Antiikin nimistöä näkymä

56

torian tutkijaksi.

Suomalaisen historiankirjoi- tuksen historiaan Ylikankaan teos tuo kiinnostavan kuvan tästä ajas- ta. Ylikangas on kertonut (Helsin- gin Sanomat 25.9.2014) päättävän- sä tutkijanuransa tähän kirjalliseen testamenttiin: ”On annettava tilaa nuoremmille”.

Kirjoittaja on historian professori Itä- Suomen yliopistossa.

Antiikin nimistöä

Reallexikon für Antike und Christentum. Sachwörterbuch zur Auseinandersetzung des Christentums mit der antiken Welt. Sonderdruck aus Band XXV.

Anton Hiersemann 2013.

Antiikin kirjallisuuden ja kulttuu- rin harrastajalle on tuttua, miten kreikkalaisilla oli vain yksi nimi, esimerkiksi Platon, mutta rooma- laisilla miehillä kolme, kuten Mar- cus Tullius Cicero (etu-, suku- ja li- sänimi) ja naisilla ainakin varhai- sempina aikoina tyypillisesti yk- si nimi, esimerkiksi Tullia. Mutta tilanne oli itse asiassa paljon mo- nimutkaisempi, jos huomioon ote- taan isännimet, pilkkanimet, hellit- telynimet (Cicero käytti rakkaas- ta Tullia-tyttärestään nimimuotoa Tulliola) ja sodassa saavutetun voi- ton johdosta (Africanus) saadut li- sänimet sekä ajan myötä, kohti myöhäisantiikkia ja kristillistä ai-

kakautta, tapahtuneet muutok- set. Nimistöntutkimuksesta onkin muodostunut merkittävä antiikin- tutkimuksen osa, sillä nimistä ja ni- mikäytännön muutoksista avautuu monenlaisia kulttuuri- ja sosiaali- historiallisia sekä etnografisia (ku- ten juutalaisten ja muiden Väli- meren itäosien kansojen merkitys Kreikassa ja Roomassa) näköaloja.

Sen jälkeen kun Iiro Kajanto (1925–97, latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden professori Helsin- gin yliopistossa 1967–92) julkaisi vuonna 1965 perustavanlaatuisen tutkimuksensa The Latin Cognomi- na, nimistöntutkimuksesta (ja sii- hen läheisesti liittyen epigrafii- kasta) on papyrologian ohella tul- lut suomalaisen antiikintutkimuk- sen merkittävin ja kansainvälisesti tunnetuin alue. Tutkimusalueen – nimistöntutkimus ja epigrafiikka – johtavaksi edustajaksi Kajannon jälkeen on noussut Heikki Solin, jo- ka on julkaissut valtavan tieteelli- sen tuotantonsa, monografioita ja artikkeleita, suvereenisti niin sak- saksi ja englanniksi kuin italiaksi ja ranskaksikin, eli siis kaikilla nykyi- sen antiikintutkimuksen keskeisil- lä kielillä.

Antiikin nimistön tutkimuk- sen tähänastiset tulokset Solin on summannut arvostettuun tieto- sanakirjaan Reallexikon für Anti- ke und Christentum kirjoittamas- saan artikkelissa. Vaikka kyseessä on tietosanakirja-artikkeli, se olisi

”tavalliseksi” kirjaksi painettuna ja esityksessä käytetyt runsaat lyhen- teet avattuina hyvinkin pienen mo- nografian mittainen.

Lyhyen johdannon jälkeen So- lin käsittelee erikseen kreikkalai- sia, roomalaisia ja kristillisiä ni- miä. Hän esittää selkeän klassifi- oinnin erityyppisistä nimistä sekä

siitä, miten ne on muodostettu ja yleensä, mistä nimiä on saatu (esi- merkiksi miehuuteen, maineeseen, hurskauteen tai vaikka kalenteriin liittyvät nimet). Latinalaisista lisä- nimistä (cognomina) Solin on esit- tänyt 16-kohtaisen klassifioin- nin niiden lähtökohdan mukaan.

