1 Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman valmistelutyöpaja - TURVETUTOANTO 27.1.2020 Aika: 27.1.2020
Paikka: Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Kahvitupa, Kouvola Osallistujat:
Heli Kivisaari, Vapo Oy Teija Hartikka, Vapo Oy
Kati Halonen, Kouvolan kaupunki, Ympäristönsuojelu Joonas Ikävalko, Varsinais-Suomen ELY, E-vastuualue Helena Kaittola, Imatran Seudun Ympäristötoimi Tiia Velin, Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy
Riku Rinnekangas, Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piiri ry Markku Suoknuuti, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue
Timo Laine, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue Jenni Ojala, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue Tapio Tuukkanen, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue Jouni Törrönen, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue Juhannus Niemi, Realhillbus Oy
Petri Liljander, (LILJANDER PETRI MATTI JUHANI) Tuomas Utti, Utin Turve Oy
Antti Haapala, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue Satu Metsola, Etelä-Suomen Merikalastajain Liitto ry.
Kirsi Seppälä, Haminan kaupunki, ympäristönsuojelu Marja Kauppi, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue Petri Jussila, PJ Turve
Juha Tapola, Maatalousyhtymä Tapola Juha ja Tapola Tuomo Visa Niittyniemi, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue
Taina Ihaksi, Kaakkois-Suomen ELY, Y-vastuualue
Mistä vesienhoidossa on kysymys - miksi olemme täällä? / Taina Ihaksi, Kaakkois-Suomen ELY Taina Ihaksi esitteli vesienhoidon tavoitteita ja periaatteita. Tavoitteena on saavuttaa kaikissa pinta- ja pohjavesissä vähintään hyvä ekologinen ja kemiallinen tila. Erinomaisessa tilassa säilyneiden vesistöjen tilaa ei saa heikentää. Tilatavoitteet sitovat kaikkia EU-maita ja siksi ne tulee huomioida kaikessa suunnittelussa.
2 Ekologinen tila arvioidaan biologisten mittareiden, kuten kalaston, kasviplanktonin ja piilevien perusteella, mutta useimmiten (ja usein tämä on biologisen tiedon puutteen takia välttämätöntä) luokittelu tehdään vedestä mitattujen ravinnepitoisuuksien ja muun vesikemian perusteella. Mainittiin että pH:n vaihtelulla ja erityisesti happamuuspiikeillä on merkittävä vaikutus ekologiaan ja siksi pH-minimi toimii luokittelussa määräävänä tekijänä eli jos pH laskee huonolle tasolle, luokitellaan vesimuodostuma huonoon tilaan vesikemian perusteella.
Kaakkois-Suomen alueella vesistöt eivät ole vielä tavoitetilassa, muutoksia edellisen kauden ekologisen tilan luokitteluihin on vain kourallisessa kohteita. Suurimmat ongelmat ovat Salpausselkien eteläpuoleisilla, maatalousvaltaisilla alueilla, jolla useat vesistöt ovat tyydyttävässä tai välttävässä tilassa. Erityinen ongelma on vesien ruskettuminen, joka on havaittu 2000- luvun puolella. Osin kyse on aiempien
happamuusongelmien vähenemiseen liittyvästä vesien tummumisesta, mutta vesistöissä on tämän osalta eroja ja toiset vesistöt näyttävät tummuvan toisia voimakkaammin. Asiaa tulee selvittää tarkemmin ja tarkastella valuma-alueiden ominaisuuksia.
Kemiallisella tilalla tarkoitetaan haitallisten ja vaarallisten aineiden pitoisuusylityksiä pintavesissä.
Kemiallinen tila on tällä kierroksella huono kaikissa pintavesissä palonestoaineiden vuoksi (tiukka raja-arvo, kaukokulkeumana leviävä). Kemiallisen tilan kannalta olennaisempi on ehkä elohopea, jonka pitoisuutta mitataan VPD:ssä 15-20 cm pituisen ahvenen lihaksesta. Luokittelu on osin tehty SYKEn mallinnuksen perusteella, joka pohjautuu havaintoon siitä, että elohopeapitoisuudet usein ylittyvät tietyn tyyppisissä järvissä. Kaakkois-Suomen pintavesistä on jonkin verran myös mitattuja elohopeaylityksiä, joissakin kohteissa myös käyttökelpoisuuden raja-arvot ylittyvät tai ovat hyvin lähellä ylittyä.
