Ruokavalion ja syömisen taidon yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn

(1)

RUOKAVALION JA SYÖMISEN TAIDON YHTEYS KOGNITIIVISEEN TOIMINTAKYKYYN

Mona Kaulio Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Itä-Suomen yliopisto Elokuu 2020

(2)

Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede

KAULIO, MONA A.: Ruokavalion ja syömisen taidon yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn Pro gradu -tutkielma, 76 s. ja 4 liitettä (6 s.)

Ohjaajat: TtT Reija Männikkö

TtT Tanja Tilles-Tirkkonen

Elokuu 2020_________________________________________________________________

Avainsanat: Ruokavalio, syömisen taito, kognitiivinen toimintakyky

RUOKAVALION JA SYÖMISEN TAIDON YHTEYS KOGNITIIVISEEN

TOIMINTAKYKYYN

Vuonna 2010 maailmassa arvioitiin olevan 35 miljoonaa dementiaa sairastavaa ihmistä. Luvun odotetaan lähes kaksinkertaistuvan 20 vuodessa, jolloin ennusteiden mukaan vuonna 2050 dementiaa sairastavia olisi jo yli 115 miljoonaa. Lievä kognitiivinen heikentyminen (MCI, mild cognitive impairment) on jopa neljä kertaa dementiaa yleisempää. Kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen alentaa yleistä toimintakykyä ja lisää avuntarvetta. Dementia on yksi suurimmista pitkäaikaishoidon tarpeeseen johtavista syistä. Monet elintapasairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit sekä tyypin 2 diabetes, lisäävät dementiariskiä. Syömisen taito on yhdistetty terveempiin elintapoihin ja pienempään sydän- ja verisuonitautiriskiin, mutta yhteyttä kognitioon ei ole tutkittu. Dementiaan ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta riskiin vaikuttavia elintapatekijöitä on tunnistettu runsaasti.

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää, onko ruokavalinnoilla tai syömisen taidolla yhteys dementiariskiin tai omaan kokemukseen muistin toiminnasta sekä kyvystä oppia ja omaksua uusia tietoja ja asioita.

Aineisto koostui Stop Diabetes -tutkimushankkeeseen (StopDia) osallistuvista 18–70- vuotiaista naisista ja miehistä (n=2908), joilla oli kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Hanketta toteutettiin osana terveydenhuollon toimintaa Etelä-Karjalan, Pohjois- Savon ja Päijät-Hämeen alueilla. Pro gradu -työssäni käytettiin lähtötilanteen kyselylomakkeesta saatuja tietoja, jotka koskivat muun muassa terveydentilaa sekä ruoankäyttö- ja liikuntatottumuksia. Syömisen taitoa mitattiin tarkoitukseen kehitetyn ecSI 2.0 -kyselyn avulla. Kognitiivista toimintakykyä arvioitiin terveydentilaan, elintapoihin ja ikään perustuvalla dementiariskitestillä sekä kysymyksillä, jotka koskivat omaa kokemusta muistin toiminnasta ja oppimiskyvystä.

Muistinsa tai oppimiskykynsä huonoksi arvioi tutkittavista joka neljäs, ja dementiariski oli kohonnut 29 %:lla. Ruokavaliotekijöistä marjojen ja hedelmien käyttö lisäsi todennäköisyyttä hyväksi koettuun oppimiskykyyn 8 % (OR 0,92 [95 % CI 0,85–0,99]), kun taas makkararuokien käyttö vähensi sitä 12 % (OR 1,12 [95% CI 1,03–1,22]). Eniten vaikutusta kognitiiviseen toimintakykyyn oli syömisen taidolla. Syömisen taitoinen henkilö koki muistinsa hyväksi 26 % (OR 0,74 [95% CI 0,61–0,90]) todennäköisemmin ja oppimiskykynsä jopa 41 % (OR 0,59 [95

% CI 0,49–0,72]) todennäköisemmin kuin ei-syömisen taitoinen. Dementiariskiin syömisen taidolla tai ruokavalinnoilla ei puolestaan ollut yhteyttä.

Positiivisesti ja rennosti syömiseen suhtautuvat syömisen taitoiset ihmiset kokivat muistinsa ja oppimiskykynsä huomattavasti paremmaksi kuin ei-syömisen taitoiset. Paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä sisältävä ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio voi osaltaan tukea kognitiivista toimintakykyä, mutta ruokavaliotekijöiden vaikutusta kognitioon tulisi tutkia kokeellisissa asetelmissa vielä lisää.

(3)

University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Public Health and Clinical Nutrition

Clinical Nutrition

KAULIO, MONA A.: Associations of diet and eating competence with cognitive function Master’s thesis, 76 p. and 4 attachments (6 p.)

Supervisors: PhD Reija Männikkö

PhD Tanja Tilles-Tirkkonen

August 2020_________________________________________________________________

Keywords: Diet, eating competence, cognitive function

ASSOCIATIONS OF DIET AND EATING COMPETENCE WITH COGNITIVE FUNCTION

In 2010, approximately 35 million people worldwide were living with dementia. The number is expected to nearly double in 20 years, and according to some estimates there will be over 115 million people with dementia by 2050. Mild cognitive impairment is up to four times more common. Impaired cognitive functioning lowers overall functioning and increases the need for help in daily activities. Dementia is one of the leading causes of the need for long-term care.

Many lifestyle diseases, such as cardiovascular diseases and type 2 diabetes, increase the risk of dementia. Eating competence has been associated with healthier lifestyle and a lower risk of cardiovascular disease. The association between eating competence and cognition has not been studied. There is no cure for dementia, but lifestyle factors that contribute to the risk have been widely identified.

The aim of this master’s thesis was to find out whether diet or eating competence is associated to dementia risk or person’s own experience of memory function and ability to learn new things The data consisted of 2908 women and men aged 18–70 years participating in the Stop Diabetes research project (StopDia). Participants were at increased risk of developing type 2 diabetes.

The project was implemented as part of health care activities in the regions of South Karelia, North Savo and Päijät-Häme. The information on person’s health and eating habits was obtained from the baseline questionnaire. Eating competence was measured by using the Satter eating competence Inventory 2.0. Cognitive functioning was assessed by a dementia risk test based on health status, lifestyle, and age, but also questions about one’s own experience of memory function and learning ability.

Every fourth person considered to have a poor memory or ability to learn new things. 29 % of the participants had an increased risk of dementia. The consumption of berries and fruits increased the odds of a good learning ability by 8 % (OR 0,92 [95 % CI 0,85–0,99]) while the consumption of sausages reduced it by 12 % (OR 1,12 [95% CI 1,03–1,22]). The eating competence was strongly associated to cognitive functioning. An eating competent participant was 26 % more likely to have a good memory (OR 0.74 [95% CI 0.61–0.90]) and 41 % more likely to have a good ability to learn new things (OR 0.59 [95% CI 0.49–0.72]) when compared to not eating competent person. There was no association between diet or eating competence and the risk of dementia.

The eating competent persons who have positive and flexible attitudes towards food and eating considered their memory and learning abilities significantly better than those who had no eating competence. A diet following the Finnish dietary guidelines which is rich in vegetables, berries, and fruits may support cognitive function. Still the effects of dietary factors on cognition should be further investigated in experimental settings.

(4)

LYHENTEET

ALA alfalinoleenihappo (alpha-linolenic acid) APOE ε4 apolipoproteiini E ε4

AT Alzheimerin tauti

BMI painoindeksi (body mass index)

CAIDE Cardiovascular Risk Factors, Aging and Dementia -tutkimus CERAD Consortium to Establish a Registry for Alzheimerʼs Disease DASH Dietary Approaches to Stop Hypertension

DHA dokosaheksaanihappo (docosahexaenoic acid) ecSI Satter Eating Competence Inventory

EPA eikosapentaeenihappo (eicosapentaenoic acid)

FFQ ruoankäytön frekvenssikysely (food frequency questionnaire) FINDRISC Finnish Diabetes Risk Score

HDL high-density lipoprotein LA linolihappo (linoleic acid) LDL low-density lipoprotein

MCI lievä kognitiivinen heikentyminen (mild cognitive impairment) MeDi Välimeren ruokavalio (Mediterranean diet)

MMSE Mini-Mental State Examination

MUFA kertatyydyttymättömät rasvahapot (monounsaturated fatty acids) PUFA monityydyttymättömät rasvahapot (polyunsaturated fatty acids) SFA tyydyttyneet rasvahapot (saturated fatty acids)

(5)

