IHMISARVO, IHMISOIKEUDET JA SOSIAALINEN OIKEUDENMUKAISUUS SOSIAALITYÖSSÄ
Tutkimus sosiaalityön keskeisten arvojen välittymisestä asiakkaille
Kaisa Söderlund 261537 Pro gradu
sosiaalityö
Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto 17.5.2021
Tiivistelmä Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Laitos
Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä
Kaisa Söderlund Työn nimi
IHMISARVO, IHMISOIKEUDET JA SOSIAALINEN OIKEUDENMUKAISUUS SOSIAALITYÖSSÄ
Tutkimus sosiaalityön keskeisten arvojen välittymisestä asiakkaille Oppiaine
Sosiaalityö
Työn laji Pro gradu Tutkielman ohjaaja/ohjaajat
Taru Kekoni ja Kaarina Mönkkönen Aika
17.5.2021 Sivumäärä
72 Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sosiaalityön arvojen välittymistä sosiaalityön asiakkaille vuosina 2006 ja 2012 toteutettujen köyhyysteemaisten kirjoituskilpailujen aineistojen perusteella.
Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön arvoista erityisesti ihmisarvon, ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välittymistä asiakkaille tulkitsemalla kirjoituksia, jotka ovat liitettävissä sosiaalityön asiakkuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu arvoteorioiden, sosiaalialan ammattietiikan ja sosiaalityön arvojen tarkastelusta. Tutkimuksen lähestymistapa on holistinen, jonka mukaan jokainen yksilöllinen kokemus on merkittävä.
Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille aitoja asiakaskokemuksia ja auttaa lukijaa kyseenalaistamaan vallitsevia yhteiskunnallisia käytäntöjä ja rakenteita. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Sisällönanalyysin tuloksena aineistosta nousi esille kokemuksia sosiaalityön arvoista liittyen toimeentuloon, sosiaalihuollon tukeen, vuorovaikutukseen, lainsäädäntöön ja byrokratiaan.
Jokainen tarkasteltava sosiaalityön arvo jakaantui vähintään yhteen näistä teemoista. Tämän lisäksi aineiston kirjoitukset jakaantuivat positiivisiin, neutraaleihin tai negatiivisiin ilmauksiin.
Positiiviset ilmaukset on tulkittu arvon välittymisenä asiakkaille. Negatiiviset ilmaukset on tulkittu arvon vastakohtien välittymisenä, ja niistä nousi esille erilaisia arvoristiriitoja. Neutraalien ilmaisujen avulla pystyi tunnistamaan arvoja, mutta niiden vähäisen esiintymisen takia ne jäivät tuloksessa merkityksettömämmiksi. Jokainen aineistossa esiintynyt sosiaalityön kohtaaminen oli liitettävissä vähintään yhteen kolmesta tarkastellusta arvosta.
asiakkaille vain vähän spontaanien kertomusten perusteella. Ihmisarvon, ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sijaan asiakkaille välittyivät pääosin näiden arvojen vastakkaiset arvot, jolloin sosiaalityön koettiin alentavan asiakkaan ihmisarvoa, loukkaavan ihmisoikeuksia tai edesauttavan sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Vuorovaikutuksen merkitys sosiaalityöntekijän ja asiakkaan kohtaamisessa näyttäytyi merkittävimpänä asiakkaiden kokemuksiin vaikuttavana teemana. Tuloksista on luettavissa selkeitä eettisten ohjeistusten ja käytännön asiakastyön välisiä arvoristiriitoja, jotka pääosin johtuivat sosiaalityön arvojen ristiriidasta sosiaalityöntekijän tai lainsäädännön välillä. Tulosten perusteella sosiaalityön asiakkaat ovat sisäistäneet arvoteorioiden mukaisesti odotuksen eettisten arvojen toteutumisesta. Odotusten jäädessä toteutumatta arvot välittyivät vastakohtaisina ja negatiivisina kokemuksina. Tuloksen perusteella sosiaalityön arvolähtöisyyttä ja kriittisen sekä eettisen pohdinnan merkitystä on korostettava sosiaalityössä aiempaa enemmän.
Abstract
The purpose of this study is to observe how the values of social work are conveyed to the clients of social work on the basis of data gathered from the poverty-themed writing competitions conducted in 2006 and 2012. Through the writings of the clients of social work the study examines how the values of social work, in particular human dignity, human rights and social justice are conveyed to the recipient of social work. The theoretical framework of this research consists of an examination of the inherent values of value theories, the professional ethics of social field and social work. The approach of the research is holistic, according to which every individual experience is significant. The purpose of the study is to highlight genuine customer experiences and to aid the reader in questioning the existing societal practices and structures. The method of analysis of the study has been the theory director content analysis.
As a result of the content analysis of the data, there emerged experiences of the values of social work in relation to livelihood, social welfare support, interaction, legislation and bureaucracy. Each of the values of social work under scrutiny was split into at least one of these themes. In addition, the writings of which the data was composed of, were split into positive, neutral or negative impressions. In the positive impressions the values of social work are interpreted to have successfully related to the client while the negative impressions were the relating of their opposites, from which arose various conflicts of values. In the neutral impressions we are able to detect values, but due to their infrequent occurrence they were less meaningful in the final result. Each of the encounters of social work in the date was categorizable into at least one of the three values under investigation.
basis of social field and social work is insufficiently transmitted over to the client. Largely instead of dignity, human rights and social justice only the opposites of these values are transmitted to the clients, when social work was instead felt to have offended the client’s dignity, violate human rights and propel social injustice. The interaction during the meeting between the social worker and the client appeared as the most important theme in the experiences of the clients. From the result we may a clear conflict of values can be observed between the ethical guidelines and practical work done with the client, largely due to the conflict between of the values of social work and the social worker or legislation. According to the results, the clients of social work are aware of the values of social work and expect them to be realized. When the expectations are not met, the values are transmitted over as their opposites and lead to negative experiences. Based on the results, there needs to further emphasis than before on critical and ethical discussion and values as the basis for social work.
Asiasanat
Arvot, arvoteoriat, etiikka, sosiaalialan eettiset ohjeet, sosiaalityö Keywords
Ethic, Ethical guidelines in the social field, Social work, Values, Value theories Säilytyspaikka
Itä-Suomen yliopisto Kuopio Muita tietoja
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 1
2 ARVOTEORIAT JA SOSIAALITYÖN ARVOT ... 3
2.1 Sosiaalityö ja etiikka... 3
2.2 Arvot toiminnan lähtökohtana ... 4
2.3 Arvoteoriat ... 5
2.3.1 Rokeachin arvoteoria ... 5
2.3.2 Schwartzin arvoteoria ... 8
2.4 Sosiaalityön arvot ... 11
2.4.1 Sosiaalityön arvoperusta ... 11
2.4.2 Ihmisarvo ... 16
2.4.3 Ihmisoikeudet ... 17
2.4.4 Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ... 19
2.5 Ammattietiikka ja arvojen toteutuminen ... 21
2.6 Arvoristiriidat sosiaalityön käytännössä ... 22
2.7 Tutkimuksia sosiaalityön arvoista ... 28
3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUKSEN METODOLOGISET VALINNAT ... 30
3.1 Kriittinen realismi ja postmoderni sosiaalityön kriittinen tutkimus ... 30
3.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ... 31
3.3 Tutkimuksen metodologiset valinnat ... 32
3.4 Tutkimusaineisto ... 34
3.5 Analysointiprosessi... 35
3.6 Tutkijapositio ja eettiset kysymykset ... 37
3.7 Tutkimuksen luotettavuus ... 39
3.7.1 Validiteetti ... 39
3.7.2 Reliabiliteetti ... 39
4 TULOKSET ... 40
4.1 Ihmisarvo ... 41
4.1.1 Ihmisarvo ja toimeentulo ... 43
4.1.2 Ihmisarvo ja tuet ... 45
4.1.3 Ihmisarvo ja vuorovaikutus ... 47
4.2 Ihmisoikeudet ... 48
4.2.1 Ihmisoikeudet ja byrokratia/lainsäädäntö ... 49
4.3 Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ... 53
4.3.1 Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja toimeentulo ... 54
4.3.2 Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tuet ... 55
4.3.3 Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vuorovaikutus ... 56
4.4 Yhteenveto sosiaalityön arvojen välittymisestä asiakkaille ... 57
4.5 Tulokset ja arvoteoreettinen tarkastelu ... 61
5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 69
LÄHTEET………73
TAULUKOT Taulukko 1 Arvot jaoteltuina M. Rokeachin mukaisesti (1973) ... 7
Taulukko 2 Schwartzin arvokehä (Puohiniemi 2021) ... 10
Taulukko 3 Analysointirunko ... 36
Taulukko 5 Analyysin tulokset ... 41
1 JOHDANTO
Arvot ohjaavat valintojamme ja toimintaamme muodostaen suhteellisen järjestyksen, jonka mukaan ihminen asettaa päämääränsä ja erottaa oikean väärästä. Sosiaalityön perustana ovat yleismaailmalliset eettiset arvot, joiden mukaan sosiaalityöntekijän tulee työskennellä ammattialasta tai paikasta riippumatta. Sosiaalityöntekijät työskentelevät haastavissa tilanteissa ja haastavien elämäntarinoiden keskellä mutta joutuvat samanaikaisesti noudattamaan yhteiskunnassa vallitsevia normeja, lakeja ja sääntöjä. Vaikeista tilanteista huolimatta sosiaalityön asiakkaan tulisi saada sosiaalityön arvopohjan mukaista sosiaalityön palvelua. (NASW, 2021.)
