Tutkimukseen osallistuneiden poikien pituus ja paino olivat merkitsevästi tyttöjä suurempia, kuten suomalaisilla nuorilla yleisestikin (Dunkel 2009). Tutkimukseen osallistuneiden poikien kokonaisenergiansaanti oli myös merkitsevästi tyttöjä suurempaa. Tulos ei ole yllättävä, sillä poikien energiantarve on suurempi kuin tytöillä suuremman pituuden, painon ja rasvattoman massan kasvun vuoksi (Das ym. 2017). Poikien kokonaisliikunnan määrä oli tutkimuksessa tyttöjä merkitsevästi suurempaa. Myös Kouluterveyskyselyssä ja LIITU-tutkimuksessa on havaittu, että suurempi osa pojista kuin tytöistä liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti (Kokko ja Martin 2019, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019b).
Tyttöjen stressikyselyn pisteiden keskiarvot olivat merkitsevästi poikia suurempia. Koetun stressin on havaittu olevan tytöillä suurempaa myös aikaisemmissa tutkimuksissa (Rudolph 2002). Cohenin stressikyselyn standardiryhmien tuloksiin verrattuna tyttöjen stressipisteet olivat keskiarvoa korkeampia ja poikien matalampia (Cohen 1994). Standardikeskiarvot on kuitenkin laskettu aikuisista koostuvasta aineistosta, joten niitä ei voi suoraan yleistää koskemaan myös nuoria. Poikien kohdalla tuloksiin on saattanut vaikuttaa se, että poikien kokema stressi oli keskiarvoltaan melko alhaista. Tällöin korkeamman koetun stressin yhteyksiä syömiselle ei nähdä sen vuoksi, että hyvin harva pojista koki edes kohtuullista stressiä. Koska tyttöjen stressipisteet olivat merkitsevästi poikia korkeammat, oli tutkimuksessa perusteltua tarkastella poikien ja tyttöjen yhteyksiä erikseen.
Ruoankäyttö
Pojat käyttivät tutkimuksessa tyttöjä merkitsevästi enemmän kuitupitoisia viljavalmisteita, perunaa, lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita, sokeroituja juomia, vähärasvaisia maitovalmisteita, punaista lihaa, voita ja voi- kasviöljyseosta sekä öljyä ja 60–80 %:sta margariinia. Tätä selittää varmasti se, että poikien kokonaisenergiansaanti oli myös merkitsevästi suurempaa kuin tyttöjen, eikä tätä otettu ruoankäytön analyyseissä huomioon. Tytöt käyttivät tilastollisesti merkitsevästi poikia enemmän hedelmiä ja marjoja, juureksia sekä pähkinöitä ja palkokasveja huolimatta siitä, että poikien kokonaisenergiansaanti oli merkitsevästi tyttöjä suurempaa.
Tyttöjen suurempi hedelmien ja kasvisten käyttö verrattuna poikiin on linjassa aikaisemman tutkimustiedon kanssa (Hoppu ym. 2010, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019b).
Viljavalmisteet ja peruna
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2014) suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan, että vähintään puolet käytetyistä viljavalmisteista olisi täysjyväviljaa. Koetun stressin ja vaaleiden tai täysjyväisten viljavalmisteiden käytön välillä ei havaittu tässä tutkimuksessa tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Ainoastaan pojilla havaittiin merkitsevä yhteys suuremman stressin ja vähäisemmän yli 5 % kuitua sisältävien viljavalmisteiden käytön välillä iällä ja ryhmällä vakioimisen jälkeen, mutta kun BMI-SDS ja kokonaisenergiansaanti otettiin vakioinneissa huomioon, tulos ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa ei havaittu myöskään koetun stressin ja perunan käytön välillä yhteyttä.
