2.2 Sydänpysähdyksen hoito
2.2.5 Sairaalan elvytystoiminta
2.2.5.1 Elvytysryhmän tarkoitus ja toiminta
Sairaaloissa toimii yleensä oma sairaalansisäinen elvytysryhmä. Elvytysryhmä koostuu teho-osaston sairaanhoitajista ja anestesiologista. Elvytysryhmä kutsutaan
13 Niles (2012)
35 Ensimmäiset 500 painal-lusta
Ei määritelty Ei määritelty
14 Sheak (2015)
583 Kaikki käytettävissä oleva data
Ei määritelty Sydänpysähdykset, jotka sisälsivät 2 min tai enemmän
1029 1 min ajanjakso, jonka ai-kana ensimmäinen ana-lyysi on tehty, ja kaikki mi-tatut minuutin ajanjaksot
9136 Ensimmäiset 10 min Iskuelektrodien kiinnitys
1 min
17 Sutton (2014)
87 Ensimmäiset 5 min Ei määritelty Ei määritelty
18 Sutton
592 Koko elvytys episodi Ei määritelty Ei määritelty
20
75 Ensimmäiset 5 min Ensimmäinen mo-nitoroitu painallus
paikalle sairaalan sisäisissä sydän- tai hengityspysähdyksissä, tai kun kyseessä on muuten potilaan henkeä välittömästi uhkaava tilanne, esimerkiksi hengitystietä uh-kaava ongelma [18].
Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin elvytykseen hälytettävän nopean-toiminnan ryhmän vasteaikoja. Tutkimuksessa keskiarvo sydänpysähdyksen ja PPE:n aloituksen välillä oli 0,68 minuuttia. Keskiarvo sydänpysähdyksestä ja ensim-mäisestä defibrillaatiosta oli 7,1 minuuttia ja keskiarvo elvytyksen kokonaiskestolle oli 16,3 minuuttia [31].
2.2.5.2 Elvytysryhmän koulutus ja PPE:n laadun edistäminen
Vuonna 2014 Kirkbright ym. tekemässä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä todettiin, että vaikka audiovisuaalinen tuki elvytyksen aikana voi paran-taa elvytyksen laatua (mitattavat parametrit vasparan-taavat suosituksia), ei sillä näytä ole-van merkittävää vaikutusta potilaiden selviämiseen elvytyksestä [64].
Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa Davis ym. osoittivat, että edistyneellä mo-niammatillisella PPE-koulutuksella (advanced resuscitation training, ART) on ollut merkittävä rooli potilaiden selviytymiseen Yhdysvalloissa. Ennen interventiota tutki-muksessa mukana olevan sairaalan henkilökunnan kuului ylläpitää BLS (basic life support) tai ACLS (advanced cardiac life support) osaamista itse. Tutkimus suori-tettiin vuosina 2005–2012. Vuonna 2005 julkaistiin uudet elvytyssuositukset AHA:n (American Heart Association) ja ILCOR:n (International Liaison Committee on Re-suscitation) toimesta, jonka pohjalta elvytyskoulutusta, BLS- ja ACLS-kursseja muo-kattiin suosituksiin sopivaksi. ART-koulutus aloitettiin vuonna 2007. Tutkimuksen ai-kana tapahtui 556 IHCA:a, joista 182 ennen koulutuksen aloittamista ja 374 koulu-tuksen aloittamisen jälkeen. Osana ART:tä kuului painotus potilaan heikkenevän tilan aikaiseen tunnistamiseen ja aikaiseen potilaan tilaan vaikuttamiseen (MET-ryhmän tarpeellisuuden arvioiminen) [62].
Elvytysdatasta muodostettiin tietokanta, jonka kliininen ja väestötieteellinen data ke-rättiin potilastiedoista ja sairaalan tapahtumarekisteristä ja PPE -data keke-rättiin sai-raaloiden defibrillaattoreista. Jokainen elvytys analysoitiin lääkärin tai hoitajan toi-mesta 48 tunnin kuluessa elvytyksestä. Defibrillaattoreista saatava data analysoitiin RescueNet ZOLL® Medical -ohjelmistolla. Osana koulutusta elvytysryhmän jäsenet saivat kustakin elvytyksestä 1 viikon kuluessa elvytyksestä raportin, jossa oli tiedot elvytyksen ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista, elvytyksen suorittamisesta sekä PPE laatumuuttujista. Näitä raportteja seurattiin myös sairaalan laatutyöryhmässä [62].
