T u r u n
S u o m a l a i n e n
/V*
J ‘ t r
. TURUN
SUOMALAINEN LYSEO
1 8 7 9
—1 9 0 9
30-VUOTISEN TOIMINNAN MUISTOKSI JULKAISIVAT ENTISET OPPILAAT
o - o o
H E L S IN G IS S Ä 1 9 0 9
H ELSINGIN UUSI KIRJAPAIN O -O SAKEYH TIÖ
A LK U LA U SE .
Sen johdosta, että syksyllä v. 1908 oli 25 vuotta kulunut Turun suom alaisen valtiolyseon alkam isesta, heräsi muutam ien lyseon entisten oppilasten kesken kysym ys siitä, m itenkä tätä muisto- tapausta olisi parhaiten juhlittava. Sittenkun asiaa oli eräässä yksityisem m ässä kokouksessa valm isteltu, kutsuttiin lyseon entisiä oppilaita ylioppilastalolle keskustelem aan asiasta. N euvottelu
kokouksessa oltiin yksim ielisiä siitä, että m ainittua m uistotapausta olisi vietettävä T u russa pidettävällä juhlallisuudella, johon tilai
suuteen olisi m yös painatettava tarkotuksenm ukainen juhlajulkaisu.
Mutta siihen nähden, että aikaa en ää oli hyvin vähä, j a kun huo
mautettiin, että syks. 1909 tulisi kuluneeksi 30 vuotta siitä kun ent.
T urun suom alainen yksityislyseo oli perustettu, katsottiin m uka
vaksi yhdistää tämä ju h la ja valtiolyseon v. 1908 lan keava 25-vuo- tisjuhla ja viettää kolmikymmenvuotista ju h la a y leen sä suom alai
sen lyseon ovien avautum isesta L änsi-Suom en nuorisolle. Sam alla päätettiin pyytää m ukaan T u run suom alaisen yksityislyseon kaikki oppilaat, nekin jo tk a eivät olleet valtiolyseossa käyneet. P äätöksiä toteuttamaan valittiin kaksi kom iteaa, toinen ju lkaisu a j a toinen juhlaa varten.
T äm än juhlajulkaisun toteuttam inen on katsottava lääketieteen- kandidaatti Severi Savosen ansioksi, jo lle julkaisu kom itea on suur- töisen ja vaativan tehtävän suorittam isen uskonut ja jo k a vaivo jaa n ja aikaansa säästäm ättä on teh tävän sä tarm olla ja tunnolli
suudella täyttänyt.
O n luonnollista, että tällaisessa album issa on jo u k ko epätasai
suuksia, joita on ollut m ahdoton välttää; vallankin tämä koskee oppilasten eläm äkertoja, jo ita on usein saapunut aivan viim e tin
gassa. A luksi oli tarkotettu, että otettaisiin m ukaan kaikki suom a
laisten lyseoiden (yksityislyseon sekä m yöhem m in syn tyneiden klas
sillisen ja realilyseon) ent. oppilaat, mutta ennen pitkää oivallettiin
täm ä m ahdottom aksi ja päätettiin rajottaa täm ä osasto vain niihin oppilaisiin, jo tka ovat vähintäin 4 luokkaa lyseota käyneet tai ol
leet edes lyhyem m änkin aikaa jo llain ylem m ällä luokalla. Ensi
mäistä kehotusta noudattaen olivat kumminkin jo muutamat alem miltakin luokilta eronneet oppilaat lähettäneet tietoja itsestään todistaen näin yhteenkuuluvaisuudentunnettaan.
H uolim atta 5— 6 kertaa lähetetyistä kehotuksista eivät kaikki ent. ylälu okkalaiset ole lähettäneet itsestään tarvittavia tietoja.
T ällaisissa tapauksissa ja m yös vainajain eläm äkertoja koottaessa on eri tahoilta koetettu saad a eläm äkerralliset tiedot yksityisiltä henkilöiltä, arkistoista, painetuista ja painam attom ista nimikir
jo ista y. m., m ikä työ on ollut kovin työläs, eikä parhaimmal- lakaan tahdolla voi olla täydellistä. E läm äkerrallisessa osastossa ovat tällaiset henkilöt, jo id en eläm äkerrasta toimitus on tiedot hankkinut, *:llä merkityt.
O ppilasluetteloon nähden on vielä m uistutettava, että vanha sukunim i on mainittu siinä tapauksessa, että asianom ainen on m uuttanut nim ensä vasta koulusta erottuaan.
Siinä, koulun kaikki oppilaat käsittävässä luettelossa, jo ka alkaa siv. 183, on järjestysn u m erojen jälk een m onessa kohden merkitty a ja b. Jos nim. oppilas on m uuttanut toisesta lyseosta toiseen, esim. yksityislyseosta m yöhem min syn tyn eesen valtiolyseoon, on jär
jestysnum eroon hänen nim ensä kohdalla edellisen koulun oppilas- luettelossa pantu a, ja jälkim äisen koulun luettelossa sam a järjes
tysnum ero ja b, jotta num erosarja jatkuisi keskeym ättä, eikä kukaan oppilas tulisi saam aan kahta eri num eroa. N äin ollen näyttää oppilastaulujen loppunum ero kaikkiin suom alaisiin lyseoihin yh
teen sä otettujen oppilaiden kokonaism äärän.
O ikeinkirjotuksesta vastaa mikäli m ahdollista kukin kirjottaja itse.
H elsingissä, 10 p:nä syysku u ta 1909.
Juhlajulkaisukomitea.
W' s
TURUN SUOMALAISEN LYSEON TALO PIHAN PUOLELTA.
Turun Suomalainen Lyseo 1879— 1909.
K irjottanut K y ö s t i K a u k o v a l t a . I .
T u ru n S u o m a la in e n Y k s ity is ly s e o 1 8 7 9 — 1 8 8 7 . Suomalaisen sivistyksen historia on suureksi osaksi suom en
kielisten koulujen historiaa, jo issa viime vuosikym m enien kuluessa on kasvanut suom eksi puhuva ja ajatteleva sivistyn yt sääty. K o u lujen hoivassa on suom enkielestä tullut tieteilijäin ja taiteilijain suurellekin m ailm alle tutuksi tekem ä kieli, täyteläisyyd essä ja ar
vossa kohonneena siitä on tullut sivistyskieli.
Suuri valistusvoitto on siis ollut suom enkielen ja suom alaisen sivistyksen kehitys viime ja tällä vuosisadalla. Mutta ollakseen kunniakas edellyttää jokain en suuri voitto ihm iskunnan historiassa taistelua ja vastusta. Siitä voipi suom alainen koulu- ja sivistys- taistelukin kertoa lavealti ja pitkälti. L opu ksi on voitto saavu
tettu, ja me nuorem pain polvien lapset näem m e edessäm m e sadon heilimöivän: voim akkaan ja elinvoim aisen, rohkeasti tulevaisuuteen pyrkivän suom alaisen koulun, jo k a vaikeinakin aikoina on oleva kansamme vankim pia tukia.
Ei ole tarkotuksem m e rikkirepiä van h oja jo osittain um peen
kasvaneita h aavoja kertoessam m e pikaisesti niistä vaihettelevista kohtaloista, jotka suom enkielisten koulujen oli läpäsem inen, en n en kuin saivat virallisen olem assa-olo-oikeuden. Sillä T u ru n suom a
laisen yksityislyseonkin alkuvaiheet ovat läh eisessä yhteyd essä suom enkielisten koulujen yleisen kehityksen kanssa.
O lot olivat viim e vuosisadan keskivaiheilla sellaiset, että roh
keimmatkin pitivät suom enkielistä oppikoulua m elkein m ahdotto
m ana suom enkielen kehittym ättöm yyden, suom enkielisten opet- tajavoim ain ja oppikirjain puutteen takia. Mutta suom alaisuuden esitaistelijat ja m erkkim iehet tiesivät jo varhain, että suom alaisitta kouluitta suom enkielinen sivistys ei koskaan tulisi voim aksi tässä
m aassa. K aikki vastukset olivat siis m urrettavat ja suom alai
sia kouluja oli perustettava, jo s tahdottiin pääm äärä saavuttaa. Kun sitten piirilääkäri V olm ari K ilp isen (Schildt) innokkaasti puuhaa
m ana Jyväskylän ylä-alkeiskoulu v. 1858 ensim äisenä suom en
kielisenä oppikoulun a alotti toimintansa, pidettiin yritystä erittäin arveluttavana, j a asian tavattom uuden vuoksipa viranom aisetkin antoivat suostum uksensa. Elettiin suom alaisuuden kevättä, vas
tustajat eivät vielä olleet valveilla. Suom alaisia kouluja perustet
tiin lisäksi T am pereelle (1860) ja Joensuuhun (1865) ja sitäpaitsi suom alaistuivat K uopion ja O ulun ylä-alkeiskoulut yn n ä H elsingin norm aalikouluun syntyi suom alainen osasto.
T äm ä kaikki aikaansaatiin verrattain helpolla ja lyhyessä ajassa. Jos kehitys edelleen kin olisi saanut jatk u a sam assa suh
teessa, olisi Suom en uudem m asta historiasta jä ä n y t pois lehti, synkkäm uistoinen ja katkerasanainen, kertom us suom enkielisten koulujen taistelusta olem assaolostaan 70-luvulla.
Sillä kevättä seurasi takatalvi, taantumus.
