Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tuomo Turpeinen ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja
Ulla Majava seppeleenlaskussa
Vanha kirkko alkuperäisissä väreissään taiteilija Kari Holmin maalaamana
Mikkelinpäivänä 30.9.2018 vietettiin Jokijärven kirkon 170-vuotisjuhlaa: Maa- kirkko pidettiin Oulun hiippakunnan piispan Sa- muel Salmen johdolla hä- nen viimeisellä matkallaan virantoimituksessa Oulun ulkopuolella. Maakirkon jälkeen kirkkokahvit juo- tiin ja puheita sekä lau- lua kuunneltiin Kylätalon lämpimissä. Kirkkokansa, jota oli saapunut paikalle koleasta ja räntäsateisesta säästä huolimatta lähes 150 henkeä, saivat osallistua liikuttavaan ja seurakun- nan arvokkaaksi laatiman ohjelman mukaan oman entisen kirkkonsa merkki- päivän juhlintaan. Käytös- sä olivat myös siirretyn kir- kon palosta vuodelta 1925 säästyneet, ja jo Jokijärvel- lä käytössä olleet ehtoollis- malja ja öylättilautanen.
Tervetulotoivotuksen jäl- keen lauloimme virren 498:
Piispan saarnassa kiin- nitti erityisesti huomiota ja liikutusta kohta, jossa hän vertasi Jokijärven kirkon vuonna 1850 Pudasjärven kirkkoherralta Herman Ingbergiltä lahjaksi saa-
maa ehtoolliskalkkia eli eh- toollismaljaa ja sen tekstiä
”Tehkät te minun muistok- seni” ja Keisari Nikolai I hiippakunnalle lahjoitta- maa, kaulassaan riippuvaa piispanristiä ja vuotta 1851, jolloin Oulun hiippakunta perustettiin. Molemmissa lämpimin sanankääntein puhunut piispa näki kohta- lonomaisuutta ja Jumalan johdatusta silloin ja senkin jälkeen olleisiin moniin raskaisiin aikoihin.
Neljässä jonossa jaetun ehtoollisen jälkeen lau- loimme virren 138:
Virren jälkeen ei edes kylmänä vihmonut rännänsekainen sa- de latistanut harras- ta tunnelmaa, kun kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tuo- mo Turpeinen piti pienen puheen meille kaikille jo- kijärveläisille niin rakkaan kirkkomme sijalla ja laski meidän kaikkien puolesta muistoseppeleen kirkko- neuvoston varapuheenjoh-
tajan Ulla Majavan kanssa vuonna 1955 valmistuneel- le ja Vehka-Martin muu- raamalle muistomerkille.
Sisätiloissa juotiin ko- toisalta maistuvat kirk- kokahvit ja sen jälkeen kyläseuran puheenjohtaja Mauri Karjalainen muis- teli samassa juhlassa viete- tyn Jokijärven Kyläseuran 20-vuotista taivalta. Eevi Jaakkola muisteli läm- pimästi Jokijärven seura- kunnan ja -kunnan syntyä ja sen moninaisia vaiheita.
Lopuksi esitelmöitsijä toi- voi, että yhä vieläkin ”kir- konryöstöstä” jäljellä olevista kaunoista jär- jestettäisiin yhteinen tilaisuus, jossa siirto saataisiin lopultakin lähes 150 vuoden jäl- keen käsiteltyä ja pää- tökseen.
Juhlan päätteeksi piispatar Hannele veti tarkoin salaisuutena pide- tyn verhon maalaukselta jo päällepäinkin näyttäneen luomuksen ympäriltä. Ja kun valkoisen hunnun al- ta paljastui taiteilija Kari Holman upeaksi maalaa- ma taulu Jokijärven kirkos- ta, niin ihastuksen huokaus täytti kylätalon salin. Tä- män jälkeen kirkkoherra Tuomo Törmänen lahjoitti taulun kopion kyläseuran puheenjohtajalle ja ”Erä-
maan temppeli” -kirjan tekijänä arvokkaan tutki- mustyön tehneelle Jorma Räisäselle.
Kun juhlan jälkeen ajaa köröttelimme kotiin päin, niin vieressäni istuva ja harvoin kirkossa käyvä ja vain vaivoin maakirkkoon ja juhlaan mukaani houkut- telema naapurini Antero sanoi juuri ohimenneestä tuokiostamme historian ja Sanan äärellä:
”Kyllä kannatti lähteä.”
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen kirjailija
Jokijärven Avviisi Jokijärven Avviisi
Jokijärven Avviisi on luettavissa myös kyläseuran kotisivuilla
www.jokijarvi.com
LEHDESSÄMME
Pääkirjoitus . . . . 2 On se hetki . . . . 4 Kalle Päätalon
viimeiset tukkijätkän työt
Jokijärvellä . . . . 10 – 11 Lapsuusmuistoja
Päätalosta . . . . 14 – 15
20. vsk Jokijärven kyläseuran julkaisemana 2019
Jokijärven kirkko 170 vuotta
Maakirkon harrasta tunnelmaa piispa Samuel Salmen seurassa
Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie
vaan päivämatkan kerrallaan se kotiin täältä vie.
Herra valtaistuimeltaan enkeleitä lähettää, tänne missä pahanvalta uhkaa toivon pimentää.
Niin kuin tuulen hiljaisuus liekkimyrskyn ankaruus liikkuu Herran viestintuoja, taistelun ja rauhan luoja.
Vaiherikas vuosi on takanamme: tammikuus- sa sai kolata lunta oikein kylläkseen, helmi- ja maaliskuussa oli sitten jo hieman seesteisem- pää talventuntua. Tou- kokuussa oli hienot kelit maalata talo ja pikkuisen viileämmän alkukesän jälkeen jopa lämpimien maiden kanssaeläjät ih- mettelivät ilmojemme huumaavaa lämpimyyttä.
Lopulta vuosi oli mit- taushistorian neljänneksi lämpimin ja ne kolme muuta olivat edeltävät vuodet.
Kyläseuran elämä oli vireää ja toimeliasta: tal- koissa siistittiin upeaksi, ja aivan syystä monella suulla kehutun Kyläta- lon ympäristö katseiden kestäväksi. Haalistuneet teatterin seinät maalattiin ja rivitalon huoneistoihin vaihdettiin uudet ikku- nat ja ovet, sekä kahteen huoneisoon tehtiin pientä suurempi remontti. Myös pankkaoksansa liian lä- helle taloa kasvattaneet männynkarjut kaadettiin ja tehtiin haloiksi.
Kyläseuran vuoden 2018 päätehtävä oli Olavi Virta -musikaalin 20 esi- tyksen kunnialla maaliin saattaminen. Mielestäni
myös onnistuimme sii- nä hyvin organisoidulla ennakkosuunnittelulla ja ennen kaikkea osaavien talkoolaisten avulla. Sii- tä hyvänä osoituksena jopa liikenteenohjaajien saamat monet kiitokset.
Eivätkä he niitä kiitok- sia turhasta saaneet: ensi kosketuksen teatteriin tuleva katsoja saa juuri heiltä: ystävällisiltä ja hymyileviltä miehenjur- riskoilta. Myös kanttiinin iloiset tytöt on tässä kii- teltävä suurenmoisen hie- nosti sujuneesta kesästä.
Esitysten loputtua Ky- läseura piti lauantaina 18.
päivä kaikille kyläläisille tarkoitetun ”mini-venet- sialais” -juhlan kilpailui- neen ja karaoketanssei- neen. Ääntään esittelivät meille myöhemmin illan- hämyssä nekin, jotka ei- vät päivän kirkkaudessa sitä yleensä tee.
Syyskuun 30. päivä, Mikkelinpäivänä, pidet- tiin teatterilla ja Kylä- talossa Jokijärven seura- kunnan 170-vuotis juhla hiippakunnan piispan Samuel Salmen johdol- la. Juhla oli räntäsatees- ta huolimatta koskettava ja lämminhenkinen. Jäi varmaan kaikille 150 läsnäolijalle ikiajoiksi
mieleen tärkeänä histo- riallisena tapahtumana jokijärveläisten ihmisten ajanvirrassa.
Joulukuun puolivä- lissä, kun lunta oli vain muutama sentti, lauloim- me Kylätalolla kauneim- mat joululaulut ja söim- me yhdessä joulupuuron, kinkkua ja joimme tort- tukahvit päälle hyvin onnistuneelle vuodelle.
Laulaminen toi varmaan jokaiselle hyvän mielen ja pappimme Tuomo Törmäsen lämpimät sa- nat valoa pimeyteen.
Tämän kaiken jälkeen voimme katsoa hyvillä mielin kohti nyt jo ku- lumassa olevaa vuotta, jolloin Kalle Päätalon syntymästä tulee täyteen 100 vuotta. Vanha vuo- si osoitti meidän, ja niin muodoin myös Jokijär- ven kyläseuran, olevan 20. ikävuodestaan, tai juuri sen takia, hyvissä voimissa. Se ei kuiten- kaan ole itsestäänsel- vyys, mutta meistä itses- tämmehän se on kiinni.
Kiitokset kaikille mu- kana olleille!
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen kirjailija
Kalervo Heiskanen vuonna 1952 . Taustalla vanha Heiskanen (rakennettu Jokijärven pappien vanhasta asumuksesta) .
Historia- kuva
Kiitos lukijoillemme runsaasta kirjoitussadosta!
Osa kirjoituksista siirtyi seuraaviin numeroihin
Taivalkosken Jokijärven
oman kirjailijan, Kalle Päätalon, näytelmän Luponmakaajat
kantaesitys 28.6.2019
Jokijärven Pölkky-teatterissa
Lupon-
makaajat
Kalle Päätalo ei omasta mielestään ollut näytel- mäkirjailija. Siitä huoli- matta hänen näytelmiään on esitetty aika paljon, jopa ammattiteattereis- sa. Vuonna 1995 ilmestyi päivänvaloon hänen näy- telmänsä Luponmakaajat.
Myöhemmin näytelmä on julkaistu romaanissa Mus- tan Lumperin raito. Kalle oli kertomansa mukaan
parannellut ja lyhennellyt käsikirjoitusta useita ker- toja ja lähettänyt sen sitten lopulta Lahden teatterin ohjaajalle noin kymmenen vuotta sitten. Näytelmä ei kuitenkaan päätynyt mil- lekään näyttämölle, mutta sen tie kulki vuonna 1995 lahtelaisen kirpputorin kautta lopulta Taivalkos- kelle, Päätalo-instituuttiin.
Päätaloseuran aktiivi, Vei-
Tilannekuvia harjoituksista
Oravannahkakauppaa
Jokijärven kunnan van- hassa vaakunassa yksi vaa- kunaeläimistä on orava.
Itse asiassa vaakunassa on kolme oravaa päällekkäin.
Jututettuani paria jokijär- veläistä veteraania ym- märrän paremmin noitten pikkuotusten merkityksen vaakunassa.