Tutkielmassani perehdyn arvoihin, niiden havainnoimiseen ja erityisesti sosiaalityön keskeisten arvojen välittymiseen asiakkaalle. Tutkimukseni tarkoituksena on kyseenalaistaa yleiset representaatiot sosiaalityön arvopohjan toteutumisesta asiakastyössä ja tuoda esille asiakkaiden kokemuksia heidän omien kertomustensa avulla. Toteutan tutkimukseni kriittisenä yhteiskunnallisena tutkimuksena, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa yhteiskunnallisten instituutioiden ja vallankäytön epäkohdista. Tavoitteena on haastaa lukijat pohtimaan asioita totuttua näkökulmaa kriittisemmin ja kyseenalaistamaan yhteiskunnan erilaisia valtarakenteita. Minua kiinnostaa tutkia sitä, välittyvätkö sosiaalityön arvot asiakkaalle sellaisina kuin ne on sosiaalialan eettisiin ohjeistuksiin kirjattu. Tutkimuksessani käsiteltävät arvot ovat Talentian (2017) julkaisemasta Arki, arvot ja etiikka, Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet -julkaisusta arvopohjan keskeisiksi nostetut arvot. Tämän lisäksi arvolähtökohtia syvennän kansainvälisen sosiaalityön määritelmän avulla ja perehtymällä mahdollisimman paljon arvoihin ja niiden aiheuttamiin ristiriitoihin.
Tutkimukseni tavoitteena on tuottaa tietoa asiakaskokemuksista ja lisätä ymmärrystä toiminnan perustana olevien arvojen merkityksestä heille, jotka erilaisten tilanteiden vuoksi turvautuvat sosiaalityöntekijään saadakseen tukea joko taloudelliseen tai elämänhallinnalliseen tarpeeseen.
Tutkimuksen näkökulma on asiakkaan kertomuksen mukainen ja tarkoituksena on tuoda esille se, minkälaisia merkityksiä sosiaalityöntekijä ja hänen toimintansa välittävät asiakkaalle ja miten niissä näkyy sosiaalityön perustana olevat arvot. Tässä tutkimuksessa tehtävänä on tutkia arvojen välittymistä asiakkaalle, minkä vuoksi en tutki sitä, onko asiakas sosiaalityöntekijän kanssa eri mieltä jostain asiasta tai kumman mielipide olisi lähempänä sosiaalialan eettistä ohjeistusta. Tutkimuksen toteutan valmiin tutkimuskäyttöön kerätyn aineiston avulla laadullisena tutkimuksena.
Tutkimuksen kokonaisuus muodostuu teoreettisesta sisällöstä luvussa kaksi, tutkimustehtävän esittelystä luvussa kolme, tutkimuksen metodologisista valinnoista ja aineiston esittelystä luvussa neljä, tuloksista luvussa viisi ja johtopäätöksistä luvussa kuusi. Tutkimukseni etenee siten, että teoriaosuudessa käyn läpi yleistä tietoa arvoista ja kahta eri arvoteoriaa. Tämän jälkeen perehdyn sosiaalityöhön keskeisesti liittyvään arvoperustaan ja sosiaalialan eettisiin ohjeistuksiin sekä siinä esille nostettuihin tärkeimpiin perusarvoihin: ihmisarvo, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tarkastelen tämän jälkeen ammattietiikkaa arvojen toteutumisen välineenä ja arvoristiriitoja, joita esiintyy yksilöiden ja yhteiskunnan välisissä rakenteissa. Lisäksi tuon esille aikaisempia tutkimuksia sosiaalityön arvoista ja niiden tuloksista. Aineiston analysoinnissa pyrin vuorovaikutukseen teorian kanssa sen verran mitä johdonmukaiseen tulosten auki kirjoittamiseen tarvitsee. Omassa alaluvussa tarkastelen analyysin avulla aikaan saatuja tuloksia ja pyrin selittämään niitä tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen avulla. Arvoteorioiden tavoitteena on selittää tutkimuksen tulosta erityisesti arvokonfliktien osalta.
2 ARVOTEORIAT JA SOSIAALITYÖN ARVOT 2.1 Sosiaalityö ja etiikka
Sosiaalityön käsitteellä viitataan tässä tutkimuksessa yliopistossa suoritettuun sosiaalityöntekijän koulutuksella tehtävään sosiaalialan työtehtävään, jota tehdään pääsääntöisesti julkisella sektorilla sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimuksen aineiston keräämisajankohtana toimeentulotuen käsittely ja maksatus ovat olleet vielä kunnan sosiaalitoimistojen tehtävänä ennen kuin siirto Kelan perustoimeentulotuen osalta tehtiin. Sosiaalityöntekijät toimivat kuntien sosiaalitoimistojen lisäksi myös muussa sosiaalityössä, kuten terveydenhoidon ja järjestöpuolen sosiaalityön tehtävissä.
Aineistosta ei ole pystytty erottamaan mahdollisia toimistosihteerien, palveluohjaajien tai sosiaaliohjaajien tekemiä työtehtäviä, joten heidän toimintansa saattaa olla pelkistettynä sosiaalityöntekijän tekemäksi, vaikka todellisuudessa esimerkiksi toimeentulotukipäätöksen tai sosiaaliohjauksen olisi suorittanut sosiaalitoimiston muu henkilökunta. Tutkimuksen aineiston laadusta johtuen sosiaalityö tässä tutkimuksessa kohdentuu asiakaspalvelutyöksi, joka käsittää toimeentuloon liittyvät tehtävät ja sosiaalityöntekijän tehtävät julkisella ja kolmannella sektorilla, sosiaalipalvelujen alle kuuluvat tukipalvelut sekä vuorovaikutukseen perustuvan asiakastyön silloin, kun ne kirjoitusten perusteella ovat liitettävissä sosiaalityöhön.
Etiikan käsitteellä viitataan kysymyksiin hyvästä ja pahasta: Mikä on oikein ja mikä on väärin? Mitkä ovat oikeuksia ja mitkä velvollisuuksia? Moraali liittyy etiikkaan siinä, että se katsotaan etiikan ohjaamaksi käytännöksi, käyttäytymissäännöksi. Erottelua tehdessä etiikan ja moraalin välillä etiikka ymmärretään tieteenalaksi, jonka tutkimuskohteena on moraali. Moraali tarkoittaa ilmiötä, josta voidaan tehdä havaintoja. Moraaliset teot vaativat pohdintaa; ohjeistus ei ole koskaan niin täydellinen, että yksilö voisi tehdä suoraan ohjeistuksen mukaan miettimättä, miten sitä tulkitaan ja sovelletaan. Moraaliset teot perustuvat yhteisössä vallitseville säännöille, kun puhutaan esimerkiksi ammattietiikasta. Jos joku ei toimi yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen mukaan, niin hän menettelee epämoraalisesti. Etiikassa nimetään sellaiset teot, joita tulee noudattaa kuten sosiaalialan vaitiolovelvollisuus. Näillä nostetaan moraalin tasoa ja edesautetaan moraalista pohdintaa. Moraali kuuluu ihmisen jokapäiväiseen elämään, jossa ihminen pohtii sääntöjä, kiistelee oikeuksista, vääryyksistä ja pahoista tilanteista. Käytännön tilanteissa ihminen joutuu kuitenkin oman kokemuspohjansa avulla selvittämään ratkaisua tilanteeseen. Moraalista keskustelua jokapäiväiseen elämään liittyen kutsutaan ensimmäisen tason moraalidiskurssiksi, johon ammattietiikan ja oman elämän kokemuspohjan yhteensovittaminen myös liittyy. (Metteri 1993, 88; Pietarinen & Poutanen 2009, 12; Turunen 2016, 190–191.)
Etiikka eli moraalifilosofia tutkii moraalia ja pyrkii selvittämään moraalin luonnetta. Sana etiikka tarkoittaa alun perin samaa kuin moraali, sillä se tulee kreikan sanasta ethos, joka tarkoittaa tapaa, erityisesti hyvää tapaa. Käytännössä etiikan ja moraalin käsitteitä harvoin eritellään tieteissäkään vaan käytetään synonyymeinä eettistä ja moraalista tai etiikkaa ja moraalia. Etiikan voi siten katsoa liittyvän yksilöön ja hänen ajatteluunsa ja moraalin ihmisten välisiin suhteisiin, siihen mitä tapahtuu käytännössä. Etiikka on filosofian osa ja kiinnostunut siitä, millaisia moraalikäsitteitä ensimmäisen tason moraalidiskurssissa käydään, mitä ne merkitsevät eri ihmisille ja miten ne näkyvät arkielämässä. (Pietarinen & Poutanen 2009, 12–14.)
2.2 Arvot toiminnan lähtökohtana
Usein arvoja kuvataan siten, että ne ovat toivottavia päämääriä tai käyttäytymistä koskevia käsityksiä tai uskomuksia. Arvot ohjaavat valintojamme ja arviointejamme sekä ylittävät konkreettiset tilanteet järjestyen suhteellisen tärkeyden mukaiseen järjestykseen. Arvokasvatuksen perustavoite on kyky erottaa oikea ja väärä. Se ei tarkoita valmiiden koodien opettelemista vaan ihmisen itsenäistä ja autonomista arvojen muodostusta. Arvokeskustelussa on oltava mukana käytännön järkeä ja tunteita, koska arvot liittyvät sekä järkeen että tunteeseen. Arvot voidaan luokitella näkyviksi ja piiloarvoiksi.
