Poikien koetun stressin ja ruoankäytön väliset yhteydet on esitelty taulukossa 9. Pojilla suurempi koettu stressi oli yhteydessä vähäisempään yli 5 % kuitua sisältävien viljavalmisteiden käyttöön, kun vakioitiin nuoren iällä ja tutkimusryhmällä (β = -0,206, p = 0,031) mutta kun yhteys vakioitiin lisäksi BMI-SDS:n ja kokonaisenergiansaannin suhteen, tulos ei ollut enää merkitsevä (malli 2). Yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä myöskään, kun se vakioitiin edellisten lisäksi myös unen ja fyysisen aktiivisuuden määrällä (malli 3) ja vanhempien koulutus- ja tulotasoilla (malli 5). Yhteys ei ollut merkitsevä myöskään iällä, tutkimusryhmällä ja vanhempien tulo- ja koulutustasoilla vakioituna (malli 4). Lisäksi suurempi koettu stressi oli käänteisessä yhteydessä kalan ja kalavalmisteiden käyttöön mallien 1–3 analyyseissa (β = -0,215, p = 0,025), mutta tulos ei ollut enää merkitsevä, kun vakioitiin malleilla 4 ja 5.
Taulukko 9. Koetun stressin yhteys poikien ruoankäyttöön (n = 113).
Ruoka-aineryhmä Malli 1 1) Malli 22) Malli 33) Malli 44) Malli 55)
β p β p β p β p β p
Viljavalmisteet, kuitua > 5 %6) -0,206 0,031 -0,145 0,111 -0,112 0,244 -0,195 0,051 -0,114 0,256
Viljavalmisteet, kuitua < 5 %6) 0,103 0,287 0,158 0,083 0,122 0,206 0,118 0,248 0,117 0,250
Peruna -0,165 0,084 -0,143 0,136 -0,161 0,111 -0,144 0,154 -0,144 0,172
Juurekset -0,008 0,932 0,009 0,928 0,045 0,667 0,014 0,883 0,074 0,486
Vihannekset -0,045 0,637 -0,022 0,817 -0,023 0,821 -0,024 0,809 -0,015 0,889
Juurekset ja vihannekset -0,045 0,632 -0,020 0,839 -0,012 0,907 -0,020 0,839 0,002 0,983
Hedelmät ja marjat -0,148 0,120 -0,081 0,372 -0,067 0,487 -0,145 0,150 -0,081 0,432
Palkokasvit ja pähkinät 0,052 0,592 0,083 0,395 0,087 0,400 0,090 0,371 0,114 0,291
Suklaa 0,095 0,325 0,121 0,219 0,103 0,326 0,096 0,346 0,102 0,350
Makeiset -0,120 0,203 -0,086 0,362 -0,168 0,089 -0,129 0,197 -0,186 0,057
Lisätty sokeri yhteensä7) 0,015 0,875 0,031 0,742 -0,036 0,713 0,072 0,469 0,015 0,884
Jäätelö ja vanukkaat 0,136 0,157 0,170 0,082 0,166 0,111 0,142 0,157 0,181 0,094
Suolaiset naposteltavat -0,043 0,658 -0,038 0,696 -0,025 0,803 -0,083 0,413 -0,061 0,557
Sokeroidut juomat 0,031 0,751 0,026 0,784 -0,027 0,787 0,095 0,341 0,033 0,753
Energiajuomat 0,152 0,114 0,152 0,123 0,117 0,264 0,143 0,134 0,103 0,312
Täysmehut -0,002 0,987 0,019 0,844 0,074 0,466 -0,066 0,514 0,000 0,998
Vähärasvaiset maitovalmisteet8) -0,019 0,841 0,041 0,655 0,114 0,233 0,013 0,893 0,130 0,180
Normaalirasvaiset