Pohjavesien osalta tavoitteena on hyvä kemiallinen ja määrällinen tila. Kemiallinen tila katsotaan huonoksi kun haitallisille aineille annettu laatunormi ylittyy. Määrällisellä tilalla tarkoitetaan sitä, ettei pohjaveden yläpinnan taso saisi alentua pysyvästi. Kaakkois-Suomen alueella 6 pohjavesimuodostumaa on huonossa tilassa. Tietoa on kuitenkin vähän pohjavesikohteista, jotka on nimetty ns. riskialueeksi.
Voimassa oleva Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016-2021 löytyy oheiselta nettisivulta: https://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BBFA43284-4977-4ADA-8C79-
AFC5FEDDD1D2%7D/115628
Turvetuotannon kehitysnäkymät/ Teija Hartikka, Vapo Oy
Vapo Oy toimii kuudessa maassa ja he kehittävät aktiivisesti uusia tuotteita ja uusia käyttökohteita
turpeelle. Kekkila PVP -yritys vastaa kasvualustoista. Aktiivihiilitehdas on parhaillaan rakenteilla Ilomatsissa.
Tehdas on tarkoitus käynnistyä tämän vuoden loppupuolella. Markkinat kasvavat ja kiinnostus on ollut yllättävän kova. Euroopan aktiivihiilimarkkina 300 000t, kasvaa 3-6% vuodessa eikä tehtaalla pystytä vuotuista kasvua kattamaan. Turpeesta saadaan korkealaatuista aktiivihiiltä. Kaikki suot ei kelpaa tähän tarkoitukseen. 10% markkinaosuus tavoitteena.
Hallitusohjelman mukaan turve säilyy huoltovarmuuspolttoaineena 2030 luvun jälkeenkin, mutta turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Lasku on kuitenkin ollut kaksi kertaa voimakkaampaa- arvioidaan puolittuvan jo vuoteen 2025 mennessä. Vapo Oy on valmistautumassa laskuun. Vapo Oy:llä on yht. 90 kpl energiantuotantosoita. Kaakon alueella on elinkaarensa päässä olevia kohteita, joilla tuotanto lopetetaan lähivuosina.
Vapo toimitti vuonna 2018 noin 8 miljoonaa kuutiota turvetta. Energiaturve muodostaa noin 20 % Vapon tuotannosta, mutta rahallisesti merkitys on suurempi kuin 20%.
3 Kasvualustojen käyttö globaalisti voi jopa tuplaantua vuoteen 2050 mennessä, koska avomaaviljelyala vähenee eroosion myötä.
Kaakon eteläosissa on kasvuturpeeseen soveltuvia alueita, joita suunnitellaan käytettäväksi kotimaassa ja vientiin. Keidassoiden sararahkaturve sopii hyvin. Pintaturpeen lisäksi selvitetään myös väliturpeen käyttöä.
Kuiviketurpeen käyttö voi hieman laskea. Kasvuturpeessa voidaan mennä alempiinkin kerroksiin.
10 vuotta sitten Vapolla 50 000 ha potentiaalista tuotantopinta-alaa, nyt vastaava määrä 33 000 ha, eli kolmannes tuotantopinta-alasta on poistunut.
Kaikilla soilla BAT-rakenteet. Kasvuturpeen ja aktiivihiilen tuotantopinta-alat eivät tule nostamaan pinta- alan tarvetta. Kiintoainekuormitus pudonnut Vapon mukaan kolmasosaan. Jatkuvatoimisia mittalaitteita ja ympärivuotista tarkkailua. 30 kohteella eri puolella Suomea. Vapolla kemikalointi vain erityiskohteisiin.
Pintavalutuskentät yleisin vesiensuojelurakenne. Muutamissa kohteissa jatkuvatoimista mittausta Vapolla neljällä kohteella.
Vapo Oy ei näe tarpeelliseksi esittää mittavia ohjauskeinoja voimassa olevien lupien lisäksi.
