5
Revoluutiota vai evoluutiota?
– ajatuksia tieteellisten kirjastojen tulevaisuudesta
Kimmo Tuominen
Ennustaminen on kimuranttia
IFLA-konferenssien otsikoissa sana ”future” on vähintään yhtä yleinen kuin sana ”library”. Kir- jastot etsivät ja luovat tulevaisuuttaan. Eteläkore- alaisten mukaan ne ovat jopa ”tietämysyhteiskun- nan dynaaminen koneisto”. Tulevaisuusskenaari- oita rakenneltaessa ja heikkoja signaaleja haistel- taessa on syytä toivoa, että ennustajina pystym- me Rodzjankon lailla tarkastelemaan ”kaikkia olosuhteita, niin kuin ne kehittyvät”. Viimeisen tsaarin elämänasenne on tietenkin ymmärrettä- vä: muuttumattomuuden ja staattisuuden mant- raa on helppo hokea. Tosiasiat on kuitenkin en- nen pitkää kohdattava: tsaariparka ja tämän per- hekin joutuivat teloituspartion eteen. Tiedonso- siologit pitävät faktan tunnusmerkkinä sitä, et- tei se katoa silmät sulkemalla.
Historiaa tutkimalla voimme oppia paljon tu- levaisuudesta. Toisaalta kuuluisat pieleen men- neet ennustukset osoittavat sen, ettei menneisyy- den projisointi tulevaisuuteen aina toimi. ”Ko- ko maailmassa on markkinoita noin viidelle tie- tokoneelle”, sanoi Thomas Watson vanhempi, IBM:n perustaja, vuonna 1943. Britannian pos- tilaitoksen pääinsinööri Sir William Preece arvioi vuonna 1878, ettei puhelimelle ole tarvetta, sil- lä USA:sta poiketen ”meillä riittää viestipoikia”.
Bill gates ennusti vuonna 2004, että roskaposti- ongelma ratkaistaan parissa vuodessa.
Tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa yh- tä lailla asiantuntijoille kuin visionääriy destään kuuluille yritysjohtajillekin. Tulevaisuudentut- kijoiden teknologiaa koskevista ennustuksista to-
teutuu noin kymmenen prosenttia. Melkoista harha-ammuntaa!
E-kirjavallankumous?
Vähittäisen evoluution lisäksi tapahtuu toisinaan myös revoluutioita: henkisiä ja teknologisia para- digmanmuutoksia, joita on etukäteen vaikea tai jopa mahdoton ennakoida. Vanha teknologia tai palveluratkaisu kuolee, kun syntyy tehokkaampi, käyttäjien odotuksia entistä paremmin tyydyttä- vä tai peräti uusia tarpeita luova innovaatio. Teks- tinkäsittely syrjäytti kirjoituskoneet, höyrylaiva purjealukset, digitaalinen valokuvaus analogisen, henkilökohtainen tietokone tyhmät päätteet…
E-kirjan ja painetun kirjan välillä käydään kir- jastokeskustelussa toisinaan kaksintaistelua, toi- sinaan taas eletään rauhanomaisessa rinnakkain- elossa – kuin YYA-kumppa nuk set konsanaan.
Jonkinlainen kylmä sota ja kilpavarustelukierre kuitenkin on käynnissä: jos mediaan on usko- mista, uusia mullistavia e-kirja-laitteita ja -pal- veluja tulee markkinoille lähes viikoittain. Kir- jastoalalla pysytellään liittoutumattomina ja va- kuutellaan uskoa painetun kirjan katoamatto- muuteen. Merkitsisikö e-kirjainnostus moraalis- ta maanpetturuutta?
Tulevaisuudentutkija David Freyn mukaan e- kirjan lukulaitteet arkipäiväistyvät kuudessa vuo- dessa ja ne tulevat vuonna 2015 maksamaan noin 20 dollaria. Jos kirjatiedostot ovat halvem- pia kuin lukulaitteet, kirjastot ilmeisesti alkavat lainata laitteita yhtä lailla kuin antaa tiedostoja ladattavaksikin.
Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II keskusteli helmikuussa 1917, kaksi viikkoa ennen val- lankumousta, duuman tuolloisen puheenjohtajan, Mihail Rodzjankon, kanssa. Tsaari ei halunnut uskoa Rodzjankon varoituksia. Kun tämä myöhemmin sähkötti vallankumouk- sen alkaneen, tsaarin kerrotaan sanoneen: ”Taas se paksukainen minulle kirjoittaa kai- kenlaista roskaa. Sille minä en edes vastaa.”
