Aistien tilassa

AISTIEN TILASSA

AISTIEN TILASSA

” Kädet haluavat nähdä, silmät hyväillä.”

– Johann Wolfgang von Goethe

Christal Hedman

Taiteen maisterin opinnäytetyö 2020

Aalto University

School of Arts, Design and Architecture Department of Architecture

Interior Architecture MA Ohjaaja

Laura Arpiainen Valvoja Pentti Kareoja

SISÄLLYSLUETTELO

Abstrakti

1. Johdanto s. 08 1.1 Lopputyön tavoite s. 08

1.2 Tutkimuskysymykset s. 08

1.3 Lopputyön rakenne s. 09 2. Tilakokemus s. 13 2.1 Mikä on tilakokemus? s. 13 2.2 Mitä koemme tilassa? s. 14 2.3 Ympäristön vaikutus ihmiseen s. 16 2.4 Fenomenologian tila s. 19 2.4.1 Heidegger ja ihmisen suhde paikkaan s. 21

3. Aistit tilassa s. 23 3.1 Moniaistinen tilakokemus s. 23 3.2 Hajuaisti s. 26 3.3 Näköaisti s. 28 3.3.1 Värit tilassa s. 29 3.4 Tuntoaisti s. 30 3.5 Makuaisti s. 30 3.6 Kuuloaisti s. 32 3.7 Kuudes aisti s. 33

4. Hyvinvointi tilassa s. 37 4.1 Onko tilallisella aistikokemuksella vaikutusta hyvinvointiin? s. 37 4.2 Tilakokemus – ainoastaan subjeektivinen kokemus vai s. 39

kokonaisvaltainen hyöty kokijalle?

4.3 Kokemuspohjainen suunnittelu aistien tilan työkaluna s. 40

5. Tadao Ando s. 45 5.1 Tadao Ando – Aistien arkkitehtuuria s. 45 5.2 Seinien arkkitehti s. 45

5.3 Taivaan geometria s. 46 5.4 Olemattomuuden estetiikka s. 46 5.5 Internet-kysely Tadao Andon arkkitehtuurista s. 48

6. Lopuksi s. 57 6.1 Pohdinta s. 57

6.2 Haasteet ja mahdollisuudet s. 57 6.3 Johtopäätelmä s. 58

Lähteet Kiitokset

ABSTRAKTI

Nykypäivänä yhteiskunnassamme

olemme enenevissä määrin etääntymässä sisäisestä minuudestamme, luonnosta sekä intuitiivisesta aistikkuudestamme. Suunnitte- lemme tiloja sekä elämäämme ylipäänsä suu- rimmaksi osin yhden aistin varalla, näköais- tin. Sosiaalinen media on tuonut elämiimme tuon näköaistin ylevän otteen ja toteutamme- kin jo ihan arkipäiviämme lähinnä näköaistin periaattein. Emme juurikaan panosta siihen, miltä tilat ja elementit tuntuvat, tuoksuvat ja kuulostavat tai mitä intuitiomme sanoo, vaan koetamme pyrkiä mahdollisimman näköais- tiystävälliseen elämään.

Vietämme tiloissa – oli kyseessä työpaikka, koti tai mikä tahansa muu arkipäivän tila – suurimman osan ajastamme vuorokaudessa ja tällä ajalla on suuri merkitys aisteihimme ja tätä kautta myös koettuun hyvinvointiimme.

Aistien merkitys tilojen suunnittelussa on ehdottoman tärkeää ja jos pystyisimmekin palaamaan sinne syvimpiin sisimpiimme, pystyisimme mitä luultavimmin voimaan myös paremmin ja luomaan tiloja, joilla oi- keasti olisi merkitystä hyvinvoinnillemme.

Opinnäytteeni on tutkimuspohjainen tut- kielma, jossa tutkin aistien toimintaa tila- kokemuksessa ja miten aisteilla ja tiloilla on merkitystä hyvinvoinnillemme. Käytän lopputyöni referensseinä arkkitehti Tadao Andon rakennuksia ja sitä, miten aistit ovat niissä otettu huomioon. Kartoitan myös to- teuttamani internet-kyselyn avulla sitä, mitä tuntemuksia Andon rakennukset herättävät ihmisissä. Tutkin opinnäytteessäni erilaisia kirjallisuuslähteitä ja vertailen eri näkökul- mien asettamia väitteitä. Lähdemateriaalina on toiminut alan kirjallisuus sekä inter- net-julkaisut.

