Jokijärven Avviisi Jokijärven Avviisi
Jokijärven Avviisi on luettavissa myös kyläseuran kotisivuilla
www.jokijarvi.com
LEHDESSÄMME
Pääkirjoitus � � � � � � � � � � � � � � � � � 2 Kyläseuran pohjoisin asukas� � � � � 6 Pölkky-teatterin historia � � � � � � � 12 Pasin teatteritaival � � � � � � � � � � � 13 Iijokisoutu � � � � � � � � � � � � � � � � � 18
21. vsk Jokijärven kyläseuran julkaisemana 2020
Veistoksen paljastustilaisuus
Kalle Päätalo 100-vuotta kunniaksi
rakennetun Kalle Päätalo -näköisveistoksen paljastuspuhe 2. heinäkuuta 2019 klo 17.30
Arvoisat Kalle Päätalon sukulaiset, hänen kirjojen- sa lukijat ja ihailijat, hyvät jokijärveläiset.
Kalle Päätalo oli suuri mies muutoinkin kuin mi- toiltaan. Hänen kirjojaan on myyty 4 miljoonaa ja uusia lukijoita tulee jatku- vasti. Tekee mieleni kovas- ti verrata Kallen tilannetta yhteen ruotsalaiseen ur- heilutähteen, eli 1960-lu- vulla Suomi – Ruotsi maa- ottelussa lähes kaikki 110 metrin aidat voittaneeseen Bo Forssanderiin ja hä- nestä otettuun kuvaan. Ei ruotsalaisen voitto tuntu- nut yhtään mukavammalta silloin kuin nykyäänkään, mutta tuolloin Forssander oli hiku ja liikkui omalla sekuntiluvulla suomalai- siin nähden.
Vuosikymmenen lop- pupuolella oli tuolloin ilmestyneessä Urheilun Kuva-Aitta -lehdessä ku- va aitaviidakon keskellä seisovasta Forssanderis- ta. Kuvaaja oli onnistunut erinomaisesti ja saanut ai- kaan sellaisen vaikutelman kuin koko urheilukentällä ei olisi, eikä tulisi olemaan, muita voittavia urheilijoi- ta kuin Forssander. Kuvan otsikossa luki isoin kirjai- min: ”Pohjolan suuri yksi- näinen.”
Minulle on tullut sama tunne Kalle Päätalon koh- dalla kuin tuossa mieleeni painuneessa kuvassa. Täs- sä toisessa, itse luomassani mielikuvassa Kalle seisoo yksinään kirjoittamien- sa kirjojen keskellä, eikä ketään muita näy. Suuri Yksinäinen, sellainen Kal- le Päätalo oli, ja tulee ole- maan vielä pitkälle tulevai- suuteen.
Kalle oli sen Luojan luo- man ihmiskehityksen hui- pentuma, joka oli varmaan
alkanut ties kuinka monta sukupolvea aiemmin ja näkyi isä-Hermannin ja äiti-Riitun rehevässä kie- lenkäytössä, ja imetyi pie- neen Kalle-poikaan kuin vesi pesusieneen ja jalostui ankaran elämän ja palavan kirjoittajainnon myötä tu- loksiin, jotka ovat meidän kaikkien luettavissa ja osit- tain myös nähtävissäkin.
Näille meidän selkosil- lemme Kalle Päätalo on ollut kuin Taivaanlahja, sillä ilman häntä Taival- koskesta, saati Jokijärven- kylästä, tässä maassa ei tietäisi kukaan. Eikä samaa näkyvyyttä olisi saavutettu isoillakaan mainosmiljoo- nilla.
Mutta kun meidän Kal- le on näyttänyt, ja vielä näyttämästä päästyäänkin näyttänyt, niin nytpä tie- tävät kaikki Suomessa ja maailmallakin, että täällä asuu ja elää ihmisiä, jotka kiskovat elantonsa karusta, mutta kauniista kotiseu- dustaan ja ovat ehkä joskus jopa onnellisia, mutta siitä me emme itse osaa kertoa kenellekään. Mutta onnek- si meillä on Kalle, joka tietää millaisia ihmisiä me olemme ja kertoo kirjoil- laan sen puolestamme ja paljon paremmin.
Itse sain vaihtaa Kallen kanssa muutaman sanan Taivalkosken seurakunta- talon eteisessä lauantaina 12. kesäkuuta 1993 Siljolan Kallen hautajaispäivänä.
Oliko lämpöä kirjailijan kädenpuristuksessa ja ole- muksessa? Kyllä oli. En- täpä katseessa? Kyllä oli.
Ja entäs sitten muisti: hän tiesi meidän koko pesueen seitsemän hengen katraan tuosta vain. Ihan kyllä kummastella sain.
Se oli yksi hienoimpia kokemuksiani elämäni ai-
kana, sillä olinhan myö- hästynyt muutaman kerran koulustakin, kun uppou- duin jo pikkupoikana El- man ja Kaukon rakkausta- rinaan ja sammalsuolaisten elämään heti aamusta ja aika sai siivet selkäänsä.
Seison aikalailla tarkal- leen sillä paikalla missä olivat tällä nurmikentällä vuodesta 1928 – 1970 si- jainneen kauniin, hirsistä rakennetun kouluraken- nuksen rappuset. Koulun- pito loppui vuoden 1964 toukokuun lopussa ja olin itse niiden oppilaiden jou- kossa, jotka saivat vielä op- pia uusia asioita jo hieman ajan patinoimassa raken- nuksessa.
Turpeisenjärveltä kaade- tuista puista tehty raken- nus ja Taljakosken sahalla sahatut lankut, päreet ja laudat hohtivat uutuuttaan elokuun 27. päivä 1928.
Tuolloin oli kolea maa- nantaiaamu, kun jo lähes 9-vuotias Kalle Päätalo asettui muiden oppilaiden mukana jonoon koulun rappusten eteen. Siitä hei- dät päästi sisään Aune Vai- nikainen ja sisällä oppilaat jaettiin ylä- ja alakouluun ja koska Kalle oli yli-ikäi- nen ja osasi kirjoittaa ju- kertaa ja tunsi puustaimet, niin hänet kelpuutettiin suoraan toiselle luokalle ja Kurtti-Reinon kanssa pul- pettikaveriksi.
Ensimmäiseksi opetta- jaksi Kallelle tuli nuttura- päinen ikäneito ja aiemmin näillä seuduilla kiertokou- lua pitänyt Jemiina Haiko- la. Jemiina piti tiukkaa ku- ria ja karttakeppi paukkui pöytään eikä neiti puhunut sipiä, kun hän alkoi takoa selkosen lapsiin oppia ja sivistystä.
Kalle oli keskitason op- pilas, mutta tilanne huo-
noni ratkaisevasti syksyllä 1930, kun isä-Herman sai- rastui vakavasti ja Kallesta tuli kattilakunnan elättäjä yhdessä äiti-Riitun kanssa.
Elämä Kallioniemessä ei ollut herkkua: Kallen pahin painajainen oli jauholapun haku piirimiehen isosta ja itsekkäästä talosta Tyrä- mäeltä tai Hiltusesta järven toiselta puolen. Mutta he selvisivät päivästä toiseen ja vuodesta vuoteen var- maankin vain sillä kuului- salla suomalaisella sisulla.
Toukokuussa 1933 Kal- le päätti koulunkäyntinsä kokonaan jo ennen päästö- todistuksen saamista ja lähti Hiltu-Jakin matkassa pyrkimään uittoon Kor- vuanjoelle. Kaikki oli kuitenkin muuttunut: isän maine kovana työmiehenä ei enää kantanut, vaan hä- nen oli pärjättävä omillaan.
Sillä kertaa Kallesta tuli Jakin roikan kokki, mut- ta jatkossa Kalle lunasti itselleen paikan eturivin tukkijätkien joukossa jo poikasena.
Hoikan savotasta Poh- joissydänmaalla tuli lo- pulta käännekohta kallio- niemeläisten ja eritoten Kallen elämässä. Hän pääsi Raahe-yhtiön Hoikan sa- votalle kartanopehtuuriksi päiväpalkalla, mutta teki jo silloin ahkeruudellaan vai- kutuksen ukkoherra Lai- hoon, sillä kun huhtikuussa 1936 päättyneen talvisavo- tan puita uitettiin Kalajo- kea pitkin kohti Koitijärveä toukokuun alussa ja tilit annettiin Sillankorvan ta- lossa samaisen järven ran- nalla sijaitsevassa talossa, niin Kallen tunnit kerrot- tiin täydellä tuntirahalla.
Koko Hoikan savotta-ai- ka oli Kallelle suurta kas- vun ja vapautumisen ai- kaa, sillä hänestä oli tullut
ikäisekseen v o i m a k a s ja hän alkoi päästä irti myös ujou- destaan, vit- saili ja ker- toi kaskuja muiden jät- kien kuullen.
Toukokuun puolivälis- sä saadun täyden tun- tirahan tili
pullisti myös itsetuntoa valtavasti ja kirkonkylän kautta tapahtunut kotiinpa- luu oli piste iin päälle.
Sillä kun Kalle kyseli äidiltään kotona, että mis- sä isä on, niin Riitu ker- toi Hermannin menneen Kummun Patruunan, eli velimiehensä Kallen kans- sa Tyräjoelle uittoon ja oli lähtiessään näyttänyt siltä kuin ei olisi koskaan edes ollut sairas. Hermannin viiden ja puolen vuoden sairastaminen oli lopulta- kin päättynyt ja kallionie- meläisten elämä palasi nor- maaliraiteille.
Tämän veistoksen malli- na on ollut Kallen itsestään kiertelevällä kuvaajalla Le- hon Porvarin pihalla otat- tama kuva. On huhtikuun puoliväli 1936 ja Kalle on juuri hiihtänyt keväthöl- seessä Hoikan savotalta Susijärven kautta Taival- kosken kirkonkylälle ja hän on kuvassa niissä kamp- peissa, joissa on savotalla töitään tehnyt. Kalle oli tuohon aikaan kuusitoista ja puolivuotta vanha, mutta hän oli jo kokenut enem- män kuin moni aikamie- heksi sanottu.
Itse olen saanut lukemani perusteella sen kuvan, että Kalle Päätalo vietti 1936 keväällä yhtä elämänsä parasta aikajaksoa: hauik-
sessa purskahteli nuori voima, kirjoittaminen alkoi luistaa, isä oli parantunut ja myös yleismaailmalli- nen taloustilanne tointunut 7 vuoden takaisesta Wall Streetin romahduksesta.
Kallen elämä oli tuon, il- meisesti ainoan hänestä otetun kuvanoton aikaan hyvällä mallilla. Ja hän myös tiesi ja tunsi sen joka solullaan.
Kohta paljastettavan veistoksen ovat tehneet Erkki Rytkönen ja Jari Kuokkanen Iisalmesta. Ka- toksen hirret on veistänyt Timo Vähäkuopus Pudas- järven Rytinkisalmesta.
Katoksen rakentamiseen ovat osallistuneet Seppo Inget, Teuvo Lohilahti, Esko Korhonen ja Veikko Räisänen. Katon tervasi- vat Veikko Ojala ja Kyösti Hyvärinen ja koko tämän idean isä on Teuvo Lohi- lahti. Paljastamisen jälkeen puheenvuoron saavat myös tekijät.