Tuike syttyy niin Armas Puolakanahon kuin Erkki Moilasenkin silmiin, kun alamme muistella oravan- metsästystä.
– Oravia pyyvettiin joi- nakin syksyinä paljon. Jopa pöllimetästä kannatti tulla pois, kun oravannahkois- ta maksettiin niin paljon, Armas Puolakanaho hih- kaisee. Kuikkavaarassa oli kämppä viitostien varressa.
Olin siellä eräänä syksynä savotassa kartanopehtuu- rina. Olin muistaakseni korkeintaan kymmenvuo- tias. Yhen kerran sanoin työnjohtajalle, että lähen kottiin tekkeen muita töitä.
Kotona tuli sitten naapurin
Kalle ja sano että lähetään oravametälle. Sillä oli koi- ra ja minulla oli kans koira.
Kallen koira veti hyvin vai- nun ilmasta ja minun koira jälestä. Sillain kun yhessä toimittiin saatiin hyvä tu- los. Oravakanta oli ihan mahoton. Saatoimme saa- ha oravia jopa kolmekym- mentä päivässä. Jalavan kauppias osti niitä nahkoja ja niillä oli hyvä hinta.
Oravia ammuttiin pie- nellä yhdeksänmillisellä
”finhisteri” ( = Winchester) kiväärillä. Piti osua oravaa päähän, että nahka pysyi ehyenä. Aina ei ollut haule- ja. Silloin katkottiin pätkiä rautalangasta ammuksiksi.
Eihän niillä puun latvaan ylettynyt ampumaan, mut- ta oravia oli paljon. Oravat nylettiin itse ja rupit pais- tettiin uunissa joko peltillä jos semmoinen oli, tai sit- ten tehtiin koivunoksista semmoinen ympyrä, jonka päälle rupit ladottiin. Osa syötettiin koirille.
Erkki Moilanen muistaa myös hyvin runsaat orava- syksyt.
– Oravia sai ampua vasta kekrin jälkeen, kun kaikki olivat kasvaneet aikuisiksi. Pentuja ei saa- nut ampua. Ampumiseen tuli semmoinen sääntö, että juuri ennen metsäs- tyksen alkua annettiin il- mi, jätetäänkö etukäpälät kynsineen vai takakäpälät.
Nahat niputettiin langalla suuaukosta ja ne piti näyt- tää nimismiehelle, joka ne sitten leimasi. Sillä tavalla kontrolloitiin, ettei kukaan ammu liian nuoria oravia.
Erkki Moilanen oli töissä Isokummussa, kun saksa- laisille rakennettiin vetu- ritalleja. Siellä alkoi polvi vaivaamaan ja piti käydä lääkärissä. Polveen oli tullut vettä ja lääkäri imi sen ruutalla pois. Sitten se määräsi veepeetä kaksi viikkoa. Kahteen viikkoon ei olisi saanut kävellä.
– Enhän minä maltta- nut olla kotona, kun just oli oravanmetästysaika.
Nahasta maksettiin 6 mk, mikä siihen aikaan oli ko- va hinta. Oravanmetätys oli kovvaa hommaa. Minä kulin aluksi yksin orava- metällä. Ammuin toista- kymmentä päivässä. Isäkin heitti pöllinteon ja yhessä kulettiin pitkää päivää me- tissä. Nyletyt oravat laitet- tiin peijinpuuhun, joka oli joku lauta ja siihen venytet- tiin nahka ja pisteltiin hie- noilla puutikkuilla lautaan kiinni. Siinä niitä kuivat- tiin muutama vuorokausi.
Minun koira otti joka aamu pissalla käyvessään vainun ja säntäsi mettään. Kohta alkoi kuulua haukku. Siitä tiesi, että oravia oli löyty- nyt.Erkki Moilanen möi myös nahat Jalavaan. Ra- hat menivät pääasiassa perheen yhteiseen kassaan, mutta jonkin verran sai taskurahaakin. Eiväthän
ne tarpeet olleet silloin ko- vin suuria. Hän oli kuullut kerrottavan, että kauppias tienasi nahkoilla niin pal- jon, että rakennutti Jalavan pihapiiriin asuinrakennuk- sen, joka siellä edelleenkin
toimii kauppiaspariskun- nan asuntona.
Salme Koskelo jokijärveläinen
kirjailija Oravanmetsästäjä Erkki Moilanen
paikalliset teatterit kiin- nostuisivat näytelmästä, ja antoi luvan sen esittämi- seen. Yrityksistä huolimat- ta näytelmän esittäminen ei kuitenkaan toteutunut.
Jokijärven kaksikym- mentä vuotta täyttävä Pölkky-teatteri on tarttu- nut teatterinjohtajansa Elsa Ruokankaan kanssa haas- teeseen. Jokijärven kylä- seuraa haluaa tällä tavalla osoittaa kunnioitustaan oman kylän kirjailijalle, hänen valtavalle työlleen suomalaisen kirjallisuuden ja kotikuntansa hyväksi.
Tuskin koko Pölkky-teat- teria olisi olemassa ilman Kalle Päätalon myötävai- kutusta.
Näytelmä nähdään tule- vana kesänä Pölkky-teat- terissa Jokijärvellä 14 ker- taa. Elsa Ruokangas otti jo vuonna 2012 yhteyttä näy- telmäkirjailijaliittoon, joka
sai Kallen tyttäreltä, Rii- talta, luvan muokata näy- telmän kesäteatterin lavalle sopivaksi. Elsa Ruokangas ryhtyi toimeen, koska hä- nen mielestään näytelmän sanoma puhuttelee tänäkin päivänä. Kaveria ei jätetä!
Vielä tuolloin aika ei kui- tenkaan ollut sopiva. Nyt, Kalle Päätalon juhlavuon- na, kirjailijan toive toteu- tuu!Päätalo itse pitää lu- ponmakaamiskevään ku- vaustaan ainutlaatuisena.
Tapahtumat sijoittuvat kairaan, savottakämpän kämppäkartanolle, missä jätkät odottelevat uiton al- kamista, makaavat luppoa.
Hermot ovat pinnalla, kun uitto ei ala eikä senkään jälkeen ole varmaa, ote- taanko porukkaan, vai jou- tuuko lähtemään tyhjin toi- min kotiin. Tiliä ei tule ja verskottia ei anneta, joten omien eväiden loppuessa jätkä ostaa ruoan hartsu- herralta rahan puutteessa tavarapantilla. Jos ei ole pantattavaa, hartsumaka- siinin ovi pysyy lukossa.
Kämpällä yritetään kui- tenkin yhteisvoimin mennä eteenpäin. Eväät ja rahat tasataan. Mistä löytää voi- mat turhauttavaan odotuk- seen? Kaikkien terveys ei kestä. Talvisodan hengessä porukka yrittää kuitenkin auttaa toinen toistaan ja etenkin elämän varsitien lopulla olevaa tukkijätkää ja nuorinta Napesta eteen- päin.
Musiikki on yksi tapa helpottaa oloa ja koti-ikä- vää. Musiikkia on Kallen alkuperäisessäkin käsi- kirjoituksessa. Musiikkia kuullaan myös Pölkky- teatterin versiossa.
Salme Koskelo
Jokijärven Kyläseura Kantaesitys
PÖLKKY-teatterilla Ensi-ilta
Pe 28.6.2019 klo 19.00
Muut esitykset:
Su 30.6.2019 klo 14.00 Ti 2.7.2019 klo 19.00 To 4.7.2019 klo 19.00 Pe 5.7.2019 klo 19.00 La 6.7.2019 klo 16.00 Su 7.7.2019 klo 14.00 Pe 12.7.2019 klo 19.00
Su 14.7.2019 klo 14.00 Ke 17.7.2019 klo 19.00 Su 21.7.2019 klo 18.00 Pe 26.7.2019 klo 19.00 La 27.7.2019 klo 14.00 Su 28.7.2019 klo 14.00
Liput: 15 euroa, alle 12-v. 5 euroa
Oikeuksia valvoo: Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat
Sovitus ja ohjaus: Elsa Ruokangas
LUPONMAKAAJAT
Kalle Päätalon käsikirjoittaman näytelmän
Tiedustelut ja varaukset: 040 578 7176 tai jokijarvi@jokijarvi.com
Katso lisää www.jokijarvi.com
Pöytälaatikko- näytelmän matka kohti ensiesitystä
Kalle Päätalon näytelmä kulkeutui
Lahden kirppu torilta Koillismaalle
Nyt on se hetki, jolloin jokaisen meistä täytyy sy- dämessään miettiä, että mitä juuri minä voin tehdä ilmaston ja koko Maapal- lon hyväksi. Ja sitten, kun mietinnät on mietitty, on toiminnan aika heti eikä viidestoista päivä. Ajat- telun pohjaksi voit ottaa sen, että kaikki lähtee yk- silön toimista, etkä saa ajatella tekeekö naapuri vai tekevätkö nuo poliiti- kot mitään. Mutta kun sinä ja minä teemme yhdessä hyviä tekoja, niin meistä kasvaa lopulta niin mah- tava voima, että saamme pelastettua Universumin meille ainoaksi asuinpai- kaksi osoittaman paikan eli Maan.
Mitä sitten pitää tehdä, että tulevatkin sukupolvet voivat elää maanpäällä ja nauttia Luojan meille lah- joittamista antimista vailla pelkoa elämän loppumi- sesta. Ihan ensimmäiseksi kannattaa lajitella jätteet.
Meille on tuotu kirkonky- lälle muovinkeruuastia, jonne voi viedä pienet muo- vijätteet, kuten kaikenlai- set ruoanpakkausmuovit ja niihin verrattavat. Pienme-
tallille on samassa paikassa keruuastia ja pullothan me olemmekin jo oppineet ai- kojen alusta kierrättämään parhaiten maailmassa.
Isommalle metallijätteel- le on vaihtolava lähellä rau- tatieasemaa ja sen jälkeen jäljellä on enää biohajoavat jätteet, jotka jokainen voi laittaa kompostiin tai bio- keräysastioihin. Kaikenlai- selle roinalle, josta ei tiedä mihin sen veisi, niin niille kannattaa kysyä sijoitus- paikka Matovaaran kaato- paikalta. Jo tämän verran tehtyäsi, roskapussissasi ei ole enää juuri mitään Ou- luun kyörättävää.
Missään tapauksessa älä jätä lajittelematta jätteitäsi, ja jos takapihallasi tai lähi- metsässä on ammoin sinne perustettu ”kaatopaikka”, niin tee ekoteko, ja vie siel- lä olevat rojut sinne min- ne ne kuuluvatkin. Nämä tällaiset rojuläjät kun ovat maanomistajan vastuulla ja hävitetään viimeistään joskus hänen lompsastaan otetuilla rahoilla. Eli toimi heti; luonto kiittää sinua ja omatuntosi kevenee ja on mukava katsella siistiä ym- päristöä.
