiin Zoll^®RescueNet Code Review 5.71 (Zoll Medical Corp, Chelmsford, MA, USA) - ohjelmalla. Ohjelman mittaavat parametrit olivat: painelutaajuus, painelusyvyys, paineluosuus elvytysajasta ja suoritetut painelut minuuteittain. Lisäksi tutkimuksessa mitattiin painelematon aika defibrillaation aikana ja painelutauko ennen defibrillaatiota. Painelutauoksi tutkimuksessa määriteltiin >2 sekunnin tauko ilman painelua. Paineluosuus määriteltiin siksi osuudeksi ajanjaksosta, jolloin painelua esiintyy. Suoritetut painelut määriteltiin minuutissa suoritettujen todellisten paineluiden määrästä. Tauko ennen defibrillaatiota mitattiin viimeisestä painalluksesta defibrillaatioon. Tauko defibrillaation jälkeen mitattiin defibrillaatiosta ensimmäiseen painallukseen. Defibrillaation aiheuttama tauko mitattiin laskemalla tauot ennen ja jäl- keen defibrillaatiota yhteen [39].

(28)

28

Tutki- mus

Elvy- tykset

Analysoitu intervalli (CPR laatu vs. selviytymi- nen)

Tapahtuma, josta intervalli aloitet- tiin

Minimi data, jotta si- sällytetty analyysiin

1 Abella (2005)

60 Ensimmäiset 5 min Ei määritelty Ei määritelty

2 Babbs

(2008)

695 Kaikki käytettävissä oleva data

Laitteen käynnistys Ei määritelty

3 Beesems (2013)

199 Ensimmäinen (ja kun käy- tettävissä, myös viimeinen) täydellinen CRP sykli

”Aloita painelu” -ko- mento tai ensim- mäinen painallus

Yksi CPR sykli

4 Bohn (2011)

Ei määritelty 1 min

5 Ca-

macho Leis (2013)

Ei märitelty Ei määritelty

6 Cheskes (2011)

815 Data kolmesta ensimmäi- sestä defibrillaatiosta

Iskuelektrodien kiinnitys

Data vähintään yh- destä defibrillaatiosta

7 Cheskes (2014)

2006 Data kolmesta ensimmäi- sestä defibrillaatiosta

Ei määritelty Data vähintään yh- destä defibrillaatiosta

8 Chris- tensson (2009)

506 Minuutin ajanjakso, jonka aikana ensimmäinen analyysi on tehty, ja kaikki mi- tatut minuutin ajanjaksot ennen ensimmäistä analyy-

sia

9 Idris (2012)

10 Idris (2015)

10371 Ensimmäiset 5 min Ensimmäinen mo- nitoroitu painallus

Ei määritelty

11 Kramer- Johan- sen (2006)

Ei määritelty Ei määritelty

12 McInnes (2011)

(29)

Taulukko 5. Tiivistelmä CPR:n laatua mittaavaan datan on analysoinnista eri tutkimuksissa. Mukailtu M. Taliskowska ym. 2016 [37].

2.2.5 Sairaalan elvytystoiminta

2.2.5.1 Elvytysryhmän tarkoitus ja toiminta

Sairaaloissa toimii yleensä oma sairaalansisäinen elvytysryhmä. Elvytysryhmä koostuu teho-osaston sairaanhoitajista ja anestesiologista. Elvytysryhmä kutsutaan

13 Niles (2012)

35 Ensimmäiset 500 painallusta

14 Sheak (2015)

Ei määritelty Sydänpysähdykset, jotka sisälsivät 2 min tai enemmän ai- kasynkronoitua CPR laatua, EtCo2 data si- sällytettiin

15 Stiell (2012)

1029 1 min ajanjakso, jonka aikana ensimmäinen analyysi on tehty, ja kaikki mi- tatut minuutin ajanjaksot ennen ensimmäistä analyy-

sia

16 Stiel (2014)

9136 Ensimmäiset 10 min Iskuelektrodien kiinnitys

1 min

17 Sutton (2014)

18 Sutton (2015)

390 Ensimmäiset 10 min Ei määritelty 1 min

19 Va-

debonco- eur (2014)

592 Koko elvytys episodi Ei määritelty Ei määritelty

20 Vaillan- court (2011)

2103 Ensimmäiset 5 min Ei määritelty 1 min

21 Wik (2005)

75 Ensimmäiset 5 min Ensimmäinen mo- nitoroitu painallus

(30)

paikalle sairaalan sisäisissä sydän- tai hengityspysähdyksissä, tai kun kyseessä on muuten potilaan henkeä välittömästi uhkaava tilanne, esimerkiksi hengitystietä uhkaava ongelma [18].

Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin elvytykseen hälytettävän nopean- toiminnan ryhmän vasteaikoja. Tutkimuksessa keskiarvo sydänpysähdyksen ja PPE:n aloituksen välillä oli 0,68 minuuttia. Keskiarvo sydänpysähdyksestä ja ensim- mäisestä defibrillaatiosta oli 7,1 minuuttia ja keskiarvo elvytyksen kokonaiskestolle oli 16,3 minuuttia [31].

2.2.5.2 Elvytysryhmän koulutus ja PPE:n laadun edistäminen

Vuonna 2014 Kirkbright ym. tekemässä systemaattisessa katsauksessa ja meta- analyysissä todettiin, että vaikka audiovisuaalinen tuki elvytyksen aikana voi parantaa elvytyksen laatua (mitattavat parametrit vastaavat suosituksia), ei sillä näytä olevan merkittävää vaikutusta potilaiden selviämiseen elvytyksestä [64].

Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa Davis ym. osoittivat, että edistyneellä mo- niammatillisella PPE-koulutuksella (advanced resuscitation training, ART) on ollut merkittävä rooli potilaiden selviytymiseen Yhdysvalloissa. Ennen interventiota tutkimuksessa mukana olevan sairaalan henkilökunnan kuului ylläpitää BLS (basic life support) tai ACLS (advanced cardiac life support) osaamista itse. Tutkimus suori- tettiin vuosina 2005–2012. Vuonna 2005 julkaistiin uudet elvytyssuositukset AHA:n (American Heart Association) ja ILCOR:n (International Liaison Committee on Re- suscitation) toimesta, jonka pohjalta elvytyskoulutusta, BLS- ja ACLS-kursseja muo- kattiin suosituksiin sopivaksi. ART-koulutus aloitettiin vuonna 2007. Tutkimuksen aikana tapahtui 556 IHCA:a, joista 182 ennen koulutuksen aloittamista ja 374 koulutuksen aloittamisen jälkeen. Osana ART:tä kuului painotus potilaan heikkenevän tilan aikaiseen tunnistamiseen ja aikaiseen potilaan tilaan vaikuttamiseen (MET- ryhmän tarpeellisuuden arvioiminen) [62].

(31)

Elvytysdatasta muodostettiin tietokanta, jonka kliininen ja väestötieteellinen data ke- rättiin potilastiedoista ja sairaalan tapahtumarekisteristä ja PPE -data kerättiin sairaaloiden defibrillaattoreista. Jokainen elvytys analysoitiin lääkärin tai hoitajan toimesta 48 tunnin kuluessa elvytyksestä. Defibrillaattoreista saatava data analysoitiin RescueNet ZOLL^® Medical -ohjelmistolla. Osana koulutusta elvytysryhmän jäsenet saivat kustakin elvytyksestä 1 viikon kuluessa elvytyksestä raportin, jossa oli tiedot elvytyksen ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista, elvytyksen suorittamisesta sekä PPE laatumuuttujista. Näitä raportteja seurattiin myös sairaalan laatutyöryhmässä [62].

Koulutuksen aloittamisen jälkeen selviytyneiden sairaalasta uloskirjattujen osuus nousi 21 %:sta 45 %: n. Sydänpysähdykseen menehtyneiden osuus väheni 2,1 kuolemasta 0,5 kuolemaan 1000 kotiutettua potilasta kohti muilla osastoilla kuin teho- osastolla. Teho-osastolla kuolleisuus väheni 1,5 kuolemasta 1,3 kuolemaan per 1000 kotiutettua potilasta kohti. Kaiken kaikkiaan kuolleisuus sairaassa laski 2,2