Koulutuksen aloittamisen jälkeen selviytyneiden sairaalasta uloskirjattujen osuus nousi 21 %:sta 45 %: n. Sydänpysähdykseen menehtyneiden osuus väheni 2,1 kuo-lemasta 0,5 kuolemaan 1000 kotiutettua potilasta kohti muilla osastoilla kuin teho-osastolla. Teho-osastolla kuolleisuus väheni 1,5 kuolemasta 1,3 kuolemaan per 1000 kotiutettua potilasta kohti. Kaiken kaikkiaan kuolleisuus sairaassa laski 2,2
%:sta 1,8 %: iin. PPE laatumuuttujissa intervention jälkeisissä elvytyksissä saavu-tettiin keskiarvoltaan seuraavat lukemat: paineluosuus elvytysajasta 91 %, painelu-taajuus 123 kertaa minuutissa, painelusyvyys 6,6 cm, painelutauko ennen defibril-laatiota 2,6 sekuntia, painelutauko defibrillaation jälkeen 3,6 sekuntia, ventilaatio-taajuus 9,7 kertaa minuutissa [62]. Vuonna 2015 Crowe ym. tutkimusryhmä sai sa-mankaltaisia tuloksia. Elvytyssuositusten noudattaminen ja elvytyksen laatu parani-vat, kun henkilökunnan koulutuksessa yhdistettiin simulaatioharjoitukset, reaaliai-kainen audiovisuaalinen palautteen käyttö elvytystilanteessa ja elvytyksen jälkeinen palautetilaisuus [65].
2.2.5.3 Elvytysryhmä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) elvytystoiminta on järjestetty siten, että käytössä on elvytysnumero 2222, johon soittamalla aktivoituu teho-osaston elvytys-ryhmä (Liite 1 ja Liite 2). Elvytyselvytys-ryhmään kuuluu päivystävä anestesiologi ja kaksi teho-osaston sairaanhoitajaa. Soitosta käynnistyy elvytysryhmän protokolla (Liite 2). Elvytysryhmällä on simulaatiokoulutusta yhden kerran vuodessa.
Elvytysryh-mällä on jatkuvassa valmiudessa elvytyskärry (Liite 3), jossa sijaitsee hoitoelvytyk-seen tarvittavat välineet ja lääkkeet. Elvytysryhmä käyttää Zoll X®- sarjan defibril-laattoria.
Elvytystehtävän saapuessa elvytysryhmä käynnistää defibrillaattorin. Defibrillaatto-rin avaamisesta ”Kohteessa” napin painamiseen (tai ensimmäiseen Defibrillaatto-rintakehän pai-nallukseen) kuluva aika kuvaa viivettä elvytysryhmän kohteeseen saapumiselle.
Keskimääräinen tavoittamisviive KYS:n sairaalan sisällä on alle 3 minuuttia. Koh-teessa elvytysryhmä elvyttää potilassängyllä ilman elvytyslautaa. Hälyttäneen yksi-kön henkilökunta on koulutettu tunnistamaan elottomuus, tekemään hälytys ja aloit-tamaan painelupuhalluselvytys niin aikuisille kuin lapsille. Elvytysryhmä toimii en-nalta suunnitellun protokollan mukaisesti. Ryhmällä on käytössä Lucas 3®- auto-maattinen painelulaite pitkittyneisiin elvytystilanteisiin. Jos elvytys onnistuu, ryhmä jatkaa potilaan tilan vakauttamista ja siirtää hänet jatkohoitoon teho-osastolle.
3 Tutkimuksen tarkoitus
Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata KYS:n teho-osaston elvytysryhmän suo-rittamien elvytystapahtumien laatua vuosina 2013–2016 ja analysoida sydänpysäh-dyspotilaiden primaarirytmi ja selviytyminen. Tutkimustulosten perusteella voidaan selvittää, minkälaisesta lisäkoulutuksesta elvytysryhmälle olisi mahdollisesti hyötyä.
Lisäksi tarkoituksena on selvittää, kuinka elvytystoiminta vastasi kansainvälisiä el-vytyssuosituksia ja muita elvytyksen laadusta tehtyjä tutkimuksia.
Tehon elvytysryhmällä on käytössään Zoll X® -sarjan defibrillaattori (Zoll Medical Corp®, Chelmsford, USA), jossa on painelun laadun arvioinnin mahdollistava palau-tejärjestelmä Zoll® RescueNet. Lisäksi laite tallentaa muistiin kaikki käytön aikana tehdyt vitaalielintoimintojen mittaukset ja annetut defibrillointi-iskut. Tämän aineis-ton avulla voidaan arvioida aikaviiveitä ja elvytystapahtuman aikana annetun hoidon laatua. Aineistoa ei ole analysoitu aikaisemmin. Tutkimus on retrospektiivinen rekis-teritutkimus.
4 Tutkimusaineisto ja menetelmät
Tutkimusaineistona käytettiin KYS:n Zoll X® sarjan -defibrillaattoreiden elvytysai-neistoa vuosilta 2013–2016. Aluksi tästä aineistosta poistettiin alle 100 kt tiedostot, joihin elvytystapahtuma ei voi mahtua. Yli 100 kt tiedostoista poistettiin laitteen tar-kastuskäytöt ja koulutuskäytöt. Tiedostot, joissa oli aineistoa sekä elvytyksestä että elektrokardiografi (EKG) tallenne, yhdistettiin KYS:n elvytysrekisterin potilaisiin ai-kaleiman perusteella. Lopullinen potilaaseen yhdistetty elvytysdata otettiin analy-sointiin.