maitovalmisteet9) -0,142 0,140 -0,096 0,315 -0,052 0,604 -0,149 0,139 -0,072 0,495
Punainen liha10) -0,051 0,598 0,003 0,970 -0,027 0,785 -0,042 0,670 -0,026 0,795
Siipikarjan liha -0,108 0,266 -0,068 0,485 -0,051 0,623 -0,081 0,425 -0,033 0,761
Kala ja kalavalmisteet -0,215 0,025 -0,233 0,018 -0,215 0,038 -0,173 0,087 -0,172 0,114
Kananmuna -0,006 0,952 0,002 0,984 -0,005 0,962 -0,028 0,779 -0,025 0,815
Margariini, alle 60 % -0,123 0,195 -0,087 0,359 -0,120 0,235 -0,093 0,347 -0,087 0,398
Voi ja voi-kasviöljyseos 0,095 0,316 0,149 0,115 0,162 0,107 0,092 0,349 0,152 0,144
Öljy ja 60–80 % margariini -0,010 0,915 0,024 0,772 0,060 0,502 0,007 0,945 0,059 0,524
1) Vakioitu iän ja tutkimusryhmän suhteen; 2) Vakioitu iän, tutkimusryhmän, BMI-SDS:n ja kokonaisenergiansaannin suhteen; 3) Vakioitu iän, tutkimusryhmän, BMI-SDS:n, kokonaisenergiansaannin, unen määrän ja fyysisen aktiivisuuden suhteen; 4) Vakioitu iän, tutkimusryhmän, vanhempien tulotason ja koulutuksen suhteen; 5) Vakioitu iän, tutkimusryhmän, BMI-SDS:n, kokonaisenergiansaannin, unen määrän, fyysisen aktiivisuuden, vanhempien tulotason ja koulutuksen suhteen; 6) Sisältää leivän, murot, jauhot, leseet, hiutaleet, makaronit ja riisit; 7) Sisältää suklaan, makeiset, makeat viljavalmisteet, hillot, lisätyn sokerin, sokeroidut juomat, jäätelöt ja vanukkaat; 8) Sisältää rasvattoman maidon ja maitojuomat, juuston (< 17 %) ja hapanmaitovalmisteet (< 1 %); 9) Sisältää maidon, hapanmaitovalmisteet (> 1 %) ja juustot (> 17 %); 10) Sisältää sian-, naudan-, riistan ja muun lihan sekä leikkeleet ja makkarat.
β = standardoitu regressiokerroin, p < 0,05 on tilastollisesti merkitsevä. Tilastollisesti merkitsevät tulokset lihavoitu.
6 POHDINTA
6.1 Aineisto
Tämän tutkimuksen aineisto koostui Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen kahdeksan vuoden seurantamittauksiin osallistuneista 15–17-vuotiaista nuorista. Tutkimukseen otettiin mukaan nuoret, jotka olivat täyttäneen kolmen tai neljän päivän ruokapäiväkirjan ja stressikyselyn kokonaisuudessaan. Tutkimuksen analyyseistä poissuljettiin yhteensä 50 nuorta, mikä on voinut vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin ja yleistettävyyteen.
Tutkimuksen aineistosta 50,2 % oli tyttöjä ja 49,8 % poikia. Tasainen sukupuolijakauma mahdollistaa tyttöjen ja poikien vertailun toisiinsa. Sukupuolijakauma vastaa melko hyvin koko Suomen 15–17-vuotiaiden nuorten sukupuolten välistä jakaumaa (Suomen virallinen tilasto 2020), joskin aineistossa tytöillä on hieman suurempi edustus kuin koko Suomessa (tyttöjä 48,8
% ja poikia 51,2 %).