Näkyvät arvot ovat eräänlaisia ihanteita ja tavoiteltavia normeja, kun taas piiloarvoja voi olla vaikea tunnistaa, vaikka ne vaikuttavat valintoihimme (Aaltonen, Heiskanen & Innanen 2003, 18–19). Arvot määrittyvät myös historiasidonnaisesti, jolloin kukin kulttuuri ja aikakausi painottavat arvoja omalla tavallaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevien arvojen suuntaus on ollut liberalistisen kehityksen myötä yksilökeskeisyyteen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen arvomuutoksen mukana lait, normit ja päämäärät muuttuvat huomaamattakin.
Muutoksen myötä huomataan eettisten, ideologisten ja teoreettisten näkemysten painottuvan toisin kuin ennen. Yhteiskunnallinen arvokeskustelu nousee esille erityisesti vaalien alla ja muussa poliittisessa keskustelussa. Perusteet erilaisille linjauksille on tärkeää nostaa esille arvoperustaisesti, koska arvojen ymmärtäminen edesauttaa motiivien ja päämäärien selkeytymistä. Yksilön päämäärät ja tavoitteet ovat siis arvoja, jotka toimivat motiiveina, ja niiden avulla syntyy motivaatio tarpeiden tyydyttämiseksi. (Mikkola 2003, 33; Setälä 1998, 15.)
Arvojen määrittelyssä voidaan palata ajassa taaksepäin antiikin Kreikkaan asti. Aristoteles jakoi arvot itseisarvoihin ja välinearvoihin. Itseisarvot ovat hänen mukaansa itsessään arvokkaita ja välinearvot saavat arvonsa edellisten kautta. Immanuel Kantin (1724–1804) mukaan ihmisillä on luonnostaan taipumus arvioida asioiden arvoa ja toisaalta muodostaa erilaisia arvokäsitteitä ja niihin liittyviä arvomittareita. Kantin mukaan moraali ja moraaliin kykenevä ihmiskunta ovat ainoita, joilla on
arvokkuus. Ihmisten arvokkuus perustuu siihen, että he ovat rationaalisia ja autonomisia olentoja, jotka ovat kyvykkäitä moraaliseen toimintaan. Tämän Kantin ajatuksen perusteella ihmistä ei tule kohdella välineenä vaan itsessään päämääränä, jolla on ihmisarvo, mikä takaa yksilönvapauden ja tasa-arvoisuuden. Sen sijaan esineille ja luonnon objekteille on asetettavissa hinta, joka määräytyy ihmisten preferenssien mukaan ja on määriteltävissä rahassa. (Mulvale 2021, 2; Haapala & Oksanen 2000, 911.) Kari E. Turusen (2018, 20–21) mukaan arvo -käsitettä käytetään useissa ja toisistaan poikkeavissa yhteyksissä. Hänen mukaansa voi perustellusti väittää, että on olemassa vain kolme arvoa: totuus, kauneus ja hyvä (hyvyys). Muilla arvoiksi nimetyillä asioilla on toinen asema kuin näillä perinteisillä platonisilla arvoilla. Arvo-käsitteestä puhutaan monissa eri yhteyksissä ja monin eri merkityksin. Tämän vuoksi arvoista puhuminen saattaa olla myös hyvin epämääräistä. Käsitteen käyttö viittaa siihen, että ihmisille on tärkeää luokitella ja arvostella asioita niiden arvojen mukaan eli hahmottaa sitä, mikä on arvokasta ja millaisilla teoilla ja arvostuksilla ihmistä arvostetaan. Arvojen oletetaan määrittävän sen, kuinka ihminen toimii ja minkälaisia valintoja tekee elämässään. Jos näin olisi, maailmanlaajuisesti ongelmat olisivat hyvin vähäisiä, sillä asennetasollaan ihmiset ovat hyvin suvaitsevaisia ja ihmisoikeuksia kannattavia yksilöitä. Tilanne kuitenkin muuttuu silloin, kun ongelmat tulevat liian lähelle omaa yksityisyyttä ja vaikuttavat omaan elinympäristöön, kuten turvapaikanhakijoiden tulo on näyttäytynyt maahanmuuttokriittisinä kannanottoina. Kenelläkään ei ole arvoja syntyessään, vaan arvot peritään kotoa tai muusta kasvuympäristöstä, ja ne saattavat muuttua aikuisiällä itsenäistymisen myötä. Elämässä tapahtuvat asiat, etenkin suuret kriisit, voivat muuttaa ihmisen arvomaailman kokonaan uudeksi. (Mikkola 2003, 35; Schwartz 2007, 3, 20–23.) 2.3 Arvoteoriat
2.3.1 Rokeachin arvoteoria
Milton Rokeach on kehittänyt arvoteorian, jota voidaan käyttää inhimillisten arvojen tutkimuksessa.
Teorian mukaan arvot jaetaan päämääräarvoihin (terminal value) ja välinearvoihin (instrumental value). Näiden välillä Rokeach katsoo olevan toiminnallinen yhteys, jota tarkastelemalla voidaan tutkia sekä yksilötason että erilaisten organisaatioiden toimintaa. Arvot ovat uskomuksia siitä, mikä menettelytapa tai päämäärä on henkilökohtaisesti tai sosiaalisesti parempi johonkin toiseen nähden.
Arvojen valikoima on käytössä kaikilla ihmisillä samanlaisena, mutta niiden tärkeys vaihtelee kullakin ihmisillä hänen oman tärkeysjärjestyksensä mukaisesti. Rokeachin arvoteoria on otettu mukaan tähän tutkimukseen, koska sen avulla voisi olla mahdollista selvittää arvoristiriitoja, joiden voidaan ajatella vaikuttavan sosiaalityöntekijän oman arvopohjan mukaisesti työskentelyyn sekä sosiaalityöntekijä- asiakassuhteen kohtaamisiin ja päätöksentekoon. Teorian mukaan arvojärjestelmä
on pysyvä hierarkkinen menettelytapojen ja elämän päämäärien organisaatio, joka muotoutuu suhteellisen tärkeyden mukaan. Tärkeyden voimakkuuteen eli yksilön arvojärjestelmään vaikuttaa Rokeachin mukaan se, miten laajasti yhteisö tai yhteiskunta omaa saman arvon kuin kyseinen yksilö.
Tärkeysjärjestys on Rokeachin mukaan suhteellisen mutta ei täydellisen pysyvä toisin kuin seuraavaksi esitellyssä Schwartzin arvoteorissa, jossa määritellään yksilölliset arvot toivottaviksi, mutta tärkeysjärjestyksen päämäärät vaihtelevat tilanteiden mukaan. Rokeachin arvoteoriassa ei myöskään tehdä oletuksia arvojen välisistä suhteista kuten Schwartzin teoriassa kahden ääripään väliin asettuvista arvoajattelusta. (Rokeach 1973, 3–5, 9–10.)
Milton Rokeach (1973, 5–10) jaottelee arvojen tärkeimmät ominaisuudet seuraavasti:
1. Arvot ovat pysyviä.
2. Arvot on uskomus.
3. Arvo viittaa toimintatapaan tai lopputulokseen.
4. Arvo on mieltymys tai tavoiteltava asia.
5. Arvo on käsitys henkilökohtaisesti tai sosiaalisesti toivotusta ja tavoiteltavasta asiasta.
Rokeachin mukaan arvot voidaan jakaa päämääräarvoihin ja välinearvoihin. Päämääräarvot vaikuttavat yksilön tavoitteisiin ollen tavoiteltavia lopputuloksia. Ne ovat jaettu yksilöllisiin arvoihin ja sosiaalisiin arvoihin. Yksilöllisiin arvoihin sisältyy erilaisia ihmisen elämän kannalta hyviä asioita, kuten onnellisuus ja vapaus. Sosiaalisiin arvoihin sisältyy yhteisöllistä hyvinvointia kuten tasa-arvo ja maailmanrauha. Välineelliset arvot vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen ja päätöksentekoon.
Välinearvot on jaettu moraaliarvoihin ja kompetenssiarvoihin. Ihminen käyttäytyy moraaliarvojen mukaisesti ihmisten välisissä suhteissa omatuntonsa ohjaamana. Moraaliarvoja ovat esimerkiksi rohkeus, anteeksianto ja rehellisuus. Kompetenssiarvot ovat yksilökeskeisiä, mutta ne eivät perustu moraaliin. Näitä ovat esimerkiksi kunnianhimo, luovuus ja vastuullisuus. Kun ihminen toimii vastoin kompetenssiarvojaan, hän kokee riittämättömyyden tunnetta. Arvoristiriitoja voi myös aiheutua eri moraaliarvojen, eri kompetenssiarvojen tai moraali- ja kompetenssiarvon välillä. Useissa tilanteissa ihminen joutuu kohtaamaan tilanteen, jossa kaikki hänen arvonsa eivät pysty toteutumaan samanaikaisesti. Esimerkiksi henkilölle merkittävät arvot voivat olla ristiriidassa toistensa kanssa, jolloin henkilö joutuu valitsemaan, minkä arvon mukaan hän toimii. (Rokeach 1972, 159–161.) Seuraavassa taulukossa on esitetty päämääräarvot ja välinearvot sekä jaoteltu ne henkilökohtaisen ja sosiaalisen tason mukaisesti.