%:sta 1,8 %: iin. PPE laatumuuttujissa intervention jälkeisissä elvytyksissä saavutettiin keskiarvoltaan seuraavat lukemat: paineluosuus elvytysajasta 91 %, painelutaajuus 123 kertaa minuutissa, painelusyvyys 6,6 cm, painelutauko ennen defibrillaatiota 2,6 sekuntia, painelutauko defibrillaation jälkeen 3,6 sekuntia, ventilaatiotaajuus 9,7 kertaa minuutissa [62]. Vuonna 2015 Crowe ym. tutkimusryhmä sai samankaltaisia tuloksia. Elvytyssuositusten noudattaminen ja elvytyksen laatu parani- vat, kun henkilökunnan koulutuksessa yhdistettiin simulaatioharjoitukset, reaaliaikainen audiovisuaalinen palautteen käyttö elvytystilanteessa ja elvytyksen jälkeinen palautetilaisuus [65].

2.2.5.3 Elvytysryhmä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) elvytystoiminta on järjestetty siten, että käytössä on elvytysnumero 2222, johon soittamalla aktivoituu teho-osaston elvytys- ryhmä (Liite 1 ja Liite 2). Elvytysryhmään kuuluu päivystävä anestesiologi ja kaksi teho-osaston sairaanhoitajaa. Soitosta käynnistyy elvytysryhmän protokolla (Liite 2). Elvytysryhmällä on simulaatiokoulutusta yhden kerran vuodessa. Elvytysryh-

(32)

mällä on jatkuvassa valmiudessa elvytyskärry (Liite 3), jossa sijaitsee hoitoelvytyk- seen tarvittavat välineet ja lääkkeet. Elvytysryhmä käyttää Zoll X^®- sarjan defibrillaattoria.

Elvytystehtävän saapuessa elvytysryhmä käynnistää defibrillaattorin. Defibrillaatto- rin avaamisesta ”Kohteessa” napin painamiseen (tai ensimmäiseen rintakehän painallukseen) kuluva aika kuvaa viivettä elvytysryhmän kohteeseen saapumiselle.

Keskimääräinen tavoittamisviive KYS:n sairaalan sisällä on alle 3 minuuttia. Koh- teessa elvytysryhmä elvyttää potilassängyllä ilman elvytyslautaa. Hälyttäneen yksi- kön henkilökunta on koulutettu tunnistamaan elottomuus, tekemään hälytys ja aloit- tamaan painelupuhalluselvytys niin aikuisille kuin lapsille. Elvytysryhmä toimii en- nalta suunnitellun protokollan mukaisesti. Ryhmällä on käytössä Lucas 3^®- auto- maattinen painelulaite pitkittyneisiin elvytystilanteisiin. Jos elvytys onnistuu, ryhmä jatkaa potilaan tilan vakauttamista ja siirtää hänet jatkohoitoon teho-osastolle.

(33)

3 Tutkimuksen tarkoitus

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata KYS:n teho-osaston elvytysryhmän suo- rittamien elvytystapahtumien laatua vuosina 2013–2016 ja analysoida sydänpysäh- dyspotilaiden primaarirytmi ja selviytyminen. Tutkimustulosten perusteella voidaan selvittää, minkälaisesta lisäkoulutuksesta elvytysryhmälle olisi mahdollisesti hyötyä.

Lisäksi tarkoituksena on selvittää, kuinka elvytystoiminta vastasi kansainvälisiä elvytyssuosituksia ja muita elvytyksen laadusta tehtyjä tutkimuksia.

Tehon elvytysryhmällä on käytössään Zoll X^®-sarjan defibrillaattori (Zoll Medical Corp^®,Chelmsford, USA), jossa on painelun laadun arvioinnin mahdollistava palau- tejärjestelmä Zoll^®RescueNet. Lisäksi laite tallentaa muistiin kaikki käytön aikana tehdyt vitaalielintoimintojen mittaukset ja annetut defibrillointi-iskut. Tämän aineiston avulla voidaan arvioida aikaviiveitä ja elvytystapahtuman aikana annetun hoidon laatua. Aineistoa ei ole analysoitu aikaisemmin. Tutkimus on retrospektiivinen rekis- teritutkimus.

