Jokaiselle jotakin
Klaus Kultti Professori
Helsingin kauppakorkeakoulu
Frontiers of Research in Economic Theory.
The Nancy L. Schwartz Memorial Lectures, 1983–1997.
Eds. Donald P. Jacobs, Ehud Kalai and Morton I. Kamien.
Cambridge: Cambridge University Press, 1998. 274 pp.
ISBN 0-521-63222-6, 0-521-63538-1.
N
ancy Schwartz oli ensiluokkainen taloustie- teilijä ja ensimmäinen vakinaiseen professuu- riin nimitetty nainen Kellogissa Northwester- nin yliopistossa (Kellogg Graduade School of Management of Northwestern University).Hän oli Kellogissa vuodesta 1970 vuoteen 1981, jolloin hän kuoli. Hänen yhteistyökump- paninsa Morton Kamien esittelee hänen uran- sa ja saavutuksensa huolellisesti, ja ilman tur- hia kehuja, kirjan ensimmäisessä luvussa.
Pääosa kirjasta koostuu neljäntoista kuului- san taloustieteilijän luennosta tai esityksestä.
Aiheilla ei ole muuta yhteistä kuin se, että ne ovat suunnattuja yleisölle joka on kiinnostunut talousteoriasta. Muutamassa tapauksessa vah- va teoreettinen pohja on edellytys luennon seu- raamiselle tai esitettyjen näkökohtien arvosta- miselle. Suurin osa niistä on kenen tahansa ai- heesta kiinnostuneen luettavissa.
Hugo Sonnenscheinin luento taloudellisista kannustimista on lähes alkeistasoa. Hän lähes- tyy aihetta julkishyödykettä, katuvalaistusta, käsittelevän esimerkin avulla. Kyse on siitä, joh- taako itsekäs käyttäytyminen preferenssien vää- ristämiseen ja tehottomuuteen. Yleensä näin
ajatellaan käyvän, kun ihmisiltä kysytään kuin- ka paljon he arvostavat katuvalaistusta ja sitten edellytetään että he maksavat siitä arvostuksen- sa mukaisesti. Rationaaliset talousyksiköt väit- tävät, että eivät saa paljonkaan hyötyä toivoen muiden maksavan puolestaan. Täysin vastak- kainen näkemys ongelmaan on, että jos suun- nitelma valaistuksen rahoittamiseksi on epäop- timaalinen ryhmä talousyksiköitä voi ehdottaa parempaa suunnitelmaa, jonka jokainen hyväk- syy. Ja niinpä mitään ongelmaa ei olekaan.
Sonnenschein kiinnittää huomionsa siihen, että näiden kahden näkemyksen välillä on iso tutkimaton alue. Ihmiset pystyvät suunnittele- maan mekanismeja, jotka kannustavat yhteis- toimintaan ja preferenssien rehelliseen paljas- tamiseen. Hän esittelee, miten erilaisia meka- nismeja voidaan käyttää preferenssien paljasta- miseen ja minkälaisia ongelmia niihin liittyy.
Lisäksi hän näyttää, että on olemassa rajat sen suhteen mitä voidaan saavuttaa ja että yksityi- nen informaatio on keskeinen tekijä näiden ra- jojen määräytymisessä.
Menahem Yaari tarkastelee päätösteoriaa, erityisesti odotetun hyödyn teoriaa, riskin val-
litessa. Hänen lähtökohtansa on yleinen näke- mys, jonka mukaan odotetun hyödyn maksi- moinnista poikkeava käyttäytyminen luo talou- teen arbitraasimahdollisuuksia. Tätä argument- tia (joka tunnetaan englanniksi nimellä Dutch book) voidaan käyttää vaihtoehtoisena perus- teluna odotetun hyödyn teorialle. Yaari näyt- tää, että ajatus on epäilyttävä, koska myös sel- laiset talousyksiköt jotka käyttäytyvät ikään kuin maksimoisivat odotettua hyötyä ovat alt- tiita arbitraasille. Tämän osoittamiseksi Yaari käy läpi useita monimutkaisuudeltaan vaihte- levia arpajaistilanteita. Esityksen seuraaminen helpottuu huomattavasti, jos lukija malttaa käyttää kynää ja paperia.