Suom en koulut olivat viim e vuosisadan alku- ja keskivaiheilla peräti van h an aikaisella kannalla. Eduskuntaeläm än elpyessä, rait
tiin uudistustuulahduksen puhaltaessa m aassa ryhdyttiin koulunkin alalla parannuksiin, y h ä enem m än huom ion kään tyessä koulu
asioihin suom enkielisiä kouluja vaadittaessa. 1869 erotettiin koulu kirkollisesta johd osta ja perustettiin erityinen kouluylihallitus, jonka esim ieheksi nimitettiin ruotsalais-ven äläisen sivistyksen saanut mies, parooni von Kothen. H än ellä oli aivan omat suunnitel
m ansa Suom en koulujen järjestelystä. M aam me suom enkielisille tahtoi hän perustaa n. k. realikouluja, jo issa he valm istautuisivat käytännöllisiin toimiin, ja ruotsalaisille ylem piä kouluja, joita suo
m enkieliset eivät saisi. P ääasiallisesti hän saikin suunnitelm ansa toteutum aan. 1872 julaistiin uusi koulujärjestys. Sam ana vuonna koossa olevat sääd yt arvostelivat kuitenkin tavattom an ankarasti v. K othenin puuhia, jo k a tämän jä lk e e n poistui näyttämöltä. Mutta suurta häiriötä hän ehti tehdä suom alaisille kouluille. T am pereen ylä-alkeiskoulu muutettiin realikouluksi, O ulun ruotsalaiseksi, vas
toin kaupunkilaisten hartaita toiveita, ja suom alainen norm aali
koulu siirrettiin H äm eenlinnaan.
Siis sen sijaan, että hallitus olisi lisää perustanut suom enkie
lisiä ylem piä kouluja, se vähen si niitä! Protesteeraten hallituksen toim enpidettä oululaiset perustivat yksityisillä varoilla kaupunkiinsa opinahjon, jo k a alkoi toim intansa syk syllä 1874.
S eu rasi odotuksen aika. 1872-vuoden valtiopäivillä oli kysy-
m ys koulujärjestyksestä ollut polttavana. K aikki tiesivät, että seu- raavilla oli vihdoinkin tuleva pohdinnan alaiseksi suom enkielisten koulujen perustus j a siksi näiden harrastajat kärsivällisesti — odottivat.
Jo 1867-vuoden valtiopäivillä oli edusm ies Kaarlo V ärri talon- poikaissäädyssä tehnyt anom uksen suom enkielisen alkeisopiston perustam isesta Turkuun. S am a anom us toistettiin 1872 viem ättä m ihinkään tuloksiin.
Niin kokoontuivat 1877— 1878 vuoden valtiopäivät, ja heti n äkyi kaikesta, mistä oli kysym ys. K okon aista 25 anom usesitystä tehtiin suom enkielisten koulujen perustam isesta eri kaupunkeihin, m. m.
Turkuun. K aikki näm ä anom ukset lykättiin yleiseen valiokuntaan, jo k a niistä m. m. lausui: »Maamme eri osista on anom uksia suo
m alaisten koulujen asettam isesta esiintuotu sem m oisella yksim ieli
syydellä, ettei siedä epäilläkään, että näm ä toiveet todellakin ilm ottavat avaroissa kansam m e piireissä syvästi tunnettua tar
vetta — — — ». V aliokunta siis tunnusti suom enkielisten vaati
m ukset oikeutetuiksi. N yt oli vaan ratkaistava, m inne uusia kou luja oli perustettava yn n ä mikä oli toisen kotim aisen kielen asem a niissä oleva. E dellisen suhteen valiokunta ehdotti, että »ruotsa
laisiin seutuihin perustetaan ruotsalaisia ja suom alaisiin suom a
laisia kouluja, mutta suurem piin maamme kaupunkeihin, m issä molempia kieliä puhutaan ja jo issa kaksi opetuslaitosta kannattaa, asetettaisiin kum paakin lajia kouluja». N ykyisin suom alaisilla seu duilla olevia ruotsalaisia kouluja ei saisi lakkauttaa »muusta syystä kuin oppilaiden puutteesta». V ihdoin ehdotti valiokun ta suom en
kielisiä alkeisoppilaitoksia perustettavaksi H elsinkiin, O uluun, T u r
kuun, Poriin, L ap p een ran taan j a m yös T am pereelle, jo s H äm een
linnan lyseo kävisi riitämättömäksi. — M itä toisen kotim aisen kielen opetukseen tulee, piti valiokun ta tarpeellisena, jo tta »Suom en kansan kehkiäm inen tapahtuisi tyvenesti ja häiritsevittä m ulkkauk- sitta», vaatia »tulevaisuudessa maan opetuslaitoksilta, että ne, y n n ä täydellisen taidon äidinkielessä, saattavat oppilaisiansa sem m oi
seen maan toisen kielen tuntem iseen, että he voivat sitä esteettö- mästi suullisesti ja kirjallisesti käyttää».
V aliokunn an mietintö joutu i nyt säätyihin. P ap p issääd yssä, jossa nyt ensi kerran oli suom enm ielinen enem mistö, sam oinkuin talonpoikaissäädyssäkin se läpäsi helposti. L u op u ip a viim em ai
nittu sääty suom alaisten koulujen h yväk si siitä karttapaperivero- huojennuksesta, mikä sillä ennestään oli ja jo k a arveltiin tekevän osapuilleen 100,000 Smk. Suom enm ieliset sääd yt olivat siis vai-
miit suuriinkin uhrauksiin, jo tta asiasta kerrankin tulisi täyttä totta.
A atelisto yh tyi mietintöön tekem ällä sen m uistutuksen, että suo
m alaisia kouluja ei saanut perustaa ruotsalaisten kustannuksella.
P orvarissääty m yönsi suom alaiset koulut tarpeellisiksi, jättäen kui
tenkin hallituksen h uoleksi m äärätä, m inne ne on sijoitettava.
Viim em ainitussa sääd yssä mietintö oli kohdannut kiivainta — ja sokein ta — vastarintaa. T o isen kotim aisen kielen opetuskysym yk- sessä sääd yt olivat valiokun nan kannalla, mitä vaadittavaan tai
toon tuli, mutta jättivät hallituksen huoleksi kuulusteltuaan »asian- ymm ärtäviä» henkilöitä, tutkia, mitkä toim enpiteet paraiten vievät pääm äärään.
Periaatteessa ja pääasiassa olivat suom enm ieliset voittaneet.
V astustajat olivat tunnustaneet suom enkielisten koulujen oikeutuk
sen. V uosikym m en iä tavoteltuna, täm äkin saavutus oli voitto.
Jäät lähtivät, sulut murtuivat.
Ja toivehikkaana odotteli koko suom alainen kansa, mitä tuleva oli. S e oli varm a siitä, että kouluanom us oli saava senaatin puolto- lau seen , sillä virta oli tällä kertaa niin voim akas, että sen täytyi voittaa vastukset. Mutta vastoin kaikkia luuloja, pahim piakin epäilyksiä, alkoi liikkua huhuja, ensin epäm ääräisinä, sitte luotet
tavina tietoina. N e saapuivat kaupunkeihin, sieltä sam osivat m aa
seudulle, salokyliin, kaikkialla herättäen suuttumuksen m yrskyn ja sytyttäen ilm oille innostuksen tulen, jom m oista harvoin on
nähty.
Mitä sitten oli tapahtunut?
S en aatti oli, kauvan vitkasteltuaan, ottanut säätyjen anom uk
sen käsitelläkseen, mutta ei katsonut voivan sa sitä sellaisenaan hallitsijalle esittää, vaan saaden toisen kotim aisen kielen opetus- kysym yksestä aiheen, asettanut kom itean pohtim aan Suom en koulu
laitoksen uudistamista, jo sta suom enkielisten koulujen kohtalo vas
taisuudessa tulisi riippum aan. T oisin sanoen, hallitus piti mah
dottom ana perustaa suom alaisia kouluja silloisen koulujärjestyk
sen poh jalle!
K u n tieto tästä senaatin toim enpiteestä, »suuren koulukom i
tean» asettam isesta, saapui julkisuu teen , herätti se suom enm ieli
sissä mitä suurinta pettym ystä ja sam alla katkeraa m ielipahaa.
S itä pidettiin hallituksen uutena veru kkeen a suom enkielisten kou
lujen perustam isesta päästäkseen, sillä jo s niiden perustus kytket
tiin yhteen koulureform iin, lykkäytyi koko asia epäm ääräiseen tulevaisuuteen.
H etkinen epäröitiin. E pätoivolle ei ollut sijaa, sillä kouluasia
oli koko suom alaisen kansan sydäm en asia, jo sta oli tu leva pa
kostakin totta. »Jos hallitus ei suom alaisia kouluja perusta, kun vastustajat väittävät niitä tarpeettom iksi, perustakaam m e niitä itse, näyttäkääm m e niitä tarvittavan!»
Sellain en huuto nousi. Itä-Suom esta, Viipurista, se alkoi, kulki halki Suom enniem en Tu rkuun, Poriin, kaikkialla herättäen läm mintä vastakaikua j a tavatonta innostusta. Ja suom enm ieliset tun
sivat olevan sa kyllin vah vo ja toteuttam aan y h t’äkkiä om in neu
voin vuosikym m enien unelmat.
Tam m ikuun 15 p:nä 1879 oli V iipurissa kansalaiskokous lyseon perustamista varten. 8,000 mk kannatusrahoja m erkittiin heti.
Koulu päätettiin perustaa.