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan suomalaisista kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista tytöistä 14,4 % ja pojista 19,4 % oli ylipainoisia (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020c). Kouluterveyskyselyn tuloksissa nuorten painoindeksi on tulkittu Colen ym. (2000) käyttämien raja-arvojen mukaisesti. Samoilla, 16-vuotiaiden raja-arvoilla laskettuna tämän tutkielman aineistosta ylipainoisia oli tytöistä 10,5 % ja pojista 15 %. Tämän perusteella tutkielman aineistossa oli ylipainoisia nuoria vähemmän kuin vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn mukaan kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisissa keskimäärin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019c). Tämä saattoi johtua siitä, että osa tutkittavista oli saanut tutkimuksen aikana elämäntapaohjausta ja toisaalta myös siitä, että tutkimukseen on saattanut valikoitua terveydestä keskimääräistä enemmän kiinnostuneita perheitä. Se, että tutkimuksessa oli ylipainoisia nuoria vähemmän kuin saman ikäisissä keskimäärin, voi vaikuttaa tutkimuksen yleistettävyyteen ja tuloksiin, sillä normaali- ja ylipainoisten ruoankäytössä voi olla eroavaisuuksia (Janssen ym. 2005, Ambrosini ym. 2012).
Tutkimuksessa kirjattiin ylemmän koulutuksen saanut vanhempi ja kotitalouden kokonaisansiot. Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen määrää on kuitenkin vaikea arvioida verrattuna keskimääräiseen suomalaiseen perheeseen, sillä ei ole tiedossa, kuinka monta aikuista ja lasta kussakin perheessä oli. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että
vanhempien sosioekonomisella asemalla on vaikutusta lasten terveyskäyttäytymiseen ja ruokavalioon (Chaparro ja Koupil 2014, Zarnowiecki ym. 2014, Mekonnen ym. 2020).
Vanhempien tulo- ja koulutustason ovat saattaneet vaikuttaa tutkimuksen yleistettävyyteen tässä tutkimuksessa.
Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus on terveystieteellinen tutkimus, joten on mahdollista, että tutkimukseen on osallistunut perheitä, jotka ovat keskimääräistä kiinnostuneempia terveydestä. Tämä on saattanut vaikuttaa tuloksiin ja yleistettävyyteen. Lisäksi Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus on interventiotutkimus, johon on kuulunut liikunta- ja ravitsemusneuvontaa. Interventioryhmään kuului tämän tutkimuksen osallistujista noin 62 %, joten elintapaneuvonnan vastaanottaminen on saattanut vaikuttaa tutkittavien ruokailu- ja liikuntatottumuksiin ja siten myös tutkimuksen yleistettävyyteen. Tutkimusryhmän vaikutus pyrittiin kuitenkin vakioimaan analyyseissä. Tutkimuksessa on myös useita tutkimuskertoja, mikä tekee tutkimuksesta tutkittavalle melko työlään. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että ainoastaan motivoituneimmat ovat jääneet tutkimukseen ja siihen, että tutkimuksesta on jäänyt pois tutkimuksen alkuun verrattuna lähes puolet tutkittavista (alkuperäinen n = 512).
Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat liikunnallisia verrattuna vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä raportoituihin liikunnan määriin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019b). Kyselyn mukaan kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista pojista 25,3 % ja tytöistä 18,6
% harrasti liikuntaa vähintään tunnin päivässä. Tässä tutkimuksessa kokonaisliikunnan määrä ylitti tunnin päivässä 81,6 %:lla tytöistä ja 82,3 %:lla pojista, joten tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat selvästi liikunnallisempia kuin Kouluterveyskyselyn mukaan valtakunnallisesti nuoret ovat. Nuorten liikunnallisuuteen on tässä tutkimuksessa saattanut vaikuttaa interventioryhmän saama liikuntaohjaus. Mittarit eivät kuitenkaan ole välttämättä vertailukelpoisia, sillä Kouluterveyskyselyssä selvitettiin yhdellä kysymyksellä sitä, kuinka monena päivänä nuori oli liikkunut vähintään tunnin päivässä. On mahdollista, etteivät nuoret ole ottaneet huomioon liikunnan määrän arviossa esimerkiksi arkiliikuntaa tai koulumatkoja Kouluterveyskyselyssä, kun Lasten liikunta- ja ravitsemustutkimuksessa ne otettiin huomioon liikunnan määrän selvittämiseksi. Jos nuoret ovat olleet liikunnallisempia kuin suomalaiset nuoret keskimäärin, vaikuttaa se tutkimuksen yleistettävyyteen.