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ... 7

I KIRJALLISUUSKATSAUS ... 9

2 KOGNITIIVINEN TOIMINTAKYKY ... 9

2.1 Kognitiivisen toimintakyvyn osa-alueet ... 9

2.2 Kognitiivisen toimintakyvyn muutokset ... 9

2.3 Kognitiivisen toimintakyvyn arviointi ... 10

2.3.1 Dementiariskitesti ... 10

2.3.2 Testipatteristot... 11

3 ELINTAPATEKIJÄT JA KOGNITIO ... 12

3.1 Ravintoaineet ... 12

3.1.1 Rasvahapot ... 12

3.1.2 Vitamiinit ... 14

3.2 Ruoka-aineet... 19

3.2.1 Kasvikset, hedelmät ja marjat ... 19

3.2.2 Pähkinät ja mantelit ... 23

3.2.3 Kala ... 24

3.2.4 Kahvi ... 28

3.2.5 Alkoholi ... 29

3.3 Ruokavaliotyypit ... 35

3.3.1 Välimeren ruokavalio ... 35

3.3.2 DASH-ruokavalio ... 36

3.4 Syömisen taito ... 36

3.4.1 Määritelmä ... 36

3.4.2 Syömisen taito ja elintavat ... 37

3.4.3 Syömisen taito ja sydän- ja verisuonitaudit ... 38

3.5 Muut tekijät ... 38

3.5.1 Sosiodemografiset tekijät ... 38

3.5.2 Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ... 39

3.5.3 Liikunta... 40

II KOKEELLINEN OSA ... 40

4 TAVOITTEET ... 40

5 TOTEUTUS... 40

(6)

5.1 Aineisto ... 40

5.2 Tutkimuksen kulku ... 42

5.3 Menetelmät ... 42

5.3.1 Ruokavalion arviointi ... 43

5.3.2 Syömisen taidon arviointi ... 44

5.3.3 Kognitiivisen toimintakyvyn arviointi ... 44

5.3.4 Tilastolliset menetelmät... 44

6 TULOKSET... 45

6.1 Aineiston kuvailu... 45

6.2 Ruokavalintojen yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn... 49

6.3 Syömisen taidon yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn ... 50

7 POHDINTA ... 54

7.1 Tulokset... 54

7.1.1 Ruokavalintojen yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn ... 54

7.1.2 Syömisen taidon yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn ... 56

7.2 Aineisto ... 57

7.3 Menetelmät ... 58

7.3.1 Ruoankäytön ja syömisen taidon arviointi ... 58

7.3.2 Kognitiivisen toimintakyvyn arviointi ... 59

7.3.3 Tilastolliset menetelmät... 61

8 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 62

LÄHTEET ... 63

LIITE 1. Taustatiedot ... 77

LIITE 2. Ruoankäyttö ja alkoholi ... 79

LIITE 3. Syömisen taito -kysely (ecSI 2.0)... 81

LIITE 4. Kognitiivisen toimintakyvyn arviointi... 82

(7)

1 JOHDANTO

Väestön ikääntymisen myötä yleistyy myös dementia kovaa vauhtia (WHO 2012). Dementiaa sairastavien lukumäärän on ennustettu kaksinkertaistuvan 20 vuodessa ja eräiden arvioiden mukaan vuonna 2050 maailmassa olisi jo yli 115 miljoonaa dementiasta kärsivää henkilöä.

Dementia on yleisnimitys hermosolujen rappeutumista aiheuttaville sairauksille, kuten Alzheimerin taudille, Lewyn kappale -taudille sekä verenkiertoperäiselle muistisairaudelle, jotka kaikki aiheuttavat toimintakyvyn heikkenemistä (Prince ym. 2013). Lievä kognitiivinen heikentyminen (mild cognitive impairment, MCI) on yleinen tila ikääntyneillä, ja se on jopa neljä kertaa dementiaa yleisempää (Eshkoor ym. 2015). Lievää kognitiivista heikentymistä kuvaa tiedonkäsittelyn vaikeus ilman, että yleinen toimintakyky on heikentynyt (Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 2017). Kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen alentaa elämänlaatua ja lisää merkittävästi henkilön avuntarvetta (Danthiir ym. 2011).

Pitkäaikaishoidossa olevista ihmisistä jopa 75 %:lla on muistisairaus (Viramo ja Sulkava 2015).

Korkea ikä lisää muistisairauden riskiä, sillä iän myötä yleistyvät sydän- ja verisuonitaudit sekä hermosoluja rappeuttavat sairaudet (Stokin ym. 2015). Dementiaan ei ole olemassa parantavaa hoitoa, minkä vuoksi kohonneessa riskissä olevien tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää (Exalto ym. 2014). Muistisairauksiin on geneettisten tekijöiden lisäksi yhdistetty myös elintapoihin liittyviä riskitekijöitä (Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 2017). Riskitekijöitä ovat esimerkiksi tupakointi sekä keski-iän lihavuus ja korkea verenpaine, jotka kaikki lisäävät myös riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin (WHO 2012).

Ravitsemukseen ja fyysiseen aktiivisuuteen kohdistuvilla elintapainterventioilla on pystytty pienentämään edellä mainittujen elintapasairauksien riskiä (Ngandu ym. 2015). Suomalaisessa ikääntyneiden keskuudessa toteutetussa kaksivuotisessa interventiossa laaja-alaisen elintapaohjauksen todettiin hidastavan kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemistä tai jopa parantavan kognitiivista toimintakykyä.

Syömisen taito on Satterin (2007) kehittämä malli, joka sisältää neljä ulottuvuutta: syömiseen liittyvät asenteet, ruoan hyväksyntä, syömisen sisäinen säätely ja ruokailutilanteisiin liittyvät taidot. Malli painottaa positiivista ja joustavaa suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Syömisen taito ei kuvasta ruokavalion laatua, vaikkakin syömisen taitoisilla on havaittu olevan terveellisimmät ruokailutottumukset (Krall ja Lohse 2011) ja vähemmän elintapasairauksien

(8)

riskitekijöitä kuin ei-syömisen taitoisilla (Psota ym. 2007; Lohse ym. 2010). Syömisen taidon yhteyttä kognitiiviseen toimintakykyyn ei ole aiemmin tutkittu.

Pro gradu -työni tavoitteena on selvittää, onko ruokavalinnoilla tai syömisen taidolla yhteyttä kognitiiviseen toimintakykyyn.

(9)

I KIRJALLISUUSKATSAUS

2 KOGNITIIVINEN TOIMINTAKYKY

2.1 Kognitiivisen toimintakyvyn osa-alueet

Kognitiivisella toimintakyvyllä tarkoitetaan tiedon vastaanottoon, käsittelyyn ja varastointiin liittyvien toimintojen yhteistoimintaa (Hänninen 2013). Kognitiivinen toimintakyky on DSM- 5 (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 5.painos) -luokituksen mukaan jaettu kuuteen pääluokkaan, jotka ovat muisti ja oppiminen, toiminnan ohjaus, tarkkaavaisuus, kieli, havaintojen käsittely sekä sosiaalinen kognitio (Sachdev ym. 2014). Kukin osa-alueista jakaantuu vielä pienempiin osa-alueisiin, jotka on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Kognitiivisen toimintakyvyn osa-alueet (muokattu Sachdev ym. 2014)

2.2 Kognitiivisen toimintakyvyn muutokset

Normaaliin ikääntymiseen liittyy aivoissa hitaasti kehittyviä muutoksia, kuten aivojen tilavuuden pienenemistä erityisesti otsalohkon alueella sekä hermosolujen myeliinikerroksen

(10)

rappeutumista (Pulliainen ym. 2006). Ikääntymisestä johtuvat muutokset eroavat aivosairauksien aiheuttamista kognition oireista. Ikääntymiseen liittyvän aivojen välittäjäaineen, dopamiinin, vähenemisen on havaittu heikentävän joitakin kognitiivisia toimintoja, kuten havaintonopeutta ja episodista muistia (Pulliainen ym. 2006). Normaalissa, terveessä ikääntymisessä ei kuitenkaan tapahdu itsenäistä selviytymistä tai päivittäisiä toimia haittaavaa kognitiivista heikkenemistä, vaan kyky oppia uutta ja sopeutua tilanteisiin säilyy (Hänninen 2013).

Lievää kognitiivista heikentymistä (mild cognitive impairment, MCI) on kuvattu kirjallisuudessa monin eri tavoin (Pirttilä 2008). Erään määritelmän mukaan lievän kognitiivisen heikentymisen käsite sisältää henkilön itsensä tai läheisen havaitseman muutoksen kognitiossa, objektiivisen havainnon yhden tai useamman kognition osa-alueen heikentymisestä, toimintakyvyn säilymisen ja sen, että henkilöllä ei ole dementiaa (Sachs- Ericsson ja Blazer 2015). MCI-käsitteellä kuvataan normaalin kognition ja dementian väliin jäävää tilaa (Pirttilä 2008). Tila voi korjaantua, säilyä ennallaan tai edetä muistisairaudeksi.