Viipurilaiset olivat ottaneet ensim äisen askeleen ja näyttäneet uhrautuvaisuudella saatavan paljon aikaan. K eskiviikk on a helm i
kuun 5 p:nä 1879 kokoontui parikym m entä turkulaista kesk ustele
maan, miten saataisiin Turkuun suom alainen lyseo. Päätettiin kutsua kokoon ylein en kansalaiskokous, koko Län si-Suom esta, kaikista kansankerroksista m aaliskuun 19 päiväksi. K u tsu kirjeen allekirjottivat seuraavat henkilöt:
Näistä etenkin tohtori A . W . Jahnsson oli käyn yt asiaan käsiksi persoon allisu uten sa koko pain olla innostaen m uita ja herät
täen luottam usta asian m ahdollisuuteen. Ja m uutkin allekirjotta- jat olivat julkisu u d essa h yvin tunnettuja, yleisesti arvossa pidet
tyjä kansalaisia, jo ita T u ru n on p aljosta h yvästä kiittäminen.
K ouluhankkeelle oli san gen tärkeätä, että tällaiset henkilöt ilmot- tivat kannattavansa suom enkielisiä kouluja. E n n akk o lu u lo ja se suuresti taltutti ja niin edisti uutta hanketta.
Jännityksellä puuhaajat odottivat tuloksia. S illä aikeen on n is
tum isella voitaisiin suom alaisen koulun vastustajille n äyttää su o
m enkielisen kansan sivistystarpeen, siis tosiolojen, uusia oppilai
toksia kaipaavan . Mutta pelko oli turha. O m an kielisten koulu
jen kaipuu oli niin suuri, että kaikki m eni niinkuin sopi odot
taakin.
T . T . R envall.
S. W . von Troil.
H. N. Schluter.
C . O lsoni.
G. F. Stenström .
G reg. G um m erus.
E. T . F. Reuter.
A . W . Jahnsson.
F. W esterlin g.
A k se l Berner.
W . Pettersson.
Sillä kutsu, vetoam inen itse kansaan, oli lö ytän yt lämmintä vastakaikua, herättänyt innostusta kaikissa kansankerroksissa laa
jassa Län si-Suom essa. K an san itsetunnon m ukaista olikin luot- tavasti vedota ju u ri siihen; oikeutettu tämä toim enpide oli siltä kannalta, että sillä todistettiin sitovasti koulujen tarpeellisuus ja välttäm ättöm yys.
Siispä kokoontui T u ru n teatteriläm piöön m aaliskuun 19 päivän ikäp u o lella 1879 T u ru n suom alaisen koulun harrastajia aina kah
teen sataan henkeen. S iin ä talonpoikia sekä läheltä että kaukaa
kin. R akkaus om aan kieleen j a kansallisuuteen oli heidät tänne kutsunut poistam aan niitä vuosisataisia vastuksia, jo tka talonpojan p ojan ensi askelia olivat katkeroittaneet opin tiellä. Y h d essä kokoukseen saapuneiden, suom alaisuutta rakastavien säätyhenki- löjen kanssa käytiin vakaasti ja pelotta asiaan käsiksi.
T u om iorovasti (sittemmin arkkipiispa) T . T . R en vall avasi ko
kou ksen seuraavin s a n o in :
»Kunnioitettavat kansalaiset! Me olem m e tänne kokoutuneet san g en tärkeässä asiassa, tärkeässä, koska se koskee kansamme edistym istä sivistyksen tiellä. L än si-Suom en ei sovi siinä jalossa kilpailussa jä ä d ä takapajulle, päinvastoin olisi sen niin sanoakseni historiallinen velvollisuu s siinä p)'rkim isessä käydä etupäässä.
T ä stä Suom en van hasta p ääkau pun gista lähetettyä kutsum usta tulla tänn e keskustelem aan, miten pikaisimm in saataisiin toimeen täyd ellinen suom enkielinen alkeisopisto eli lyseo, onkin nouda
tettu m ieltym yksellä, jo k a on ilahuttava, jo s odotettukin. E i aino
astaan tästä kaupungista, vaan m yös m aaseudulta on tähän lukui
saan kan sankokoukseen riennetty yhteisiä keskusteluja pitäm ään tässä, niin sanoakseni, h en gen asiassa. Voim m e siis päättää, että näm ä keskustelum m e saavat isänm aan parasta harrastavai- silta toivotun ja toivotettavan lopun ja että ne päätökset, joihin täällä suostumm e, nekin kohd astansa tulevat kantam aan todistusta siitä, että Suom en kansa on altis yhten ä m iehenä kaikin voimin varjelem aan kansallista olem ustaan.
R yhtykääm m e siis kysym yksessä oleviin keskusteluihin tyve
n ellä ja m iettivällä mielin, ilman m ielikarvautta, ja ilm an epätoi
v o a ; ilman m ielikarvautta, tieten historiallisten kohtain matkaan- saattan een sen kansallisen epäkohdan, jo sta tätä n ykyä syystä valitam m e; ilman epätoivoa, koska voim allisia pyrkim isiä jo kan
san puolelta on aikeissa m ainitun epäkohdan poistam iseksi, ja sem m inkin, koska ju u ri säätylu okista — niinkuin muuten jo muissa m aissa luonnollista on — etevim m ät san karit kansallisuuden puo-
Iestä taistelevat. Ja vaikkap a vielä paljon onkin teh tävä kansalli- suuspyrintöjen perille pääsem iseksi, oikea asia ei kadota vo i
maansa vastuksia ja esteitä vastaan sotiessaan, etenkin kun oikea asia on puetettu isänm aanrakkauden sota-aseilla».
Nämä hetken vakavuutta kuvastavat, maltilliset sanat lausut- tuaan puhuja julisti kokouksen avatuksi ja kehotti läsnäolevia valitsem aan puheenjohtajan, jo k si tuom iorovasti valittiin.
K un nyt käytiin tarkastam aan kuntien edusm iesten valtakirjoja, pöytäkirjanotteita ja »muita m ielenosotuksia», huomattiin valtuus- kirjeillä varustettuja edusm iehiä saapuneen M aariasta, Perttelistä, Paim iosta, Alastarolta, Prunkkalasta, K arinaisista, Kivim aalta, Metsämaalta, V am pulasta ja M erimaskusta, siis 10 eri kunnasta.
Mutta sen lisäksi olivat seuraavat kahdeksan kuntaa kuntakokouk
sen pöytäkirjan otteella ilm ottaneet hartaan toivon sa olevan saada T urkuun suom enkielisen oppikoulun: Naantali, Raisio, U usikirkko, Loim aa, Uskela, Lem u, Vahto ja M ietoinen. Erityistä intoa oli Loim aan kunta osottanut lahjottam alla lyseolle
5
° ° Sm k ehdolla, että koulu voipi vastaanottaa »tietoa h alajavia nuorukaisia» viimeistään syksyllä 1880. K aikissa evästyksissä ilm enee suurta luottamusta ja harrastusta, mitä jo sekin osottaa, että näin moni kunta oli asiaan puuttunut. Sanom alehtikertom ain m ukaan oli osanottajia kokouksessa kaikkiaan 31 eri kunnasta.
N yt käytiin keskusteluihin. K okoon kutsujat olivat jollak in lailla koettaneet ottaa selvää yläilm oissa vallitsevista m ielipiteistä ja tulleet siihen loppupäätökseen , että suom alaisten koulujen tule
vaisuus riippui koulukom itean lausunnosta. K o ko u kselle ei siis mitenkään voitu ehdottaa hallitukseen turvaam ista, vaan jä i kes
kusteltavaksi: a) saisiko aijottu oppilaitos kyllin oppilaita, ja b) voitaisiinko tällaista koulua yksityisvaroilla kannattaa. E dellisen kysym yksen suhteen antoi lääninkirjan pitäjä W e ste rlin g seuraavia tietoja:
Niiden tietojen m ukaan, jo tk a Turun (ruotsalaisen) lyseon rehtori oli antanut, oli mainitun lyseon m olem pain osastojen 400 oppilaasta 6o:llä eli noin 1lr.\\a. suom i äidinkielenä, ja 17 oppilasta voisi käyttää yhtähyvin suom ea kuin ruotsiakin opetuskielenä.
K oska oletettiin, että paitsi näitä, m elkoinen jo u k k o oppilaita olisi tullut suom enkieliseen oppilaitokseen, jo s sellain en olisi ollut olem assa, arveltiin perustettavan lyseon oppilasm äärän nousevan sataan, ehkä puoleentoistasataankin.
Sam anlaisiin tuloksiin olivat tulleet teknillisen realikoulun jo h taja ja kan sakoulujen tarkastaja.
E ntisen ruotsalaisen ala-alkeiskoulun ja ruotsalaisten kansa
koulujen vuotuinen oppilaskeskim äärä vv. 1872 — 1878 oli 57.
M ainituista ruotsalaisista kouluista pyrki Turun ylem piin ruotsa
laisiin kouluihin, siis lyseoon, neliluokkaiseen realikouluun ja teknilliseen realikouluun keskim äärin vv. 1873— 1878 25 oppilasta.
V v. 1872— 1878 oli keskim äärin suom alaisissa kouluissa 48 oppilasta. O taksum alla opinhalun olevan yhtä suuren suom alai
sessa kuin ruotsalaisessa »yhteisessä kansassa», tulisi suom alai
sista kansakouluista lyseoon pyrkim ään vuosittain 21 oppilasta (kun muita korkeam pia kouluja kuin lyseo ei olisi) ja siis olisi lyseon tullessa täysiluokkaiseksi (silloin seitsenluokkaiseksi) siinä J 47 oppilasta yksin T urun kaupungista. Jos jo k u osa eroaisikin, korvaisi väkirikas m aaseutu aukon. K aikessa tapauksessa olisi oppilasluku täysiluokkaisessa lyseossa 140— 150. K oulun tarpeel
lisuus todistettiin siis oikein pätevillä, tilastollisilla num eroilla — vieläp ä niinkin pätevillä, että m yöhem pi kokem us näytti hiottelun olleen kaukana, sillä opiston neljä vuotta vaikutettua sen nimi
kirjassa jo oli 154 nim eä!