Kaikkien tutkittavien nuorten keskimääräinen hedelmien ja marjojen käyttö oli kolmen ja neljän päivän ruokapäiväkirjojen perusteella 103,1 grammaa, juuresten käyttö 15,2 grammaa ja vihannesten käyttö 99,6 grammaa. Verrattuna vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn tuloksiin
(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019b) nuorten hedelmien, marjojen ja kasvisten käyttö vaikuttaisi olleen tässä tutkimuksessa runsaampaa, sillä Kouluterveyskyselyyn osallistuneista kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista 89,9 %, lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista 85,4 % ja ammattikoulun opiskelijoista 95 % söi harvemmin kuin kuutena päivänä viikossa hedelmiä, marjoja ja kasviksia. Se, että nuorten ruokavalio on sisältänyt enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä kuin Kouluterveyskyselyn mukaan, on saattanut vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin ja siihen, kuinka hyvin tutkimus on yleistettävissä koskemaan suomalaisia nuoria. Runsaampi kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttö saattaa selittyä sillä, että tähän tutkimukseen osallistuneista perheistä osa oli saanut elintapaohjausta aikaisemmin tutkimuksen aikana ja tutkimukseen on saattanut valikoitua ja jäädä keskimäärin terveydestä kiinnostuneempia ja terveystietoisempia perheitä ja nuoria.
Aineisto oli tutkimuksessa keskisuuri, mutta sukupuolille erikseen tehdyissä analyyseissä otoskoot jäivät huomattavasti pienemmiksi, joten tutkimuksen voima varsinkin erikseen sukupuolille tehdyissä analyyseissä on todennäköisesti liian vähäinen. Koska aineisto oli keskisuuri, ei muuttujien normaalijakautuneisuutta tarvinnut huomioida. Aikaisemmista poikkileikkaustutkimuksista suurin osa on tehty tätä tutkimusta suuremmilla otoksilla (vaihtelu 333–6900 henkilöä) (Cartwright ym. 2003, Jeong ja Kim 2007, Liu ym. 2007, Nguyen-Rodriguez ym. 2008, Mikolajczyk ym. 2009, De Vriendt ym. 2012, Hou ym. 2013, Kim ym.
2013, Jääskeläinen ym. 2014, Son ym. 2014, Tan ja Chow 2014, Errisuriz ym. 2016), mikä on näiden tutkimusten vahvuus, sillä suurempi otoskoko vähentää otantavirheen mahdollisuutta.
Muutamia tutkimuksia on toteutettu kuitenkin myös pienemmillä otoskoilla (Pollard ym. 1995, Oliver ja Wardle 1999, Macht ym. 2005, Zellner ym. 2006, Austin ym. 2009, Wallis ja Hetherington 2009). Esimerkiksi Austinin ym. (2009) tutkimuksessa tutkittavia oli ainoastaan 25, joten tutkimuksessa otantavirheen mahdollisuus on suuri. Tutkimuksen etu oli kuitenkin se, että tutkittavia mitattiin kahdessa eri aikapisteessä kuukauden välein.
15–17-vuotiaiden nuorten stressin yhteyttä ruokavalioon ja ruokailutottumuksiin on tutkittu aikaisemmin ainoastaan kuudessa poikkileikkaustutkimuksessa ja kahdessa kokeellisessa tutkimuksessa. Suomalaisella aineistolla on toteutettu ainoastaan Jääskeläisen ym. (2014) tutkimus, ja loput tutkimuksista on toteutettu Aasiassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Erityisesti muissa maanosissa toteutettuja tutkimuksia on vaikea vertailla suomalaiseen tutkimukseen tai yleistää koskemaan myös suomalaisia nuoria, sillä esimerkiksi Aasian maissa on hyvin erilainen ruokakulttuuri kuin Suomessa. Jääskeläinen ym. (2014) selvittivät tutkimuksessaan stressin vaikutusta syömiseen ainoastaan yhden kysymyksen avulla, eikä
koetun stressin määrää muutoin selvitetty. Tutkimus nojasikin liiaksi tutkittavien itseraportointiin, joten tämän tutkimuksen vahvuus verrattuna Jääskeläisen ym. (2014) tutkimukseen on stressin mittausmenetelmä. Toisaalta Jääskeläisen ym. (2014) tutkimuksen aineiston koko (n = 6 945) on tutkimuksen selkeä vahvuus verrattuna tähän tutkimukseen.