Auton tötteröiden kanssa asia on pikkuisen kinkki- sempi, kun elämme mur- rosvaihetta, eikä tavallisen tallaajan kukkarolle sopi- vaa päästötöntä autoa ole vielä markkinoilla. Mutta heti, kun sellainen on saa- tavilla, niin pannaan van- hat, ja nykykatsannossa suorastaan saasteenpesät, vaihtoon kun se itse kulle- kin vain on mahdollista.
Sitten vielä yksi asia:
kun käyt seuraavan kerran apteekissa ja saat sieltä lää- kepurnukoiden kuljetuk- seen pienen muovipussin
tai tulevaisuudessa tietysti ekopussin, niin älä hävitä sitä, vaan ripusta se autosi vaihdekeppiin roskapus- siksi. Itselläni on tuollainen pussi ollut käytössä noin 20 vuotta ja moni roska on jää- nyt sen tähden tienvarteen heittämättä. Tiedän kuiten- kin, että kaikilla tuollaista pussia ei ole.
Ja tiedän sen siitä, kun lenkilläni kuljen Päävaa- ran tienhaarasta Mannilan tienhaaraan Jokijärventien laitaa, niin joka ikisellä, noin 120 sulanmaan ajan reissullani, joudun kerää-
mään taskuuni tienposkeen heitetyn roskan tai useam- pia.
Keväällä lumien sulettua otan ensimmäisellä len- killäni mukaan isomman pussin, ja vaikka matka on vain pari kilometriä yhteen suuntaan, niin saan kerätyksi kummaltakin tienlaidalta ihan ikioman pussillisen roskia. Nyt tuon kahdenkilometrin välin tienlaidat ovat varmaan yksi Suomen roskavapaim- mista alueista. Olen nimit- täin kerännyt sieltä kaikki sormenpäänkokoisetkin, jo
ammoin sitten sinne heite- tyt roskat.
En nyt halua tässä kehua itseäni miksikään erin- omaiseksi ihmiseksi, kun en sitä ole, mutta jotain olen kuitenkin tehnyt yh- teisen asiamme eteen.
Mikset sinäkin tekisi niin.
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen kirjailija Tällaista siivoa me ihmiset saamme aikaan omalla asuinpaikallamme
On se hetki
Mutkala
ja sen asukkaat Isokummussa
Piipahdin Urpo ja Mart- ta Saveliuksen sekä Erkki Moilasen luona selvittele- mässä muistikuvia Mutka- laksi tunnetusta vanhasta talosta aivan Jokijärven tien varressa, juuri ennen Isokumpua kirkolta tulles- sa. Martta ja Urpo asutta- vat edelleen paikkaa.
Erkki Moilanen tietää, että talon Isokummun puoleinen pirtti on siirret- ty Harjajärven rannalta.
Jaakko Väisänen sai os- tetuksi hirsirakennuksen, jonka hän siirsi vaimonsa Sylvin veljen, Aarne Kyl- lösen kanssa asunnoksi Jokijärventien varteen.
Jaakko ja Sylvi Väisänen asuivat talossa kymme- niä vuosia. Perheelle syn- tyi puolikymmentä lasta.
Jaakko alkoi anoa viljelys- tilaa Jokijärveltä. Hän sai Virtala-nimisen tilan Tyrä- joen varrelta ja muutti per- heineen sinne. Mutkalan pirtti jäi autioksi.
Erkkikin ehti asua talos- sa vaimonsa Inkerin kans- sa. Inkeri oli Sylvi Väisä- sen sisar. Erkki ja Inkeri vihittiin v. 1956 ja he asui- vat aluksi Harjalassa.
– Mutkalaan oli raken- nettu pirtin lisäksi kamari ja keskelle jäi keittiön ta- painen pieni huone. Vai- moni oli raskaana ja halusi muuttaa lähemmäksi asu- tusta, missä kätilökin olisi lähempänä, joten Sylvi lu- pasi keittiöhuoneen meil- le. Siinä oli tilaa justiin
hetekalle ja pöytä toiselle seinälle. Huoneessa oli ka- mina, minkä päällä keitet- tiin. Siinä oli nättimälleen tilaa kahdelle. Ei tarvinnut paljon jalkoja siirtää, kun kaikki oli lähellä. Istui vain toolilla ja laittoi ruokaa ja tiskasi, Erkki muistelee naureskellen. Seuraavana kesänä remontoin kotitilan mökin kahdesta kesken- eräisestä huoneesta toisen meille asunnoksi. Poika oli jo silloin syntynyt.
Martta on syntyisin Kos- tolta. Hänen isänsä Kalle Aukusti Luokkanen oli aikoinaan muurari ja teki metsätöitä. Isä oli paljon reissuhommissa.
– Isä sai tietää autiok- si jääneestä talosta ja osti Väisäsen Jaakolta tämän paikan. Me asuttiin Urpon kanssa silloin Ruukissa. Isä halusi ostaa paikan minun nimmiin.
En kuitenkaan ajatellut tulla tänne asumaan, mutta kun isä kuoli äkkiä 63-vuo- tiaana sairauteen, meidän piti tulla keväällä Ruukista tänne, kun isältä jäi kaikki tilan lainhuudatukset teke- mättä. Muutimme taloon vuonna 1964 aluksi vain tilapäisesti, mutta samalla reissulla ollaan edelleen- kin, Martta muistelee.
Erkki Moilanen muiste- lee, että Kalle oli antanut traktorin osamaksuksi ti- lasta. Sodan jälkeen taloon on rakennettu kamaripää ja eteinen. Eteisen raken-
si Aarne Kyllönen. Tilalla oli pieni navetta ja sauna.
Silloin piti joka huusollissa olla edes yksi lehmä.
– Meillä oli neljä tai viisi lehmää, Martta muis- telee. Lehmät saivat liikkua vapaasti metsissä laidunta- massa. Kun sitten alettiin vaatia lehmille aitauksia, moni laittoi karjansa teu- rastettaviksi. Mekin hävi- tettiin lehmät vuonna 1991.
Lehmille viljeltiin vähän heinää ja jotkut viljelivät kauraakin. Viljoja puitiin Haapovaarassa.
Uusi puoli rakennettiin vuonna 1977, kun ei saatu laajennuslupaa vanhaan ra- kennukseen. Rakennus oli liian lähellä tietä eikä lupaa saatu sen takia. Talo olisi pitänyt purkaa, mutta sitä ei tehty, koska se oli hyvä varastotila. Nyt siihen pi- täisi katto uusia. Onhan siellä vielä erittäin hyvä ja iso leivinuuni. Siinä voi vieläkin paistaa, jos vaan jaksaa lämmittää, Martta huokaisee.
– Minä tein töitä yleis- radiolle. Haapovaarassa oli pieni asema ja olin siellä ruoanlaittajana ja siivoo- jana kahdesti viikossa.
Kun Metsäkylään alettiin rakentaa uutta asemaa laitoin aluksi työmiehille ruokaa Horsman koululla.
Kun Metsäkylän asemalle valmistui keittiö, siirryin sinne. Metsäkylän asemal- la sain olla vuoteen 1991, minkä jälkeen siellä ei pi-
detty enää miehitystä. Met- säkylän asemapäällikkönä oli tuolloin Ilmari Haiko- la. Vuonna 1992 Kiimingis- sä oli Osmo Pasuri asema- päällikkönä ja hän lupasi minun jatkaa heidän töissä.
Uusi asema tehtiin Ylikii- mingin tien varteen ja pää- sin sinnekin ruoanlaittoon ja siivoamaan. Asuin Jää- lissä viikot ja tulin pyhäk- si kotiin. Lapset olivat jo aikuisia ja Urpo oli kotona yksin viikot. Olin Kiimin- gissä työssä vuoden 1998 syksyyn.
Kun Martta lopetti työt siellä, hän innostui toimi- maan Jokijärven kyläseu- rassa. Martta on ollut ky- läseuran hallituksen jäsen useita vuosia. Myös toi- minta Isokummun Maa- ja Kotitalousseurassa on kiin- nostanut. Seura piti kuiten-
kin lopettaa, kun tämän päivän naiset eivät enää eh- di toimintaan mukaan.
Kun Urpo ja Martta jäi- vät Isokumpuun Mutka- laan myötyrinään, Urpo kulki metsätöissä. Metsu- rille riitti töitä ja Urpo sai vakituisen paikan Metsä- hallitukselta. Kyläläisten mukaan Urpo oli mahoton tekemään töitä. Siinä se meni mieheltä selkäkin niin huonoon kuntoon, et- tei sille voinut mitään teh- dä. Puun kanssa puuhaste- lu on ollut Urpolle tuttua jo nuoruudesta. Kotona piti tehdä paljon puutöitä.
Urpo Savelius on ollut innokas kellontekijä. Tai- valkosken kansalaisopiston puutyöpiirissä muutama mies teki kelloja ja Urpo innostui menemään mu- kaan. Opettajana oli aluksi Kummalan Markku. Hän
meni sitten Posiolle ja Hil- tulan Veli jatkoi opettaja- na. Kelloa varten oli tilattu kaavat Etelä-Pohjanmaalta Könnin kellojen rakentajil- ta. Kellon koneisto tilattiin tehtaalta Länsi-Saksas- ta. Se maksoi kuusi sataa markkaa.
– Ensiksi tehtiin veis- tämällä koristeet. Niissä meni aikaa. Maalaus oli viimeinen työ. Kello maa- lattiin monta kertaa. Kol- josen Leo auttoi maalauk- sessa. Sitten se lakattiin.
Yhden kellon tekoon meni puolitoista vuotta. Elämän aikana olen tehnyt neljä kelloa, eli neljälle penskal- le. Itelle ei jäänyt, kun voi- mat alkoi loppua.
Salme Koskelo Mutkalan isäntä
Aloitin toimihenkilö- metsämiesurani 1.1.1975 ja silloin Suomen metsis- sä oli puuta 1,54 miljardia kuutiota. Tällä hetkellä tuo lukema on aika tarkalleen 2,5 miljardia. Eli kasvu on ollut mahtavaa, enkä ole sitä saanut ihan yksinäni aikaan, mutta ehkäpä muu- taman kuution kuitenkin.
Suomessa on myös eni- ten puita maailmassa neliö- kilometrillä eli sadalla heh- taarilla ja niitä on 72 000 kappaletta, eli 720 per heh- taari. Tästä määrästä jokai- selle suomalaiselle riittää 4500 ihan ikiomaa puuta, kun maailman puut tasan jaettuna jokaiselle Telluk- sen tallaajalle riittäisi vain 420 puuta. Kaikkiaan Maa- pallolla kasvaa 3040 mil- jardia puunrunkoa, joka on enemmän kuin Linnunra- dalla tähtiä tai ihmisaivois- sa soluja.
