82 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2020 KIRJALLISUUS
Syventäviä osajuonteita suuressa kertomuksessa
Henrik Meinander: Kaleidoskooppi. Tutkielmia Suomen historiasta. Siltala 2020.
Henrik Meinander on Helsingin yli- opiston historian professori, joka on käsitellyt aikaisemmissa teok- sissaan paitsi Suomen historiaa myös Suomen, Ruotsin ja ruotsa- laisuuden historiallisia kytköksiä.
Tuoreinta teostaan edeltäneen syven tävän ”vuositutkimuksen”
(Samaan aikaan – Suomi ja maa
ilma 1968) jälkeen Meinander on palannut jälleen tarkastelemaan Suomen historiallisia kysymyksiä muissakin ajallisissa raameissa.
Kaleidoskooppi on jatketta aiem mille antologioille, joita ovat Den nödvändiga grannen: Studier och inlägg (2001) ja Kekkografia:
Historiaesseitä (2010). Kaleidos
kooppi on samalla kokoomateos, sillä yhtä artikkelia lukuun otta- matta kaikki teoksen tekstit on jul- kaistu jo aiemmin eri yhteyksissä.
Esiin tulee teemoja, joita Mei- nander on käsitellyt myös kahdes- sa aiemmassa artikkelikokoelmas-
saan. Jo niissä hän on pyrkinyt nostamaan esille enemmän tai vä- hemmän unohdettuja henkilöitä, jotka ovat olleet aikoinaan merkit- täviä vaikuttajia, tai saaneet muu- ten aikaan jotain huomionarvois- ta. Suomenruotsalaisten historia, Suomen ja Ruotsin historian yh- teiset linjat sekä suomalainen historiantutkimus siihen vaikut- tavine tekijöineen ovat yhtä lail- la aihealuei ta, joilla tekijä liikkuu mielellään. Meinander on selvästi mieltynyt myös urheiluhistoriaan.
Näiden aihealueiden vasta- painoksi on tehty uusiakin ”val- tauksia”. Tarkasteluun on otet- tu näin sisä- ja ulkotiloihin liittyviä historiall isia merkityksiä, eri aikoi- hin kytkeytyviä tulevaisuushori- sontteja ja teoksia, jotka saavat kirjallisuushistoriallista käsittelyä.
Unohdettuja vaikuttajia Myöhempinä aikoina unohdetuim- miksi tulleista vaikuttajista Mei- nander esittelee ensimmäiseksi August Schaumanin, joka perus- ti Hufvudstadsbladetin vuonna 1864. Käsittelyn kohteena ei kui- tenkaan ole Schaumanin toiminta lehtimiehenä, vaan hänen päivä- kirjamuotoinen muistelmateoksen- sa Nu och förr (1886), joka sisältää huomioita 1800-luvun poliittisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä Suomessa ja Pohjoismaissa. Mei- nander analysoi osuvasti kirjoitel- man sisältöä ja kytköksiä omaan aikaansa. Schaumanin taustan johdosta artikkeli liittyy myös suo- menruotsalaisten historiaan.
Teoksessa saa kuvauksensa niin ikään Johannes Virolainen, joka on alkanut jo hieman unoh- tua, vaikka kuuluukin sinänsä yhä muistettuihin niin sanotun toisen tasavallan poliitikkoihin. Meinan- der tarkastelee Virolaista poliittisen vallan käyttäjänä. Tämä tarkastelu on lämminhenkistä ja Virolaista it- seään arvostavaa, jossa häntä ku- vataan poliittisena sillanrakentaja- na. Opin uutena asiana myös, miksi Virolainen lähti mukaan president- tiehdokkaaksi vuonna 1981, vaik- ka tuskin uskoi mahdollisuuksiinsa supersuosittua Koivistoa kohtaan.
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2020 83 KIRJALLISUUS
Meinanderin mukaan hän oli halun- nut estää tilanteen, jossa vaaleihin olisi yritetty jälleen vaikuttaa ulko- poliittisiin syihin viittaamalla. Viro- laisen oma ehdokkuus iski kumoon argumentin, jota oli käytetty tehok- kaasti myös häntä itseään vastaan.
Neuvostoliittolaiset suhtautuivat ni- mittäin nuivasti Virolaiseen.
Suomenruotsalaisten histori- asta Meinander ottaa esiin myös Zachris Topeliuksen, tosin täl- lä kertaa hieman uudistavassa ja poikkeuksellisessakin katsannos- sa. Kaitselmus uskoista professo- ria, ”satusetää” ja Välskärin ker
tomusten kirjoittajaa kuvataankin nyt teknologiauskoisena liiken- teellisten edistysaskeleiden puo- lestapuhujana.