Muistisairauksien Käypä hoito -suosituksen (2017) mukaan MCI on tiedonkäsittelyoire, johon ei liity merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä. Lievää kognitiivista heikentymistä vaikeammassa tilassa, dementiassa, tiedonkäsittelyn heikkeneminen johtaa myös toimintakyvyn heikkenemiseen (Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 2017). Dementiassa selviytyminen päivittäisissä toimissa, työssä sekä sosiaalisissa tilanteissa on vaikeutunut (Erkinjuntti ym. 2015). Rajanveto MCI:n ja dementian välille on kuitenkin vaikeaa (Pirttilä, 2008).

2.3 Kognitiivisen toimintakyvyn arviointi

2.3.1 Dementiariskitesti

Kivipelto ym. (2006) ovat kehittäneet Cardiovascular Risk Factors, Aging and Dementia (CAIDE) -tutkimusaineiston pohjalta helppokäyttöisen mittarin, jonka avulla voidaan arvioida henkilön dementiariskiä seuraavan 20 vuoden aikana. Kyseinen työkalu on ensimmäinen dementiariskin arvioimiseksi kehitetty ja validoitu riskitesti, joka perustuu keski-iän riskitekijäprofiiliin (Hooshmand ym. 2018; Stephen ym. 2017). Validointi on tehty USA:ssa suuressa (n=9480) monietnisessä aineistossa (Exalto ym. 2014), jossa tutkimukseen osallistuvia henkilöitä seurattiin 40 vuoden ajan. Sairastumisriskin arvioimiseen käytetään keski-iän riskitekijäprofiilia (Stephen ym. 2017), joka koostuu iästä, sukupuolesta, koulutustasosta,

(11)

systolisesta verenpaineesta, painoindeksistä, kolesterolista ja fyysisestä aktiivisuudesta (Kivipelto ym. 2006) (taulukko 1). Jokainen näistä seitsemästä tekijästä pisteytetään erikseen ja pisteet lasketaan lopuksi yhteen. Kokonaispistemäärä 0–15 heijastelee henkilön dementiariskin suuruutta. Prosentteina ilmoitettu dementiariskin suuruus testistä saadun pistemäärän perusteella on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 1. Dementiariskitesti (muokattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015)

Riskitekijä Pisteet

Ikä < 47 v.

47–53 v.

> 53 v.

0 3 4

Sukupuoli Nainen

Mies

0 1

Koulutus >10 v.

7–9 v.

< 7 v.

0 2 3 Systolinen verenpaine ≤ 140 mmHg

> 140 mmHg 0

2 Kokonaiskolesteroli ≤ 6,5 mmol/l

> 6,5 mmol/l 0

2

Painoindeksi ≤ 30 kg/m²

> 30 kg/m²

0 2

Liikunta Aktiivinen

Ei-aktiivinen 0

1

Taulukko 2. Dementiariski testistä saadun pistemäärän perusteella seuraavan 20 vuoden aikana (muokattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015)

Kokonaispisteet Riski

0–5 Hyvin pieni (1,0 %)

6–7 Pieni (1,9 %)

8–9 Hieman lisääntynyt (4,2 %)

10–11 Jonkin verran lisääntynyt (7,4 %)

12–15 Selvästi lisääntynyt (16,4 %)

2.3.2 Testipatteristot

Mini-Mental State Examination (MMSE)

Mini-Mental State Examination (Folstein ym. 1975) on yksi maailmalla yleisimmin käytetyistä kognition testausmenetelmistä (Woodford ja George 2007; Burrell ja Piguet 2015; Rambe ja

(12)

Fitri 2017). Se kehitettiin alun perin erottelemaan dementiasta johtuva kognitiivinen heikentyminen psykiatrisista sairauksista (Burrell ja Piguet 2015). Testin tekeminen vie aikaa vain noin 10 minuuttia. Enimmäispistemäärä on 30 pistettä, ja 25 pistettä tai sen alle voi viitata kognitiiviseen heikentymiseen. Iän, sosioekonomisen aseman ja koulutuksen on havaittu vaikuttavan testistä saatuun pistemäärään (Rambe ja Fitri 2017). MMSE-kyselyn tehtävät painottuvat tarkkaavuuden ja muistin osa-alueille (Burrell ja Piguet 2015). Kielellisiin toimintoihin ja avaruudelliseen hahmottamiseen liittyviä tehtäviä on vain vähän ja toiminnanohjaukseen liittyviä ei lainkaan.

MMSE-kyselyn avulla voidaan havaita sellaiset muutokset kognitiossa, jotka haittaavat päivittäisistä toiminnoista selviytymistä (Hänninen ym. 2010). Kyselyn heikkoutena on kuitenkin se, ettei se pysty erottelemaan lievempiä kognitiivisen toimintakyvyn häiriöitä (Pulliainen ym. 2007).

The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer’s Disease (CERAD)

The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer’s Disease (CERAD) on varhaisen Alzheimerin taudin tunnistamiseksi kehitetty neurokognitiivinen testipatteristo, jota käytetään myös muiden muistisairauksien seulonnassa (Karrasch ym. 2013). CERAD-testipatteristo koostuu useasta erillisestä kognitiivisesta testistä, joita ovat mm. nimeämis-, kopiointi- ja kellotaulun piirtämistehtävä sekä sanalistan oppiminen ja viivästetty muistiin palautus (Hänninen ym. 2010). CERAD otettiin käyttöön MMSE:n rinnalle, jotta lievemmät kognitiossa tapahtuneet muutokset pystyttäisiin havaitsemaan. Onkin huomattu, että testipatteristo pystyy erottelemaan terveiden joukosta ne henkilöt, joilla ilmenee lievää kognitiivista heikentymistä (MCI), lievä tai keskivaikea Alzheimerin tauti tai vaikea masennus (Paajanen ym. 2010).

3 ELINTAPATEKIJÄT JA KOGNITIO

3.1 Ravintoaineet

3.1.1 Rasvahapot

Rasvahappojen vaikutuksista kognitioon on kokeellisissa tutkimuksissa saatu eriäviä tuloksia (Nilsson ym. 2012). Tässä työssä tarkastelluissa tutkimuksissa tutkittavat ovat olleet pääasiassa

(13)

keski-iän ylittäneitä, joista osalla kognitio on jo heikentynyt. Ravintolisänä annetulla eikosapentaeenihapolla (EPA) tai dokosaheksaeenihapolla (DHA) ei useimmiten havaittu vaikutuksia kognitioon (Freund-Levi ym. 2006; van de Rest ym. 2008; Pase ym. 2015; Hooper ym. 2017; Baleztena ym. 2018). Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa kognitiivisten testien tulokset huonontuivat kolmevuotisen seurannan aikana interventioryhmässä vähemmän kuin kontrolliryhmässä, vaikkakaan tulos ei saavuttanut tilastollisen merkitsevyyden rajaa (Hooper ym. 2017). Yurko-Mauron ym. (2010) tutkimusaineistona oli yli 55-vuotiaita miehiä ja naisia (n=485), joilla muisti tai kognitio oli jo lähtötilanteessa heikentynyt. Interventioryhmässä suoriutuminen muistia ja oppimista mittaavissa kognitiivisissa testeissä parantui merkitsevästi.

Myös Sinn kumppaneineen (2012) havaitsi pienessä aineistossaan (n=50) DHA-lisällä edullisia vaikutuksia; DHA-ryhmässä sanallinen sujuvuus parantui verrattuna EPA- ja kontrolliryhmään.

Vaihtovuoroasetelmassa toteutetussa ruotsalaisessa tutkimuksessa puolestaan raportoitiin kalaöljylisän parantaneen työmuistia (Nilsson ym. 2012). EPA:n ja DHA:n saanti yhdistettiin pienempään kognitiivisen heikentymisen riskiin alankomaalaisessa Doetinchem Cohort Study (DCS) -poikkileikkaustutkimuksessa (Kalmijn ym. 2004). Samassa aineistossa tehdyssä viisivuotisessa seurantatutkimuksessa PUFA:n, erityisesti α-linoleenihapon (ALA), saanti yhdistettiin vähäisempään yleisen kognition ja muistin heikentymiseen (Nooyens ym. 2017).

Myös suomalaisessa pitkittäistutkimuksessa (CAIDE), jossa seuranta-aika oli keskimäärin 14 vuotta, tyydyttymättömillä rasvahapoilla havaittiin edullisia vaikutuksia; kohtuullinen MUFA:n ja PUFA:n saanti oli yhteydessä pienempään dementia- ja Alzheimerin tauti -riskiin (Laitinen ym. 2006). Sen sijaan kohtuullinen SFA:n saanti (2.kvartiili) näytti olevan yhteydessä lisääntyneeseen muistisairauden riskiin, mutta tutkijoiden hämmästykseksi lisääntynyttä riskiä ei havaittu enää saannin lisääntyessä (SFA:n 3. tai 4.kvartiili). Edellä mainitut yhteydet ilmenivät Apo E ɛ4 -alleelin kantajilla. Myöhemmin julkaistussa tutkimuksessa korkea kokonaisrasvan ja SFA:n saanti yhdistettiin lisääntyneeseen lievän kognitiivisen heikentymisen riskiin (Eskelinen ym. 2008). Edellä mainitut ruokavaliotekijät olivat lisäksi yhteydessä heikompaan yleiseen kognitioon, semanttiseen muistiin sekä psykomotoriseen nopeuteen.