Elämässä on joskus har- voin mukavia hetkiä ja tä- mä on yksi niistä.
Sisko ja Leila: Olkaa hy- vä ja paljastakaa veistos!
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen
kirjailija Kalle Päätalo patsas
Otetaan vastaan mielenkiintoisia kirjoituksia lukijoilta Jokijärveen tai Kalle Päätaloon
liittyen jokijarvi@jokijarvi.com
maailman maiden johta- jien hölynpölyksi leimaa- ma ilmastonmuutos alkaa näyttää voimiaan myös sen kieltäjille heidän omilla maillaan. Kar- meimpana esimerkkinä tästä ovat maailmanlop- pua ennustavat kuvat ja tapahtumat Australian järkyttävistä tulipalois- ta. Niitä katsoessa ei voi kuin ihmetellä, että miksi niin monen maan johtajina on niin monta mielipuolta. Osa heistä on anastanut valtansa vä- kivallalla, mutta osa on äänestetty valtaan.
Ainakin siltä näyttää päällepäin, mutta onko oikeasti niin, sillä kai- kenlainen kybervaikut- taminen ja vaalitulosten vääristely vaikuttaa ole- van yleisempää kuin luu- lemmekaan. Muistakaa ihmiset, että häntä, joka tarjoaa vaikeisiin yhteis- kunnallisiin kysymyksiin helppoja ratkaisuja, ei tu- le koskaan äänestää eikä luottaa. Mielistelevän ja lipevän kaavun alta kun löytyy poikkeuksetta su- si lammasten vaatteissa.
Siksipä onkin hyvä, että meillä täällä Joki- järvellä elämä on vielä tasaisen rauhallista ja toistaiseksi kaikki ihan tolallaan. Tämä ei tar- koita sitä, että voisimme levätä laakereillamme.
kantaa oma kortemme kekoon yhteisen asuin- paikkamme hyväksi.
Tähän kohtaan so- pii hyvin lukukaudella 1965 – 1966 Jokijärvellä opettajanamme olleen ylioppilas Veikko Vaa- ralan kirjoituksen loppu- sanat talven aikana teke- määmme lehteen: ”Yksi on elämä, se käyttäkää hyvin. Rinnassa tunnet- te, mikä on oikein, mikä on pyhin.”
Kyläseuran toiminta oli aktiivista ja aikaansaa- vaa, sillä tapahtumam- me keräsivät noin 4000 näkemäänsä tyytyväistä katselijaa ja kuuntelijaa.
Kesäkauden kohokohti- na olivat Kalle Päätalon kirjoittaman näytelmän
”Luponmakaajat” kan- taesitys Pölkky-teatteril- la, sekä kirjailijamestarin näköisveistoksen julkis- tamistilaisuus vanhan koulun rappusten koh- dalla.
Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista ilman ahkeria ja osaavia talkoo- laisia, joita on toistaiseksi riittänyt ihan hyvin. Mut- ta tulevaisuudesta on esi- tetty tummina siintäviä näkemyksiä yleensäkin maaseutumaisen asumi- sen ja kaikkeen siihen liittyvän tulevaisuudesta.
Tietotekniikan kehit- tyessä uskottiin niin, että
jen ongelmiin kuin siitä loppujen lopuksi tähän mennessä on ollut. Us- kottiin, että kun aiemmin työntekijä meni työn luo, niin nyt tapahtuisi päin- vastoin, mutta niin ei ole ainakaan kovin isossa mitassa vielä tapahtunut.
Onhan se myönnettävä, että ikärakenne Jokijär- velläkin on ukkoutunut ja tytötkin ovat pikkuisen harmaantuneempia kuin ennen. Mutta niin kauan kuin on elämää, on toi- voakin, sillä ei ihminen tulevaisuudessakaan ole niin tyhmä, että jättäisi tällaiset upeat asuinmai- semat autioiksi.
Asutus on näillä tie- noin levinnyt aikoinaan hitaasti vaarojen kupei- siin, järvien ja jokien var- sille ja näyttänyt elinvoi- mansa. Mihinpä se voima nyt olisi yhtäkkiä kadon- nut? Kunhan vetää vain pikkuisen välillä henkeä.
Kaikille talkoolaisille ja muutoinkin mukana olleille kauneimmat kii- tokset kyläseuran puo- lesta hienosti menneestä vuodesta 2019.
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen
kirjailija
Heimo Nevalainen ja Kalervo Heiskanen vm� -55 Jawan kyydissä�
Tuolloin Jawan hinta oli uutena 7000 mk, eli noin 250 euroa�
Historiakuva
Jokijärven Pölkky-teatte- rin valloittaa kesällä 2020 Veera Niemisen esikoisro- maaniin pohjautuva näy tel- mä Avioliittosimulaattori.
Käsikirjoituksen näytel- mään ovat tehneet Veera Nieminen, Tommi Auvinen ja Seija Holma. Ohjaukses- ta vastaa Elsa Ruokangas.
Näytelmä on komediaa ai- heesta, saako maajussi pi- tää morsiamensa? Taustana on suomalainen maaseutu juuri nyt.
Avioliittosimulaattori kertoo pohjoiskarjalaises- ta iloisesta, vilkkaasta ja lörpöttelevästä Ainosta ja koillismaalaisesta Jussista, joka on Ainon vastakohta.
Nuoret tapaavat sattumalta
messuilla ja rakastuvat en- si silmäyksellä. Aino lupaa heti muuttaa kuukaudeksi Jussin luo, koeajalle. En- tiset seurustelukumppanit jätetään saman tien ja aloi- tetaan yhteinen elämä.
Jussia hirvittää päästää Aino kotitilalleen. Taloon, jossa kahvikupinkaan paikka ei ole vaihtunut Jus- sin äidin kuoleman jälkeen.
Jussin lisäksi maatilalla asuu mm. Jussin omalaa- tuinen isä Unto ja eriskum- mallinen setä Erkki. Ta- lossa ei juurikaan puhuta keskenään ja jos puhutaan, ei siitä mitään selvää ota.
Lisämaustetta soppaan tuovat Ainon eronneet van- hemmat, jotka ovat hank-
kineet toisilleen lähesty- miskiellon, mutta ilonpitoa se ei estä. Heissä riittää virtaa koillismaalaisten ihmetellä, kun he saapu- vat katsomaan millaiseen paikkaan heidän ainokai- sensa on joutunut.
Yleisölle näytelmä tar- joaa hersyvää maalaisko- mediaa, joten tervetuloa katsomaan ja nauttimaan.
Näytelmän ensi-ilta on Jokijärven katetulla Pölk- ky-teatterilla 26.6.2020.
Kesä–heinäkuun aikana näytelmää esitetään yh- teensä 14 kertaa. Viimei- nen esitys on 26.7.2020.
Elsa Ruokangas ohjaaja
simulaattori
”Saako maajussi pitää morsiamensa?”
Jokijärven Kyläseura
PÖLKKY-teatteria saneerataan parhaillaan.
Tervetuloa kesällä uudistuneeseen teatteriimme!
www�jokijarvi�com
Jokijärven Kyläseura
Pölkky-teatteri
Jokijärven kyläseuran näytelmäryhmä esittää
AVIOLIITTO-
SIMULAATTORI
Käsikirjoitus: Veera Nieminen, Tommi Auvinen, Seija Holma Ohjaus: Elsa Ruokangas
Ensi-ilta:
Pe 26.6.2020 klo 19.00
Jokijärven katetulla PÖLKKY-teatterilla
Muut esitykset Su 28.6. klo 14.00 Ti 30.6. klo 19.00 To 2.7. klo 19.00 Pe 3.7. klo 19.00 Su 5.7. klo 14.00 Pe 10.7. klo 19.00 Su 12.7. klo 14.00 Ke 15.7. klo 19.00 To 16.7. klo 19.00 Su 19.7. klo 14.00 Ke 22.7. klo 19.00 La 25.7. klo 14.00 Su 26.7. klo 14.00 Hilturannantie 2 A 93400 Taivalkoski
Liput: 15 €, alle 12-v. 5 €.
Ennakkoon varatut liput tulee lunastaa puolta tuntia ennen esityksen alkua.
Tiedustelut ja varaukset:
040 578 7176 tai jokijarvi@jokijarvi.com Katso lisää: www.jokijarvi.com
Oikeuksia valvoo: Näytelmäkulma
Tyräjärven kunnostustalkoot
Tyräjärven veden tila on tutkimusten mukaan tyy- dyttävä. Tämä on aiheut- tanut suurta huolta sekä vakinaisesti veden äärellä asujissa kuin mökkiläisis- säkin. Asiaan on haettu parannusta hanketoimien avulla. Hankevastaava- na on toiminut nyt toista vuotta Jokijärven kylän kalastusalueen rahaston- hoitaja Olavi Kammonen.
Vedenlaatua parannetaan kalastonhoidolla ja valu- ma-alueita rakentamalla.
Koillismaan Leader ry:ltä on saatu rahoitus- ta roskakalojen pyyntiin, nuottauslauttojen hankin- taan 11 000 euroa (koko- naiskustannus 17 000 eu- roa). Venelaituri maksoi 13 700 euroa, josta Leade- rin osuus oli 8900 euroa.
Meneillään olevasta hank- keesta tulee avustus jäähi- lekoneen hankintaan sekä kalankäsittelytilojen kun- nostukseen Pajuniemeen.
Tyräjärven ranta-alueet on kartoitettu ELY-keskuksen
toimesta ja uusien valu- ma-alueiden rakentamisek- si on tehty suunnitelma.
Koviojärveen rakennet- tiin 2018 uusi rantautumis- paikka. Käytöstä poistettu Kostonjärven 24-metrinen venelaituri katkaistiin kahtia ja siirrettiin 2018 Tyräjärven ja Koviojär- ven veneenlaskupaikoille.
Nyt päästään vesille myös Koviojärveen. Itä-Taival- kosken kyläseura ry on rakentanut tänä kesänä
veneenlaskupaikalle kota- laavun, halkovajan ja kom- postikäymälän.
Keväällä Tyräjärven nuottamiehet keskitty- vät kutusärkien pyyntiin kahden viikon ajan, jol- loin pyynnissä on par- haillaan neljä rysää ja kaksi paunettia. Jo useana juhannuksena on järjes- tetty vetouistelu kisat, jol- loin keskitytään haukien pyyntiin. Saalista on tullut liki 300 kiloa neljän tun- nin aikana. Vuodet eivät ole veljiä kalastuksenkaan suhteen. Vähempiarvois- ten kalojen kokonaissaalis- määrä jäi kuluvana kesänä vähäiseksi. Olisiko syynä ollut viileä sää vai joko särkikanta on vähenemään päin? Kesällä pyynnissä oli isorysä ja nuottaa vedettiin kymmenkunta kertaa.
ELY-keskuksen ja ProAgrian väki kävi syk- syllä tutustumassa Tyrä- järven nuottakalastukseen.
