KOETUN STRESSIN YHTEYS NUORTEN RUOKAVALIOON
Maiju Hiekka Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Toukokuu 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Ravitsemustiede
HIEKKA, MAIJU H.: Koetun stressin yhteys nuorten ruokavalioon Pro gradu -tutkielma, 71 s. ja 1 liite (2 s.)
Ohjaajat: FT Taisa Sallinen, LL Saija Savinainen Toukokuu 2020
Avainsanat: nuoret, koettu stressi, ruokavalio, hiilihydraatti, rasva KOETUN STRESSIN YHTEYS NUORTEN RUOKAVALIOON
Stressi voi vaikuttaa terveyteen sekä suorasti että epäsuorasti. Nuorilla suurempi stressin kokeminen on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty runsaampaan epäterveelliseen syömiseen ja vähäisempään terveelliseen syömiseen. Koetun stressin yhteyttä nuorten ruokavalion sisältöön ja laatuun on kuitenkin tutkittu melko vähän.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koetun stressin yhteyttä nuorten ruoankäyttöön ja ruokavalion laatuun. Erityisesti tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko stressin kokeminen yhteydessä hiilihydraattien tai rasvojen lähteisiin nuoren ruokavaliossa. Lisäksi tarkasteltiin, erosivatko yhteydet sukupuolten välillä.
Tutkimuksen aineisto koostui Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen kahdeksan vuoden seurantamittauksissa kerätystä aineistosta. Tutkimukseen osallistui 227 nuorta, joista 113 oli poikia ja 114 tyttöjä. Ruoankäyttöä mitattiin kolmen tai neljän päivän ruokapäiväkirjalla ja stressin kokemista Perceived stress scale -stressikyselyn suomennetulla versiolla. Yhteyksiä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä.
Korkeampi koettu stressi oli yhteydessä runsaampaan juuresten käyttöön kaikilla nuorilla (standardoitu regressiokerroin ß = 0,166, p = 0,017) iän, sukupuolen, tutkimusryhmän, BMI- SDS:n, kokonaisenergiansaannin, liikunnan ja unen määrän sekä vanhempien tulo- ja koulutustasojen vakioinnin jälkeen ja tytöillä (ß = 0,284, p = 0,002) kaikilla malleilla vakioituna. Korkeampi stressi oli yhteydessä runsaampaan suklaan (ß = 0,162, p = 0,023) ja vähäisempään siipikarjan lihan käyttöön (ß = -0,169, p = 0,017), kun ikä, sukupuoli, tutkimusryhmä, BMI-SDS, kokonaisenergiansaanti, liikunnan ja unen määrä oli vakioitu.
Samat yhteydet havaittiin myös tytöillä (ß = 0,205, p = 0,030 ja ß = -0,218, p = 0,021), kun vakioitiin iällä, tutkimusryhmällä, BMI-SDS:llä, kokonaisenergiansaannilla sekä liikunnan ja unen määrällä. Yhteydet eivät olleet enää merkitseviä, kun vakioitiin lisäksi vanhempien tulo- ja koulutustasoilla. Tytöillä korkeampi stressi oli yhteydessä vähäisempään vihannesten käyttöön (ß = -0,204, p = 0,002), kun vakioitiin iällä, tutkimusryhmällä ja vanhempien koulutus- ja tulotasoilla, sekä kaikilla vakioitavilla tekijöillä. Pojilla korkeampi stressi oli yhteydessä vähäisempään täysjyväisten viljatuotteiden käyttöön (ß =-0,206, p = 0,031) iällä ja tutkimusryhmällä vakioituna ja vähäisempään kalan ja kalavalmisteiden käyttöön (ß = -0,215, p = 0,025), kun ikä, tutkimusryhmä, BMI-SDS, kokonaisenergiansaanti ja unen sekä liikunnan määrät oli vakioitu. Kun myös vanhempien tulo- ja koulutustasot vakioitiin, ei yhteys ollut enää merkitsevä.
Nuorten kokema stressi oli yhteydessä hiilihydraattien lähteisiin mutta ei rasvan lähteisiin tai hiilihydraattien tai rasvojen laatuun, kun otettiin huomioon ikä, sukupuoli, tutkimusryhmä, BMI-SDS, kokonaisenergiansaanti, liikunnan ja unen määrä sekä vanhempien koulutus- ja tulotasot. Stressin yhteys ruokavalioon oli voimakkaampi tytöillä kuin pojilla.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Institute of Public Health and Clinical Nutrition
Nutrition
HIEKKA MAIJU H.: The association of perceived stress and diet in adolescents Master’s Thesis, 71 p. and 1 attachment (2 p.)
Supervisors: PhD Taisa Sallinen, Lic.Med. Saija Savinainen May 2020
Keywords: adolescents, perceived stress, diet, carbohydrate, fat
THE ASSOCIATION OF PERCEIVED STRESS AND DIET IN ADOLESCENTS
Stress can affect health in both direct and indirect ways. In previous studies there has been a positive association between adolescents’ stress and unhealthy dietary practices and a negative association between adolescents’ stress and healthy dietary practices. However, association of perceived stress and food consumption or diet quality among adolescents has not been widely studied.
The aim of the present study was to examine the association of perceived stress with food consumption and quality of diet among 15–17 years old adolescents. To be more specific the aim of the study was to investigate the association of perceived stress with sources of carbohydrates and fats in diet. In addition, the differences in associations between genders were examined.
The data of this study was from 8-year follow-up measurements of the Physical Activity and Nutrition in Children Study. 227 adolescents, of which 113 were boys and 114 were girls, participated in the study. Food consumption was assessed by food record of three or four days and perceived stress was defined by the translated version of Perceived stress scale.
Associations were analyzed by linear regression models.
Higher stress was associated with a higher consumption of root vegetables in adolescents (standardized regression coefficient ß = 0,166, p = 0,017) after adjusting for age, sex, study group, BMI-SDS, energy intake, physical activity, sleep duration and parental income and educational levels and in girls (ß = 0,284, p = 0,002) after adjustment for all models. Higher stress was associated with higher consumption of chocolate (ß = 0,162, p = 0,023) and lower consumption of poultry (ß = -0,169, p = 0,017) after adjustment for age, sex, study group, BMI- SDS, energy intake, physical activity and sleep duration. The same associations were also found in girls (ß = 0,205, p = 0,030 and ß = -0,218, p = 0,021). After further adjustment for parental education- and income levels the associations were no longer statistically significant. In girls, higher stress was associated with lower consumption of vegetables (ß = -0,204, p = 0,002) after adjustment for age, study group, parental income, and educational level and after adjustment for all covariates. In boys, higher stress was associated with lower consumption of whole grain products (ß =-0,206, p = 0,031) after adjustment for age and study group and lower consumption of fish and fish products (ß = -0,215, p = 0,025) after adjustment for age, study group, BMI- SDS, energy intake, physical activity and sleep. After adjustment for parental income and educational levels associations were no longer statistically significant.
Higher perceived stress in adolescence was associated with changes in sources of carbohydrates but not with sources of fat or quality of carbohydrates or fats when adjusted for age, sex, study group, BMI-SDS, energy intake, physical activity, sleep duration and parental income and educational level. The association of stress and diet was stronger in girls than in boys.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 6
2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 8
2.1 Stressi ... 8
2.1.1 Stressi ja terveys ... 10
2.1.2 Stressi nuoruudessa ... 11
2.2 Nuorten ruokavaliotekijät ... 14
2.2.1 Suomalaisten nuorten ruokavalio ... 15
2.3 Stressin yhteys nuorten ruokavaliotekijöihin ... 16
2.3.1 Havainnoivat tutkimukset ... 16
2.3.2 Koetun stressin yhteys ruokavaliotekijöihin havainnoivissa tutkimuksissa ... 22
2.3.3 Havainnoivat tutkimukset koetun stressin ja syömiskäyttäytymisen yhteydestä ... 23
2.3.4 Kokeelliset tutkimukset ... 26
2.3.5 Stressin yhteys nuorten ruoankäyttöön kokeellisissa tutkimuksissa ... 29
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 31
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 32
4.1 Aineisto ... 32
4.2 Menetelmät ... 32
4.2.1 Koetun stressin mittaaminen ... 33
4.2.2 Ruonkäytön mittaaminen ... 33
4.2.3 Antropometriset mittaukset ... 35
4.2.4 Liikunnan ja unen määrä ... 35
4.2.5 Vanhempien koulutus ja tulotaso ... 35
4.2.6 Tilastolliset menetelmät ... 36
5 TULOKSET ... 37
5.1 Tutkittavien perustiedot ... 37
5.2 Tutkittavien ruoankäyttö ... 38
5.3 Koetun stressin yhteys nuorten ruoankäyttöön ... 39
5.4 Koetun stressin yhteys tyttöjen ruoankäyttöön ... 41
5.5 Koetun stressin yhteys poikien ruoankäyttöön ... 43
6 POHDINTA ... 45
6.1 Aineisto ... 45
6.2. Menetelmät ... 48
6.3 Tulokset ... 52
LÄHTEET ... 61 LIITTEET:
Liite 1. Nuorten stressikysely
1 JOHDANTO
Stressi on vastaus elimistön kokemaan uhkaan (Galvan ja Rahdar 2013) ja se voi olla akuuttia tai pitkäaikaista (McEwen 1998). Stressin vaikutus terveyteen voi olla sekä suoraa että epäsuoraa (Zellner ym. 2006). Epäsuorasti stressi voi vaikuttaa terveyteen muuttamalla terveyskäyttäytymistä, kuten ruokailutottumuksia (Torres ja Nowson 2007) ja suorasti esimerkiksi lisäämällä sydän- ja verisuonisairauksien (Roemmich ym. 2014) ja masennuksen riskiä (Tennant 2002, Deardorff ym. 2003). Nuoruudessa ollaan erityisen haavoittuvaisia koetulle stressille (Pervanidou ja Chrousos 2012) ja nuorten kokeman stressin on havaittu ennustavan mielenterveyden ongelmien esiintymistä (Grant ym. 2004). Nuorilla stressiä voivat aiheuttaa esimerkiksi perheeseen ja ystävyys- tai seurustelusuhteisiin liittyvät tekijät ja itsenäistyminen (Galvan ja Rahdar 2013).