Rasvahappoja käsittelevät tutkimukset on koottu taulukkoon 3.

Omega-3-sarjan monityydyttymättömät rasvahapot EPA ja DHA ovat välttämättömiä aivojen normaalille toiminnalle (Morris ym. 2005; Danthiir ym. 2011). DHA:ta tarvitaan erityisesti episodisen muistin kannalta tärkeän hippokampusalueen kehitykseen (Samieri ym. 2018). N-3- rasvahapot vaikuttavat edullisesti sydän- ja verisuoniterveyteen, mikä voi osaltaan selittää kognition normaalia toimintaa tukevaa vaikutusta (van Gelder ym. 2007a). Kala on tärkein

(14)

omega-3-rasvahappojen lähde (Samieri ym. 2018), mutta EPA:a ja DHA:ta esiintyy lisäksi myös lihassa, kananmunassa sekä kasvisruoissa (van Gelder ym. 2007a).

3.1.2 Vitamiinit

B-ryhmän vitamiinit ovat tärkeitä hermoston normaalille toiminnalle (Tucker 2016). Seerumin matala B₁-, B₂-, B₆-, B₉- ja B₁₂-vitamiinipitoisuus on kukin yhdistetty heikentyneeseen kognition toimintaan (Araújo ym. 2015; ter Borg ym. 2015; Mikkelsen ym. 2016; Spence 2016). Erityisen keskeisessä roolissa ovat folaatti (B₉-vitamiini), B₆- ja B₁₂-vitamiini, sillä ne osallistuvat aineenvaihduntareittiin, jossa homokysteiini metyloidaan metioniiniksi (Tucker 2016). Tämän vuoksi niiden riittämätön saanti voi aiheuttaa niin sydän- ja verisuonisairauksiin kuin muistisairauksiinkin liitetyn homokysteiinin kertymisen elimistöön (Araújo ym. 2015;

Tucker 2016). Suuriannoksisen B₆-, B₉- ja B₁₂-vitamiinilisän on osoitettu vähentävän aivojen harmaan aineen atrofiaa hidastaen samalla kognition heikkenemistä MCI:stä kärsivillä ikääntyneillä henkilöillä (Douaud ym. 2013). Näin ollen riittävän korkea seerumin B₁₂- vitamiinipitoisuus saattaa pienentää riskiä sairastua dementiaan tai Alzheimerin tautiin (Mikkelsen ym. 2016).

Eräässä systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin seitsemää poikkileikkaustutkimusta, joista neljässä tutkimuksessa ravinnosta peräisin olevan C-vitamiinin saannilla havaittiin olevan edullinen yhteys verbaaliseen sujuvuuteen, abstraktiin ajatteluun, ongelman ratkaisuun tai yleiseen kognitioon (Crichton ym. 2013). Yhdeksästä pitkittäistutkimuksesta kolmessa tutkimuksessa C-vitamiini oli yhteydessä kognitioon; plasman matala pitoisuus yhdistyi heikompaan kognition tasoon tai suurempi C-vitamiinin kokonaissaanti (ravinnosta ja ravintolisistä) oli yhteydessä vähäisempään kognition heikentymisen tai Alzheimerin taudin riskiin. Kolmessa poikkileikkaus- ja kuudessa pitkittäistutkimuksessa yhteyttä C-vitamiinin ja kognition välillä ei havaittu.

Seurantatutkimuksessa, jossa tutkittavat olivat ikääntyneitä miehiä (n=1128), lähtötilanteen D- vitamiinistatuksella ei havaittu yhteyttä kognition heikentymiseen tai dementian ilmaantuvuuteen lähes 12 vuotta kestäneen seurannan aikana (Olsson ym. 2017). Myöskään kokeellisessa tutkimuksessa, jossa ikääntyneet naiset saivat joko kalsiumkarbonaatti-D₃- vitamiinilisää tai placeboa, lähes kahdeksanvuotisen seurannan aikana ei havaittu eroja ryhmien välillä (Rossom ym. 2012). Hiljattain julkaistussa meta-analyysissa oli mukana 26 D- vitamiinistatukseen keskittyvää pitkittäistutkimusta sekä kolme interventiota, joissa

(15)

tarkasteltiin D-vitamiinilisän vaikutusta kognitioon (Goodwill ja Szoeke 2017). Tutkimukset olivat hyvin heterogeenisiä niin sukupuolijakauman, otoskoon kuin seuranta-ajankin suhteen.

Pitkittäistutkimukset yhdistävässä meta-analyysissa (n=20750) matala D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä heikompaan kognition tasoon, kun taas interventiotutkimusten meta-analyysissa (n=314) D-vitamiinilisän ei havaittu vaikuttavan kognitioon.

E-vitamiinin vaikutuksista kognitiiviseen toimintakykyyn on ristiriitaisia tuloksia.

Epidemiologisten tutkimusten perusteella E-vitamiinilla vaikuttaisi olevan suotuisia vaikutuksia kognitioon (Tucker 2016), mitkä selittynevät E-vitamiinin antioksidanttisilla ominaisuuksilla (Eshkoor ym. 2015). Eräässä katsausartikkelissa (Farina ym. 2017) E- vitamiinilisän ei havaittu parantavan kognitiivista toimintakykyä tai ehkäisevän MCI:n etenemistä dementiaksi tai Alzheimerin taudiksi, kun taas CAIDE-tutkimuksen pienessä alaotoksessa (n=140) korkea E-vitamiinipitoisuus näytti suojaavan ikääntyneitä kognition heikentymiseltä (Mangialasche ym. 2013).

Alzheimerin tautia sairastavilla on mitattu matalampia K₁-vitamiinipitoisuuksia kuin kognitioltaan terveillä henkilöillä (Soutif-Veillon ym. 2016). Pienessä poikkileikkaustutkimuksessa (n=160) runsaammin K-vitamiinia ruokavaliostaan saavilla ikääntyneillä havaittiin esiintyvän vähemmän muistivaikeuksia (Soutif-Veillon ym. 2016).

Toisessa poikkileikkaustutkimuksessa (n=192) runsaampi (≥207 µg/vrk) K-vitamiinin saanti yhdistyi puolestaan suurempaan MMSE-testistä saatuun pistemäärään (Chouet ym. 2015).

Prospektiivisessa Memory and Aging Project -tutkimuksessa todettiin vihreiden lehtikasvisten käytön olevan yhteydessä hitaampaan kognition heikentymiseen (Morris ym. 2018). Vihreät lehtikasvit ovat tärkeimpiä rasvaliukoisen K-vitamiinin lähteitä (Chouet ym. 2015; Soutif- Veillon ym. 2016), mutta toki edellä mainitussa tutkimuksessa havaittuja kasvisten hyötyvaikutuksia saattaa selittää moni muukin niiden sisältämä bioaktiivinen aine (Morris ym.

2018).

(16)

Taulukko 3. Tutkimuksia rasvahappojen vaikutuksista kognitiiviseen toimintakykyyn ja dementia- tai Alzheimerin tauti -riskiin

Tutkimus Tutkimusasetelma Interventio/

Ruokavalion arviointimenetelmä

Kognition

arviointimenetelmä

Päätulokset

Kalmijn ym. 2004, Alankomaat

n=1613 miehiä ja naisia Ikä: 45–70 v.

Poikkileikkaus

FFQ:

-kokonaisrasva -SFA, MUFA, PUFA -n-3: EPA, DHA -n-6: LA

Kognitiivinen testipatteristo (muisti, käsittelynopeus, kognitiivinen joustavuus, yleinen kognitio)

EPA ja DHA yhteydessä pienempään kognitiivisen heikentymisen riskiin

Freund-Levi ym. 2006, Ruotsi

n=20, AT-potilaita Ikä: 74±9 v.

Interventio Kesto: 12 kk

1) 600 mg EPA +1700 mg DHA

2) placebo

MMSE,

Alzheimer Disease Assessment Scale

Ei vaikutusta

Laitinen ym. 2006,

Suomi n=1449 miehiä ja naisia

Ikä: 65–80 v. (seurannan päätteeksi)

Seurantatutkimus Seuranta: 21 v.

-Rasva levitteistä ja maitotaloustuotteista

-Kokonaisrasva, SFA, MUFA, PUFA

Dementia tai AT Kohtuullinen MUFA/PUFA saanti vähentää ja SFA saanti lisää dementia-/AT-riskiä APO E e4 –alleelin kantajilla.