6
Freyn ennustus tulevasta e-kirjavallankumouk- sesta vaikuttaa uskottavalta, kun tarkastellaan laa- jempia ja jo nähtävissä olevia mediaympäristön muutostrendejä. Musiikin, elokuvan ja rahan di- gitalisoituminen on aiheuttanut ja aiheuttamas- sa muutoksia esimerkiksi levy kaup pa-, televisio- ja pankkitoimintaan. Latauspohjaisten verkko- palvelujen kehittyminen vähentää lähivuosina enti sestään fyysisten Blu-ray-, DVD- ja CD-le- vyjen myyntiä, vuokrausta sekä lainausta. Kirjan digitali soi tuminen ei voi olla vaikuttamatta eten- kään kir jakauppojen ja kirjastojen toimintamah- dollisuuksiin ja -edelly tyk siin.
Muutoksia käytännöissä ja prioriteeteissa
E-kirjavallankumous vaikuttaa eittämättä kir- jastoalan sisäisiin prioriteetteihin. googlen te- oshaku mahdollistaa jo tällä hetkellä kokoteks- tihaut massadigitoituun kirjamuotoiseen aineis- toon. Monografiatekstiin kohdistuvat tiedonhaut rikastavat käyttäjien mahdollisuuksia: paraskaan inhimillinen sisällönkuvailija ei saa asiasanoituk- sen avulla vangittua kuin osan kirjamuotoisten dokumenttien sisällöllisestä rikkaudesta. Ihmisen tekemää sisällönkuvailua tarvitaan myös vastai- suudessa – indeksointirobotit eivät kykene hah- mottamaan esimerkiksi dokumenttien intellek-
Onnistuuko kirjastoilta loikka tulevaisuuteen? Kuva Pärnun kaupunginkirjaston ulkoseinästä ja sitä koristaneesta mainoksesta. Kuvaaja: Päivikki Karhula
Sukupuutto?
Vaikka futuristit toisinaan povaavat kirjastojen sukupuuttoon kuolemista digitalisoitumisen myötä, en osaa olla huolissani. Tieteelliset kir- jastot ovat edelleen tarpeellinen linkki e-aineis- tojen kaupallisten tarjoajien ja käyttäjäyhteisön välillä: kirjastot ovat osoittaneet tehokkuuten- sa aineiston keskitettyinä hankkijoina ja käyt- töön välittäjinä.
Kirjastoalan asiantuntemusta tullaan tarvitse- maan myös, kun vastaisuudessa rakennetaan kol- laboratorioiksi kutsuttuja uudenlaisia tiedonhan- kinnan ja tiedon muodostuksen ympäristöjä.
Kollaboratoriot ovat ”tutkimuskeskuksia ilman seiniä”, kuten termin keksijä William Wulf sanoi jo vuonna 1993. Kollaboratoriot mahdollistavat entistä jouhevamman tieteenalakohtaisen ja tie- teidenvälisen yhteistyön. Tavoitteena on, että tut- kimusinstrumentit, tutkimusdata ja lähdekirjal- lisuus muodostavat mahdollisimman saumatto- man jatkumon. Uusien tiedon aihioiden kehit- telyn on oltava vapaata ja vaivatonta.
tuaalista tai oppihistoriallista kontekstia – mutta sisällönkuvailun rooli tulee e-kirja-aikakaudella varmasti muuttumaan.
Jos informaatio saapuu sormenpäihin ja kirjas- tonkäyttäjä saa e-kirjan käyttöönsä yhdellä klik- kauksella, kaukopalvelu ja perinteinen lainaus- toiminta vähenevät vastaisuudessa rankasti. Toi- saalta on kuitenkin vaikea uskoa, että digitoin- nin kate muodostuisi täydelliseksi lähivuosikym- meninä. Kirjastojen on edelleen pidettävä huolta paperiperinnöstään ja välitettävä sitä tarvitsijoil- le. Vaikka lainaus väheneekin, neuvontaa ja opas- tusta tarvitaan aina.
Informaatiolukutaidosta digitaaliseen kartografiaan
Neuvonnan ja opastuksen vaativin muoto on ny- kyisin informaatiolukutaidon opetus, jonka koh- deryhmä tieteellisissä kirjastoissa ovat erityises- ti opiskelijat. Kasvatuskeskustelija Marc Pretsky on keksinyt ilmaisun ”diginatiivi” (digital nati- ve), jolla hän puhuu digitaaliseen maailmaan jo
7
syntyessään sosiaalistuneesta sukupolvesta, joka on puuhaillut tietokoneilla koko ikänsä. Digi- taalinatiiveille bitit ovat äidinkieli, kun taas tie- tokoneisiin myöhemmässä ikävaiheessa tutustu- neet ovat joutuneet opettelemaan vieraan kielen, jota he puhuvat loppuikänsä aksentilla.