Tutkimuksen tulos on yhtenevä aikaisemman tutkimuksen kanssa, sillä myöskään aikaisemmissa ei ole havaittu yhteyttä stressin ja viljavalmisteiden kuitupitoisuuden tai perunan käytön välillä. Toisaalta stressin yhteyttä viljavalmisteiden tai perunan käyttöön ei ole nuorilla juurikaan tarkasteltu, sillä tutkimusten ruoankäytön mittauksen menetelmät ovat rajoittuneet enemmänkin runsasrasvaisten tai -sokeristen tuotteiden tai napostelutuotteiden käyttöön.
Viljavalmisteet ovat suomalaisten ruokavaliossa tärkein kuidun lähde (Valsta ym. 2018), ja kuidun riittävä saanti edistää terveyttä (Aro ym. 2012), joten tulevissa tutkimuksissa myös stressin ja viljavalmisteiden käytön yhteyden tarkastelu on tarpeen.
Lisättyä sokeria sisältäneet tuotteet ja juomat
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019) lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita tulisi olla ruokavalion sisältämästä päivittäisestä energiasta enintään 10 %. Tässä tutkimuksessa yhdistettiin lisättyä sokeria sisältävät ruoka-aineet yhteiseksi muuttujaksi. Tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä koetun stressin ja lisättyä sokeria sisältävien tuotteiden käytössä yhteensä (muuttujaan kuuluivat suklaa, makeiset, makeat viljavalmisteet, hillot, lisätty sokeri, sokeroidut juomat, jäätelöt ja vanukkaat). Muuttuja ei sisältänyt jogurttien ja energiajuomien sisältämää sokeria, sillä sokerisia jogurtteja tai energiajuomia ei ravintolaskentaohjelmassa pystynyt erottamaan. Sokeria sisältävät jogurtit ovat yksi lasten ruokavalion pääasiallisista lisätyn sokerin lähteistä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019) ja suomalaisista kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 34,3 % käyttää viikoittain energiajuomia (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019b), joten muuttujassa oli puutteita. Lisäksi tutkimuksessa ei voitu tarkastella sokerin saantia grammoina, vaan tarkastelu tapahtui ruoka-ainetasolla.
Aikaisemmin Kim ym. (2013) havaitsivat stressin ja sokerin saannin välillä myönteisen yhteyden konditoriatuotteista, suklaasta ja makeisista sekä leivistä ja juomista saatavan sokerin osalta. Tutkimus erosi tästä tutkimuksesta ruoankäytön mittauksen suhteen, sillä Kim ym.
(2013) käyttivät tutkimuksessaan frekvenssikyselyä sokerin saannista, ja tämä tutkimus ruokapäiväkirjaa. Lisäksi tässä tutkimuksessa ei mitattu sokerin saantia tuotteista erikseen vaan ruokia tarkasteltiin ruoka-ainetasolla. Ruokapäiväkirjaa käytettäessä jonkin tietyn ruokaryhmän tarkastelu on haasteellisempaa, eivätkä esimerkiksi pitkän aikavälin erot runsassokeristen tai -rasvaisten tuotteiden käytössä tule esiin. Koetun stressin ja runsassokeristen tuotteiden käytön yhteyksien selvittämisen kohdalla frekvenssikysely voisi olla sopivampi menetelmä ruoankäytön mittaamisessa verrattuna ruokapäiväkirjaan. Tämän tutkimuksen perusteella kuitenkaan koetun stressin ja lisättyä sokeria sisältävien tuotteiden käyttömäärien välillä ei ollut merkitseviä yhteyksiä. Yhteyksien varmistamiseksi tarvitaan tulevaisuudessa lisää tutkimusta.
Makeiset ja suklaa
Tässä tutkimuksessa havaittiin, että koettu stressi ei ollut yhteydessä makeisten syöntiin.
Miesten ja poikien kohdalla tulos on aikaisempien tutkimusten tulosten mukainen, sillä tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyksiä suuremman koetun stressin ja makeisten muuttuneen syömisen välillä. Stressisyöjiksi itsensä raportoineet tytöt ja pojat kertoivat Jääskeläisen ym.
