— 148 —
m ö k k in s ä ja m u u n o m a is u u d e n , jo s hänellä s e n laista sattuisi ole
m aan, jä ttä m ä ttä avuttom ille lapsille mitään äidin m u isto a. Rik
kaiden köyhille a n n e ta a n satak ertain en a p u m u k a »ansiosta», joka ei e stä heitä o ik eu k sien käytöstä, vaan k ö y h ä lis tö ö n kuuluville a n n e ta a n a p u »arm osta», jo k a leimaa h ä n e t y h t e is k u n n a n hylyksi.
Eikö se ole s y d ä m m e tö n tä ivaa?
Sam aa voitaisiin s a n o a r u u n u n vero s e n s u k s e s ta , sillä siinä o n k ö y h ä listö aivan s a m a s s a a s e m a s s a .
M e id ä n naisten täytyy nyt heti ry h ty ä entistä ta r m o k k a a m piin ja järkiperäisiin to im enpiteisiin y h d is ty k s is s ä m m e ja y m p ä r is tö s s ä m m e , s a a d a k s e m m e j o u k o t k äsittäm ään yleisen ä ä n io ik e u d e n m erkitystä, että v o isim m e ensi vaaleissa s a a d a u u te e n e d u s k u n ta a n o m a n p u o lu e e m m e edustajia. M y ö sk in pitäisi heti jokai
sen n a i s o s a s t o n o tta a keskusteltavaksi, millä e v ä s tä m m e e d u s t a jiam m e ensi valtiopäiville, mitkä k y s y m y k s e t e n n e n kaikkia kai- paisi pikaista ratkaisua. T y ö v ä e n p u o lu e h a llin to o n jo e h d o t t a n u t » T yöväen suojeluslain», p a l k k a u s s ä ä n n ö n p o ista m ise n , v a n h u u s ja ty ö k y v y ttö m y y s v a k u u tu k s e n , ään io ik e u d e n laajentam isen kunnalliselle alalle, sekä m aanvuokralain u u d is tu k s e n .
Sitten o n vielä avioliittolain u u d is tu s , jota v o isim m e ajatella ja jo s ta o s a s t o t saisivat keskustella, v o id a k s e m m e olla selvillä sen u u d i s t u k s e n ta rp e e llisu u d e sta , sekä kieltolaki.
K u te n tä s tä näkyy, on jo o le m a s s a s u u ri j o u k k o eri e h d o tu k sia jo n y t valmiina, ja toisia v o id a a n ehdottaa.
S e n tä h d e n naiset, n y t kuin o n aikaa, a n ta u tu k a a h e räty sty ö - h ön, niin te h k ä ä sitä k o k o voim allanne, sillä vaaleissa se näkyy, jo s k o o le m m e y m m ä rtä n e e t käyttää ä ä n io ik e u tta m m e itsetietoisien naisten tavalla, vai o le m m e k o y h ä kulk en eet y l ä l u o k k a i s t e n va
n a v ed essä.
Ansaitseeko nainen mitään, kun hän hoitaa kotiaan?
T ä m ä o n e h k ä o m itu in e n k y sym ys, m u tta samalla o n se paljon sisältävä meille työläisnaisille. O n k o kotitoim ia a rv o s te l
tava r a h a ssa , tai m iten ? A n s a its e e k o vaim o m itään silloin, kuin h ä n ty ö s k e n te le e p e r h e e n s ä k e s k u u d e s s a , h o itaa lapsiaan y. m.
E s itä m m e tä m ä n k y sy m y k s e n s e n tä h d e n keskusteltavaksi, että on yleisenä mielipiteenä, että n a in e n ei a n s a its e mitään, k o s k a h ä n ei voi ty ö s k e n n e llä su o ra n a ise sti r a h a n a n s i o s s a kodin ulkopuolella, ja vaikka h ä n ellä o n työtä k u in k a paljon t a h a n s a y h te is e n k o d in
- 149 —
h o ita m is e s s a , niin k a ts o o mies melkein p o ik k e u k se tta , että se on hä n yksin ään , jo n k a työllä on jotain m erkitystä, ja — n aiset usein u sk o v a t, että n aisen työlle jo ta te h d ä ä n k o d issa , ei voi vaatiakkaan m a k s u a s a m a n tak san jälkeen kuin miehelle. T ä m ä k a ts a n to k a n ta vaikuttaa ty ö läisn a iste n palkkojen k o h o a m is e e n niin haitallisesti, e ttä sen v u o k si täytyy tätä k y s y m y s tä p e rin p o h jin pohtia, sillä m u u te n tulee nain en aina y h ä eteen k in p äin o le m a a n ja p y sy m ä ä n la p s ip u o le n a s e m a s s a y h te is k u n n a s s a .