In this modern day we tend to live our lives more and more separately from our inner selves, from nature and from our senses. We build and design spaces relying on one sense only, our sight. Social media has brought us the pressure of representing life visually, and we continuously try to live a more visually appealing life, instead of experiencing the world through our other senses. We don’t tend to have a lot focus on how elements and spaces make us feel, how they smell or sound, or what our intuition is telling us. Instead we keep on focusing on our sight and how things and spaces look – how our life looks.

We spend most of our lives inside of

spaces – our workplace, home or where-ever we choose to spend our everyday life. This has a huge effect on how we experience wellbeing in life. The meaning of senses, when it comes to designing spaces, is very important, and if we only had the ability to return to our very deepest selves, we could probably make our wellbeing the focus of our lives.

This thesis is a research based on a study of our senses and their affect on wellbeing. As a reference I use Japanese architect Tadao Ando’s research on how senses have been taken into consideration in his architecture.

I also use an internet survey to find out the feelings Ando´s buildings evoke in people.

The findings of this thesis are based on literature, articles and online sources.

Keywords: Aistit, Tilakokemus, Hyvinvointi, Fenomenologia, Tadao Ando, Kokemuspohjainen suunnittelu

AISTIEN TILASSA

”Aistit eivät ainoastaan

erittele järkevällä tavalla elämää isoina tai pieninä osina, vaan repivät todellisuuden

värähteleviksi murusiksi ja järjestävät ne sitten uudelleen

mielekkäiksi hahmoiksi.”

– Diane Arckerman

1. JOHDANTO

1. JOHDANTO

1. JOHDANTO

1. JOHDANTO

Tilat, aistit, mitä tunnen? Olen pyrkinyt koko opintojeni aikana pohtimaan syvemmin, mikä merkitys tiloilla ja niiden kokemisella on ihmiseen. Koen suurta kiinnostusta eten- kin aistikokemusten vaikutukseen ja samalla harmissani pohdin, miten arkkitehtuurissa painopiste osuu valitettavan usein ainoastaan yhden dominoivan aistin varaan, näköaistin.

Aistit toimivat kokonaisvaltaisena vuorovai- kutusten systeeminä, kaikki mitä koemme ja teemme liittyy jollain tapaa aina aistikoke- mukseen. Se, mitä ja miten voisimme hyö- dyntää kokonaisvaltaisella aistikokemuksella jää hyvin usein vaillinaiseksi ja tästä syystä lähdinkin lopputyölläni tutkimaan, miten tilat ja aistikokemukset vaikuttavat meihin ja meidän hyvinvointiimme.

” Olin yksinkertaisesti huolissani näköaistin hallitsevasta asemasta arkkitehtuurin opetuksessa, kritiikissä ja tekemisessä, sekä

muiden aistien alisteisuudesta ja tästä seuranneesta aistillisten ominaisuuksien

katoamisesta arkkitehtuurista.”

–Juhani Pallasmaa

Arkkitehtuurin ja tilan kokemisessa tärkeä- nä elementtinä toimii minuus ja minuuden yhteys maailmaan. Meille on tärkeää tietää keitä me olemme, missä olemme ja minne kuulumme. Yksilöllisyys on mielestäni ko- rostunut entisestään nykypäivänä ja minuus on ainakin itselleni tärkeä aihe, jota pyrin jatkuvasti selvittämään, tutkimaan ja kehittä- mään. Uskon, että minuus ja identiteetti ovat jatkuvasti kehittyviä ja muovautuvia asioita, joihin meidän elämämme ja ympäristömme vaikuttaa. Aistien roolilla on siis suuri merki- tys minuudessa ja minuuden hyvinvoinnissa.

Aistien on pyrittävä yhdistämään tämä mi- nuus ja maailma yhdeksi kokemukseksi. Ark- kitehtuuri on omalla tapaa apuväline ja keino saada kokemuksemme maailmassa olemisesta artikuloitua ja samalla se myös vahvistaa

tätä minuuden tunnetta ja todellisuuden ta- juamme, kuten Pallasmaakin painottaa Ihon Silmät -teoksessaan. Arkkitehtuuri käsittää sisälleen syvällistä tietoa minuudesta ja maa- ilmasta. Mielikuvilla ja muistilla on myös suuri rooli tilakokemuksessa ja modernisoi- dussa maailmassa, tämä saattaa jäädä joskus huomioitta.