(2014) tutkimuksessa kuitenkin lisäävänsä makeisten syömistä stressin vaikutuksesta. Tyttöjen ja naisten kohdalla on kahdessa tutkimuksessa raportoitu suuremman stressin olevan yhteydessä suurempaan makeisten syöntiin (Mikolajczyk ym. 2009, Kim ym. 2013). Myös yhdessä laboratoriotutkimuksessa havaittiin naisilla stressiolosuhteessa lisääntynyttä hiilihydraattien ja sokerin käyttöä (Van Blyderveen ym. 2016). Tässä tutkimuksessa vastaavaa yhteyttä ei löydetty. Tutkimuksen määrä aiheesta on vielä vähäistä, joten lisätutkimusta tarvitaan tulevaisuudessa.
Tässä tutkimuksessa havaittiin korkeamman stressin olevan myönteisessä yhteydessä suklaan käyttöön koko aineistossa, kun vakioitiin sukupuolella, iällä, tutkimusryhmällä, BMI-SDS:llä, kokonaisenergiansaannilla, unen määrällä ja fyysisellä aktiivisuudella. Kun vakioitiin sukupuolella, iällä, tutkimusryhmällä, vanhempien koulutuksella ja tulotasolla, tulos ei ollut kuitenkaan enää merkitsevä. Vastaava tulos saatiin erikseen tytöille tehdyissä analyyseissä.
Pojilla ei havaittu yhteyttä stressin ja suklaan nauttimisen välillä yhdessäkään vakiointimallissa.
Aikaisemmista poikkileikkaustutkimuksista on havaittu korkeamman stressin olevan yhteydessä suurempaan sokerin saantiin suklaasta (Kim ym. 2013) ja korkeampaan rasvaisten ruokien käyttöön, joista yksi ruoka-aine oli suklaa (Cartwright ym. 2003), joten suoranaisesti suklaan käytön lisääntymistä ei ole toistaiseksi havaittu yhdessäkään poikkileikkaustutkimuksessa, mikä on linjassa tämän tutkimuksen tuloksen kanssa kaikkien vakiointien jälkeen. Kokeellisissa tutkimuksissa yksi tarjolla oleva syötävä on ollut usein suklaarae (M&M’s). Naisilla on havaittu akuutissa stressiolosuhteessa lisääntynyttä suklaan nauttimista verrattuna kontrolliolosuhteeseen (Zellner ym. 2006, Habhab ym. 2009, Van Blyderveen ym. 2016). Miehillä vastaavaa ei olla havaittu kokeellisissa tutkimuksissa.
Tutkimuksia aiheesta on kuitenkin toistaiseksi vähän, joten yhteyksien tarkasteluun vaaditaan lisää tutkimusnäyttöä.
Juomat
Tutkimuksessa ei havaittu koetun stressin ja sokeroitujen juomien tai energiajuomien käytön välillä yhteyttä. Tämä on osin ristiriidassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, sillä aikaisemmin on havaittu myönteisiä yhteyksiä koetun stressin ja energiajuomien käytön (Errisuriz ym. 2016) ja juomista saatavan sokerin määrän (Kim ym. 2013) välillä. Tutkimusten määrä on kuitenkin toistaiseksi vähäinen. Huomioitavaa on, että tässä tutkimuksessa varsinkin energiajuomia ei käytetty lähes ollenkaan, joten on ymmärrettävää, ettei yhteyksiä löytynyt. Varsinkin stressin
ja energiajuomien käytön välisen yhteyden selvittäminen on myös jatkossa mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä noin joka kolmas yläasteikäinen suomalainen nuori käyttää viikoittain energiajuomia (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019), vaikka niiden käyttöä ei suositella nuorille (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019).