T ä tä k y s y m y s tä p o h tie s s a o n m e id ä n m e n tä v ä a ja ssa taak
se p ä in , ja k a ts o tta v a millaiset n aisen o l o s u h te e t o v at olleet en n en . M e tiedäm m e, että e n tisin ä aikoina, vieläpä viime v u o sisa d a lla oli n ain e n p o rv a r is lu o k a s s a k o k o n a a n kielletty itsenäisesti a n s a its e m a s ta e latu stan sa, v aan h ä n e n täytyi olla riippuvainen miehistä, n a in e n ei s a a n u t t e h d ä m u u ta ku in kotityötä, eipä h ä n e n a n n e ttu opetellakaan julkisesti, vaan oli o p p ik in oleva m iesten y k s in o m a i
s u u tta . N a ise n te h tä v ä oli palvella ja h u v ittaa — m iestään. Vaan p o r v a r is s ä ä d y s s ä , j o s s a ru um iillisen ty ö n tek o o n aina ollut hä
peällistä, täytyi kotitöihinkin heti o ttaa naisia ty ö lu o k a sta , joita saatiin melkein ilman palkkaa, k o s k a ty ö lu o k a n m ies ei v o in u t s e u r a ta porvarispiirein k atsa n to k a n ta a , että nainen ei saisi itse elättää itseään, ja ty ö lu o k a n n aisen oli p a k k o a n ta u tu a sille ai
n oalle alalle, jo s ta sai e d e s r u o k a n s a h e n k e n s ä elättämiseksi. P o r varillisissa piireissä olikin miehellä u sein su u ri jo u k k o n a issu k u - laisia elätettävänä, jo te n täytyi keksiä tu lo lä h te id e n lisääm istä ty ö tä tekevän lu o k a n kiristyksellä. S u u rin huoli naisia k o h ta a n oli, että saatiin h e id ä t kylliksi varakkaisiin naimisiin, sillä m u u te n jäi tytär k o k o ijä k s e n s ä s u k u n s a elätiksi. E d e s jo s s a in m äärin tu rv a ta k s e e n heid än eläm ään sä, o n laadittu tu o o m itu in e n laki, että kruu- n u n v ir o is s a oleville virk am ieh en tyttärille o n m ak se tta v a elinkauti
n e n eläke, jo s eivät p ä ä s e naimisiin, se t a h t o o s an o a, m ieh en elä
tettäväksi. Ei ollenkaan voitu ajatella, että n a in e n voisi omalla työllään elättää itseään. Ja tä m ä laki o n vielä v o im a ssa , niin h ä peällinen kuin se naisille onkin.
K un n y t p o r v a r is lu o k a s s a katsottiin n ain e n niin m itättöm äksi, e ttä h ä n ei k y e n n y t elättäm ään itseään, ei h änelle luonnollisesti a n n e ttu m y ö s k ä ä n m itään y h teisk u n n a llista arvoa, vaan h ä n tä pi
dettiin melkein k u te n v älttä m ä tö n tä talouskalua, jota ilman ei v o id a olla.