Nuoruudessa itsenäisyys ja päätäntävalta omasta ruoanvalinnasta lisääntyvät (Bassett ym.
2008). Nuorten ruokailutottumuksiin vaikuttavat henkilökohtaiset tekijät, ympäristötekijät ja makrosysteemiin liittyvät tekijät, kuten ruoan saatavuus ja mainostaminen (Das ym. 2017).
Suomalaisten nuorten ruokavaliossa haasteita ovat suosituksiin verrattuna esimerkiksi liian vähäinen hedelmien ja kasvisten käyttö (Hoppu ym. 2010) sekä vähäinen monipuolisen koululounaan syöminen (Tilles-Tirkkonen ym. 2015). Nuoruudessa muodostuneet ruokailutottumukset siirtyvät usein myös aikuisuuteen (Craigie ym. 2011, Due ym. 2011).
Aikaisemmissa poikkileikkaustutkimuksissa on havaittu nuorten koetun stressin olevan myönteisessä yhteydessä huonompaan ruokavalion laatuun (Cartwright ym. 2003, De Vriendt ym. 2012, Son ym. 2014), lisääntyneeseen välipalojen syömiseen (Cartwright ym. 2003, Jeong ja Kim 2007, Liu ym. 2007, Errisuriz ym. 2016) ja lisääntyneeseen sokerin saantiin (Kim ym.
2013). Lisäksi koetulla stressillä on havaittu myönteinen yhteys sekä nuorten tunnesyömiseen että tietoisesti rajoitettuun syömiseen (Nguyen-Rodriguez ym. 2008, Hou ym. 2013, Tan ja Chow 2014).
Akuutin stressin vaikutuksia nuorten ruoankäyttöön selvittäneissä tutkimuksissa tulokset ovat ristiriitaisia. Naisille toteutetuissa tutkimuksissa on havaittu, että korkeassa stressissä syödyn ruoan kokonaismäärä (Habhab ym. 2009) ja energiansaanti ovat suurempia (Van Blyderveen ym. 2016) ja korkeassa stressissä syödään enemmän makeaa ja rasvaista ruokaa (Zellner ym.
2006, Habhab ym. 2009). Molemmilla sukupuolilla toteutetuissa tutkimuksissa on puolestaan
havaittu syömisen määrän sekä lisääntyvän (Michaud ym. 1990) että vähenevän (Grunberg ja Straub 1992, Nagy ym. 2019) stressiolosuhteissa. Toisaalta kaikissa tutkimuksissa stressiolosuhteiden ei ole havaittu olevan yhteydessä syömisen muutoksiin (Sproesser ym.
2014).
Stressin aiheuttama muutos ruokavaliotekijöissä voi olla nuoruudessa erityisen haitallista, sillä nuoruutta on pidetty kriittisenä ajanjaksona ylipainon kehittymisen kannalta (Dietz 1994).
Ylipaino nuorena lisää riskiä ylipainolle myös aikuisuudessa ja lisäksi liitännäissairauksien, kuten esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen, riskiä (Hruby ja Hu 2015). Nuorten ruokavalioon vaikuttavien tekijöiden löytäminen on tärkeä tutkimuskohde myös siksi, että nuoruudessa opitut elämäntavat jatkuvat usein myös aikuisuuteen (Mikkilä ym.
2005). Nuorten stressin yhteyttä ruokailutottumuksiin kartoittavia tutkimuksia on tehty Suomessa toistaiseksi yksi (Jääskeläinen ym. 2014), joten erityisesti suomalaisten nuorten kokeman stressin yhteydestä ruokailutottumuksiin tarvitaan lisää tutkittua tietoa.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää koetun stressin yhteyttä 15–17-vuotiaiden tyttöjen ja poikien ruoankäyttöön ja ruokavalion laatuun. Erityisesti tarkasteltiin ruokavalion hiilihydraattien ja rasvan lähteitä. Tutkielman aineisto koostui Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen kahdeksannen vuoden seurantamittauksissa kerätystä aineistosta. Lisäämällä ymmärrystä siitä, kuinka stressi vaikuttaa nuorten ruokavalioon, voidaan löytää tekijöitä, joita huomioimalla voidaan edistää nuorten terveyttä ja terveyttä edistävän käyttäytymisen siirtymistä myös aikuisuuteen. Lisäksi tämän opinnäytetyön tulosten avulla voidaan lisätä ymmärrystä stressin vaikutuksista suomalaisten nuorten ruokavaliolle.
2 KIRJALLISUUSKATSAUS
2.1 Stressi
Stressi on elimistön vastaus psykologiseen, fyysiseen tai tunteisiin liittyvään uhkaan (Galvan ja Rahdar 2013) ja voi olla akuuttia tai kroonista (McEwen 1998). Stressijärjestelmässä (eng.
stress system) useat eri aivojen rakenteet havaitsevat yhdessä tapahtuman ja arvioivat sen joko todelliseksi tai mahdolliseksi uhkaksi (Godoy ym. 2018). Stressireaktio syntyy, kun uhkan havaitseminen aiheuttaa välittävien molekyylien vapautumisen ja kiinnittymisen reseptoreihinsa sekä aivoissa että ympäröivässä elimistössä. Stressireaktiossa fysiologisten ja käyttäytymismekanismien kautta kehon tasapainotila pyritään palauttamaan ja edistetään tilanteeseen mukautumista.
Sekä akuutilla että kroonisella stressillä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia (McEwen 1998).
Stressin vaikutuksia määrittelee se, kuinka yksilö hahmottaa tilanteen, ja millainen yleinen terveydentila henkilöllä on. Myös yksilöiden geneettiset ja kehitykselliset erot sekä aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka stressitekijä (stressori) hahmotetaan.
Stressin aiheuttamaan käyttäytymiseen ja fysiologisiin reaktioihin vaikuttaa se, kuinka uhkaavaksi yksilö tulkitsee tilanteen. Esimerkkejä stressin aiheuttamista fyysisistä oireista ovat vatsavaivat, sydämentykytys, pahoinvointi, päänsärky, huimaus tai hikoilu (Mattila 2018).
Psyykkisistä oireista tavallisimpia ovat esimerkiksi ärtymys, jännittyneisyys, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja unihäiriöt.
Stressireaktion aiheuttaja voi olla fyysinen, kemiallinen, fysiologinen, psykologinen tai sosiaalinen (Torres ja Nowson 2007). Stressin aiheuttajaa pidetään fysiologisena, kun se aiheuttaa häiriötä fysiologiseen tilaan ja haittaa elimistön toimintaa (Dayas ym. 2001).
Fysiologista stressiä aiheuttavat esimerkiksi verenvuoto ja tulehdus. Psykologiset stressorit ovat puolestaan yksilön nykyistä tai ennakoitua olotilaa uhkaavia ärsykkeitä, kuten sosiaalinen konflikti, ympäristöstä tuleva negatiivinen ärsyke tai sisäisten tarpeiden täyttymisen epäonnistuminen.
Stressin vaikutuksesta aktivoituvat sekä sympaattinen hermosto että HPA (hypotalamus- aivolisäke-lisämunuaiskuori) -akselin stressivaste (Kalat 2016), jonka tehtävänä on auttaa elimistöä mukautumaan ympäristön muutoksiin (Burke ym. 2005). Sympaattinen hermosto tarkoittaa autonomisen hermoston osaa, jonka aktivoitumisen vaikutuksesta sydämen sykintä
ja verenkierto vilkastuvat, ihon verisuonet supistuvat ja verenpaine nousee (Nienstedt ym.
2009). Vastaavasti sydämen ja toimivien luustolihasten verisuonet laajenevat ja ruoansulatuskanavan liikkeet ja eritystoiminta hidastuvat. Sympaattinen hermosto toimii usein kriisitilanteissa, jolloin vaaditaan ”taistele- tai pakene”-reaktiota. Aktivaatio edistää kudosten hajotusta ja glukoosin vapauttamista energiaksi rasvakudoksesta. Lisäksi aktivaatio edistää heräämistä, valppautta, motivaatiota ja tavoitesuuntautunutta käytöstä (Hannibal ja Bishop 2014). Sympaattisessa hermostossa välittäjäaineina toimivat noradrenaliini ja asetyylikoliini (Nienstedt ym. 2009).