E n tä rahallinen p u o li! A rveltiin ainakin kolm eksi vuodeksi saatavan varo ja kokoon, ja silloinhan jo säädytkin, taas voivat rientää apuun. M itäpä siis olisi vitkasteltu. Yksim ielisesti, »ylei
sellä m ieltym yksellä ja innostuksella», päätettiin lyseo avata toi
m intaan syysku un ensim äisenä p äivän ä 1879, j ° ta mielipidettä pontevasti oli puolustanut etenkin tohtori A . W . Jahnsson.
Perustettavan lyseon jo h to a ja alustavia toimia varten valitsi kokous johtokun nan, johon tulivat kuulum aan T. T . R envall, A . W . Jahnsson, F. W esterlin g, A k se l B erner, G reg . Gum m erus, E.
Forsm an ja J. G. W ikeström .
T ä ssä m uistettavassa kokouksessa merkittiin m yös kannatus- rah oja 7,535 mk ja lisäksi m erkitsi Loim aan tunnettu rovasti, suo
m alaisuuden ja valistuksen lämmin harrastaja, A n tero W areliu s listalle »100 tyn n yriä rukiita — jo s kelpaa», jo k a lahja, rovasti kun om alla kustannuksellaan antoi jy v ä t uudestaan puhdistaa ja kuljettaa Turkuun, tuotti lyseon kassaan 2,600 mk — sievonen summa!
M eidän on vaikea käsittää, kuinka tärkeänä tapahtum ana aika
laiset pitivät tätä tapausta, suom alaisen lyseon perustam ista T u r
kuun. Suom enm ielisten ilo oli, ei ainoastaan T u ru ssa ja Länsi- Suom essa, vaan koko m aassa, täyd ellinen ja vilpitön. K uinka tarkkaan ja m illaisella osanotolla m aassa kouluasian kehkeytym istä seurattiin, osottaa sekin, että T u run kokoukseen saapui sähkösa
nomia Porista, P älkän een iltaseuralta, U udestakaupungista, L än si
suom alaiselta osakunnalta, U skelasta, K euruulta, V aasasta y n n ä yksityinen kirje Huittisista ja lisäksi m uualta — kaksi runoa. Ja U usi Suom etar huudahti T urun koulukokouksesta voitonriem uisena näin: »Eilinen p äivä (maalisk. 19) oli, ei ainoastaan vanhan T u run ja V arsinais-Suom en, vaan m yös koko maam me suom alaisten pyrintöjen historiassa m erkillinen päivä, se oli kaikille suom alai
suuden ystäville ja puoltajille ilopäivä — juhlapäivä!»
Niinkuin se olikin. K aikki suom alaisen puolueen voim at oli
vat jän nityksissä, jo tta kouluasia saisi onnellisen ratkaisun. Niin hyvin suom alaisten koulujen vastustajat kuin puoltajatkin käsitti
vät, että suom enkielistä korkeam paa sivistystä ei voinut syn tyä om ankielisittä kouluitta. Ei ollut aikaa enää odottaa; pikainen ratkaisu oli välttämätön. Siitäpä on haettava se innostus ja uh
rautuvaisuus, m inkä huom aam m e kaikissa suom enm ielisissä, alkaen talonpojista ja salokyläläisistä. K errassaan ihm eteltävä on sitä pon
tevaa toimeliaisuutta, jo k a yhten ä kevättalven a loi seitsem än suo
m alaisen oppilaitoksen syntysanat. Sillä syysku un 1 päiväksi suunniteltiin silloin avattavaksi Turun , Viipurin, Porin ja L ap p e e n rannan lyseot ja M ikkelin, K uopion ja O ulun tyttökoulut. K aikki y k sityisva ro illa ! Ja »tosiaankin innostus suom alaisuuden asian h yväksi oli silloin suurenm oista. K oulut eivät olleet ainoat, jo ita yksityisellä uhrautuvaisuudella oli ylläpidettävä. Suom alaisen K ir
jallisuuden Seura, Suom alainen T eatteri ja suom alaiset sanom a
lehdet kysyivät m yös runsaasti varoja, jo tka yksityisellä k eräyk
sellä olivat kokoon saatavat. T alo n p o ika uhrasi osan sadostaan, virkam iehet osan palkoistaan, useat kovan velkaantum isen uhalla
kin, ylioppilaat m onet vuodet opintoajastaan j. n. e. M onet papit ja opettajat opettivat pitkät ajat ilman p alkkaa alkavissa yksi
tyisissä suom enkielisissä opinahjoissa. K an san käsi oli kart- tuisa. M ieliala oli silloin yh tä keväin en, toiveikas ja uhraantuva kuin kansallisen liikkeen alkuaikoina, jo llo in Snellm anin voim akas herätyshuuto hurmasi m ielet raittiilla tuoreudellaan»*). Suom en kansan sivistyshalu ja om an kielen rakkaus ei koskaan ole tosi- töissä kauniimmin kuvastanut.
Turun suom alaisen lyseon historiassa ikim uistoisena m aaliskuun I9:nä päivänä valittu johto kun ta kokoontui järjeste levään kokouk
seen jo m aaliskuun 21 p:nä. Esim iehekseen se valitsi tuom ioro
vasti T . T . R envallin, varaesim ieheksi tohtori A . W . Jahnssonin,
*) Viljo Hytönen, Suomalaista sivistystaistelua siv. 85.
sihteeriksi hovioik. notario E. Forsm anin ja rahastonhoitajaksi n euvosm ies J. G. W ikeström ’in. T ä ssä kokouksessa ratkastiin myös useita valm istavia kysym yksiä, kuten »armollisen» luvan hankkim i
sesta, rahankeruun toim eenpanem isesta y. m. Seuraavissa kokouk
sissa oli niinikään alustavia toimia esillä. Niinpä toukok. 6 p.
hyväksyttiin yhd eksi vuodeksi oppilaitoksen johtajaksi ja ensimäi- seksi opettajaksi filosofian kandidaatti A ntti H elander yn n ä mate
m atiikan opettajaksi fil. maist. J. E. Sargren , ja myöhemmin lau
lunopettajaksi ylioppilas E. E. Ekm an, jo tk a siis m uodostivat kou
lun ensim äisen »opettajakunnan». H uhtikuun 24 p:nä 1879 antoi sen aatti luvan avata aijotun oppilaitoksen syyskuun 1 p:nä »yhdellä luokalla ja sitten vuosittain laven n ettavaksi yh d ellä luokalla, kun
nes laitos täten tulee täydellisesti järjeste tyk si; ollen kouluyli
hallituksen asiana pitää tätä yksityistä oppilaitosta silm ällä, niin
kuin huhtik. 7 p:nä (1879) annettu arm. asetus, koskeva yksi
tyisten oppilaitosten asettam ista hallituksen tarkastuksen alaiseksi, tarkem m in m äärää». M yöhem min, tammik. 17 p. 1881, antoi se
naatti T u ru n suom alaisen yksityislyseon, valtion lyseoihin vaaditta
vat kelpoisuusehdot suorittaneille opettajille oikeuden lukea virka
vuosiksi m ainitussa lyseossa palvelem ansa vuodet.
San om alehdissä julistettiin nyt Turun suom alainen yksityis- lyseo avattavaksi syyskuun 1 p:nä, vaikka huoneustoa ja opetus
välin eitä ei vielä ollutkaan varm asti tiedossa. K aupungin val
tuusto antoi kuitenkin ystävällisesti ensi vuodeksi ilm aseksi huo
neet entisen seurahuoneen, sittemmin kaupungintalon, (Aurakadun j a L in n an k ad u n kulm auksessa) puurakennuksen kartanolle pistäy
tyvässä kylkirakennuksessa. Siin ä oli luokkahuone, eteinen ja kaksi pientä suojusta opettajia varten. H uonekalut saatiin lai
n aksi realikoululta, nekin olivat kau pungin omat.
K ou lu oli siis kunnossa, odottaen ensim äisiä oppilaitaan. Kun n yt suom enkielisellekin opintie näytti avoim elta, m iettivät var
m aankin m onet vanhem m at kesän kuluessa »panna m eidän poika kouluun», koskap a syyskuun ensim äisen päivän valjetessa sisään- pääsytutkintoon ilmottautui — kokonaista 60 /nuorukaista». H y
väk syä niistä voitiin ainoastaan 42. P aljon siinä joukossa oli m aalaisten lapsia, m onet ehkä jo vanhojakin pyrkim ään opin vai
valo iselle tielle, mutta sitä hartaam pia ja innokkaam pia. P yrki
jä in suuri lukum äärä osotti, että oppikoulu ei suinkaan ennen- aikojaan avannut oviaan.
K aikille suom alaisuuden ja suom alaisen sivistyksen ystäville oli se p äivä ju h lap äivä, jo llo in T u ru n suom alainen yksityislyseo
alkoi toimintansa. H e eivät iloinn eet ainoastaan siitä, että koulu täytti hetken polttavan tarpeen, heidän m ieleensä kuvastui vas
tainen aika, jo llo in koulusta olisi lähtenyt sata-, ehkäpä tuhatlukui
nen joukko suom alaisen sivistyksen palvelijoita, kansam m e kai
kissa vaiheissa valon j a valistuksen vartijoita. S ellain en ilo on oikeutettua ja pyhää, sillä se perustuu yhteishyvän tunteille.