6.2. Menetelmät
Tutkimuksessa käytettiin koetun stressin mittaamiseksi kymmenenkohtaista PSS-kyselyä (Cohen ym. 1994), jolla on todettu olevan huomattava reliabiliteetti ja validiteetti aikuisilla yliopisto-opiskelijoilla ja tupakasta vieroittumiseen tähdänneen ohjelman osallistujilla (Cohen ym. 1983). Tämän tutkimuksen osallistujat olivat kuitenkin yläasteikäisiä, joten PSS-kysely ei ole välttämättä yhtä tarkka mittaamaan nuorten kokemaa stressiä. Kysely myös suomennettiin alkuperäiskielestä, mikä on voinut vaikuttaa kyselyn tulkitsemiseen. Kyselyä on toisaalta käytetty runsaasti aikaisemmissa nuorilla toteutetuissa tutkimuksissa ja käännetty eri kielille (Pollard ym. 1995, Cartwright ym. 2003, Nguyen-Rodriguez ym. 2008, Austin ym. 2009, Tan ja Chow 2014). Aikaisemmissa tutkimuksissa koetun stressin mittaamisen menetelmät ovat vaihdelleet hyvin paljon, mikä vaikeuttaa tutkimusten vertailua toisiinsa.
Ruoankäytön mittaamiseksi tutkimuksessa käytettiin kolmen ja neljän päivän ruokapäiväkirjoja. Ruokapäiväkirja on tyypillinen ruoankäytön tutkimusmenetelmä interventiotutkimuksissa ja ryhmäkeskiarvojen saamiseksi riittää yleensä kaksi arkipäivää ja yksi viikonlopun päivä (Aro ym. 2012). Ruokapäiväkirja sisälsi päiviä sekä viikolta että viikonlopulta, joten ruokapäiväkirja kuvannee nuoren tavanomaista ruokailua melko hyvin.
Toisaalta ruokapäiväkirjat täytettiin tutkimuksessa perjantaiaamusta maanantai-iltaan, jolloin riskinä on viikonlopun ruokailujen korostuminen verrattuna arkiruokailuun. Ruokapäiväkirjat käytiin läpi yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa täyttämisen jälkeen ja ruokapäiväkirjaa tarkennettiin tarvittaessa yhdessä nuoren kanssa, joten tietojen voidaan katsoa olleen riittävän tarkkoja. Ruokapäiväkirjan ja muidenkin ruoankäytön mittausmenetelmien kohdalla on riski virheraportoinnille, kuten yli- tai aliraportoinnille (Livingstone ym. 2004). Nuorten kohdalla ruoankäytön mittaaminen on erityisen altista virheraportoinnille niin ryhmä- kuin yksilötasollakin. Ruokapäiväkirjan täyttäminen voi myös johtaa esimerkiksi ruokavalion yksinkertaistamiseen, jotta täyttäminen olisi helpompaa (Rockett ym. 2003).
Kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan myös tutkimuksia, joissa koettua stressiä ei mitattu, vaan tutkittavat raportoivat itse, kuinka stressi vaikuttaa ruokailutottumuksiin (esimerkiksi
Oliver ja Wardle 1998). Näissä tutkimuksissa suurena virhelähteenä on tutkittavien oma virheraportointi tai saatetaan esimerkiksi raportoida siten, kuinka itse oletetaan stressin vaikuttavan syömiskäyttäytymiseen. Itseraportoinnin kautta saatua tietoa voidaankin käyttää lähinnä antamaan kuvailevaa tietoa ja suuntaa tuleville tutkimuksille. Frekvenssikyselyä käyttäneistä tutkimuksista suurin osa mittasi vain tiettyjä ruoka-aineita, kuten esimerkiksi Kim ym. (2013) sokerin saantia ja Cartwright ym. (2003) runsasrasvaisten ruokien saantia.
Kohdennetun frekvenssikyselyn avulla saadaan tarkkaa tietoa tietyn ruokaryhmän käyttömääristä pitkällä aikavälillä, mutta toisaalta se ei kerro ruokavalion kokonaislaadusta, joka on ratkaiseva tekijä terveyden edistämisen kannalta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014).
Ruokapäiväkirjoista saadut tiedot tallennettiin Micro-Nutrica®-ravintolaskelmaohjelmaan.
Ravintolaskentaohjelmaa ei enää päivitetä, mutta siihen on mahdollista lisätä uusia ruoka-aineita ja reseptejä, joten se soveltunee hyvin ruoankäytön selvittämiseen. Ohjelman kautta saadaan ruoka-ainetason tietoja, mikä ei välttämättä ole mahdollista muissa ravintolaskelmaohjelmissa. Micro-Nutrica®-ohjelmassa yksittäiset ruoka-aineet ja elintarvikkeet on ryhmitelty yhteisiin ryhmiin ravitsemusterapeutin toimesta. Esimerkiksi sokeroitujen juomien alla ovat kaikki sokeria sisältävät juomat, kuten mehujuomat ja virvoitusjuomat. Lisäksi jäätelöt ja vanukkaat kuuluivat samaan ryhmään, ja esimerkiksi makeisten ryhmässä oli mukana myös purukumi. Tämä kasvattaa analyysien tilastollista voimaa, mutta toisaalta tämän myötä koetun stressin yhteyttä yksittäisten elintarvikkeiden, kuten virvoitusjuomien tai jäätelön käyttöön, ei voitu tässä tutkielmassa tarkastella. Toisaalta useiden ruoka-aineryhmien, kuten vihannesten, viljavalmisteiden ja juuresten kohdalla tällä tekijällä ei ollut juurikaan merkitystä.
Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, jolloin tutkimuksessa ei pystytä tarkastelemaan syy-seuraussuhteita vaan muuttujien välisiä yhteyksiä. On mahdollista, että tutkimuksessa löytyneet yhteydet stressin kokemisen ja ruoankäytön välillä johtuvat muista tekijöistä kuin stressistä.
Myös aikaisemmat aihetta käsitelleet tutkimukset ovat suurelta osin poikkileikkaustutkimuksia, joten myös aikaisemman tutkimuksen haasteena on se, ettei tutkimusten perusteella voida päätellä syy-seuraussuhteita (Cartwright ym. 2003, Jeong ja Kim 2007, De Vriendt ym. 2012, Kim ym. 2013, Son ym. 2014, Errisuriz ym. 2016). Kokeellisissa tutkimusasetelmissa voidaan paremmin kontrolloida tilannetta, jolloin saadaan näkyviin myös syy-seuraussuhteita.
Kokeellisen tutkimusasetelman haasteena on kuitenkin se, että koetilanteessa aiheutettu stressi on akuuttia, jolloin saadaan selville akuutin stressireaktion vaikutuksia ruoankäyttöön
(Cartwright ym. 2003), eikä pitkäaikaisesti koetun stressin ja ruoankäytön välisten yhteyksien tutkiminen kokeellisesti olisi eettistä. Tällä hetkellä kokeellisen tutkimuksen määrä on vähäistä, ja tutkimukset eroavat sukupuolijakaumaltaan, stressoreiltaan sekä ruokavaihtoehdoiltaan, mikä tekee tutkimusten vertailusta vaikeaa. Sekä poikkileikkaus- että kokeellisessa asetelmassa on haasteita, joten koetun stressin yhteyttä ruokavaliotekijöihin voisi jatkossa tutkia myös seurantatutkimuksena.