Eskelinen ym. 2008, Suomi

n=1449 miehiä ja naisia Ikä: 65–80 v. (seurannan päätteeksi)

FFQ:

-Rasva levitteistä ja maitotaloustuotteista

MCI

Kognition eri osa-alueita arvioivia testejä

Korkea kokonaisrasvan ja SFA:n saanti yhteydessä kohonneeseen MCI riskiin sekä yleiseen kognitioon, semanttiseen muistiin ja psykomotoriseen nopeuteen

(jatkuu)

(17)

Taulukko 3 (jatkuu)

Kognition

arviointimenetelmä Päätulokset van de Rest ym. 2008,

Alankomaat

n=302 Ikä: yli 65 v.

Interventio Kesto: 26 vk

1) 1800 mg EPA+DHA 2) 400 mg EPA+DHA 3) placebo

Laaja kognitiivinen testipatteristo

Ei vaikutusta

Yurko-Mauro ym. 2010, USA

n=485, henkilöitä, joilla kognition tai muistin heikentymää

Ikä: 55 v. ja sitä vanhemmat Interventio

Kesto: 24 vk

1) 900 mg DHA 2) placebo

Muutos kognitiivisesta testipatteristosta suoriutumisessa

DHA-ryhmässä muisti ja oppiminen parantuivat

Nilsson ym. 2012, Ruotsi

n=40

Ikä: 51–72 v.

Interventio,

vaihtovuoroasetelma Kesto: 2 x 5 vk,

välissä 5 vk washout-jakso

1) 3 g kalaöljy 2) placebo

Tarkkaavuuden ja työmuistin testit

Kalaöljylisän käyttö paransi työmuistia.

Sinn ym. 2012, Australia

n=50, henkilöitä, joilla MCI Ikä: yli 65 v.

1) EPA 2) DHA 3) LA

Kognitiiviset testit (muisti ja toiminnanohjaus)

DHA: sanallinen sujuvuus ↑

(jatkuu)

(18)

Taulukko 3 (jatkuu)

Kognition

arviointimenetelmä Päätulokset Pase ym. 2015,

Australia

n=160, Ikä: 50–70 v.

1) 3 g kalaöljy + monivitamiini

2) 6 g kalaöljy + monivit.

3) 6 g kalaöljy + placebo-vit.

4) placebo-kalaöljy + placebo- vit.

Kognitiivinen suorituskyky Ei vaikutusta

Hooper ym. 2017, Ranska

n=183 henkilöitä, joilla ei dementiaa, mutta muistioire, toimintakyvyn vaikeus tai hidas kävelyvauhti Ikä: 70 v. tai yli

Interventio Kesto: 3 v.

1) 800 mg DHA + 225 mg EPA

2) placebo

Muutokset kognitiivisten testien pisteissä

Ei tilastollisesti merkitsevää eroa.

Interventioryhmässä kuitenkin vähemmän kognition

heikentymistä kuin kontrolliryhmässä.

Nooyens ym. 2017 Alankomaat

n=2612 miehiä ja naisia Ikä: 43–70 v.

Kalankäyttökysely FFQ:

-n-3: EPA, DHA, ALA -n-6: LA

Testipatteristo (muisti, käsittelynopeus, kognitiivinen joustavuus, yleinen kognitio)

PUFA:n, erityisesti ALA:n, saanti yhteydessä hitaampaan muistin ja yleisen kognition heikkenemiseen.

Baleztena ym. 2018, Espanja

n=99 henkilöitä, joilla MCI, mutta ei CI Ikä: 75 v. tai yli Interventio Kesto: 1 v.

1) 250 mg DHA, 40 mg EPA 2) placebo

Muutos MMSE-pisteissä Myös muista kognitiivisia testejä

Ei vaikutusta

Lyhenteet: ALA=alfalinoleenihappo, AT=Alzheimerin tauti, CI=kognitiivinen heikentyminen, FFQ=ruoankäytön frekvenssikysely, LA=linolihappo, MCI=lievä kognitiivinen heikentyminen, MUFA=kertatyydyttymättömät rasvahapot, PUFA=monityydyttymättömät rasvahapot, SFA=tyydyttyneet rasvahapot

(19)

3.2 Ruoka-aineet

3.2.1 Kasvikset, hedelmät ja marjat

Runsaan kasvisten käytön on havaittu olevan yhteydessä hitaampaan kognition heikkenemiseen (Morris ym. 2006; Kang ym. 2005). Näissä tutkimuksissa hedelmillä ei kuitenkaan havaittu vastaavaa yhteyttä. Ruotsalaisessa kaksostutkimuksessa keski-iässä tapahtuneella kasvisten ja hedelmien käytöllä havaittiin yhteys vähentyneeseen Alzheimerin tauti- ja dementiariskiin myöhemmällä iällä (Hughes ym. 2010). Suojaava vaikutus ilmeni erityisesti naisilla ja henkilöillä, jotka kärsivät rasitusrintakivusta (angina pectoris). Myös norjalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa runsas kasvisten ja hedelmien käyttö oli yhteydessä parempaan suoriutumiseen kognitiivisissa testeissä (Nurk ym. 2010). Vahvin yhteys nähtiin käyttömäärän ollessa yhteensä puoli kiloa päivässä. Ruoka-aineista erikseen tarkasteltaessa maksimivaikutus saavutettiin 150–200 grammalla kasviksia ja 100–150 grammalla täysjyväviljatuotteita tai perunaa vuorokaudessa. Perunan käytön vaikutuksesta kognitioon ei ole aiemmin raportoitu, mutta kyseisessä tutkimuksessa 130 gramman keskimääräisen päiväannoksen havaittiin olevan yhteydessä merkitsevästi parempaan yhteispisteiden keskiarvoon sekä annos-vastesuhteen olevan yhteydessä MMSE-kyselyllä mitattuun yleiseen kognitioon. Kasviksista erityisesti vihreät lehtikasvikset hidastivat kognition heikkenemistä chicagolaisessa prospektiivisessa Memory And Aging -tutkimuksessa (n=960) (Morris ym. 2018). Vihreitä lehtikasviksia 1–2 annosta päivittäin käyttäneillä kognition heikkeneminen oli samalla tasolla kuin 11 vuotta nuoremmilla, jotka käyttivät lehtikasviksia vain harvoin tai eivät koskaan. Nooyens ym. (2011) puolestaan havaitsivat tutkimuksessa kognition heikkenemisen olleen viiden vuoden seuranta- aikana vähäisempää paljon juureksia tai kaalia käyttäneillä henkilöillä.

Marjojen käyttö yhdistettiin parempaan kognitiiviseen toimintakykyyn Nurses’ Health Study - aineistossa (n=16 210) (Devore ym. 2012). Kognition heikkeneminen siirtyi noin 2,5 vuodella myöhäisemmäksi paljon mustikoita ja mansikoita kuluttaneilla. Myös pakastekuivatuista mustikoista valmistetun jauheen käytöllä havaittiin positiivisia vaikutuksia kahdessa kokeellisessa tutkimuksessa (McNamara ym. 2018; Miller ym. 2018). McNamara ym. (2018) raportoivat kognitiivisten oireiden vähentyneen mustikkaryhmässä, kun taas Millerin ym.

(2018) tutkimuksessa mustikkajauhetta käyttäneiden menestyminen toiminnan ohjausta mittaavassa testissä parantui. Tutkimuksissa käytetty 24–25 gramman mustikkajauheannos vastaa noin 2,4 desilitraa tuoreita mustikoita. Kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä koskevat tutkimukset on esitetty taulukossa 4.

(20)

Kasvikset ja hedelmät sisältävät runsaasti antioksidantteja ja muita bioaktiivisia yhdisteitä (Nurk ym. 2010). Eläinmallien perusteella on esitetty, että suuri antioksidanttipitoisuus vaikuttaisi edullisesti hermosolujen ja kognition toimintaan myöhemmällä iällä (Nurk ym.

2010). Antioksidanttien hermosoluja suojaava vaikutus selittynee vapaiden radikaalien toimintaa estävästä ja tulehdusta vähentävästä vaikutuksesta (Hughes ym. 2010).

(21)

Taulukko 4. Tutkimuksia kasvisten, marjojen ja hedelmien vaikutuksista kognitioon

Tutkimus Tutkimusasetelma Interventio / Ruokavalion arviointimenetelmä

Kognition

Päätulokset Hughes ym. 2010,

Ruotsi

n=3 779 Ikä: 42–71 v.

Seurantatutkimus Seuranta: n.30 v.

FFQ Puhelinhaastattelu,

kliininen arviointi DSM-4- luokituksen mukaan

Runsaampi hedelmien ja kasvisten käyttö keski-iässä yhdistyi pienentyneeseen dementia- tai AT-riskiin myöhemmällä iällä,

erityisesti naisilla ja angina pectoris -rintakivusta kärsivillä.

Nurk ym. 2010, Norja

n=2 031 Ikä: 70–74 v.

Poikkileikkaus

FFQ Kognitiivinen testipatteristo Runsaampi hedelmien ja kasvisten käyttö yhdistyi parempaan suoriutumiseen kognitiivisissa testeissä.