Ja ju h lap äiväksi m uodostuikin syysku un 2 p. 1879, jolloin var
sinaisia avajaisia vietettiin erityisellä juh lallisu u d ella van h assa aka
tem iatalossa, ruotsalaisen lyseon juh lasalissa. K :lo 10 a. p. kokoon
tuivat tänne uuden koulun opettajat ja oppilaat, sen ystäviä ja suosijoita, lasten vanhem pia ja m uuta asiaa harrastavaa yleisöä.
Juhlallinen n äky kohtasi heitä, kun he astuivat juhlasaliin. Ensi- m äiseksi osui heidän katseensa isoon, vakaan vanhan V äin äm öi
sen kuvaan, jo k a olem uksessaan tulijoille puhui Suom en kansassa aina palaneesta rakkaudesta syntyihin syviin, asioihin ainoisihin.
O ikealla kädellään viittasi vanha V äin ö kilpeen, jo h o n oli piir
retty sanat:
„ Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi“,
ura uusi tiedon ja taidon lähteille. V äinäm öisen kuva oli asetettu yläpuolelle kasvi- ja sam m alköynnöksin koristettua katederia, jo n k a kum mallakin puolen, m onilukuisten ja -väristen lippujen ym päröi
minä, olivat L önnrotin ja R u n eb ergin kuvapatsaat. K oristelu oli erittäin onnistunut j a aistikas, tehden tuon ennestään juh lallisen salin entistä juhlallisem m aksi. Siitä oli huolehtinut »korumaalari»
H ellsten, jo k a oli V äinäm öisenkin kuvan laatinut.
Juhla alotettiin virrellä, jo n k a lehteriltä urkujen säestyksellä lauloi lukuisa sekakööri pastori K ajan u ksen johd olla. Sitte astui tuom iorovasti R en vall katederiin pitäen avajais- ja tervehdyspu heen alkaen san oilla: »Kaikki mitä te teette, se tehkää Herram m e Jesuksen nimessä». K un virren värssy oli veisattu, astui tohtori A . W. Jahnsson, päivän juh lapuh u ja, esiin. H änen lennokas pu
heensa herätti yleistä m ieltym ystä:
»Äänisjärvi, Pohjanlahti, Auran rannat, Ruijan suu — Siin’on suomalainen mahti, jo k ’ ei 00 kenenkään muun.
Sillä maalla sie oot vahti, älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä Suomen kieli korkealle kaikumaan!
N äin lauloi innostuneen a tunnettu suom alainen runoilijamm e, aavistuksen siivillä lentäen tulevaisuuden toivottuun m aahan, he
rättäen m yös kan salaisissaan parem pain aikain toiveen. Jopa nyt alkaa
kesäpäivä ja pimeät poistaa, sätehin sammumattomin loistaa.
Y h ä enem m än katkasee suom enkieli kahleensa, ja tänä päi
vän ä olem m e me kaikki todistam assa, että vihdoin A u ra n rannat
kin todella saavat ku ulla om an m aan kielen kaikuvan oppisalien sisällä, että tie on raivattu, polku tasoitettu Länsi-Suom enkin po
jille opin kukkuloille p äästäksen sä eikä heidän enää tarvitse ostaa oppiansa om asta äidinkielestään luopum alla. K an sa on itse otta
nut ohjat käteensä, ja kun sen ääntä ei ole kuultu hallituspiireissä, on se itse ryhtyn yt toimiin ja tänäpänä on se 42:lle sen keskuu
desta lähten eelle p ojalle avannut oppisalin ovet. Ja te, nuoret ystäväm m e, jo tk a nyt sanom m e tervetulleiksi, olette todistajat, että puhe suom enkielisten koulujen tarpeesta ei ole tyhjää lorua, vaan päinvastoin kipeim piä kohtia kansam m e oloissa. N yt ovat vihdoin länsisuom alaisetkin, joid en koulut ovat vanhim m at meidän m aassa, päivän selvästi osottaneet, että hekään eivät enää ole valm iit äidinkieltän sä alttiiksi panem aan ja , jo k a vielä epäilee, hän m uistakoon, että sam ana p äivän ä sekä T u ru ssa että Porissa itse kansan kannattam ana suom enkielinen koulu on astunut vai
kutukseensa, ja lukekoon, m itkä m elkoiset summat näinä rahatto
mina aikoina ovat lähten eet talonpoikainkin taskuista. Joka sitte- kin epäilee hän ummistaa tahallaan silm änsä eikä uskoisi, vaikka m itkä tosiasiat hän elle esitettäisiin».
S en jälk een heitti puhuja katsauksen Suom en koululaitokseen y leen sä yn n ä suom enkielisten koulujen historiaan vanhim m ista ajoista ain a om aan aikaan sa saakka, kuvaten, mitä vaikeuksia viim em ainituilla oli ollut voitettavana, ja muistuttaen päivän mer
kityksestä, jo llo in seitsem än suom enkielistä koulua alkoi toimintansa.
N yt seurasi hartaita, syd äm een käypiä te r v e h d y s - ja kehoitus- san oja koulun jo h ta jalle ja oppilaille y n n ä kiitoslause lukuisalle, läsn äolollaan ju h la a kunn iottan eelle yleisölle. L opu ksi toivotti puhuja Jum alan arm oa ja siunausta uudelle oppilaitokselle, kai
kille kansallisille sivistysrien noille ja koko rakkaalle isänm aalle, päättäen esitelm änsä noilla ylevillä, kauniilla sanoilla isänmaan
kunniaksi, jo tka P. C aja n d er on sepittän yt H elsin gin alkeisopis- ton vihkijäisiin ja jo lle suom ine tilaa tässäk in :*)
Sinua kultainen ja kallis maamme, Sinua kaikki työmme tarkoittaa.
Elomme, onnemme me Suita saamme, Sa ihanteemme, kallis Suomenmaa.
Jo pienoisesta saakka meille kannoit kuin äiti lapsillensa, kaikki annoit ja tyhjiks usein rintas imetit ja usein kärsit nälkää, saadaksesi paremman toimeentulon lapsillesi ja usein vilussa sa värähdit.
Mut huolett’ oliosi Viel on lemmentulta mi jäät ja lumet poluiltasi luo
ja työmme harras poistaa nälkäs suita ja elon sulle huolettoman tuo ja innon, jonka kätkit sydämiimme Sill’ erämaasi viljaviksi teemme.
Näin vaivannäkös palkiten ja työs.
Ja vaikka nääntyisimme alla säiden, kun hyvä vaan on olla meidän äiden, niin silloin hyv’ on olla meidän myös.
Ja mitä! Vaikk’ei työmme suuremp’ oisi kuin kipunan, mi syttyy sammumaan ja verrata vaikk’ eloamme voisi meressä yksityiseen pisaraan,
Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen.
ja katoamme tuimaan taisteloon.
Mut Sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks — Jumala synnyinmaata siunatkoon!
Sen jälkeen laulettiin »Suom enkin m aass’ aurinko lämmin on noussut» ja lopuksi »Maamme». R akkaassa ja suloisessa muis
tossa ovat läsnäolleet varm aankin säilyttän eet tämän yksinkertai
sen, mutta isänm aallisen ja tunnelm arikkaan juhlallisuuden , jo lla T urun suom alainen yksityislyseo lähti taivaltam aan kohti epäm ää
räistä tulevaisuutta suom alaisen sivistyksen ystäväin onnentoivo
tusten ja siunausten seuraam ana.
*) Tästä puheesta oli jälkinäytöskin seurauksena. Kouluylihallitus näet katsoi kunniansa ja maineensa siitä kärsineen ja haastoi tohtori Jahnssonin oikeuteen. Eten
kin syystä, että puhe oli pidetty oppilaiden läsnäollessa, veti vastaaja sakkoa 800 Smk.
T äh än juhlallisuudet eivät kuitenkaan rajottuneet. K:lo 3 i. p.
alkoivat K upittaan ravintolassa juhlapäivälliset, jo n n e oli saapu
nut runsaasti osanottajia sekä kau pu n gista että maalta, lähes sata henkeä, m iehiä ja naisia. L äh es puolet osanottajista oli talonpoi
kia. K u nniavieraita olivat arkkipiispa E dv. B ergenheim , hovioik.
presidentti G. F. R otkirch, kuvernööri, kreivi C . Creutz, valtuus
ton puheenjohtaja, parooni S. W . von T roil, porm estari H. H öckert y n n ä lyseon johtaja. (Piispa ja kuvernööri kuitenkin olivat m aalla, presidentin »ei sopinut» tulla).
P uheiden sarjan alkoi tuom iorovasti T . T . R envall esittämällä suuriruhtinaalle m aljan »joka m onikertaisten eläköönhuutoin kai
kuessa riem ulla vastaanotettiin». Raatim ies W ikeström puhui kun
niavieraille. T u om iorovasti ehdotti m aljan T urun kaupungille, om istaen sen läsnäoleville, valtuuston puheenjohtaja, parooni v.
T ro ikille ja porm estari H ö ck ert’ille. P u h u ja huomautti, että Turku, ollen m uistojen kaupunki, m onessa suhteessa on unohtanut vel
vollisuutensa uuden ajan suhteen. T äm ä ilm enee siinäkin, että siellä vähän vaan ym m ärretään kansallisuusasian oikeutusta.