Tieto sekä fyysisestä että psyykkisestä stressistä kulkeutuu hypotalamukseen aivokuoren tai aivorungon ja talamustumakkeiden kautta (Burke ym. 2005). Hypotalamuksen aktivaation vaikutuksesta aivolisäke alkaa erittää adrenokortikotrooppista hormonia (ACTH). ACTH:n vaikutuksesta lisämunuaisen kuori aktivoituu ja alkaa erittää kortisolia (Kalat 2016).
Kortisolitasot nousevat stressitilanteessa äkisti taatakseen energian ja muut yhdisteet, joita vaaditaan stressitilanteesta selviytymiseen (Hannibal ja Bishop 2014). Kortisolin avulla glukoosia ja muita kudosten yhdisteitä aletaan ottaa käyttöön. Lisäksi kohonneet kortisolitasot ehkäisevät tulehdusta ja niiden elimistön osien toimintaa, jotka eivät ole elintärkeitä stressistä selviämiseksi. Kortisolitasot pysyvät stressin kokemisen jälkeen kohonneina useita tunteja.
HPA-akselin aktivaatiossa on usein kolme vaihetta (Burke ym. 2005). Ensimmäinen vaihe on perusaktivaatio, joka kuvaa aktivaatiota stressittömässä tilanteessa. Toinen vaihe on stressin aiheuttama vaste, jolloin kortisolitasot nousevat. Kolmas vaihe on palautumisvaihe, jolloin kortisolitasot palaavat vastaamaan perustasoa ennen stressitekijän ilmaantumista. HPA-akselin toimintaa säädellään hippokampuksen negatiivisen palautejärjestelmän kautta.
Stressistä puhuttaessa käytetään usein käsitteitä allostaattinen kuorma ja allostaasi (Godoy ym.
2018). Allostaattinen kuorma tarkoittaa fysiologista vastetta, joka tapahtuu pitkäaikaisen stressille altistumisen seurauksena. (McEwen 1998). Allostaasi tarkoittaa kykyä ja pystyvyyttä saavuttaa tasapaino, ja allostaasin kautta autonominen hermosto, HPA-akseli ja sydän- ja verisuonielimet sekä aineenvaihduntaan ja immuunivasteeseen liittyvät järjestelmät vastaavat sisäisiin ja ulkoisiin stressitekijöihin ja suojaavat elimistöä. Allostaattisten järjestelmien pitkäaikainen yli- tai aliaktiivisuus voi aiheuttaa allostaattisen kuormituksen. Kuormittavia tilanteita ovat usein esiintyvä stressi ja se, ettei samantyyppiseen ja toistuvaan stressoriin mukauduta, jolloin stressihormoneille altistutaan pitkäaikaisesti. Myös stressireaktion pitkittyminen voi aiheuttaa allostaattista kuormaa. Lisäksi allostaattisen kuorman taustalla voi
olla joltain osin puutteellinen stressireaktio, mikä johtaa muiden järjestelmien ylikuormittumiseen (McEwen 1998).
2.1.1 Stressi ja terveys
Elävät organismit pystyvät sietämään satunnaista kovaa stressiä ja selviämään siitä (Gonzalez ja Miranda-Massari 2014). Normaalissa tilanteessa stressijärjestelmän aktivaatio johtaa adaptiivisiin muutoksiin hormonitoiminnassa, aineenvaihdunnassa ja sydämen ja verisuonten toiminnassa (Pervanidou ja Chrousos 2012). Muutosten avulla pyritään ylläpitämään elimistön tasapainotilaa. Kun ihmiskehon voimavarat on käytetty loppuun, seuraa uupumus, joka voi johtaa pitkäaikaisiin vahinkoihin elimistössä (Gonzalez ja Miranda-Massari 2014).
Stressi voi vaikuttaa terveyteen sekä suorasti että epäsuorasti (Zellner ym. 2006). Epäsuorasti stressi voi vaikuttaa terveyteen muuttamalla terveyskäyttäytymistä, kuten syömiskäyttäytymistä, lisäten tätä kautta esimerkiksi ylipainon ja lihavuuden riskiä (Torres ja Nowson 2007). Stressin kokeminen voi olla yhteydessä myös muihin terveyteen vaikuttaviin tottumuksiin, kuten liikkumattomuuteen (Chandola ym. 2008), tupakointiin (Rosengren ym.
2004, Rosengren ym. 2015) ja alkoholin käyttöön (Rosengren ym. 2015). Stressi on yhdistetty myös yöunien lyhenemiseen, unen pirstaloitumiseen ja mahdollisesti syvän unen määrän vähenemiseen (Åkerstedt 2006).
Stressi on yksi korkean verenpaineen mahdollisista aiheuttajista (Esler ym. 2008, Esler 2009), ja se on yhdistetty myös sepelvaltimotaudin puhkeamiseen (Esler 2009) sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskin lisääntymiseen (Roemmich ym. 2014). Stressin on myös havaittu olevan mahdollisesti osallisena tulehduksellisten suolistosairauksien synnyssä ja pahentavan sekä niiden että ärtyvän suolen oireyhtymän kulkua (Brzozowski ym. 2016). Krooninen stressi on myös yhteydessä muuttuneeseen immuunijärjestelmän aktiivisuuteen (Antoni ja Dhabhar 2019). Tähän liittyy alentunut immuunisuoja, lisääntynyt immuunipuolustuksen heikkeneminen ja lisääntynyt krooninen tulehdus, jotka voivat johtaa nopeutuneeseen syövän ja etäispesäkkeiden kehittymiseen. Stressaavien elämäntapahtumien esiintymisen on myös havaittu olevan yhteydessä nopeutuneeseen HIV:n (Human Immunodeficiency Virus; ihmisen immuunikatovirus) etenemiseen (Leserman ym. 2002, Cohen ym. 2007) ja herpeksen lisääntyneeseen esiintymiseen HIV-potilailla (Pereira ym. 2003). Stressi on mahdollisesti yhteydessä myös tyypin 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän kehitykseen (Bergmann ym.
2014). Stressin on havaittu olevan yhteydessä myös masennusoireiden esiintymiseen (Tennant
2002, Deardorff ym. 2003) ja ennustavan ajan kuluessa lisääntynyttä mielenterveyden ongelmien esiintymistä lapsilla ja nuorilla (Grant ym. 2004).
Sikiöaikana, lapsuudessa ja nuoruudessa ollaan erityisen haavoittuvia koetulle stressille (Pervanidou ja Chrousos 2012). Aikuisiin verrattuna aivojen rakenteet, kuten hippokampus, mantelitumake ja mesokortikolimbinen järjestelmä ovat herkempiä stressin vaikutuksille.
Lapsuudessa koettu stressi voi vaikuttaa murrosiän alkamiseen, kehon lopulliseen kokoon, kehonkoostumukseen ja voi aiheuttaa aikaisin alkavaa ylipainoa, tyypin 2 diabetesta ja metabolista syndroomaa.
Altistuminen krooniselle stressille vaikuttaa kognitioon ja henkiseen hyvinvointiin liittyviin aivorakenteisiin kaikissa elämänvaiheissa (Lupien ym. 2009). Nuorilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu suurempaa perusaktivaatiota ja stressiin liittyvää aktivaatiota HPA-akselilla kroonisen stressin vaikutuksesta. On havaittu merkkejä myös siitä, että ihmisten aivot olisivat nuoruudessa erityisen herkkiä glukokortikoiditasojen nousulle ja siten myös stressille.
Otsalohkon on ajateltu olevan erityisen herkkää aluetta nuoruuden stressille, sillä sen kehitys jatkuu nuoruuden ajan. Aikaisemmin koettu pitkä altistuminen stressille näkyy nuoruudessa esimerkiksi korkeampien glukokortikoiditasojen muodossa. Stressin vaikutuksesta aivojen kehitykseen tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
Stressi on yhdistetty myös epigeneettisiin muutoksiin (Skinner 2014). Epigeneettisillä tekijöillä tarkoitetaan DNA:ta ympäröiviä molekulaarisia tekijöitä ja prosesseja, jotka säätelevät genomin aktiviteettia DNA:n järjestyksestä riippumattomasti (Skinner ym. 2010).
Epigeneettiset prosessien tärkeä tehtävä on antaa elimistön vastata ympäristön vaatimuksiin muuttamalla geenien ilmentymistä (Nilsson ym. 2018). Epigeneettiset muutokset vaikuttavat yli sukupolvien esimerkiksi sairastumiseen (Skinner 2014).