Robert Aumannin luento on petollisen epä- teknisen oloinen. On vaikea arvioida, kuinka paljon lukijat jotka eivät tunne sen formaalia taustaa saavat esityksestä irti. Aihe on vanha ja toistuva, nimittäin standardien rationaalisuus- oletusten heikentäminen. Kyse on siis rajoite- tun rationaalisuuden (bounded rationality) ai- hepiiristä. Aumannin mukaan alasta ei ole ylei- sesti hyväksyttyä näkemystä ja melkein minkä poikkeaman tahansa voidaan sanoa kuuluvan rajoitetun rationaalisuuden piiriin. Hän pohtii muutamia tähän liittyviä seikkoja painottaen evolutionääristä lähestymistapaa ja erityisesti evolutionääristä peliteoriaa. Esitys ei ole erityi- sen syvällinen ja saattaapa lukija jäädä ihmet- telemään, mikä sen keskeisin sanoma on.
Robert Lucas välttelee onnistuneesti for- maalia koneistoa esityksessään. Hän käsittelee taloudellista kehitystä ja esittää aluksi paljon eri maihin liittyvää tilastoaineistoa. Aineiston laa- juudesta huolimatta käy selväksi, että taloudel- lisen kehityksen ymmärtämiseksi tarvitaan teo- riaa. Varsinkin kun neoklassinen kasvuteoria ei ole konsistenttia empiiristen havaintojen kans- sa. Lucas ryhtyykin pohtimaan millainen olisi
(siis ei vielä olemassa oleva) parempi teoria, joka olisi konsistenttia faktojen kanssa. Hänen esityksensä on oikein mukava luettavaa, vaik- ka se tuntuukin olevan taloustieteen tutkimuk- sen rajojen toisella puolen.
Riskin ja knightiläisen epävarmuuden erois- ta kertoo Truman Bewley. Esityksen täydelli- nen ymmärtäminen vaatii mittateorian ja tilas- tollisen päättelyn tuntemusta. Knightiläisen epävarmuuden käsite edellyttää preferensseil- tä kahta ominaisuutta: Preferenssien epätäydel- lisyyttä eli sitä että päätöksentekijä ei pysty ver- tailemaan kaikkia arpajaisia sekä niin sanotun status quon persistenttisyyttä eli sitä että pää- töksentekijä ei hevillä hylkää status quota. Bew- ley näyttää millainen yhteys vallitsee knightiläi- sen epävarmuuden ja klassisen tilastotieteen luottamusvälien välillä. Lopuksi hän soveltaa knightiläistä epävarmuutta markkinaympäris- töön ja näyttää kuinka se voi aiheuttaa mark- kinahäiriöitä (market failure).
Myös Reinhard Selten aihe on evoluutio eri- tyisesti oppimisen ja taloudellisen käyttäytymi- sen kannalta. Hänen esityksensä on puettu se- pitteellisen keskustelun muotoon, jossa keskus- telijoita ovat bayesiläinen, taloustieteilijä ja pu- heenjohtaja. Keskustelun aihe on ihmisen käyt- täytyminen. Välillä keskusteluun puuttuvat kommentoijat, joita ovat eksperimentalisti, adaptionisti, populaatiogeneetikko ja naturalis- ti. Selten laittaa osapuolet väittelemään erilais- ten sopeutumismekanismien nopeudesta. Lop- putulos on, että ihmisten taloudellinen käyttäy- tyminen ei ole johdettavissa yksinomaan bio- logiasta. Tarvitaan paljon eksperimentaalista tutkimusta sekä iso joukko erilaisia teorioita, joista kunkin soveltamisala on perin rajallinen.
Seltenin tyyli kirjoittaa on lukijaystävällinen, mutta kirjoituksen muoto tuntuu jo hieman elähtäneeltä. Kuvitteellisten keskustelijoiden
käyttö saattaa myös häiritä sanomaa, sillä on niin paljon helpompi ajatella stereotypioita kuin argumentteja.
Vernon Smithin nautittava esitys kokeelli- sesta taloustieteestä muistuttaa, mistä perspek- tiivistä teoreettista tutkimusta pitäisi arvioida.
Hänen keskeinen sanomansa on, että vaikka ihmiset eivät usein ratkokaan ongelmia teorian mukaisesti heidän käyttäytymisensä on silti konsistenttia teorian ennustusten kanssa. Kes- keinen teorian ennustushan on, että ihmiset reagoivat kannustimiin. Smith käsittelee usei- ta esimerkkejä. Muun muassa ei-yhteistoimin- nallisessa peliteoriassa Smith korostaa eroa jul- kisen tiedon (common knowledge) ja julkisen informaation (common information) välillä.