Mutta — jatk o i puhuja — T u rku ei kuitenkaan vielä ole tullut vanhuuden heikoksi, siitä on täm ä ju h la p ä iv ä todistuksena. Ja kun m ieltym ys suom alaisuuden asiaan kerran 011 päässyt oraalle täällä, saapi toivoa, että se vastaisuud essa on runsaita hedelm iä kantava ja että T urkukin niin m uodoin, kuten muinoin, on käyvä suom alaisen sivistyksen etupäässä. Porm estari H öckert vastasi ruotsiksi, toivottaen onn ea uudelle suom alaiselle koululle ja, kiit
täen niiden m iesten intoa, jo tk a sen olivat aikaansaaneet, esitti johtokun n an m aljan. — V ielä puhui lääninkirjan pitäjä W ester- lin g m aisteri H elanderille, jo k a vastauspuheessaan sanoi tätä päi
vää voitavan pitää suoranaisen a vaikutuksena Suom enm aan ja suom enkielen arvohonasettajan H enrik G ab riel Porthanin toi
m innasta, kohottaen siis m aljansa Porthan in m uistolle ja suom a
laisuuden m enestykseksi. Lukuisista muista päivän merkitystä kuvaavista ja juhlam ieltä uhkuvista puheista mainitsemme vain tohtori Jahnssonin puheen L än si-Suom en talonpojille, johon val- tiopäiväm ies K aarlo V ärri vastasi.
M yöhään illalle jatk u ivat näm ä erinom aisen hauskat päivälliset, jo issa alusta loppuun mitä herttaisimm in tuntein vallitsi isänm aal
linen m ieliala, kansallinen henki, ja jo issa ei m ikään epäsointuisuus häirinnyt yleistä riem ua ja innostusta. »Vuosikym m eniin ei T u russa ole vietetty ju h laa, jo ssa olisi pidetty niin m onta vaikutta
vaa puhetta kuin näillä päivällisillä», kertoi eräs ruotsalainen lehti.
Sähkösanom ia saapui Jyväskylästä, Viipurista, H elsin gistä kaksi, toinen alkeisopiston opettajakunnalta, toisen alla olivat nim et:
C leve, K oskinen, T op eliu s, Rein, H agm an, L öfgren , G odenhjelm , Perander, Ignatius, H elan d er ja W ahlström .
S yysku u n i p äivä 1879 on aina kunnioituksella m ainittava suom enkielisen sivistyksen historiassa todistukseksi ja osotteeksi, mitä opinhalu, kansallinen innostus j a uhrautuvaisuus saivat ai
kaan. N e seitsem än yksityisvaroilla perustettua ja kannatettua oppilaitosta, jo tka silloin alkoivat toim intansa, saivat, m ikä enem män mikä vähem m än ankarasti, taistella aineellisen toim eentulonsa puolesta, ennenkuin valtio ne otti haltuunsa. K äykääm m e nyt juhlista arkieläm ään seuraam aan T urun lyseon jatk u v ia vaiheita.
T urun suom alainen yksityislyseo alkoi toim intansa h yvillä en teillä. O pettajat olivat tehtäväänsä innostuneita ja tunnollisia.
Ja tällaisessa yleisen harrastuksen luom assa koulussa oppilaatkin alusta aikain pitivät velvollisuutenaan pitää tarkkaa huolta itses
tään, olla ahkeria ja säntillisiä, helpottaen siten opettajain tehtä
viä. K oululla olikin hyvä m aine alusta aikain, j a se kasvoi vu osi vuodelta.
Y leen sä noudatettiin valtiolyseoid en opetuskaavaa, kuitenkin sillä poikkeuksella, että ven äjä ä ei luettu j a että laulu j a voim is
telu olivat pakollisia. Ensim äinen lukusuunnitelm a oli tämän- n ä k ö n e n :
Viikkotunteja aCfl TTO O
3
"O
3o rpr-t-
5
'p p p3 C-ha>' Q*cv
r <J I * r
3 p p
< < 3 3
3 P 3 pr*
3 3 O
p r-t-
O T T
<—. . 2 .
3 P O
O
£ m CV 0
3
Ln - to to
<o
3
*cvcv
3
C/3
p:
LO-P
O piston johtaja, maisteri A ntti H elander, opetti uskontoa, suo
mea, latinaa, m aantiedettä, kaunokirjotusta ja voim istelua, yht. 26
tuntia, m aisteri J. E. S a rg ren luvunlaskua, viivantoa ja geom etriaa, y h te e n sä 6 tuntia yn n ä ylioppilas E. E. Ekm an laulua. Jo ensi- m äisenä vuotenaan sai lyseo osakseen kansalaisten suosiota ja m yötätuntoa. S illä keisari A leksan teri II:sen 25-vuotisriemujuhlan m uistoksi T urun kaupunkilaiset kokosivat 9,715 Smk., jo k a summa lahjotettiin lyseolle »Keisari A leksan teri Ibsen stipendirahaston»
nim ellä ja jo n k a korot oli käytettävä köyhien ja ahkerien oppi
laiden avustukseksi pääom an kasvettua 10,000 Sm loaan. T ästä ensim äisestä stipendirahastosta jaettiin apurahoja syyslukukauden lopussa 1881. Rahallinen tuloskin ensi vuonn a oli siksi hyvä, että säästöksi seuraavaan vuoteen jä i 7,942 mk.
S y k sy llä 1880 otettiin lyseoon 47:stä pyrkijästä 39 uutta oppi
lasta, jo ten oppilasm äärä nousi 84. Johtokunnan onnistui vuok
rata kau pu n gilta luokkahuoneita lisää koulun kasvaessa kolmen ensim äisen vuoden kuluessa. T o iseksi lukuvuodeksi hankittiin om at pulpetit ja opetusvälineitä. K olm annen lukuvuoden kuluessa kuului opettajakuntaan 3 vakin aista j a 6 tuntiopettajaa ja oppilas
m äärä nousi 116.
K ou lu laajen i siis paljoa nopeam m in kuin oli odotettukaan.
M enestyksellä jatkuikin rauhallinen opetustyö, vaikka rahallisessa suh teessa ilm eni vastuksia ja vaikeuksia. Johtokunnan oli aikaa voittaen y h ä vaikeam pi koota tarvittavia m ääriä opiston oppilas- jo u k o n suuretessa ja siis m enojen lisääntyessä. E ikä m yöskään sovi kum m eksia, että ensi innostuksessa ilm ennyt uhraantuvaisuus väh itellen laimeni, sitä helpom min, mitä enem m än yksityiset usein
kin pienistä varoistaan lyseon h yväksi olivat uhranneet.
T o ise n a lukuvuonna, jouluk. 10 p:nä 1880, päätti johtokunta p yy tä ä valtiolta avustusta 4000 mk. luokkaa kohti. Mutta se luku
vuosi kului loppuun ja koko m atka seuraavaakin , eikä hallitukselta tullut vastausta. O dotus alkoi käydä pitkäksi, sillä toisen luku
vu o d en lopp u essa oli kassassa vain 2 ,119 mk. säästö. A siain näin o llen päätti johto kun ta p yytää valtuustolta anniskeluyhtiön varoista 5.000 mk. V aik ka valtuuston kokouksessa m arraskuussa 1881 läm pim ästi anom usta kannatettiin ja sitä erittäin puolsi puheen
jo h ta ja, paroon i von T roil, hylättiin se kuitenkin. Mutta korvauk
seksi luvattiin m aksaa lyseon kau pungista kotoisin olevien varat
tom ien oppilaiden lukukausim aksut. T ä llä vaihtoehdolla luulivat ylläm ain itun p yyn n ön evääjät kau pu n gin voittavan, mutta itse asiassa teki lyseo edullisen kaupan, sillä m ainittuja lukukausim ak
su ja se tuli vaikutusaikanaan kaupungilta perim ään kaikkiaan 8.000 mk. O n n i onnettom uudessa! Mutta vapaaherra von Troil
paheksui siinä m äärin valtuuston m enettelyä, että hän lahjotti omista varoistaan lyseolle io o o mk. V ihdoin kun enem m än kuin kaksi vuotta anom uksen tekem isestä oli kulunut, saapui helm i
kuussa 1882 tieto keisarin m yön tän een lyseo lle valtioapua 3,000 mk. luokkaa kohti, luettuna syysku un t p:stä 1881.
T äten tuli lyseon ain eellinen asem a turvatuksi ainakin lähim mäksi tulevaisuudeksi, vaikka valtioapu ei riittänytkään kaikkia m enoja korvaam aan. V aloisin mielin alkoikin siis neljäs lukuvuosi 1882— 1883, sillä, kuten m yöhem m in tulem m e näkem ään, elettiin toivossa, että valtio pian ottaisi lyseon haltuunsa ja se niin pääsisi turvattuun satam aan. O ppilasm äärä kohosi 140. K un kaupun
gin talosta ei ollut saatavissa neljättä luokkahuonetta, tuli muutto välttämättöm äksi. O li tietysti vaikeata löytää huoneustoa, jo k a edes jossain määrin olisi sopinut koululle. Johtokunta sai kuiten
kin vuokrata Tuom iokirkkotorin varrelta konsuli S ä ven kiviraken
nuksen yläkerrasta koulutarkotukseen koko sopivan huoneuston, jo ss a lyseo loppuikänsä vietti. Sillä oli käytettävänään n eljä luok
kahuonetta, opettajain kokoushuone, vahtim estarin asunto yn n ä lisäksi yksi vapaa isonlainen huone. O ppilasten käytettävän ä oli suuri ja puhdas piha sekä kaunis puisto kouluraken n uksen edus
talla. E d ellytyk set siunaukselliseen koulutyöhön olivat lupaavat.
