58 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 3
kirjallisuuden kokoelmista.
Houkuttelevan näyttelyn ja lukijansa löytävän tietokirjan tekeminen kohtaavat tänä päi- vänä monia haasteita. Tapamme hahmottaa tietoympäristöämme ja tapamme hankkia tietoa käyt- töömme ovat muuttuneet varsin perusteellisesti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kysees- sä on ennen kaikkea tietoympä- ristömme siirtyminen digitaali- seen muotoon ja pesiytyminen internet-maailman loputtomiin kerroksiin miljoonille palvelimil- le ympäri maailman. Myös tieto- ympäristömme visuaalisuus on lisääntynyt nopeasti, mikä näkyy kaikissa medioissa perinteisestä sanomalehdestä alkaen.
Niinpä myös tietokirjan kehi- tys heijastelee tietoympäristöm- me ja työtapojemme muuttumista.
Kuvia, taulukoita, karttoja ja väriä käytetään monin tavoin, joilla kir- jasta tehdään katsetta houkutte- leva. Toisaalta tietokirjojen graa- fisen ilmeen monipuolistumisen seuraus on ollut yhä pienemmäksi käynyt leipätekstin osuus. Tieto- kirjan sisällöllinen ja rakenteelli- nen muuttuminen on siten pienin askelin edennyt kehityskulku, joka heijastelee lukijoiden muuttuneita toimintatapoja sekä tiedon saata- vuuteen ja käytettävyyteen kohdis- tuvia odotuksia. Lukija haluaa, että tietokirja palvelee nopeasti ja vai- vattomasti sekä soveltuu hyvinkin erilaisiin lukutottumuksiin.
Jos edellä kerrottu ymmärre- tään näkemykseksi siitä, millai- nen on hyvä tietokirja tänään, silloin Avartuva maailma täyttää kaikki tämän päivän tietokirjalle asetettavat vaatimukset. Kirja on sujuvaa luettavaa, sillä teksti on huolellista ja kaunista kieltä. Se on
jaettu mielekkäisiin kokonaisuuk- siin, jotka rakentavat johdonmu- kaisesti etenevän tarinan. Runsas kuvitus on kuvamateriaalin eri- laisuudesta huolimatta tasapai- nossa tekstin kanssa ja syventää kerrontaa juuri sopivalla tavalla.
Painopinta on aukeamittain täy- tetty nykyvaatimusten mukaises- ti siten, että lukija voi ongelmitta vaihtaa lukupinnalta toiselle aina halutessaan. Monet kuvat tarjoavat niin paljon sisältöä, että ne toimi- vat luontevina hengähdyspaikkoi- na ja tekevät lukemisesta nautin- nollista.
Näyttelyn tekeminen, Nor- denskiöldin karttakokoelman aar- teiden saattaminen yleisön tutkit- taviksi, sekä hankkeeseen liittyvän upean teoksen kirjoittaminen ja kokoaminen ovat vertaansa vail- la olevia kulttuuritekoja, joista voi vain kiittää kaikkia mukana ollei- ta!
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston maantieteen professori.
Antiikkia suomeksi kuin maailmankielillä
Katariina Mustakallio Paavo Castrén: Uusi Antiikin historia. Otava 2011.
Viime vuosina meitä suomalaisia on hemmoteltu monilla antiikin ja vanhempien aikojen kulttuuria ja yhteiskuntaa käsittelevillä teoksil- la, kuten Kulttuurit antiikin maail- massa (Teos 2009), Uskonnot antii- kin maailmassa (Gaudeamus 2012) ja Lapsuus ja arki antiikissa ja kes- kiajalla (Gaudeamus 2013). Uu-
si antiikin historia eroaa edellisis- tä siinä, että se on yhden tutkijan aikaansaannos, kunnianhimoinen teos, joka kattaa ajallisesti, maan- tieteellisesti ja kulttuurisesti antii- kin historian piiriin kuuluvat il- miöt pronssikaudelta myöhäisan- tiikkiin. Professori Paavo Castrén perustaa teoksensa omiin tutki- muksiinsa ja laajaan lukeneisuu- teensa, mikä myös antaa teokselle lisäarvoa. Näin asiantuntevasti ei monessakaan maassa pystytä ku- vailemaan ja analysoimaan antii- kin kulttuuria yli tuhannen vuoden perspektiivillä. Teos on tärkeä kult- tuuriteko, nyt opiskelijat voivat tu- tustua Välimeren varhaisvaiheisiin suoraan suomenkielellä!
Teos on rakennettu kronolo- gisesti ja erottuu näin aiemmista teoksista, jotka ovat käsitelleet an- tiikin kreikkalaisen ja roomalaisen kulttuurin erikseen. Pyrkimykse- nä on nähdä Välimeri kulttuuri- alueena, jossa esimerkiksi Kreikan orientalisoiva aika nivoutuu vas- taaviin Etrurian ja Latiumin kau- siin ja hellenistinen vaihe Rooman keskitasavallan aikaan. Rooman keisariaika käsitellään kuitenkin tradition mukaisesti keisareittain
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 3 59 ainoana poikkeuksena Kirkkoisät
ja yleiskatsaus myöhäisantiikin eri- tyispiirteisiin.