Jo näistä luvuista huo- maamme, että metsä se on joka meidät on elättänyt, elättää, suojelee ja tekee niin myös jatkossakin. Ja meillä jokaisella suomalai- sella on oma näkemys ja suhde metsään ja niin sen tulee ollakin, mutta kos- ka meidän suomalaisten hyvinvointi riippuu niin ratkaisevasti kaikkialla maassamme humisevista metsistä, niin yhteiset pe- lisäännöt täytyy olla, että menestyisimme ja kauan eläisimme hyvinvoivina maanpäällä.
Kasvihuoneilmiö jyllää yhä voimakkaammin, ja jos emme tee mitään, niin ihmissuvun taru päättyi- si jo lähitulevaisuudessa.
Onneksi tilanteeseen on havahduttu ja yhdeksän ih- mistä kymmenestä haluaa tehdä jotain, ja se jotain tarkoittaa oman elämänsä päästöjen vähentämistä ja siinä ovat kovasti apuna maailman parhaiten hoide- tut metsämme.
EU on tehnyt päätöksen siitä, että kaikkialla Unio- nin alueella hiilidioksidi- päästöjä leikataan vuoden 1990 tasosta 40 % vuoteen 2030 mennessä. Suomen kokonaispäästöt olivat vuonna 1990 71 miljoonaa hiilidioksiditonnia ja vuon- na 2017 56 miljoonaa hii- lidioksiditonnia. Eli jotain olemme tehneet jo tähän mennessä oikein.
Juuri nyt metsiemme hiilinielu on 2,5 miljardin kokonaispuustolla ja 107 miljoonan kuution vuotui- sella kasvulla ja 70 mil- joonan kuution vuotuisilla hakkuilla uusimpien tieto-
jen mukaan 40 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Oikein kohdennetuilla metsien lannoituksilla metsiemme hiilinielua voidaan vielä kasvattaa 5 – 7 miljoonaa hiilidioksitonnia.
Tämän kaiken lisäksi käytössämme on parhais- ta puistamme jalostettu ja siemenviljelyksillä kasva- tettu viljelymateriaali, jo- ka kasvaa kolmanneksen paremmin kuin pellon- vierikärväiden jälkeläiset.
Viljelyssä olemme myös nohevia ja istutamme tai kylvämme uuden metsäsu- kupolven vuoden sisällä.
Nopeudesta on hirmuinen hyöty, sillä näin saamme taimien käyttöön vielä elossa olevien edellisen sukupolven mykorritsasie- nien verkoston. Näin kasvu lähtee heti käyntiin eikä hiilinielu sammu käytän- nössä koskaan.
Eli hyvältä näyttää ja vie- lä paremmalta tulevaisuu- dessa, sillä oikealla tavalla suoritettua metsänhoitoa on harjoitettu maassamme vasta noin 40 vuotta ja tu-
lokset ovat enemmän kuin rohkaisevia. Tulevina vuo- sikymmeninä puuvaram- me kasvavat yli 4 prosentin vuosivauhdilla ja vuotui- nen kasvu 150 miljoonaan kuutiometriin. Ja vaikka mitä tekisimme, niin il- mastonmuutos muuttaa metsiämme ja myös niiden kasvua vielä lisää.
Tulevina vuosina hak- kuita on tarkoitus nostaa uusien puunkäyttöpaikko- jen raaka-aineensaannin turvaamiseksi 80 miljoo- naan kuutioon. Ja jo tästä- kin määrästä on kuulunut vihreähenkistä vastustelua, jopa kauhistelua. Siihen ei ole aihetta, sillä tulevilla puunkasvumäärillä lähes joka toinen kasvava puu- kuutiometri puustostamme jää reserviin ja nilurien, kirjanpainajien ja ytimen- nävertäjien syötäviksi.
Vuoden 2014 alussa voimaan tullut nykyinen metsälaki antaa mahdol- lisuuden erirakenteisen metsän kasvatukseen, jossa jonkinmoinen harseikok- si kansankielessä sanottu
”metsänpeitto” pyritään säilyttämään ilman istutus- ta tai kylvöä.
Itse jouduin käyttämään lähes koko metsämiesura- ni tällaisten rääseiköiden kuntoon saattamiseen, joten en suosittele mallia kenellekään muualla kuin korvilla ja karuilla kangas- mailla.
Jotkuthan haluavat kui- tenkin harrastella täl- laista, vain harhaisissa kuvitelmissa hyväksi osoit- tautuvaa metsänhoitoa.
Sen tähden sitä ei pidä ot- taa ainakaan laajemmassa mitassa käyttöön, koska siitä ei seuraa mitään hy- vää. Puunostajat kun eivät suostu sen tuomaa las- kua maksamaan, vaan sen maksaa seuraava, ilman puunmyyntituloja jäävä su- kupolvi.
Arvaan jo nyt, että eivät taitaisi tykätä esi-isien ”hy- vistä” töistä.
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen kirjailija Tämä kaunis puu kasvaa entisen Jokijärventien eli
Jaamantien varressa Myllylän rantametsässä .
Metsät ja metsienhoito
Anni Swanin Pik- kupappilassa -kirjassa kappalaispappi on ly- hentänyt kuukausittain velkaansa viljakauppiaalle.
Postin tuomassa kirjees- sä kauppias Mattlin vaatii 2000 markan velkaa takai- sinmaksuun kahden viikon kuluessa.
Kaunialan rälssitilan tyttärenä syntynyt, An- na-ruustinna lähtee jal- kaisin sukulaistaloon- sa pyytämään lainaksi rahaa velanmaksuun. El- viira-emäntä on yksin ko- tosalla, Annan esittäessä asiaansa. Elviira ei piittaa sukulaissuhteista, vaan sa- noi suorat sanat papin ra- hankäytöstä eikä suostunut lainaamaan rahaa.
Ruustinna-Anna lähtee yhden kahvikupillisen jäl- keen sateen piiskatessa, helmukset maata viistäen metsätaivalta kohti pappi- laa. Lapset näkivät ylpeä- henkisen äitinsä märkänä ja nöyränä. Elviiraa jäi ka- duttamaan, ehkä Mooses olisi lainannut, mikäli olisi ollut kotosalla?
Kalle Päätalon Kunnan- jauhot-kirjassa äiti-Riitu
itkien muistelee huutolais- vuosien loppumista, hän sai sen jälkeen syödä omaa leipää.
– Nyt se on loppu!
Katossa leipävarras roik- kuu tyhjyyttään. Työn- johtaja-isä Hermannin sairauden aikana kunnan apuun perhe joutui nöyrty- mään.
Äiti käski Kallen kiireh- timään koulusta, jos lehmä ei ehdi poikia päivänaika- na, pojan on hänen puoles- taan lähdettävä Tyrämäelle pyytämään jauholappua piirimieheltä.
Kalle vastusteli koulusta tultuaan lähtöä, hiihtämi- nen oli vastenmielistä.
Avattuaan piirimiehen uudehkon ison pirtin oven Kalle sai lapsilta kuulla heidän isänsä olevan heiniä hakemassa. Kalle kysyi, voisiko he hakea äitinsä hänen asiaa toimittamaan?
Kalle huomasi emännän ärtyneisyyden tervehdit- tyään häntä ja saatuaan sa- nottua millä asioille äiti oli hänet lähettänyt.
Itkun sekaisella äänel- lä oven karmiin nojaten emäntä nyyhkii:
– Vajaa kuukausi sitten hän kirjoitti 60 kilon lupa- lapun ja taas ollaan vailla…
Miten paljon kuluttatte jau- hoja… Isänne on kunnan laskuun Piirillä… Kunta menee konkurssiin…
Emäntä ei kirjoittanut.
Tokaisi, mieheni tehköön, mitä valtuudet antavat!
Kalle meni huussiin odottamaan isännän kotiin tuloa. Piirimiehen saatua tietää millä asialla Kalle liikkui, sama utelu ja ky- seenalaistaminen saivat jatkumoa, lopulta suos- tui kirjoittamaan 30 kilon ruisjauholapun kyselyn lo- massa.
Vapisevin käsin Kalle survoi lupalapun sarkapu- seronsa povitaskuun ja otti käsineensä penkiltä.
Ruustinna-Anna lähti kappalaismiehensä asialle, koulupoika-Kalle äitin- sä puolesta toimitti omaa asiaansa. Molemmille koh- telu oli nöyryyttävä, vaik- ka heidän lähtöasemansa olivat erilaiset, ruustinna pappilasta ja Kalle kahden lehmän mökkipaikasta.
Anneli Kivelä
Auta miestä mäessä,
eikä mäen alla
Yli-Simosen
isäntäpari vapaalle
Jokijärven Simoranta on Kalle Päätalon kirjoista hyvin monelle suomalai- selle tuttu ja Kallen kirjo- jen aikaan vielä väkirikas paikka. Alkuun luonnon- kauniilla paikalla on kui- tenkin ollut vain Simonen, joka on jakaantunut ensin Yli- ja Ala-Simoseksi ja sen jälkeen ties kuinka mo- neksi asuntopaikaksi ja jär- veltä päin nykyään katsoen jopa sekaviksi ja lähellä toisiaan olevien rakennus- ten rykelmiksi.
Nykyisen Yli-Simosen talon kohdalla Jokijärvi alkaa hetkisen laiskasti virrattuaan muuttua taas joeksi, kun vastapäätä ole- va entinen Simosensaari, nykyinen Kirkkosaari ja vanhojen jokijärveläisten hautapaikka, jakaa virtaus- taan hiljalleen kiihdyttävän järviveden Ii- ja Vääräjoek- si. Kylän seppä ja saarna- mies Heikki Lohilahti osti luonnonkauniilla pai- kalla olleesta tilasta kaksi kolmannesta vuonna 1938.
Silloin tilan pihapiirissä oli vielä mökki, jossa asusteli- vat Kalle Päätalon kirjoista tutuiksi tulleet ”kilometri- talon” Yli-Voari, Johanna ja Kaija, jotka olivat sortu-
neet pois pitkästä talostaan.
Yli-Voari kuoli 40-luvulla ja Johanna ja Kaija Pössön- vaaralla reilu vuosikym- men myöhemmin.
Tänä päivänä tuon kau- niilla paikalla Jokijärven rannalla Simosessa olevan talon maineen ja mantui- neen omistavat Sirkka ja Teuvo Lohilahti. Kirkkaa- na pakkaspäivänä pihalla minua tervehtii iloisesti haukkuva koira ja eteises- sä vaaleanpunertava ki- su kyhnäytyy jalkoihini.
”Astuhan peremmälle!”
Teuvo tervehtii ja kiirehtii kahvipannun tulille. Pirs- siä pitkään ammatikseen ajanut Sirkka-emäntä on juuri tullut koulukyyti- keikalta. ”Vieraalle ajan vielä muutaman ajokeikan silloin tällöin”, hän sanoo.
”Eläkkeelle jäin ja lopetet- tiin oman taksinpito viime vuoden kesäkuun lopussa.”