Yhteiset menestystarinat Suomen ja Ruotsin yhteiselle his- torialle sekä myöhempien kehitys- kulkujen vertailulle varataan tilaa kahdessakin artikkelissa. Meinan- der puntaroi ruotsalaisen kulttuurin ja sen Suomeen jättämän perinnön merkitystä. Samassa hengessä hän löytää yhdenmukaisia, joskin toi- sistaan erottuviakin kehityslinjoja Suomen ja Ruotsin historiasta sekä 1800-luvun että 1900-luvun osal- ta. Tässä yhteydessä haetaan ver- tailukohtaa myös muista Pohjois- maista ja Baltian maista. Kaikkiaan Meinander näkee Suomen ja Ruot- sin kehityksen erityisesti 1930-lu- vun osalta yhdenlinjaisina menes- tystarinoina. Tuolloin molemmissa maissa keskityttiin kansallisvaltion ympärille ja alettiin tietoisilla poliit- tisilla päätöksillä rakentaa niin sa- nottua kansankotia.
Myöhemmin tekijä ulottaa tar- kastelun kummankin maiden ul- kopoliittiseen toimintaan kylmän sodan maailmassa. Vaikka Mei- nander tuntuu arvostavan ruot- salaisten historiaa ja löytää sieltä monia hyviä ja tarkoituksenmukai- sia asioita, hän ei epäile tuoda nä- kyviin kriittisiäkään aiheita. Viralli- sen puolueettomuutensa taustalla Ruotsi harjoitti koko ajan salaista sotilaallista yhteistyötä Yhdysvalto- jen kanssa. Tämä kaksilla korteilla pelaaminen oli vielä veikeämpää,
kun pääministeri Olof Palme kriti- soi avoimesti läntisen supervallan osallistumista Vietnamin sotaan.
Silti salaiset sotavarustelut ja val- mistautuminen jatkuivat hyvässä yhteisymmärryksessä. Meinande- rin mukaan Palme olisi kehottanut jopa poliitikkoja hoitamaan asiat siten, että tämä onnistuisi, hänen esittämästään Vietnamin sota -kri- tiikistä huolimatta.
Suomalaista historiantutkimus- ta koskevissa pohdinnoissaan Meinander ottaa esiin jo aiemmis- sa yhteyksissä esittämänsä näke- myksen, jonka mukaan historian- tutkimuksemme traditiossa on vallinnut taipumus nähdä suoma- laisten käymät sodat jollain tapaa erillisinä ja omina, vaikka ne ovat aina kytkeytyneet kulloinkin käy- tyihin laajempiin sotilaallisiin kon- flikteihin. Eräänlaisena lempitee- mana tekijällä näyttääkin olevan sitkeästi elänyt erillissodan käsite, jolle hän varaa kokonaisen artik- kelin puntaroimalla Suomen ase- maa toisessa maailmansodassa.
Tällä hetkellä on alkanut jo voittaa näkemys, jonka mukaan Suomi ja Saksa sotivat käytännössä jatko- sodan alusta lähtien liittolaisina, vaikka muodollinen liittosopimus maiden välillä tehtiin vasta olosuh- teiden pakosta kesällä 1944. Kan- sainvälisellä tasolla asia on nähty näin jo pidemmän aikaa.
Myöhemmin Meinander tarkas- telee lisää kansallisen historiantut- kimuksemme merkitystä kulttuu- rille ja yhteiskunnalle sekä siihen eri aikoina vaikuttaneita tekijöitä.
Meinander näkee historiantutki- muksemme vaikuttuneen samois- ta tekijöistä, jotka ovat ohjanneet historiantutkimusta muuallakin eri aikoina, joskin kansallisen histo- riamme omat kehitysvaiheet ovat toimineet yhtä lailla vaikuttimina.
Aivan lopuksi hän visioi, miten his- toriantutkimusta olisi järkevintä harjoittaa tulevaisuudessa.
Sisä- ja ulkotiloihin liittyvien historiallisten merkitysten eritte- ly edustaa yhtä mielenkiintoisinta antia teoksen artikkeleissa. Tältä pohjalta Meinander tarkastelee, mitä asioita patsaat, kadut, raken-
nukset ja taulut ovat ilmentäneet autonomian ja itsenäisyyden ajan Suomessa. Tässä yhteydessä on luontevaa todeta, että suomalaiset ovat esittäneet perustuslaillisuutta ja omia oikeuksiaan puoltavia ma- nifesteja venäläisiä vastaan myös patsailla ja tauluilla. Tunnetuin esi- merkki on Edvard Iston maalaama Hyökkäys (1899), jossa Venäjän kaksipäinen kotka ahdistelee Suo- mi-neidon kädessä olevaa lakikir- jaa. Kaduista otetaan myöhemmin lähempään tarkasteluun poliittisia ja yhteisöllisiä merkityksellisiä pal- jon sisältävä Unioninkatu.