Keskustelussa tuotiin esille, että selvitykset on erityisesti luontoselvitysten osalta usein tehty väärään aikaan. Tulisi tehdä riittävän hyvät selvitykset ennen luvan hakemista. Työllistetään turhaan eri tasoja, kun tietoa ei ole riittävästi lupaharkintaa varten. Ennakkoneuvottelut voisivat auttaa tässä ja toisaalta pitäisi selkeästi tuoda esille toiminnanharjoittajalle, mitä lähtötietoja vaaditaan.
Turvetuotannon vesistökuormitus / Tapio Tuukkanen, Kaakkois-Suomen ELY Pohjaveden pinta korkeimmillaan saran keskellä.
Vesivarasto kasvaa turpeessa. Hydrologiset vaikutukset eivät ole selviä. Valuntapiikit voivat myös pienentyä, koska kuivatettu turve varastoi vettä.
Ojitus, valunta, sadanta ja lämpötila, turpeen ominaisuudet ja pintakasvillisuus vaikuttavat siihen, miten paljon kuormitusta alueelta tulee. Virtaama ja valunta käytännössä määrittävät kuormituksen.
Myös turpeen laatu vaikuttaa sekä pohjamaan ominaisuudet ja turvekerros.
Kuntoonpanovaiheen kuormitus isompi kuin toimintavaihe. Pöyryn raportin mukaan luonnontilaiseen suohon verrattuna kuormitus suurempaan, mutta metsätalouteen verrattuna ero ei ole suuri.
Kuormitus vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti erittäin paljon ja sen ennustaminen on erittäin hankalaa!
Keskiarvo ei ole kovin hyvä mittari kuormitukselle.
Tietyn suon kuormituksen arviointi etukäteen on siis erittäin epävarmaa.
Vaikutukset vesistöissä:
Tuotantoalueen ojitus keskeinen syy kuormituksen (kiintoaine, humus, ravinteet) lisääntymiseen. Ojituksen hydrologiset vaikutukset eivät ole aina suoraviivaisia. Esim. lumen sulannan aiheuttama valuntapiikki voi kasvaa (ojitus mahdollistaa veden nopean poistumisen alueelta), toisaalta kuivalla kaudella rankkasateiden aiheuttamat valuntahuiput voivat myös pienentyä, koska kuivatettu turve varastoi vettä.
Ojitus, valunta, sadanta ja lämpötila, turpeen ominaisuudet ja pintakasvillisuus vaikuttavat siihen, miten paljon kuormitusta alueelta tulee. Virtaaman/valunnan suuruus määrittää kuormituksen suuruuden, jos
4 pitoisuusvaihtelut suhteellisen pieniä. Vanhoilla tuotantoalueilla turpeen laatu (pitkälle maatuneita turpeita usein syvemmissä kerroksissa) sekä pohjamaan eroosioherkkyys vaikuttavat kiintoainekuormitukseen.
Kiintoainekuormitus voi ainakin teoriassa lisääntyä vanhoilla tuotantoalueilla.
Kuntoonpanovaiheen kuormitus isompi kuin tuotantovaiheen. Pöyryn raportin (Turvetuotantoalueiden ominaiskuormitusselvitys) mukaan luonnontilaiseen suohon verrattuna kuormitus suurempaan, mutta metsätalouteen verrattuna ero ei ole niin suuri.
Kuormitus vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti erittäin paljon ja sen ennustaminen on hankalaa! Keskiarvo ei ole kovin hyvä mittari yksittäisen tuotantoalueen kuormitukselle. Tietyn suon kuormituksen arviointi etukäteen on siis erittäin epävarmaa.
Ilmastonmuutos voi lisätä vesistökuormitusta pitkällä aikavälillä. Kuormituksesta entistä suurempi osa loppusyksyllä ja talvella - miten tähän pystytään vastaamaan?
sedimentoituminen ja pohjien liettyminen, vesien tummuminen, rehevöityminen ja happamoituminen Jos mineraalimaihin ulottuvaa kaivua, kuormitus kasvaa.
Ojitettujen alueiden humuskuormitus on yleensä suurempaa vrt. ojittamattomiin.
Etelä-Suomessa humuskuormitus suurempaa koska lämpötila suurempi, huuhtoutumisen estäminen nykyisillä vesiensuojelumenetelmillä vaikeaa. Kemikaloinnilla voidaan pidättää myös humusta, mutta ongelmaksi on osoittautunut mahdollisesta kemikaalin liikasyötöstä johtuvat happamuuspiikit.
