158
AIKUISKASVATUS 2/98Pirkko Heiske (1997) Hyvinvointia työyhteisöön Yrityskirjat Oy. Helsinki.
K
irja käsittelee ajankohtais- ta teemaa, työyhteisön hy- vinvointia, varsin tuoreella ta- valla. Se lähtee tietyistä osako- konaisuuksista ja analysoi nii- den heijastumista työyhteisöön.Kirjan esipuheessa todetaan, että jokaisella lapsella on synty- essään enkeli, joka suojelee ja opettaa lasta. Kun ihminen täyt- tää 43 vuotta, enkeli palaa. Sil- loin ihminen alkaa selviytyä yk- sin omasta elämästään - loppu- elämästään.
Tätä taustaa vasten ohjeet ovat- kin tarpeen. Sekin on totta, että työyhteisön ongelmat ovat kär- jistyneet ja muuttuneet ongel- mallisemmiksi viimeisten vuosi- en aikana - onhan työssä valta- va kiire, koska työttömiä on pal- jon.
Työyhteisön hyvinvointi voi vaatia ryhmä- tai jopa hallinnollisia ratkaisuja
Kun olemme saaneet tie- toa työyhteisöjen ja työn kuormittamien ihmisten pahoinvoinnista, on mark- kinoille alkanut tulvahdella asiantuntijaoppaita. Ne so- veltuvat yksin luettavaksi.
Mutta varsin usein työyh- teisöön vaikuttaminen on yksittäiselle ihmiselle ylivoimaista. On paikallaan ajatella ryhmäratkaisuja, arvioi kolmen teoksen yhteisarviossaan Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti.
K
irja koskettelee kiirettä, ag- gressioita, positiivisuuden merkitystä, kateutta, juoruamis- ta, palautetta, esimiesasemaa, uupumista, ryhmädynamiikkaa ja onnistumista. Nämä ovat tee- moja, jotka tulevat usein esiin työpaikkaviihtymistutkimuksis- sa. Ihmiset kertovat väsymises- tään, esimiesten epäoikeuden- mukaisuudesta; siitä, että heitä ei koskaan kiitetä, ja ennen kaik- kea nykyisin siitä, että on kiire.Siitä seuraa uupumusta, väsy- mistä ja irtisanotuksi tulemisen pelkoa. Mikään näistä teemois- ta ei ole uusi. Jokainen työssä oleva tunnistaa itsensä kirjan jossakin kohdassa - ainakin tun- nistaa niitä keskusteluja, joita työpaikalla on käyty.
Toinen kysymys on tietysti, mitä hyötyä tästä kirjasta on. Kirjoit- taja on pyrkinyt tekemään mah- dollisimman konkreettisen kir- jan, jota kuka tahansa meistä voisi lukea. Hän antaa ohjeita sosiaalisessa yhteisössä selviyty- misestä sekä siitä, miten hyvänä työntekijänä selviytyy työpai- kassaan.
Kirja on kirjoitettu varsin dy- naamisesti ja se tulee lähelle ih- mistä. Välttämättä mikään kir- jan neuvoista ei ole uusi, mutta jospa lukija lukisi ne sillä ajatuk- sella, että aikoo jollakin tavalla itse vaikuttaa työyhteisöönsä.
Ongelmallisinta silloin on, että suuri osa näistä Pirkko Heisken käsittelemistä asioista kuten it- setunto, arvostus ja viihtyvyys eivät välttämättä ole aina yksit-
täisten työntekijän määriteltä- vissä tai vaikutuspiirissä. Usein ne vaativat ryhmäratkaisuja, jopa hallinnon radikaaleja toi- menpiteitä. Jokainen yksittäinen työntekijä voi kuitenkin tehdä paljon, jos jaksaa ja haluaa.
K
irja on siis vanhaa asiaa, mutta ihmisen tasolla ja ih- mistä lähelle tulevana ja siksi varmasti käyttökelpoinen.Ilkka Härkönen (1997) Jaksamisen työkirja, stres- sin hallinta. Ekotaival Oy.
I
lkka Härkösen kirja pyrkii työskentelykasettien ja työkir- jan avulla opastamaan ihmistä rentoutumisessa ja oman itsen- sä kuuntelemisessa. Kirja todel- la edellyttää, että antautuu asi- aan ja tavallaan hurmioituu kir- joittajan ajatuksista. Mielestäni kirja on kevyt ja kertakäyttöi- nen, ei välttämättä kovin pitkälle vievä.Kuitenkin rakenteena ajatus teh- dä itse itsensä toteuttava työkir- ja harjoitteluineen on viisas. Se edellyttää kuitenkin, että ihmi- sellä on runsaasti aikaa ja että hän ottaa tosissaan Härkösen ohjeet.
On hämmentävää, miten seka- va kirja on. Se lähtee erilaisista mielikuvista - siitä, miten ener- gia virtaa, miten pitäisi syödä, miten minäkuva kehittyy jne.
Osa näistä asioista on luettavis- sa mistä tahansa lehdestä; tätä
KIRJA-ARVIOITA
KIRJA-ARVIOITA KIRJA-ARVIOITA
KIRJA-ARVIOITA KIRJA-ARVIOITA
159
AIKUISKASVATUS 2/98
Jari Sarasvuo (1997) Sisäinen tuli, kokonaisval- tainen energiaohjelma.