Hän painottaa, että kokeellinen taloustiede on nuori tieteenlaji ja että monet sen tulokset ovat herkkiä koejärjestelyille. Lopuksi hän pohtii kokeellisen taloustieteen hyödyllisyyttä poli- tiikkatoimenpiteiden suunnittelun kannalta.
Gary Becker toteuttaa odotukset ja käsitte- lee tapoja (habits) ja addiktiota. Aluksi hän sel- vittää kuinka rationaalinen päätöksentekijä saattaa addiktoitua. Esityksen keskeisessä osas- sa hän käsittelee riippuvuutta aiheuttavien hyö- dykkeiden kysynnän herkkyyttä hintojen ja va- rallisuuden suhteen. Becker korostaa lyhyen ja pitkän aikavälin herkkyyseroja, jotka saattavat olla suuret. Vieläkin suuremmat saattavat olla yhteiskunnalliset vaikutukset, kun kyseessä ovat huumeiden tai työetiikan kaltaiset asiat. Esitys päättyy spekulaatioihin preferenssien muodos- tumisesta ja sitoutumismahdollisuuksista.
Becker väittää, että koska preferenssit, perin- teet ja tavat määräytyvät menneiden valintojen perusteella, eivätkä siten kuulu päätöksenteki- jän valintajoukkoon, sitoutumisen tulevaan käyttäytymiseen pitäisi olla vähemmän ongel- mallista kuin talousteoriassa nykyään ajatellaan.
Peter Diamond pohtii ajankohtaista aihetta so- siaalivakuutuksista ja eläkkeistä. Aluksi hän osoittaa, että yksityistä sosiaalivakuutusta tar- vitaan. Sitten hän muistuttaa mieliin tyypilliset vakuutusmarkkinoita vaivaavat ongelmat eli moraalikadon, haitallisen valikoitumisen ja va- kuuttamattomat riskit. Ensimmäinen näistä vaikuttaa aika vähäiseltä ongelmalta, koska ei liene suurta odottamatonta vaaraa sen suhteen, että vakuutettu ryhtyy harrastamaan aktiviteet- teja jotka pidentävät hänen elinikäänsä. Mutta saattaa käydä niin, että vakuutettu haluaa eläk- keelle odotettua aikaisemmin, mikä johtaa sii- hen, että markkinoilla tarjotaan ainoastaan osittaista vakuutusta. Diamondin mielestä täs- tä löytyy peruste julkisen vallan sekaantumisel- le asioihin eli julkiselle vakuutukselle, koska julkinen valta pystyy parhaiten monitoroimaan talousyksiköiden tuloja.
Haitallinen valikoituminen on sitten selvästi ongelmallisempaa kuin moraalikato, koska ne jotka odottavat elävänsä pitkään hankkivat enemmän vakuutusta kuin ne jotka odottavat elävänsä lyhyen aikaa. Tämän seurauksena va- kuutusyhtiöt pyrkivät luokittelemaan ihmiset eri kategorioihin. Tämä taas luo uuden riskin, jota vastaan halutaan vakuutusta. Ihmisethän eivät työuransa aikana tiedä mihin luokkaan he myöhemmin joutuvat. Jälleen Diamond näkee, että julkisen vallan toimille on tarvetta.
Lopuksi Diamond pohtii aggregaattiriskin ongelmia. Koska sitä vastaan ei voi hankkia va- kuutusta, ongelma kulminoituu siihen kuka ris- kin kantaa. Hän käsittelee kolmea sosiaaliva- kuutusjärjestelmää: Chilen yksityistettyä järjes- telmää, pay-as-you-go -järjestelmää, ja Yhdys- valtain järjestelmää. Kaikkien välillä on selkei- tä eroja, jotka näkyvät niiden tehokkuudessa.
Diamondin aihe ei ehkä vaikuta kaikkein jän- nittävimmältä, mutta kyseessä on valtava kysy-
mys, joka täytyy jollakin lailla ratkaista. Ennen kaikkea Diamond osoittaa, että selväjärkinen taloustieteeseen perustuva ajattelu on perin hyödyllistä ongelmaa pohdittaessa.