Pohjien liettymisen rooli. Rautapitoinen humus voi saostua vesistöissä ja tarttua kivien pinnoille, humuksen vesistövaikutuksista tarvitaan lisää tutkimustietoa (ei koske ainoastaan turvetuotantoa).
Todettiin että jokainen suo on yksilö ja tulisi siksi selvittää ko. suon ominaisuudet ennen luvitusta.
Luonnontilaisten ja ojitettujen soiden tilanne on täysin erilainen. Ojitetuilta soilta vedet siirtyvät pois ja siten kuormitus on suurempaa. Luonnontilaisten soiden märät pinnan ovat kuivumassa.
Virtaaman mittaaminen olennaista.
Esimerkkejä turvetuotannon alapuolisista vesistä / Marja Kauppi KASELY
Suursuo, Taipalsaari (Saimaan Maavesi alapuolinen vesistö). Kemikalointia aikoinaan vaadittu, koska se poistaa fosforia hyvin ja koska fosfori on kasvua rajoittava ravinne Maavedellä (alapuolinen vesistö);
typelläkin merkitystä. Maavesi on rehevä; maa-ja metsätaloutta myös. Maaveden ekologinen tila on välttävä. Syy kemikaloinnille alun perin fosforikuormituksen vähentäminen.
Rauta ferrisulfaattia, sakkaa humuksen fosforin ohella.
Rauta kemikalointikäsittelyyn tulevassa vedessä puolet lähtevän veden raudasta. Käsittelystä lähtevä vesi on siten hyvin rautapitoista ja hapanta, mikä näkyy selvästi Halilanojan tarkkailupisteellä noin kilometri purkupaikan alapuolella. Koska Halilanoja ei varsinaisesti ole jokivesistö, kemikaloinnin haitta sen eliöstölle on vähäisempi kuin jos kyseessä olisi joki. Maavedellä happamuushaitta vaimenee nopeasti laimenemisen takia. Halilanojassa hapan ja rautapitoinen vesi Suursuolta aiheuttaa kuitenkin Halilanojan humuksen sakkautumista, kiintoainekuormitusta.
Suursuon rautapitoisten kuivatusvesien vaikutus Kuormitus näkyy Maavedellä nousseina rautapitoisuuksina koko tarkkailualueella. Kiintoainekuormitusta ei ole tarkastellut, mutta kiintoainekuormitus voi lisätä hapenkulutusta pohjan tuntumassa.
5 Torsa - Kesselilän- ja Oritsuo
Torsa on erinomaisessa tilassa oleva syvä järvi. Sameus kasvanut pintavalutuskentän käyttöönoton jälkeen järven pohjoisosalla. Kiintoainekuormitus vähentynyt.
Torsa on suurempi vesistö, jossa vaikutukset eivät näy kokonaisuudessa selkeästi. Kuitenkin tarkkailutuloksissa näkyy Torsan pohjoispäässä Kesselilänsuon vaikutukset.
Esimerkkejä turvetuotannon alapuolisista vesistä / Jouni Törrönen KASELY
Jouni Törrönen kertoi turvetuotannon vesistövaikutuksista Kymenlaakson alueella sijaitsevalla
Summanjoella. Esimerkkikohteeksi oli valittu Summanjoen eri osa-alueet, sillä Summanjoen valuma-alueella on ollut Kymenlaakson puolen pinta-alallisesti merkittävin turvetuotantoaluekeskittymä. Summanjoen eri jokiosuuksien vesienhoidon mukaisia tila-arvioita tarkasteltiin jokimuodostumittain alkaen Summanjoen yläosalta jokisuuhun, mukaan luettuna Sippolanjoen haara.