Tässä tutkimuksessa on vakioinneissa pyritty ottamaan huomioon tutkimuksen tulokseen mahdollisesti vaikuttavat sekoittavat tekijät. Vakioinneissa käytettiin ikää, sukupuolta, tutkimusryhmää (verrokki tai interventio), ikään suhteutettua painoindeksiä, kokonaisenergiansaantia, unen ja liikunnan määrää sekä vanhempien koulutus- ja tulotasoa.
Tutkimusryhmää käytettiin vakiointina kaikissa malleissa, sillä tutkimusryhmällä (interventio tai verrokki) on melko varmasti ollut vaikutusta nuorten ruokavalion sisältöön.
Interventionryhmään kuuluneiden nuorten perheet olivat saaneet aikaisemmin tutkimuksen aikana liikunta- ja ravitsemusohjausta. Iän ja sukupuolen vaikutus pyrittiin poissulkemaan vakioimalla nämä tekijät. Myös aikaisemmissa poikkileikkaustutkimuksissa vakiointina on usein käytetty sukupuolta (Cartwright ym. 2003, Liu ym. 2007, Tan ja Chow 2014, Errisuriz ym. 2016) ja ikää (De Vriendt ym. 2012) tai molempia (Hou ym. 2013, Kim ym. 2013).
Sukupuolten välillä on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu eroja stressin ja ruoankäytön yhteyksissä (Zellner ym. 2006, Austin ym. 2009, Mikolajczyk ym. 2009, De Vriendt ym. 2012, Jääskeläinen ym. 2014), joten myös tässä tutkimuksessa vakiointina oli perusteltua käyttää sukupuolta. Tutkimuksessa vakioitiin BMI-SDS-arvolla, koska normaali- ja ylipainoisten ruoankäytössä voi olla eroavaisuuksia (Janssen ym. 2005, Ambrosini ym. 2012). Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on vakioinnissa käytetty joko painoindeksiä tai painoa (Cartwright ym. 2003, De Vriendt ym. 2012, Hou ym. 2013, Errisuriz ym. 2016).
Kokonaisenergiansaannin vaikutus vakioitiin, koska energiansaanti vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon ruoka-aineita syödään. Tämän vuoksi kokonaisenergiansaannin vaikutus oli tärkeää kontrolloida tutkimuksessa. Aikaisemmissa tutkimuksissa kokonaisenergiasaantia ei mainittu vakioinneissa.
Useassa aikaisemmassa tutkimuksessa on vakiointeina käytetty vanhempien sosioekonomista asemaa (Cartwright ym. 2003, Austin ym. 2009, De Vriendt ym. 2012, Hou ym. 2013).
Tutkimuksissa on myös havaittu, että vanhempien sosioekonomisella asemalla on vaikutusta lasten terveyskäyttäytymiseen ja ruokavalioon (Chaparro ja Koupil 2014, Zarnowiecki ym.
2014, Mekonnen ym. 2020). Tämän vuoksi myös tässä tutkimuksessa sosioekonomisen aseman
vakiointi oli tärkeää. Tässäkin tutkimuksessa esimerkiksi poikien kokema stressi oli yhteydessä kalan vähäisempään käyttöön, kun vakioitiin iällä, tutkimusryhmällä, BMI-SDS:llä, kokonaisenergiansaannilla ja unen sekä liikunnan määrällä, mutta vanhempien koulutus- ja tulotasoilla vakioimisen jälkeen tulos ei ollut enää merkitsevä. Tutkimuksen nuorista kaikilta ei löytynyt tietoja tulo- ja koulutustasosta, joten analyyseissä otoskoko oli pienempi.