2.1.2 Stressi nuoruudessa
Nuoruus on ajanjakso lapsuuden ja aikuisuuden välillä, ja se määritellään usein ikävuosiksi 10–
24 (Lassi ym. 2017). WHO (Maailman terveysjärjestö) on määritellyt murrosiäksi ikävälin 10–
19 ja nuoruudeksi välin 15–24 vuotta (Das ym. 2017). Nuoriin ihmisiin kuuluvat WHO:n mukaan kaikki 10–24-vuotiaat henkilöt. Lancetin toimikunta on jakanut nuoruuden edelleen kolmeen viiden vuoden ajanjaksoon. Ensimmäinen vaihe on varhaisnuoruus (10–14 vuotta), jota hallitsevat fysiologisesti murrosikä ja seksuaalinen kehitys. Myöhäisnuoruudessa (15–19-
vuotiaana) tapahtuu myös pubertaalista kypsymistä. Nuoreen aikuisuuteen (20–24-vuotiaana) kuuluu aikuisten roolien ja vastuun omaksuminen. Murrosiän alkaminen vaihtelee suuresti yksilöiden ja etnisten väestöjen välillä (Abreu ym. 2016). Lisäksi tyttöjen murrosikä alkaa yleensä poikia aikaisemmin. Esimerkiksi ravitsemustilalla varhaislapsuudessa, lapsuudessa ja ennen murrosiän alkua on merkittävä vaikutus murrosiän kehitykseen (Soliman ym. 2014).
Nuoruus on nopeiden muutosten aikaa fysiologissa, seksuaalisissa, neurologisissa ja käyttäytymiseen liittyvissä tekijöissä (Das ym. 2017). Nuoruudessa tapahtuvat muutokset ovat sekä fyysiseen kehitykseen liittyviä että myös kognitiivista ja psykososiaalista kehittymistä kohti aikuisuutta (Byrne ym. 2007). Muutokset ylittävät joidenkin nuorten sietokyvyn, ja tästä seuraa stressiä. Nuoruudessa itsetietoisuus ja herkkyys kasvavat, mikä voi puolestaan lisätä stressille reagoimista (Roemmich ym. 2014). Lisäksi nuorten kognitiivinen kypsyys ei ole vielä täysin kehittynyt, eikä heillä ole aikuisten elämänkokemusta, joten herkistyminen ympäristön stressille on todennäköisempää kuin aikuisilla.
Stressireaktion aiheuttaja voi olla fyysinen, kemiallinen, fysiologinen, psykologinen tai sosiaalinen (Torres ja Nowson 2007). Nuoret kohtaavat päivittäin monia stressoreita (Roemmich ym. 2014). Nuoruudessa stressiä voivat aiheuttaa esimerkiksi perheeseen ja ystävyys- tai seurustelusuhteisiin liittyvät sosiaaliset tekijät ja itsenäistyminen (Galvan ja Rahdar 2013), kuten kiusaaminen, ympäristön odotukset koulumenestyksestä, joukkoon mahtuminen ja ihmissuhdeongelmat (Roemmich ym. 2014). Myös koulun ja opiskelun aiheuttama kuorma aiheuttaa nuorille stressiä. Stressinaiheuttajia voivat olla myös esimerkiksi traumaattiset tapahtumat, pitkäaikaissairaus, jatkuva melulle altistuminen tai läheisen menetys (Grant ym. 2003). Stressin kokemisella nuoruudessa on havaittu sukupuolten välisiä eroja (Rudolph 2002). Tytöt kokevat enemmän stressiä perheessä ja ystävyyssuhteissaan kuin pojat ja kokevan perheessä ja ystävyyssuhteissa enemmän negatiivisia tapahtumia. Tyttöjen on lisäksi havaittu kokevan negatiiviset sisäiset tapahtumat stressaavampina. Pojat kuitenkin raportoivat tyttöjä enemmän stressaavia tapahtumia.
Kouluterveyskysely on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen joka toinen vuosi toteuttama kyselytutkimus (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019c). Kouluterveyskysely toteutetaan koko Suomessa, ja siihen osallistuvat ala-asteelta neljännen ja viidennen vuosiluokan oppilaat ja heidän vanhempansa, yläasteelta kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan oppilaat ja lukion ja ammatillisen oppilaitoksen ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat.
Kouluterveyskyselyn avulla suomalaisten nuorten hyvinvoinnista, koulunkäynnistä,
terveydestä ja avunsaannista saadaan seurantatietoa. Kouluterveyskysely selvittää laajasti myös yleisesti stressiä aiheuttavien tekijöiden, kuten koulu-uupumuksen, kiusaamisen, yksinäisyyden ja hallinnan tunteen esiintymistä suomalaisilla nuorilla (Halme ym. 2018).
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan 15,8 % suomalaisista kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista nuorista kärsi koulu-uupumuksesta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a). Koulu-uupumus tarkoittaa opiskeluun liittyvää ja pitkittynyttä stressioireyhtymää (Salmela-Aro 2010). Koulu-uupumukseen liittyy usein opiskeluihin liittyvää kyynisyyttä, riittämättömyyden tunteita ja väsymystä. Lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista 15,5 % kärsi koulu-uupumuksesta vuonna 2019 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a).
Ammatillisessa oppilaitoksessa koulu-uupumusta koetaan vähemmän. Kouluterveyskyselyn mukaan tytöt kokevat koulu-uupumusta enemmän ja useammin kuin pojat.
Koulukiusaamista koki vähintään kerran viikossa 6 % kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista nuorista vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn mukaan (Halme ym. 2018). Lukion ensimmäisten kahden vuoden opiskelijoista koulukiusaamista koki viikoittain 1 % ja ammatillisessa oppilaitoksessa 3 %. Syrjivää kiusaamista koki koulussa tai vapaa-ajalla 24 % kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista. Lukiolaisten ja ammattikoululaisten keskuudessa syrjivä kiusaaminen oli vähäisempää (11 % ja 13 %).
Kouluterveyskyselyn mukaan noin joka kymmenes suomalainen nuori koki itsensä yksinäiseksi, ja tytöt kokivat itsensä yksinäiseksi poikia useammin (Halme ym. 2018). Pojat olivat tyttöjä useammin ilman yhtään läheistä ystävää. Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista pojista 11 %:lla ja tytöistä 6 %:lla ei ollut yhtään läheistä ystävää. Lisäksi kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista tytöistä lähes kolmannes (30 %) oli kokenut edellisen vuoden aikana seksuaalista häirintää, pojista 12 %. Häirinnän määrässä ei tapahtunut merkittävää muutosta siirryttäessä lukioon ja ammattikouluun.
Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista 26,9 % (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020a) ja lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 28,3 % oli kokenut viimeisen kahden viikon aikana vahvaa positiivista mielenterveyttä vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn mukaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020b). Vahvaa positiivista mielenterveyttä kuvaavassa indikaattorissa selvitettiin nuorten ajatuksia ja tunteita esimerkiksi liittyen toiveikkuuteen, rentoutuneisuuteen, kokemukseen
hyödyllisyydestä, ongelmien käsittelyyn, ajattelun selkeyteen ja läheisyyden kokemiseen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020a, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020b).
2.2 Nuorten ruokavaliotekijät
Nuoruudessa pituuskasvu lisääntyy viidenneksellä, ruumiinpaino kaksinkertaistuu, 40–60 % luun huippumassasta saavutetaan ja lihasmassa sekä verimäärä kasvavat (Corkins ym. 2016).
Lisäksi sydämen, aivojen, keuhkojen, maksan ja munuaisten koko kasvaa. Koska nuoruus on nopean kasvun aikaa, myös riittävä ravitsemus nuoruudessa on tärkeää (Das ym. 2017).
Nuorten kohdalla yleisimpiä ravitsemukseen liittyviä ongelmia maailmassa ovat proteiini- ja energia-vajaaravitsemus, raudanpuute ja ylipaino. Useissa matala- ja keskituloisissa valtioissa ongelmia ovat nykyään vajaaravitsemuksen ja aliravitsemuksen lisäksi myös ylipaino ja lihavuus.
Nuoruuden kasvupyrähdys vaatii nopeaa kudosten laajenemista, mikä puolestaan lisää tiettyjen ravintoaineiden tarvetta (Das ym. 2017). Poikkijuovaisen lihaksen kasvuun tarvitaan aminohappoja ja luuston kasvuun vaaditaan kalsiumin ja D-vitamiinin riittävää saantia.
Nuoruudessa ravintoaineiden ja energiantarpeeseen vaikuttaa enemmän murrosiän vaihe kuin kronologinen ikä (Corkins ym. 2016). Suomalaisista ravitsemussuosituksista (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019) löytyvät eri ikävaiheissa olevien nuorten eri ravintoaineiden tarkat saantisuositukset.
Ravitsemukseen vaikuttavia tekijöitä voidaan jaotella esimerkiksi käyttäytymis-, sosiodemografiisiin ja ympäristötekijöihin (Lassi ym. 2017) tai henkilökohtaisiin, ympäristö- ja makrosysteemiin liittyviin tekijöihin (Das ym. 2017). Käyttäytymistekijät tarkoittavat käyttäytymismalleja ja tapoja liittyen esimerkiksi annosten koon valintaan, juomien kulutukseen tai ateriarytmiin ja esimerkiksi syömiseen samalla, kun katselee televisiota.