Suolaiset naposteltavat
Tässä tutkimuksessa ei havaittu koetun stressin ja suolaisten naposteltavien tuotteiden käytön välillä yhteyttä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu koetun stressin olevan myönteisessä yhteydessä suolaisten välipalojen käyttöön (Errisuriz ym. 2016) ja suurempaan napostelutuotteista saatavan natriumin (Jeong ja Kim 2007) sekä hiilihydraattien (Mikolajczyk ym. 2009) määrään. Näissä tutkimuksissa ruoankäyttöä selvitettiin frekvenssityyppisen kyselyn avulla. Tässä tutkimuksessa ruokapäiväkirjoista saadun tiedon perusteella tuotteiden käytön keskiarvo oli melko matala, jolloin ei saada selville koetun stressin ja runsaamman naposteltavien tuotteiden käytön yhteyksiä. Kuten myös runsaasti sokeria sisältävien tuotteiden kohdalla, myös suolaisten naposteltavien kohdalla parempi ruoankäytön mittausväline voisi olla frekvenssityyppinen kysely, jolloin saataisiin tietoon pidemmän aikavälin eroja ruoankäytössä nuorten välillä.
Juurekset, vihannekset, hedelmät, marjat, palkokasvit ja pähkinät
Tutkimuksessa havaittiin, että suurempi stressi oli yhteydessä korkeampaan juuresten käyttöön kaikilla malleilla vakioituna. Toisaalta koettu stressi oli käänteisessä yhteydessä vihannesten käyttöön, kun vakioitiin sukupuolella, iällä, ryhmällä ja vanhempien koulutus- ja tulotasolla ja kun käytettiin kaikkia vakiointeja. Sukupuolille erikseen tehdyissä analyyseissä pojilla ei havaittu merkitseviä yhteyksiä koetun stressin ja juuresten tai vihannesten käytön välillä, mutta tytöillä tulokset olivat samat kuin koko aineistolle tehdyissä analyyseissä. Hedelmien ja marjojen käyttöön tai palkokasvien ja pähkinöiden käyttöön koetun stressin ei havaittu olevan yhteydessä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu korkeamman stressin olevan yhteydessä vähäisempään hedelmien (Cartwright ym. 2003, Liu ym. 2007, Mikolajczyk ym. 2009) ja kasvisten (Cartwright ym. 2003, Mikolajczyk ym. 2009) käyttöön. Lisäksi tutkimuksissa, joissa koettu stressi oli myönteisesti yhteydessä matalampaan ruokavalion laatuun (De Vriendt ym.
2012, Son ym. 2014) yhtenä ruokavalion laatua määrittävänä tekijänä oli vihannesten ja
hedelmien käyttö, mutta tutkimuksissa oltiin kiinnostuneita ainoastaan ruokavalion kokonaislaadusta, joten tutkimusten perusteella ei voida tehdä päätelmiä stressin ja hedelmien tai kasvisten käytön yhteyksistä.
Tässä tutkimuksessa saatu tulos korkeamman stressin yhteydestä suurempaan juuresten käyttöön eroaa kaikista aikaisemmista tutkimuksista. Stressin kokemisen käänteinen yhteys vihannesten käyttöön oli puolestaan osin linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Stressin ja palkokasvien ja pähkinöiden käytön yhteyksistä ei ole aikaisempaa tutkimusta. Palkokasvien ja pähkinöiden käyttö oli koko aineistossa hyvin vähäistä, joten yhteyksien tarkastelu oli haastavaa.
Tulos stressin ja juuresten sekä vihannesten yhteyksistä voi selittyä sillä, että osa nuorista suosi ruokavaliossaan juureksia ja tällöin vihannesten käyttö oli samanaikaisesti vähäisempää.
Huomionarvoista on myös se, että tutkimuksessa juuresten käytön keskiarvo oli hyvin matala (tytöillä 18,1 grammaa/vrk), joten lisääntynyt käyttö stressin yhteydessä ei ollut kovin merkittävä ruokavalion kokonaisuuden kannalta. Kun katsottiin stressin yhteyttä vihannesten ja juuresten käyttöön yhteensä, ei merkitseviä tuloksia enää saatu, joten stressi ei vaikuttaisi olevan yhteydessä kasvisten kokonaismäärään nuorilla. Toistaiseksi stressin yhteyttä nuorten hedelmien, juuresten ja vihannesten käyttöön selvittäneitä tutkimuksia on vähän, joten aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta yhteyksien selvittämiseksi.