Suomenruotsalaisten vuoden 1914 tulevaisuushorisonttiaihei- sessa artikkelissa eri taustatekijöi- den kuvailu on laajaa ja seikkape- räistä, mutta eri suuntiin laveasti kulkevaa jopa siinä määrin, että itse varsinainen tulevaisuusho- risontti jää olemukseltaan hiu- kan epämääräiseksi. Syksyn 1944 tunnemaiseman käsittely tun- tuu monilta sisäl löiltään toki kes- kitetymmältä. Ydinajatuksena esi- tetään, että suomalaisia kiinnosti enemmän jokapäiväinen selviyty- minen kuin suurilta ja abstrakteilta tuntuvat sotakorvausvaatimukset.
Avovedestä Maaninkavaaraan Teoksen mielenkiintoisin ja erot- tuvin kirjoitus on artikkeli, jos- sa Meinander vertaa kolmea eri- ikäistä urheiluromaania toisiinsa.
Kyseessä ovat hiukan jo unoh- duksiin jäänyt Urho Karhumäen Avoveteen (1936), Juhani Pelto- sen klassikkomainen Elmo (1978) ja tuoreimpana Miika Nousiaisen Maaninkavaara (2009). Meinan- der tarkastelee jokaista romaa- nia yhteydessä omaan aikaansa ja taustoihin, joista romaanit itses- sään ovat rakentuneet. Tältä poh- jalta avautuu syventäviä näkemyk- siä sekä poliittiseen historiaan että kulttuurihistoriaan.
Lisäksi Meinanderin tarkastelu- kulma ulottuu luterilaisuuden his- toriaan, jääkäreitä koskevan his- toriantutkimuksen vaiheisiin sekä Risto Rytiin. Viimeksi mainitusta opin uutena asiana, että Ryti oli- si itsekin tiedostanut laskelmoivan
84 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2020 KIRJALLISUUS
ja tunnekylmän vaikutelmansa, eikä hakeutunut siksi avoimesti poliittisiin tehtäviin. Toisaalta Ry- distä tulee kuva, että hänen omi- naisuutensa sopivatkin parhaiten sodanaikaiseen johtamiseen. Mei- nander tekee erään huomionar- voisen päätelmän, jonka mukaan Ryti olisikin ollut aidosti uskovai- nen mies kylmästä ja järkevästä ulkokuorestaan huolimatta.
Meinander on kiinnittänyt jo aiem min kriittisesti huomiota Suo- men puolueettomuuteen kyl- män sodan aikaisessa maailmas- sa. Meinander antaa ymmärtää, että puolueettomuuden määritte- lyyn tulisi Suomen kohdalla suh- tautua kriittisesti, koska Neuvosto- liiton kanssa tehty YYA-sopimus ja itänaapurin oma ”valvonta” ohjasi- vat tarkasti sekä sisä- että ulkopo- liittisia toimenpiteitä Suomessa.
Jo aiemmin Meinander on- kin maininnut, että puolueetto- muuspolitiikka olisi ollut peitenimi eräänlaiselle kaksoiselämälle, jos- sa vaalittiin suhteita itään, mutta samalla tehtiin töitä länteen kuulu- misen hyväksi.
Kaikkiaan Kaleidoskooppi on monipuolinen, monessa historial- lisessa aihepiirissä liikkuva teos, jonka artikkelit antavat kriittistä ajattelemisen aihetta. Joissakin esseissä esiintyi hivenen toistoa ainakin erillissota-termin suhteen, mutta asia ei häiritse, jos lukee jo- kaista artikkelia omana kokonai- suutenaan. Teoksen kokonaisote edustaa eräänlaista postmodernia historiantutkimusta, jossa niin sa- nottua suurta kertomusta voidaan haastaa esimerkiksi pilkkomalla se useiksi pieniksi palasiksi. Tältä pohjalta on kuitenkin mahdollista löytää uusia näkökulmia ja tarkas- telutapoja, joilla puntaroidaan eri asioiden vaikutusta toisiinsa.
AKI ALANKO
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja histo- riaan erikoistunut vapaa kriitikko ja toi- mittaja.