N
ikolai II:n kerrotaan toden- neen, että vaikeaahan meil- lä kaikilla on. Jari Sarasvuo to- teaa: “Me kaikki tarvitsemme kirjaa ei sen takia kannata itsel- leen hankkia.Härkösen ajatuksena on ollut eräänlainen kokonaisvaltainen terveys, minkä vuoksi hän pu- huu fysiikan sairauksista, mie- len rasituksista, ravinnosta, lii- kunnasta jne. Kaikista näistähän muutkin terveyskasvattajat pu- huvat. Uskon, että hänen kou- lutusohjelmansa on toiminut, mutta kirjan käyttöä en pidä kovin viisaana, koska se jää hel- posti ulkokohtaiseksi. Jos sen sijaan oppitunneilla tehdään hänen antamiaan harjoituksia, ne saattavat vetää ihmiset mu- kaansa.
K
irjan taustafilosofia on ha- jalla. En pysty mieltämään, millä tavalla kirjoittaja on kehit- tänyt kirjansa rakenteen, ellei sitten edellä kuvaamani koko- naisterveyden ajattelun pohjal- ta. Mielestäni kirja on myös jol- lain tavalla hurmoshenkinen ja uskonkin, että jos joku ottaa sen tosissaan ja kokee sen tosissaan, se voi vaikuttaa. Vähän skepti- semmälle kirjan juoni ei oikein tahdo avautua, eivät kasetit- kaan.Kirjan kieli on töksähtelevää, ja siitä puuttuu intensiivinen ote.
Harjoitukset eivät ole ainutker- taisia kasetilta kuunneltuina, ja niihin saattaa helposti tulla häi- riötekijöitä.
voimia.“ Näin eittämättä on.
K
irja perustuu hyvän viestin läpiviemiseen. Se tähtää sii- hen, että suomalaisena tulee us- koa itseensä ja olla sinut itsensä kanssa. Jos tähän yltää, on hyvä.Kuka tahansa meistä ammatti- laisista myös tietää, että se on helpommin sanottu kuin tehty.
Toki kysymys on suurelta osal- ta siitä, miten me asennoidum- me omaan itseemme. Jäämme- kö vaikeuksiemme vangeiksi vai löydämmekö itsestämme myön- teiset, vielä kantavat osaset?
S
arasvuon kirja sisältää van- hoja tuttuja asioita tuoreella tavalla esitettyinä. Kieli on iha- naa ja virkistävää; teksti alkaa sodan hetkistä, kunnian päivis- tä. On selvää, että meidän jäl- keemme tulee sukupolvi, joka uudistaa kaiken. Nuoruuteen kuuluu uusiutumisen vahvuus.Jari Sarasvuo ja Ben Furman ta- voittavat toisensa myönteisen ajattelun yhteyksissä. Sarasvuo tavoittaa kuitenkin paremmin keski-ikäiset naiset, koska hän antaa meille uskoa itseemme;
samoin kaikille niille, jotka ei- vät välttämättä ole kovin hyvin pystyneet pelaamaan nyky-yh- teiskunnan säännöillä. Hän an- taa meille vapautuksen siitä, että olisimme läpeensä huonoja. Hän kehottaa meitä näkemään itses- sämme hyvää. Kyseessä on va- pautuksen testamentin kaltainen teos, johon joko on uskottava sellaisenaan tai sitten ei.
M
inua miellytti erityisesti se, että olemme ensisijai- sesti palvelijoita. Jos palvelu- kulttuuria ryhdytään rakenta- maan tältä pohjalta, päästään aivan uuteen suomalaiseen ku-koistukseen - palvelun kukois- tukseen.
Kypsyyttä ei kuitenkaan saavu- teta opiskelemalla fyysistä, men- taalista, hengellistä tai tunne-elä- män sektoria. Kypsyys tulee elä- misen ja viisauden myötä. Totta on, että erityyppiset metaforat auttavat meitä elämämme ra- kentamisessa. Voimme rakentaa mielikuvan onnistuvasta elämäs- tä tai mielikuvan tuhoutuvasta elämästä, ja se vaikuttaa ta- paamme nähdä asioita.
Sivulla 251 Jari Sarasvuo tote- aa, että ammattiauttajat ovat lii- an helposti neuvomassa. Entäs tämä kirja? Se on neuvoja alus- ta loppuun, tosin samalla elä- mänkatsomuksen ja näkemyk- sen sisälle ajoa.
Olen tähän asti ymmärtänyt, että mentaalinen tarkoittaa muutakin kuin älyllistä. Tässä teoksessa se kavennetaan yksin- omaan kognitiivisten, älyllisten toimintojen kehittämiseksi. Kyl- lä mentaalisuuteen kuuluu myös henkisyys, johon sisältyy hengel- lisyys ja tunne-elämä. Jari Saras- vuo näyttää ymmärtävän hen- gellisyydellä yksinomaan uskon- toa. Aikamme ajattelussa hen- gellisyys on usein korvattu sa- nalla henkisyys, joka laajempa- na kattaa ihmisen muutkin hen- kiset pyrkimykset, ei ainoastaan hengellisyyttä.
T
eos on virkistävää lukea ja selvää on, että tämänkaltai- sen ajattelun omaksuminen kan- nattaa ihmistä, ainakin jonkin verran. Kirjan kieli kutkuttaa, ja kun vielä näkee silmissään Sa- rasvuon sitä esittämässä, ovat kirja ja mies loistava tuote.Pirkko Lahti