O pettajina oli n eljä vakinaista, nimittäin, paitsi ennenm ainittuja, uskonnon ja ruotsin opettaja m aisteri Em il A lm b e rg j a latinan opettaja fil. kand. K osti V eh an en , ja kak si tuntiopettajaa.
T ä ssä yhteyd essä tulee m yös m ainita se valm istava koulu, jo n k a maisteri J. E. S a rg ren alotti lyseota varten 1881. Ensim äi- sen vuotensa työskenteli koulu kaksiluokkaisen a, mutta kann atta
matta. T oiseksi vu odeksi lakkautti hän koulunsa ensim äisen luo
kan, johon oli otettu vasta lukem aan opettelevia lapsia. Jäi siis vain yksi luokka. T äh än oli sisään pääsyvaatim uksen a: välttävä sisäluku yn n ä kirjotustaito ja jonkunm oinen tottumus num eroja käsittelem ään. S ellaisen a koulu m enestyi hyvin ensim äisen vu o den, mutta pitem pää kokem usta ei ehditty saada, sillä m aisteri S argren lopetti sen, lyseon asiain jouduttua uudelle tolalle.
Niitä seurataksem m e on palattava hetkinen ajassa taaksepäin.
A ik a 1877— 78 ja 1882 vuoden valtiopäivien välillä on täyn nä levottom uutta ja hälinää koulukysym ysten johd osta. Suom enm ieli
set ovat täydestä syystä tyytym ättöm ät hallituksen yhtäm ittaiseen jarrutukseen ja viivyttelem iseen, jo k a aina ilm eni kysym ykseen tullessa suom alaisten koulujen perustuksen. K ou lu asia on y h ä edelleenkin suom enm ielisten »suuri kysym ys», jo n k a he ovat päät
täneet vied ä onn elliseen loppuun, m aksoi mitä maksoi. L ähim pänä pääm ääränä oli saattaa yksityisvaroilla kannatetut oppikoulut val
tion huostaan ja lisäksi perustaa uusia, jotta suom alaisia kouluja tulisi riittävä m äärä. K otim ainen hallitus, jo ta suuri osa sivisty
n yttä ruotsalaista y leisö ä kannatti, piti tarpeellisena panna toimeen parann uksia ja uudistuksia m aam me koululaitoksessa, etenkin kat
sottiin välttäm ättöm äksi järjestä ä se entistä realisem m alle pohjalle.
T ä h ä n reform ikysym ykseen suom enm ieliset suhtautuivat enim mäk
seen kielteisesti, jo siitäkin syystä, että hallitus kytki suom alaisten koulujen perustuksen yhteen koululaitoksen uudistukseen asetta
m alla toisen kohtalon riippum aan toisesta. V uosikertom uksessaan 1882 — 1883 puuttui T u ru n yksityislyseon kin jo h taja A n tti H elan der tähän asiaan, antaen täyd en tunnustuksen uudistuksille, mutta hän vastustaa m yös latinan poistam ista kouluista ja lukusuunni
telm an asettam ista yksinom aan realiselle pohjalle sam alla painos
taen rauhan ja vak avien olojen tärkeyttä koulutyölle. S yrjäyttä
m ällä reform ikysym yksen eri vaiheet, m ainitsem m e vaan, että kou
lu järjestys elokuun 23 päivältä 1883 muutti m onessa kohdin ase
tusta elokuun 8 p:ltä 1872 asettam alla oppikoulut pääasiallisesti sille kann alle kuin ne nykyisin kin ovat jakam alla ne klassillisiin ja realilyseoihin. R iidan toinen puoli oli siten ratkaistu.
Jo edellisenä vuonn a oli asem a m onessa kohdin muuttunut suom enkielisten koulujen eduksi. Ensiksikin tapahtui senaatissa tärkeitä m uutoksia. T o u k o k u u ssa 1882 kutsuttiin professori Y rjö K oskin en kam aritoim ituskunnan, m yöhem min v. 1885 kirkollistoi
m ituskunnan päälliköksi. Sam aan aikaan tuli senaattoriksi vap aa
m ielinen ruotsalainen L. M echelin, jo ten suom enm ielisille suo
peam m at tuulahdukset p ääsivät puhaltam aan kotim aisessa halli
tuksessa. T o iseksi kokoontuivat sääd yt 1882. K iivaasti näilläkin valtiopäivillä kouluasioista keskusteltiin, mutta parem m illa tulok
silla kuin ennen. A . M eurm anin alotteesta talonpoikaissääty ja Y rjö K oskisen alotteesta p appissääty yksityisesti kenraalikuver
n öörille jättäm issään anom uksissa keisarilta anoivat semmoisiin toimiin ryhtym istä, »että luvatut suom enkieliset koulut jo ensi syys
lukukauden alussa tulevat vaiku tukseen. Ja että m issä yksityisiä kou lu ja jo on olem assa, ne, niin m onella luokalla kuin niissä on, otetaan valtion huostaan, niin ettei uusia kou lu ja niiden rinnalle perusteta.» Senaatti puolsi näitä anom uksia. Seu rau ksen a oli, että arm ollinen käskykirje elok. 22 p:ltä 1882 m ääräsi m. m. T u r
kuun avattavaksi suom enkielisen lyseo n syyskuun / pn:ä i88j. N äiden tapausten aiheuttamin, valoisin toivein alkoi yksityisly-
seon neljäs lukuvuosi 1882— 1883, sillä otaksuttiin, jo p a pidettiin varm anakin, että valtio ottaisi jo seuraavan a vu on n a yksityisly- seon hoivaansa, vaikka keisarillisessa käskykirjeessä sitä ei m ai
nittu. N äitä toiveita vielä vahvisti ylitarkastaja, tohtori C . Syn- nerberg, jo k a oppilaitosta tarkastam assa käydessään syk syllä kiitti sen h yvää järjestystä j a luuli valtion sen ottavan huostaansa.
Sam oin arveli kirkollistoim ituskunnan päällikkö, senaattori H. A . M echelin keväällä käydessään tarkastusm atkalla. O dotettiin siis ratkaisua.
Mutta sitä ei kuulunut. Johtokunta ryhtyi sen vu oksi varokei
noihin. K okouksessaan tam m ikuun 27 p:nä 1883 päätti se tarjota valtiolle om istam ansa koulun. Mutta koska lyseon rahavarat oli
vat käyneet riittämättömiksi, pyydettiin 1,000 mk. lisävaltioapua luokkaa kohti.
E dellisestä anom uksesta tuli toukokuun loppupuolella tietoja, jo tka suuressa määrin herättivät häm m ästystä ja pettym ystä T u
russa. Senaatti nimittäin oli evän n yt johto kun n an anom uksen.
Toim enpidettään hallitus perusteli seuraavasti: V o isi syn tyä epä
m ukavuuksia opetuksen ja järjestyksen suhteen, jo s yksityinen oppilaitos, missä määrätty tapa j a traditsioni on j o vakaantunut, otettaisiin valtion huostaan sinänsä, tai m yös siitä, että kerrallaan olisi vaikea saad a useille luokille riittävää m äärää kom petentteja opettajia. M yöskin yk sityislyseon opetussuunnitelm a, vaikka pää
asiassa yhtäläinen kuin valtiolyseoid enkin, erosi kuitenkin siinä, että ven äjä ei ollut pakollinen m illään luokalla ja että sen opetus alkoi vasta viiden neltä luokalta, jo n k a vu oksi oppilaitoksen m uut
taminen valtiolyseoksi senaatin m ielestä olisi välttäm ättöm ästi pa
kottanut joko sopivan valm istusajan jä lk e e n m ainitussa aineessa tutkimaan nykyisiä oppilaita, jo tta olisi selville saatu, m ille luo
kalle valtiolyseota ne olisi siirrettävä, tahi väh en tää vaatim uksia oppilaiden eduksi ven äjän kielessä. V älttääkseen näm ä epäm uka
vuudet ja vaikeudet piti senaatti parem pana perustaa valtiolyseo luokittain ja turvata yksityislyseo sop ivalla valtioavulla, kunnes sen oppilaat ehtivät ylioppilaiksi.
T äm ä senaatin m enettely yksityislyseota kohtaan jo sinänsäkin oli omituista, mutta vielä enem m än ne motivit, jo id en p erusteella hallitus ilmotti toim ineensa. Johtokunta ja opettajat tunsivat saa
neensa kylm ää vettä niskaansa sen johdosta, että ilmotettiin tavan ja traditsionin estäneen yksityislyseon valtiokouluksi muuttamista, ja selvä epäluottam uslause yksityislyseon opetusta, järjestystä ja henkeä kohtaan se olikin, vaikka n e yleisesti oli tunnustettu h y
viksi j a kiitettäviksi. K om petentteja opettajiakin olisi ollut — yksityislyseossa. Ja ven äjän kielestä k yllä h yvällä tahdolla olisi selviydytty, selviydyttiinpä vielä sam ana syk syn ä Viipurissa, jo n k a yksityislyseo suorastaan muutettiin valtiolyseoksi.
N o niin, asia oli siis ratkaistu. V altio oli päättänyt perustaa om an koulun, j a yksityislyseon oli jatkam inen toimintaansa. Kun y lläo levista seikoista ei ollut tullut virallista tietoa, päätti jo h to kunta edelleen kin ja tk a a koulun vaikutusta. Siis pidettiin sisään- pääsytutkinto keväällä, ja uusia oppilaita otettiin. T äm ä oli varsin tarpeellin en varokeino, sillä syk syllä valtiolyseon rehtori ei ehtinyt ajoissa kuuluttaa tutkintoa, senaattikin kun vasta san gen m yöhään oli käyn yt asioita järjestelem ään . Mutta niistä asioista kerromm e toisessa yhteydessä.