Elvytykseksi katsottiin yli 40 sekunnin mittainen EKG:lle tallentunut painelutapah-tuma, joka on yhdistettävissä potilaaseen. Analyysin ulkopuolelle jätettiin elvytyk-siksi merkityt tapahtumat, joissa painelua ei aloitettu tai paineludata tai painelun ai-kainen EKG puuttui, vaikka Zoll-defibrillaattoria käytettiin. Data analysoitiin Zoll® RescueNet Code Review 5.80 (Zoll Medical Corp®, Chelmsford, USA) -ohjelmalla.
Painelutauoksi tutkimuksessa määriteltiin >2 sekunnin tauko ilman painelua. Pai-neluosuus määriteltiin ajanjaksoksi, jolloin painelua esiintyy. Suoritetut painelut
määriteltiin minuutissa suoritettujen todellisten paineluiden määrästä. Painelutauko ennen defibrillaatiota mitattiin viimeisestä painalluksesta defibrillaatioon. Painelu-tauko defibrillaation jälkeen mitattiin defibrillaatiosta ensimmäiseen painallukseen.
RescueNet Code Review analysoi painelutaajuuden, painelusyvyyden, painelu-osuuden elvytysajasta, no-flow ajan, ventilaatiotaajuuden, EtCO2-pitoisuudet ja suoritetut painelut minuuteittain. Tutkimuksessa mitattiin myös painelutauko ennen ja jälkeen defibrillaation. Lisäksi defibrillaattori rekisteröi EKG:n, syketaajuuden ja verenpaineen mittaukset. RescueNet Code Review:stä data siirrettiin Absoluteima-ginary ® -ohjelmaan (©Sasu Liuhanen), jossa datasta valikoitui aito elvytysaika ja aidot tauot. Ohjelma poisti häiriöistä aiheutuneet Zoll® RescueNetin painelujaksoiksi tulkitsemat ajanjaksot ja tarkensi painelun aloitus- ja lopetusaikoja. Ohjelmalla ana-lysoitiin elvytys koko elvytystapahtuman ajalta ja myös minuuteittain. Lopullinen data siirrettiin Microsoft Excel -ohjelmaan (MS Office 2016, MS Corporation, Red-mond, USA) ja analysoitiin SPSS- ohjelmalla (SPSS 25, IBM Corporation, Armonk, NY, USA). Analyysi rajattiin elvytysten ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin.
Toisesta tutkimuksesta (Karjalainen Rita, syventävä opinnäytetyö 2020) saatiin tä-män aineiston potilaiden primaari- ja sekundaariselviytyminen. Tuloksia verrattiin kansainvälisiin elvytyssuosituksiin. Aineistosta arvioitiin taulukon 6 mukaisia muut-tujia.
Painelusyvyys (ka +/- S.D.) Painelutaajuus (ka +/- S.D.)
Painelusyvyys viitealueella 5 – 6 cm (onnistumisosuus) Painelutaajuus viitealueella 100 – 120 /min (onnistumisosuus)
Osuus minuuteista, joissa ≥ 80 % paineluista on painelusyvyyden osalta vii-tealueella
Osuus minuuteista, joissa ≥ 80 % painelutaajuudesta on viitealueella Osuus minuuteista, joissa ≥ 80 % painelusyvyydestä ja painelutaajuudesta on viitealueilla
Ventilaatiot on/ ei = Hengitystie varmistettu on/ ei Viive defibrillaattorin päälle laitosta kohteeseen
Viive defibrillaattorin päälle laitosta ensimmäiseen paineluun
Viiveet defibrillaattorin päälle laitosta defibrillointeihin Defibrillointien preshock- ja postshock tauot
Viive adrenaliiniboluksen antoon defibrillaattorin päälle laitosta Minuuteittain:
- painelusyvyys (ka+/- S.D.) - painelutaajuus (ka+/- S.D.) - no-flow -aika
Taulukko 6. Elvytystapahtumista analysoidut muuttujat.
5 Tulokset
Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2013–2016 KYS:ssä elvytysryhmän toimesta Zoll® X -sarjan defibrillaattorilla hoidetuista 74 sairaalansisäisestä sydänpysähdyk-sestä. Jokaisesta elvytystapahtumasta analysoitiin kaikki tallentuneet tiedot. Tar-kemmin elvytyksen laatukriteerien muuttujia tarkasteltiin elvytysten ensimmäisen kymmenen minuutin ajalta.
Potilaista 52/74 (70 %) oli miehiä ja 22/74 (30 %) naisia. Lähtörytminä oli VF 8/74 (11 %), VT 2/74 (3 %), ASY 26/74 (35 %) ja PEA 38/74 (51 %) (Kaavio 1).