Mitä opetettavaa meillä maahanmuuttajilla on digitaalisessa kotimaastossa operoiville mediavir- tuooseille? Meidän jäykät aivosolumme ja köm- pelöt sormemme eivät kykene edes yhtäaikaiseen mesettämiseen, wowittamiseen ja saksan epäsään- nöllisten verbien opiskeluun.
Nuorten mediankäyttöä tarkastelevat tutki- mukset ja selvitykset ovat kaukana pretskyläi- sestä ideaalista. Teini-ikäisten informaatiomaa- ilma vaikuttaa litteältä: se koostuu vain tutuis- ta ja turvallisista verkkopalveluista. Kärsimättö- myys ja pikainformaatio korostuvat, eikä tiedon laatua välitetä pohtia.
Meillä on sittenkin sanoma välitettävänä jäl- keemme tuleville. Informaatiolukutaidon ope- tuksessa on keskityttävä kolmiulotteiseen infor- maatiotopografiaan: on puhuttava dokumenteis- ta, niiden tuottamistavoista ja tiedon erilaisista konteksteista.
Teknisen hakukikkailun hallinta on helppoa, eikä Boolen lausekkeita enää kukaan oikeasti tarvitse. Rehellistä on myös paljastaa, että re- feroitukin tieteellinen artikkeli voi olla tavatto- man huono.
Paluu yksinkertaisuuteen?
Futurologi Richard Watson ennustaa laatimas- saan kronologisessa sukupuuttokaaviossa vuosil- le 1950–2050, että Elviksen, Berliinin muurin ja kommunismin jälkeen kuopataan sähköposti vuonna 2012. Eläkkeelle jääminen käy mahdot- tomaksi vuonna 2018 ja kirjastot hylätään yhdes- sä tekstiin pohjautuvan tiedonhaun kanssa vuon- na 2019. Microsoft, Vladimir Putin ja Cher elä- vät vielä kirjastojen jälkeenkin, mutta lopulta jo- pa kaikkivoivan googlen on aika heittää veivin- sä vuonna 2050.
Vaikka Watson on toisaalla ennustanut kirjasto- jen kuolemaa, hänen NowandNext-firmansa on kuitenkin mukana australialaisten kirjastojen tu-
levaisuusskenaariohankkeessa, joka ulottuu vuo- delle 2030. Kiinnostavin Watsonin ja hänen kir- jastonhoitajapaneelinsa hahmottamista vaihtoeh- toisista tulevaisuuksista on nimeltään Hiljainen kevät. Kyseessä on vihreä skenaario Rachel Carso- nin hengessä: ihmiset huolestuvat kotiplaneetan terveydestä ja kulutusvimman kestämättömyy- destä. He hakevat yksinkertaisempia ja kestäväm- piä paikallisia palveluita ja tuotteita. Tätä skenaa- riota luonnehtivat mm. vahvat perhesiteet ja va- paan julkisen tilan arvostus: ”Sammutetaan tur- hat koneet. Eletään vähemmällä ja kierrätetään.”
Hiljaisen kevään aikana netin käyttö vähenee.
Teknologian arvostus laskee eikä digitaalisuus ole muodissa; analogisten ratkaisujen arvo lisääntyy.
Tämä mahdollistaa myös fyysisen kirjan ja kir- jastojen suosion kasvun. Vuoden 2026 bestsel- ler on ”Books and other Things that are Suppo- sed to be Dead”.
Kirjaston tila tulevaisuudessa
Hiljaisen kevään toteutumisen todennäköisyy- destä voidaan olla montaa mieltä. Kirjastotilan eräs funktio on kuitenkin toimia vastapainona verkon aineettomuudelle. Fyysisyyden paluu tu- lee olemaan lähivuosien trendi. Haluamme ta- vata toisiamme kasvokkaisesti; Facebook-ystä- vät, virtuaalimaailmojen avatarit ja videoneuvot- telut eivät riitä. Tarvitsemme kehollisia elämyk- siä ja mahdollisuuksia tehdä konkreettisia asioi- ta. Tahdomme kosketella toisiamme – ilman da- tahansikkaita ja muita kehonjatkeita.
Tuu-tikki sanoo talviunesta vahingossa herän- neellä Muumipeikolle: ”Kaikki on hyvin epävar- maa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” Tule- vaisuudenpelko on hedelmätöntä, eivätkä sivis- tys ja teknologia ole toistensa vastakohtia. Levol- linen valppaus on suositeltava elämänasenne pait- si tsaareille, myös kirjastonhoitajille.
Tietoa kirjoittajasta:
Kimmo Tuominen, YT, palvelujohtaja Eduskunnan kirjasto
email. kimmo.tuominen@eduskunta.fi
&