Rasvan lähteet
Tässä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä koetun stressin ja punaisen lihan tai lihavalmisteiden käytön, maitovalmisteiden, jäätelön ja vanukkaiden tai levitteiden ja öljyjen käytön välillä.
Myöskään aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole havaittu stressin ja edellä mainittujen tekijöiden välillä yhteyttä, joten tutkimuksen tulos ei ole yllättävä. Ainoastaan Mikolajszyk ym. (2009) havaitsivat tutkimuksessaan, että korkeampi koettu stressi oli yhteydessä vähäisempään lihan ja maitotuotteiden käyttöön. Tutkimus on myös toistaiseksi vähäistä, sillä tutkimuksissa on keskitytty enemmän ruokavalion välipala- ja napostelutuotteisiin ja esimerkiksi Cartwrightin ym. (2003) tutkimuksessa käytettiin yhtenä ruoankäytön mittausmenetelmänä frekvenssityyppistä kyselyä runsasrasvaisista ruoista, mutta tämäkin kysely keskittyi enemmän napostelutuotteisiin ja pikaruokaan, jonka pohjalta saatiin yhteispistemäärä. Maitotuotteet ovat vahvempi osa ruokakulttuuria Suomessa verrattuna valtioihin ja maanosiin, joihin aikaisempi
tutkimus painottuu. Tämä voi selittää sitä, ettei stressin ja maitotuotteiden käytön yhteyttä olla juurikaan tutkittu.
Nuorten kohdalla rasvan lähteissä huomioitavaa on myös se, että vanhemmat päättävät perheissä hyvin pitkälti levitteiden ja öljyjen käytöstä ja lisäksi koulussa olevat vaihtoehdot rajaavat valintaa. Tämän vuoksi oli odotettavissa, ettei stressin ja levitteiden tai öljyjen käytön välillä olisi merkitsevää yhteyttä.
Tässä tutkimuksessa koettu stressi oli käänteisessä yhteydessä siipikarjan lihan käyttöön koko aineistossa ja tytöillä ja kalan ja kalavalmisteiden käyttöön pojilla, kun vakioitiin kolmella ensimmäisellä mallilla. Kun vakiointeihin otettiin kuitenkin mukaan sosioekonomista asemaa kuvaavat muuttujat, yhteydet eivät enää olleet tilastollisesti merkitseviä. Vaikuttaisikin siltä, että yhteyden taustalla on saattanut olla perheen sosioekonominen asema, eli vanhempien tulo- ja koulutustasoa kuvaavat muuttujat. Varsinkin kala on melko kallista, mutta myös siipikarjan lihan hinta on korkeahko, joten perheen käytettävissä olevat tulot varmasti vaikuttavat siihen, kuinka usein kalaa tai siipikarjan lihaa voidaan syödä. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyttä koetun stressin ja siipikarjan lihan tai kalan syömisen välillä, joten tässä tutkimuksessa saatu tulos on vakiointien jälkeen linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa.
Yhteenveto
Tämä tutkimus antaa ainutlaatuista tietoa suomalaisten nuorten kokeman stressin ja ruoankäytön välisestä yhteydestä, sillä vastaavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin toteutettu suomalaisilla 15–17-vuotiailla nuorilla. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että suurempi koettu stressi oli koko aineistossa ja tytöillä yhteydessä lisääntyneeseen juuresten käyttöön ja tytöillä vähäisempään vihannesten käyttöön, kun käytettiin kaikkia vakiointeja. Stressin ei havaittu olevan yhteydessä hiilihydraattien laatuun tai rasvan lähteisiin ja laatuun, kun vakioitiin kaikilla tekijöillä.