Teuvo on asunut Yli-Si- mosen talossa koko ikänsä, koska syntyi vuoden myö- hemmin kuin isä-Heikki osti talon. Heikki kuoli vuonna -78 ja äiti-El- sa-Maria -82. Tyrnävällä syntynyt Sirkka tuli taloon emännäksi samana vuonna ja hänen aiemmasta liitosta olleet kolme kouluikäistä
lastaan antoivat kylän kou- lulle kymmenen vuoden jatkoajan, koska heidän avullaan valtionapupykälä elinvoimaisesta koulusta täyttyi. Yksissä tuumin pa- riskunnalla on yksi poika ja lapsenlapsiakin jo yh- deksän.
Amorin nuoli oli iskenyt jo vannoutuneena poika- miehenä elelevään Teu- voon hieman aiemmin. Eli jo silloin, kun hän teki pit- kiä työpäiviä Pudasjärven turvesoilla, mutta pyhän- aikoina liukasliikkeinen mies ennätti käymään ko- sioretkillään Oulussa, jotka myös olivat tuloksellisia.
Niin kuin turvetyömaat- kin: ”Ne oli mulle koko elämäniän parraat työmaat rahallisesti”, Teuvo sanoo ja lisää naurahdellen. ”Ja tyttöissä käyntihän toi sii- hen vielä mukava ekstrali- sän.”
Ennen Jokijärvelle tu- loaan Nokian kaapeli- tehtaalla työskennellyt Sirkka jäähdyttelee vielä pirssihommassa, mutta mielenkiinto kohdistuu jo nykyisin yhä enemmän käsitöihin ja kesäisin me- hiläistenhoitoon, joiden helmeilevää tuotosta on kahvipöydässä tarjolla.
Teuvon mie- lenkiinto ja taipumukset ke s k i t t y v ä t kovasti tek- niikkaan ja perinteeseen ja nykyisin hä- nen innostuk- sensa kohde onkin hyvällä mallilla oleva, ja jo runsaas- ti esineistöä sisältävät mu- seorakennuk- set. Elämän alkutaival su- jui kuitenkin samoin kuin muillakin jo-
kijärven nuo- rilla miehillä:
metsä- ja uit- totöitä ja se- katöitä runsai- den kotitöiden lisäksi tehden.
Kuusikym- m e n l u v u n lopulla, kun m e t s ä a j o o n k e l p a a v i a t r a k t o r e i t a alkoi saada, niin Teuvo- kin hankki F o r d - 4 0 0 0 -traktorin, to- sin talossa oli ollut jo 50-lu- vun puolivä- lissä hankittu
”piikkilangan
kiristäjä”, eli Valmet -15 traktori. Metsäajoista tu- li näin yksi lisätienestin muoto sirkkelitoiminnan ohelle.
Yrittävänä miehenä Teu- vo hankki seitsemänkym- mentäluvulla myös taksi- luvan koulukyytejä varten.
”Kyllä se tuo kaikki hom- ma näin pienen miehen liikkeellä piti”, Teuvo nau- rahtaa. ”Vain pysyhän siinä mieli virkeänä.”
Teuvon nimiin siirty- neellä tilalla oli myös po- rokarja, jonka hän myi sa- maisella vuosikymmenellä ja hankki tilalle lammas- katraan. Avioon mentyään pariskunta hävitti lampaat ja hankki tilalle muutaman lehmän. Parhaimmillaan heillä oli kuusi lypsävää ja he myös lähettivät maitoa meijeriin, kunnes uusi ul- jas 90-luku hävitti pienkar- jat ja paljon muutakin Suo- mesta ja pirssinajo siirtyi kokonaan Sirkalle.
Sirkan ei tarvinnut käy- dä autokoulua, vaan Teuvo opetti hänet henkilökohtai- sesti niin hyväksi kuskiksi, että yhtään kolaria hän ei 30-vuotisella urallaan aja- nut, mutta yhdestä hirvestä
tuli vainaa Jokijärventiellä muutama vuosi sitten.
Teuvo hankki vuonna 1993 puusepänkoneet ja ensimmäisenä urakkana hänellä oli Taivalkosken seurakunnan Kaakkuri- vaaran hautuumaan, eli Jylykäs-Jakin kiekerön uuden aidan rakentaminen apumiehensä Toivo Räisä- sen, eli Siika-Topin kanssa.
Myös sirkkelihommat jat- kuivat siinä ohessa.
Kova yrittäminen vaati kuitenkin veronsa ja Teu- vo sai sydäninfarktin 1996 ja lääkäri määräsi hänet välittömästi eläkkeelle.
”Lääkäri sano mulle, et- tä taisipa olla aika likellä, ettei kevein karannu siinä rytäkässä”, Teuvo muis- telee tapahtunutta. ”Vain kun siitä selevisin, niin oon suhtkoht tervennä pollistel- lu ihan viime vuosiin. Vain pitihän se ohitusleikkaus tehä muutama vuosi sitten.
Nyt on kuiteski kaikki taas hyvin.”
Pariskunta viettää hy- vin ansaittuja eläkepäi- viään aktiivisesti: Sirkka tekee käsitöitä, ajaa joskus keikan ja hoitaa mehiläi- siään. Teuvo viimeiste-
lee museotaan, askartelee verstaaksi muutetussa na- vetassa ja hoitelee monia luottamustoimiaan. Talon he ovat myös päivittäneen nykyaikaan: maalämpö pi- tää huoneet lämpimänä ja aurinkopaneelit tuottavat sähköä maaliskuusta mar- raskuuhun.
Tyytyväisyyttä ja tasa- painoisuutta huokuva talo ja sen elämä kiteytyy hy- vin Sirkan sanoihin: ”Kun asuin Oulussa, niin lapsilla oli kaikenlaista allergisuut- ta, nuhaa ja muitakin vai- voja. Täällä on ihan toisin.
On raikas hengittää, elää ja olla. Ei kaikkia ihmisiä tartte ängetä Kehäkolmo- sen sisäpuolelle.”
Noihin sanoihin voimme varmaan kaikki täällä asu- vat yhtyä.
PS. Viikolla 30. tänä vuonna Teuvo täyttää pyö- reitä vuosia, joten pannu on silloin kuumana.
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen kirjailija Teuvo ja museoheppa
Yli-Simosen pariskunta Sirkka ja Teuvo
Ollessani 4-vuotias Kal- le Päätalo oli Ruovedellä isovanhempien läheinen mökkinaapuri. Muistan elävästi kuinka äitini vei minut Kallen ja Leenan huomaan hetkeksi aikaa käydessään asioilla koska tarvitsin silmällä pitäjää epilepsiani vuoksi. Kalle otti minut usein syliinsä ja luki minulle kirjallisuutta
usein satuja ja jopa Ruove- den historiaa – sain valita kirjan jota luimme. Kalle tokaisi usein että katso- taanpas mitä täältä tällä kertaa löytyy ja jo silloin pienenä kyselinkin paljon Iijoki-sarjan alkuvaiheet.
Normaalit lasten sadut jäivät Kallen seurassa ta- ka-alalle ja juttua riitti ettei Leena-vaimon mehukaan
tahtonut maistua. Samoin minua kiinnosti kun Kalle kuljetti minua ympäriinsä ja näytti oman työhuoneen kirjoituskoneensa ja kertoi miten hän innostuu kirjoit- tamaan kirjaa. Kalle myös samoili metsässä hakien inspiraatiota kirjaansa.
Samalla kun Kalle on huu- morintajuinen ja mietteliäs hän sutkautteli kaikenlaista
mm. kun äitini haki minut niin Kalle totesi tässä on sun ipana, mutta tuo se no- peasti takaisin että minul- lakin on jotain tekemistä.
Jatketaan seuraavalla ker- ralla lukemista ja vinkkasi kättä.
Asuimme ihan Kallen naapurissa kesät ja se oli minulle kuin toinen koti.
Aina kun Kalle katsahtaa
ihmisiin hänen virne le- visi koko naaman täydeltä ja sitten leviää nauru koko ihmiseen niin että se tem- paisi mukaansa. Kerran kun tulin pirttiin kysyin Kallelta onko sitä kahvet- ta saatavilla niin Kallen vastaus oli että jokos se noin pienikin sitä jo kit- taa, vastaus oli napakka, enhän minä sitä muuten pyytäisi. Näin meidän ys- tävyytemme sitten jatkui monen vuoden ajan ja nyt aikuisena kirjahyllyssäni on paljon Kallen tuotantoa enkä siitä luovu koska aina kun niitä luen näen Kallen hymyn. Me myös laulettiin paljon koska kumpikin oli musikaalisia ja pelleilimme
R-kirjaimen kanssa koska kumpikaan ei osannut sitä lausua. Kalle opetti minul- le mikä on harakrankku eli hämähäkki ettei sitä tar- vitse pelätä vaan rohkeas- ti eteenpäin. Kalle opetti minulle paljon marjoista ja niiden eroista kuten metsä- mansikan ja torilta ostetun mansikan eron. Pelasimme paljon dominoa ja Kalle teki käpylehmiä. Istuin usein Kallen sylissä kun Kalle kirjoitti kirjaa Iijo- ki-sarjaan. Isoisäni Osmo ja Kalle juttelivat usein keskenään yleensä kirjalli- suudesta.
Heidi Tuurala Uusikaupunki
Muistoja Kalle Päätalosta
Keskustelu
Kalle Päätalon kanssa Radio Gävleborgin välityksellä
Lauantaina lokakuun 8. vuonna 1988 kuuntelin suomenkielistä radio-oh- jelmaa. Naistoimittaja an- toi kaksi vinkkiä kysyes- sään, että ”Kuka on tämä suomalainen kirjailija?”
Tunnistin suosikkikirjaili- jan heti ja otin puhelun ra- dion toimitukseen, esittelin itseni ja heti perään kirjai- lija Kalle Päätalo kysyi minulta, että ”Olemmeko sukulaisia?” ”Ei minun tie- tääkseni”, vastasin, ”mutta meillä on yhteisiä sukulai- sia.” Kirjailija arvasi heti sukunimeni perusteella, että ketä tarkoitin.
Keskusteluni Päätalon kanssa kesti noin 15 mi- nuuttia monesta eri asias- ta, kunnes toimittaja sanoi ajan olevan loppumassa.
Samalla hän kysyi, että oli- sinko valmis vastaamaan kysymyksiin, jotka kosket- taisivat Päätalon Iijoki -sar- jaa. Ilmoitin olevani valmis
kuin lukkari sotaan ja kir- jailija itse toimi tuomari- na. Toimittaja kysyi kym- menen kysymystä, joihin kaikkiin vastasin tuomari Kalle Päätalon mukaan oi- kein. Kysymyksiä en enää muista, koska tuosta lauan- tai-illasta on kulunut jo yli 30 vuotta.
Toimittaja lähetti mi- nulle myöhemmin kirjeen, joka sisälsi kiitokset sekä ostoluvan kahteen musiik- kikasettiin. Suomalainen musiikkikasetti maksoi siihen aikaan 160 kruunua kappaleelta, eli yhteensä palkintoni arvo oli yhteen- sä 320 kruunua. Pidin sitä silloin ja pidän vieläkin
”nättinä” summana, jon- ka sain jutustelusta mieli- kirjailijani Kalle Päätalon kanssa.