Summanjoen yläosan jokiosuus on vuosien 2012-2017 tulosten perusteella arvioitu hyvään ekologiseen tilaan (tila parantunut edellisestä tarkastelujaksosta). Alueen veden laadussa näkyy luontainen
humuspitoisuus ja jokiosuus on tyypitelty keskisuureksi turvemaan joeksi (Kt), latvaosan järvet Kyynelmys ja Saaramaanjärvi pieniksi humusjärviksi. Turvetuotantoalueet (Kankaaniemensuot ja Saaransuo; yhteinen tuotantopinta-ala reilut 100 ha), sijaitsevat jokiosuuden alaosalla. Tuotantoalueiden kuivatusvedet käsitellään pääosin Saaransuon pintavalutuskentällä, joka on saatu toimimaan ja pidättää kiintoainetta ja ravinteita, mutta lisää veden humuspitoisuutta. Vesistössä tuotantoalueiden vesienvaikutus on näkynyt lievänä. Yläpuolisesta vesistöstä tulevan kuormituksen vaikutukset ovat näkyneet jokiosuuden alapuolisessa Sanijärvessä, jonka tila on arvioitu tyydyttäväksi. Sanijärven kemiallinen tila on erityisesti kohonneen kala- elohopeapitoisuuden takia huono.
Summanjoen keskiosalla maa- ja metsätalouden kuormitus on suurta ja jokiosuuden on arvioitu tällä hetkellä olevan tyydyttävässä tilassa. Biologisten laatutekijöiden ja vedenlaadun perusteella jokiosuuden ekologinen tila voisi parantua hyvään, kun joen rakenteelliset ominaisuudet paranevat (mm. Keisarinkosken vaellusesteet poistuvat). Enäjärveen laskevan Kuoppalanjoen valuma-alueelle sijoittuneen Karhunsuon turvetuotantoalueen vaikutukset eivät ole erotettavissa hajakuormituksen vaikutuksista Enäjärvessä eikä sen alapuolisella jokiosuudella.
Kiikun-Saveron-Silmunjoki, aiemman Sippolanjoen latvaosa, erotettiin vesienhoidon 3. kautta varten omaksi vesimuodostumakseen sekä alapuolisesta jokiosuudesta eroavien valuma-alueen ominaisuuksien (tyypitelty Kt -tyyppiin) että kuormituksen takia. Maa-ja metsätalouden vaikutusten ohella alueella on nykyisin
tuotannossa yhteensä yli 500 ha turvetuotantoalueita (yhteensä toiminnassa 5 tuotantoaluetta, joista neljä Kiikunjoen alueella). Vuoden 2013 jälkeen turvetuotannon vesienkäsittelyn tehostaminen kemiallisella käsittelyllä näkyi Kiikunjoessa ja Silmunjoessa veden fosfori- ja humuspitoisuuden pienentymisenä, mutta samalla veden rauta- ja kiintoainepitoisuus kasvoivat. Alapuolisessa vesistössä todettiin myös veden pH- arvojen huomattava vaihtelua ja happamuuspiikkejä, jotka näkyivät erityisesti kalatalousviranomaisen käynnistämän jatkuvatoimisen pH-mittauksen tuloksissa. Silmunjoen Silmunkoskella esiintyneiden rapujen ja taimenkannan häviäminen on yhdistetty havaittuihin veden happamuuspiikkeihin ja kohonneisiin metallipitoisuuksiin. Kemikaloitujen vesien väheneminen mm. tuotantopinta-alan supistumisen takia on parantanut tilannetta alapuolisessa vesistössä, mutta rapu eikä taimen ole palannut Silmunkosken lajistoon. Kiikun-Saveron-Silmunjoen ekologinen tila vuosien 2012-2017 tulosten perusteella on välttävä (biologinen tila-arvio kalaston perusteella jopa huono).
6 Kiikun-Saveron-Silmunjoen alapuolisessa Sippolanjoessa maatalouden kuormitus on suurta ja näkyy
keskisuureksi savimaiden joeksi tyypitellyn jokiosuuden vedenlaadussa ja tilassa. Ekologinen tila-arvio on tyydyttävä. Laihalammin turvetuotantoalue sijoittuu Kosjärveen laskevan Kilonojan valuma-alueelle.
Tuotantoalueelle rakennetun pintavalutuskentän saamisessa toimivaksi vesiensuojelurakenteeksi oli ollut huomattavia vaikeuksia, sillä se oli sijoitettu tuoreeltaan metsälannoitetulle ojitetulle suoalueelle.
Todettiin että luvituksessa on edelleen kehittämistä. Sijainninohjauksen kautta tulisi varmistaa, ettei turvetuotantoa kohdenneta herkille vesille.