Suuremman koetun stressin on havaittu aikaisemmin olevan yhteydessä heikompaan ruokavalion kokonaislaatuun ja lisääntyneeseen välipalojen ja makeisen tai rasvaisten tuotteiden syöntiin sekä vähäisempään hedelmien ja vihannesten syöntiin poikkileikkaustutkimuksissa. Tutkimuksia aiheesta tarvitaan lisää, sillä tutkimuksia, joissa tarkastellaan stressin yhteyttä nuorten hiilihydraattien ja rasvojen lähteisiin, on vähän.
Tutkimus on tällä hetkellä keskittynyt erityisesti syömisen määrään, aterioiden määrään ja
tiettyjen, epäterveellisiksi luokiteltujen ruoka-aineiden nauttimisen määrään. Lisäksi on tutkimuksia, joissa ruokavaliota on selvitetty laajemmin, mutta ruokavaliosta on laskettu ainoastaan yksi laatua kuvaava yhteispistemäärä. Kaikkien näiden asioiden tutkiminen on tärkeää, mutta tulevaisuudessa tarvittaisiin myös ruoka-ainetason tietoa stressin yhteyksistä ruokavalioon. Lisäksi tulevaisuuden tutkimuksissa on tärkeää mitata sekä stressiä että ruoankäyttöä luotettavaksi osoitetulla menetelmällä, sillä tällä hetkellä tutkimusten mittausmenetelmien erojen vuoksi tulosten vertailu on haasteellista. Lisäksi stressin ja ruokavalion mittaamisella useassa eri aikapisteessä voitaisiin nähdä, vaikuttaako muutos stressin määrässä ruokavalioon. Tällaista pitkän aikavälin seurantaa ei ole toistaiseksi toteutettu.
Tällä hetkellä tutkimus on keskittynyt huomattavasti enemmän tyttöjen kuin poikien kokeman stressin ja ruokavaliotekijöiden yhteyksiin niin poikkileikkaus- kuin kokeellisissakin tutkimuksissa. Tämän vuoksi erityisesti poikien kokeman stressin yhteyksistä ruokavalioon kaivattaisiin lisää tutkimusta. Tämän tutkimuksen haaste oli, että pojat eivät juurikaan kokeneet stressiä. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää, että aineisto olisi riittävän suuri, jotta myös pojissa olisi enemmän heitä, jotka kokevat paljon stressiä. Tämän tutkimuksen aineisto vaikutti myös eroavan suomalaisista nuorista esimerkiksi liikuntatottumustensa ja ylipainoisten osuuden suhteen, ja on myös mahdollista, että tutkimukseen osallistuneet perheet ovat olleet keskimääräistä terveystietoisempia tutkimuksen luonteen vuoksi. Tämän vuoksi tutkimuksen tulosta tulisi yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia nuoria varauksella. Tulevaisuudessa tarvittaisiin tutkimuksia suuremmalla, paremmin kaikkia suomalaisia nuoria kuvaavalla otoksella. Tutkimuksen aihe on tärkeä myös jatkossa, sillä suomalaisten nuorten kokeman stressin yhteyksiä ruokavalioon tunnetaan toistaiseksi vähän.
7 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että nuorten kokema stressi on yhteydessä hiilihydraattien lähteisiin nuoren ruokavaliossa mutta ei hiilihydraattien kokonaislaatuun.
Lisäksi tämän tutkimuksen tulosten perusteella koettu stressi ei vaikuttaisi olevan yhteydessä rasvan lähteisiin tai rasvan lähteiden kokonaislaatuun nuorilla. Lisäksi koetulla stressillä vaikuttaisi olevan voimakkaampi yhteys tyttöjen kuin poikien ruokavalion sisältöön.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää nuorten terveydenedistämistyössä ja nuorten ruokavalioon vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisessä. Lisäksi tutkimus hyödyttää tulevaa aiheesta tehtävää tutkimusta. Lisätutkimukset aiheesta ovat tulevaisuudessa tarpeen, jotta stressin ja ruokavalion yhteyksistä nuorilla saataisiin lisää tietoa. Vastaavanlaista tutkimusta ei ole suomalaisilla nuorilla aikaisemmin toteutettu, joten tutkimustieto aiheesta erityisesti suomalaisilla nuorilla on tarpeen myös tulevaisuudessa. Erityisesti kaivattaisiin suurille aineistoille tehtyjä seurantatutkimuksia.