Jokijärven lomien entinen risteilijä Ukkomajava mah- dollisti vieraiden pääsyn apajan äärelle. Kalastajat olivat kartoittaneet vedon etukäteen luotaamalla ja
saaliiksi nousikin muik- kua 300 kiloa ja vähempi- arvoista kalaa: haukia ja särkiä yhteensä 100 kiloa.
Kalat perattiin ja jatko- jalostettiin. Vieraat saivat maisteltavaksi ja arvioita- vaksi eri kalaruokalajeja, joista särki oli vienyt yli- voimaisen voiton. Ukko- majavan lasku Tyräjärveen kesti useita tunteja. Vene ei tuntenut vettä omakseen, kun oli tottunut tukin uit-
toon ja matkailijoiden kul- jetukseen Jokijärvellä.
Talkootyöllä on edelleen suuri merkitys. Hankkei- den omarahoitusosuudet on katettu lähes kokonaan talkootyöllä. Kylälaisten aktiivisuus näkyy toimin- nassa.
Sisko Ahola
Emäntien kuulumiset
Kesän valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin keväällä kansalais- opiston käsityöpiirissä neulegrafiittien teolla somistamaan kanttiinin kahvilaa. Puikot kilisi- vät kylätalolla ja useissa kodeissa, kun tikutettiin metri metrin perään neu- lekudosta. Kevätsiivouk- sien yhteydessä kanttiini sai värikkään ulkoasun Pesiölän istutuksineen ja se toivotti kaikki kesän 3000 näytelmävierasta tervetulleiksi kahvihet- kiin.
Teatteriesityksiä oli 14 ja kanttiinijoukkoon saa- tiin entisten konkareiden lisäksi uusia tulokkaita, jotka osoittautuivat in- nokkaiksi talkoolaisiksi.
Lätynpaisto luonnistui, kun sarjatulipannulla pyörähti kerralla 7 lät- tyä. Illan lättytarpeet isommallekin katsoja- kunnalle valmistui alle kolmessa tunnissa, kun aikaisemmin työssä oli kolme talkoolaista vähin- tään saman tuntimäärän.
Makkaroita käristeltiin uudella grillillä useita sa- toja kiloja.
Syksyn Elomarkkinat herätti emännät eloon vuosien tauon jälkeen.
Poimittiin viinimarjoja, leivottiin kakkuja, tehtiin rieskoja ja kalakukkoja iltamyöhään. Uutuute- na torilla oli kyläseuran haukiburgerit ja friteera- tut muikut. Kalatarpeet saatiin Tyräjärven nuot- tamiehiltä ja niin pääs- tiin myytävien tuotteiden kanssa torille pariksi päi- väksi. Tuotteet osoittau- tuivat hyviksi ja löysivät ostajat. Myyjillä oli hy- my herkässä.
Syksyllä sieniaikaan perehdyimme metsäs- tä poimittuihin sieniin.
Raija Karjalainen tunnis- ti löytämiämme sieniä.
Kurssilla oli edustajia kaikista ikäryhmistä. Ilta oli hyödyllinen ja mielen- kiintoinen.
Osallistumme Kylmä- luoman leirintäalueen 40-v. juhlan liikenteen- ohjaukseen.
Koko kylän Valojuhlis- sa tarjoiltiin pullakahvit ja haukiburgereita leik- kimielisten kisailujen lomassa. Kylän nuorisoa ja lapsiperheitä nähtiin
juhlissa. Köydenveto ja saappaanheitto oli tosi touhua eikä kolikon upo- tuskaan osoittautunut liian helpoksi.
Syksyn tullessa otettiin puikot uudelleen esille ja neulottiin vanhusten- viikolla jaettavaksi tar- koitettuja sukkia, sää- rystimiä ja pipoja useita kymmeniä kappaleita.
Neuleet luovutettiin Ka- tajassa viimeisen teatteri- esityksen jälkeen.
Kylätalolla järjestimme 100-v. juhlatilaisuuden Kalle Päätalon syntymä- päivän kunniaksi ja las- kimme seppeleen Kallen patsaalle.
Itsenäisyyspäivän jäl- keen kokoonnuttiin kylätalolle laulamaan joulu lauluja ja nautittiin joulupuurosta luumu- sopan ja lisukkeiden kera. Työntäyteinen ja vaiherikas vuosi on nyt liitetty muistojen jouk- koon.
Sisko Ahola
Tyräjärven nuottaukot lautallansa
Vene täynnä roskakalaa
Tässä kasvaa 7-vuotias hyvälaatuinen siemen viljelmäsiemenestä alkunsa saanut
istutettu männyntaimikko� Parhaat puut ovat jo kolmen metrin pituisia�
Kuten hyvin tiedämme, niin kertaus on opintojen äiti, joten aloitetaanpa ihan alusta. Eli heti, kun entinen metsä on laitettu osakkei- siin tai johonkin muuhun mukavaan lihomaan edel- leen, niin pitää ruveta riva- kasti touhuamaan kuviolle uusi metsä entisen tilalle.
Ihan ensimmäinen toimen- pide on raivaus, mutta ei si- tä nyt ihan jokaista varpua kannata raivurin kanssa kierrellä kaatamassa.
Ensimmäinen totisempi työ on muokata maa juuri sopivasti, että uusi kasvus- to saa lentävän startin kohti kaukaisuudessa häämöttä- vää isoa puuta. Puolukkaa kasvavat kankaat äeste- tään ja samalla ala myös kylvetään, eli suoritetaan konekylvö laadukkaalla siemenviljelmien siemen- aineksella, joka kasvaa liki kolmanneksen paremmin kuin pellonvieruskärväistä kerätty siemen.
Mustikkaa kasvavat kankaat ja sitä reheväm- mät paikat mätästetään ja niihin istutetaan kuusta, mutta taimivakassa pitää olla mukana myös mäntyjä kohtuullinen määrä. Näin saadaan aikaan monimuo- toinen metsä, kun uudis- tusalalle änkeävistä koi- vuista jätetään havupuille noin 200 runkoa hehtaaril- le täydentämään viljelytyö.
Itse olen pyrkinyt saamaan hehtaarille taimikonhoi- dossa kaikkiaan noin 2500 runkoa, jolloin jää särky- mävara ajatellen lisäänty- viä sateita ja tykkyvaaraa, sekä muitakin ilmaston muutoksen myötä mahdol- lisesti tulossa olevia tuhoja ja tuholaisia.
Viljelyn jälkeen hyvin metsiään hoitava nainen tai mies, seuraa pikkuruisten taimien taivalta kesäiltai- silla käynneillään kuviol- le. Metrin korkeudessa suoritetaan tarvittaessa
ylispuustoisen koivikon aisoissa pitämiseksi noin 6 – 7 vuoden iässä varhais- perkaus, jossa havupuut jätetään kokonaan rauhaan.
Varhaisperkauksen paras ajankohta on heinäkuu, koska silloin lehtivihreä on lehdissä ja kaadettu puu ei enää juurikaan tee vesoja.
Tämän jälkeen metsään palataan raivurin kans- sa silloin, kun metsä on 13 – 15-vuotias. Tuolloin hikoillaan raivurin kanssa heinä–elokuulla ja jätetään jälkeen ne 2500 runkoa hehtaarille, josta koivua vähintään se 10 prosenttia.
Pelkästään mäntyä kasva- vat taimikot voidaan perata jo heti keväällä tai myö- hään syksyllä.
Kun olet tehnyt näin, niin paljon on jo pelastet- tu, mutta se kaikista tär- kein vaihe on vielä edessä, eli ensiharvennus, josta saadaan ensimmäisen ker- ran jo myös kantorahatu- loja nykyhinnoilla noin 700 – 800 euroa ja puuta noin 50 kuutiometriä heh- taarilta. Harvennukseen ryhdytään silloin, kun ku- vion puusto ylittää taulu- koiden harvennusrajan, eli relaskoopilla mitattu poh- japinta-ala on 22 tai enem- män ja puuta on hehtaarilla lähemmäs 150 kuutiota ja niistä poistetaan ensihar- vennushakkuulla enintään kolmannes.
Puuston ikä harvennus- hetkellä vaihtelee 30 – 35 vuoden välillä näissä mei- dän oloissamme ja aikaik- kuna oikealle hakkuuajan- kohdalle ei ole iso, vain pari kolme vuotta, jos ai- koo välttää kasvutappiot.
Kasvutappio tarkoittaa sitä, että jos metsänomis- taja päästää metsänsä riu- kuuntumaan, eli elävä lat- vus on männyllä alle 40 % rungonpituudesta, koivulla alle puolet ja kuusella alle 60 prosentin, niin kasvu hi-
dastuu vääjäämättä, koska yhteyttävää ja kasvun mah- dollistavaa lehtivih reää ei ole tarpeeksi.
Itse kun tarvoin liki viisi- kymmentävuotta metsissä, niin minulle tuli sellainen
”näppituntuma” harven- nushakkuun oikeaan ajan- kohtaan. Eli kun metsässä kulkiessani edessäni oli viidenkymmenenmetrin päässä ruskea puuseinä- mä, niin silloin oli oikea, ja myös viimeinen hetki pan- na tuulemaan ja hakkuu käyntiin.
Ensiharvennus on kun- nolla metsiään hoitavalle se tärkein työvaihe siksi, et- teivät aiemmat työvaiheet, varhaisperkaus ja perkaus, mene ketuille. Tämän jäl- keen et voi tuhota metsääsi ainakaan kokonaan kuin ryöstöhakkuilla. Toinen harvennus suoritetaan ai- kaisintaan 8 – 10 vuoden päästä ensiharvennuksesta ja sen jälkeen vain odote- taan, että milloin kuviolla on noin kaksisataa kuutiota tai enemmän puuta. Siinä sinulla on pankkia paljon- kin parempi turva: hakkaat tai säästät sen tulevia tar- peita varten.
Aikaa tähän kaikkeen kuluu 60 – 70 vuotta, eli se on nykymetsikön kierto- aika, kun käytetään oikeita menetelmiä. Ennen kierto- aika oli 50 vuotta pidempi ja huolehtiva nykymet-
sänomistaja jättää tietysti jonkun kuvion kasvamaan ikimetsäksi, joka on kieltä- mättä komeaa katseltavaa.
Mutta jos aiomme säilyttää ihmiselämän maapallol- lamme, niin tarvitsemme oikeita ratkaisuja ja nämä ovat juuri niitä.
Hiilinieluista vielä sen verran, että metsäekosys- teemiin (kivennäismaa, humuskerros, aluskas- villisuus ja puusto) on si- toutunut hiiltä 25 vuoden kuluttua uudistamisesta muokkaamattomissa, eli erirakennehakkuissa 130 tonnia hehtaarille ja mä- tästetyissä sekä istutetuis- sa metsiköissä 150 tonnia hehtaarille ja tämän jäl- keen ero vain kasvaa.
Yhden puukuutiometrin kasvu sitoo hiilidioksidia Pohjois-Suomessa 1000 kiloa ja keskimäärin puu kasvaa täällä 4 m³ hehtaa- rilla vuodessa. Henkilöau- tosi tupruttaa hiilidioksidia noin 16 grammaa jokaista ajamaasi sataa kilometriä kohti. Ja jos ajat vuodessa 20 000 km, niin autontöt- terösi saastuttaa ilmakehää hiilellä 3200 kilolla. Sen sitomiseen tarvitsemme täällä raukoilla rajoilla 0,8 hehtaaria hyvin kasvavaa metsää.
