• Ei tuloksia

"Isänmaan ja äitinkielen rakastaja". Talonpoika Antti Puhakan kansallisuuskäsitys 1850 - 1870-luvulla

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa ""Isänmaan ja äitinkielen rakastaja". Talonpoika Antti Puhakan kansallisuuskäsitys 1850 - 1870-luvulla"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Helsingin yliopisto - Helsingfors universitet - University of Helsinki

ID 2000-262 Tiedekunta-Fakultet-Faculty

Valtiotieteellinen tiedekunta

Laitos-Institution-Department

Yhteiskuntahistorian laitos

Tekijä-Författare-Author

Kontio, Aino-Marja

Työn nimi-Arbetets titel-Title

"Isänmaan ja äitinkielen rakastaja". Talonpoika Antti Puhakan kansallisuuskäsitys 1850 - 1870-luvulla

Oppiaine-Läroämne-Subject

Poliittinen historia

Työn laji-Arbetets art-Level

Pro gradu

Aika-Datum-Month and year

2000-04-17

Sivumäärä-Sidantal-Number of pages

96

Tiivistelmä-Referat-Abstract

1800-luvulla elänyt pohjoiskarjalainen talonpoika ja rahvaanrunoilija Antti Puhakka määritteli itsensä Yrjö Koskisen ja muiden fennomaanien jalanjäljissä ”isänmaan ja äitinkielen rakastajaksi”. Pohdin tutkielmassani, mitä hän sillä tarkoitti ja kuinka se erosi hänen säätyläisoppi-isiensä kansallisuuskäsityksistä. Tutkin Puhakan kansallisuuskäsitystä osana hänen yhteiskunnallista olemustaan, jossa korostui ennen kaikkea samastuminen maalaisrahvaaseen. Kuvaan, kuinka säätyläispiireistä lähtöisin oleva uskonkappale yhdistyi rahvaaseen kuuluvan ajatusmaailmaan.

Puhakka hahmotti monet talouden ja yhteiskunnan kehittymiseen liittyvät ongelmat rahvaan ja säätyläistön välisen alistussuhteen ilmentyminä.

Hänen ajatusmaailmassaan kuvastuivat sääty-yhteiskunnan aikaisen maalaisrahvaan käsitykset säätyläisistä, rahvasta sortavista ”herroista”.

Herraviha oli yksi keskeinen osa myös hänen kansallisuuskäsitystään. Puhakan runojen ja valtiopäiväpuheiden erittely osoittaa, että hän ymmärsi kansallisuuskysymyksenkin rahvaan ja herrojen välisenä yhteenottona. Viime kädessä hän veti ajatuksissaan yhtäläisyysmerkin ”ruotsalaisten” ja kansan oikeuksia sortavien ”Suomen herrojen” välille. Kansallisuuskiistassakin oli lopulta kyse vain siitä, että herrat orjuuttivat rahvasta: he suhtautuivat rahvaaseen ilkeän ylemmyydentuntoisesti ja elivät sen kustannuksella. Puhakan kansa, suomalaiset, oli vastaavasti yhtä kuin orjuutettu maalaisrahvas. Säätyläisfennomaaneja Puhakan herravihaa henkivät puheet eivät tietenkään miellyttäneet.

Herraviha oli kuitenkin vain toinen puoli Puhakan kansallisuuskäsitystä. Puhakka vaati kansalleen – maalaisrahvaalle – puhumisen vapautta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Hänen päämääränsä oli säätyjen katoaminen, tasa-arvo säätyläisten ja rahvaan välillä. Puhakka puhui Suomen kielen oikeuksien puolesta siksi, että se oli rahvaan kieli. Kansan ja kansan kielen aseman parantamisella hän tarkoitti rahvaan taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen aseman parantamista. Se taas ei ollut mahdollista, ellei rahvas voinut saada opetusta omalla kielellään.

Kansanopetuksen järjestäminen olikin kysymys, jonka puolesta Puhakka ilmoitti olevansa valmis antamaan vaikka viimeisen pässinsä.

Kansallisuuskiistan kyseessä ollessa Puhakka koki edustavansa koko rahvasta kollektiivina – vastassa oli herrojen muodostama kollektiivi.

Hänen kansallisuuskysymystä koskevat puheensa eivät kerro mitään niistä eturistiriidoista, jotka vallitsivat maalaisrahvaan eri kerrosten välillä.

Puhakan kansallisuuskäsityksen ymmärtää vasta, kun peilaa sitä talollisten sääty-yhteiskunnan hajoamisvaiheessa kokemaa identiteettikriisiä vasten. Hänen tulkintansa syntyi tietynlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa oli olennaista sekä talollisten sosiaalinen nouseminen että sen estyminen. Talouden alueella talollisten ja säätyläisten lähentyminen oli edennyt jo pitkälle, mutta kulttuuriset erot olivat vielä valtavia.

Puhakka tulkitsikin kansallista sanomaa sekä herrojen orjuuttaman rahvaan jäsenenä että maalaisrahvaan vaurastuvaan osaan kuuluvana talollisena. Hän valjasti rahvaan perinteisen herravihan talollisten uusien tasa-arvovaatimusten kyytihevoseksi. Talonpojan ajatuksissa kansallinen sanoma muotoutui näin aseeksi, jolla murrettiin talollisten sosiaalista nousemista haitanneita perinteisiä ajatusrakennelmia.

Avainsanat-Nyckelord-Keywords

talonpojat - nationalismi - Suomi - 1800-luku mikrohistoria - talonpojat - Suomi - 1800-luku Puhakka, Antti

Säilytyspaikka-Förvaringsställe-Where deposited

Muita tietoja-Övriga uppgifter-Additional information

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

”Kosminen kokemus” hengellisen ja maallisen dualismiin 1800-lu- vun puolenvälin suomenkielisen rahvaan maail mankuvassa. Kokko analysoi suomenkielisten niin sa- notun

Käsitys ajasta oli yleisesti nykyistä lyhytjännittei- sempi, koska elinajanodote saattoi olla vain 25 vuotta ja lapsikuollei- suus oli korkea.. Tulonhankintaa luonnehtivat kova

Samalla suomen kielestä oli kehitettävä sellainen koko kansa- kun nan äidin kiel i, joka välittä isi sekä ruotsin kielisen elii tin että suomenkielisen rahvaan

Vaikka köyhyys ja rikkaus ovat olleet ulospäin näkyviä, fyysisiä ilmiöitä, herran ja rahvaan jaottelua on ilmennetty myös sanallisessa viestinnässä – esimerkiksi

"rahvaan mediakrit!lkin", mihin hän sai aine1stoa EU-uutiso1rnista tekemistään haastac:eiuista. Täl- la;sen ameiston merkitys korostuu häne'l m,elestään Suomessa

Ne on tiivistetty viideksi rahvaan- elämän tyypiksi: onneton elämä, talonpoikainen pakkorako, aidosti onnellinen elämä, moderni "hyvin menee" -tyyppi sekä

Pelkosen tekstin sanoma on, että rahvaan oikeuksien lisääminen ja kaikenlainen vapaus johtaisi lopulta myös katovuosien estämiseen (ks. Pelkosen kirjoituksen

Kansalliskielen asema laajensi yhdellä iskulla viron kielen julkis- ta käyttöä (s. 146–147): siitä tuli opetuksen kieli kaikille kouluasteille alkeisopetukses- ta