Havainnoivat tutkimukset

Kirjallisuuskatsauksen havainnoivista tutkimuksista neljä toteutettiin 10–14-vuotiailla ja kahdeksan tutkimusta sekä 15–19-vuotiailla että 20–24-vuotiailla (Taulukko 1). Tutkimuksia on tehty Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa ja tutkimusten otoskoot vaihtelevat välillä

25–6 945. Tutkimukset eroavat tutkimusmenetelmiltään varsinkin stressin ja ruoankäytön mittaamisen osalta. Tutkimuksista neljässä tutkittiin ainoastaan tyttöjä.

Tähän kirjallisuuskatsaukseen valituissa havainnoivissa tutkimuksissa käytettiin koetun stressin mittaamiseksi suurimmaksi osaksi erilaisia kyselyitä, jotka vaihtelivat laajuudeltaan ja stressin kategorioiltaan (Taulukko 1). PSS (Perceived Stress Scale) -kyselyä käytettiin koetun stressin mittaamiseksi kirjallisuuskatsauksessa kuudessa tutkimuksessa (Taulukko 1). PSS-kysely on alun perin 14-kohtainen PSS-kysely, joka suunniteltiin mittaamaan, kuinka stressaavana henkilö on kokenut elämänsä viimeisen kuukauden aikana (Cohen ym. 1983). Myöhemmin PSS-kyselystä on kehitetty myös lyhyemmät versiot, joissa on 10 ja 4 kohtaa (Nielsen ym.

2016). Austin ym. (2009) käyttivät stressin määrän selvittämiseksi PSS-kyselyn lisäksi Seidmanin ym. (1995) luomaa DHMS (Daily Hassles Microsystem Scale) -kyselyä, jossa arvioidaan perheen, ikätovereiden, koulun ja naapuruston päivittäisiä stressaavia tapahtumia (eng. daily hassles). Daily hassles viittaa ”ärsyttäviin, turhauttaviin ja stressiä aiheuttaviin vaatimuksiin, jotka luonnehtivat jokapäiväisiä tapahtumia ympäristön kanssa” (Kanner ym.

1981). Esimerkkejä päivittäisistä, stressiä aiheuttavista tapahtumista ovat tavaroiden hukkaaminen, liikenneruuhkat, pettymykset ja riidat.

Muissa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa käytetyissä stressikyselyissä stressikategoriat vaihtelivat kolmesta kategoriasta kymmeneen ja kysymysten määrät noin 40:stä kysymyksestä 75:n kysymykseen. Yhdessä tutkimuksessa stressiä selvitettiin osana DASS (Depression, Anxiety and Stress Scale) -21-kyselyä seitsemän kysymyksen avulla (Tajik ym. 2016).

Kahdessa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa stressin kokemista selvitettiin yhden kysymyksen avulla (Zellner ym. 2006, Errisuriz ym. 2016). Esimerkiksi Errisuriz ym. (2016) selvittivät stressin kokemista pyytämällä tutkittavia arvioimaan asteikolla 1–10 edellisen kuukauden aikana keskimäärin koettua stressiä. Kolmessa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa ei selvitetty ollenkaan koettua stressiä, vaan tutkittavat arvioivat itse stressin vaikutusta syömisen määrään (Oliver ja Wardle 1999, Wallis ja Hetherington 2009, Jääskeläinen ym.

2014). Macht ym. (2005) käyttivät stressin määrittämiseen muista tutkimuksista selkeästi poikkeavaa menetelmää, jossa tutkittavat raportoivat koettua stressiä kymmenen kertaa päivässä määrättyinä ajanjaksoina.

Ruonkäytön mittaamiseksi seitsemässä kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa käytettiin frekvenssityyppisiä kyselyitä (Cartwrigth ym. 2003, Jeong ja Kim 2007, Liu ym. 2007, Mikolajczyk ym. 2009, Kim ym. 2013, Jääskeläinen ym. 2014, Errisuriz ym. 2016).