Eli rääseikköhakkuu ei ole minkäänlainen ratkaisu hiilensidontaan. Eikä mi- hinkään muuhunkaan.
metsien hoito
Tässä Vittuoja ennen kunnostusta…
… sen jälkeen�
Esteet pois Vittuojalla
Vittuoja alittaa Joki- järventien 16 kilometrin päässä Taivalkosken kir- konkylältä ja on Kalle Pää- talon ansiosta yksi kuului- simmista Suomen ojista, kuten tätä puroa täälläpäin kutsutaan. Ojanvarren synkkä kuusimetsä, sekä tieto siitä, että ojanvarressa kummitteli, eli kuului syk- syn pimeinä öinä lapsen itkua, sai ennen vanhaan kulkijoiden askeliin lisää pituutta ja naisväki oli jopa juosta nytyyttänyt synkim- män kohdan ohi huivistaan pidellen ja sivuilleen vil- kuilematta.
Ojassa on ollut ennen vanhaan useamman talon omistama mylly, mutta osakkaille on tullut riitaa, ja niinpä yksi osakas oli lopulta kopsinut myllytu- van haloiksi ja tuosta ajasta tuvan paikalle on muistoksi jäänyt vain mustaviinimar- japensas. Tiessä on ollut vanhantien aikaan myös tiukat ässäkurvit, joista en- simmäisessä saksalainen sotilas on kuollut ajettuaan sotilasajokkinsa konjakki- humalassa nurin ja litisty- nyt kaatuneen autonröntte- lön alle.
Mutkien kohdallahan nuorta Kalle Päätaloa vas- taan tuli kerran Kylmäluo- majärveltä morsiamensa luokse kirkonkylälle kii- ruhtamassa ollut Puolak- ka-Essa, joka ei kovin
kauaksi aikaa jäänyt Kallen kanssa raatailemaan, sillä Essan mielestä ”kiimaisen kilometrit ovat lyhviä” ja hän oli kohta jatkanut mat- kaansa riskisti puolijuok- sua taivaltaen armaansa syleilyyn. Nykyään noin puolen kilometrin pituinen vanha tie on aito näyte van- hasta tienpidosta sivuun kaivettuja multakuoppia myöten.
Metsähallituksella on parhaillaan meneillään Es- teet Pois II -hanke, jossa pyritään parantamaan ka- lojen nousumahdollisuuk- sia kutupaikoilleen. Suo- messa kun on kaikkiaan 95 000 vesistörumpua ja niistä puolet ovat sellai- sia, jotka estävät kalojen, nisäkkäiden, perhosten, hyönteisten ja pohjaeliös- tön nousun yläpuoliseen vesistöön. Koillismaalla ja Puolangalla on kartoitet- tu kahden vuoden aikana noin 600 rumpua ja niistä kolmannes on täydellisiä vaellusesteitä ja puolet ajoittain. Suurimman es- teen eliöstön liikkumiselle muodostavat liian korkeal- le vesipinnasta asennetut rummut tai se, että alapuo- linen uoma on syöpynyt ja näin muodostunut putous estää eliöiden liikkumi- sen. Myös rummun sileys tai liian voimakas virtaus muodostavat näille elä- mällemme tärkeille eliöille pääsemättömän esteen.
Vittuojalla ollut rumpu on ollut esteellinen 11.10.2019 saakka, mutta silloin rum- pu ja alapuolinen oja saivat kimppuunsa 21-henkisen talkooväen vaelluskalojen ja muiden vesieliöiden hy- väksi. Talkooväki koostui Metsähallituksen Esteet Pois II -hankkeen projekti- päällikön Antti Karppisen avuksi tulleista Oulun kau- pungin nuorten työpajan nuorista sekä heidän ohjaa- jistaan, muutamista Metsä- hallituksen talkoolaisista sekä ELY-keskuksen asian- tuntijasta.
Päivän aikana talkoolai- set siirsivät myllyntekijöi- den siirtämiä kiviä takaisin ojaan ja korkealle asetetun rummun aiheuttama vael- luseste poistettiin tekemäl- lä sen alapuolelle puusuiste sekä kivikynnyksiä. Tämä nosti rummun vähäistä vesipintaa ja hidasti veden virtausnopeutta, sekä pois- ti rummun alapään pudo- tuksen uoman vesipintaan ja uoman pohjaan. Rum- mun sisälle vietiin myös soraa, sillä paljas, sileä rumpu vaikeuttaa vesieliöi- den liikkumista ja olisi hy- vä, jos tämä luonnollinen pohjan jatkumo rummussa myös säilyisi.
Tierummun alapuolis- ta, myllyukkojen perkaa- maa uomaa ennallistettiin luonnonmukaisemmaksi siirtämällä jo ammoisina
aikoina ojassa olleet kivet takaisin omille paikoilleen ja kohteelle lisättiin myös kutusorakkoja. Talkoi- den jälkeen ojalla on nyt monipuolisempia elinym- päristöjä kaloille, selkä- rangattomille sekä muille puroelinympäristössä elä- ville lajeille. Paikalla liik- kuu joka talvi myös sauk- koperhe, ja talkoolaiset uskovat, että nekin tykkää- vät muutoksesta.
Vittuojan kunnostuk- sesta saatuja havaintoja käytetään myös uuden, ko- ko valtakuntaa koskevan tierumpuohjeen viimeis- telyyn. Ohjeen tarkoitus on, että koko valtakunnas- sa päästäisiin siihen, että kaikki entiset esteelliset rummut päivitetään nyky- aikaan ja luonnontilan pa- rantamisen vaatimaan kuo- siin ja kaikki uudet rummut rakennetaan jo heti alkuun- sa luonnon ehdoilla.
Vittuojalla talkooväki onnistui mainiosti, kuten kuvat osoittavat. Ja uskon- pa myös, että synkän ojan- varren lapsen itkukin lop- puu, kun ojan normaaliksi muuttunut solina saa sen tuntemaan syvää rauhaa ja onnea ja ääni vaimenee ikiajoiksi.
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen
kirjailija
Kyläseuran
pohjoisin asukas
Oravivaara on osa vanho- jen jokijärveläisten mainit- semaa ”pohjossyvänmaata, jopa sen ydinaluetta.” Noin 280 metrin korkeudessa ja kaukana kaikesta paistei- sella etelärinteellä sijaitse- va kylä oli aikoinaan noin kolmenkymmenen ihmisen kotipaikka. Vaarassa oli parhaimmillaan 1900-lu- vulla neljä asuttua taloa:
Antin talo, Nestorin talo, Einon talo ja Einarin talo.
Paikalla on asuttu ennen- kin, sillä nykyisten asuk- kaiden tullessa paikalla oli ollut kaksi autiota, joiden paikoille uudet asukkaat raivasivat omat tilansa.
Nykyään Oravivaarassa on vain yksi asuttu paikka, eli Jokijärven kyläseuran pohjoisimman asukkaan, eli Seppo Lohilahden yk- sinään asuttama Antin talo.
Seppo on asustellut vaaran rauhassa jo puolenkym- mentä vuotta. ”Aika kuluu hyvin”, Seppo naurahtelee
avarassa 1936 valmistu- neessa isä-Antin salvamas- sa pirtissä. ”Ainu vastus tässä on se, kun Kenttä- radalta tulevan kylätien viimmenen satametrinen pittää aukasta itellä kolan kansa. Se kun oli kunnan- mestari luvannu auramie- helle, että se saapi kääntää aura-autosa Nestorin talon kääntöpaikalla.”
Seppo syntyi vaaral- le Antin ja Posion Anet- järveltä kotoisin olleen äiti-Hildan, os. Mulari, vanhimpana poikalapsena 1942. Kaikkiaan sisaruk- sia on seitsemän: Sirkka, Elsa, Hilkka, Kerttu, Sep- po, Veikko ja Kalle. Pojista Kalle asuu Ruotsissa ja si- saret Suomessa. Sisarusten sukujuuret isän puolelta kulkeutuvat pitäjän etelä- laidalle, eli Kylmälänpe- rälle Korvuanjärven ran- tamille, josta isoisä Paavo Lohilahti on kulkenut pitä- jän halki ja asettunut veh-
maan vaaran jo pikkuisen lakipisteestä viettävälle etelärinteelle.
”Ensimmäisen luokan koulua kävin Polossa ja olin viikot asuntolassa ja toisen luokan kirkonky- lässä ja taas viikot asun- tolassa”, Seppo kertoo elämäntaipaleensa alusta.
”Loput luokat kävin sitten Jokijärvellä. Asuntolaan ne patistelivat siellähi, vaen koko sulanaijjan juostiin ja käveltiin muihen vaaran lapsiin kansa 11 kilometrin koulumatka suuntaasa, eli 22 kilometriä päivässä. Sii- nä se sinni ja kunto kasvo- vat. Syväntalavi oltiin sitte asuntolassa, vaen heti kun tuli hanget, niin luikittiin kottiin yönaijjaksi. Oli se sen verran ikävä kottiin.”
Kun oppivelvollisuus oli suoritettu, niin työelämä, eli pöllinteko kutsui, en- sin isän mukana ja sitten vanhempana omin päin.
”Kolometoistavuotiaa- na raahasin ens kerran 25 kiloa painavaa Kulloppia metrisessä hangessa”, Sep- po muistelee työuransa alkua. ”Isä sano, että hän ei ala opettelemaan ennää mittää uutta ja komensi minut sahan kääntösarviin.
Ja siitä kait se homma lähti käyntiin. Armeijan suoritin Oulussa tykistössä kau- pungin kasarmilla ja voitin kaikki urheilukilipailut mi- hin osallistuin. Tai en ihan kaikkia, sillä kun nopeutta ei oo liikaa, niin jäin sata- sella palakintosijain uluko- puolelle. Sillon kun lähin armeijaan 15.10.1962, niin samana päivänä sato lunta melekeen puolimetriä ja lähellä joulua ei ollu taas kun pikkusen. Vappuna oli kuitenni täällä vaaralla 120 senttiä.”
Armeijan jälkeen tuk- kijätkän ura jatkui vaaran ympärillä olevilla isoilla Metsähallituksen savo- Seppo Lohilahden päivän lumityöt
päättyvät portaiden lakaisuun
toilla vuoteen 1968, jol- loin Seppo muutti muiden syrjäkylän nuorten tavoin Ruotsiin. Sielläkin homma oli kuitenkin entinen, eli metsätyö ensimmäiset kol- me vuotta, jonka jälkeen hän kokeili Karlskogissa Boforssin tehtaalla tykin ja muidenkin rautaosien valmistusta. Vuonna 1972 Seppo palasi kotimaahan ja lähelle Turkua Pöytyäl- le Kyrön sahan metsuriksi ja nyt hänellä oli jo muka- naan Oravivaaran naapuri- kylästä, Kenttäradanvarren kylästä Yrjänänkummusta otettu vaimo Tuula. Paris- kunnalle syntyi kolme poi- kaa ja yksi tyttö ja lapsen- lapsiakin on jo useita.