ROSC saavutettiin 37/74 (50 %) elvytyksessä. Kolmen kuukauden kohdalla elossa oli 11/74 (15 %) elvytetyistä. Myös kuuden kuukauden kohdalla elossa oli 11/74 (15
%). Kolmen ja kuuden kuukauden seurantaan selviytyneiden potilaiden lähtörytmit olivat ASY 1/11 (9 %), VF 4/11 (36 %), VT 1/11 (9 %) ja PEA 5/11 (46 %). Lähtöryt-meittäin eriteltynä selviytyminen kolmen ja kuuden kuukauden kohdalla oli ASY 1/26 (4 %), VF 4/8 (50 %), VT 1/2 (50 %), PEA 5/38 (13 %). Tutkimusaineiston potilaista 9.5.2019 mennessäelossa oli 6/74 (8 %).
Kaavio 1. Lähtörytmit.
Elvytyksissä 29/74 (39 %) potilaista intuboitiin, joista 19/74 (26 %) elvytyksen ai-kana. EtCO2:n keskiarvot ensimmäisen 10 minuutin ajalta on esitetty kuvaajassa 1.
Kuvaaja 1. EtCO2 keskiarvot elvytysten ensimmäisen 10 minuutin ajalta.
ASY 35 %
VF VT 11 % 3 % PEA
51 %
LÄHTÖRYTMIT
0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
kPa
Minuutit
EtCO2 keskiarvo intuboiduilla potilailla ensimmäisen 10
minuutin ajalta
Kuvaaja 2. Analysoitujen elvytystapahtumien määrä minuuteittain.
Elvytysten ensimmäisen 10 minuutin aikaiset keskiarvot painelusyvyydestä, paine-lutaajuudesta ja no-flow -ajasta on esitetty kuvaajissa 3, 4 ja 5.
Kuvaaja 3. 50 % painelusyvyyksistä sijoittuu laatikon sisään. Laatikon keskellä oleva viiva kuvaa paineluiden mediaania ja laatikon reunat paineluiden ylä- ja ala-kvartiilia. Janat kuvaavat aluetta, jolla valtaosa painelusta sijaitsee. Poikkeamat pai-nelussa esitetään janojen ulkopuolella pisteillä.
0 10 20 30 40 50 60 70 80
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Analysoidut elvytystapahtumat minuuteittain ensimmäisen 10 minuutin ajalta
Kuvaaja 4. 50 % painelutaajuuksista sijoittuu laatikon sisään. Laatikon keskellä oleva viiva kuvaa painelutaajuuden mediaania ja laatikon reunat painelutaajuuden ylä- ja alakvartiilia. Janat kuvaavat aluetta, jolla valtaosa painelutaajuudesta sijait-see. Poikkeamat painelutaajuudessa esitetään janojen ulkopuolella pisteillä.
Elvytysten ensimmäisen 10 minuutin keskiarvoinen no-flow prosentti oli 26 %.
Kuvaaja 5. Elvytysten keskimääräinen no-flow -aika (%) ensimmäisen 10 minuutin ajalta. 50 % no-flow -ajasta sijoittuu laatikon sisään. Laatikon keskellä oleva viiva kuvaa no-flow -ajan mediaania ja laatikon reunat no-flow -ajan ylä- ja alakvartiilia.
Janat kuvaavat aluetta, jolla valtaosa no-flow -ajasta sijaitsee. Poikkeamat no-flow -ajassa esitetään janojen ulkopuolella pisteillä.
Koko elvytystiedosta analysoitujen muuttujien tulokset on esitetty taulukoissa 7, 8 ja 9.
Taulukko 7.
Koko aineistosta analysoiduissa elvytyksissä painelusyvyys oli 6,3 cm (keskihajonta (SD) 0,87), painelutaajuus oli 108 kertaa minuutissa (SD 17,3). Elvytysten aikana painelusyvyydessä oltiin viitealueella 24 % koko elvytysajasta, painelutaajuudessa vastaava prosenttiluku oli 57 %.
Painelun laatu N Min. Maks. Keskiarvo SD
Painelusyvyys (ka) (cm) 74 2,2 8,5 6,3 1,2
Painelutaajuus (ka) (krt/min) 74 71 128 108,1 10,8
Painelusyvyys viitealueella (%) 74 0 80,5 24 22,7
Painelutaajuus viitealueella (%) 74 4,5 99,2 57,4 24,3
Osuus minuuteista, joissa painelusyvyydestä
≥ 80 % on viitealueella (%) 74 0 75 8,4 16,1
Osuus minuuteista, joissa painelutaajuudesta
≥ 80 % on viitealueella (%) 74 0 100 35 30
Osuus minuuteista, joissa painelusyvyydestä ja painelutaajuudesta ≥ 80 % on viitealueella
(%) 74 0 75 3,2 10,8
Taulukko 8. Painelu- ja defibrillaatioviiveet.