Yhteys oli

annosriippuvainen.

Nooyens ym. 2011, Alankomaat

n=2613 Ikä 43–70 v.

FFQ Neuropsykologinen

testipatteristo

Paljon juureksia ja kaalia käyttäneillä kognition taso oli parempi lähtötilanteessa ja kognition heikkeneminen vähäisempää seurannan aikana. Kasvisten ja

hedelmien kokonaissaannilla ei havaittu yhteyttä

kognitioon.

(jatkuu)

(22)

Taulukko 4 (jatkuu)

Tutkimus Tutkimusasetelma Interventio / Ruokavalion

arviointimenetelmä Kognition

arviointimenetelmä Päätulokset Devore ym. 2012,

USA

n=16 010, naisia Ikä: yli 70 v.

Seurantatutkimus

Seuranta: keskimäärin 4,2 v.

FFQ Puhelinhaastattelu, joka

sisälsi kuusi kognitiivista testiä

Runsaampi, pitkäaikainen mustikoiden käyttö yhdistyi hitaampaan kognition heikentymiseen.

McNamara ym. 2018, USA

n=94

Ikä: 62–80 v.

1) kalaöljy+placebo-jauhe 2) mustikkajauhe+placebo- öljy

3) mustikkajauhe+kalaöljy 4) placebo-jauhe+ placebo- öljy

Kognitiivinen testipatteristo Kalaöljyryhmässä ja mustikkajauheryhmässä kognitiiviset oireet vähenivät tutkimuksen aikana.

Miller ym. 2018, USA

n=37

Ikä: 60–75 v.

1) Mustikkajauhe 24 g/vrk 2) Placebo

Kognitiivinen testipatteristo Interventioryhmä paransi menestymistään tilastollisesti merkitsevästi kahdessa eri testissä, mutta useimmissa testeissä ei havaittu eroja ryhmien välillä.

Morris ym. 2018, USA

n=960 Ikä: 58–99 v.

Seurantatutkimus

Seuranta: keskimäärin 4,7 v.

FFQ Kognitiivinen testipatteristo Vihreiden lehtikasvisten käyttö oli yhteydessä hitaampaan kognition heikentymiseen.

Lyhenteet: AT=Alzheimerin tauti, FFQ=ruoankäyttökysely (food frequency questionnaire)

(23)

3.2.2 Pähkinät ja mantelit

Nurses’ Health Study -tutkimuksen (n=19 415) perusteella pitkäaikainen runsas pähkinöiden käyttö vaikuttaisi tukevan kognitiivisen toimintakyvyn säilymistä (O’Brien ym. 2014).

Viisivuotisessa seurantatutkimuksessaan Nooyens ym. (2011) saivat samankaltaisia tuloksia;

pähkinöitä käyttäneillä henkilöillä muistin ja yleisen kognition osa-alueilla tapahtui vähemmän heikkenemistä, vaikkakin tulos menetti tilastollisen merkitsevyytensä vakiointien jälkeen.

Pähkinöiden käyttö yhdistettiin aiemmin mainittujen kognition osa-alueiden lisäksi myös parempaan tiedonkäsittelynopeuteen sekä kognitiiviseen joustavuuteen lähtötilanteessa.

Poikkileikkaustutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia pähkinöiden käytön ja kognitiivisen toimintakyvyn yhteydestä (Nurk ym. 2010; Valls-Pedret ym. 2012; De Amicis ym. 2018).

Pähkinöiden käyttö jopa vähäisissä määrin on yhdistetty parempaan toiminnanohjaukseen ja semanttiseen muistiin, vaikkakin tulos menetti tilastollisen merkitsevyytensä vakiointien jälkeen (Nurk ym. 2010), työmuistiin (Valls-Pedret ym. 2012) sekä pienentyneeseen kognitiivisen heikentymisen riskiin (De Amicis ym. 2018). Pribis ym. (2012) tutkivat saksanpähkinällä täydennetyn banaanileivän vaikutusta kognitiivisiin toimintoihin 18–25- vuotiaiden yliopisto-opiskelijoiden (n=64) keskuudessa vaihtovuoroasetelmassa. Toinen ryhmä söi pähkinäleipää ja toinen placebo-leipää kahdeksan viikon ajan, jonka jälkeen oli kuuden viikon washout-jakso ennen ryhmien vaihtoa. Muistiin tai non-verbaaliseen päättelyyn pähkinälisä ei vaikuttanut, mutta verbaaliseen päättelyyn sillä vaikutti olevan pienehkö hyödyllinen vaikutus. Pähkinöiden käyttöä koskevat tutkimukset on esitetty taulukossa 5.

Pähkinät sisältävät muun muassa tyydyttymätöntä rasvaa, kuitua sekä monia vitamiineja ja kivennäisaineita (Nooyens ym. 2011). Huolimatta pähkinöiden suuresta energiatiheydestä niillä näyttäisi olevan monia terveysvaikutuksia; ne auttavat painonhallinnassa, parantavat glukoosiaineenvaihduntaa ja lisäävät insuliiniherkkyyttä (Barbour ym. 2014). Pähkinöiden on havaittu vaikuttavan myös edullisesti veren rasva-arvoihin, minkä vuoksi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin pienenee (Nooyens ym. 2011; Barbour ym. 2014). Pähkinöistä antioksidanttipitoisimpia ovat saksanpähkinät (Valls-Pedret ym. 2012). Ne sisältävät omega-3- rasvahappojen lisäksi runsaasti myös polyfenolisia yhdisteitä, joilla on aivojen kannalta paljon hyödyllisiä vaikutuksia (Poulose ym. 2014). Kyseisillä yhdisteillä on muun muassa anti- inflammatorisia vaikutuksia ja ne parantavat solujen välistä signalointia sekä lisäävät neurogeneesiä.

(24)

3.2.3 Kala

Alankomaalaisessa väestöpohjaisessa poikkileikkaustutkimuksessa rasvaisella kalalla ja omega-3-rasvahapoilla havaittiin suotuisa yhteys kognitioon (Kalmijn ym. 2004). Rasvaisen kalan käyttömäärän ja omega-3-rasvahappojen saannin kasvaessa riski heikompaan yleisen kognition tasoon ja käsittelynopeuteen vähentyi. Erityisesti käsittelynopeuden hidastuminen voi kieliä alkavasta Alzheimerin taudista. Myös Dangour (2009) kumppaneineen raportoi poikkileikkaustutkimuksessaan rasvaisen kalan ja paremman kognitiivisen toimintakyvyn yhteydestä. Chigago Health And Aging Project -aineistossa kuuden vuoden seurannan aikana kognition heikkeneminen oli hitaampaa vähintään kerran viikossa kalaa syöneiden keskuudessa (Morris ym. 2005). Tutkimusryhmä arvelee kalan sisältämällä DHA:lla olevan suurin merkitys kognitiiviseen toimintakykyyn, sillä eläinkokeissa DHA:n on nähty vaikuttavan edullisesti muistiin ja oppimiseen.

Samieri ym. (2018) tarkastelivat meta-analyysissään kalan käytön yhteyttä yleiseen kognitioon ja episodiseen muistiin. Analyyseissa käytetty aineisto oli peräisin viidestä suuresta kohorttitutkimuksesta. Yksittäisiä kohortteja tarkasteltaessa ei havaittu yhteyksiä kalan käytön ja muistin tai yleisen kognition välillä. Meta-analyysissä kalan käytöllä kuitenkin ilmeni olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä yleiseen kognitioon että episodiseen muistiin. Verrattaessa kalaa vähiten (harvemmin kuin kerran viikossa) ja eniten (neljä kertaa viikossa tai useammin) käyttäviä ryhmiä, paljon kalaa käyttävillä kognition taso oli samankaltainen kuin neljä vuotta nuoremmilla. Kalan käyttöä ja omega-3-rasvahappojen saantia koskevat tutkimukset on esitetty taulukossa 5.

Omega-3-rasvahappoihin kuuluvien eikosapentaeenihapon (EPA) ja dokosaheksaeenihapon (DHA) tärkein saantilähde on kala (van Gelder ym. 2007a). Erityisesti rasvainen kala sisältää paljon EPA:a ja DHA:ta (Dangour ym. 2009). Omega-3-rasvahapoilla tiedetään olevan anti- inflammatorisia vaikutuksia ja ne vähentävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (Kalmijn ym. 2004; van Gelder ym. 2007a), joilla puolestaan on havaittu yhteys kohonneeseen dementiariskiin (Ngandu ym. 2015). Kalan sisältämistä rasvahapoista DHA:ta tarvitaan muun muassa neurokognitiiviseen kehitykseen ja aivojen normaaliin toimintaan (Morris ym. 2005)

(25)

Taulukko 5. Tutkimuksia pähkinöiden, kalan ja rasvan laadun vaikutuksista kognitioon

Tutkimus Tutkimusasetelma Ruokavalion

arviointimenetelmä/

Interventio

Kognition

Päätulokset

Kalmijn ym. 2004, Alankomaat

n=1613 Ikä: 45–70 v.