Frekvenssityyppisten ruoankäyttökyselyiden tavoitteena on selvittää sitä, kuinka usein tutkittavat yleensä käyttävät eri elintarvikkeita ja ruokalajeja tietyn ajanjakson, kuten puolen vuoden kuluessa (Aro ym. 2012). Kaikissa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa, joissa käytettiin frekvenssianalyysiä, frekvenssianalyysi oli keskittynyt tiettyihin ruokaryhmiin.

Esimerkiksi Kimin ym. (2013) käyttämä frekvenssikysely sisälsi ainoastaan sokerin käytön, Cartwrightin ym. (2003) kysely rasvaisten ruokien, hedelmien ja kasvisten sekä aamiaisen ja välipalojen syömisen ja Jeongin ja Kimin (2007) kysely välipalojen syömisen.

Viidessä kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista ruoankäyttöä selvitettiin siitä näkökulmasta, kuinka stressin raportoitiin itse vaikuttavan syömiseen (Oliver ja Wardle 1999, Kandiah ym.

2006, Zellner ym. 2006, Wallis ja Hetherington 2009, Kim ym. 2013). Esimerkiksi Zellner ym.

(2006) käyttivät tutkimuksessa Eating When Stressed Questionnaire -kyselyä, jossa selvitettiin, muuttuuko henkilön syömiskäyttäytyminen yleensä stressin aikana ja erityisiä ruokia, joiden syöminen lisääntyy stressin aikana. Lisäksi kysyttiin, olivatko ruuat, joiden syömistä henkilö lisäsi stressaantuneena sellaisia, joita normaalisti vältteli, ja miksi juuri tiettyjä ruokia syötiin stressaantuneena. Kandiah ym. (2006) tutkimuksessa selvitettiin myös ruokailutottumuksia, kuten ateriarytmiä ja välipalojen syömistä.

Son ym. (2014) tutkimus sisälsi yhdeksän kysymystä ruokailutavoista ja arviointi tapahtui viisiportaisella Likertin asteikolla. Austin ym. (2009) käyttivät tutkimuksessaan pohjana AFHC (Adolescent Food Habits Checklist) -kyselyä mittaamaan ruokavalion laatua. Kysely sisältää 23 totta vai tarua -kysymystä liittyen ruokailutottumuksiin ja sillä on havaittu olevan hyvä konvergentti validiteetti ja korkea reliabiliteetti (Johnson ym. 2002). Pollard ym. (1995) tutkimuksessa käytettiin FCQ (The Food Choice Questionnaire) -kyselyä selvittämään syitä ruokien valinnoille. Kysely sisältää yhteensä 36 kysymystä, jotka jakautuvat yhdeksään faktoriin (Steptoe ym. 1995). De Vriendt ym. (2012) selvittivät ruoankäyttöä kahden päivän ruokavaliohaastattelun avulla ja Pollard ym. (1995) yhden päivän haastattelulla. Macht ym.

(2005) tutkimuksessa tutkittavat puolestaan raportoivat syömiskäyttäytymistään ja motivaatiotaan syödä 10 kertaa kahden päivän ajan.

Taulukko 1. Koetun stressin yhteys nuorten ruokavaliotekijöihin havainnoivissa tutkimuksissa.

Viite, vuosi,

maa N Sukupuoli Iän ka¹⁾ (sd²⁾)

tai ikäjakauma Menetelmä Stressin mittaus Ruokavaliotekijöiden

mittaus Stressin yhteys ruokavaliotekijöihin Pollard ym.

22,3 Seuranta³⁾ PSS10 (edellinen vk), GHQ⁴⁾,

24,4 (7,3) PL⁶⁾ Stressin aiheuttama syömisen muutos

Stressin aiheuttama syömisen muutos

42 %:a lisäsi syömistään stressistä johtuen, 38 %:a vähensi.

73 %:a söi välipaloja enemmän stressaantuneena.