Nokeissuolla on kemikalointi käytössä, mutta se ei vaikuta alapuoliseen vesistöön. Luvituksessa pitäisikin nykyistä tarkemmin vielä huomioida alapuolisen vesistön tarpeet ja pohtia mikä on riittävä reduktiotaso vai pitäisikö asettaa pitoisuus ja/tai reduktiovaateet ja voidaanko kemikalointia tarvittaessa edes harkita herkkien taimenkantojen jne. vuoksi jos suunniteltu rakenne ei toimikaan.
Ympäristönsuojelulain vaatimukset ja velvoitteet toiminnanharjoittajalle / Timo Laine, KASELY Timo Laine kertoi Ympäristösuojelulain vaatimuksista ja velvoitteista.
Jos toiminta aiheuttaa pilaantumisen vaaraa niin se vaatii luvan, YSL 27.
Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa vaikutuksista ja hänen tulee ilmoittaa lupamääräysten rikkomisesta. Myös suunnitellut muutokset on ilmoitettava. Raportointi kuormituksista ja tarkkailusta toimitetaan vähintään vuosittain. Raportteja tulee myös pitkin vuotta. Vuosiyhteenvedot tulee tarkastaa valvojien osalta.
Toimittava lupamääräysten mukaisesti.
Jos tulevan veden pitoisuudet pienet, ei pystytä pääsemään luvan mukaisiin reduktioihin. Nyt on siksi haettu pitoisuusvaatimuksia reduktiovaatimusten sijasta tai rinnalle.
Turvetuotanto on tällä hetkellä valvontaluokassa 3 eli valvonta tehdään kolmen vuoden välein.
Lainvastainen tilanne selvityspyyntö, neuvonta ja ohjaus, kehotus, hallintopakko (annetaan määräys tai kielto toimia määrätyllä tavalla, voidaan tehostaa uhkasakolla, teettämisen tai keskeyttämisen uhalla).
Vesiensuojelumenetelmät / Jenni Ojala, KASELY
Jenni Ojala esitteli turvetuotantoalueiden vesiensuojelurakenteita.
Perusrakenteita: sarkaojat, lietteenpidättimet, päisteputket, kokoojaojat, virtaamansäätöpadot ja laskeutusaltaat. Omavalvonnassa kirjattavat perkaukset ja muut huoltotoimenpiteet.
Vesi pitäisi saada sekoittumaan kemikaloinnin jälkeen, jotta kemikaali pääsee vaikuttamaan koko veteen.
Pumppausallas ja selkeytysallas.
Omavalvontaan tulisi tehdä merkintä pumppauksista ja kemikaalimääristä.
Läjitysalueelta takaisin kentälle levitetään sakka. Vapo maisemoi ja tekee penkereitä.
Pintavalutus Omavalvonnassa seurataan että vesi lähtee leviämään eikä synny oikovirtauksia.
7 Kasvillisuuskenttä ja kosteikko läpi vuoden enemmän tai vähemmän vettä. Pintavalutuskentällä ei jää vapaata lammikkotilaa.
Omavalvonnassa seurataan veden levittäytymistä, kasvillisuuden määrää ja penkereiden kuntoa.
Vesienhoidon toimenpiteiden seuranta ja toteutus / Taina Ihaksi, KASELY
Taina Ihaksi esitteli vesienhoidon toimenpideohjelman suunnittelua ja siinä esitettäviä toimenpiteitä turvetuotannon osalta. Tarkoituksena on siis arvioida (kustannusten arviointia varten) se, miten suuri osa kunkin turvetuotantoalueen tuotantopinta-alasta on minkäkin vesiensuojelumenetelmän piirissä vuosina 2022-2027. ELY pystyy tekemään jonkinlaiset arviot todennäköisesti niistä tiedoista, mitkä
toiminnanharjoittajat syöttävät YLVA-järjestelmään. Yksityisten tuottajien osalta on siis erittäin tärkeää saada tiedot tallennettua YLVAan. Vapolta pyydetään omat arviot tilanteesta. turvetuotannon
vesiensuojelun kokonaiskustannuksista kerättävää tietoa voidaan hyödyntää osaltaan myös poliittisessa päätöksenteossa.
