Riitakaija. Käsikirjoitus lokakuu 1934 · DIGI

i-t.

a k ^.

i

j i

’;t >j: .

r

y ^. , 'j ^{" - ■} v

. > ••• 1 ^{' - •' - —• - .} i ^ji i ^•

tuollaiselta

ihmiseltä vo i paljon

vaatia.Uutta luulisi hänenkin

nyt sentään huomaavan,että

hän

^on

useimmiten

minulle vaivaksi.Hän

häiritsi

ja hermostutti

minua tärkeissä

ja

edesvastuullisissa

^ja

kiireellisissä

paperityö- hommissani .Ollenkaan nyt

mainitsematta

siitä,että jo

hänen

^pelkkä

läsnäolonsa-

kin ei voinut olla

mikään

kunnia,Sillä kaikki tiesivät,että

hän

oli huono

ihmi-

nen,huora ja hullu,suuri valehtelija ja

juorujen^puhuja.Sitäpaitsi

^{hän oli}

^van-

hemmuuden käynyt

inhoittavan rumaksi

^ja

sairaaksikin.Häämäiset silmät muistutti

vat

märkiviä

veitsenhaavoja.Jos totuus on mainittava,niin tuskin sylkemättä voi

nääiie katsoa.Sillä mikään

ei

lienex

^omiaan

herättämään

sisintä

inhoamme siinä

mf)^prasßs kuin yli kohtuuden käyvä rumuus ja par ntumaton

sairalloisuus.

Mutta

siinä hän

vain istui

pitkät tovit

ja puhetta

tuli

^{kuten köyttä ,j2iikä}

siinä

ollut

mitään

makua.Vaikka minun välistä, oli ajateltava, ett^;;

ehiäö

puhe me- netti makunsa vain siksi,että ne tuli tuollaisen ihmisen suustaifcKunnioitetun,pu- etun ja

siistin ihmisen

puhumana se olisi voinut olla

nautittavaakin.iisimerici.ic-

si silloin kun

hän

^keskellä, juorujaan julisti

raamatullisella

juhlavuudella;

"Minun

tulee puhua,eikä katsoa

mieliä..."

'.i

häntä

voinut suorastaan poiskaan

käskeä

.Kun muisti,että

hän

oli usein nähty

vieras

^köyhässä kotimökissäni,kun oli

hämärä

tunne,että äitivainajani oli

nähnyt

hänet ilolla.

^.

Mutta pitäisi

ihmisen sentään kaikessa hulluudessaankin

huomata ero

js pojan

välinä »asumuksien välillä.Jättä

aika ja olosuhteet yleensä

muuttuvat.

Kaiken

kaikkiaan

tuo

inhoittava

Riitakaija

vierailuineen

oli minulle pie- ni

kiusa.Ja

pienet

kiusat

^{ja pienet}

ilothan muodostavat

^pääosan

elämäämme.

Mutta sitten

eräänä, päivänä, sain viestin,

että tuttavani

Kiitakaija oli

-2-

kuollut.Ensimmäinen tunteeni

oli iloinen,vapauttava.Kiliä

eivätkö tuollaiset kävelevät ihmisrauniot herätä

järjestyksen

ihmisessä

samaa

tunnetta

kuin ulko-

salla ajelehtivat vanhat»käyttökelvottomat

esineet?Tulee kärsimätön

ajatus

maik-

si noita ei ole korjattu pois,hävitetty»poltettu?

Nyt oli Hiitakaijalle tapahtunut

näin.Hänet

oli korjattu pois.

Hän

oli päässyt

vaivasta

^ja

hänestä

oli päästy puhuko pötyä.Voimme

huoata tvy-

tyv"’isinä jhyvä juttu.

"•h/

idutta

sitten heräsi

toisia,epämäärä

isempiä,hämärämpiä tunteita.Jäin tiedä

sopiiko

nii>in

sellaisenaan nimityksetikatumus,huono omatunto tai

muut.Kuiten-

kin ne olivat

omituisia

tunteita järjen ja järjestyksen

ihmiselle.