Poikkileikkaus

FFQ Kognitiivinen testipatteristo Kalan käyttö ja PUFA:n saanti oli käänteisessä yhteydessä kognition heikentymisen riskiin, kun taas kolesterolin ja SFA:n saannilla vaikutus oli päinvastainen.

Morris ym. 2005, USA

n=3718

Ikä: 65 v. ja sitä vanhemmat Seurantatutkimus

Seuranta: 6 v.

FFQ Kognitiivisesta

testipatteristosta (neljä eri testiä) saatu yhteispistemäärä

Henkilöillä, jotka söivät kalaa vähintään viikoittain, kognition heikkeneminen oli hitaampaa kuin niillä, jotka söivät kalaa harvemmin.

Dangour ym. 2009,

Iso-Britannia n=867

Ikä: 70–79 v.

Poikkileikkaus

Itseraportoitu kalan

käyttötiheys ja kolme eniten käytettyä kalalajia

Californian Verbal Learning Test (CVLT)

Useista kognitiivista testeistä koostettu z-score

Vakioimattomissa

analyyseissa kalan käyttö oli yhteydessä parempaan suoriutumiseen

kognitiivisissa testeissä, mutta vakiointien myötä vaikutus vaimeni.

(jatkuu)

(26)

Taulukko 5 (jatkuu)

Tutkimus Tutkimusasetelma Ruokavalion

arviointimenetelmä/

Interventio

Kognition

arviointimenetelmä Päätulokset Nurk ym. 2010,

Norja

n=2031 Ikä: 70–74 v.

Poikkileikkaus

FFQ Kognitiivinen testipatteristo

(kuusi eri testiä)

Vakioimattomissa analyyseissa pähkinöiden käyttö oli yhteydessä parempaan toiminnan ohjaukseen ja semanttiseen muistiin, mutta tilastollinen merkitsevyys menetettiin vakiointien myötä.

Nooyens ym. 2011, Alankomaat

n=2613 Ikä: 43–70 v.

FFQ Neuropsykologinen

testipatteristo (neljä eri testiä)

Pähkinöiden käyttö yhdistyi tilastollisesti merkitsevästi parempaan kognition tasoon lähtötilanteessa. Myös kognition heikkeneminen oli vähäisempää pähkinöitä käyttävillä vakioimattomissa analyyseissä.

Pribis ym. 2012, USA

n=64, opiskelijoita Ikä: 18–25 v.

Interventio,

vaihtovuoroasetelma Kesto: 16 vk

1) Banaanileipä, jossa saksanpähkinää (sisältää ALAa)

2) Banaanileipä ilman saksanpähkinää

Kolme eri kognitiivista testiä Saksanpähkinälisällä oli suotuisa vaikutus tutkituista kognition eri osa-alueista ainoastaan päättelyyn.

Vaikutus oli pienehkö, mutta tilastollisesti merkitsevä.

Valls-Pedret ym. 2012, Espanja

n=447, kohonnut SVT-riski Ikä: 55–80 v.

Poikkileikkaus

FFQ ravitsemusterapeutin haastattelemana

Laaja kognitiivinen testipatteristo

Saksanpähkinöiden käyttö oli yhteydessä parempaan työmuistiin.

(jatkuu)

(27)

Taulukko 5 (jatkuu) O’Brien ym. 2014,

USA n=15 467, naisia

Seuranta: 6 v.

FFQ Kognitiivinen testipatteristo

(kuusi eri testiä) Pitkäaikainen pähkinöiden käyttö oli yhteydessä

parempaan yleisen kognition tasoon, mutta ei vaikuttanut kognition

heikkenemisnopeuteen seurannan aikana.

De Amicis ym. 2018, Italia

n=279

Ikä: 65 v. ja sitä vanhemmat Poikkileikkaus

14-kohtainen kysely, jolla tarkasteltiin sitoutumista Välimeren ruokavalioon

MMSE Välimeren ruokavalion eri

komponenteista pähkinöiden käyttö oli yhteydessä

vähäisempään kognition heikentymisen riskiin.

Lyhenteet: ALA=alfalinoleenihappo, FFQ=ruoankäytön frekvenssikysely, MMSE=mini-mental state examination, PUFA=monityydyttymättömät rasvahapot, SFA=tyydyttyneet rasvahapot, SVT=sydän- ja verisuonitaudit

(28)

3.2.4 Kahvi

Yhdeksästä tutkimuksesta koostuvassa meta-analyysissa (n=34 282) kahvilla havaittiin J:n muotoinen yhteys kognition heikentymiseen edullisimman käyttömäärän ollessa 1-2 kuppia päivässä (Wu ym. 2017). Eräässä toisessa meta-analyysissa (Liu ym. 2016), jossa mukana oli 11 tutkimusta (n=29 155), kahvin käytöllä ei nähty yhteyttä kognition heikentymiseen tai dementiaan, mutta Alzheimerin tauti -riski oli 27 % pienempi eniten kahvia käyttävillä verrattaessa vähiten käyttäviin. Panzan ym. (2015) systemaattisen katsauksen mukaan kahvilla, teellä ja kofeiinilla saattaa mahdollisesti olla yhteys pienempään kognition heikentymisen, dementian tai Alzheimerin taudin riskiin. Havaitut yhteydet ovat olleet naisilla vahvempia kuin miehillä. Kahvi, tee ja kofeiini on yhdistetty vähäisempään Alzheimerin tauti -riskiin lähinnä lyhyissä seurantatutkimuksissa. Katsauksessaan Carman ym. (2014) tuovat esiin, että kahvin käytöllä ei ole ainoastaan hyödyllisiä vaikutuksia, vaan osassa tutkimuksista kahvi runsaasti käytettynä on yhdistetty jopa suurempaan kuolleisuuteen. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella ei pystytä sanomaan, mikä olisi kognition kannalta optimaalisin kahvin päivittäinen käyttömäärä.

Vercambre ym. (2013) tarkastelivat kofeiinin saannin yhteyttä kognition heikkenemiseen kohonneessa sydän- ja verisuonitautiriskissä olevien ikääntyneiden naisten keskuudessa (n=2475). Tutkijat havaitsivat kofeiinin suhteen suurimmalla (≥300 mg/vrk) kvintiilillä kognition heikentyneen viisivuotisen seurannan aikana merkitsevästi vähemmän verrattaessa pienimpään (<30 mg/vrk) kvintiiliin. Ero kognition tasossa ryhmien välillä vastasi noin seitsemää ikävuotta. Pienemmässä (n=676) aineistossa, jossa tutkittavina oli ikääntyneitä miehiä, kahvi puolestaan näyttäytyi J:n muotoisessa yhteydessä kognition heikkenemisen suhteen 10-vuotisen seurannan aikana (van Gelder ym. 2007b). Kognition heikentymistä tapahtui vähiten niillä, jotka nauttivat päivittäin kolme kupillista kahvia. Santos ym. (2010) vertasivat tutkimuksessaan (n=648) kofeiinin saannin suhteen suurinta ja pienintä tertiiliä.

Suurimpaan tertiiliin kuuluvilla henkilöillä havaittiin kognition heikentymisen riskin olevan 50

% pienempi. Aivan kuten Panza ym. (2015) katsauksessaan toivatkin esiin, lyhyehköissä seurantatutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia kahvin ja kofeiinin yhteydestä kognitiivisen toimintakyvyn säilyttämiseen. Kuitenkaan kahdessa pitkässä (25 ja 28 vuoden) seurantatutkimuksessa kofeiinin saannilla ei ole havaittu yhteyttä kognitiossa tapahtuneisiin muutoksiin (Laitala ym. 2009; Gelber ym. 2011). Näistä tuloksista poiketen suomalaisessa CAIDE-aineistossa 3–5 kahvikupillisen nauttiminen päivittäin yhdistyi vähentyneeseen dementia- ja Alzheimerin tauti -riskiin keskimäärin 21 vuotta kestäneen seurannan aikana

(29)

(Eskelinen ym. 2009). Pitkittäis- tai poikkileikkaustutkimuksissa teenjuonnilla ei ole havaittu vastaavia vaikutuksia. Kofeiinipitoisia juomia käsitteleviä tutkimuksia on esitetty taulukossa 6.

Kahvinjuonti on yhdistetty pienentyneeseen tyypin 2 diabetesriskiin (Eskelinen ym. 2009;

Eskelinen ja Kivipelto 2010), mikä saattaa selittää mahdollista muistisairauksilta suojaavaa vaikutusta. Kahvilla tiedetään olevan lyhytaikainen hermostoa stimuloiva vaikutus (Eskelinen ym. 2009). Kofeiini lisää hetkellisesti valppautta, tarkkaavuutta sekä muistia (Carman ym.