1.1 Lopputyön tavoite

Pyrin opinnäytteelläni avaamaan aistien maailmaa hyvinvoinnin näkökulmasta ja saa- maan itselleni konkreettisemman käsityksen tilakokemuksista sekä tilasuunnittelusta, jolla voisi olla hyvinvoinnille ja aisteille edesaut- tava vaikutus. Pyrin avaamaan keskustelua ja siirtämään huomiota enemmän aistien mer- kitykseen tilakokemuksessa. Jos pystyisimme ymmärtämään aistien ja tilojen yhteyden ja sen, miten ja mitä koemme tilassa, uskon, että tilasuunnittelu pääsisi toisen tasoiselle asteelle, joka ei pyrkisi keskittymään ainoas- taan näköaistiin. Vaikka aiheen tutkiminen vaikutti hetken haasteelliselta vähäisen tut- kimusmateriaalin johdosta ja vaikka minun oli alkuun vaikea päästä itseäni kiinnostavan aiheen ytimeen, sen löydettyäni ymmärsin enemmän itsestäni ja siitä, mikä omassa elä- mässäni on tärkeää ja mihin haluan pyrkiä ammatissani: luomaan yleisesti hyvinvointia ja tiloja, joilla on merkitystä. Olen hyvin aisti- herkkä, tarkoittaen lähinnä aistivalppautta, ja koen asiat ympärilläni todella suuresti, mikä onkin syy tämän koko aiheen valikoitumisek- si.

1.2 Tutkimuskysymykset

Opinnäytteeni kaksi tutkimuskysymystä ovat:

1) Millainen tilakokemus parhaiten lisää hy- vinvointia? 2) Miten korkeatasoinen arkkiteh- toninen sisätila vaikuttaa psyykeen?

Tutkin myös tutkimuskysymysten tueksi, miten arkkitehti Tadao Andon rakennuksissa aistit on otettu huomioon. (Kuva 1)

1.3 Lopputyön rakenne

Ensimmäisessä luvussa esittelen aiheen ja kerron mitä tulen käsittelemään lopputyön aikana. Toinen luku sisältää tilakokemuksen käsittelyn kokonaisuutena; mitä koemme tilassa ja millainen vaikutus ympäristöllä on ihmiseen. Nostan esiin laajalti fenome- nologian eri näkemyksiä ja esittelen eri fenomenologeja ja heidän teorioitaan. Sivuan myös ympäristöpsykologiaa ja sitä kuinka ympäristö vaikuttaa ihmiseen. Kolmannessa luvussa käyn läpi kaikki aistit yksitellen ja miten kunkin aistin toiminto on sidoksissa tilakokemukseen. Neljännessä luvussa esitte- len koettua hyvinvointia ja käsittelen aihetta tilakokemuksen kannalta. Käyn läpi sosio- logiselta kantilta hyvinvoinnin määritelmiä ja keskitynkin lopputyössäni määritelmään koettu hyvinvointi. Neljännessä luvussa esit- telen lisäksi arkkitehti Tadao Andon sekä nostan esille esimerkkejä hänen rakennuk- sistaan, miten aistit ovat otettu eri kohteissa huomioon. Viidennessä luvussa esittelen Andon ja hänen arkkitehtuurin periaatteita (Kuva 1). Lisäksi viides luku sisältää järjestä- mäni Andon rakennuksiin liittyvän anonyy- min internet-kyselyn esittelyn. Nostan myös esiin huomioita kyselyn tuloksista. Kuudes luku sisältää pohdintaosion ja esittelen koke- muspohjaisen suunnittelun yhtenä työkaluna aistien tilan suunnitteluun. Lisäksi kuuden- nessa luvussa pohdin lopputyön haasteita sekä mahdollisuuksia. Viimeisenä on yhteen- veto sekä loppupäätelmät lopputyöstä.

Kuva 1

AISTIEN TILASSA

”Näköaisti vaikuttaa nousseen valtaan

samanaikaisesti länsimaisen minätietoisuuden kehittyessä ja minän ja maailman erottelun voimistuessa;

näköaisti erottaa meidät maailmasta, kun taas muut aistit liittävät meidät maailmaan.