N yt p äättyy ensim äinen ajanjakso yk sityislyseon historiassa.
T äh än saakka on eletty toivossa, että valtion avulla koulusta tulee p ysyväin en . E pätietoisuus on haihtunut, tiedetään, että se on kuo
leva oppilaitos, jo n k a tulee vaalia ainoastaan n ykyisiä oppilaitaan, vied ä heidät pääm äärän perille j a sitte tehtävänsä täytettyään siirtyä m uistojen maille.
S y k sy llä 1883 ei yksityislyseoon en ää ensi luokkaa perustettu, vaan siihen otetut oppilaat siirtyivät valtiolyseoon . Y ksityislyseossa oli ed elleen siis vain II, III, IV j a V luokka.
V u od esta 1883 loppuunsa saakka vietti yksityislyseo hiljaista, vaatim atonta eläm ää. H iljaisuutta häiritsee vain milloin rahapula, milloin opettajapula. K oulun ain eellinen asem a ei ollut hyvä, vaikka valtio kylläkin m yönsi 16 p. m arrask. 1883 avustusta 4,000 mk. luokkaa kohti. T ärkeim m ät m enot se peitti, mutta tulot eivät vaan tahtoneet riittää, vaikka säästäväisiä oltiin. R ahapulahan on yksityisten oppilaitosten tavallinen kohtalo. A lttiudella j a toimella jo h to ku n ta teki parastaan ja sen onnistuikin vied ä kaikki onnelli
seen loppuun.
O ppilaitokseen, jo lla ei ole tulevaisuutta, on vaikea saada päte
viä opettajavoim ia, »Opettajapulista» yksityislyseokin loppuvuosi
naan kärsi, mutta sen onn eksi p ysyivät jo h ta ja A n tti H elander ja varajohtaja, m aisteri S a rg ren y n n ä m aisteri E. A lm b erg vuodesta 1882 epäitsekkäästi edelleen kin toim essaan. K oulu välttyi siten joutu m asta tuuliajolle, saaden nauttia sam ojen todellisella harras
tuksella siihen kiintyneiden opettajain ohjausta. O ppilaiden hen
kiselle vaurastum iselle oli mitä suuriarvoisinta, että opistossa aina sen loppuun saakka säilyivät sam at »tavat ja. traditsionit», jo tka siihen olivat luoneet vakavan yhtenäisen hengen.
V uodet vierivät hiljaa huom aam atta eikä rau hallisessa koulu
työssä työsken televä yksityislyseo ole jättän yt m itään m erkillistä historiamme lehdille, kunnes koitti aika, jolloin van h asta Tu rusta ensim äiset suom enkieliset yliop p ilask okelaat lähtivät H elsinkiin, yliopistoon. Toukokuun 20 p:nä 1887 T urun suom alainen yleisö ensi kerran saattoi kukkarintaisia n uorukaisia asem alle. S e oli ilon hetki kaikille niille, jo tka olivat olleet perustam assa ja hoi
vaam assa lyseota ja nähneet vaikeuksien toisensa perästä vä isty
vän. T y y tyv äisyy d e llä voivat he silm äillä m enneitä taisteluvuosia, jolloin pettym ysten toistensa perään seuratessa etenem inen näytti mahdottomalta. N yt sen sijaan oli syytä olla toivorikas.
Kun täten yksi luokka yksityislyseosta väheni, olisi koulu seu- raavaksi vuodeksi m enettänyt valtioapua 4,000 mk. O pettajain lukua ei silti olisi sanottavasti voitu vähentää. T äm än ja m uiden syiden perusteella johto kun ta lokakuussa 1886 päätti tarjota va l
tiolle uudestaan kouluaan. K e v ä ä llä 1887 esitettiin täm ä tarjous senaatille, jo n k a kirkollistoim ituskunnan päällikkönä nyt oli Y rjö- Koskinen ja talousosaston varapuheen johtajan a lyseon van h a suo
sija, vapaaherra v. T roil. T arjo u s hyväksyttiin, vaikk a kouluyli
hallituksen sanottiin siitä antaneen kieltävän lausunnon. Turun suom alainen valtiolyseo oli m yös ju u ri tähän aikaan saan ut uuden talon, joten varsin hyvin sopi laajen taa valtiolyseota. V a ik k a yksi- tyislyseon johto kun n alle ennen kevätlu kukaud en loppua ei saap u nutkaan virallista tiedonantoa, uskalsi se kuitenkin vuositutkin- nossa toukok. 26 p:nä, yksityisiin tietoihin luottaen, lakkauttaa oppilaitoksen ja ilm ottaa oppilaille heidän pääsyn sä valtiolyseon vastaaville luokille. V altiolyseon Vl.dle, V lh lle ja V llh lle luokalle siirtyi yh teen sä 93 oppilasta.
Sam ana päivänä, toukokuun 2Ö:na, viettivät T u run suom en
mieliset yksityislyseon iloisia hautajaisia yhteisillä p äivällisillä Ku
pittaan ravintolassa, sam assa paikassa, jo ssa kahdeksan vuotta ennen oli perustajaisia juhlittu. N yt olikin täysi syy iloita. E n si
mäiset suom alaiset ylioppilaat oli m uutam a p äivä sitten laskettu yliopistoon ja 1882 yksityisvaroilla perustettu suom alainen tyttö- koulu oli m yös nähnyt sam aan aikaan ensim äiset täydet oppim ää
rät suorittaneet oppilaansa ja vihdoin oli kauvan kaivattu pää
m äärä saa v u tettu : yksityislyseo lopullisesti valtion turviin. R oh
kein mielin voitiinkin nyt suunnata katse tulevaisuuteen. P äivälli
sillä pidettiin hilpeitä isänm aallisia puheita lyseon opettajille, jo h tokunnalle, perustajille, naisille, nuorisolle y. m- P uh ujina esiin
tyivät lehtori Antti H elander, tohtori A. V. Jahnsson, rovasti A n
tero V arelius, neiti O lg a L e m b e rg j a m aisteri K osti V ehan en.
Illalla tehtiin yhtein en huvim atka Pikku Pukkiin. H erttaiset yh- dessäolohetket innostivat uusiin ponnistuksiin suom alaisen sivis
tyksen hyväksi.
Niin lakkasi T u ru n suom alainen yksityislyseo olem asta. Sen opettajat siirtyivät muihin kouluihin, m onet toisille paikkakunnille.
Mutta A u ran ran noilla he kuitenkin olivat suorittaneet suurtyön, jo k a aina on paikkansa säilyttävä täkäläisen suom alaisen sivistyksen historiassa. K u nn ioituksella on m ainittava niiden miesten nimet, jo tk a useinkin m uokkaam atonta m aata raivatessaan uupumatta, väsym ättä tekivät työtä luodakseen oppilaitokseensa tapojen puh
tautta, ahkeruutta ja h yviä avu ja harrastavan oppilasjoukon. Suuria vaikeuksia oli monasti voitettavana, mutta tulos oli h yv ä ja kiitet
tävä, niin hyvin virallisen tunnustuksen kuin koulun yleisen mai
neen m ukaan. O pettajakunta, jo h o n jo h taja H eland er ja maisteri S a rg ren alusta loppuun kuuluivat, vuosien kuluessa siis eniten vaikuttaen oppilaisiin, oli jo h tav issa kasvatusopillisissa periaatteissa yksim ielinen, j a se pani paljon vaivaa ja ponnistuksia siihen, että kuria olisi voitu ylläp itää jalostavasti ja kasvattavasti. Koulun h en gelle oli varm aankin suuriarvoinen tekijä eräs seikka, josta lehtori H elan d er m ainitsee: »Suom alaiset koulut yleen sä, mutta etenkin yksityislyseo t ovat olleet isänm aallisen innostuksen ja harrastuksen aikaansaam ia. T äm ä isänm aallinen innostus on elä- hyttän yt m yös oppilaita. S e on saattanut heitä tunnollisemm in työtänsä tekem ään, saattanut heitä pitäm ään tarkkaa vaaria itses
tään, tarkkaa h uolta käytöksestään j a ahkeruudestaan. Siitäpä syystä onkin kurinpito näissä ollut verrattain helpom pi. O ppilaat itse ovat itsensä kurissa pitän eet tahi ainakin koettaneet sitä tehdä.
Mutta m issä tällainen pyrintö itse oppilaissa on, siinä on työnhalu ja oppim isen harrastus suurem pi, siinä on m yös opettajan hupaista ja herttaista työtänsä tehdä.» T äm än uskoo m ielellään. Missä opettajia ja oppilaita yhdistää selv ä tietoisuus pääm äärästä, jo k a kohöo yksityisiäkin harrastuksia korkeam m alle, ollen kansan parasta tähtäävä, siellä velvollisuuksien yhteistyöstä on m enestys lähem pänä.
Ja v a k a v a a työtä yksityislyseossa tehtiin, tunnollisuutta ja perin
pohjaisuutta noudatettiin, siksipä siellä varm asti edistyviinkin opin tiellä. Mutta siinä vallitsi m yös eh eä toverihenki. S en p ä vuoksi yksityislyseolaiset ovatkin koulustaan säilyttän eet rakkaita, hert
taisia m uistoja.
Y k sityislyseo n opettajista on ensiksikin m ainittava sen johtaja, fil. kand. A n tti H elander. K oko koulun olem assaoloajan, kah