Kohteeseen saapumisviive defibrillaattorin avaamisesta oli keskimäärin 157 sekun-tia (2 min 37 s). Viive defibrillaattorin avaamisesta ensimmäiseen elvytysryhmän suorittamaan painallukseen oli 254 sekuntia (4 min 14 s). Elvytyksistä 13:ssa an-nettiin vähintään yksi defibrillaatioisku. Viive ensimmäiseen defibrillaatioon defibril-laattorin avaamisesta oli 312 sekuntia (5 min 12 s). Elvytysten ensimmäisen defib-rillaation painelutauko ennen iskua oli 13,9 sekuntia (SD 6,4 s) ja iskun jälkeinen painelutauko 3,8 sekuntia (SD 3,7 sekuntia).
Viive paineluun ja defibrillaatioon (sekunteina defibrillaattorin
avaami-sesta) N Minimi Maksimi Keskiarvo D
Viive kohteeseen 44 61 356 157 58
Viive ensimmäiseen painallukseen 74 33 1447 254 188
1. defibrillaatioaika 13 107 706 312 160
1. defibrillaation painelutauko ennen
is-kua 12 5 28 14 6
1. defibrillaation painelutauko iskun
jäl-keen 13 1 15 4 4
2. defibrillaatioaika 9 248 775 503 166
2. defibrillaation painelutauko ennen
is-kua 9 3 26 12 7
2. defibrillaation painelutauko iskun
jäl-keen 9 1 5 3 1
3. defibrillaatioaika 7 554 909 728 157
3. defibrillaation painelutauko ennen
is-kua 5 1 13 8 6
3. defibrillaation paineutauko iskun
jäl-keen 6 1 10 4 4
4. defibrillaatioaika 3 757 891 823 67
4. defibrillaation ennen iskua
painelu-tauko 3 6 15 10 5
4. defibrillaation painelutauko iskun
jäl-keen 3 1 4 2 2
5. defibrillaatioaika 2 951 1032 991 57
5. defibrillaation painelutauko ennen
is-kua 2 5 10 8 4
5. defibrillaation painelutauko iskun
jäl-keen 2 4 4 4 0
6. defibrillaatioaika 1 1084 1084 1084 .
6. defibrillaation painelutauko ennen
is-kua 1 12 12 12 .
Lääkkeidenanto viiveet
(sekun-teina defibrillaattorin avaamisesta) N Minimi Maksimi Keskiarvo SD
1. adrenaliini 49 85,6 1230,5 354,1 178
2. adrenaliini 25 228,5 1068,4 624,4 226,9
3. adrenaliini 16 462,3 1393,3 851,2 316,4
4. adrenaliini 9 526,2 1432,2 962,6 277,4
5. adrenaliini 4 593,7 1120,5 907,2 226,0
6. adrenaliini 3 717,1 1340,7 1034,9 312
7. adrenaliini 3 857,7 1546,6 1189,1 345,2
8. adrenaliini 2 988,6 1669,1 1328,9 481,2
9. adrenaliini 2 1260,2 1911,7 1585,9 460,7
10. adrenaliini 1 2441,4 2441,4 2441,4 .
1. amiodaroni 6 702,1 935,4 840,6 107,1
2. amiodaroni 2 937,2 1173,4 1055,3 167,0
Taulukko 9. Viiveet adrenaliinin ja amiodaronin annossa.
Adrenaliinia annettiin 49 elvytyksessä. Viive defibrillaattorin avaamisesta ensimmäi-seen adrenaliiniin oli 354 sekuntia (5 min 54 s). Amiodaronia käytettiin 6 elvytyk-sessä. Viive defibrillaattorin avaamisesta ensimmäiseen amiodaronin antoon oli 841 sekuntia (14 min). Tässä tutkimuksessa emme analysoineet ROSC:n jälkeistä hoi-toa.
6 Pohdinta
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että KYS:n elvytysryhmän suorit-tama elvytys mukailee laadullisesti hyvää kansainvälistä tasoa. Erityisesti elvytysten ensimmäisen 10 minuutin ajan painelusyvyys ja painelutaajuus säilyvät tasalaatui-sina (Kuvaajat 2 ja 3). Elvytyksen laatu vastasi suurelta osin kansainvälisesti suosi-teltuja viitearvoja. Painelusyvyys KYS:n elvytysryhmällä oli tämän tutkimuksen mu-kaan keskiarvoisesti viitearvoja syvempi, mikä heijastuu alhaiseen viitearvoissa py-symisprosenttiin painelusyvyyden osalta. Painelusyvyyteen voi vaikuttaa se, että KYS:ssä elvytykset suoritetaan potilassängyillä ilman elvytyslautaa ja käytössä on vain yksi kiihtyvyysanturi.
KYS:n elvytysryhmän kehittämiskohteiksi tämän tutkimuksen pohjalta suosite-lemme varhaisempaa intubointia ja EtCO2:n mittauksen käytön vakioimista. Lisäksi suositeltavaa olisi painelu defibrillaattorin latauksen aikana ja painelutaukojen ly-hentäminen. AED-tilan käyttö estää painelun latautumisen aikana tällä hetkellä, ja toivottavaa on, että tulevaisuudessa laitetekniset ratkaisut tuovat tähän muutosta.