– Juhani Pallasmaa”

2. TILAKOKEMUS

2. TILAKOKEMUS

Tilan voi ajatella niin fyysisenä kuin psyykki- senäkin, tilan olemus on ikään kuin rajaton;

se on samanaikaisesti sekä konkreettinen että abstrakti asia. Tila voi olla fyysinen ja mate- maattinen, ruumiillinen, mentaalinen sekä haptinen ja symbolinen. ”Jokainen kosketta- va arkkitehtuurikokemus on moniaistinen;

aineen, tilan ja mittakaavan ominaisuuksia mittaillaan yhtä lailla silmillä, korvilla, ne- nillä, luustolla ja lihaksilla.”¹ Liikkuessamme tilassa emme ainoastaan ajattele tilaa vaan myös ruumiimme on aktiivinen. Koemme tilan moniaistisesti ja jotta tämä moniaistinen kokemus on mahdollista, se edellyttää useam- man aistin vuoropuhelua.

2.1 Mikä on tilakokemus?

Olemme nykykulttuurissamme etenkin so- siaalisen median kautta etääntyneet luonnol- lisesta perimästämme sekä aistien, muiden kuin näön, tärkeydestä. Haemme aina vain näköaistille parempaa ja helpompaa saavu- tettavaa, esimerkiksi kuvien avulla. Visuaa- lisuudesta on tullut hallitseva maailmanku- vamme muoto, joka määrittää suhdettamme koettuun. ”Aistihavaintoon pohjautuva tila- kokemus vaikuttaa toimintamme taustalla myös silloin, kun toiminta ei ole aktiivista, fyysistä, vaan esimerkiksi mietiskelyä. Voi- daan helposti kuvitella kuinka erilaiset tilat vaikuttavat ajatteluun, skaalan vaihdellessa inspiroivasta tukahduttavaan.”² Tila toimii siis ajattelun apuvälineenä. Ajattelu kaipaa ym- pärilleen tilaa, jotta se voi kasvaa ja toisinaan taas päinvastoin pieni ja kompakti tila saattaa auttaa meitä fokusoimaan.

Ihmisen aivot keräävät ympäristöstään ais- ti-informaatiota, jonka pohjalta ihmiset toi- mivat ja tekevät päätöksiä. Aivot jaottelevat

1 Pallasmaa Juhani. (2016). Ihon silmät, ntamo, s. 34.

2 Turkko Antti. (2015). Ajattelua villissä tilassa, Painola Oy, s. 20.

3 Lauring Jon O.. (2014). An Introduction To Neuroaesthetics: The Neuroscientific Approach to Aesthetic Experience, Artistic Creativity, And Arts Appreciation. s. 187.

tätä informaatiota, kuten asioiden etäisyyk- siä, pintojen materiaalin tunnistamista, sekä objektien ja taustojen erottelua. Tähän toi- mintoon osallistuvat monet eri aivojen osat samanaikaisesti. Oikea aivopuolisko dominoi tilallisissa toiminnoissa, vaikkakin jotkin tut- kimukset ovat antaneet osviittaa myös vasem- man aivopuoliskon osuudesta.³ Oikea ja vasen aivojenpuolisko toimii eri tavalla ja tilallisissa kokemuksissa näillä on erilaiset mutta

päällekkäiset toiminnot samanaikaisesti:

vasen puolisko toimii objektien sekä paikkojen tunnistamisprosessissa, kun taas oikea puolisko toimii yhteydessä näköön sekä omaan ruumiin kohdentamisessa tilassa.

Neuroestetiikan mukaan taiteen ja estetiikan kunnioittamisessa ja kokemisessa on ainakin viisi erilaista arvottamisen tyyppiä, jotka pe- rustavat pohjan empiirisen ympäristön tutki- miselle ja observoinnille.

1. Esteettinen mielihyvä; yleispätevä hyvän- olon tunne, joka johtaa esteettisestä kokemi- sesta kauniin ja ruman välillä.

2. Emotionaalinen arvostus; kuten jonkin es- teettisen esineen, taiteen tai tilan kokemisesta tuleva ilon, surun tai yllättyneisyyden tunne.