Heräsivät

muistot tuosta niin kaukaisesta ja köyhästä kotiluokista.Äitini oli usein

sairälloinen

ja työtä oli ylennäärin.kikö silloin tuo

samainen idua-

kaija ollut tullut usein ja, sanonut,että mene lepä

määnillyt

teen minä sen ja

sen.. .Vastenmielisiä,raskaita

köyhällekin taloustehtäviä

hän oli

suorittanut

il- man

mitään

toivoa edes ruoka-ateriasta tahi kahvikupista.Ainoastaan säästeäkege

. A

seen

sairalloista äitiäni.llman mitään

laskelmia vastapalveluksista.Hiin

hullu

ei

ihminen

voi ollakaan,että luulisi sellaisen mokin

asukkaiden

^voivan

mitään

järj estää ^{. ..}

Tn

Hai

^f.ia muistoja nousi

mieleeni

ja esiin juolahtivat ^sanat;hyvä syden.

Kaikessa

huonoudessaan

^ja

inhoittavuudessaan

Riitakaijalla oli ollut hyvä sy- dän, laskelmista vapaa sydän.

Ajattelin,että kaikessa

huonoudessaan»huoruudessaan

^ja hulluudessa, n

Hii-

takaija oli

sittenkin

ollut parempi ihminen kuin monet,jotka olivat häntä hal- veksineet ja

inhonneet.Monet

kunnoitetut ja arvossapidetyt,siveät ja viisaat,

joiden sydän on

kuitenkin

itsekäs,kuiva ja kylmä.Jotka

eivät suinkaan auttaisi

köyhää mökin

akkaa talousaskareissa

^ilman,että on

tietoa

edes kahvikupista tai hyvyyden ja

hurskauden maineen kohoamisesta.

uhka nama

olivat

vain yksinkertaisia

katumuksen tunteita.Olinhan kohdel-

lut

tuota

vanhaa,

rahoittavan näköistä naista

_{usein tylysti ja ky}

laasti tulten-

'Z%J•

kaan

hän

^ei

ollut

^koskaan

viittauksellakaan muistuttanut

^minulle

miten hän

^oli

ennen

^esiintynyt

kotimökilläni.

Nyt vasta kun hän oli vainaja voin huomata,että hyvä sydän Jfcsi- levitti hurskaan,

lämmittävän

^valonsa tuon naisen ympärille.

Tapahtui niin,etth

nämä

omituiset tunteet ajoivat minut toimintaan.nii- takaija

sai

komean arkun ja komean

seppeleen.minä

ostin ne.sitäpaitsi astuin

hänen

^{arkkunsa jäljessä}

siitä välittämättä mith kanssaihmiset

^{ja kansa sanoi-}

sivat.Sillä

olihan h'n yleisesti tunnettu

huonoksi ihmisejksi,huoraksi

^{ja hul-}

luksi ja sen

sellaiseksi.

Tunsin

olevani

^melkoinen

sankari saattaessani

tuon vanhan vaimonpuolen

hautaan

ⁿⁱⁱⁿ

komeasti.

Olin keksinyt,

että

^tuo vainaja kaikessa -ÄS3=kOßua huonoudessaan oli

sit4r

tenkin ollut parempi ihminen xuin monet,jotka olivat

häntä halveksineet

^{ja hat}

soneet

^{häneen ylhäältä} kuten turmelevaan matoon.

Palasin

haudalta Ja

^huokasin tyytyvääsenä.liiin ^{oli sitten}

ori.olin

tehnyt

mitä

olin

ymmärtänyt.Jäflöen

ja järjestyksen ihminen ^on iloinen kun van- hat ja kuluneet.käyttökelvottomat

esinerauskat eivät

ajelehdi näkyvissä.