4 Tutkimusaineisto ja menetelmät

Tutkimusaineistona käytettiin KYS:n Zoll X^® sarjan -defibrillaattoreiden elvytysai- neistoa vuosilta 2013–2016. Aluksi tästä aineistosta poistettiin alle 100 kt tiedostot, joihin elvytystapahtuma ei voi mahtua. Yli 100 kt tiedostoista poistettiin laitteen tar- kastuskäytöt ja koulutuskäytöt. Tiedostot, joissa oli aineistoa sekä elvytyksestä että elektrokardiografi (EKG) tallenne, yhdistettiin KYS:n elvytysrekisterin potilaisiin aikaleiman perusteella. Lopullinen potilaaseen yhdistetty elvytysdata otettiin analysointiin.

Elvytykseksi katsottiin yli 40 sekunnin mittainen EKG:lle tallentunut painelutapah- tuma, joka on yhdistettävissä potilaaseen. Analyysin ulkopuolelle jätettiin elvytyk- siksi merkityt tapahtumat, joissa painelua ei aloitettu tai paineludata tai painelun aikainen EKG puuttui, vaikka Zoll-defibrillaattoria käytettiin. Data analysoitiin Zoll^® RescueNet Code Review 5.80 (Zoll Medical Corp^®,Chelmsford, USA) -ohjelmalla.

Painelutauoksi tutkimuksessa määriteltiin >2 sekunnin tauko ilman painelua. Pai- neluosuus määriteltiin ajanjaksoksi, jolloin painelua esiintyy. Suoritetut painelut

(34)

määriteltiin minuutissa suoritettujen todellisten paineluiden määrästä. Painelutauko ennen defibrillaatiota mitattiin viimeisestä painalluksesta defibrillaatioon. Painelu- tauko defibrillaation jälkeen mitattiin defibrillaatiosta ensimmäiseen painallukseen.

RescueNet Code Review analysoi painelutaajuuden, painelusyvyyden, paineluosuuden elvytysajasta, no-flow ajan, ventilaatiotaajuuden, EtCO2-pitoisuudet ja suoritetut painelut minuuteittain. Tutkimuksessa mitattiin myös painelutauko ennen ja jälkeen defibrillaation. Lisäksi defibrillaattori rekisteröi EKG:n, syketaajuuden ja verenpaineen mittaukset. RescueNet Code Review:stä data siirrettiin Absoluteima- ginary ^® -ohjelmaan (©Sasu Liuhanen), jossa datasta valikoitui aito elvytysaika ja aidot tauot. Ohjelma poisti häiriöistä aiheutuneet Zoll^® RescueNetin painelujaksoiksi tulkitsemat ajanjaksot ja tarkensi painelun aloitus- ja lopetusaikoja. Ohjelmalla analysoitiin elvytys koko elvytystapahtuman ajalta ja myös minuuteittain. Lopullinen data siirrettiin Microsoft Excel -ohjelmaan (MS Office 2016, MS Corporation, Red- mond, USA) ja analysoitiin SPSS- ohjelmalla (SPSS 25, IBM Corporation, Armonk, NY, USA). Analyysi rajattiin elvytysten ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin.

Toisesta tutkimuksesta (Karjalainen Rita, syventävä opinnäytetyö 2020) saatiin tä- män aineiston potilaiden primaari- ja sekundaariselviytyminen. Tuloksia verrattiin kansainvälisiin elvytyssuosituksiin. Aineistosta arvioitiin taulukon 6 mukaisia muuttujia.

Painelusyvyys (ka +/- S.D.) Painelutaajuus (ka +/- S.D.)

Painelusyvyys viitealueella 5 – 6 cm (onnistumisosuus) Painelutaajuus viitealueella 100 – 120 /min (onnistumisosuus)

Osuus minuuteista, joissa ≥ 80 % paineluista on painelusyvyyden osalta viitealueella

Osuus minuuteista, joissa ≥ 80 % painelutaajuudesta on viitealueella Osuus minuuteista, joissa ≥ 80 % painelusyvyydestä ja painelutaajuudesta on viitealueilla

Ventilaatiot on/ ei = Hengitystie varmistettu on/ ei Viive defibrillaattorin päälle laitosta kohteeseen

Viive defibrillaattorin päälle laitosta ensimmäiseen paineluun

(35)

Viiveet defibrillaattorin päälle laitosta defibrillointeihin Defibrillointien preshock- ja postshock tauot

Viive adrenaliiniboluksen antoon defibrillaattorin päälle laitosta Minuuteittain:

- painelusyvyys (ka+/- S.D.) - painelutaajuus (ka+/- S.D.) - no-flow -aika

Taulukko 6. Elvytystapahtumista analysoidut muuttujat.