Taulukko 1 Arvot jaoteltuina M. Rokeachin mukaisesti (1973)
PÄÄMÄÄRÄARVOT VÄLINEARVOT
Henkilökohtainen taso Yksilölliset arvot
• Mukava elämä
• Jännittävä elämä
• Saavuttaminen
• Vapaus
• Sisäinen tasapaino
• Kypsä rakkaus
• Nautinto
• Pelastus
• Itsekunnioitus
• Sosiaalinen tunnustus
• Aito ystävyys
• Viisaus
Kompetenssiarvot
• Kunnianhimo
• Laajakatseisuus
• Kyvykkyys
• Luovuus
• Itsenäisyys
• Älykkyys
• Loogisuus
• Vastuullisuus
• Itsekuri
Sosiaalisten suhteiden taso Sosiaaliset arvot
• Maailmanrauha
• Kauneus
• Tasa-arvo
• Perheen turvallisuus
Moraaliarvot
• Iloisuus
• Siisteys
• Rohkeus
• Anteeksianto
• Avuliaisuus
• Rehellisyys
• Rakkaus
• Tottelevaisuus
• Kohteliaisuus
Rokeachin mukaan päämääräarvot ovat arvoja yksinäänkin mutta välinearvot eivät ole. Välinearvot ohjaavat kohti päämääräarvoja toimien välineinä kohti päämääräarvoja. Esimerkiksi henkilökohtaisella tasolla kunnianhimon avulla pystyy varmemmin tavoittelemaan mukavaa elämää kuin ilman kunnianhimoa. Sosiaalisten suhteiden tasolla taas esimerkiksi avuliaisuudella edesautetaan tasa-arvoisuuden saavuttamista. Sekä henkilökohtaisen tason että sosiaalisten suhteiden tason arvot vaikuttavat yksilön asenteisiin ja käyttäytymiseen. Arvojen määrä toiminnan takana ei kuitenkaan ole vakio vaan esimerkiksi henkilökohtaisen tason arvojen suurempi merkitys vähentää osaltaan sosiaalisten suhteiden tasoa ja toisinpäin. Esimerkiksi oman nautinnon ja vapauden suurempi korostaminen vähentää yksilön kiinnostusta tasa-arvoisuuteen ja maailmanrauhaan. (Rokeach 1973, 7–8, 29.)
2.3.2 Schwartzin arvoteoria
Shalom H. Schwartz on luonut arvoteorian, jonka mukaan arvot ovat toivottavia, eri tilanteissa vaikuttavia tavoitteita. Schwartzin arvoteorian mukaan arvot voidaan tunnistaa kymmeneksi henkilökohtaiseksi perusarvoksi, jotka tunnustetaan eri kulttuureissa mittaustavasta riippumatta.
Arvot voidaan arvioida eritasoisiksi ja tärkeysasteeltaan erilaisiksi. Jokaisella ihmisellä on lukuisia itselleen tärkeitä arvoja. Toiselle yksi arvo on merkittävä ja toiselle taas toinen arvo. Arvoteorian mukaan arvot muodostavat kehämaisen rakenteen, joka heijastaa kunkin arvon ilmaisemia motiiveja.
Arvoteorian mukaan arvot liittyvät toisiinsa ollen joko toisiaan täydentäviä tai keskenään konfliktissa.
Tämän teorian kautta on mahdollista hahmottaa sitä, miten arvojen keskinäinen dynamiikka, yhteneväisyydet ja ristiriidat toimivat. (Schwartz 2012, 2.)
Arvoista puhuttaessa ajattelemme sitä, mikä meille on elämässä tärkeää. Arvoteorian (Schwartz 2012, 2–3) mukaan arvoja määrittää kuusi pääpiirrettä:
2. Arvot ovat uskomuksia, jotka muodostuvat tunteiksi aktivoituessaan.
3. Arvot viittaavat toivottuihin tavoitteisiin, jotka motivoivat toimimaan.
4. Arvot ovat läsnä tilanteesta ja paikasta riippumatta. Tämä erottaa arvot normeista ja asenteista, jotka ovat toiminnasta tai tilanteista riippuvaisia.
5. Arvot ohjaavat valintoja ja tekoja. Tietoisuus ja tietoiset arvopohjaiset päätökset tehdään vasta siinä vaiheessa, kun jonkun toiminnan tai harkinnan vuoksi havaitaan ristiriitaisuus toisen esiin tulleen arvon kanssa.
6. Arvoille muodostuu yksilölle ominainen tärkeysjärjestys suhteessa toisiinsa.
7. Arvot yhdessä ohjaavat toimintaa, sillä mikä tahansa asenne tai käytös vaikuttaa useampaan kuin yhteen arvoon. Yksittäinen arvo vaikuttaa toimintaan silloin, kun se on yksilölle tärkeä.
Schwartzin arvoteoria jakaa arvot 10 perusarvoon. Nämä arvot pohjautuvat kolmeen ihmisen elämässä vallitsevaan tavoitteeseen, joita ovat ihmisen biologiset tarpeet, sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteisöllisyys.
1. Itseohjautuvuus, itsenäisyys ja vapaus 2. Virikkeisyys, uusien kokemusten tavoittelu 3. Hedonismi eli mielihyvän ja nautinnon tavoittelu
4. Suoriutuminen ja henkilökohtaisen menestyksen tavoittelu 5. Valta
6. Turvallisuus
7. Yhdenmukaisuus eli mukautuminen vallitseviin normeihin 8. Perinteisyys
9. Hyväntahtoisuus 10. Universalismi
Arvoteorian mukaan arvot ovat riippuvaisia toisistaan ja voivat olla keskenään joko ristiriidassa tai tukea toisiaan. Schwartzin soikion muotoiseen malliin on kuvattu arvojen välistä dynaamista rakennetta. Toisiaan lähellä olevat ja toisiaan tukevat arvot ovat vierekkäin ja toisiensa kanssa usein keskenään ristiriidassa ovat kuviossa vastapäätä toisiaan. Esimerkiksi Schwartzin mallissa avoimuus muutoksille ja itseohjautuva itsenäisyys ovat vastakkain normien mukaisen ja perinteitä kunnioittavan elämän kanssa. Pystyakselilla kuvataan muiden huomioimista vastakkain itsensä korostamisen kanssa. Seuraavassa Martti Puohiniemen (2021) mukaisesti kuvatussa arvokehässä havainnollistuu se, miten arvot asettuvat ihmismielessä suhteessa toisiinsa. Menestyksen etsiminen itselle on omiaan jarruttamaan toimia, joilla pyritään toisten hyvinvoinnin lisäämiseen. Jos koko ajan haluaa jotain uutta, on vaikeaa säilyttää vanhoja perinteitä. Arvoihin perustuvilla toimilla on käytännöllisiä, psykologisia ja sosiaalisia seurauksia. Valitessaan yhden arvon mukaan toimimisen voi toimia ristiriidassa toisen arvon kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhtä arvoa tavoitellessaan yksilö ei voi saavuttaa tämän arvon kanssa ristiriidassa olevaa arvoa. Ristiriitaisia arvoja voi toteuttaa, mutta sen on tapahduttava eri tilanteessa. (Puohiniemi 2021; Schwartz 2012, 7, 10.)
Arvomaailma painottuu Schwartzin teorian mukaan (Puohiniemi, 2021) viiteen erilaiseen osa- alueeseen. Hyväntahtoisten säilyttäjien arvoprofiilissa painottuvat hyväntahtoisuus, yhdenmukaisuus ja perinteet. He haluavat elää sopusoinnissa ympäristön kanssa ja asettavat läheisten hyvinvoinnin itsensä edelle. Suvaitsevaisten uudistajien arvoprofiilissa korostuvat universalismi ja itseohjautuvuus.
Universalismi käsitteenä tarkoittaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa ihmisoikeudet toteutuvat (Halmetoja 2016, 119–120). Tähän ryhmään kuuluvat arvostavat suvaitsevaista itseohjautuvuutta tai turvallisuutta. Turvallisuutta arvostavat elävät arvoriidassa, koska universalismi vaikuttaa arvoprofiiliin enemmän. Individualistisilla uudistajilla korostuu oman mielihyvän etusijaisuus. Uudistusmielisyyttä käytetään omien päämäärien edistämiseen ja menestykseen. Tämän ryhmän edustajiin kuuluvat niin täysin egoistista omaa valtaa tavoittelevat kuin uusista asioista kiinnostuneet itsenäiset maailmanparantajat. Varovaiset säilyttäjät asettavat turvallisuuden ja yhteisöllisyyden arvoprofiilissaan etusijoille. Turvallisuuteen painottuvat asettavat perheet etusijalle,
Itsensä ylittäminen
Avoimuus
muutokselle Säilyttäminen
Itsensä korostaminen
Schwartzin arvokehä
Hyväntahtoiset säilyttäjät Suvaitsevaiset
uudistajat
Individualistiset uudistajat
Varovaiset säilyttäjät Opportu-
nistit
Taulukko 2 Schwartzin arvokehä (Puohiniemi 2021)
ja turvallisuus on heille tärkein tunnettu arvo. Kollektiiviset hedonistit tässä ryhmässä elävät arvoristiriidassa mielihyvän ja virikkeisyyden kohdatessa vastakkaiset arvot kuten hyväntahtoisuuden, yhdenmukaisuuden ja perinteet. Opportunistit ovat käyttäytymiseltään tilannesidonnaisia ihmisiä, joiden elämässä arvot eivät ole merkittävässä roolissa. He sijaitsevat arvoprofiililtaan kaikkien arvojen keskellä tai antavat arvojen vaikuttaa elämäänsä hyvin vähän.