Naisten ja orjien nimet ovat saa- neet omat lukunsa.

Solinin esityksessä on lukuisia kiinnostavia näkökohtia, joista tä- hän voidaan poimia vain muuta- mia. Useista artikkelin kohdista havainnollistuu, miten merkittä- vää aineistoa nimet tarjoavat etnis- ten kysymysten tarkastelemiseksi.

Solin muistuttaa, miten muut kuin kreikkalaiset ja roomalaiset nimet olivat enimmäkseen etnisesti rele- vantteja ja kertoivat kantajansa et- nisestä alkuperästä. Suosituin see- miläinen nimi lännessä oli Mal- chio. Idän ja lännen vuorovaiku- tusta puolestaan osoittaa se, että Aleksanteri Suuren itään suuntau- tuneen sotaretken jälkeen Isis-ju- malattaren nimeen pohjautuvat ni- met yleistyivät (Isigenes, Isidoros).

Nimien periytymisestä suvus- sa tarjoaa esimerkin tunnettu tra- gediankirjoittaja Euripides. Hänen isänsä oli nimeltään Mnesarkhos ja hänen kaksi ensimmäistä poikaan- sa olivat nimeltään Mnesarkhides ja Mnesilokhos, kun taas kolman- nella pojalla oli kirjailijan oma nimi Euripides; myös yhdellä kirjailijan veljenpojalla oli nimenä Euripides.

Kreikkalaisten lisänimien alalajin muodostavat pilkkanimet, kuten Iros, joka Homeroksen Odyssei- assa esiintyy kerjurin nimenä (oik.

”herra Iris”).

Roomalaisilla oli nähtävästi et- ruskien perintönä aluksi vain yk- si nimi, kuten voidaan päätellä esi- merkiksi sinänsä paljon tieteellis-

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 3 / 2 0 1 5

57

sanotusta Fibula Praenestinasta (Praenesten solki), jossa esiintyy teksti Manios med fhefhaked Nu- masioi (klassisella latinalla Manius me fecit Numerio, Manius teki mi- nut Numeriukselle). Kun rooma- lainen nimisysteemi sittemmin ke- hittyi paljon monimutkaisemmak- si, on kiinnostavaa, että etunimien määrä jäi suhteellisen vähäiseksi.

Myöhemmän tasavallan aikana suo- situimmat etunimet olivat Gaius, Lucius, Marcus, Publius ja Quintus.

Kuten latinan alkeiskurssinkin suo- rittaneet muistavat, nimet esiintyvät teksteissä lyhenteinä.

Omalaatuisena tapauksena voi- daan pitää vapautettujen orjien ni- menmuodostusta. Esimerkiksi Ci- ceron sihteerinä toimi Tiro, mutta vapautuksensa jälkeen hänen koko nimensä tuli kuulumaan isäntänsä mukaan M. Tullius M. l. Tiro (Mar- cus Tullius Marci libertus [Marcuk- sen vapautettu] Tiro). Oman ryh- mänsä muodostavat niinsanotut nomina artis, kuten taiteilijoiden ja gladiaattoreiden nimet. Nämä- kin tarjoaisivat aihetta myös laa- jemmalle esitykselle, kun mieleen muistuu roomalaisten näyttelijöi- den kreikkalaisia nimiä, kuten Ai- sopos ja Metrobios. Kaunokirjalli- suudessa esiintyvistä nimistä So- lin muistuttaa tapauksista, joissa kirjailijan käyttämät nimet tuli- vat yleisempään käyttöön. Sellaisia olivat Petroniuksen romaanisanka- reiden nimet Ascyltus ja Encolpius.