T ä m ä k u v a u s o n to sin porvarillisista piireistä, m u tta ku ten tie d ä m m e , o n h eid ä n esim erkkiään p id etty s i v is ty k s e n s ä ja vallit
se v a n a s e m a n s a t ä h d e n e sik u v a n a k a n s a s s a . Ja o n s a m a k a ts a n to k a n ta j u u r t u n u t työläispiireihinkin. O le m m e h a n n ä h n e e t ja k o keneet, että s a m a a h a lv ek sim ista ja h o l h o a m i s h a l u a ta h to v a t meitä k o h ta a n o m a s s a k o d is s a m m e , o m a n l u o k k a m m e m ie h e tk in o s o i t taa y m m ä rtä m ä ttä , että tä ssä jäljitellään täydellisesti p o rv aristo a, ei ole ajateltu, että ty ö lu o k a n a s e m a o n aivan to in e n kuin p o r varisto n , ty ö v ä e n lu o k a s s a ei n aista vo id a p itää ylellisyystavarana,
— 150 —
v a a n taistelu to v e rin a m iehen rinnalla. T y ö v ä e n luokan naisen ty ö n te k o a ei ole voitu k a ts o a häpeäksi, sillä kuvaam ani k a ts a n to kanta ty ö n h äp e ä llisy y d e stä koski tietysti a in o a s ta a n p o rv arislu o - kan käsitettä. M u tta n aisen ty ö n h alp a arv o ste lu jää kuitenkin jälelle. K un n aisten työala oli sulettu, ja kuin naiset ru p e s iv a t p y rk im ään itsenäisiin toimiin, jo ten voisivat itse elättää itsensä, niin niille aloille, jotka av aa n tu iv a t naisille, oli siksi paljon pyrki
jöitä, että ty ö n a n ta ja voi tarjota miten v ä h ä n ta h a n sa , sillä tarjok
kaita oli tarpeeksi, n iinpä te h ta is s a an n ettiin naiselle puoli siitä m itä miehelle maksettiin. Tehtailijat käyttivät h alpaa ty ö v o im a a h yv äk seen , v o ih a n nainen ho itaa s a m a n k o n e e n y h tä hyvästi kuin mies, m u tta ty ö s tä täytyi m iehelle m a k sa a kaksi markkaa, vaan naiselle a in o a s ta a n markka. T ä m ä lisäsi k äsity stä naisen ty ö n hal
p u u d e s t a k a n s a n k e s k u u d e s s a , k o s k a kerran naisen käsillä t e h dyllä työllä ei ollut sa m a a a rv o a k o d in ulkopuolellakaan, niin kuin k a sillä olisi v o in u t olla ko d issa.
M inkälainen meidän naisten asema on kodissa jokapäiväi
sessä elämässä, sekä maalla että kaupungissa on syytä vähän katsella. Maalla ta lo n p o ik a is is s a p a ik o is s a on e m ä n n ä n hartioilla raskas ta akka k an n ettav a, p ie n e m m is s ä talo issa tai to rp issa , j o is s a ei k a n n a ta pitää p alv e lu sty ttö ä saa e m ä n tä yksin hoitaa karjan joita voi olla 3 — 4 lehm ää, s a m a n verran lam paita y. m. pikku eläimiä, sitten pitää ehtiä laittaa ruokaa, siivota h u o n e e t, p e s tä pyykit, kehrätä, kutoa, y. m. saattaa sitten vielä olla 4 — 5 lasta jotka pitäisi hoitaa ja kasvattaa, miten ehtii yksi nain en tä m ä n kaiken tehdä. P o rv a risp iire issä pidettäisiin jo 2 — 3 palvelijaa vaan olen itse k u u llu t m iehen, tuollaiselle s u u rip e rh e ise lle äidille s a n o van, että »eihän sin u n työsi ole m istä ä n a rv o sta, etkä sinä mitään an saitse» . Siinä m ies tulee kotiin m e ts ä s tä j o s s a h ä n istu en k u o r m an päällä o n aja n u t puita, heiniä tai jotain m u u ta, heittäytyy s ä n k y y n ruokalevolle ja o n k iu k k u n en , jo s ei lapset ole hiljaa, äiti, h ä n ei voi levätä, ei e d e s yölläkään ra u h a s s a , sillä lap set tar
vitsevat h o ito a silloinkin. Ja kuitenkin o n tä m ä k a tsa n to k a n ta , että naisen työ ei k o d is s a ole m istä ä n a r v o s ta niin j u u r t u n u t k an sa a n , että kestää k au v an e n n e n k u in sa a d a a n siinä s u h t e e s s a m u u t o s t a s y n ty m ä ä n .
K a u p u n k ila is o lo is s a o n o l o s u h te e t melkein samat, milloin p ä ä s e e ty ö lä is p e rh e e n äiti o tta m a a n o s a a m ih in k ään yleisrientoi- hin, sillä siitä estävät h ä n tä p e rh e s u h te e t, jos o n p e r h e suuri, o n äiti siihen kiinnitetty niin tarkkaan, ettei ole ajattelem istakaan m e n n ä m ihinkään, ei jo h d u m ieh en m ie leenkään, että hän jäisi kotiin illalla ja antaisi v a im o n s a m e n n ä o s a a o tta m a a n j o h o n k in yleiseen k o k o u k s e e n tai iltamaan. Koti k u u lu u naiselle ja siis o l
k o o n hän k otona.