Sosiodemografisilla tekijöillä tarkoitetaan sosioekonomista tilannetta, ikää, sukupuolta ja asuinpaikkaa. Henkilökohtaisia tekijöitä ovat asenteet, uskomukset, mieltymykset, luottamus omiin kykyihin ja biologiset muutokset (Das ym. 2017). Lasten ja nuorten ruokavalioon ja ravitsemukseen vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi vanhempien ruokatottumukset, äidin koulutus, kodin ulkopuolella syömisen määrä (Lassi ym. 2017), ystävät, ikätoverien verkostot, koulu, pikaruokapaikat ja sosiaaliset sekä kulttuuriset normit (Das ym. 2017).
Makrosysteemiin liittyviä tekijöitä ovat ruoan saatavuus, tuotanto, jakelu, joukkotiedostusvälineet ja mainostaminen. Nuoruudessa itsenäisyyden määrä ja ikätovereiden
merkitys lisääntyvät liittyen ruoan valintaan (Lassi ym. 2017, Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019), ja nuoruudessa muodostuneet tavat siirtyvät usein myös aikuisuuteen (Craigie ym. 2011, Due ym. 2011).
2.2.1 Suomalaisten nuorten ruokavalio
Suomalaisten nuorten ruokavaliota on tutkittu useissa poikkileikkaustutkimuksissa (Hoppu ym.
2010, Mäki ym. 2010, Tilles-Tirkkonen ym. 2015, Fismen ym. 2016, de Oliveira Figueiredo ym. 2019, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a). De Oliveira Figueiredon ym. (2019) tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan suomalaisten 9–14-vuotiaiden varhaisnuorten ruokailutottumuksia osana Fin-HIT-tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 10 596 suomalaista nuorta, joista 75,7 %:lla oli säännöllinen ateriarytmi. Aamupalan söi säännöllisesti 81 % tutkittavista. Tutkimuksessa löydettiin myönteinen yhteys epäterveellisten ruokailutottumusten ja epäsäännöllisten aamupalan ja muiden aterioiden syömisen välillä. Lisäksi vanhemmilla nuorilla esiintyi enemmän epäsäännöllistä aterioiden ja aamupalan syömistä.
Verrattaessa vuoden 2017 ja 2019 Kouluterveyskyselyjen tuloksia sekä koululounaan että aamupalan syöminen on nuorten keskuudessa vähentynyt (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019b). Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista nuorista 10,5 % ei syönyt aamupalaa kertaakaan kouluviikon aikana. Viitenä päivänä viikossa aamupalan söi 58,6 %. Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien vastaavat luvut olivat 14,4 ja 47,1 % ja lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden 7,5 ja 64,7 %. LATE- tutkimuksessa (Lasten terveys -tutkimus) kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista 65
% söi arkiaamuisin aamupalan (Mäki ym. 2010). Koululounasta ei syönyt päivittäin kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 36,6 %, lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista 30,3 % ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista 36,4 % (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a).
Hopun ym. (2010) tutkimuksessa koululounaan raportoi syövänsä 71 % nuorista. Tilles- Tirkkonen ym. (2015) havaitsivat, että suomalaisista nuorista vain 12 % söi suomalaisten ravitsemussuositusten mukaisen koululounaan säännöllisesti.
Hopun ym. (2010) tutkimuksessa 40 % tytöistä ja 28 % pojista raportoi syövänsä tuoreita kasviksia päivittäin. Hedelmiä käytti päivittäin 32 % tytöistä ja 23 % pojista. Päivittäisestä energiansaannista 41 % saatiin välipaloista. Sokeria saatiin päivittäin suosituksia enemmän, ja kuidun, raudan, D-vitamiinin ja folaatin saannit olivat keskimäärin suositeltuja määriä matalampia. Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn mukaan marjoja tai hedelmiä söi harvemmin
kuin kuutena päivänä viikossa kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 79,7 %, ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 89,6 % ja lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista 73,6
% (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a). Harvemmin kuin kuutena päivänä viikossa kasviksia syövien nuorten osuudet olivat vastaavissa ryhmissä 83,4 %, 91,1 % ja 75,7 %. Myös HBSC (Health Behaviour in School-Aged Children) -tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisista nuorista vain 22,2 % söi päivittäin hedelmiä ja 24,8 % käytti päivittäin kasviksia (Fismen ym. 2016). Tulos oli tutkimuksen neljästä Pohjoismaasta matalin. Suomalaisista nuorista 5 % käytti virvoitusjuomia ja 3,9 % makeisia päivittäin. LATE-tutkimukseen osallistuneista nuorista 30 % käytti päivittäin hedelmiä (Mäki ym. 2010). De Oliveira Figueredon ym. (2019) tutkimuksessa 32,7 % raportoi syövänsä hedelmiä ja marjoja ja 40,1 % kasviksia ainakin kerran päivässä. Tutkittavista 29 % söi tummaa jyväleipää vähintään kerran päivässä ja 66,1 % käytti maitoa tai piimää useita kertoja päivässä. Nuorista 34,7 % käytti sokerisia juomia useammin kuin kerran viikossa ja 4,9 % käytti virvoitusjuomia vähintään 5–6 kertaa viikossa.
Yhteenvetona todettakoon, että aiempien tutkimusten perusteella suurimpia haasteita suomalaisten nuorten ruokavaliossa ovat koululounaan ja aamupalan säännöllinen syöminen (Hoppu ym. 2010, Mäki ym. 2010, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a). Lisäksi haasteita on riittävässä hedelmien, marjojen ja kasvisten nauttimisessa (Hoppu ym. 2010, Fismen ym.
2016, de Oliveira Figueredo ym. 2019, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019a) ja sokerin saannin pitämisessä suositellulla tasolla (Hoppu ym. 2010).
2.3 Stressin yhteys nuorten ruokavaliotekijöihin
Tutkimus stressin vaikutuksista nuorten ruokavalioon on toistaiseksi melko vähäistä.
Tutkimuksista suurin osa on poikkileikkaustutkimuksia (Taulukko 1), joita kuvaillaan seuraavaksi tässä tutkielmassa. Lisäksi käydään läpi näiden tutkimusten tuloksia etenkin siitä näkökulmasta, että löytyikö yhteyksiä stressin ja ruoankäytön välillä, mutta mukaan otettiin myös tutkimuksia muihin ruokavaliotekijöihin, kuten syömiskäyttäytymiseen liittyen.
2.3.1 Havainnoivat tutkimukset
Kirjallisuuskatsauksen havainnoivista tutkimuksista neljä toteutettiin 10–14-vuotiailla ja kahdeksan tutkimusta sekä 15–19-vuotiailla että 20–24-vuotiailla (Taulukko 1). Tutkimuksia on tehty Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa ja tutkimusten otoskoot vaihtelevat välillä
25–6 945. Tutkimukset eroavat tutkimusmenetelmiltään varsinkin stressin ja ruoankäytön mittaamisen osalta. Tutkimuksista neljässä tutkittiin ainoastaan tyttöjä.
Tähän kirjallisuuskatsaukseen valituissa havainnoivissa tutkimuksissa käytettiin koetun stressin mittaamiseksi suurimmaksi osaksi erilaisia kyselyitä, jotka vaihtelivat laajuudeltaan ja stressin kategorioiltaan (Taulukko 1). PSS (Perceived Stress Scale) -kyselyä käytettiin koetun stressin mittaamiseksi kirjallisuuskatsauksessa kuudessa tutkimuksessa (Taulukko 1). PSS- kysely on alun perin 14-kohtainen kysely, joka suunniteltiin mittaamaan, kuinka stressaavana henkilö on kokenut elämänsä viimeisen kuukauden aikana (Cohen ym. 1983). Myöhemmin PSS-kyselystä on kehitetty myös lyhyemmät versiot, joissa on 10 ja 4 kohtaa (Nielsen ym.
2016). Austin ym. (2009) käyttivät stressin määrän selvittämiseksi PSS-kyselyn lisäksi Seidmanin ym. (1995) luomaa DHMS (Daily Hassles Microsystem Scale) -kyselyä, jossa arvioidaan perheen, ikätovereiden, koulun ja naapuruston päivittäisiä stressaavia tapahtumia (eng. daily hassles). Daily hassles viittaa ”ärsyttäviin, turhauttaviin ja stressiä aiheuttaviin vaatimuksiin, jotka luonnehtivat jokapäiväisiä tapahtumia ympäristön kanssa” (Kanner ym.
1981). Esimerkkejä päivittäisistä, stressiä aiheuttavista tapahtumista ovat tavaroiden hukkaaminen, liikenneruuhkat, pettymykset ja riidat.
Muissa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa käytetyissä stressikyselyissä stressikategoriat vaihtelivat kolmesta kategoriasta kymmeneen ja kysymysten määrät noin 40:stä kysymyksestä 75:n kysymykseen. Yhdessä tutkimuksessa stressiä selvitettiin osana DASS (Depression, Anxiety and Stress Scale) -21-kyselyä seitsemän kysymyksen avulla (Tajik ym. 2016).
Kahdessa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa stressin kokemista selvitettiin yhden kysymyksen avulla (Zellner ym. 2006, Errisuriz ym. 2016). Esimerkiksi Errisuriz ym. (2016) selvittivät stressin kokemista pyytämällä tutkittavia arvioimaan asteikolla 1–10 edellisen kuukauden aikana keskimäärin koettua stressiä. Kolmessa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa ei selvitetty ollenkaan koettua stressiä, vaan tutkittavat arvioivat itse stressin vaikutusta syömisen määrään (Oliver ja Wardle 1999, Wallis ja Hetherington 2009, Jääskeläinen ym.