Toisaalta vain 19 %:ssa tapauksista tarvittiin defibrillointia, eli laadukas painelu ko-rostuu sairaalan sisäisissä elvytyksissä. Huomioitavaa on myös, että vaikka 10 en-simmäistä minuuttia vaikuttaisi yltävän laadullisesti korkealle tasolle, tulisi pitkitty-vissä elvytyksissä kiinnittää huomiota laadun säilymiseen.
Tutkimuksen tuloksia verrattiin aiempiin elvytyksen laadusta tehtyihin tutkimuksiin.
Vuonna 2017 julkaistussa sairaalansisäisessä tutkimuksessa keskiarvo sydän-pysähdyksestä ensimmäiseen defibrillaatioon oli 7,1 minuuttia [31]. KYS:n elvytys-ryhmän viive ensimmäiseen defibrillaatioon oli 5 min 12 sekuntia, mitattuna defibri-laattorin käynnistämisestä. Primaariselviytyminen KYS:ssä (50 %) mukaili kansain-välisiä tuloksia, sen sijaan sekundaariselviytyminen (15 %) jäi kansainkansain-välisiä tulok-sia alhaisemmaksi (Taulukko 1 s. 13). Kansainvälisissä tuloksissa sekundaarisel-viytyminen vaihteli 10–25 %:n välillä. Taulukossa 1 lueteltujen tutkimusten
sekun-daariselviytymisen keskiarvo on 18 %. Osa taulukon 1 tutkimuksista käsittelee sy-dänpysähdystä sairaalan ulkopuolella, jolloin primaarirytmit ja potilasmateriaali voi osaltaan vaikuttaa parempaan sekundaariselviytymiseen. Tulokseen voi vaikuttaa myös tämän tutkimuksen pieni potilasmäärä. Sairaalansisäisissä elvytyksissä läh-törytmeinä on kansainvälisesti vallinnut PEA, tässä tutkimuksessa saatiin saman-kaltaiset tulokset; vallitsevina lähtörytmeinä esiintyi PEA 51 % ja ASY 35 % (Tau-lukko 1 s. 13, Kaavio 1 s. 40).
Tuloksia verrattiin myös Davisin tutkimusryhmän vuonna 2015 suorittaman laaduk-kaan interventiotutkimuksen tuloksiin. Davis ym. tutkimuksessa interventiokoulutuk-sen jälkeisissä tuloksissa paineluosuus elvytysajasta oli 91 %, painelutaajuus 123 krt/min, painelusyvyys 6,6 cm, painelutauko ennen defibrillaatiota 2,6 s, painelu-tauko defibrillaation jälkeen 3,6 s ja ventilaatiotaajuus 9,7 krt/min [65]. Tässä tutki-muksessa saavutettiin paineluosuus elvytysajasta 74 % ja painelutaajuudessa (108 krt/min), painelusyvyydessä (6,3 cm) ja defibrillaation jälkeisessä painelutauossa (3,8 s) keskiarvoisesti samankaltaisia tuloksia, kuin Davis ym. tutkimuksessa [65].
Defibrillaatiota edeltävä painelutauko oli KYS:n elvytysryhmällä tämän tutkimuksen mukaan Davisin tutkimusryhmän tuloksia pidempi (13,9 s). Tähän syynä voi olla se, että painelua ei ole suoritettu defibrillaattorin latautumisen aikana, sillä KYS:n elvy-tysryhmä käyttää neuvovaa AED-asetusta. Laitteen tekemän analyysin ja latautu-misen aikana painelua ei suositella. Kuitenkin tämän tutkimuksen painelutauot en-nen ja jälkeen defibrillaatiota olivat lyhyemmät kuin Kramer-Johansenin ym. vuonna 2007 suorittamassa painelutaukojen vertailussa manuaalisen defibrillaattorin ja AED:n välillä. Kramer-Johansenin ym. tutkimuksessa tauko ennen defibrillaatiota manuaalisella laitteella oli ka. 15 sekuntia ja defibrillaation jälkeinen tauko ka. 9 se-kuntia. AED:llä vastaavat ajat olivat ka. 22 sekuntia ja 20 sekuntia [50].
Tässä tutkimuksessa PPE:n aloittamisviive kuvastaa tehon elvytysryhmän viivettä tehtävän vastaanottamisesta Zoll®- defibrillaattorilla analysoidun painelun aloittami-seen. Todellisuudessa KYS:n yksiköissä tapahtuvissa elvytyksissä on PPE aloitettu jo ennen elvytysryhmän saapumista paikalle. Tutkimuksessa arvioitiin myös koh-teen saavuttamisaikaa. Todennäköisesti ”Kohteessa” -napin painamisessa esiintyy suurta vaihtelua hoitajien kesken ja tämän vuoksi kohteen saavuttamisaika ja viive ensimmäiseen painallukseen mitattiin erikseen. Emme analysoineet käytettävissä
ollutta tietoa verenkierron palautumisen jälkeisestä hoidosta, tätä olisi mahdollista tutkia jatkossa lisää.