Robert Wilson luennoi yksityisen informaa- tion merkityksestä neuvotteluissa. Hänen läh- tökohtansa ovat teoriasta tutut signalointi- ja seulontamallit, joita käyttäen hän tutkii kahta merkittävää tosielämän ilmiötä: oikeusproses- seja ja lakkoja. Teoreettisesti kyse on neuvot- teluista (bargaining) epätäydellisen informaa- tion tapauksessa. Wilsonin esitys on esimerkil- lisen sujuvaa ja hän onnistuu selittämään mel- ko vaikeat asiat täysin ilman formalismia. Hä- nen perusajatuksensa on tulkita erilaisia käy- täntöjä ja instituutioita, jotka liittyvät neuvot- teluihin oikeudellisissa ongelmissa tai työelä- män suhteissa, joko signalointina tai seulonta- na. Veikkaan, että sekä alaan perehtyneet että täysin noviisit nauttivat Wilsonin esityksestä.
Roy Radner tutkii yrityksiä, mutta hänen näkökulmansa on yritysten hengissäpysyminen ei voitonmaksimointi. Hengissäpysyminen voi olla järkevä tavoite, kun taloudessa on epävar- muutta ja markkinat ovat epätäydelliset, kos- ka tällöin voiton käsite ei ole hyvin määritelty.
Radner käyttää uhkapelaajan perikatomallia (gambler’s ruin) tutkiakseen mallin ennustuk- sia kun hengissäpysyminen on yrityksen tavoi- te. Esitys on melko tekninen, koska hän käyt- tää niin sanottuja kontrolloituja additiivisiä dif- fuusioprosesseja. Vaikka Radner panostaa heuristiseen esitystapaan, pelkään että hänen luentonsa ei avaudu helpolla lukijalle, jolla ei ole vahvaa teoreettista taustaa. Yleisesti ottaen Radnerin aihepiiri kuuluu kirjallisuudenlajiin, jossa talousyksiköt käyttäytyvät epäoptimaali- sesti ja pärjäävät silti markkinaympäristössä.
Radnerin päätulos on, että joskus yritykset, jot- ka yrittävät pysyä hengissä, saattavat selvitä
mielivaltaisen pitkään kun taas voittoa maksi- moivat yritykset joutuvat konkurssiin varmasti äärellisessä ajassa.
Nancy Stokeyn luento käsittelee sosiaalista liikkuvuutta. Heti alkuun hän tekee selvän eron epätasa-arvon ja liikkuvuuden välillä;
seikka joka yleensä hämärtyy vähemmän tie- teellisessä keskustelussa. Hän esittelee varhai- sempaa aihetta koskevaa tutkimusta ja osoittaa vakuuttavasti, että niissä on ilmeisiä puutteita.
Sosiaalinen liikkuvuus näyttääkin olevan Yh- dysvalloissa paljon uskottua vähäisempää. Sto- key onnistuu antamaan selvän kuvan liikku- vuutta koskevan tutkimuksen peruslähtökoh- dista ja viimeaikaisista tuloksista. Esityksen toi- sessa osassa Stokey pohtii syitä sosiaalisen sta- tuksen pysyvyydelle. Hän argumentoi sen puo- lesta, että pikemminkin kuin peritty omaisuus lasten henkinen pääoma on keskeinen selittä- vä tekijä. Lopuksi Stokey pohtii koulujen laa- dun vaikutusta ja sen mittaamisen vaikeutta.
Stokeyn aihe on perin tärkeä ja kiinnostava ja hän onnistuu erittäin lukijaystävällisesti esit- tämään sekä empiiristä että teoreettista tutki- musta.
Kirjan viimeisessä luvussa David Kreps poh- tii dynaamisen päätöksenteon ongelmia. Hän aloittaa alkeista esitellen useita esimerkinomai- sia päätöstilanteita, joissa päätöksentekijän in- formaation aste vaihtelee. Näihin perustuen hän näyttää, kuinka päätöksenteko dynaami- sessa maailmassa poikkeaa suuresti standardis- ta staattisesta päätösteoriasta, jota hän kutsuu hyperrationaaliseksi. Kreps esittelee lyhyesti empiiristä materiaalia dynaamisesta päätöksen- teosta ennen kuin käy asian kimppuun teoreet- tisesti. Esitys monimutkaistuu kertaheitolla, kun hän ryhtyy vertaamaan kahta dynaamista mallia, joissa päädytään eri johtopäätöksiin.
Lisäksi hän käsittelee esimerkin dynaamisesta
päätösongelmasta. Hieman poukkoilevan esi- tyksen lomassa hänen keskeinen ajatuksensa, että tarvitaan jonkinlaista teoriaa joka on myo- pian ja hyperrationaalisuuden välimaastossa,
häipyy useasti lukijan tavoittamattomiin. Ehkä paras tapa lukea Krepsin osuus on lukea ensin johdanto ja johtopäätökset ja vasta sitten us- kaltautua muihin osiin. "