Juutalaisista ja kristillisistä yh- teyksistä tunnetuista nimistä Solin tarkastelee Petrus-, Paulus- ja Io- hannes-nimiä. Esimerkiksi Petrus näyttää olleen käytössä Roomassa jo kolmannen vuosisadan ensim- mäisellä puoliskolla (jKr.) nimen- omaan kristityillä. Petrus-nimestä

Solin on julkaissut myös suomen- kielisen artikkelin (Teologinen Ai- kakauskirja 2/1985). Kristillisistä nimistä Solin käsittelee myös useita sellaisia, joissa on mukana jumalaa (deus, theos) merkitsevä sana, ku- ten Adeodatus (”Jumalan antama”) tai Quodvultdeus (”Mitä Juma- la tahtoo”). Samoin Solin on mai- ninnut esimerkiksi sapatti-sanas- ta muodostetun Sabbatius-nimen.

Solinin ja Kajannon ohella an- tiikin nimistön tutkimusta ovat Suomessa harjoittaneet, kuten ar- tikkelin runsaista kirjallisuusviit- teistä ilmenee, myös Mika Kajava ja Olli Salomies. Olisi toivottavaa, että esimerkiksi juuri Solinin laa- jan tietosanakirja-artikkelin poh- jalta julkaistaisiin myös suomen- kielinen esitys antiikin nimistä ja niistä avautuvista näköaloista.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ylei- sen kirjallisuustieteen professori.

Nokkela opas orjanpitoon

Marcus Sidonius Falx ja Jerry Toner: How to manage your slaves. Profile Books 2014.

Roomalainen ylimystöherra Mar- cus Sidonius Falx on kartuttanut omaisuuttaan keisarin sotaretkillä, ja hänellä on laajat tilukset Cam- paniassa ja Afrikassa. Hän omistaa lukuisia orjia, joita suvussa on pi- detty sukupolvien ajan. Koska hän tuntee aiheen hyvin, hän haluaa välittää näkemyksensä nykyajassa eläville lukijoille. Nämä barbaarit tavoittaakseen hän on palkannut kommentaattorikseen antiikin-

tuntija Jerry Tonerin Cambridgen yliopistosta. Toner selittää ja täy- dentää lähteillään Falxin havainto- ja Rooman keisariajan parilta en- simmäiseltä vuosisadalta.

Falxin maailmassa orjat ovat ta- saveroisesti vailla oikeuksia, mutta kohtaloa ohjaavat orjan tausta ja se, mitä hänellä teetetään. Työ kau- pungissa on vaihtelevampaa, kevy- empää ja sosiaalisempaa kuin maa- seudulla. Raskas maatyö kuluttaa, joten tuoton maksimointi vaatii omistajalta harkintaa. Orjien mää- rästä päätettäessä on otettava huo- mioon myös tilakoko ja viljeltävät lajikkeet, mistä Cato on kirjoitta- nut Falxin mielestä oivaltavasti.

Kustannuksia laskiessa on muis- tettava, että on nousukasmaista pi- tää selvästi liikaa orjia.

Orjan hinta riippuu saatavuu- desta ja ominaisuuksista. Voitok- kaat sodat laskevat hintoja, ja hy- lättyjä vauvoja saa aina. Itseään or- jaksi kaupittelevia velkavankeu- teen joutuneita Falx välttää. Hän kehottaa tarkastamaan tavaran huolellisesti riippumatta siitä, ke- neltä ja mihin tarkoitukseen or- jansa ostaa. Erityisesti on katsas- tettava hampaat, sukuelimet ja li- havuuskunto. On myös pohdittava ostaako uuden vai käytetyn, koti- kasvatetun vai kaapatun – yksi on työläämpi, toinen kalliimpi, lisäksi sisäänajo koettelee kärsivällisyyttä.

Tärkeintä on vaihtelu: jos orjilta puuttuu yhteinen kieli, ne juonit- televat vähemmän ja oppivat nope- ammin latinaa. Lisäksi tiedetään, että eri heimot sopivat eri tehtä- viin: egyptiläisistä pojista tulee kel- po lemmikkejä, kun taas germaa- neja moititaan karkeiksi uhkape- lureiksi. Kauppiaan takahuonees- ta saattaa löytyä herkkuja, mutta niiden virheistä on vaikea valittaa.