Tutkimuksessa mitattiin ja analysoitiin elvytyksen aikaista ventilaatiotaajuutta, sekä EtCO2 arvoja. Analysoidessa havaitsimme, että Zoll® RescueNet -ohjelma tulkitsi painelun aikana osan painelusta aiheutuvasta potilaan vartalon liikkeestä virheelli-sesti ventilaatioksi. Tämä johti epäluotettaviin ventilaatiotaajuuslukemiin ja siksi tu-losten analysoinnista pidättäydyttiin. Tämä virhelähteen mahdollisuus vaatisi kehi-tystyötä laitteen valmistajan taholta.
Tämän tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli kehittää KYS:n elvytysryhmälle mene-telmä, jonka avulla voidaan arvioida elvytysryhmän toiminnan laatua ja mahdollistaa palautteen antaminen ryhmän toiminnasta. Tämä osoittautui varsin työlääksi ja kä-sityötä vaativaksi kehittämiskohteeksi. Defibrillaattorin tallennusohjelma tallentaa kaikki defibrillaattorin käynnistykset ja testaukset, joten oikeat elvytystilanteet pitää poimia tiedostoista käsin. KYSin teho-osasto pitää yllä rekisteriä elvytyshälytyksistä Clinisoft®-ohjelmistossa. Aikaleimojen avulla etsittiin defibrillaattorin tapahtumara-porttia vastaava elvytystapahtuma. Neljän vuoden tarkastelujaksolla kertyi vain 74 käyttökelpoista tapahtumaraporttia, kun elvytystapahtumia samalla ajanjaksolla oli yhteensä 408. Osa KYS:n osastoista käyttää elvytyksissä osaston omaa defibril-laattoria, joka on osaltaan voinut vaikuttaa datan vähäiseen kerääntymiseen. Ai-omme jatkossa tarkastella tätä toimintaa prospektiivisesti.
Dine ym. osoitti vuonna 2008, että jo yksistään reaaliaikainen- tai debriefing-palaute elvytyksen jälkeen paransi elvytyksen laatua. Merkittävin tulos saatiin yhdistämällä reaaliaikainen audiovisuaalinen palaute elvytyksen jälkeiseen debriefing-palauttee-seen [58]. Palautejärjestelmä KYS:n elvytysryhmälle olisi mahdollista toteuttaa Zoll®:n elvytysdataa analysoivan pilvipalvelun avulla, mutta tämä vaatii investoin-teja. Sitä ennen yritämme kehittää nopeamman seurantajärjestelmän sairaalan si-säisiin elvytyksiin ja palautteen antamiseen elvytysryhmälle.
KIRJALLISUUS
[1] American Heart Association. CRP & First Aid. About CRP & First Aid. History of
CPR (luettu 16.10.2017).
http://cpr.heart.org/AHAECC/CPRAndECC/AboutCPRFirstAid/HistoryofCPR/UCM _475751_History-of-CPR.jsp
[2] Soar J, Nolan J, Böttiger B. ym. European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2015 Section 3. Adult advanced life support. Resuscitation 2015;95:100–147.
[3] Kramer-Johansen J, Myklebust H, Wik L. ym. Quality of out-of-hospital cardio-pulmonary resuscitation with real time automated feedback: A prospective interven-tional study. Resuscitation 2006;71:283–292.
[4] Peberdy M, Silver A, Ornato P. Effect of caregiver gender, age, and feedback prompts on chest compression rate and depth. Resuscitation 2009;80:1169–117.
[5] Bobrow B, Vadeboncoeur T, Stolz U. ym. The Influence of Scenario-Based Train-ing and Real-Time Audiovisual Feedback on Out-Of-Hospital Cardiopulmonary Re-suscitation Quality and Survival from Out-Of-Hospital Cardiac Arrest. Ann Emerg Med 2013;62:47–56.
[6] Girotra S, Nallamothu B, Spertus J. ym. Trends in Survival After In-Hospital Car-diac Arrest. N Engl J Med 2012;367:1912–1920.
[7] Abella B, Alvarado J, Myklebust H. ym. Quality of Cardiopulmonary Resuscitation During In-Hospital Cardiac Arrest. JAMA 2005;293:305–310.
[8] Wik L, Kramer-Johansen J, Myklebust H. ym. Quality of Cardiopulmonary Re-suscitation During Out-of-Hospital Cardiac Arrest. JAMA 2005;293:299–304.
[9] Hiltunen P, Kuisma M, Silfvast T. ym. Regional variation and outcome of out-of-hospital cardiac arrest (ohca) in Finland - the Finnresusci study. Scandinavian Jour-nal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine 2012;20:80.
[10] Tirkkonen J, Hellevuo H, Olkkola K. ym. Aetiology of in-hospital cardiac arrest on general wards. Resuscitation 2016;107:19–24.