2014). Kahvin edulliset vaikutukset saattavat johtua juuri kofeiinista tai esimerkiksi kahvin sisältämistä polyfenolisista yhdisteistä kuten klorogeenihaposta (Carman ym. 2014). Suuren klorogeenihapon saannin on kuitenkin havaittu olevan yhteydessä seerumin kohonneeseen homokysteiinipitoisuuteen, jota pidetään yhtenä dementian ja Alzheimerin taudin riskitekijä.

3.2.5 Alkoholi

Alkoholin yhteys kognition toimintaan lienee U:n muotoinen (Anttila ym. 2004; Etgen ym.

2011) tai J:n muotoinen (Etgen ym. 2011; Topiwala ja Ebmeier 2018). Toisin sanoen alkoholin kohtuukäytöstä ei näyttäisi olevan haittaa (Neafsey ja Collins 2011; Panza ym. 2012) tai se voi olla jopa hyödyksi, kun taas alkoholin käyttämättömyys ja erityisesti runsas käyttö ovat yhteydessä heikompaan kognitioon (Topiwala ja Ebmeier 2018). Meta-analyyseissa alkoholin kohtuullinen käyttö verrattuna käyttämättömyyteen on yhdistetty pienentyneeseen (RR 0,73–

0,77) kognitiiviseen riskiin (kognitiivinen heikentyminen, dementia tai Alzheimerin tauti) (Peters ym. 2008; Anstey ym. 2009; Neafsey ja Collins 2011). Alkoholin kohtuukäytön edullinen vaikutus ilmenee kuitenkin ainoastaan niillä henkilöillä, jotka eivät kanna APOE ɛ4 -geenimuotoa (Neafsey ja Collins 2011; Panza ym. 2012).

The Whitehall II -tutkimuksessa tutkittavia (n=5 123) seurattiin varhaisesta keski-iästä (ka 44 v.) myöhäiseen keski-ikään (ka 61 v.), yhteensä 17 vuoden ajan (Sabia ym. 2009). Verrattaessa alkoholin kohtuukäyttöä (1–14 annosta/viikko) ja käyttämättömyyttä, alkoholin pitkäaikainen käyttämättömyys yhdistettiin heikompaan toiminnanohjaukseen ja lyhytaikainen käyttämättömyys heikompaan muistin toimintaan. CAIDE-aineistossa alkoholin käytön yhteys lievään kognition heikentymiseen oli U:n muotoinen (Anttila ym. 2004). Heikkenemistä tapahtui 23 vuoden seurannan aikana enemmän henkilöillä, jotka eivät käyttäneet alkoholia ollenkaan tai käyttivät alkoholia säännöllisesti (kerran kuukaudessa tai useammin) kuin henkilöillä, joiden alkoholin käyttö oli epäsäännöllistä (harvemmin kuin kerran kuukaudessa).

Alkoholin kohtuukäyttö saattaa hidastaa dementian ilmaantuvuutta myös henkilöillä, joilla

(30)

kognitio on jo lievästi heikentynyt (MCI) (Sinforiani ym. 2011). Alkoholijuomia koskevia tutkimuksia on esitetty taulukossa 6.

Huolimatta siitä, että monessa tutkimuksessa todetaan vähäisen tai kohtuullisen alkoholinkäytön olevan hyödyllistä, ei termejä ole määritelty kirjallisuudessa yhteneväisesti (Peters ym. 2008). Topiwalan ja Ebmeierin (2018) mukaan kohtuukäytön määritelmä vaihtelee eri tutkimuksissa 9–18 viikoittaisen annoksen välillä. Norjalaisessa pitkittäistutkimuksessa (n=5033) kohtuullinen viinin kulutus yhdistettiin parempaan suoriutumiseen kognitiivisissa testeissä sekä miehillä että naisilla (Arntzen ym. 2010). Muilla alkoholijuomilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Myös kahden katsausartikkelin (Neafsey ja Collins 2011; Panza ym. 2012) mukaan viinin, mutta ei muiden alkoholijuomien, käytöllä olisi edullinen vaikutus kognitioon.

Vaikutuksen on esitetty johtuvan erityisesti punaviinin sisältämistä polyfenoleista, jotka toimivat antioksidanttien tavoin (Panza ym. 2012). Alkoholi myös nostaa veren HDL- kolesterolipitoisuutta ja vähentää verihiutaleiden aggregaatiota pienentäen samalla sydäntapahtumien riskiä (Peters ym. 2008).

(31)

Taulukko 6. Tutkimuksia alkoholi- ja kofeiinipitoisten juomien vaikutuksista kognitioon

Tutkimus Tutkimusasetelma Juomia koskeva

Kognition

Päätulokset Anttila ym. 2004,

Suomi

n=1464 Ikä: 65–79 v.

Seurantatutkimus

Seuranta: keskimäärin 23 v.

Alkoholin käyttöä koskeva kysely

Diagnosoitu MCI, dementia tai AT

Henkilöillä, jotka eivät käyttäneet alkoholia lainkaan tai käyttivät säännöllisesti, oli suurempi riski lievään kognition heikentymiseen.

Säännöllisesti alkoholia käyttävillä henkilöillä, joilla oli apolipoproteiini e4 -alleeli oli puolestaan suurempi dementiariski. Alkoholin käytöllä oli U:n muotoinen yhteys kognition

heikentymiseen.

van Gelder ym. 2007b, Alankomaat

n=676, miehiä Ikä: 69–91 v.

Nautittujen kahvikupillisten määrä päivässä keskimäärin Itse täytettävä kysely tai ravitsemusterapeutin haastattelu

MMSE Kahvin kulutuksella oli

käänteinen J:n muotoinen yhteys kognition

heikkenemiseen. Vähiten kognitio heikkeni henkilöillä, jotka nauttivat keskimäärin kolme kupillista kahvia päivässä.

(jatkuu)

(32)

Taulukko 6 (jatkuu)

arviointimenetelmä Päätulokset Eskelinen ym. 2009,

Suomi

n=1409 Ikä: 65–79 v.

Seurantatutkimus

Kyselylomake, jossa kahvin käytöstä kolmiportainen ja teen käytöstä kaksiportainen asteikko

Diagnosoitu dementia tai AT Pienin riski kognition heikentymiseen havaittiin 3–

5 kupillista kahvia juovilla.

Kahvin käytöllä oli käänteinen J:n muotoinen yhteys kognitioon

heikkenemiseen. Teen käytöllä ei yhteyksiä havaittu.

Laitala ym. 2009, Suomi

n=2606, suomalaisia kaksosia Ikä: 65 v. ja sitä vanhemmat Seurantatutkimus

Nautittujen kahvikupillisten määrä päivässä keskimäärin

Kaksi erilaista kognition heikkenemisen

seulontamenetelmää tunnistamaan terveet,

kognitioltaan heikentyneet ja dementoituneet.

Kahvin käytöllä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä kognition heikkenemiseen.

Sabia ym. 2009, Iso-Britannia

n=5123 Ikä: 35–55 v.

Alkoholin käyttö edeltävän viikon aikana

Kognitiivinen testipatteristo Pitkäaikainen alkoholin käyttämättömyys oli yhteydessä heikompaan toiminnan ohjaukseen ja lyhytaikainen

käyttämättömyys oli yhteydessä heikompaan muistin toimintaan, kun vertailukohtana oli alkoholin kohtuukäyttö (1–14

annosta/vk).

(jatkuu)

(33)

Taulukko 6 (jatkuu)

arviointimenetelmä Päätulokset Arntzen ym. 2010,

Norja

n=5033 Ikä: 55–74 v.

Erityyppisten

alkoholijuomien käyttö edeltävän 14 vuorokauden aikana

Kolme erilaista kognitiivista testiä

Kohtuullinen viinin käyttö oli yhteydessä parempaan suoriutumiseen

kognitiivisissa testeissä seurannan lopussa. Naisilla absolutismi oli yhteydessä heikompaan kognition tasoon.

Santos ym. 2010, Portugali

n=648

Seuranta: keskimäärin 48 kk

FFQ:n avulla selvitettiin kofeiinin saantia

ruokavaliosta

MMSE Verratessa kofeiinia eniten ja

vähiten saavaa kolmannesta toisiinsa, suurempi kofeiinin saanti oli yhteydessä

pienempään kognition heikentymisen riskiin.

Havaittu yhteys oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan naisilla.

Gelber ym. 2011, USA

n=3494, miehiä Ikä: 71–93 v.

24 h ruoankäyttöhaastattelu koskien kahvia, teetä ja kolajuomia

Diagnosoitu kognition heikentyminen, dementia, vaskulaarinen dementia tai AT. Tutkimuksen aikana menehtyneiltä tutkittiin mahdollisten

neuropatologisten leesioiden ilmenemistä.

Ei tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä kofeiinin saannin ja kognition heikentymisen tai diagnosoitujen sairauksien välillä.

(jatkuu)