3. Kognitiivinen taiteen arvostus; viittaa tai- teen ymmärtämisen nautintoon, jonka saa ai- kaan visuaalisen taiteen tai asian harjoittami- nen, tutkiminen, ajatteleminen tai kritisointi.

4. Esteettinen kiehtovuus; viittaa vapauttavan nautinnon esiintymiseen ja eroten muihin esteettisten kokemusten arvostukseen. Tämä sitouttaa kokijan henkilökohtaisemmalla ta- solla ja voi jatkua läpi kokijan koko elämän.

5. Esteettinen kiehtovuus; tätä pidetään aske- leena kohti kokijan henkilökohtaiseen sisäi- seen kasvuun ja eheytymiseen sekä henkilön omana sitoutuminena taideteokseen tai muu- hun esteettiseen asiaan tai paikkaan. Tällä sitoutumisella on kauas kantoinen vaikutus

psyykeen ja taiteen arvostamiseen yleisesti. ⁴

2.2 Mitä koemme tilassa?

Ranskalaisen filosofi Maurice Merleau-Pon- tyn mukaan ihminen ei havainnoi tilaa ainoastaan katseellaan vaan kokee sen mo- niaistisesti kaikilla aisteillaan ja ruumiillaan.

Tila taas vastavuoroisesti olemassaolollaan mahdollistaa ihmisenä olemisen.⁵ Myös sak- salainen filosofi Ludwig Fauerbach toteaa ajattelun liittyvän aistihavaintoon, joka on aina dialogista: sekä sosiaalista, että tilallis- ta ja ajallista. Elämä tapahtuu meille meissä itsessään, ruumiissamme, ei sen ulkopuo- lella. Kuten kirjailija David Abraham sanoo, ihmisruumis on muoto, joka on tarkoitettu maailmaan.⁶ Nämä elämisen kokemisen vastaanottimet, aistielimet, ovat upotettu lihaamme. Merleau-Pontylle havainto ei ole vain ruumiillinen toiminto, vaan ihmisen olemassaolon alkuperäinen yhteys maail- maan, joka koskettaa meitä aistiemme vä- lityksellä. Aistien avulla ihminen saa tietoa omasta elimistöstään sekä ympäristöstään, ne mahdollistavat vuorovaikutuksen siinä ole- vien asioiden, ilmiöiden ja olentojen kanssa.

Vaikka emme olekaan täysin tietoisia aistien jatkuvasta toiminnasta, kaikki aistit ”ajatte- levat” ja jäsentävät suhdettamme maailmaan jatkuvasti. Kaikki kokemamme, ei ainoastaan kielellisesti saatu tieto, tulisi nähdä tietona.

Amerikkalainen ympäristöesteetikko ja teo- reetikko Arnold Berleant on kuvaillut ympä- ristön ja ihmisen yhteneväisyyttä ja jatkumoa.

Esteettinen sitoutuminen ympäristöön tar- koittaa ympäristön havaitsemista ja kokemis- ta esteettisesti. Berleantin mielestä esteettinen kokemus ei koskaan ole ainoastaan ajaton ja fyysinen tuntemus, vaan se on aina tilannesi- donnainen ja sitä muovaavat olosuhteet. ”––

Se on joka puolella, kaikkialla ympärilläni.

Siihen ei lukeudu ainoastaan se osa, joka on

4 Lauring Jon O. . (2014). s. 77.

5 Turkko. (2015). s. 22

6 Mustavuori Jaana-Mirjam. (2014). Aistit auki, Basam Books Oy, s. 14.

7 Forss Anne-Mari. (2007). Paikan estetiikka, Yliopistopaino, s. 54.

8 Forss A. (2007). s. 59.

silmieni edessä, vaan myös kaikki se, joka on selkäni takana, jalkojeni alla, pääni yläpuo- lella.”⁷ Esteettinen kokemus ei näin ollen ole ainoastaan visuaalinen kokemus visuaalisista objekteista vaan se on tunnettavissa jaloissa, liikkuvassa ruumiissa, iholla auringon ja tuu- len kosketuksesta, eri puolelta kantautuvista äänistä. Berleantin mukaan kyseessä on ym- päristön ja ihmisen saumaton jatkumo, jota hän kutsuukin ympäristölliseksi jatkuvuudek- si ja näin ollen hän poistaa käsitteillään ihmi- sen ja ympäristön kaikki rajat (Kuva 2).