2014). Macht ym. (2005) käyttivät stressin määrittämiseen muista tutkimuksista selkeästi poikkeavaa menetelmää, jossa tutkittavat raportoivat koettua stressiä kymmenen kertaa päivässä määrättyinä ajanjaksoina.
Ruonkäytön mittaamiseksi seitsemässä kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa käytettiin frekvenssityyppisiä kyselyitä (Cartwrigth ym. 2003, Jeong ja Kim 2007, Liu ym. 2007, Mikolajczyk ym. 2009, Kim ym. 2013, Jääskeläinen ym. 2014, Errisuriz ym. 2016).
Frekvenssityyppisten ruoankäyttökyselyiden tavoitteena on selvittää sitä, kuinka usein tutkittavat yleensä käyttävät eri elintarvikkeita ja ruokalajeja tietyn ajanjakson, kuten puolen vuoden kuluessa (Aro ym. 2012). Kaikissa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa, joissa käytettiin frekvenssianalyysiä, frekvenssianalyysi oli keskittynyt tiettyihin ruokaryhmiin.
Esimerkiksi Kimin ym. (2013) käyttämä frekvenssikysely sisälsi ainoastaan sokerin käytön, Cartwrightin ym. (2003) kysely rasvaisten ruokien, hedelmien ja kasvisten sekä aamiaisen ja välipalojen syömisen ja Jeongin ja Kimin (2007) kysely välipalojen syömisen.
Viidessä kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista ruoankäyttöä selvitettiin siitä näkökulmasta, kuinka stressin raportoitiin itse vaikuttavan syömiseen (Oliver ja Wardle 1999, Kandiah ym.
2006, Zellner ym. 2006, Wallis ja Hetherington 2009, Kim ym. 2013). Esimerkiksi Zellner ym.
(2006) käyttivät tutkimuksessa Eating When Stressed Questionnaire -kyselyä, jossa selvitettiin, muuttuuko henkilön syömiskäyttäytyminen yleensä stressin aikana ja erityisiä ruokia, joiden syöminen lisääntyy stressin aikana. Lisäksi kysyttiin, olivatko ruuat, joiden syömistä henkilö lisäsi stressaantuneena sellaisia, joita normaalisti vältteli, ja miksi juuri tiettyjä ruokia syötiin stressaantuneena. Kandiah ym. (2006) tutkimuksessa selvitettiin myös ruokailutottumuksia, kuten ateriarytmiä ja välipalojen syömistä.
Son ym. (2014) tutkimus sisälsi yhdeksän kysymystä ruokailutavoista ja arviointi tapahtui viisiportaisella Likertin asteikolla. Austin ym. (2009) käyttivät tutkimuksessaan pohjana AFHC (Adolescent Food Habits Checklist) -kyselyä mittaamaan ruokavalion laatua. Kysely sisältää 23 totta vai tarua -kysymystä liittyen ruokailutottumuksiin ja sillä on havaittu olevan hyvä konvergentti validiteetti ja korkea reliabiliteetti (Johnson ym. 2002). Pollard ym. (1995) tutkimuksessa käytettiin FCQ (The Food Choice Questionnaire) -kyselyä selvittämään syitä ruokien valinnoille. Kysely sisältää yhteensä 36 kysymystä, jotka jakautuvat yhdeksään faktoriin (Steptoe ym. 1995). De Vriendt ym. (2012) selvittivät ruoankäyttöä kahden päivän ruokavaliohaastattelun avulla ja Pollard ym. (1995) yhden päivän haastattelulla. Macht ym.
(2005) tutkimuksessa tutkittavat puolestaan raportoivat syömiskäyttäytymistään ja motivaatiotaan syödä 10 kertaa kahden päivän ajan.
Taulukko 1. Koetun stressin yhteys nuorten ruokavaliotekijöihin havainnoivissa tutkimuksissa.
Viite, vuosi,
maa N Sukupuoli Iän ka1) (sd2))
tai ikäjakauma Menetelmä Stressin mittaus Ruokavaliotekijöiden
mittaus Stressin yhteys ruokavaliotekijöihin Pollard ym.
1995
Iso-Britannia
179 koe: 51 naista 64 miestä ei koetta:
48 naista 16 miestä
22,3 Seuranta3) PSS10 (edellinen vk), GHQ4),
koestressi asteikolla 20–80
FCQ5),
24 tunnin haastattelu
Ei merkitseviä eroja ruokailutottumuksissa.
Oliver ja Wardle 1999 Iso-Britannia
212 149 naista 63 miestä
24,4 (7,3) PL6) Stressin aiheuttama syömisen muutos
Stressin aiheuttama syömisen muutos
42 %:a lisäsi syömistään stressistä johtuen, 38 %:a vähensi.
73 %:a söi välipaloja enemmän stressaantuneena.
Cartwright ym. 2003 Iso-Britannia
4 320 1 742 tyttöä 2 578 poikaa
11,8 (0,4)
PL PSS47) Frekvenssikysely rasvaisista
ruoista, lisäksi hedelmien ja vihannesten, aamiaisen ja välipalojen syöminen
↑ epäterveelliseen syömiseen: ↑ rasvainen ruoka**, ↓ hedelmien ja vihannesten käyttöön**; ↑ välipalojen*
ja ↓ aamupalan syöntiin**
Macht ym.
2005 Saksa
42 Kontrolliryhmä 20, koeryhmä 22. Ei tietoa sukupuolista
24,0 (3,0) PL, kahden ryhmän vertailu
3–4 vk ja 3–4 vrk ennen koejaksoa, 10x/vrk kahden vrk ajan tunnetilan raportointi
3–4 vk ja 3–4 vrk ennen koejaksoa, 10x/vrk kahden vrk ajan: motivaatio syödä ja syömiskäyttäytyminen
Ei merkitseviä yhteyksiä.
Kandiah ym.
2006 USA
227 Naisia 17–21 v. 83 %,
22–26 v. 17 %
PL Tämänhetkinen stressi osana kyselyä
Ruokailutottumusten
selvittäminen osana kyselyä, lisäksi ruoat, joita syö, kun on stressaantunut ja joita syö, kun ei ole stressiä
81 %:lla ruokahalu muuttui, heistä 63
%:lla ruokahalu nousi, 37 %:lla laski.
Ruokahalun nousu ↑ erilaisten ruokalajien ja makeiden ruokien käyttöön. Stressaavassa tilanteessa valitut ruokavaihtoehdot kapenivat jokaisessa kategoriassa*.
Jeong ja Kim 2007
Korea
350 Tyttöjä 8-luokka:
56,6 %, 9-luokka:
43,4 %
PL 45 kysymystä, 7
kategoriaa
8 kysymystä aterioiden säännöllisyydestä ja välipaloista sekä ylensyönnistä,
frekvenssikysely välipaloista
↑: Ylensyömiseen**, yövälipalojen** ja välipalojen määrään**, energian-**, hiilihydraattien** ja natriumin saantiin
** välipaloista ja ruokailutottumusten epäsäännöllisyyteen**
(jatkuu)
Taulukko 1, jatkuu Viite, vuosi, maa
N Sukupuoli Iän ka1) (sd2)) tai ikäjakauma
Menetelmä Stressin mittaus Ruokavaliotekijöiden mittaus
Stressin yhteys ruokavaliotekijöihin Liu ym. 2007
Kiina
2 579 1 086 naista 1 493 miestä
20,4 PL Muokattu PSS10 Frekvenssikysely ↑ valmisruokien**, ↑ välipalojen* ja ↓ hedelmien** käyttöön.
Austin ym.
2009 USA
25 15 tyttöä 10 poikaa
16,2 (1,6) PL, kaksi mittausta 1 kk väli
PSS10, DHMS8) AFHC9) T10): ↓ ruokavalion laatuun*
P11): ei merkitseviä yhteyksiä.
Mikolajczyk ym. 2009 Puola, Saksa ja Bulgaria
1 839 1 194 naista 645 miestä
20,6 (2,3) PL PSS 14 Frekvenssikysely,
12 muuttujaa
Miehet: ei merkitseviä yhteyksiä.
Naiset: ↑ hiilihydraattipitoisten ruokien* (makeiset ja
napostelutuotteet), ↓ hedelmien**, salaattien** ja kasvisten** ↓ lihan*, kalan** ja maitotuotteiden käyttöön**.
De Vriendt ym. 2012 Eurooppa
704 434 tyttöä 270 poikaa
14,8 (1,2) PL ASQ12) 24 tunnin haastattelu kahden
päivän ajan
↓ ruokavalion laatuun** T: ↓
ruokavalion monipuolisuuteen* ja P: ↓ ruokavalion tasapainoon**
Kim ym.