Lisäksi tutkimuksessa käytettiin vakiointina myös unen ja liikunnan määrää. Myös aikaisemmassa, useassa Euroopan kaupungissa toteutetussa tutkimuksessa, vakioinneissa käytettiin unen ja liikunnan määriä (De Vriendt ym. 2012). Esimerkiksi Saksassa toteutetussa, 9 842:n lapsen ja nuoren tutkimuksessa havaittiin, että korkeampi fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä nuorten terveydelle edullisempiin ruoka- ja juomavalintoihin (Manz ym. 2019), joten tässä tutkimuksessa liikunnan vaikutus ruokavalioon pyrittiin vakioimaan. Myös unen määrän ja laadun on havaittu olevan yhteydessä ruokavalion muutoksiin (Sluggett ym. 2019), minkä vuoksi unen vaikutus vakioitiin analyyseissä. Tutkimuksessa nuoret raportoivat itse unen ja liikunnan määrän, joten näissä muuttujissa on riski virheraportoinnille.
Sekoittavia tekijöitä tässä tutkimuksessa ovat voineet olla esimerkiksi kuukautiskierron vaihe, rajoittava tai tunnesyöminen, vanhempien ruokavalion sisältö ja stressinhallintakeinot sekä etninen alkuperä. On havaittu, että stressaavissa tilanteissa syömiskäyttäytymiseen voivat vaikuttaa henkilön stressinhallintakeinot (Errisuriz ym. 2016) ja se, onko henkilö rajoittava vai ei-rajoittava syöjä (Lowe ja Kral 2006). Kuukautiskierron eri vaiheilla (Leeners ym. 2017) ja vanhempien ruokavaliolla (Wang ym. 2011) saattaa myös olla vaikutusta lasten ja nuorten ruokavalioon. Aikaisemmissa aiheesta tehdyissä tutkimuksissa vakioitava tekijä on ollut myös etninen alkuperä (Cartwright ym. 2003, Errisuriz ym. 2016), jota tässä tutkimuksessa ei otettu huomioon vakioinneissa. Etninen alkuperä onkin saattanut toimia sekoittavana tekijänä tässä tutkimuksessa. Stressin ja nuorten tunnesyömisen välillä on havaittu aikaisemmin yhteys riippumatta nuoren painoindeksistä (Nguyen-Rodriguez ym. 2018). Tässä tutkimuksessa tunnesyömisen määrää ei otettu huomioon, joten on mahdollista, että tunnesyömisen määrä on tutkimuksessa sekoittava tekijä.
Mittaukset toteutettiin ympäri vuoden sekä loma- että kouluvuoden aikana. Sekä stressipisteiden taso että ruokapäiväkirjan sisältö saattavat vaihdella huomattavasti eri vuodenaikoina. Tätä ei otettu huomioon analyyseissa, joten on mahdollista, että vuodenajan vaihtelu on saattanut vaikuttaa stressin määrään ja nuorten ruokavalioon. Lisäksi nuorten ruokavalioon ovat saattaneet vaikuttaa henkilökohtaiset tekijät, kuten asenteet ja mieltymykset,
joiden on havaittu aikaisemmin vaikuttavan nuorten ruokavalintoihin (Das ym. 2017). Nuorten ruokavalioon vaikuttavat myös ikätoverien verkostot, ystävät ja se, onko nuorella mahdollisuus esimerkiksi ostaa välipaloja (Lassi ym. 2017). Lisäksi nuorten ruokailutottumuksiin vaikuttavat useat henkilökohtaiset tekijät, ympäristötekijät ja makrosysteemiin liittyvät tekijät (Das ym.
2017), joten myös tässä tutkimuksessa on mahdollisesti sekoittavia tekijöitä, joita ei ole otettu huomioon. Tämä on myös aikaisemman aiheesta tehdyn ja tulevan tutkimuksen haaste. Lisäksi aikaisemmissa tutkimuksissa huomioitavaa on se, että vakioinnit ovat vaihdelleet tutkimuksesta toiseen.
6.3 Tulokset