5 Tulokset

Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2013–2016 KYS:ssä elvytysryhmän toimesta Zoll^® X -sarjan defibrillaattorilla hoidetuista 74 sairaalansisäisestä sydänpysähdyk- sestä. Jokaisesta elvytystapahtumasta analysoitiin kaikki tallentuneet tiedot. Tar- kemmin elvytyksen laatukriteerien muuttujia tarkasteltiin elvytysten ensimmäisen kymmenen minuutin ajalta.

Potilaista 52/74 (70 %) oli miehiä ja 22/74 (30 %) naisia. Lähtörytminä oli VF 8/74 (11 %), VT 2/74 (3 %), ASY 26/74 (35 %) ja PEA 38/74 (51 %) (Kaavio 1).

ROSC saavutettiin 37/74 (50 %) elvytyksessä. Kolmen kuukauden kohdalla elossa oli 11/74 (15 %) elvytetyistä. Myös kuuden kuukauden kohdalla elossa oli 11/74 (15

%). Kolmen ja kuuden kuukauden seurantaan selviytyneiden potilaiden lähtörytmit olivat ASY 1/11 (9 %), VF 4/11 (36 %), VT 1/11 (9 %) ja PEA 5/11 (46 %). Lähtöryt- meittäin eriteltynä selviytyminen kolmen ja kuuden kuukauden kohdalla oli ASY 1/26 (4 %), VF 4/8 (50 %), VT 1/2 (50 %), PEA 5/38 (13 %). Tutkimusaineiston potilaista 9.5.2019 mennessäelossa oli 6/74 (8 %).

(36)

Kaavio 1. Lähtörytmit.

Elvytyksissä 29/74 (39 %) potilaista intuboitiin, joista 19/74 (26 %) elvytyksen aikana. EtCO2:n keskiarvot ensimmäisen 10 minuutin ajalta on esitetty kuvaajassa 1.

Kuvaaja 1. EtCO2 keskiarvot elvytysten ensimmäisen 10 minuutin ajalta.

ASY 35 %

VF VT 11 % 3 % PEA

51 %

LÄHTÖRYTMIT

0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

kPa

Minuutit

EtCO2 keskiarvo intuboiduilla potilailla ensimmäisen 10

minuutin ajalta

(37)

Kuvaaja 2. Analysoitujen elvytystapahtumien määrä minuuteittain.

Elvytysten ensimmäisen 10 minuutin aikaiset keskiarvot painelusyvyydestä, painelutaajuudesta ja no-flow -ajasta on esitetty kuvaajissa 3, 4 ja 5.

Kuvaaja 3. 50 % painelusyvyyksistä sijoittuu laatikon sisään. Laatikon keskellä oleva viiva kuvaa paineluiden mediaania ja laatikon reunat paineluiden ylä- ja alakvartiilia. Janat kuvaavat aluetta, jolla valtaosa painelusta sijaitsee. Poikkeamat painelussa esitetään janojen ulkopuolella pisteillä.

0 10 20 30 40 50 60 70 80

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Analysoidut elvytystapahtumat minuuteittain ensimmäisen 10 minuutin ajalta

(38)

Kuvaaja 4. 50 % painelutaajuuksista sijoittuu laatikon sisään. Laatikon keskellä oleva viiva kuvaa painelutaajuuden mediaania ja laatikon reunat painelutaajuuden ylä- ja alakvartiilia. Janat kuvaavat aluetta, jolla valtaosa painelutaajuudesta sijaitsee. Poikkeamat painelutaajuudessa esitetään janojen ulkopuolella pisteillä.

Elvytysten ensimmäisen 10 minuutin keskiarvoinen no-flow prosentti oli 26 %.

Kuvaaja 5. Elvytysten keskimääräinen no-flow -aika (%) ensimmäisen 10 minuutin ajalta. 50 % no-flow -ajasta sijoittuu laatikon sisään. Laatikon keskellä oleva viiva kuvaa no-flow -ajan mediaania ja laatikon reunat no-flow -ajan ylä- ja alakvartiilia.

Janat kuvaavat aluetta, jolla valtaosa no-flow -ajasta sijaitsee. Poikkeamat no-flow -ajassa esitetään janojen ulkopuolella pisteillä.