Uusi antiikin historia puoltaa nimenä paikkaansa juuri teok- sen rakenteen kannalta. Legendo- jen ja tarinoiden ystävänä voi kui- tenkin iloiten panna merkille, että myös antiikin kirjalliselle traditiol- le annetaan teoksessa tilaa. Muka- na ovat niin Rooman kuninkaisiin liittyvät kertomukset kuin hyveitä ja paheita kuvaavat esimerkkitari- natkin. Huomiota kohdennetaan kuitenkin myös taloudellisille ja kulttuurisille muutoksille antiikin maailmassa. Eri teollisuuden alo- jen ja rakennustoiminnan laajuus nousee varsinkin Rooman osal- ta esiin.
Paitsi kirjallista aineistoa, teok- sessa esitellään myös antiikin mo- numentteja, kuten keisari Augus- tuksen Rauhan alttari. Visuaalinen kulttuuri ei sen sijaan – ja vastoin tämä hetken tutkimusbuumia – saa vastaavaa keskeistä ja läpitunkevaa huomiota, vaikka teoksessa tähän puoleen viitataankin useassa koh- taa. Jos teos olisi taitettu toisella tavoin ja kuvat olisi voitu sijoittaa tekstiyhteyteensä, vaikutelma olisi voinut olla toinen.
Teoksessa on kiitettävästi tie- toikkunoita, joissa tarkastellaan mielenkiintoisia ilmiöitä tai yksi- tyiskohtia tietoiskun tapaan. Niis- tä paljastuu tiivistetysti mm. etrus- kien kielen ominaispiirteet, lapsen asema antiikin Roomassa ja roo- malaisen oikeuden erityispiirteet.
Kirkkoisien tarkempi esittely on perusteltu kristillisen tradition laa- jan ja pitkäaikaisen kulttuurivaiku- tuksen vuoksi. Kristinuskon sisäl- lä tapahtuneiden opillisten kiisto- jen esittely puoltaa paikkaansa, sil- lä niillä oli merkittäviä vaikutuksia
myöhempään historiaan. Kaiken kaikkiaan Castrénin Uusi antiikin historia on aarreaitta antiikin opis- kelijoille, harrastajille ja tutkijoille.
Se ei ole hukannut juuria, vaikka on omaksunut uusia tapoja lähes- tyä kohdettaan.
Kirjoittaja on dosentti ja yliopistonleh- tori Tampereen yliopistossa.
Huutomerkki kahden paradigman välillä
Bo Lönnqvist Jukka Relas: Valta, tyyli ja tila. Keisarien ja presidenttien residenssi Helsingissä 1837–1940.
Suomen Muinaismuistoyhdistys 2013.
Esinehistoriaa käsittelevänä tutki- muksena Jukka Relaksen työ on osa laajempaa intressiä, joka on kukois- tanut viimeisen 30 vuoden aikana.
Aftefaktien tutkimuksen näkökul- ma on huomattavasti laajentunut vain ulkonaisiin piirteisiin koh- distuvasta tutkimuksesta ja teore- tisoitunut mm. ranskalaisen An- nales-koulukunnan ja esim. aika- kauskirja Historische Anthropolo- gien (1993) perustajan Richard van Dülmenin1 sekä Etienne Francois ja Hagen Schulzen ansiosta.
1 Esim. Erfindung des Men- schen. Schöpfungsträume und Körperbilder 1500–2000 (1998); Entdeckung des Ich.
Die Geschichte der Individua- lisierung von Mittelalter bis zur Gegenwart (2001); Macht des Wissens. Die Entstehung der modernen Wissenschaftsge- sellschaft (2004).
Aineellista kulttuuria analysoi- daan osana mentaliteetin eli kä- sitysmaailman transformaatiota.
On osoitettu, että esineiden paikka kulttuurissa on olennainen osa ih- misten sosiaalista kommunikaatio- ta, toimintastrategioita ja ymmär- tämismalleja, sekä kollektiivisella että yksilöllisellä tasolla. Esimer- kiksi keräily tai sisustaminen tar- joaa lukuisia esimerkkejä siitä, mi- ten esineet saavat vuorovaikutuk- sen kautta mm. symbolisen merki- tyksen. Esine kertoo omistajan tai käyttäjän arvomaailmasta ja arvo- vallasta. Esineiden uudet funktiot siirtävät ne alkuperäisestä käyttö- tarkoituksesta toisenlaisiin merki- tysyhteyksiin. Olennaisesti tietoa ja taitoa omaavat artefaktit vahvista- vat lahjoina statussuhteita ja valtaa.
Näkökulma merkitsee, että aineel- lista kulttuuria arvioidaan uudel- la tavalla, esim. muutoksen sym- bolisena, merkitystä luovana pro- sessina.
Tutkimuskenttä on laaja ja as- pektit hyvin erilaisia. Yhteiskunta- ihanteet tuottavat alituisesti uutta, vapauttavaa esinekulttuuria, mutta samanaikaisesti esineellinen perin- tö vangitsee myös katsetta ja käyt- täytymistä. Puhutaan ”esineiden sosiaalisesta elämästä”, ”kulttuu- rin anatomiasta eli ruumiillistumi- sesta ja ulkonäöstä”, ”kulutuksesta tavaroiden, merkkien maailmana”,
”paikalliskulttuurin konservoin- nista ja kulisseista”, ”mausta ja val- lasta modernin asustamisen ilmen- tymänä” sekä ”esineiden identitee- teistä ja biografiasta”.
Kaikki mainitut näkökulmat ovat löydettävissä myös Relaksen teoksen epistemologisesta kon- tekstista. Tunnusomaista on tie- teellis-teoreettisesti orientoituvan tutkimuksen erkaantuminen his-