(Puohiniemi, 2021.)
Selitettäessä yksilöiden käyttäytymistä viitataan usein asenteisiin, uskomuksiin, luonteenpiirteisiin tai normeihin. Näitä edellä mainittuja mitataan eri tavalla kuin arvoja, joiden merkitystä pidetään elämää ohjaavina periaatteina. Asenteet ovat ihmisen arvioita hyvästä ja huonosta, toivottavasta ja ei- toivottavasta. Arvot ovat asenteiden taustalla muokkaamassa asenteitamme ja kertomassa, mitä arvostamme. Uskomukset liittyvät käsitykseen asioiden todenperäisyydestä ja siihen, minkä ajattelemme olevan totta. Normit kertovat, miten ryhmässä ja yhteiskunnassa tulee elää. Normit muotoutuvat sen mukaan, miten paljon olemme asioista samaa mieltä. Normien noudattaminen perustuu arvoihimme. Yleisesti on hyväksyttävää toimia normien mukaisesti, koska sillä saavuttaa sosiaalisesti hyväksytyn lopputuloksen. Tällöin hyväksymme yhdenmukaisuuden merkittävänä arvona itseohjautuvuuden sijaan. Arvomaailmamme saattaa hylätä tai kehottaa hylkäämän jonkin normin, jolloin edessä saattaa olla arvoristiriita arvokkaiden tavoitteiden osalta. Luonteenpiirteet osoittavat ihmisen ajatusmalleja, tunteita ja tekoja. Näiden takana on arvoihin liittyviä ominaisuuksia kuten viisautta ja tottelevaisuutta. (Schwartz 2012, 16–17.)
2.4 Sosiaalityön arvot
2.4.1 Sosiaalityön arvoperusta
”Ihmisarvo, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat ammattietiikan lähtökohtia”
(Talentia, 2017).
Kansainvälinen sosiaalityön määritelmässä (Sosnet, 2016) tarkennetaan sosiaalityön tehtävää yksityiskohtaisemmin:
"Sosiaalityö on professio ja tieteenala, jolla edistetään yhteiskunnallista muutosta ja kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ihmisten ja yhteisöjen voimaantumista ja valtaistumista.
Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien, kollektiivisen vastuun sekä moninaisuuden kunnioittamisen periaatteet ovat keskeisiä sosiaalityössä. Sosiaalityö kiinnittyy sosiaalityön, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden teorioihin sekä alkuperäiskansojen ja
paikallisyhteisöjen tietoon. Sosiaalityössä työskennellään ihmisten ja rakenteiden parissa elämän ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi Edellä olevaa määritelmää voidaan laajentaa kansallisella ja/tai alueellisella tasolla." (Sosnet, 2016.)
National Association of Social Workers NASW on yhdysvaltalainen sosiaalityöntekijän ammattijärjestö, joka suurimpana sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestönä pyrkii edistämään sosiaalityön etiikan toteutumista huomioiden erityisesti myös ammatissa toimimisen mahdollisuuden arvopohjan mukaisesti. Ammattijärjestö NASW on otettu tutkimuksen viitekehykseen mukaan käytännönläheisten ja eettisesti korostuneiden linjaustensa vuoksi. Järjestö kuvaa sosiaalityön tehtävää seuraavasti: “Sosiaalityön tehtävänä on parantaa ihmisten huvinvointia ja kiinnittää erityistä huomiota ihmisiin, jotka kohtaavat köyhyyttä, sortoa tai ovat muusta syystä haavoittuvassa asemassa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja asiakkaan sosiaalisen tilanteen parantumista yhdessä asiakkaan kanssa sekä heidän puolestaan yhteiskuntatasoilla vaikuttamalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden parantamiseen.” (NASW, 2021.)
Ammattietiikka on NASW:n (2021) mukaan sosiaalityön ydin, jonka mukaan sosiaalityöntekijöiden ammatin taustalla olevat perusarvot, eettiset periaatteet ja eettiset normit. Tämä koskee kaikkia sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityön opiskelijoita riippumatta siitä, missä ja millä tasolla he työskentelevät. Eettisten ohjeistusten tarkoitus on ohjata sosiaalityöntekijöiden toimintaa sekä auttaa erityisesti siinä tilanteessa, jossa kohtaa arvoristiriitoja tai eettisyyteen liittyvää epävarmuutta.
National Association of Social Workers (NASW, 2021) on jaotellut sosiaalityön keskeiset arvot palveluihin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ihmisarvoon, ihmissuhteiden huomioimiseen, luotettavuuteen ja osaamiseen. Näiden arvojen noudattamiseen pitäisi ohjeistuksen mukaan jokaisen sosiaalityöntekijän pyrkiä. Nämä perustuvat eettisiin periaatteisiin, joissa ensisijainen tavoite on auttaa apua tarvitsevia ihmisiä, estää sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden esiintymistä, kunnioittaa ihmisen omaa arvoa, tunnustaa ja hyväksyä ihmissuhteiden merkitykset, olla rehellinen ja luotettava sekä ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan. Ohjeistuksessa nämä edellä mainitut tavoitteet esitetään ihanteina, joihin jokaisen sosiaalityöntekijän tulisi pyrkiä.
Sosiaalialan arvot löytyvät kirjattuna sosiaalialan eettisistä ohjeista Arki, arvot, elämä, etiikka (Talentia, 2017). Näitä arvoja ovat ihmisoikeudet ja ihmisarvo, itsemääräämisoikeus, osallisuuden edistäminen, henkilön kokonaisvaltainen huomioiminen ja voimavarat sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tässä tutkielmassa perehdytään erityisesti ihmisarvon, ihmisoikeuksien ja
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tarkasteluun, jotka sosiaalialan eettisten ohjeiden mukaan ovat sosiaalialan ammattietiikan lähtökohtia. (Talentia 2017, 10.)
Tässä tutkimuksessa analyysin teoreettisena viitekehyksenä käytetään pääosin edellä mainittuja Talentian julkaisemia sosiaalialan eettisiä ohjeita. Nämä ohjeistukset voi käsittää yhdeksi sosiaalityön määritelmän kansallisen tason laajennukseksi. Talentian sosiaalialan eettiset ohjeistukset on otettu tämän tutkimuksen viitekehykseen nimenomaan kansallisen tason käytännön ohjeistuksina, jotka on helppo saada ja ymmärtää. Sosiaalityöntekijällä arvot takaavat mahdollisuuden työskennellä objektiivisesti vaikeissakin tilanteissa kuitenkin suhteuttaen arvoja tilanteeseen, jotta niihin vedoten ei vahingoiteta muita. Henkilökohtaisten arvojen ei voi antaa vaikuttaa ammatillisuuteen, mutta ristiriita omien ja ammatillisten arvojen välillä saattaa estää empatian ja työskentelyn sosiaalityöntekijän ammatissa. Toisaalta instituution arvot saattavat estää omien arvojen mukaisen työskentelyn asiakkaan hyväksi. Arvosidonnaista pohdintaa tarvitaan, jotta pystytään takaamaan sekä sosiaalityöntekijöiden että erilaisten sosiaalialan instituutioiden mahdollisimman hyvä arvopohja eettisen toiminnan perustaksi. (Adams, Dominelli & Payne 2009, 22–26.)
Sosiaalityöntekijät joutuvat työskentelemään kuitenkin yksittäisten tapausten ja toisaalta erilaisten laajempien epäkohtien ristipaineessa. Keeping social justice in social work -artikkelin (Reamer, 2006) mukaan armon ajatus pohjautui raamatulliseen hyvän tekemiseen mutta muuttui 1900-luvulle tultaessa sosiaalisen hyvinvoinnin ajatukseksi. Setlementtiliike syntyi vastaamaan vaikeisiin sosiaalisiin ongelmiin aikana, jolloin yhteiskunnan ongelmat vaikuttivat myös sosiaalityöntekijöiden arvoihin. Sosiaalityö jakautui tuohon aikaan kahteen erilaiseen näkökulmaan, joista toinen oli kliininen ja psykoterapeuttinen työ ja toinen julkinen sosiaalityö sekä erilaiset huono-osaisiin ryhmiin kohdistuneet projektit. Tuosta ajanjaksosta lähtien sosiaalityön professio on ollut sekoitusta näistä molemmista. Vaikka sosiaalisen oikeudenmukaisuuden painotus on muuttunut ajan myötä, on sosiaalityössä säilynyt ideologinen sitoutuminen siihen. Sosiaalityöntekijät on koulutettu ymmärtämään henkilökohtaista kärsimystä ja sen vaikutusta sosiaalisessa kontekstissa. Työtä ohjaavat eettiset ohjeistukset, joiden mukaan sosiaalityöntekijän tulisi sitoutua sekä sosiaaliseen että poliittiseen toimintaan edesauttaakseen ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia erilaisiin tukiin ja palveluihin. Samojen eettisten ohjeiden mukaan sosiaalityön profession päätehtävä on edesauttaa ihmisten hyvinvointia ja auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityistä tukea erilaisten sosiaalisten ongelmien vuoksi. Sosiaalityön haasteena onkin se, kuinka se tulee säilyttämään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden keskeisenä arvona sosiaalityössä. (Dimitrijoska & Ilievski 2016, 49.)