[11] Tirkkonen J, Nurmi J, Olkkola K. ym. Cardiac arrest teams and medical emer-gency teams in Finland: a nationwide cross-sectional postal survey. Acta Anaesthe-siol Scand 2014;58:420–427.
[12] Cummins R, Chamberlain D, Hazinski M. ym. Recommended Guidelines for Reviewing, Reporting, and Conducting Research on In-Hospital Resuscitation: The In-Hospital ‘Utstein Style’. Circulation 1997;95:2213–2239.
[13] Abella B, Sandbo N, Vassilatos P. ym. Chest compression rates during CPR aresub-optimal: a prospective study during in-hospital cardiac arrest. Circulation 2005;111:428–434.
[14] Elvytys. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suo-men Elvytysneuvoston, SuoSuo-men Anestesiologiyhdistyksen ja SuoSuo-men Punaisen Ristin asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (lu-ettu 20.06.2019). www.kaypahoito.fi
[15] Bergum D, Nordseth T, Mjolstad O. ym. Causes of in-hospital cardiac arrest – Incidences and rate of recognition. Resuscitation 2015;87:63–68.
[16] Perkins G, Handley A, Koster R. ym. European Resuscitation Council Guide-lines for Resuscitation 2015 Section 2: Adult basic life support and automated ex-ternal defibrillation. Resuscitation 2015;95:81–99.
[17] Nadkarni V, Larkin G, Peberdy M. ym. First Documented Rhytm and Clinical Outcome from In-Hospital Cardiac Arrest Among Children and Adults. JAMA 2006;295:50–57.
[18] Jones D, Mercer I, Heland M. ym. In-hospital cardiac arrest epidemiology in a mature rapid response system. British Journal of Hospital Medicine 2017;78:137–
142.
[19] Sandroni C, Nolan J, Cavallaro F. ym. In-hospital cardiac arrest: incidence, prognosis and possible measures to improve survival. Intensive Care Med 2007;33:237–245.
[20] Hodgetts T, Kenward G, Vlackonikolis I. ym. Incidence, location and reasons for avoidable in-hospital cardiac arrest in a district general hospital. Resuscitation 2002;54:115–123.
[21] Chen L, Nallamothu B, Spertus J. ym. Association between a Hospital’s Rate of Cardiac Arrest Incidence and Cardiac Arrest Survival. JAMA Intern Med 2013;173:1186–1195.
[22] Nolan J, Soar J, Smith G. ym. Incidence and outcome of in-hospital cardiac arrest in the United Kingdom National Cardiac Arrest Audit. Resuscitation 2014;85:987–992.
[23] Kirjoitusryhmä. Mozaffarian D, Benjamin E, Go A. ym. American Heart Associ-ation Statistics Committee. Stroke Statistics Subcommittee Heart Disease and Stroke Statistics-2016 Update: A Report from the American Heart Association. Cir-culation 2016;133:38–360.
[24] Berg R, Sanders A, Kern K. ym. Adverse hemodynamic effects of interrupting chest compressions for rescue breathing during cardiopulmonaryresuscitation for ventricular fibrillation cardiac arrest. Circulation 2001;104:2465–2470.
[25] Peberdy M, Kaye W, Ornato J. ym. Cardiopulmonary resuscitation of adults in the hospital: A report of 14720 cardiac arrests from the National Registry of Cardio-pulmonary Resuscitation. Resuscitation 2003;58:297–308.
[26] Royal College of Physicians. National Early Warning Score (NEWS): Standard-ising the assessment of acuteillness severity in the NHS. Report of a working party.
London: RCP, 2012.
[27] Roberts D, Djärv T. Preceding national early warnings scores among in-hospital cardiac arrests and their impact on survival. Am J Emerg Med. 2017;35:1601–1606.
[28] Tirkkonen J. Peruselintoimintoihin perustuva riskipisteytys käyttöön.
Lääkärilehti 2016;71:1740.
[29] Saarinen S, Nurmi J, Toivio T. ym. Does appropriate treatment of the primary underlying cause of PEA during resuscitation improve patients’ survival? Resusci-tation 2012;83:819–822.
[30] Adult emergency medicine. Advanced life support (luettu 22.9.2016).
http://adultemergencymedicine.blogspot.fi/2016/09/advanced-life-support.html [31] Ferreira Lisboa da Silva R, Gomes de Lima e Silva B, Modesto e Silva F. ym.
Cardiopulmonary resuscitation of adults with in-hospital cardiac arrest using the Utstein style. Faculdade de Medicina, Universidade Federal de Minas Gerais 2016;28:427–435.
[32] Sandroni C, Nolan J, Cavallaro F. ym. In-hospital cardiac arrest: incidence, prognosis and possible measures to improve survival. Intensive Care Med 2007;33:237–245.
[33] De Vos R, de Haes H, Koster R. ym. Quality of survival after cardiopulmonary
[33] De Vos R, de Haes H, Koster R. ym. Quality of survival after cardiopulmonary