Timo Kylmäluoma Gävle, Sverige
Lukijan kynästä
Kalle Päätalon viimeiset
tukkijätkän työt Jokijärvellä
Kalle Päätalo pestau- tui elokuun alkupuolella 1939 paremman Väisäsen, eli Nevalan vävyn ja Hel- li-tyttären miehen pyyn- nöstä Metsähallitukseen metsänraivuuseen. Palk- kaa Kalle sai raivuutöissä neljäkymppiä päivältä, kun taas juuri riskeimmässä nuoruuden kukoistukses- saan oleva Kallio-Kalle olisi ruhjonut hakkuutöissä satasen päiviä. Hakkuutyö ei kuitenkaan ollut vielä elokuussa, jos milloinkaan, kovin suurta herkkua: lop- pukesän ilmat olivat usein painostavia ja mäkärät sekä polttiaiset vainosivat hikeä valuvaa työmiestä sierai- miin ja silmiin puskeutuvi- na polttavina parvina.
Työmaan päänaatikka oli Severus Lamminmäki ja työmaalla mukana oleva- na työnjohtajana parempi Väisänen, eli Kainuusta Koillismaalle kulkeutunut Jaakko Väisänen. Kal- len työmaat olivat helposti kotoa kuljettavan matkan päässä, eli noin 5 kilomet- rin päässä: Kalaharjun ku- peella, Persekankaalla, Pe- räharjulla, Sammakko- ja Perselampien lähellä, Tal- javaarassa ja viimeksi Vaa- ralamminkankaan sakeissa Luojan luomissa taimikois- sa, jossa työt keskeytettiin kesken päivin syyskuun 1.
päivänä. Lopputilit kaikille raivuumiehille maksettiin Mannilassa herrastuoma- rin peräkamarissa, jossa ilmeisesti metsäteknikko Severus Lamminmäki ma- jaili työmaan ajan.
Syy savotan äkilliseen loppumiseen oli se, että Saksa ja Neuvostoliitto olivat tehneet 23. elokuuta 1939 Molotov–Ribbentrob- h y ö k k ä ä m ä t t ö m y y s - sopimuksen, jossa sovit- tiin maiden etupiireistä, joissa Suomi jäi tunnetusti Stalinin peukalon alle. So- pimuksessa sovitun mu- kaisesti Saksa hyökkäsi syyskuun 1. päivä Puolaan ja nujersi salamasodalla ja uusin asein peitsin ja hevosin hyökkäysvaunu- ja vastaan muinaisten ri- tarien lailla rynnistäneen puolalaisarmeijan parissa viikossa. Maan itäosat jy- räsi Puna-armeija samoin murskaavalla voimal-
la muutamassa viikossa.
Seuraavana vuoden huh- tikuussa Tanskan valtaus kesti Hitlerin joukoilta vain muutaman tunnin.
Kalle oli makoillut Leh- milehdossa muiden mu- kana Kankaan-Jakin ja valtion rajalla Jokijärven- tien pohjoispuolella hei- dän odotellessaan syytä työmaan keskeytykselle.
Makoillessaan päätään mättääseen nojaten ja lätsä päänalusenaan, hän katseli idästä poutataivaalle leijai- levia pumpulimaisia pilviä ja tunsi kylmenevissä har- tioissaan jo alkavan syksyn koleuden ja sen, että hänen nuoruutensa kasvumaise- missaan oli kulumassa lo- puilleen. Ja niin se olikin ja ensimmäinen merkki hänelle siitä oli tiistaina 5.9.1939 olevat kutsunnat.
Merkki tulevasta oli se- kin, kun kyläläiset kuulivat sodan alkamisesta, niin ne joilla sattui olemaan rahaa, tormasivat Romppaseen ostamaan kasoon kahvia ja sokeria ja kaikkea muuta- kin mitä uskoivat tarvitse- vansa ja jota ei kohta kau- poista saisi.
Kutsunnat pidettiin suo- jeluskuntatalolla, jonne myös Kalle, Kurtti-Reino ja Tikkas-Ville menivät hyvissä ajoin. Kalle todet- tiin syynissä hyväkuntoi- seksi ja 82 kilon painoisek- si. Lehon kartanolla Kalle tapasi aution Toivon, eli Toivo Räisäsen ja asiansa toimitettuaan he lähtivät polkemaan Jokijärventietä yhtä matkaa: Kalle Kallio- niemeen ja Toivo Iiviöjär- velle, jossa hän oli renkinä.
Kutsuntojen jälkeisenä päivänä Kalle oli kuokki- massa uutta peltoa, kun Romppasen Liisa-tytär toi viestin Inkeellä koulua rakentavalta Hiltu-Jakil- ta, että siellä tarvittaisiin riskiä miestä. Inkeellä Kalle joutui ensi töikseen apumieheksi työmaan muuraustöihin pestatuille Jurmusta kotoisin oleville Halko-veljeksille Paulille ja Santelle. Kallen pol- jettua koulutyömaalle ja astuttuaan kortteeritalon Ison-Inkeen pirttiin ilta- massa, niin Hiltu-Jakki ke- hui Kallea kaikkien kuul-
len: ”Mestari alako tänä aamuna kyselemään, että pitäsi saaha vankka mies tiiliin- ja ruukinkantoon.
Saatana minä sanon sillon mestarille, että soitanko työmaalle miehen, jolla talluu ruukisankko ja istuu tiilijänis hartijoille.”
Lokakuun puolivälissä kortteeritaloon ilmestyi yöllisiä vieraita, jotka ja- koivat määräyksiä saapua ylimääräisiin kertaushar- joituksiin. Tällä toimenpi- teellä Suomen valtiojohto halusi osoittaa venäläisille 5. lokakuuta alkaneissa Suomen ja Neuvostoliiton välisissä neuvotteluissa
”poliittisista ja konkreet- tisista” toimenpiteistä Le- ningradin turvallisuuden takaamiseksi, että suoma- laiset olisivat valmiita puo- lustamaan maataan myös aseellisesti kaikkia hyök- käyksiä vastaan.
Kallen poljettua seu- raavana lauantaina koti- matkallaan Inkeeltä Tai- valkosken kirkonkylään, niin yleensä hiljainen kylä suorastaan kuhisi kertaus- harjoituksiin kutsuttuja miehiä. Eräässä kolmen miehen ryhmässä vastaan tuli myös Kallen nuorin setä eli Arvi. Pienikokoi- nen Arvi vaikutti sotilas- puvussaan Kallen silmissä niin hassun näköiseltä, että häntä alkoi väkisinkin hy- myilyttää. ”Mikä se Kas- sua nuin naurattaa?” ky- syi Arvi. ”Se kun sinnua kahtelen… Pittää olla tosi pelekuri venäläinen, joka sinunhilaista sotaurhoa säi- kähtää.”
Miesten lähdettyä harjoi- tuksiin Inkeen kouluraken- nustyömaa keskeytettiin ja Kallekin sai lopputilin, mutta uusi työmaa oli jo odottamassa. Isä-Herkko kun oli ottanut Hoikkalan vävyn ja Hildan miehen Eino Pätsin kanssa ”Oja- valtiolta”, eli Metsänparan- nuspiiriltä Heinäojan per- kaamisurakan ja taivutteli poikansa porukkaan kol- manneksi: ”Tuut minun ja Einon kansa ojankaivuun.
Tienaat puolta paremmin, kun Inkeellä, etkä oo kau- kana kottoa. Heinäojalle- han kun Kallioniemestä on meleko lailla tarkalleen kolome neljännestä.”
Kuva Veikko Räisänen
Hermanni, Kalle ja Pätsin Eino kaivoivat
Heinäojan viemäriksi . Yhä vielä jäljet ovat näkyvissä .
Heinäoja oli tuohon ai- kaan luonnonpuro ja mies- ten tehtävänä oli oikoa ja syventää korpikuusien ja koivunkäkkäröiden välissä luiruilevaa puroa. Urkko alkoi nykyään oikaistun tienvieren puskassa sijain- neen vanhan Heinäojan sillankupeesta ja jatkui Jo- kijärventien eteläpuolelle kohti ojan alkurimmikoita.
Työ ei ollut mitään herk- kua, sillä oli jo lokakuun loppupuoli ja purossa ry- peytyessään miehet kaste- livat itsensä läpimäriksi, joten ruokatauon ajaksi piti viritellä hyvät tulet, että he tarkenivat edes eväänsä syödä.
Tienestin he jakoivat vel- jellisesti tasan tekemiensä yhteisten työpäivien lu- kumäärällä, vaikka Herk- ko ja Eino olivat jo ennen Kallen porukkaan tuloa kaivaneet ojaa reilun sata metrisen. ”Tyyvvytkö sinä tämmöseen jakoon?” Eino oli kysynyt ehdotuksensa jälkeen. ”Kyllä se mulle passaa”, oli Kalle vastannut ja Herkko vielä vahvistanut asian. ”Ja minä kun vana- hana ukkona oon sakin hei- koin, niin käypi yksiin, jos poika on parempi.”
Kalle kulki ojankaivussa kotoa pitäen ja Herkko yö- pyi parin kilometrin päässä asuvan veljensä Karl Gus- tafin, eli Kummun Patruu- nan luona. Yönseudut eivät tunnostaneet olleen Her- kolle kovin mieluisia: ”Oli taas kyllä henkisesti raskas yönseutu. Se Patruuna kun selevittää niitä unijaan iltaa aamua… Ja toinni nyt, kun se on ruvennu näkemään sotaunnia. Kaiket yöt se kuulemma vain sottii läp- peesä. Millon Hillerin, mil- lon Talliinin kansa...”
Marraskuun loppupuo- lella ojankaivajat tavoit- taa pimeys ja pakkanen ja kaivaminen on mahdoton- ta, joten he lopettavat työt Heinäojalla. Avattuaan kotioven Martta rientää kilkattamaan uutisen: ”Oot saanu palakinnon Nuoren Voiman kirjotuskilipailus-
sa.” ”Mutta et ensimäistä”, nuorempi sisar Eeti lisää.
”Oot saanu kolomannen palakinnon ja saat kaksisat- taa markkaa rahhaa. Sehän on sinun kolomen päivän palakka.” Kalle on väsy- nyt ja muutenkin seudun miesten tapaan hänessäkin on runsaasti örniskön piir- teitä ja niinpä hän kareutuu sisarilleen: ”Helevettiäkö te meettä lukemaan minun lehtiä! Minähän oo varotta- nu, että minun lehet ei teil- le kuulu.” ”Turhaan koetat ärhennellä”, Martta nauraa.
”Et taija kuitenkaa olla niin pöljä kirjottaja, kun oon luullu…?”