2013 Korea
333 131 tyttöä 202 poikaa
17,4 (1,2) PL ASS13) Frekvenssikysely sokerista
(edellinen kk), stressin vaikutus syömistottumuksiin
↑ Isompiin aterioihin*, useammin ja enemmän sokeria konditoriatuotteista*, suklaasta ja makeisista* ja enemmän sokeria leivistä* ja juomista*
Jääskeläinen ym. 2014 Suomi
6 945 3 598 tyttöä 3 347 poikaa
16,0 PL Yksi kysymys osana
Ways of Coping Checklist -kyselyä
Frekvenssikysely viimeisen puolen vuoden aikaisesta syömisestä
Stressisyöjiä T: 43 % P: 15 %.
Stressisyöjät nauttivat useammin:
P: hampurilaiset ja pitsa*, suklaa*, makkarat*, makeiset*
T: suklaa**, makeiset ** light-limsat*, alkoholi**, tupakka**, ei-yhteinen syöminen** yleisempää.
Son ym.
2014 Korea ja Kiina
448 Tyttöjä 16,3 PL Kysely elämän
stressistä, 40 kysymystä
9 kysymystä ruokailutavoista, yhteispisteet laskettiin
↓ ruokailutottumuksiin sekä korealaisilla* että kiinalaisilla**
(jatkuu)
Taulukko 1, jatkuu Viite, vuosi, maa
N Sukupuoli Iän ka1) (sd2)) tai ikäjakauma
Menetelmä Stressin mittaus Ruokavaliotekijöiden mittaus
Stressin yhteys ruokavaliotekijöihin Errisuriz ym.
2016 USA
613 368 naista 245 miestä
18,9 PL Yksi kysymys:
Viimeisen 30 vrk aikana koettu stressi
Frekvenssikysely edellisen viikon ruoista
↑ kahvin**, energiajuomien**, suolaisten välipalojen*,
pakasteaterioiden**, virvoitusjuomien*
ja pikaruuan* käyttöön.
Tajik ym.
2016 Malesia
1 565 803 tyttöä 762 poikaa
13,7 (0,8) PL DASS-2114)
seitsemän kysymystä
EBQ15) Lievä tai kohtuullinen stressi:
Tutkittavat söivät todennäköisemmin
> 4 vrk/vk päivällisen ja kodin ulkopuolella ja epätodennäköisemmin aamiaista 4–7 vrk/vk (verrattuna normaaliin stressitasoon).
↑ = myönteinen yhteys; ↓ = käänteinen yhteys; * P < 0,05; ** P < 0,01; 1) Keskiarvo; 2) Keskihajonta; 3) Ryhmää, joka teki kokeita lukukauden lopussa, verrattiin ryhmään, jolla ei kokeita. Kaksi mittausta, 2–3 kk ennen koeaikaa ja kerran 2 viikon aikana koeajan alusta (kontrollilla sopivan ajan kuluessa; 4) General Health Questionnaire; 5) Food Choice Questionnaire; 6) Poikkileikkaustutkimus; 7) Perceived stress scale (PSS4 sisältää neljä, PSS10 kymmenen ja PSS14 14 kysymystä); 8) Daily Hassles Microsystem Scale; 9) Adolescent Food Habits Checklist; 10) Tytöt; 11) Pojat; 12) Adolescent Stress Questionnaire; 13) Academic Stress Scale; 14) Depression, Anxiety and Stress Scale; 15) Eating Behaviour Questionnaire.
2.3.2 Koetun stressin yhteys ruokavaliotekijöihin havainnoivissa tutkimuksissa
Kirjallisuuskatsauksen havainnoivissa tutkimuksissa havaittiin koetun stressin olevan myönteisessä yhteydessä suurempaan annoskokoon (Kim ym. 2013) ja korkeampaan energiansaantiin sekä ylensyömiseen (Jeong ja Kim 2007). Kahdessa tutkimuksessa, joissa tutkittavat raportoivat itse stressin vaikutusta syömiseen, havaittiin, että tytöt raportoivat useammin syömisen lisääntymistä verrattuna poikiin (Zellner ym. 2006, Jääskeläinen ym.
2014), kun taas yhdessä tutkimuksessa ei havaittu merkitsevää eroa sukupuolten välillä (Oliver ja Wardle 1998). Jääskeläinen ym. (2014) havaitsivat, että tytöistä 43 % ja pojista 15 % raportoi olevansa ”stressisyöjiä” eli lisäävänsä syömistä stressin vaikutuksesta. Oliverin ja Wardlen (1998) tutkimuksessa 42 % raportoi syövänsä stressaantuneena enemmän ja 38 % vähemmän kuin normaalisti. Tutkittavista 73 % kertoi syövänsä stressaantuneena enemmän välipaloja.
Kandiah ym. (2006) tutkimuksessa, jossa kaikki tutkittavat olivat naisia, tutkittavista 81 % raportoi ruokahalunsa muuttuvan stressaantuneena, ja heistä 63 %:lla ruokahalu nousi ja 37
%:lla laski.
Stressisyöjiksi itsensä raportoineilla pojilla oli ruokavaliossaan useammin hampurilaisia ja pitsaa, suklaata, makeisia, makkaraa, ja he ahmivat useammin kuin ei-stressisyöjät (Jääskeläinen ym. 2014). Tytöistä stressisyöjillä oli yleisempää suklaan, makeisten, light- virvoitusjuomien ja alkoholin käyttö sekä ahmiminen ja harvempi syöminen yhdessä perheen kanssa. Kandiah ym. (2006) tutkimuksessa havaittiin, että stressin aiheuttama ruokahalun nousu lisäsi erityisesti erilaisten aterioiden (esimerkiksi pitsat, hampurilaiset ja etninen ruoka) ja makeiden ruokien syömistä. Erilaisten ruokien valinnat kapenivat stressin vaikutuksesta jokaisessa ruokaryhmässä.
Koetun stressin yhteyttä ruokavalion kokonaislaatuun on selvitetty neljässä tutkimuksessa.
Austinin ym. (2009) tutkimuksen yhdysvaltalaisten urbaanien alueiden nuorilla tytöillä havaittiin koetun stressin olevan yhteydessä huonompaan ruokavalion kokonaislaatuun ja Sonin ym. (2004) tutkimuksen korealaisilla ja kiinalaisilla tytöillä havaittiin matalamman stressin olevan yhteydessä parempaan ruokavalion laatuun. Cartwrightin ym. (2003) tutkimuksessa korkeamman koetun stressin havaittiin olevan yhteydessä huonompaan ruokavalion laatuun rasvaisen ruoan syömisen, hedelmien ja vihannesten käytön, välipalojen syömisen ja aamupalan syömisen osalta englantilaisilla tytöillä ja pojilla. Euroopassa toteutetussa HELENA-tutkimuksessa (Healthy Lifestyle in Europe by Nutrition in Adolescence) havaittiin, että korkeampi koettu stressi oli käänteisessä yhteydessä kokonaisruokavalion laatuun sekä
tytöillä että pojilla (De Vriendt ym. 2012). Tytöillä stressipisteet olivat lisäksi käänteisessä yhteydessä ruokavalion monipuolisuuteen ja pojilla laatuun ja tasapainoisuuteen.
Useassa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa havaittiin korkeamman koetun stressin olevan yhteydessä lisääntyneeseen välipalojen syömiseen (Cartwright ym. 2003, Jeong ja Kim 2007, Liu ym. 2007, Errisuriz ym. 2016). Stressin kokemisen havaittiin olevan myönteisessä yhteydessä myös suurempaan sokerin kokonaissaantiin (Kim ym. 2013), energiajuomien, kahvin ja virvoitusjuomien (Errisuriz ym. 2016), valmisruokien (Liu ym. 2007, Errisuriz ym.
2016) ja pikaruoan (Errisuriz ym. 2016) käyttöön. Koetun stressin havaittiin myös olevan käänteisessä yhteydessä hedelmien (Cartwright ym. 2003, Liu ym. 2007) ja vihannesten käyttöön (Cartwright ym. 2003) ruokavaliossa sekä lisäävän epäsäännöllisyyttä säännöllisissä ruokailutottumuksissa (Jeong ja Kim 2007).
Kahdessa tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä koetun stressin ja ruokavaliotekijöiden välillä (Pollard ym. 1995, Macht ym. 2005). Molemmissa tutkimuksissa vertailtiin kahta ryhmää, joista toisella oli lähestyvä koe ja toisella ei. Tutkimukset erosivat muista kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista tutkimusasetelmaltaan, sillä tutkimuksissa selvitettiin pikemminkin akuutin koestressin kuin yleisesti koetun stressin vaikutusta ruokavalioon.
Kaiken kaikkiaan kirjallisuuskatsauksen poikkileikkaustutkimusten perusteella suurempi stressi vaikuttaisi olevan yhteydessä heikompaan ruokavalion laatuun (Cartwright ym. 2003, Son ym. 2004, Austin ym. 2009, De Vriendt ym. 2012), suurempaan naposteluun ja välipalojen syömiseen (Cartwright ym. 2003, Jeong ja Kim 2007, Liu ym. 2007, Errisuriz ym. 2016), yksittäisten, epäterveellisten elintarvikkeiden runsaampaan nauttimiseen (Liu ym. 2007, Kim ym. 2013, Errisuriz ym. 2016) ja vähäisempään kasvisten ja hedelmien käyttöön (Cartwright ym. 2003, Liu ym. 2007). Kaikissa tutkimuksissa stressin ei ole kuitenkaan havaittu olevan yhteydessä ruokailutottumuksiin (Pollard ym. 1995, Macht ym. 2005). Lisäksi stressin on raportoitu sekä lisäävän että vähentävän syömisen määrää (Oliver ja Wardle 1998, Kandiah ym.