Nuoruuden moottoripyö- räonnettomuudessa vau- rioitunut oikea kyynärpää teki kuitenkin 55-vuo- tiaana tenän ja Seppo jou- tui työkyvyttömyyseläk- keelle, josta hänet aikojen tiukennettua pudotettiin viiden vuoden jälkeen puo- lieläkkeelle, ehdolla, ettei saisi tienata vuodessa yli 20 000 markan. ”Sillon tultiin takasi Taivalkoskel- le ja tehtiin talo Siionin- laaksoon ja alon tehä hak- kuuhommia puoliaikasesti Metsänhoitoyhdistykselle”, Seppo kertoo. ”Ja kyllähän se Bullerin Heikki ihmet-
teli, kun hakkasin vielä ukkonahi 20 – 30 kuutiota päivässä ja nuoret miehet jäivät kymmeneen.”
”Täällä vaaralla ei oo koskaa nähty näläkää”, Seppo vastaa kysymyk- seeni ruoan riittämisestä selkosen keskellä. ”Tässä rinteellä kasvatettiin hei- nät, potut ja juurekset ja Teerisuolla ohra ja kaura.
Einon talossa meillä oli yhteiset myllynkivet, joilla jauhettiin jyvät. Ja sillon kun olin nuori poika, niin mehän metsästettiin kaik- ki vapaa-ajat ja lintuja oli ihan mahottomasti. Isähi jäi aena syksyllä savotoista poesa ja metästi helemi- kuulle asti. Parraana vuon- na isä ampu ja sae rihmosta ja soetimelta 60 mehtoa ja teereet ja pyyt päälle. Par- raana päevänä Nestorin vanhin poeka Heimo Räi- sänen laski isän repusta iltasella 32 teertä ja neljä mehtoa. Se oli lintumiehen onnenaikaa.”
”Karhut täällä ei oo ol- leet vaevana. Ainoastaan yksi oli sillon sovan jä- läkeen ollu talavipesässä Kalajärven itäpuolella”, Seppo kertoo. ”Ja yhen se isä ampu Kahlesuon salek- keeseen likelle Murhasuota 1951. Naapurin Einari oli nähny kevähangilla jälet
ja tuli sanomaan isälle, et- tä lähetään ja ammutaan se. Karhu oli välillä nous- su puuhunni, vaen sitte se oli taas jatkanu matkaa.
Lopulta Einari oli jääny hajusyötiksi tuulenpäälle ja isä oli hiihtaa naarmas- su Kahlesuon salekkeen laetaan, vaen sehän oli se karhu jo mennä mykrittä- ny siellä. Isä oli ampunu sitä takaa päin ja heti se oli nyykertyny. Kun Einari oli tullu paekalle, niin se oli kysyny, että kaukaapa oot ampunu. Isä oli sanonu, että hän oppi sovassa sen, että pittää ampua kohti. Isä möe lihat ja se harmittaa vielähi, ettei se jättäny kyr- päluita. Se oesi ollu muka- va muisto.”
”Mehtä se meijjät elätti sillon ja elättää vastahi”, Seppo tuumaa. ”Ja mehän tehtiin pyssynpanokset ite.
Joskus vaen ostettiin vähä- sen kaupasta, että saatiin uusia hylsyjä. Mitan kans tällättiin ruutit, että luo- ti ei päässy sortamaan. Ja harjoteltiin ampumista niin paljo, että se oli kantaunu nimismies Martti Moisa- lan korviin ja se oli kysyny sitte Harjajoen savotoehen pomolta Armas Suviarolta, että eihän ne vaen Oravi- vaarassa salametästä. Su- viaro oli sanonu Moisalal-
le, että ei ne salametästä.
Ne harjottelevat, että pysy- vät hengissä.”
”Ei mulla pelota yhtään asustella täällä”, Seppo sa- noo kahvikupposen äärellä varmalla äänellä. ”Eihän mulla oo missää parempi olla, kun täällä Vaaralla.
Miksi minä lähtisin johon- ni etelän tungoksiin? Ei pu- hettaa mistää semmosesta.
Mulle elämänlaatu on se tärkein ja täällähän minä oon kun herrankukkaros- sa.”
Pois lähtiessäni vilkuilen hetkisen pihamaalla ympä- rilleni. Vaaran on verhon- nut salaperäinen sininen hämärä eikä mistään kuulu hiiskahdustakaan. Minulle jää päällimmäiseksi tunne, että olin tavannut onnelli- sen miehen. Miehen, joka viettää joka päivä laatu- aikaa itselleen rakkaassa ja muistorikkaassa ympä- ristössä.
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen
kirjailija
Pirtin hirsiseinässä näkyy isä-Antin hirrenveistotaito
Vuonna 1949 Taival- kosken Tyrävaaralla syn- tynyt Tapio Räisänen on ensimmäinen suomalainen suurmäen maailmames- tari vuoden 1978 Lahden MM-kisoista. Voitto meni sunnuntaina 26. helmikuu- ta jo kello 9.20 aloitetussa kilpailussa vain varamie- henä Suomen mäkijouk- kueeseen valitun Räisä- sen kohdalla tiukalle, sillä Itävallan Alois Lipburger hävisi hänelle vain 0.3 pis- tettä. Yhteispituuksissa puolimetriä pidemmälle hypännyt Lipburger hävisi tulevalle mestarille vain hivenen alastulon kauneu- dessa, sillä ilmalennon tyylissä ei miesten välillä eroa huomaa. Mestaruuden lisäksi Tapio oli normaali- mäen kuudes.
Kisojen mitalitaulukos- sa Suomi oli vielä hiih-
tourheilun suurvalta ja oli Neuvostoliiton jälkeen toinen. Suomi sai kisoista kolme kultaa, kolme ho- peaa ja kolme pronssia.
Katselijoita paikanpäällä kävi yli 173 000 ja Tapion mestaruushyppyjä seurasi paikanpäällä ”vain” kak- sikymmentätuhatta katse- lijaa, kun normaaliajan- kohtana, eli illalla, katsojia olisi ollut viisinkertainen määrä.
”Minut oli valittu vuo- denvaihteen Keski-Euroo- pan mäkiviikolle, mutta en lähtenyt, vaan otin töistä virkavapaata ja vuokra- sin Lahdesta asunnon ja harjoittelin molemmissa mäissä”, Tapio kertoo voi- ton taustoista. ”Takatuuli ja vastatuuli vaativat erilai- sen tekniikan, kuin myös sivutuulet ja nämä kaik- ki sain hyvin hallintaan.
Mieltä virkisti vielä se, kun vähän ennen kisoja perhe tuli Kajaanista Lahteen.”
”Kyllä se mestaruus ko- tiyleisön edessä tuntui erit- täin hienolta ja se lämmitti lisää, kun presidentti Urho Kekkonen valitsi minut Lahden kisojen parhaaksi kotimaiseksi miesurhei- lijaksi ja sain ”Taistelijan Maljan”, Tapio muistelee.
”En ollut kuitenkaan kos- kaan asettanut itselleni mitään kultamitalitavoitet- ta, vaan tarkoitus oli vain katsoa, että mihin asti ne minun rahkeet oikein riit- tävät.”
”Kehitys oli ollut koko vuosikymmenen tasaista ja olin vuonna 1977 jo paras suomalainen mäkihyppää- jä. Esimerkiksi lentomäen MM-kisoissa Vikersundis- sa olin kokonaiskilpailussa seitsemäs ja yhdessä osa-
kilpailussa kolmas”, Ta- pio kertoo mestaruutensa taustoista. ”Ja lähes aina sanotaan, että pääsin hyp- päämän Lahdessa vain sen tähden, että vuodenvaih- teessa 1977 – 1978 Kes- ki-Euroopan mäkiviikon voittanut Kari Ylianttila loukkasi nilkkansa Lahden harjoituksissa. Se ei pidä ollenkaan paikkaansa, sillä olin Lahden harjoituksissa paras suomalainen ja olisin päässyt hyppäämään ilman Ylianttilan loukkaantumis- takin.”
”Kuriositeettina voin mainita, että Jyväskylästä kotoisin oleva, ja nykyään Ruotsissa asuva hyppääjä Seppo Reijonen oli seu- rannut lahden harjoituksia koko viikon ja pitänyt hyp- pyjen pituuksista kirjaa ja minä olin niissä selvä yk- könen”, Tapio kertoo. ”He-
Tapio Räisänen –
Tapio liitelee tässä lauantaina 27�3�1976 Rukalla kansallisen kilpailun voittoon� Suomen mestariksi hän tuli seuraavana päivänä, kun varsinainen SM-kilpailu peruttiin kovan tuulen takia� Mestaruus oli ensimmäinen
ja siitä alkoi tie, joka vei ensimmäiseksi suomalaiseksi suurmäen maailmanmestariksi Lahdessa 1978�
sari oli haastatellut Reijos- ta muutama päivä ennen kisoja ja hän oli sanonut lehdelle, että Räisänen voittaa suurmäen.”
”Yleisötilaisuus Ka- jaanin torilla tuntui kyllä hienolta”, Tapio muistelee.
”Paikalla oli vähintään 5000 henkeä, eli sama määrä kuin nyt, kun Suo- men EM-kisoihin pääs- syttä jalkapallojoukkuetta juhlittiin Helsingissä. Eh- din siinä humun keskellä miettiä, että olin onne- kas, kun ainoa tavoitteeni hyppääjänä oli ollut vain se, että pääsisin edes yh- den kerran hyppäämään SM-kisoissa. Tuolloin har- rastajia oli tuhansittain ja vain valioluokan hyppääjät pääsivät SM-kisoihin.”
”Vuonna 1976 käytiin kovaa kaplakkaa minun pääsystäni Innsbruckin Olympialaisiin. Olinhan ollut katsastusten toinen”, Tapio avaa tuolloin into- himoja herättänyttä asiaa.
”Tuolloinhan meillä oli kaksi valtakunnallista ur- heiluliittoa peruna vanhoil- ta, riitaisilta ajoilta. Eli Työ- väen Urheiluliitto, eli TUL ja Suomen Valtakunnan Urheiluliitto, eli SVUL.”, Tapio selventää asiaa lisää.
”Ja kun Työ väen Urheilu- liitosta oli valittu kisoihin johtaja, niin sinne piti saa- da myös urheilija, jotta tä- mä kiho olisi voinut sitten
”johtaa.” Ja niinpä kisoihin valittiin kemiläinen hiih- täjä Eero Ruonala ja minä tipahdin rannalle. Ruonala ei hiihtänyt yhtään matkaa ja tilallani mäessä hyppä- si yhdistetyn tekijä Rau- no Miettinen, joka ei ollut voittanut minua koskaan erikoismäen kilpailussa.
Mutta se siitä, en ole kat- kera.”
”Ensimmäisen mäen tein
pikkupoikana takapihal- le ja vauhtimäkenä toimi navetankatto. Urheilua harrastin monipuolisesti ja perustin Tyrävaaral- le Taivalkosken Kuohun alaosaston, eli Tyräjärven Tyrskyn”, Tapio muistelee silmät lämpimästi tuikkien uransa alkuaikoja. ”Teim- me kylän poikien kanssa Kuljulle mäen, josta ennä- tys oli pikkusuksilla 12,5 metriä. Sitten hakeuduin kirkonkylälle keskikou- luun ja hyppääminen jatkui Sepelinmäessä nykyisen Herkko-hotellin lähellä.