Toimenpide Investointi-
kustannus
€/ha
Kuoletus- aika, v
Käyttökustannus,
€/ha/v
1 Vesiensuojelun perusrakenteet* 730 20 104
2 Virtaaman säätö 100 20 8,3
3 Ojittamaton pintavalutuskenttä,
pumppaamalla 2480 20 36 sähköpumppu /
100 aggregaatti 4 Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla 2700 20 36 sähköpumppu /
100 aggregaatti 5 Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaamalla 2600 20 36 sähköpumppu /
100 aggregaatti 6 Ojittamaton pintavalutuskenttä, ei
pumppausta 850 20 14,5
7 Ojitettu pintavalutuskenttä, ei pumppausta 980 20 14,5 8 Kasvillisuuskenttä/kosteikko, ei pumppausta 1020 20 36
9 Kemiallinen käsittely, kesä 4000 20 176
10 Kemiallinen käsittely, ympärivuotinen 4000 20 207
11 Pienkemikalointi, kesä 30 000
€/kpl** 20 100**
12 Pienkemikalointi, ympärivuotinen 30 000
€/kpl** 20 100**
8 13 Kesäaikaisen pintavalutuskentän
muuttaminen ympärivuotiseksi 1800 20 36 sähköpumppu /
100 aggregaatti 14 Kemikaloinnin puhdistusprosessiin ja sen
rakenteisiin liittyvät tehostamistoimet
50000–
100000 €/kpl
Luvassa edellytettyjen toimenpiteiden lisäksi ELYssä arvioidaan, pitäisikö jollakin vesimuodostumalla ryhtyä lisätoimenpiteiseen luvan muuttamiseksi vesienhoidon tavoitteiden vuoksi (hyvää tilaa ei turvetuotannon vuoksi jollakin vesimuodostumalla saavuteta vuoteen 2027 mennessä).
Taina Ihaksi esitteli myös turvetuotannon ohjauskeinoja. Ne ovat lähinnä valtakunnallisia keinoja edistää turvetuotannon vesienhoitoa alueilla.
Ohjauskeinoista keskusteltiin eri yhteyksissä pitkin päivää, esille nousivat etenkin turvetuotannon
sijainninohjaus ja valuma-aluekohtaisen eri maankäyttömuodot huomioivan suunnittelun tärkeys. Puhuttiin myös mahdollisista tuottajien ja viranomaisten välisistä luvanhakuvaiheen ennakkopalavereista,
neuvonnasta ja tiedonvaihdosta.
Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2015-2021 on esitetty kartta turvetuotannolle herkistä vesistöistä ja vastaava kartta laaditaan uuteenkin toimenpideohjelmaan.
Loppukeskustelussa esille nousseita seikkoja:
- Luonnontilaisuusarvioinneissa on tulkinnanvaikeutta. Toiminnanharjoittajan vastuullisuus. Luvan hakija usein pyrkii arvokkaimmille kohteille. Sijainninohjaus ei edelleenkään toimi. Erityisesti suojeltavan lajin pinta-alallisesti laajin esiintymä on yhdellä nyt haettavalla alueella.
- Lupaviranomainen arvioi lopulta aina luvan edellytykset, ei ole ehkä tarvetta ohjata kaavalla.
Maanomistussuhteet vaikuttavat siihen pystytäänkö jollakin alueella turvetta tuottamaan vai ei.
- Tuotantotekniikan todettiin olevan saman tyyppistä aktiivihiilipuolella
- Todettiin ennakkoneuvottelujen tai -tiedonvaihdon olevan tärkeää. Olisi hyvä ottaa eri viranomaiset mukaan keskusteluun ja tuoda ilmi tuotannon reunaehtoja alueilla. Todettiin että tulisi olla riittävät selvitykset, jotta vaikutusten arviointi ja luvitus helpottuu ja nopeutuu.
- Kymenlaakson alueelta on tehty (GTK) selvitys turvemaista ja niiden käyttökelpoisuudesta - mitkä kelpaavat mihinkin tarkoitukseen.
- Vapon näkemys on, että turvetuotantoa ohjataan jo riittävästi eikä uusia velvoitteita enää tarvita. Sektorit ylittävä valuma-alueen kuormitus tulisi tarkastella- turvetuotanto ei yksinään ole aiheuttamassa haittaa.
Kaikkien pitäisi olla mukana vesiensuojelussa.