2006, Jääskeläinen ym. 2014).
2.3.3 Havainnoivat tutkimukset koetun stressin ja syömiskäyttäytymisen yhteydestä
Syömiskäyttäytymiseen vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät (Grimm ja Steinle 2011). Yhteensä seitsemässä kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa selvitettiin stressin yhteyttä syömiskäyttäytymiseen (Taulukko 2). Tutkimuksista neljässä syömiskäyttäytymisen
mittaamiseksi käytettiin DEBQ-kyselyä (Dutch Eating Behavior Questionnaire) (Nguyen- Rodriguez ym. 2008, Wallis ja Hetherington 2009, Hou ym. 2013, Tan ja Chow, 2014). Kysely mittaa tunnesyömistä, ulkoisten ärsykkeiden aiheuttamaa syömistä (eng. external eating) ja rajoittavaa syömistä (restrained eating) (van Strien ym. 1986). Kysely sisältää yhteensä 33 kysymystä, 10 sekä ulkoisesta että rajoittuneesta syömisestä ja yhteensä 13 kysymystä kahdesta eri tunnesyömisen ulottuvuudesta, joita arvioidaan viisiportaisella asteikolla. Zellnerin ym.
(2006) tutkimuksessa syömisen tietoista rajoittamista selvitettiin käyttämällä Restraint Scale - kyselyä ja kahdessa tutkimuksessa selvitettiin yksittäisten kysymysten avulla stressin yhteyttä painon kontrolloimiseen tähtäävään käytökseen ja ahmimiseen (Taulukko 2).
Syömiskäyttäytymistä selvittäneissä tutkimuksissa havaittiin, että stressin kokeminen oli myönteisessä yhteydessä kohonneeseen riskiin tietoisesti rajoitettuun syömiseen, tunnesyömiseen (Nguyen-Rodriguez ym. 2008, Hou ym. 2013, Tan ja Chow 2014) ja ulkoisten ärsykkeiden aiheuttamaan syömisen lisääntymiseen (Hou ym. 2013). Wallis ja Hetherington (2009) havaitsivat, että ainoastaan tunnesyöjillä välipalojen syöminen lisääntyi stressin vaikutuksesta. Stressin vaikutuksesta syömistään lisäävillä tytöillä ja pojilla havaittiin myös yleisempi tiukan dieetin käyttö painonhallinnassa verrattuna niihin, jotka eivät raportoineet lisäävänsä syömistä stressin vaikutuksesta (Oliver ja Wardle 1998, Jääskeläinen ym. 2014).
Taulukko 2. Koetun stressin yhteys nuorten syömiskäyttäytymiseen havainnoivissa tutkimuksissa.
Viite, vuosi, maa
N Sukupuoli Iän ka1) (sd2)) tai ikäjakauma
Menetelmä Stressin mittaus Syömiskäyttäytymisen mittaus
Stressin yhteys syömiskäyttäytymiseen Oliver ja
Wardle 1999 Iso-Britannia
212 149 naista 63 miestä
24,4 (7,3) PL Stressin aiheuttama syömisen muutos
Stressin aiheuttama syömisen muutos
Dieetillä olemisella ↑ syömisen lisäämiseen stressin vaikutuksesta**.
Zellner ym.
2006 USA
169 128 naista 41 miestä
24,0 PL3) Eating when stressed -
kysely
Eating when stressed - kysely, lisäksi Restraint- scale
Naisista suurempi osa raportoi syömisen lisääntyvän stressin vaikutuksesta**, rajoittuneet syöjät todennäköisemmin lisäsivät syömistä stressin vaikutuksesta*.
Nguyen- Rodriguez ym. 2008 USA
517 392 tyttöä 125 poikaa
12,5 (0,7) PL PSS4) muokattuna, 17 kysymystä
DEBQ5), tunnesyömisen osio
↑ tunnesyömiseen** riippumatta BMI:stä.
Wallis ja Hetherington 2009
Iso-Britannia
89 Naisia 18,4 (0,6) PL Stress-Induced Eating
Questionnaire
DEBQ ja stressin vaikutus syömiskäyttäytymiseen
46,9 % lisäsi, 53,1 % vähensi syömistä stressaavissa tilanteissa. Tunnesyöjillä välipalojen syöminen lisääntyi*.
Hou ym.
2013 Kiina
5 473 2 632 tyttöä
2 841 poikaa 7. luokka: 11,9 (0,4)
8. luokka: 15,3 (0,7)
PL Multidimensional Life Events Rating
Questionnaire
DEBQ ↑ tietoisesti rajoitettuun**,
tunnesyömiseen** ja external eating6)
**.
Jääskeläinen ym. 2014 Suomi
6 945 3 598 tyttöä 3 347 poikaa
16,0 PL Yksi kysymys osana
Ways of Coping Checklist -kyselyä
Yksittäiset kysymykset ahmimisesta ja painon kontrollointiin tähtäävistä toimista.
Stressisyöjät useammin:
ahmiminen** ja tiukka dieetti painon kontrolloimiseksi** molemmilla sukupuolilla.
Tan ja Chow 2014
USA
345 227 naista 118 miestä
19,5 (1,3) PL PSS14 DEBQ, tunnesyömisen osio,
syömisen säätelystä kysely
↑ tunnesyömiseen** ja ↑ vajaasäätelyyn
**
↑ = myönteinen yhteys; ↓ = käänteinen yhteys; * P < 0,05; ** P < 0,01; 1) Keskiarvo; 2) Keskihajonta; 3) Poikkileikkaustutkimus; 4) Perceived stress scale (PSS4 sisältää neljä, PSS10 kymmenen ja PSS14 14 kysymystä); 5) Dutch Eating Behavior Questionnaire; 6) Ulkoisten tekijöiden aiheuttama syöminen.
2.3.4 Kokeelliset tutkimukset
Kirjallisuuskatsauksessa seitsemän tutkimusta on kokeellisia tutkimuksia, joissa on selvitetty stressiä aiheuttavan olosuhteen (esimerkiksi videon tai tehtävän) vaikutusta nuorten ruoankäyttöön (Taulukko 3). Tutkimuksiin osallistuneiden iän keskiarvo vaihtelee välillä 16–
24 ja otoskoko vaihtelee välillä 34–271. Tutkimuksista kolmessa osallistujina oli ainoastaan naisia (Zellner ym. 2006, Habhab ym. 2009, Van Blyderveen ym. 2016). Tutkimuksista viisi on toteutettu Pohjois-Amerikassa ja kaksi Euroopassa.
Kokeellisista tutkimuksista kolmessa tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään (stressiryhmä ja kontrolliryhmä) (Zellner ym. 2006, Habhab ym. 2009, Van Blyderveen 2016), yhdessä kolmeen ryhmään (positiivinen, negatiivinen ja neutraali ryhmä) (Sproesser ym. 2014) ja yhdessä neljään ryhmään (sekä miehillä että naisilla omat kontrolli- ja stressiryhmät) (Grunberg ja Straub 1992).
Kahdessa tutkimuksessa tutkittavat toimivat itse omina kontrolleinaan ja stressiolosuhteen ja kontrolliolosuhteen välillä oli vähintään yhden viikon tauko (Michaud ym. 1990, Nagy ym.
2019).
Tutkimuksissa stressorit ja kontrolliolosuhteet vaihtelivat. Käytettyjä stressoreita olivat mahdottomat anagrammit ja sudokut, Social-rejection manipulation -menetelmä, stressiä aiheuttavan videon katsominen ja Trier Social Stress Test -stressori (TSST) (Taulukko 3).
TSST-stressoriin kuuluu esittelyvideon kuuntelu, puheen valmistelu, haastavien laskutehtävien tekeminen ja julkisen puheen pitäminen (Allen ym. 2017). Social-rejection manipulation - menetelmässä osallistujat saivat videon, jossa keskusteltiin erilaisista aiheista, ja vastasivat saamaansa videoon omalla videolla (Stillman ym. 2009). Tämän jälkeen osallistujat jaettiin satunnaisesti torjuvan, neutraalin tai hyväksyvän palautteen ryhmiin. Torjuttujen ryhmälle ilmoitettiin, ettei heidän parinsa halunnut tavata enää videon näkemisen jälkeen. Hyväksyttyjen ryhmässä kerrottiin, että pari oli arvioinut heidät erittäin suotuisiksi pareiksi ja odottivat innokkaasti toisen tapaamista. Neutraalissa ryhmässä kerrottiin, että pari oli joutunut perumaan osallistumisen tutkimukseen. Muissa kirjallisuuskatsauksen kokeellisissa tutkimuksissa kontrolliolosuhteessa tehtävänä oli erittäin helppo anagrammi tai sudoku tai katsottiin neutraali video (Taulukko 3).