Ensimmäisen kerran hyp- päsin Taivalvaaran 50 metrin mäestä 1962 maa- liskuussa Kuohulta saamil- lani mäkisuksilla. Se oli tiukka paikka: istuin lan- kulla varttitunnin ja Jak- kilan Larikka ja muut pojat huuteli alhaalta, että anna tulla. Lopulta rohkenin ja siitä se alkoi. Ensimmäi- sessä kilpailussa hyppäsin kaksi kertaa 23 metriä ja olin onnellinen mäkipoi- ka.”
”Hyppäsin koko kes- kikouluajan kaikki va- paa-ajat Taivalvaaralla ja siellä hyppäämässä käyvät oululaiset innostivat ja neu- voivat minua, mutta kun oman pitäjän hyppääjät lopettelivat, niin en yksin pystynyt pitämään mäkeä kunnossa. Siksipä hakeu- duin keskikoulun jälkeen syksyllä 1967 Lahteen ra- kennuspiirtäjäkouluun ja aloin edustaa Lahden Hiih- toseuraa ja hyppäsin pal- jon. Sillä vuoden reissulla- ni sain alastuloni kuntoon”, Tapio naurahtelee. ”Lah- desta muutin Ouluun 1968 syksyllä töihin Arvi Rus- kolan insinööritoimistoon, mistä löysin vaimoni Mari- tan. Raksilassa oli tuolloin Pikkukankaan 20 metrin
mäki, jossa hyppäsin val- mentaja Sulo Nou siaisen valvovan silmän alla joka ilta 20 hyppyä ja talven aikana 2000 hyppyä ja sain näin perustekniikkani kuntoon. Kävin myös Ou- lun Pyrinnön hallilla nos- telemassa puntteja. Siellä minua neuvoi pikajuoksija Markku Kukkoaho, joka kysyi heti, että minkä la- jin mies? Ja kun kuuli, että mäkimies, niin sanoi, että se on uljasta urheilua.”
”Vuoden 1969 huhtikuun alussa oli Taivalvaaralla kansalliset mäkikilpailut ja johdin kisaa ensimmäisen kierroksen jälkeen. Kun nousimme toista hyppyä varten torniin, niin ta- kanani ollut, ja edellisenä päivänä Rukan suurmäen voittanut Juhani ”Rönä”
Ruotsalainen huuteli, että minkä näköinen mies se Räisänen oikein on?” Tapio muistaa itselleen tärkeän hetken. ”Minut oli tuolloin jo kutsuttu Jyväskylään lennostoon varusmiespal- velukseen, mutta tämän jälkeen laitoin hakemuksen Kajaaniin urheilujoukkoi- hin ja sinne myös pääsin ja pisin armeijakaverini oli Juha Mieto. Siellä harjoit- telin sitten ensimmäisen kerran intensiivisesti ja kunto koheni oleellisesti.”
”Ensimmäinen menes- tykseni tuli vuonna 1970 SM-kisojen joukkue- mäessä, kun saimme pronssia Kainuun Hiihto- seuran joukkueella, jos- sa olivat minun lisäkseni Heikki Väisänen ja Eljas Heikkinen” Tapio kertoo.
”Sapporon kisojen katsas- tuksissa 1972 olin 15. ja ensimmäinen edustustehtä- väni oli vuonna 1974 mat- ka Amerikkaan, koska olin ollut SM-kisoissa viides.
Samana vuonna hyppäsin
myös ensimmäisen kerran Rukan suurmäestä, vaik- ka olin jo 24 vuotias. Ny- kyäänhän jo kymppivuo- tiaat tekevät saman.”
”Vuonna 1976 oli kulu- nut jo kymmenen vuotta edellisestä mäenlaskun mitalista, eli Paavo Lukka- riniemen pronssista Oslon MM-kisojen pikkumäestä.
Siksipä entinen joukkueen- johtaja ja olympiamitalisti Niilo Halonen tuli mäki- joukkueen päävalmenta- jaksi ja hän ”puhutteli”
kaikki meidät joukkuee- seen valitut ja kyseli moti- vaatiosta ja vaati lupauksen tupakoimattomuudesta ja alkoholittomuudesta ja se oli sitten uusi alku mäkihy- pylle Suomessa.”
”Juuri nyt tarvittaisiin Suomen mäkihyppyyn sa- manmoinen herätys”, Tapio innostuu kysymyksestäni nykyhetken mäkihypyn ti- lasta. ”Vaikka kysymys ei ole loppujen lopuksi isosta asiasta: pojille lisää räjäh- tävyyttä, laskuasennossa takapuoli matalammalle ja näin säärikulma osoit- taa ponnistuksessa hypyn suuntaan ja hyppy nousee korkealle eikä jää lentä- mään vasten ja pituutta se- kä pallipaikkoja tulee kuin ennen vanhaan. Ja jos hyp- py katoaa, niin pitää mennä 30 metrin mäkeen ja hakea se sieltä.”
”Olen maailmanmesta- ri ja hypännyt Vikersun- dissa pituusennätykseni 144 metriä ja saanut mo- nenmoisia palkintoja ja rahaakin, mutta silti yksi pieni tapahtuma on ollut se tärkein”, Tapio vastaa kysymykseeni uran täh- tihetkestä. ”Se oli se, kun sain hypätä ensimmäisen kerran Sepelin 20 metrin mäestä Hannu Härmältä lainaamillani mäkisuksilla.
Tuntui aivan mahtavalta, kun ponnistin hyppyril- tä ja tunsin kuinka sukset alkoivat kantaa ja pääsin hetkeksi ilmapatjan päälle.
Se oli suurenmoinen tunne ja se kantaa minut yhäkin mäelle jokainen talvipäi- vä.”
Tämän kirjoittaja oli Rukalla katsomassa suur- mäen SM-kisaa lauantai- na 27.3.1976, jolloin Tapio Räisänen voitti ensimmäi- sen Suomen mestaruuten- sa, kun sunnuntain kisa pe- ruttiin kovan tuulen takia.
Ohessa kirjaani ”Hätätilan aikaan” sivulle 171 tuosta kilpailusta kirjoittamani tunnot Tapion toisesta hy- pystä:
”Keväisen tuulen heilu- tellessa siniristiä Rukan tornissa, hän lähti liukuun.
Mielestäni sietämättömän
pitkän ajan päästä Tapio ilmaantui kummun päälle kuin Koillismaan taivaan- sinessä liitävä haukka.
Huusimme muiden mukana täyttä kurkkua: – Menee…
Menee! Värähtämättä kuin Veikko Kankkonen, hän liiteli sata neljätoista metriä ja voittoon. Monta kertaa Rukalla voittaneen Björn Wirkolan 1967 hyppäämä mäkiennätys jäi puolen- toista metrin päähän. Se ei tahtia haitannut. Koil- lismaalaiset ottivat oman pojan voiton vastaan tun- teella. Kättään heilauttava selkosten mäkimies liukui vastarinteeseen ja omiensa joukkoon.”
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen
kirjailija
selkosten mäkimies
Tapio Räisänen lähdössä mäelle valmentamaan tulevia mestareita
Lähes kaikki Suomen tiet ovat syntyneet harvaan- asutuille seuduille talvi- teinä kylien välille ja näin myös samalla kyliltä ja korpitaloista kirkkojen vä- lille. Ensimmäinen kirjal- linen maininta tällaisesta, vain talvisaikaan käytössä olleesta kulkukelpoises- ta tiestä, on vuodelta 1459 Kyrönkankaan talvitiestä Hämeen Pispalasta Pohjan- maalle aina Vaasaan asti.
Talvitiet olivat tärkeitä reit- tejä aina sotien jälkeiseen aikaan asti, jolloin kehitys ajoi niiden ohi, kun raskaat maansiirtokoneet astuivat kuvaan ja pukkasivat mus- taa savua tuprutellen tien jokaiseen Suomen mök- kiin.
Eivätkä talvitiet ole vie- läkään ihan kokonaan his- toriaa, vaan niitä käytetään metsäautoteistä huolimatta yhä metsäteollisuuden teh- taiden puuhuollon turvaa- miseen talviaikaan. Nyky- ajan kevytversio talvitiestä on moottorikelkkaura, jot- ka linjataan vanhojen tal- viteiden tapaan soita ja vesistöjä pitkin, mutta pää- sääntöisesti vain hupiajelu- ja varten.
Talvitiet olivat ennen vanhaan tuolloin vielä tiet- tömillä taipaleilla ainoa mahdollisuus liikkua har- vaanasutussa maassamme talvisaikaan edes pikkui- sen helpommin paikasta toiseen. Ihmisten liikku- misen ohella teillä kulje- tettiin hevosrahtina käyttö- tavaroita ja elintarvikkeita kaukaisillekin seuduille.
Talvitiet varmistivat myös ihmisten osaamisen pai- kasta toiseen, vaikka tuo- hon aikaan ihmiset osasi- vat liikkua metsissä ilman mitään kompassiin ver- rattavaa apulaitetta vain pelkän vainunsa avulla.
Tuolloin talvet olivat tal- via ja talviteiden käyttö- aika Taivalkosken alueella alkoi lokakuussa ja jatkui aina toukokuulle saakka.
Nälkävuosina 1867 – 1968 Jokijärvellä on ajettu jäitä pitkin vielä juhannuksena- kin.
Mistä sitten nykyihmi- selle esimerkiksi vain talvi- tienä tunnettu reitti Taival- koskelta Jokijärvelle ja siitä Tyrämäen kautta Tyräjär- ven pohjukkaan Huttuun ja siitä Kovion yli Pistoon ja Suomussalmelle, on saanut myös toisen nimen, eli Kal- le Päätalon kirjoista tutun nimen Jaamantie.
Venäjänkielinen sana
”jaama” on ennen tarkoit- tanut kansaa, joka on ve- rovelvollinen. Keskiajalla (500 – 1400) on Äänisjär- ven itäpäässä Jemtsajoen varsilla sijainnut Jam-ni- minen pogosta, eli pitä- jä. Myös sana ”jam I” on tarkoittanut tuolloin pos- tiasemaa, kauppatien kyy- tiasemaa ja myös turkisten vastaanottopaikkaa. Suo- men alueella tuolloin asu- neita hämäläisiä ja karjalai- sia on kutsuttu ”jäämeiksi.”
Eli näistä tiedoista kun vetää johtopäätökset, niin Jaamantie on ollut tuolloin tärkeä talvinen kulkuväylä kylistä ja kauppapaikasta toiseen ja samalla se on ni- vonut eri heimot luonnolli- sella tavalla toisiinsa.
Venäjän, ja mitä suurim- massa määrin Karjalan vai- kutus meihin suomalaisiin myös kielellisesti on ollut suuri. Raja kun oli pitkään vain herrojen kartoilla, mutta ihmisten kanssakäy- mistä se ei ennen Venäjän vallankumousta 1917 voi- nut estää. Lopullinen sinet- ti rajan tukkeutumiselle oli yltiöisänmaallisten ja hei- moaatteen läpitunkemien
karelianistien ja muidenkin Suur-Suomi haihattelijoi- den Aunuksen sotaretket 1918 – 1919, jotka päättyi- vät katkeriin tappioihin.