Että n aisten työlle työläisten piireissä, ei vielä a n n e ta k o vinkaan s u u r t a a rv o a to d is ta a paraiten se seikka, että tytöille ei k a ts o ta tarpeelliseksi han k k ia a m m a ttio p e tu s ta , po jat koitetaan
— 151 —
s a a d a jo h o n k in oppiin, sillä o n o p ittu n ä k e m ä ä n , että tu le v a isu u s o n h u o n o jo s ei ole a m m a ttio p p ia sa a n u t. M u tta ty ttö h ä n lähe
tetään maailmalle, vailla kaikkia t o im e e n tu lo n edellytyksiä. Ei ole m y ö s k ä ä n n aisten am m attik o u lu ja o le m a s s a s a m a s s a m ä ä rä ssä ku in m iesten, k o s k a ei ole p id etty n aiste n a m m a ttio p e tu s ta vielä tärkeänä. K u n n o llise n a m m a ttio p e tu k s e n p u u te , vaikuttaa m y ö s kin, että n aiset eivät voi t u n te a itseään tarpeeksi itsenäisiksi, vaan o v at he aina e n e m m ä n tai v ä h e m m ä n e p ä v a rm o ja e siin ty essään . T u o v u o s i t u h a n s i a k e stä n y t h o lh o u k s e n a la in e n tila o n s y ö p y n y t heid än lih a a n sa ja vereen sä, niin että a i n o a s ta a n ro h k e im m a t t o h tivat m u rta a ne e n n a k k o lu u lo t, jo tk a kahlehtivat vielä naista, ja to h tiv a t esiintyä julkisesti sam anlaisilla vaatim uksilla kuin mieskin.
K un nyt nain en pyrkii k o h o tta m a a n tö id e n s ä hintoja, saa hän u s e in kuulla siitä moitteita niiltä miehiltä, jo tk a itse o v at k o itta n eet s a a d a o m at ty ö p a lk k a n s a niin korkeiksi, että ne v astaav at kaksi tai kolm e kertaa n aisen päiväpalkkaa. Ei n ain e n k u lu ta niin paljoa s a n o ta a n , siis ei n a ise n m y ö s k ä ä n tarvitse y h tä paljoa a n saita. Se t u n t u u niin s o m a lta näytellä tu o n la is ta e te v ä m m y y d e n ritaria ulkopuolella kotiakin, m itä sitten k o d issa . E nsi n u m e r o s s a koitan t e h d ä selvää m ieh en ja v a im o n s u h t e e s t a to isiin sa a n s io o n n ä h d e n .
M iin a S.
Anna-Liisa ihmettelee.
K um m allista se on, ja niin kovasti olen asiaa ajatellut että päätäni kivistää! T ä n ä a a m u n a n o u s i n y lö s kello viisi, k o s k a ro u v a oli s a n o n u t että nyt tulee iso siivoam inen, ja h au k k a sin palan ru o k a a ; p esin kaikki k u u r a u s r a a s u t ja p a n in v ed et k ie h u m aan, p u in ylleni v a n h a n ham eeni, jo n k a sain m u m m o ltan i, p is
tin iso t kenkäni jalkaan ja sid o in liinan päähäni, niin että k u u d elta olin p e s e m ä s s ä yläikkunoita, h erran läh tiessä junalle, jolla h ä n jo k a a a m u m e n e e v ir a s to o n s a k au p u n k iin . Ja olin ollut t y ö s s ä k o lm e tuntia, kun r o u v a n o u s i y lö s ja tuli r u o k a h u o n e e s e e n s i n i s e s s ä k a s h m iri-a a m u p u v u s s a a n , ja käski m in u n laittaa teetä aam iaiseksi itselleen, sillä h ä n ei v o in u t n a u ttia kahvia, pään- kivistyksen takia. Ja kello oli k y m m e n e n k u n h ä n n o u s i p ö y d ä s t ä ja tuli v ie ra s h u o n e e s e e n , m is s ä m in ä p u h d is tin i k k u n a l a u toja, ja h ä n istu u tu i p e h m e ä ä n lepotuoliinsa, s a n o e n : »O letko h a n g a n n u t p o is kaikki pilkut yläreu n asta, A nna-L iisa? j a oletko v a rm a siitä, että kaikki paikat tulevat p u h taak si?»
»Kyllä, rouva», sa n o in minä. Voi, se oli kova päivä! H y ö rin ja h ä ä rä sin niin p aljon kuin jaksoin, k u u ra te n ja la ahaten,