Tutkittaessa yhden ammattialan perusteena olevaa arvoperustaa puhutaan pienistä asioista verrattuna valtakunnalliseen politiikkaan. Se on kuitenkin välttämätöntä voidaksemme ymmärtää toisaalta työn tarkoituksen ja toisaalta alati muuttuvan yhteiskunnan vaikutuksen sosiaalialan työhön. Olisiko myös aika ajoin tarpeellista pysähtyä miettimään sosiaalityössäkin arvojen toteutumista? Erilaiset juhlapuheet sosiaalityön arvoista ovat joutavaa puhetta, mikäli työntekijät eivät ole niitä sisäistäneet tai yhteiskunnan rakenteet estävät niiden mukaisen toiminnan. (Kärki 2015, 13.) Sosiaalityön arvot ja etiikka -teoksessa (Niemelä 2011, 13, 36–37) Pauli Niemelä tuo artikkelissaan Sosiaalityö hyvinvointietiikan toteuttajana esille sosiaalityön tehtävää kansalaisten sosiaalisiin oikeuksiin kuuluvan oikeusturvan toteutumisen varmistajana. Työn laatu perustuu hänen mukaansa sosiaalityöntekijän tiedolliseen ja työtaidolliseen osaamiseen sekä ammattietiikan toteuttamiseen.
Työn laatua voidaan tarkastella päättelysäännön mukaan, josta Niemelä tuo esille Von Wrightin käytännöllisen syllogismin käsitettä. Päättelysäännön mukaan ammattieettisten periaatteiden vakavasti ottamista ja noudattamista voidaan kuvata esimerkiksi seuraavasti:
“Ammattilainen haluaa tehdä hyvinvointieettisesti korkeatasoista sosiaalityötä.
Voidakseen tehdä moraalisesti korkeatasoista sosiaalityötä ammattilaisen on
noudatettava ihmisoikeuksia ja sosiaalityön ammattieettisiä arvoperiaatteita. Niinpä ammattilainen ottaa työssään hyvin vakavasti ihmisoikeudelliset vaatimukset ja
sosiaalityön ammattieettiset periaatteet.” (Niemelä 2011, 37.)
Käytännön tasolle vielä enemmän kirjattu päättelysääntö sosiaalityössä noudatettavista arvoista menee Niemelän (2011, 37) mukaan seuraavasti:
“Jokaisella ihmisellä on ihmisarvon mukaiset ihmisoikeudet hyvinvointiin eli
kohtuulliseen toimeentuloon, turvallisiin ihmissuhteisiin ja itsensä kehittämiseen.
Jokaisella ihmisellä on samanlaiset hyvinvointia koskevat perustarpeet. Niinpä ammattilaisen on turvatta avun tarpeessa oleville hyvinvointia koskeva
perustarpeentyydytys, jotta heidänkin ihmisarvonsa ja ihmisoikeutensa voivat toteutua.”
Niemelän mukaan edellisen kaltaisia päättelyketjuja voisi kuvata hyvinkin pitkälle, mutta se ei ole tarpeellista, mikäli sosiaalityön ammattilaiset toteuttavat yleisperiaatteenaan sosiaalityön arvoja.
Tämä tarkoittaa vastuullisuutta työssään, jolloin lähtökohtana on tapauskohtaisuuden tunnistaminen
(case study), tapauskohtainen työskentely (case work) ja lopuksi tapauskohtainen arviointi (case evaluation) työn laadun varmistamiseksi tapauskohtaisesti kullekin yksilölle sopivaksi palveluksi.
(Niemelä 2011, 37.)
James P. Mulvale (2021, 3, 11–13) artikkelissaan Journal of Social Work Values & Ethics -lehdessä kirjoittaa sosiaalityön kuudesta periaatteesta, joihin sosiaalityön pitäisi perustua. Näitä ovat:
sosiaalisen tasa-arvon, taloudellisen tasa-arvon, ympäristön kestävyyden, moraalisen koskemattomuuden, oikeudenmukaisuuden ja kuntoutumisen periaatteet. Mulvalen mukaan toista ihmistä on kohdeltava kuin itseään haluaa kohdeltavan eikä koskaan välineenä johonkin tai jossakin toimenpiteessä. Tähän perustuu sosiaalityön tehtävä oikeudenmukaisuuden edistäjänä. Pystyäkseen täyttämään tuon tehtävän sekä professiona että arkipäiväisessä sosiaalityössä olisi tutkijoiden sekä sosiaalityöntekijöiden pohdittava perusteellisemmin sitä, miten asiakkaille ja yhteisöille pystytään takaamaan oikeudenmukainen ja arvopohjaisuuteen perustuva sosiaalityö. Mulvalen mukaan tämä koskee yhtä lailla kaikkia sosiaalityön kentällä toimivia ihmisiä riippumatta tehtävästä.
Parhaimmillaan sosiaalityö on toiminut oikeudenmukaisesti ja edistänyt tasa-arvoa, mutta toisaalta se on usein myös tukenut kapitalistisen yhteiskunnan sortotoimia, rasismia, sosiaalista syrjäyttämistä ja heikkoja palveluita ollen näin yksi osapuoli yhteiskunnallisessa rakenteellisessa väkivallassa.
Suunnan muuttamiseksi sosiaalityön olisi kartoitettava mahdollisuuksia positiivisempaan työskentelytapaan, haastettava nykyiset näkemykset ja toimintatavat sekä sitouduttava tasa-arvon kunnioittamiseen ja asiakkaiden osallisuuden edistämiseen. Sosiaalityö olisi nähtävä työnä, jolla on keskeinen rooli asiakkaiden elämän laadun paranemisessa ja vaikutusvaltaa oikeudenmukaisempien sosiaalisten olojen järjestymiseen ja resurssien jakamiseen. Tämän mahdollistamiseksi olisi pidettävä jatkuva ja laaja sosiaalityön teoreettinen tutkimus sosiaalityön kentällä sekä huolellinen pohdinta siitä, miten sosiaalityötä käytännössä toteutetaan sen arvopohjan mukaisesti. (Mulvale 2021, 3, 11–
13.)
Sosiaalityön toimiessa keskellä taloudellista ja poliittista muutosta siihen vaikuttavat yhteiskunnassa vallitsevat arvot. Edellisessä kappaleessa James P. Mulvale peräänkuuluttaa sosiaalityön vastuuta toimia ammattieettisen arvojen mukaisesti, vaikka sosiaalityössä vaikuttavat tällä hetkellä konservatiivisen aikakauden uusliberalistiset käsitteet yksilön vapaudesta ja henkilökohtaisesta vastuusta. Debbie Skerretin (2000, 64) mukaan sosiaalityö ei pysty toimimaan umpiossa vaan yhteistyössä ihmisen ja yhteiskunnan muutoksille alttiin ympäristönsä kanssa. Arvot ohjaavat kuitenkin ammatillista toimintaa sosiaalityön eettisten periaatteiden mukaisesti. Tästä muodostuu ammattikunnan kannanotto siihen, millaista toiminnan perustavien lähtökohtien tulisi olla. Kyösti
Raunio (2009, 82) kirjoittaa, että sosiaalityön arvojen ja etiikan keskustelu on kuitenkin keinotekoista, sillä lähtökohtana olevat arvot ovat yleisesti käytössä olevia modernin yhteiskunnan arvoja.
Sosiaalityössä tiedon merkitys korostuu eikä pelkästään arvojen varassa pysty toimimaan objektiivisesti. Sosiaalityöntekijän tulisi olla kykenevä erottamaan arvot ja sosiaalityön käytännön tietopohja toisistaan. Arvot määrittelevät sen, mikä on tavoiteltavaa, kun taas tieto perustuu aikaisempiin empiirisiin tutkimuksiin (Dimitrijoska & Ilievski 2016, 51).
Käytännössä sosiaalityöntekijän työhön vaikuttaa vuorovaikutus arvojen, lainsäädännön ja menetelmien välillä (Skerret 2000, 64). Arvoja tarvitaan erityisesti silloin, kun pitää valita empiirisesti tutkituista keinoista ja toimenpiteistä eettisesti oikeat sosiaalityön kannalta. Ammatilliset arvot myös auttavat sosiaalityöntekijää luomaan ja ylläpitämään laadukasta vuorovaikutusta työskennellessään asiakkaansa kanssa (Dimitrijoska & Ilievski 2016, 51). Raunion (2009, 88–89) mukaan sosiaalityön arvojen mukaisesti toimiminen on vaikeutunut, mutta arvot toimivat siitä huolimatta yhteiskunnallisena muistuttajana huono-osaisten tilanteesta ja yhteiskunnan moraalisesta perustasta. Arvojen mukaan ei välttämättä toimita käytännön työssä, mutta olennaisempana pidetään arvojen periaatteellista itsestäänselvyyttä.