LÄHTEET
Abreu AP, Kaiser UB. Pubertal development and regulation. Lancet Diabetes Endocrinol 2016;4:254-264.
Allen AP, Kennedy PJ, Dockray S, Cryan JF, Dinan TG, Clarke G. The Trier Social Stress Test:
Principles and practice. Neurobiol Stress. 2017;6:113-126.
Ambrosini GL, Emmett PM, Northstone K, Howe LD, Tilling K, Jebb SA. Identification of a dietary pattern prospectively associated with increased adiposity during childhood and adolescence. Int J Obes (Lond). 2012;36:1299-1305.
Antoni MH, Dhabhar FS. The impact of psychosocial stress and stress management on immune responses in patients with cancer. Cancer 2019;125:1417-1431.
Aro A, Mutanen M, Uusitupa M. Ravitsemustiede. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy 2012.
Austin AW, Smith AF, Patterson SM. Stress and dietary quality in black adolescents in a metropolitan area. Stress and Health 2009;25:171-178.
Bassett R, Chapman GE, Beagan BL. Autonomy and control: the co-construction of adolescent food choice. Appetite 2008;50:325–332.
Bergmann N, Gyntelberg F, Faber J. The appraisal of chronic stress and the development of the metabolic syndrome: a systematic review of prospective cohort studies. Endocr Connect 2014;3:55.
Brzozowski B, Mazur-Bialy A, Pajdo R, ym. Mechanisms by which Stress Affects the Experimental and Clinical Inflammatory Bowel Disease (IBD): Role of Brain-Gut Axis. Curr Neuropharmacol 2016;14:892-900.
Burke HM, Davis MC, Otte C, Mohr DC. Depression and cortisol responses to psychological stress: A meta-analysis. Psychoneuroendocrinology 2005;30:846-856.
Byrne DG, Davenport SC, Mazanov J. Profiles of adolescent stress: the development of the adolescent stress questionnaire (ASQ). J Adolesc 2007;30:393-416.
Cartwright M, Wardle J, Steggles N, Simon AE, Croker H, Jarvis MJ. Stress and dietary practices in adolescents. Health Psychol 2003;22:362-369.
Chandola T, Britton A, Brunner E, ym. Work stress and coronary heart disease: what are the mechanisms? European Heart Journal 2008;29:640-648.
Chaparro MP, Koupil I. The impact of parental educational trajectories on their adult offspring’s overweight/obesity status: a study of three generations of Swedish men and women.
Soc Sci Med. 2014;120:199-207.
Cohen S, Kamarck T, Mermelstein R. A global measure of perceived stress. J Health Soc Behav 1983;24:385-396.
Cohen S, Kamarck T, Mermelstein R. Perceived stress scale. 1994.
Cohen S, Janicki-Deverts D, Miller GE. Psychological stress and disease. JAMA 2007;298:1685-1687.
Cole TJ, Bellizzi MC, Flegal KM, Dietz WH. Establishing a standard definition for child overweight and obesity worldwide: international survey. BMJ 2000;320:1240-45.
Corkins MR, Daniels SR, de Ferranti SD, ym. Nutrition in Children and Adolescents. Med Clin North Am 2016;100:1217-1235.
Craigie AM, Lake AA, Kelly SA, Adamson AJ, Mathers JC. Tracking of obesity-related behaviours from childhood to adulthood: A systematic review. Maturitas 2011;70:266-284.
Das JK, Salam RA, Thornburg KL ym. Nutrition in adolescents: physiology, metabolism, and nutritional needs. Ann N Y Acad Sci. 2017;1393:21–33.
Dayas CV, Buller KM, Crane JW, Xu Y, Day TA. Stressor categorization: acute physical and psychological stressors elicit distinctive recruitment patterns in the amygdala and in medullary noradrenergic cell groups. Eur J Neurosci 2001;14:1143-1152.