Marraskuun viimeisen viikon alettua Herkko ja Kalle hiihtelevät 30 asteen pakkasessa pokasahat, kirveet, eväsreppu, kahvi- pannu ja kahdeksan litran tyhjä vesipääläri mukanaan Kummun läheistä Juurik- kavaaraa ja osuusliikkeen valtionmaalta ostamaa sa- dan kuution lupa-aluetta kohti. Lupa-alueen laidassa Kalle riisuu takkinsa ja al- kaa hakata halkoja sakeasta koivikosta vain aluspaita ja tikkuri ylävartalonsa suo- jana. Mielessään hänellä oli huippumiesten kymme- nen pinokuutiota päivässä.
Illalla Kummussa Herkko päivitteli veljelleen poi- kansa halontekoa ja vaate- tusta. ”Kaiken kukkuraksi se rupesi riehumaan pai- tasillaan.” ”Kuinka palajo se tuo kaima oikein röytää niitä halakoja, kun puoli- alasti heiluu tuommosessa pakkasessa?” kysyi Pat- ruuna Kallelta. ”Kuutisen pinokuutiota. En kyllä kä- sitä, että pirunlaillako joku kerkiää tehä kymmenen pinomottia päivässä?”
Mottimurheet muuttu- vat marraskuun 30. päivä isommiksi murheiksi, kun itänaapuri rynnistää Mai- nilan lavastuksen jälkeen hirmuisella voimalla Suo- men kimppuun. Seuraa- vana, eli joulukuun 1. päi- vänä Kalle teki viimeisen työpäivänsä Jokijärvellä tukkijätkänä, sillä Patruu-
na tuli käskemään heitä kesken päivin pois Juurik- kavaaran halkosavotasta ja sanoi, että nimismies oli määrännyt Herkon ja Kal- len Romppaisensalmeen roomumiehiksi.
Idän taivaanranta loimu- si jatkuvasti verenkarvai- sena ja tykkien jyske kan- tautui selvästi Jokijärvelle ja roomumiesten korviin.
Selkosen ja koko Suomen kansa eli raskasta aikaa ja pelko sykki rinnan al- la, että miten meidän käy.
Kaikesta huolimatta kaikki uskoivat oikeuden voittoon ja yhteishenki lujittui iki- aikaisen vihollisen edessä saumattomaksi ja pahat sanat ja teot pyydettiin toi- silta anteeksi ja uskottiin lujasti Korkeimman apuun.
Kalle teki henkilökoh- taisen ratkaisun ja lähti va- paaehtoisena suorittamaan var usmiespalvelustaan yhdessä Toivo Räisäsen kanssa Korialle Kouvolan kupeeseen. Kirkonkyläl- lä neljäntienristeyksessä Artun kahvilan edessä linja-autoon lähtöä teke- vät pojat joutuvat muiden mukana kokemaan sodan läheisyyden ja maastou- tumaan, kun yhdeksän viholliskonetta ylittää kir- konkylän ja jatkavat sitten matkaa kohti Oulua sen kummempia pahoja Taival- koskella tekemättä.
Juurikkavaaraan Her- kolta ja Kallelta jäänyt vesipääläri löytyi seuraa- vana kesänä tulihtakuu- senoksasta, kun Herkko kävi sitä sieltä etsimässä.
Halkomotit olivat niillä sijoillaan mihin ne olivat talvella jääneet ja ajettiin vasta seuraavana talvena tienvarteen.
Uusia motteja Kalle Pää- talo ei enää Jokijärvellä tehnyt.
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen kirjailija
Kuva Veikko Räisänen
Kankaan Jakin ja valtion raja Lehmilehdon mutkan lähellä . Paikka missä ruokatauko vietettiin kun toinen maailmansota alkoi .
Kalervo Heiskanen
kaartinpataljoonan juoksumestari
Kalervo Heiskasen tun- tee tässä Suomenmaassa aika moni, mutta harva tai- taa tietää, että yhäkin sut- jakkavartaloinen Kalervo oli nuorena mitä melkoi- nen juoksijalahjakkuus ja vieläpä lähes kylmiltään.
Vuonna 1936 syntyneelle jokijärveläisnuorukaiselle, ja muillekin samanikäisil- le, luontainen liikkuminen talontöissä oli siihen ai- kaan tuttua, jos ei aina nyt niin herkkuakaan. Maa- laistaloissa kun suurin osa töistä tehtiin Kalervon nuo- ruudessa vielä käsipelillä.
Hevonen oli tietysti kovasti apuna maa- ja metsätöissä, mutta tekeville käsille löy- tyi kyllä vielä paljon tar- vetta.
Kalervon isä, Varpaisjär- veltä Jokijärvelle kulkeu- tunut Ville Heiskanen, oli riski liikkeissään ja tulen- palavan kiireinen, ja niin myös pojan piti johonkin työhön käskyn saatuaan mennä heti eikä viidestois- ta päivä. Ja tunnollisesti Kalervo teki ne työt mis- sä äiti-Betty ja isä-Ville katsoivat poikansa apua tarvittavan. ”Ja hyväähän se vain teki”, Kalervo sa- noo nyt vuosikymmenien mentyä. ”Opin näkemään ja kokemaan, että mitään ei saa ilmaiseksi. Ja kun urheilu kiinnosti, niin kun- tohan siinä nousi, kun kai- voin ojaa tai ajoin hevosella tukkia ja pölliä. Käsivoi- minhan ne piti lastata reen- pankoille ja laanilla purkaa taas käsin. Ja samallahan se punnertelu isojen tuk- kien kansa kasvatti myös sisua.”
Urheiluun ei ollut kovin paljon aikaa, mutta kui- tenkin aina joku väli löy- tyi. Nopeuttaan Kalervo hioi soutamalla läheiseen Alasaareen ja juoksemalla sen kimmoisilla ikiaikai- silla poluilla, jossa hän teki äkäisiä, lyhyitä vetoja täy- dellä vauhdilla. ”Minulla oli luontaista kestävyyttä ja työnteosta tuli lisää, mutta nopea minä en ollut”, Ka- lervo kertoo. ”Siksi otinkin vain lyhyitä vetoja, mutta en maitohappoon asti. Sii- nä sitä pitihi olla tarkkana.”
Joskus mukana olivat naapurin pojat Matti- lan-Sulo ja Kurtti-Hepe, jotka olivat pikkuisen van- hempia ja yrittivät jättää nuorempansa saaren hal- kijuoksussa. ”Vain en mi- nä jäänyt”, Kalervo sanoo hymyssä suin. ”Ylämäissä
tuntui kyllä pahalta, vain sinni ei antanut periksi.
Kyllähän ne Suli ja Hepe kahtovat minua saaren toi- sessa päässä pitkistään ja minä kun koetin vielä olla, että ei tässä mitään. Että otetaanko uusiksi?”
Ensimmäiset kilpailut olivat luonnollisesti kou- lussa, ja Kalervo oli ikäis- tensä hiku juoksuissa, mutta kenttälajeissa ei niin- kään. Koulusta päästyään Kalervo oli pitkään pää- toiminen hevosmies, mutta kevätpuolella muutaman juoksulenkin tehtyään, hän osallistui kirkonkylällä pidettyihin kilpailuihin ja myös siihen aikaan käytyi- hin pitäjäotteluihin. Kaler- von parhaaksi lajiksi osoit- tautui 1500 metrin juoksu, jossa kestävyys alkaa jo merkitä jotain ja matkalle tarvittava kirikin nuorelta mieheltä löytyi tarvittaes- sa. Kalervon ennätys ennen armeijaan menoa 1956 oli 4.15 tuntumassa. Aika voi tuntua nykyajan ihmises- tä vaatimattomalta, mutta vauhtia, joka on keskimää- rin 2.50 kilometrillä, voi jokainen sohvalla löhöilijä kokeilla vaikkapa huvik- seen, että onnistuuko.
Armeijaan ja palveluk- seen Kaartinpataljoonaan Kalervo astui vuoden 1956 helmikuussa ja hänestä tehtiin komppaniansa he- vosmies ja hänellä on siitä muistona ”Hevosajokortti.”
Liikunnallista harjoitusta komppanian nuorukaiset saivat sulkeisista ja myös erillisinä liikuntaharjoi- tuksina suunnistuksen ja maastojuoksun muodoissa.
Iltalomilla lisäharjoitus- ta tuli yllättävällä tavalla:
”Kun mentiin iltalomalla tanssien jälkeen nakki- kopille, niin Hesan ”lät- tähatut” kun kuulivat ou- vompaa murretta, niin ne tulivat sakilla heti päälle”, Kalervo muistelee. ”Ja ei siinä auttanut, vaikka olisi ollut kuinka riskimies, niin pakoon piti lähteä ja har- volla. Minua ne ei saaneet koskaan kiini, vain jonkun saivat ja potkivat henkihie- veriin. Että kyllä siinä oli tosi kyseessä, kun pistelin Hesan katuja, että hippulat vain vinku.”
Syyskesällä olivat Patal- joonan mestaruuskilpailut muistorikkaasta mennei- syydestään kuuluisalla Eläintarhan urheilukentäl- lä. Kentällä oli järjestetty muun muassa ensimmäi-
nen Suomi – Ruotsi yleis- urheilumaaottelu 1925 ja se oli ollut Suomen pääur- heilukenttä, kunnes Olym- piastadion valmistui 1938.
Tämän kentän mustalla hiilimurskalla Taivalkos- ken Simorannan Kalervo Heiskanen otti yhteen 1500 metrin juoksussa muiden Pataljoonan komppanioi- den parhaiden kanssa. Ai- van kylmiltään ei Kalervo joutunut sudensuuhun, vaan komppanian urhei- luintoinen päällikkö, kap- teeni Pöyhönen, piti hä- nelle erikoisharjoituksia.
”Sinun pitää olla röyhkeä”, Pöyhönen aloitti taktiikka- palaverin hikiharjoitusten jälkeen. ”Tilaa ei pidä an- taa lopussa ollenkaan. Ja jos ei muu auta, niin käytä kyynärpäitä.”
”Juoksukenkinä mulla oli kusiluistimet, eli ar- meijan yönseutulipposet, kun eihän mulla ollu va- raa piikkareihin. Vain siitä huolimatta pysyn heleposti porukan mukana ja tiesin jo etukäteen, että minua vähän pelättiin ja arvelin, että kaverit yrittävät lo- pussa pussittaa, että joku niistä pääsisi karkuun”, Kalervo muistelee. ”Siksi- pä tein semmosen tempun, että menin kolomannen kierroksen alussa keulaan.