Tässä kappaleessa esille tuodut sosiaalityön arvojen merkitykset kuvaavat hyvin sosiaalityön arkeen vaikuttavia ristiriitaisuuksia. Sosiaalityö elää jatkuvassa ristipaineessa yhteiskunnan, yksilön ja eettisten arvojen keskellä, minkä vuoksi eettisen pohdinnan tulisi toteutua käytännön tasolla myös sosiaalityön arjessa. Seuraavissa kappaleissa on käsitelty yksityiskohtaisemmin sosiaalityön arvoperustan keskeiset arvot: ihmisarvo, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
2.4.2 Ihmisarvo
Ihmisyyden kunnioittamista pidetään sosiaalityön lähtökohtana. Ihmisyyden perusteella ihmisillä on oikeutensa ja arvonsa. Sosiaalityön eettisen ohjeistuksen (NASW 2021) mukaan eettinen periaate ihmisarvon kunnioittamisesta toteutuu, kun jokaista ihmistä kohdellaan kunnioittavasti ja hänestä huolehditaan huomioiden yksilölliset, kulttuuriset ja etniset erot. Ihmisarvon tunnustaminen edellyttää sitä, että edistetään asiakkaiden sosiaalisesti vastuullista itsemääräämisoikeutta ja pyritään parantamaan mahdollisuuksia muutokseen ja asiakkaan kykyjä vastata omiin tarpeisiinsa.
Ammatillisen sosiaalityön kehittymisen alkuvuosina Jane Addamsin näkemyksen mukaan sosiaalityöllä oli vastuu ihmisoikeuksien ja ihmisarvon toteutumisesta: Mikäli köyhyyden katsottiin olevan yhteiskunnallisen systeemin aikaansaamaa, tuli systeemiä muuttaa. Jos köyhyys oli yksilön omaa syytä, tuli yksilöä ja hänen perhettään auttaa. (Brown 1999, 2, Toikko 2005, 104–106, 114.)
Pauli Niemelä (2014, 5) kirjoittaa Talentia-lehden artikkelissa ihmisarvon kysymyksen olevan monella tapaa kriittinen sosiaalityössä, koska työssä vaaditaan aivan erityistä ihmisarvon kunnioittamista ja se luo pohjan monille sosiaalityön keskeisille toimintaperiaatteille. Ihmisarvo merkitsee sitä, että kaikki ihmisarvo ansaitaan pelkän ihmisyyden perusteella eikä ketään arvioida tai tuomioita ominaisuuksien tai tekojen perusteella (Raunio 2009, 89). Ihmisarvon ja -oikeuksien toteutumiseksi näiden merkitystä painotetaan sosiaalihuoltolaissa ja monissa erityislaeissa.
Käytännön sosiaalityössä ihmisarvo näkyy siinä, miten asiakas tulee kohdatuksi ja miten hän kokee voivansa säilyttää ihmisarvonsa käsitellessään oman elämänsä vaikeita asioita. (Niemelä 2014, 5.) Raunio (2009, 89) toteaa sosiaalityössä kuitenkin tapahtuvan tekojen ja ominaisuuksien perusteella arvioimista ja leimaamista. Asiakkuus problematisoidaan ja asiakkaille asetetaan ongelmaisen leima, jolla vahvistetaan enemmän vaikeuksia kuin voimavaroja ja vahvuuksia. Kielenkäyttöön siirtyvä ongelmakeskeisyys voi johtaa myös asiakkaiden pitämiseen vähempiarvoisina ihmisinä.
Ongelmakeskeisyydestä huolimatta on kuitenkin tärkeää, ettei ihmisiä leimattaisi vähempiarvoiksi, vaikka he olisivat itse aiheuttaneet ongelmansa. Sosiaalityöntekijän ei tarvitse olla samaa mieltä asiakkaidensa kanssa, mutta hänen tulisi pyrkiä ymmärtämään asiakkaan tapaa käsittää oma elämänsä ja ilmaista ymmärryksensä asiakasta vahvistavasti ja tukevasti. (Raunio 2009, 89.)
2.4.3 Ihmisoikeudet
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille ja ovat yleismaailmallisia. Tämä tarkoittaa sitä, että ne kuuluvat jokaiselle ihmiselle maailmassa ja ovat voimassa kaikkialla samanlaisina. Ihmisoikeuksien perimmäisenä tarkoituksena on suojella yksilöä julkisen vallan tai esimerkiksi yhteisössä vallalla olevan enemmistön mielivaltaa vastaan (Suopohja 2019, 329). Lähes kaikissa maailman yhteisössä on tehty määritelmät yksilön ja ihmisryhmien oikeuksista. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 1948 hyväksyttiin ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus sisältää 30 artiklaa, joissa ohjeistetaan ihmisen oikeuksista ja niiden toteutumisesta (Ihmisoikeusliitto.fi, 2021). Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisyksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen eikä niitä voi ottaa pois valtiovallan tai edes henkilön omalla suostumuksella.
Ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia, mikä tarkoittaa sitä, että vain tärkeät oikeudet tulee olla kutsuttuina ihmisoikeuksina ja niiden tulee toteutua jokaisen ihmisen kohdalla.
Ihmisoikeussopimukset ovat kansainvälisiä sopimuksia, joita valtiot sopivat ja sitoutuvat näin ottamaan vastuulleen sopimuksessa määritellyt velvoitteet. Näiden sopimusten toteutumista valvovat kansainväliset valvontaelimet, joihin kuuluvat esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.
Suomessa kansallisella tasolla ihmisoikeuksien toteutumista valvoo usea eri taho kuten eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. (Ihmisoikeusliitto.fi, 2021)
Ihmisoikeudet perustuvat ihmisarvon tunnustamiseen (Niemelä 2014, 5). Sosiaalialan ammattilaisen eettisten ohjeiden mukaan (Talentia, 2017) sosiaalialan ammattihenkilön työ perustuu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ohjeissa korostetaan sitä, että ihmisoikeudet eivät ole riippuvaisia ihmisen omasta käytöksestä ja toiminnasta. Työntekijöiden tulee ohjeistuksen mukaan kunnioittaa ja edistää asiakkaidensa ihmisoikeuksia. Talentian ohjeistukseen (2017) on eritelty YK ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen seuraavat artiklat:
1. artikla
Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
2. Artikla
Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.
3. Artikla
Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Sosiaalialan ammattilaisen eettisten ohjeiden mukaan (Talentia, 2017) ihmisoikeuksien toteutumista on määritelty myös Suomen perustuslaissa, ja siitä on nostettu ohjeistukseen seuraavat pykälät:
1§ Valtiosääntö
Suomi on täysivaltainen tasavalta.
Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
7§ Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.
Jokaisella ihmisellä on oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.
Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.
22§ Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
(Finlex.fi)
2.4.4 Sosiaalinen oikeudenmukaisuus
Sosiaalityön perinteeseen on kuulunut alusta asti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymys ja se on keskeinen arvoperiaate sosiaalityössä. Suomessa oikeudenmukaisuuden kysymys perustuu myös Suomen perustuslain 1 §:ään, joka edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa (Niemelä 2014, 5).
Sosiaalityön tehtävänä on huolehtia oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumisesta niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät siihen itse kykene tai tarvitsevat näiden toteutumiseksi tukea. Vasta perustarpeiden täyttymisen jälkeen on ihmisen mahdollista kehittää itsessään olevaa potentiaalia.
Sosiaalialan ammattilaisen eettisten ohjeiden mukaan (Talentia, 2017) sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sosiaalialan eettinen velvoite ja työkäytäntöjen laatukriteeri. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta voidaan ohjeistuksen mukaan tarkastella esimerkiksi ihmisarvon, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, resurssien jakautumisen, asiakasryhmien ja ihmisten erilaisten tarpeiden näkökulmista. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen katsotaan ammattihenkilön velvollisuudeksi asiakasryhmän etuja ajaessa. Ohjeistukseen on listattu seuraavat näkökulmat, joita ammattihenkilöllä on velvollisuus noudattaa:
1. Negatiivisen syrjinnän vastustaminen
Sosiaalialan ammattihenkilön velvollisuus on estää sellainen syrjintä, joka kohdistuu ihmisen kykyihin, ikään, kulttuuriin, sukupuoleen, siviilisäätyyn, yhteiskunnalliseen tai taloudelliseen asemaan, poliittisiin mielipiteisiin, sukupuoliseen suuntautumiseen, fyysisiin ominaisuuksiin, uskontoon tai muuhun vakaumukseen. Positiivisen diskriminaation käsite tunnetaan vähemmistöjä tukevana toimintana, jolla pyritään vaikuttamaan eri väestönosiin, jotta heillä
olisi yhdenvertaiset ja tasapuoliset oikeudet valtaväestöön verrattuna. Positiivista diskriminaatiota on käytetty sellaisilla alueilla, joissa on muita alueita enemmän köyhyyttä, lastensuojelun tarvetta tai kouluvaikeuksia sekä tarvetta mukauttaa palveluja vammaisuuden perusteella, viitattuina Sosiaalihuoltolaki, 30 § Keskeiset periaatteet, YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista.
2. Erilaisuuden ja monimuotoisuuden tunnustaminen
Sosiaalialan ammattihenkilön on tunnistettava ja otettava huomioon työssään yksilöiden, perheiden, ryhmien ja yhteisöjen väliset erot. Asiakkaalle on annettava tilaa heidän omaan kulttuuriin ja sen arvoihin perustuville näkemyksille. Ammattieettinen ristiriita voi syntyä asiakkaan kulttuurin ja suomalaiseen kulttuuriin yleisesti kuuluvien piirteiden ja ominaisuuksien tai lain välisestä ristiriidasta, viitattuna Suomen perustuslaki 6 § Yhdenvertaisuus.