Deardorff J, Gonzales N, Sandler I. Control Beliefs as a Mediator of the Relation Between Stress and Depressive Symptoms Among Inner-City Adolescents. J Abnorm Child Psychol 2003;31:205-217.
de Oliveira Figueiredo RA, Viljakainen J, Viljakainen H, Roos E, Rounge TB, Weiderpass E.
Identifying eating habits in Finnish children: a cross-sectional study. BMC Public Health 2019;19:312.
De Vriendt T, Clays E, Maes L, ym. European adolescents' level of perceived stress and its relationship with body adiposity--the HELENA Study. Eur J Public Health 2012;22:519-524.
Dietz WH. Critical periods in childhood for the development of obesity. Am J Clin Nutr 1994;59:955-959.
Due P, Krolner R, Rasmussen M, ym. Pathways and mechanisms in adolescence contribute to adult health inequalities. Scand J Public Health 2011;39:62-78.
Dunkel L. Elinkaaren endokrinologia. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L, toim.
Endokrinologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2009, 510-600.
Errisuriz VL, Pasch KE, Perry CL. Perceived stress and dietary choices: The moderating role of stress management. Eating behaviors 2016;22:211-216.
Esler M. Heart and mind: psychogenic cardiovascular disease. J Hypertens 2009;27:692-695.
Esler M, Eikelis N, Schlaich M, ym. Chronic mental stress is a cause of essential hypertension:
presence of biological markers of stress. Clin Exp Pharmacol Physiol 2008;35:498-502.
Fismen AS, Smith OR, Torsheim T, ym. Trends in Food Habits and Their Relation to Socioeconomic Status among Nordic Adolescents 2001/2002-2009/2010. PLoS One 2016;11:e0148541.
Galvan A, Rahdar A. The neurobiological effects of stress on adolescent decision making.
Neuroscience 2013;249:223-231.
Godoy LD, Rossignoli MT, Delfino-Pereira P, Garcia-Cairasco N, de Lima Umeoka EHA.
Comprehensive Overview on Stress Neurobiology: Basic Concepts and Clinical Implications.
Front Behav Neurosci 2018;12:127.
Gonzalez MJ, Miranda-Massari JR. Diet and stress. Psychiatr Clin North Am 2014;37:579-589.
Grant KE, Compas BE, Stuhlmacher AF, Thurm AE, McMahon SD, Halpert JA. Stressors and child and adolescent psychopathology: moving from markers to mechanisms of risk. Psychol Bull 2003;129:447-466.
Grant KE, Compas BE, Thurm AE, McMahon SD, Gipson PY. Stressors and Child and Adolescent Psychopathology: Measurement Issues and Prospective Effects. Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology 2004;33:412-425.
Grimm ER, Steinle NI. Genetics of eating behavior: established and emerging concepts. Nutr Rev 2011;69:52-60.
Grunberg NE, Straub RO. The Role of Gender and Taste Class in the Effects of Stress on Eating.
Health Psychology 1992;11:97-100.
Habhab S, Sheldon JP, Loeb RC. The relationship between stress, dietary restraint and food preferences in women. Appetite 2009;52:437–444.
Halme N, Hedman L, Ikonen R, Rajala R. Lasten ja nuorten hyvinvointi 2017 : Kouluterveyskyselyn tuloksia. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018.
Hannibal KE, Bishop MD. Chronic stress, cortisol dysfunction, and pain: a psychoneuroendocrine rationale for stress management in pain rehabilitation. Phys Ther 2014;94:1816-1825.
Hoppu U, Lehtisalo J, Tapanainen H, Pietinen P. Dietary habits and nutrient intake of Finnish adolescents. Public Health Nutr. 2010; 13(6A): 965-972.
Hou F, Xu S, Zhao Y, ym. Effects of emotional symptoms and life stress on eating behaviors
Hou F, Xu S, Zhao Y, ym. Effects of emotional symptoms and life stress on eating behaviors