PL PSS4⁷⁾ Frekvenssikysely rasvaisista

ruoista, lisäksi hedelmien ja vihannesten, aamiaisen ja välipalojen syöminen

↑ epäterveelliseen syömiseen: ↑ rasvainen ruoka**, ↓ hedelmien ja vihannesten käyttöön**; ↑ välipalojen* koejaksoa, 10x/vrk kahden vrk ajan: motivaatio syödä ja syömiskäyttäytyminen on stressaantunut ja joita syö, kun ei ole stressiä

81 %:lla ruokahalu muuttui, heistä 63

%:lla ruokahalu nousi, 37 %:lla laski.

Ruokahalun nousu ↑ erilaisten välipalojen määrään**, energian-**, hiilihydraattien** ja natriumin saantiin

** välipaloista ja ruokailutottumusten epäsäännöllisyyteen**

(jatkuu)

Taulukko 1, jatkuu Viite, vuosi, maa

N Sukupuoli Iän ka¹⁾ (sd²⁾) tai ikäjakauma

Menetelmä Stressin mittaus Ruokavaliotekijöiden mittaus

PSS10, DHMS⁸⁾ AFHC⁹⁾ T¹⁰⁾: ↓ ruokavalion laatuun*

P¹¹⁾: ei merkitseviä yhteyksiä.

Mikolajczyk

Miehet: ei merkitseviä yhteyksiä.

Naiset: ↑ hiilihydraattipitoisten ruokien* (makeiset ja

napostelutuotteet), ↓ hedelmien**, salaattien** ja kasvisten** ↓ lihan*, kalan** ja maitotuotteiden käyttöön**.

14,8 (1,2) PL ASQ¹²⁾ 24 tunnin haastattelu kahden

päivän ajan

↓ ruokavalion laatuun** T: ↓

ruokavalion monipuolisuuteen* ja P: ↓ ruokavalion tasapainoon**

17,4 (1,2) PL ASS¹³⁾ Frekvenssikysely sokerista

(edellinen kk), stressin vaikutus syömistottumuksiin

↑ Isompiin aterioihin*, useammin ja enemmän sokeria konditoriatuotteista*, suklaasta ja makeisista* ja enemmän sokeria leivistä* ja juomista* puolen vuoden aikaisesta syömisestä

Stressisyöjiä T: 43 % P: 15 %.

Stressisyöjät nauttivat useammin:

P: hampurilaiset ja pitsa*, suklaa*, makkarat*, makeiset*

T: suklaa**, makeiset ** light-limsat*, alkoholi**, tupakka**, ei-yhteinen

Taulukko 1, jatkuu Viite, vuosi, maa

N Sukupuoli Iän ka¹⁾ (sd²⁾) tai ikäjakauma

Menetelmä Stressin mittaus Ruokavaliotekijöiden mittaus

EBQ¹⁵⁾ Lievä tai kohtuullinen stressi:

Tutkittavat söivät todennäköisemmin

> 4 vrk/vk päivällisen ja kodin ulkopuolella ja epätodennäköisemmin aamiaista 4–7 vrk/vk (verrattuna normaaliin stressitasoon).

↑ = myönteinen yhteys; ↓ = käänteinen yhteys; * P < 0,05; ** P < 0,01; ¹⁾ Keskiarvo; ²⁾ Keskihajonta; ³⁾ Ryhmää, joka teki kokeita lukukauden lopussa, verrattiin ryhmään, jolla ei kokeita. Kaksi mittausta, 2–3 kk ennen koeaikaa ja kerran 2 viikon aikana koeajan alusta (kontrollilla sopivan ajan kuluessa; ⁴⁾ General Health Questionnaire; ⁵⁾ Food Choice Questionnaire; ⁶⁾ Poikkileikkaustutkimus; ⁷⁾ Perceived stress scale (PSS4 sisältää neljä, PSS10 kymmenen ja PSS14 14 kysymystä); ⁸⁾ Daily Hassles Microsystem Scale; ⁹⁾ Adolescent Food Habits Checklist; ¹⁰⁾ Tytöt; ¹¹⁾ Pojat; ¹²⁾ Adolescent Stress Questionnaire; ¹³⁾ Academic Stress Scale; ¹⁴⁾ Depression, Anxiety and Stress Scale; ¹⁵⁾ Eating Behaviour Questionnaire.