Herman ja Riitu Päätalo olivat hyviä sanankäyttä- jiä, ja siksipä Kalle Päätalo tiesi jo pikku napeksena, että Kallioniemen lähel- tä kulki Jokijärveä pitkin Jaamantie, eikä mikään vähäpätöiseltä kuulostava talvitie. Jo pelkkä nimi Jaa- mantie herätti Kallen vilk- kaassa mielikuvituksessa tietysti paljon enemmän mielleyhtymiä kuin tylsä talvitie-nimi.
Jaamantie erkani Joki- järventiestä 13 kilometrin kohdalla Taivalkosken kir- konkylästä mitaten vanhan Päävaarantien kohdalla ja kulki valtionmaata pitkin kohti kaakkoa ja Myllylän taloa, jonka vieressä Myl- lyojan pohjoispuolella tie laskeutui Jokijärven Vä- liperälle ja suuntasi kohti Mannilan taloa ohittaen sitä ennen Tavela-nimisen talon. Mannilasta Jaaman- tie laskeutui taas jäälle Kauhaperässä ja suuntasi siitä kohti Hirsilahtea, jos- sa tie nousi taas maalle ja kulki Hiltusen pihapiirin läheltä ja laskeutui taas järvelle Kallioniemeä vas- tapäätä. Hiltusen rannasta jäätaipaleilla vahvasti vii- toitettu Jaamantie suuntasi kohti Kirnusuota ja nousi suolle Laitisensaaren ku- peesta ja yhtyi sen jälkeen Tyrämäelle menevälle tiel- le. Tyrämäellä tie laskeutui pitkälle yhtenäiselle jär- vitaipaleelle Tyräjärveen Ylipirtin kohdalta ja jatkui siitä aina vain eteenpäin.
Pienelle Kalle Päätalolle Jaamantie oli ensimmäi- nen ikkuna omaa piha- piiriä suurempaan maail- maan, sillä tietä kulkivat
Kalle Päätalo ja
monenlaiset taivaltajat:
puulaakien herrat ajoivat kestikievarin hevosenkyy- dissä savotoilleen, tukki- jätkät hiihtivät ja heikom- paan käveeseen sortuneet kävelivät ansioiden toivos- sa itäkairan savotoita koh- ti, talojen isännät ajoivat heiniä niittyladoistaan, he- vosajurien jonot matkasivat savotoille ja niiltä takaisin päällekkäin käännettyine rekineen, kauppareissuil- laan aamulla kirkonkylälle menneet Tyräjärven, Irnin, Piston, Polon, Perangan, Korvuanperän, Askan- perän ja Turpeisenjärven isännät, jotka palasivat seuraavana päivänä kau- poista ostetut tavarat kuor- missaan.
Kalle oppi myös tun- temaan suurimman osan tien vakituisista kulkijoista ja myös muutamia hevo- sia ihan nimeltä asti. Oli Pensalan Harmi, Liuhta- rin Kyömynokka, Peran- gan-Pekan Hullu Käveli- jä, Huttulan Iso Ruuna, Turpeisen Ori, Korpelan Musta, Juusolan Laukki, Keisarin Ruuna ja Korvuan Harjakko, jonka harjan pi- simmät jouhet ylsivät hevo- sen polven alapuolelle.
Korvuan Harjakkoa aja- va Korvuan isäntä Pili- pakko-Manne oli Riitulle sukua ja jäi joskus jopa yöksi Kallioniemeen ja se oli juhlaa, sillä Kalle sai hoitaa hevosta niin kuin hevosmies konsanaan. Jo- kaisella kirkonkyläreissul- laan myös Riitun entinen kihlattu sulhanen, eli myös Korvualta kotoisin ollut Lohi-Matti tökkäytti hevo- sensa Kallionimeen pihaan ja yöpyi lähes poikkeukset- ta. Matti kun oli Riitusta erottuaan kihlannut tämän Jaana-sisaren eikä kantanut entiselle armaalleen kau- naa ja päinvastoin.
Kalle pyrki tiellä seu- raamisen lisäksi saamaan myös ”rii” kyydin tarttu- malla reslaan tai rekeen kiinni ja kulkeutui joskus jopa liiankin kauaksi ko- toaan ja takaisin hiihtä- minen pulloksi kulkeutu- neilla, pikkupojalle liian suurilla suksenpätäköillä oli kovin ikävää. Tällaisen reissun jälkeen saattoi hä- tääntyneenä Kallea etsinyt Riitu pitää ankaran puhut- telun ja jopa hamuilla keit- tiön seinänraosta vitsaa.
Kaikki Jaamantien kul- kijat eivät olleet ystäväl- lisiä, eivätkä tykänneet pikkupojasta, joka seisos- keli tienvarressa. Tietä kun kulki myös rikkaita, ja omaisuutensa vuoksi arvonsa tuntevia ja myös pelkästään kiusanhenkisiä kulkijoita. Tällaiset suitsis- sa olijat, kun näkivät, että Kalle oli saamaisillaan ot- teen reslasta tai reestä, niin he tempaisivat suitsista ja hevonen ryntäsi kovaan vauhtiin ja Kalle tuuskahti itkien koville reenjalasten jäljille ja usein tuli naar- muja ja veri alkoi vuotaa nenästä. Tällaiset kulkijat sytyttivät itkevän, hiih- tovälineitään kokoilevan Kallen sisälle tunteen, joka ei tainnut sammua hänestä koskaan.
Tästä Jaamantiellä ve- rissä päin syntyneestä tun- teesta ja sen synnyttämästä kirjallisesta tuotannosta kun kaikki hänen lukijan- sa ovat saaneet nauttia jo yli kuusikymmentävuotta eikä loppua ole näkyvissä.
”Vielä minä näytän.”
Veikko Räisänen päätoimittaja, jokijärveläinen
kirjailija
… ja vanhan Päävaaran tienhaaran läheisyydessä�
Jaamantie näkyy yhäkin hyvin Myllylän talon lähellä…
Jaamantie
Pölkky-teatteri 20 vuotta
Miksi teatteri on juuri tällä paikalla?
Pölkky-teatterin näyt- tämöä aloitettiin raken- tamaan vuonna 1999 yh- teistyössä Taivalkosken näyttämön kanssa. Teatte- rirakennuksen rakentami- nen Jokijärvelle lähti Eero Schroderuksen aloitteesta.
Schroderus kirjoitti käsi- kirjoituksen näytelmään
”Kirjavalle varsitielle”, jo- ka perustui Kalle Päätalon kirjoihin Kunnan jauhot ja Täysi tuntiraha. Schro- derus ehdotti, että näytel- mä esitettäisiin paikassa, mistä näkyy Kallioniemi.
Sopiva paikka löytyi ny- kyiseltä teatterin paikalta.
Rakentaminen käynnistyy
Näyttämöalueen ra- kentaminen käynnistyi keväällä 1999. Aluksi alueelle rakennettiin kat- somo, esiintymislava, li- pun myyntikoju, suoja äänentoistolaitteille sekä näyttämön taustasuojat näyttelijöille.
17.5.1999 saatiin näyt- tämön piirustukset, ja ra- kennustyöt käynnistyivät vauhdilla.
Kun myöhemmin teat- teriin alettiin haaveilla kattoa, saatiin siihen rahoi- tusta vuonna 2002 Pääkalle Kotiselkosen jälleenraken- tajana -hankkeesta. Hanke oli EMOTR-rahoitteinen Myötäle ry:n kautta ja myös Taivalkosken kun- ta ja yksityisiä rahoittajia oli mukana. Lisäksi varo- ja kerättiin lahjoituksilla.
Päätarkoituksena oli saada kylälle toimiva kulttuuri- matkailupaketti. Hankkeen aikana oli yhteistyökump- panina Metsähallituksen Villi Pohjola, jonka kanssa paketteja suunniteltiin.
Hankkeen aikana tehtiin talkoilla katto teatteriin, sekä rakennettiin teatterin yhteyteen kioskirakennus.
Hankkeeseen kuuluivat myös näytelmät, Sateen- kaari pakenee, jonka ohja- si Sinikka Sanelma, sekä seuraavana vuonna Pentti Pesän käsikirjoittama ja ohjaama, Kotiselkonen ra- kentaa.
Näyttämötoiminta Ennen kuin teatteri sai nykyisen nimensä, se oli nimeltään Hiltukankaan näyttämö.
Teatterin jatkorakenta- miseen antoi merkittävää
tukea Pölkky Oy, ja teat- teri sai sponsorin mukaan nimekseen Pölkky-teatteri.
Jokijärvellä ei aluksi ollut omaa teatteriryhmää, vaan jokijärveläiset osallistuivat Taivalkosken näyttämön näytelmiin. Elsa Ruokan- gas aloitti vuonna 2010 Jo- kijärven kyläseuran näytel- märyhmän johtajana.
Näytelmät ennen Joki- järven kyläseuran näytel- märyhmän perustamista toteutettiin yhteistyössä Taivalkosken näyttämön kanssa.
1999 Kirjavalle varsi- tielle, ohjaus ja käsikirjoi- tus Eero Schroderus
2000 Kirjavalle varsi- tielle, ohjaus Pekka Jalava, käsikirjoitus Eero Schro- derus
2002 Sateenkaari pa- kenee, ohjaus ja dramati- sointi Sinikka Sanelma
2003 Kotiselkonen ra- kentaa, ohjaus Pentti Pesä, käsikirjoitus Pentti Pesä
2004 Laulu pölhökan- tojen maisemalle, ohjaus Pentti Pesä
2005 Miehen kylkiluu, ohjaus Pentti Pesä, käsikir- joitus Maria Jotuni
2006 Liian paksu per- hoseksi, ohjaus Jarmo Tai- men / Merja Vähäkuopus, käsikirjoitus Sisko Instan- mäki
2007 Susipari, Koillis- teatteri vierailunäytelmä, ohjaus Heikki Siikaluoma
2007 Vikke Nilo, oh- jaus Pentti Pesä, käsikirjoi- tus Seppo Raatikainen Jokijärven kyläseuran näytelmäryhmä perustetaan
Jokijärvelle perustettiin oma näytelmäryhmä, kun Taivalkosken näyttämö halusi järjestää omat näy- telmänsä kirkonkylällä ja rakensivat oman kesäteat- terinäyttämön Herkon- mäelle.
Ensimmäisen näytelmän käsikirjoituksen Jokijär- ven näytelmäryhmälle teki Jokijärven oma kirjailija, Veikko Räisänen. Vuonna 2010 esitettiin kantaesi- tyksenä ”Kultaa Joki- järveltä”, ohjaus Elsa Ruokangas, käsikirjoitus Veikko Räisänen. Esitystä kävi katsomassa noin 1600 vierasta.
Vierailijoita
Kesän 2011 näytelmänä nähtiin vierailunäytäntö-
nä Taivalkosken Teatterin esitys Niskavuoren Heta.