Sitähän sanotaan 1500 metrin kuolemankierrok- seksi. Ja kun tuntu hele- polta, niin annon mennä ja puristin sillä lailla me- huja pois muilta. Sitte kun alako viimmenen kierros,
niin hölläsin tarkotuksella vauhtia. Ja niinhän siinä sitte kävi, kun olin vähä kyllä pelännykki, että kun alako loppusuora, niin ees- säni oli neljän miehen muu- ri. Eikä silimäänkää ollu minkäänlaista rakoa mistä pujahtaa, vaikka kuinka koetin änkeytyä. Sitte mi- nä muistin yhtäkkiä Pöyhö- sen sanat ja panin lusikan pohjaan ja pökäsin kentän puolelta muutamalla aske- leella sisäkautta ohi ja peli oli sillä selevä. Voitin lo- pulta muutamalla metrillä, ja aika oli aikalailla tasan 4.10 ja se oli ennätykseni ja minä olin Kaartinpataljoo- nan mestari. Vastapelurit tekivät protestin, vain ei se menny läpi.”
Voittaminen vaatii jos- kus oveluuttakin, mutta et- tä pääsee siihen asemaan, että voi voittaa, niin siihen tarvitaan jo jotain muuta ja paljon. Kalervo Heiskasel- la tuota kaikkea muuta oli tuolla hetkellä riittävästi ja se antoi hänelle mahdolli- suuden tavoitella Pataljoo- nan, eli noin 700 nuoren miehen joukosta voittoa monen mielestä juoksu- matkojen kuninkuusmat- kalla.
Ja sitä voittoa ei Kaler- volta voi kukaan pois vie- dä.
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen kirjailija Kalervo nuoruuden kukoistuksessaan
on monen asian summa
Luontoon ja sen raa- ka-ainevaroihin perustuva yritystoiminta on Taival- kosken elinkeinotoiminnan perusta. Maa- ja metsä- talous, puuhun, veteen tai maa-aineksiin nojautuva teollisuus ja jalostus, elin- tarvikkeiden jalostus ja matkailu ovat kaikki aloja, joiden kehittämisen kautta voidaan vaikuttaa Taival- kosken tulevaisuuteen.
Elinvoimaisuus on vah- vasti riippuvainen alueen vetovoimaisuudesta – ve- tovoimainen alue pystyy houkuttelemaan asukkaita, yrityksiä, työntekijöitä ja matkailijoita. Asukkaiden ja yritysten määrää kunta voi kasvattaa monipuoli- silla asumisvaihtoehdoilla, riittävällä tontti- ja kou- lutustarjonnalla, nopeilla laajakaistayhteyksillä sekä turvallisella ja viihtyisällä ympäristöllään.
Taivalkoskella liikutaan luonnossa ja eletään sen keskellä. Moni harrastaa metsästystä, marjastus- ta, kalastusta tai liikkuu luonnossa muutoin. Taival-
koskella ja sen lähi alueilla sijaitsee myös useita kan- sallispuistoja, retkeily- alueita sekä suojeltuja metsiä ja soita. Taivalkos- ken liikunta-, urheilu-, ja retkeilypaikat sekä moni- puoliset kulttuuritapahtu- mat tarjoavat erittäin hyvät mahdollisuudet kehittää uusia matkailutuotteita houkuttelemaan sekä ulko- että kotimaisia matkailijoi- ta paikkakunnalle.
Taivalkoskelle on run- saasti biotalouteen liitty- viä raaka-aineita. Metsän kasvu ylittää selvästi pois- tuman ja puunjalostuksen sivuvirrat mahdollistavat uusien tuotteiden valmis- tamisen. Luonnontuotteita ovat marjat, sienet, yrtit ja mahla sekä esimerkiksi ko- ristekasvit ja hyvinvointi- ja kosmetiikkatuotteiden raaka-aineet. Luonnon- tuotteiden tutkimus, jalos- tustoiminta ja brändäys tuovat uutta työtä harvaan asutulle maaseudulle, mut- ta tämä vaatii vielä paljon työtä. Myös vesistöjen ka- lavarojen käyttöön liittyy
edelleen merkittävä kehit- tämispotentiaali. Tavoittee- na tulee olla raaka-aineen jalostusasteen nostaminen ja siten jalostushyödyn jät- täminen Taivalkoskelle.
Elinkeinoelämän ja yri- tyskannan kehittäminen on yleisin näkökulma elin- voiman kehittämisessä.
Alueensa yritystoimintaa kunta voi edistää ja tukea monin eri tavoin. Yritys- ten kehittymistä, osaavan työvoiman saatavuutta ja innovaatiotoimintaa tuke- va kunnan, yritysten, op- pilaitosten, kehitysyhtiön ja muiden kehittämisyhtei- söjen verkosto voi luoda paikkakunnalle kilpailu- etua, jonka tuloksena ny- kyiset yritykset pystyvät kehittämään toimintaansa ja uudet yritykset sijoittua Taivalkoskelle.
Paikallinen kehittämis- toiminta on yksi keskei- simmistä maaseudun kehittämisen välineistä.
Kylätoiminta ja muu järjes- tötoiminta ovat osoittaneet, että paikallisella aktiivi- suudella, vapaaehtoistyöllä
ja hanketoiminnalla saa- daan merkittäviä ja kestä- viä tuloksia aikaan. Joki- järven kyläseura on yksi hyvä esimerkki siitä, mitä pitkäjänteisellä kehittämis- työllä on saatu aikaan.
Taivalkosken mahdol- lisuudet ovat huonosti tunnettuja kunnan ulko- puolella. Tämän vuok- si Taivalkosken brändiä laadukkaan asumisen, matkailun, vapaa-ajan ja yrittämisen paikkana pi- täisi pystyä vahvistamaan nostamalla alueen vahvuu- det esille, jotta se erottuisi kymmenien muiden vas- taavan kokoluokan kuntien joukosta.
Ari-Matti Toivonen yrityskehittäjä,
Naturpolis Oy Lähteet
• Harvaan asutun maaseu- dun kehittämistrategia 2017–2020 MMM
• Elinvoimainen kunta 2011, Kuntaliitto
”Sieltähän se tiskari tu- lee”, huudahti Jenni-mum- mo iloisin tervetulotoivo- tuksin, kun astuin sisään ison kynnyksen yli pirttiin.
No en kyllä ole mikään tiskari, ajattelin vähän mörtsinä, mutta puristaes- sani silti iloisena mummun lämmintä kättä Jennin sil- mät tuikkivat lämpöisesti.
Eetu-pappakin tuli perässä tervetulleeksi toivottamaan koko meidän perheen: äi- din, isän ja pikkusiskon.
Mummulaan oli aina niin mukava tulla, kun tunsi itsensä tervetulleeksi, ja maalla oli aivan erilaista kuin kotona Oulussa. Pait- si että en minä kyllä mi- kään tiskari ole, enkä tule.
Hmpp… Meillä ei ollut siihen aikaan omaa autoa, joten tulimme linja-autolla ja ihan taksilla hurrautet- tiin kirkolta. Ellei sitten joskus päästy sukulaisten kyydeissä. Eetu-pappa tuli
kuitenkin aina Jokijärven tielle vanhan kärrytien- haaraan Vehkalan kohdalle vastaan hevosella.
Varhaisimmat muistot ovat jo ihan pikkulapses- ta, kun kirmasimme isol- la pihalla siivouspäivänä serkkupoikien kanssa mat- tojen ja tuolien alla. Kyllä oli hauskaa juosta kilpaa piiloon, ja tuuli lepatti ma- toissa mukavasti, välillä kasvoille lävähtäen. Siksi se oli vieläkin hauskempaa.
Muistan kuinka kiellettiin menemästä yksin laituril- le taikka rantaan. No ihan vain pikkuisen kävin, eikä käynyt kuinkaan, kun olin niin tarkkana.
Päätalon pirtin seinät olivat mahtavista leveistä hirsistä tehty, penkit kier- sivät seinävieruksia pitkin ja valoa tulvi monesta il- mansuunnasta. Iso pirtin- pöytä, papan kiikkutuoli, suuri leivinuuni, mummun
ompelukone ja seinäkello olivat tärkeitä ja tarpeelli- sia tavaroita huoneessa. Si- vustavedettäviä sänkyjä oli päivällä istumista ja yöllä nukkumista varten useam- pia. Telkkari ilmestyi pirt- tiin joskus 1960-luvulla, ja siitähän tulikin sitten kes- kipiste iltaisin.
Esimerkiksi muistan kuinka ihmeellistä oli isol- la porukalla seurata Neil Armstrongin ensimmäistä askelta kuussa. Juuri siitä mummulan mustavalko- telkkarista sitäkin seurat- tiin. Eikä ollut liian monta kanavaa, niin ei tarvinnut serkkuporukan väitellä, mitä kanavaa katsotaan.
Kakkoskanavahan tuli sit- ten vasta joskus 1970-lu- vulla tänne pohjoiseen, vaikka se oli aloittanut oh- jelmatoiminnan jo maalis- kuussa 1965.
Keittiössä oli iso puuhel- la, tiskipöytä, komerot ja
lopulta oikea iso jääkaappi.
Muistan, kun se ostettiin Päätaloon. Pappa oli hei- nätöissä Mannilan puolel- la, ja kauppias piti soutaa veneellä järven yli, jotta papalta voitiin kysyä lupa ja saada rahat jääkaapin ostoon. Mummu oli heti valmis moiseen nykyajan helpotukseen. Kauppias oli sen verran hyvä puhumaan, että kun kahviteltiin heinä- pellon laidalla, niin lupa heltisi läheisessä Hautalan talossa 1902 syntyneeltä Eetu-papalta.
Päätalossa oli vielä pa- ri kamaria: toinen oli iso, jonne mahtui nukkumaan
useampia. Pienemmässä nukkui Jani-vaari ja Her- man Päätalon isän Aukus- tin velimies ja Jenni-mum- mon isä. Jenni-mummo hoiti Jania hänen kuole- maansa asti kotona. Janilla oli jäsenvikojen korjaajan taidot ja hänellä kävi jäsen- tenkorjausasiakkaita vielä ukin ollessa jo yli 90-vuo- tias. Oli ollut taitava siinä, ja tietääkseni osasi myös hieroa, ja tunsi kasveja jon- kin verran, että mikä auttoi mihinkin vaivaan.
Porstuaan tultiin ensin, ja sinne piti jättää kengät järjestykseen. Serkkupojil- ta se ei onnistunut millään,
mutta ei mummo heitä siitä pahemmin torunut. Pors- tuassa oli kahveri, josta saimme hakea ilta- ja vä- lipalaa varten herkullista pullaa ja leipää. Ja tieten- kin kaikki olivat mum- mun leipomaa ja oikeaa herkkua. Mummuhan oli voittanut palkintoja maa- talousnäyttelyssä hyvästä juustoleivästä ja myös lam- paanvilloista ja niiden oi- keanlaisesta karttauksesta.
Porstuan jälkeen oli vielä eteinen, ja ovet piti muistaa laittaa aina visusti kiinni, ettei kesällä tule kärpäsiä ja talvella kylmyyttä. Siis ihan kaikki ovet olisi pitä-
Lapsuusmuistoja Päätalosta
Lapsuuteni maa,
kai Auringon läikettä tulvillaan
Päätalon Janin kattilakunta, Jenni takana keskellä .