3. Resurssien ja voimavarojen tasapuolinen jakaminen
Sosiaalialalla ammattihenkilön on varmistettava, että voimavarat jaetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti eri asiakkaiden ja asiakasryhmien kesken. Työntekijöiden velvollisuus on, että asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin vastataan ja otetaan huomioon hänen erityiset tarpeensa.
4. Epäoikeudenmukaisen politiikan ja käytäntöjen vastustaminen
Sosiaalialan ammattihenkilön velvollisuus on saattaa työnantajan, poliittisten päättäjien ja yhteiskunnan tietoon sellaiset epäkohdat, jotka ovat haitallisia ihmisten turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Sosiaalialan henkilöstön on kerrottava avoimesti havaitsemistaan ja tai muuten tietoon tulleista epäkohdista, kuten köyhyydestä ja väkivallasta. Tarkoituksena on turvata kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden huolenpito ja hyvinvointi.
Ammattihenkilö vastustaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Viitattuna Sosiaalihuoltolaki 48 § Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus, 49 § Toimenpiteet ilmoituksen johdosta.
5. Yhteisvastuu
Sosiaalialan ammattihenkilön tulee vastata niihin haasteisiin, jotka ovat seurausta yhteiskunnan syrjivistä rakenteista. Hänen on tuettava heikommassa asemassa olevien oikeuksia siten, että asiakkaiden leimaantuminen ja huono-osaisuus vähenevät. Lisäksi hänen on vahvistettava asiakkaan oikeuksien toteutumista ja toimittava asiakkaan puolesta puhujana. Viitattuna Sosiaalihuolto 7 § Rakenteellinen sosiaalityö.
Sosiaalista oikeudenmukaisuutta tutkittaessa on mahdollisuus etsiä tilanteita sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden toteutumisen kautta. Sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden
määritteleminen ei ole välttämättä yksinkertaista. Toisaalta tilanteet ovat selkeästi luokiteltavissa epäoikeudenmukaisiksi, mutta toisaalta epäoikeudenmukaisuutta saattaa esiintyä tilanteissa ja ilmiöissä, jotka koetaan normaaleiksi toimintatavoiksi tai vakiintuneiksi tavoiksi.
Epäoikeudenmukainen toimija ei välttämättä ole tietoinen päätöstensä ja toimintansa vahingollisesta vaikutuksesta eikä koe olevansa henkilökohtaisesti vastuullinen asiassa. Vastuu siirretään rakenteisiin, jotka määrittävät toimintaa. Horejsi (2002, 11) kirjoittaa artikkelissaan sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden juuren sijaitsevan yhteiskunnallisissa rakenteissa mutta vastuun toimia epäoikeudenmukaisuutta vastaan olevan yksilöllä. Hän viittaa Martin Luther King, Jr sanoneen, että se, joka hyväksyy pahan toimimatta sitä vastaan, on todellisuudessa yhteistyössä sen kanssa. Horejsi näkee uskonnollisten johtajien olevan usein liittolaisia sosiaalityöntekijöiden kanssa tavoitellessaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sillä teologialla on vahva näkemys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, jonka eteen sosiaalityöntekijät työskentelevät.
2.5 Ammattietiikka ja arvojen toteutuminen
Sosiaalityössä arvot ohjaavat henkilökohtaista ja ammatillista eettistä toimintaa. Ne tukevat normeja, jotka varmistavat, että työntekijät toimivat eettisesti ja työskentelevät vastuullisesti sekä muodostavat moraalisen pohjan yksilötasolla ja ammatillisesti. Eettisillä ohjeistuksilla ei välttämättä ohjata tarkasti käytännön työn tekemistä, vaan ne ilmaisevat ideaaleja ja pyrkimyksiä, joita kohti tulisi pyrkiä, vaikka niitä ei käytännössä pystyisi saavuttamaan. Tarkoitus on ensisijaisesti suojata asiakasta väärinkäytöksiltä ja toisaalta vahvistaa sosiaalityön ammattitaitoa sekä ylläpitää ammatillista identiteettiä. Sosiaalityössä yhteisesti omaksuttujen arvojen kautta mahdollistuu keskustelu ja työskentely erilaisissa yhteisöissä, vaikka sosiaalityöntekijät toimivat eri puolilla maailmaa erilaisten ongelmakenttien parissa. Arvojen määrittely on kuitenkin vaikeaa, sillä arvoja on monenlaisia:
henkilökohtaisia, ammatillisia, institutionaalisia, yritysten omia arvoja sekä uskonnollisesta taustasta ja kulttuurista riippuvaisia arvoja. Ne rakentuvat sosiaalisesti ja historiallisesti sekä yhteiskunnallisella tasolla, jolloin myös ammatillisiin arvoihin vaikuttavat se maa ja se kulttuuri, jossa eletään. (Adams, Dominelli & Payne 2009, 19–20; Raunio 2011, 122.)
Kyösti Raunio (2011, 132) artikkelissaan Sosiaalityön etiikka näyttöön perustuvan käytännön haasteena kirjoittaa, että suppeasti näyttöön perustuvaa käytäntöä tarkasteltaessa oletetaan toimenpiteiden ohjeistamisen takaavan toiminnan eettisyyden. Hänen mukaansa eettisten periaatteiden toteutumista tarkasteltaessa voidaan kuitenkin päätellä, ettei tieto yksistään riitä toteuttamaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta, osallistumisoikeutta ja oikeutta tulla kohdelluksi kokonaisvaltaisesti eikä myöskään negatiivisen syrjinnän vastustamista ja moninaisuuden
tunnustamista. Tieteellisen tiedon voidaan kuitenkin edesauttavan voimavarojen tasapuolista jakautumista ja tiedon välittämistä päätöksentekijöille. Raunio kirjoittaa, että eettisten periaatteiden toteutuminen perustuu työntekijän oman ammatillisen asiantuntemuksen käyttämiseen.
Pystyäkseen toimimaan oikeudenmukaisesti työntekijä tarvitsee oikeamielisyyttä, joka on yksilön tahtotila, jota voidaan tukea oikeanlaisilla menettelytavoilla. Rakenteiden ja toimintasuunnitelmien avulla pyritään luomaan perusteet sille, että ketään ei syrjitä eikä kohdella epäjohdonmukaisesti ja resurssit jaetaan oikeudenmukaisesti. Rakenteiden lisäksi oikeamielisyys vaatii sen, että kunkin asiakkaan ihmisyyttä ja persoonaa arvostetaan ja kunnioitetaan yhtäläisesti. Kati-Pupita Mattila (2007, 27–29) kirjoittaa teoksessaan Arvostava kohtaaminen – arjessa, auttamistyössä ja työyhteisössä, että työntekijän eettisyyttä tulee tukea, ei vaatimalla vaan kannustamalla pohtimiseen ja sisäisen oikeudentunnon vahvistamiseen. Hänen mukaansa oikeamielisyys ja empatia kytkeytyvät toisiinsa, jolloin työntekijä pystyy paremmin asettautumaan toisen ihmisen asemaan.
Erityisesti lastensuojelussa asiakkuusprosessit ovat eettisesti haasteellisia. Merja Laitinen ja Sanna Väyrynen (2011, 184) ovat tarkastelleet sosiaalityöntekijöiden kohtaamia eettisiä haasteita lastensuojelullisissa sensitiivisissä asiakasprosesseissa. He nostavat esille eroja kunnioittavan sensitiivisen etiikan, joka näkyy sosiaalityöntekijöiden pyrkimyksenä ymmärtää monitulkintaista ja - äänistä tilannetta. Asiakasprosesseissa kohdataan inhimillisen elämän, hädän, huolen ja epäonnistumisen kokemukset sekä yhtä lailla positiiviset yritykset ja onnistumiset. Työskentely tällaisessa tilanteessa on moraalisesti kantaa ottavaa. Tällöin tulee erottaa moraalinen taustavire moralisoinnista. Pahimmillaan moralisointi näkyy negatiivisena vallankäyttönä ja ihmisten luokitteluna. Sensitiivinen etiikka auttaa kunnioittamaan asiakasta ja tunnistamaan valtasuhteiden vinoumat. Laitinen ja Väyrynen (2011, 183–184) kirjoittavat, että kunnioittamiseen perustuvassa asiakassuhteessa on helpompi ottaa asiakasprosessit haltuun, tunnistaa moralisoivat esteet, tehdä kannanottoja ja varmistaa suunnitelmallinen työskentely. Työskentelyn onnistumisella ei tarkoiteta
“kaikki käy” -asennoitumista vaan yhteistyösuhdetta, jossa on luottamusta ja tilaa vaikeiden asioiden käsittelylle.
2.6 Arvoristiriidat sosiaalityön käytännössä
Sosiaalityö toimii osana yhteiskunnallisia rakenteita, joita määrittävät lainsäädäntö normeineen ja sääntöineen. Lainsäädäntöön sisältyy normeja, jotka ovat ehdottomia, mutta myös säädöksiä, jotka jättävät ratkaisijoille harkinnan varaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Oikeuden arvosidonnaisuus lähtee siitä, että toiminta katsotaan ihmisarvon mukaiseksi. Usealla ammattialalla, kuten sosiaalialalla, on omat ammattieettiset ohjeistukset, jotka määrittävät sitä, miten alalla toimitaan