Myös kesällä 2012 nähtiin vierailunäytäntö Miekko- ja, myrkkyä ja sukka- housuja, Shakespearin parhaita paloja, kulttuuri- osuuskunta Ilmeen toteut- tamana.
Satumaa
Sitten jatkuivat oman teatteriryhmän tuotannot.
Vuonna 2013 tehtiin tango- musikaali Satumaa, jonka ohjasivat Mirjami Kela ja Elsa Ruokangas, käsikir- joitus Heikki Salo ja Heik- ki Paavilainen. Sitä esitet- tiin 15 kertaa. Musikaali saavutti suuren suosion ja sitä kävi katsomassa 2700 henkilöä, joka oli Pölk- ky-teatterin yleisöennätys siihen mennessä!
Taistelevat koppelot Vuonna 2014 tarjottiin kesäteatteriyleisölle Tais- televat koppelot. Sen ohjasi Elsa Ruokangas, käsikirjoitus Heikki Luo- ma. Näytelmää esitettiin 14 kertaa ja sen näki 2300 henkilöä. Näytelmä vieraili myös Kemijärvellä.
Olavi Virta 100 vuotta
Vuonna 2015 Olavi Vir- ran syntymästä oli kulunut 100 vuotta, ja sen kunniak- si esitettiin musiikkipai- notteinen näytelmä Olavi Virta 100 vuotta. Ohjauk- sesta vastasi Elsa Ruokan- gas, käsikirjoitus Mirjam Kälkäjä. Esityksen jälkeen oli syntynyt Jokijärvelle uusi laulajatähti, Jokijärven Ola! Esitys oli Pölkky-teat- terin kaikkien aikojen suo- situin, sitä esitettiin 18 ker- taa ja katsojia oli yhteensä 3950!
Kaunis Veera
Vuonna 2016 Pölk- ky-teatterilla laulu raikui jälleen. Vuorossa oli vanha suomalainen laulunäytel- mä, Kaunis Veera, ohjaus Elsa Ruokangas, käsikir- joitus Tatu Pekkarinen.
Mummun
saappaassa soi fox Vuoden 2017 näytelmä, Mummun saappaassa soi fox, toi lavalle erilaisen näytelmän, jossa nimestä huolimatta ei ollut foxia, mutta joka ajankohtaisuu- dellaan puhutteli katso- jia. Näytelmän ohjasi Elsa Ruokangas, käsikirjoitus Sirkku Peltola
Näytelmää esitettiin Pölkky-teatterilla 14 ker- taa.
Olavi Virta musikaali
2018 valmistui Pölk- ky-teatterin lavalle suuri musikaali. Olavi Virta musikaalissa lauloivat Jo- kijärven miehet ja naiset, ja musikaalissa soitti paikal- lisista muusikoista koottu live-orkesteri. Musikaalin ohjasi Elsa Ruokangas, kä- sikirjoitus Heikki Paavilai- nen. Musikaalia esitettiin 18 kertaa ja sen näki noin 3000 katsojaa.
Kalle Päätalon Luponmakaajat
Kalle Päätalo ei omasta mielestään ollut näytelmä- kirjailija. Siitä huolimatta hänen näytelmiään on esi- tetty aika paljon, jopa am- mattiteattereissa. Vuonna 1995 ilmestyi päivänva- loon hänen näytelmänsä Luponmakaajat. Kalle oli kertomansa mukaan pa- rannellut ja lyhennellyt käsikirjoitusta useita ker- toja ja lähettänyt sen sitten lopulta Lahden teatterin ohjaajalle noin kymmenen vuotta sitten. Näytelmä ei kuitenkaan päätynyt mil- lekään näyttämölle, mutta sen tie kulki vuonna 1995 lahtelaisen kirpputorin kautta lopulta Taivalkos- kelle, Päätalo-instituuttiin.
Päätaloseuran aktiivi, Vei-
jo Jussila, sai tehtäväkseen ottaa yhteyttä Kalle Pää- taloon löydön takia. Kalle Päätalo vastasi Jussilan kirjeeseen ja toivoi, että paikalliset teatterit kiin- nostuisivat näytelmästä, ja antoi luvan sen esittämi- seen. Yrityksistä huolimat- ta näytelmän esittäminen ei kuitenkaan toteutunut.
Päätalo itse piti lupon- makaamiskevään ku- vaustaan ainutlaatuisena.
Tapahtumat sijoittuvat kairaan, savottakämpän kämppäkartanolle, missä jätkät odottelevat uiton al- kamista, makaavat luppoa.
Hermot ovat pinnalla, kun uitto ei ala eikä senkään jälkeen ole varmaa, ote- taanko porukkaan, vai jou- tuuko lähtemään tyhjin toi- min kotiin. Tiliä ei tule ja verskottia ei anneta, joten omien eväiden loppuessa jätkä ostaa ruoan hartsu- herralta rahan puutteessa tavarapantilla. Jos ei ole pantattavaa, hartsumaka- siinin ovi pysyy lukossa.
Kämpällä yritetään kui- tenkin yhteisvoimin mennä eteenpäin. Eväät ja rahat tasataan. Mistä löytää voi- mat turhauttavaan odotuk- seen? Kaikkien terveys ei kestä. Talvisodan hengessä porukka yrittää kuitenkin auttaa toinen toistaan ja etenkin elämän varsitien lopulla olevaa tukkijätkää ja nuorinta Napesta eteen- päin.
Musiikki on ollut yksi tapa helpottaa oloa ja ko- ti-ikävää. Musiikkia on Kallen alkuperäisessäkin käsikirjoituksessa.
Jokijärven kaksikym- mentä vuotta täyttävä Pölkky-teatteri tarttui teat- terinjohtajansa Elsa Ruo- kankaan kanssa haastee- seen. Jokijärven kyläseura halusi tällä tavalla osoittaa kunnioitustaan oman kylän kirjailijalle, hänen valta- valle työlleen suomalaisen kirjallisuuden ja kotikun- tansa hyväksi. Tuskin koko Pölkky-teatteria olisi ole- massa ilman Kalle Pääta- lon myötävaikutusta.
Elsa Ruokangas otti jo vuonna 2012 yhteyttä näy- telmäkirjailijaliittoon, joka sai Kallen tyttäreltä, Rii- talta, luvan muokata näy- telmän kesäteatterin lavalle sopivaksi. Elsa Ruokangas ryhtyi toimeen, koska hä- nen mielestään näytelmän sanoma puhuttelee tänäkin päivänä. Kaveria ei jäte- tä! Vielä tuolloin aika ei kuitenkaan ollut sopiva.
Nyt, Kalle Päätalon juh- lavuonna, kirjailijan toive toteutui! Näytelmä nähtiin kesällä 2019 Pölkky-teatte- rissa Jokijärvellä 14 kertaa.
Katsojia kävi noin 3000.
Salme Koskelo
Pölkyllä 20 vuotta
Saijan Lomakartano Päätalon maisemissa
Jokijärven Kyläseura
Puh� 040 823 2489, www�jokijarvi�com
Jokijärven kylätalon kesänäyttelyssä tänä vuonna aiheena
valokuvaus ja valokuvauslaitteet
Teatteriharrastukseni sai alkunsa Kyläpäällikkönä oloni alkuaikoina 1999.
Rotti-Eero, eli Eero Schro- derus, piti tuolloin vaate- kauppaa Taivalkoskella ja oli merkittävä vaikuttaja Taivalkosken harrastaja- teatteritouhussa. Hän oli myös käsikirjoittanut Kalle Päätalon kirjojen pohjal- ta ”Kirjavalle varsitielle”
-näytelmän, johon tarvit- tiin näyttelijöitä.
Jokijärveläisiä innostui- kin tuohon näytelmäjolo- haan kiitettävästi ja näy- telmä toteutettiin yhdessä Taivalkosken näyttämön kanssa. Sitä ennen piti kuitenkin rakentaa teatteri ja sen paikaksi valikoitui Hiltukangas lakkautetun Jokijärven koulun lähei- syydestä. Paikalta on mai- nio näköala Kallioniemeen ja vieressä oleva Jokijärven kirkon muistomerkki lisää paikan kulttuurista vaikut- tavuutta. Yhdessä Taival- kosken näyttämön kanssa rakennettua teatteria ni- mitettiin alkuun Hiltukan- kaan kesäteatteriksi.
Innostus lisääntyi koh- dallani tämän jälkeen niin paljon, että olin seuraavana
talvena jo osallisena myös Taivalkosken näyttämön talvinäytelmässä. Ensim- mäisenä kesänä esitimme Hiltukankaan teatterilla Rotti-Eeron näytelmää 14 kertaa, joista vain kaksi oli sellaista, ettei satanut vet- tä. Kosteiden kokemusten myötä heräsi jo kesällä aja- tus, että teatteri pitää saada katettua, sillä muuten ei tu- le mitään.
Oppia haimme kirves- miesten Tuomo Polojärven ja Jani Jurmun kanssa Kai- nuusta ja sieltä Puolangan Askanmäen komeaksi ka- tetusta isosta teatterista.
Tämän jälkeen panimme 2002 Jokijärven kyläseuran puitteissa toimeksi ja hom- masimme talkoilla tukkeja kyläläisilta ja rahoitusta 1999 Myötäle ry:ltä maa- seudun kehittämisrahaa, jota myös saimme. Myötä- leen rahoittamalla, ja ky- läläisten vahvasti talkoilla tukemalla hankkeella ra- kennettiin katto katsomon päälle ja kanttiini rakennus wc-tiloineen. Tässä yhtey- dessä myös teatterin nimi muuttui Pölkky-teatteriksi kuusamolaisen sahayhtiön Pölkky Oy:n tuen myötä.
Parinkymmenen vuoden aikana on tullut oltua lu- kuisissa teatteriesityksissä mukana, joskin muutamia välivuosiakin on tullut pi- dettyä. Erityisesti minua kiinnostavat laulunäytel- mät ja tuntuu hienolta, kun näkee yleisön reaktiois- ta, että pitkän talven ajan puurtaminen ei ole mennyt hukkaan. Se palkitsee kai- ken sen vaivan mitä mat- kan varrella aina joutuu kokemaan.
Kesän 2019 Kalle Pää- talon näytelmän ”Lu- ponmakaajat” -esi- tyksen ensi-illan kukituksen yh- teydessä yllätyin täysin, kun Joki- järven kyläseu- ran johtokunnan puheenjohta-
ja Veikko Räisänen alkoi lähestyä minua kukkien kanssa ja ojensi minulle Suomen harrastajateatteri- liiton kultaisen ansiomer- kin. Olen siitä kovin otettu ja se kannustaa minua jat- kamaan harrastustani.
Kiitokset siitä ja kesäl- lä nähdään taas: missäpäs muualla kuin teatterilla.
Pasi Kivimäki
Arja käsityöpiirissä makrameetyön ääressä
Elomarkkinat 2019 Kahvipussiaskartelua
Luponmakaajat kasteella
Riittääkö lätyt ja kahvi Sukkatalkoot Pihlajaan
Teuvo Lohilahti, Riitta Päätalo ja Eeva Karjalainen
Valojuhlan nuorimmat köydenvetäjät Veistoskatoksen rakentaminen