Edward S. Casey, amerikkalainen filosofi, kokee taas, että inhimillinen todellinen eks- taasi ei ole ajallista, eikä myöskään tilallista, vaan paikallista. Caseyn käsitteen mukaan ihmiset ja ihmisruumiit rakentavat paikkoja.

Ruumiillamme rakennamme asuinpakois- tamme muistuttamaan olemustamme ja näin ollen fyysiset asuinpaikat muistuttavat tietyiltä peruspuitteiltaan omia materiaalisia kehojamme. Hän korostaa kuitenkin, että asuinpaikkamme ei ainoastaan muovaudu meidän mukaamme, vaan me myös omak- summe joitakin asuinpaikkamme ominai- suuksia.⁸ Casey ei koe modernisoitumista ongelmallisena tilan kokemisessa, sillä juuri ruumiillisuutemme sitoo meidät paikkaan ja näin ollen aikaan.

Paikan tunnelma on lähtökohtaisesti aineeton tulkinnallinen ominaisuus. Paikan ominai- suudet ovat kuitenkin jaettavissa havaittaviin ja tulkinnallisiin ominaisuuksiin, vaikka rajanveto onkin usein vaikeaa: historiallinen ulottuvuus, ajallinen syvyys, kollektiivinen muisti, sosiaalinen ulottuvuus, mielikuvat, tunnelma sekä genius loci eli paikan hen- ki. Ominaisuudet kuitenkin ovat sidoksissa myös paikan aistein havaittaviin ominaisuuk- siin. Harvoin kuitenkaan aistitaan pelkkiä havaittavia tai tulkinnallisia ominaisuuksia sellaisinaan, vaan ne yhdessä muodostavat kiinteän kokonaisuuden. Nämä havaittavat

Kuva 2

ominaisuudet omalla tavallaan johdattavat kokijan tulkinnallisten ominaisuuksien piiriin – poikkeuksena ne kollektiivisen muistin osa- alueet, jotka koskevat fyysisesti kadonneita elementtejä sekä suunnitelmia, jotka eivät ole toteutuneet fyysisellä tasolla.⁹ Myös arkipäi- väiset muutokset päivittäin muuttavat paikan havaittavia ominaisuuksia, kuten säätilat sekä vuorokauden- ja vuodenaika: ”–– rankkasade värjää vaaleaksi rapatun seinän laikukkaaksi, ja saa asfaltin kiiltämään, lumikerros talon katolla muuttaa rakennuksen olemusta uh- keammaksi, keltaisten lehtien varistessa puut riisuutuvat täyteläisistä muodoistaan, ja pak- kaspäivät kimaltelevat niiden paljailla oksilla.

Illan hämärtyessä kaikki muodot ja mittasuh- teet muuttuvat epätarkoiksi.”¹⁰ Nämä kaikki tekijät vaikuttavat niin paikan tunnelmaan, sosiaalisiin toimintoihin, kuin mielikuviimme paikasta. Ne muuttavat kokemusta aina niin, että se ei koskaan ole samanlainen, vaikka tunnistammekin paikan samaksi paikaksi.

Kohtaamme siis paikat ja tilanteet ikään kuin joka kerta uudelleen kohdaten yhden version siitä.

2.3 Ympäristön vaikutus ihmiseen

Ympäristöllä on suuri vaikutus ihmiseen ja tätä onkin tutkittu ympäristöpsykologian avulla, jossa tutkitaan ihmisen ja hänen suh- dettaan fyysis-sosiaalisen ympäristöön. Ym- päristöpsykologian tutkimuksen tavoitteena on edistää entistä ihmisläheisempiä ympä- ristöjä ja tuottaa sellaista tietoa, jolla voidaan tätä toteuttaa. Ympäristöpsykologiassa on esitetty, että ympäristö voidaan kokea niin ulkopuolisena, fyysisenä tilana kuin myös minuuden jatkeena ja osana itseä.

Kaikki mitä koemme ympärillämme – esineet, materiaalit, rakenteet ja kokonaiset rakennetut sekä luonnon ympäristöt – ovat ihmisen fyysistä ympäristöä. Näihin kaikkiin liittyy vahvasti myös kulttuuriset symbolit, kuten kieli, tavat sekä kirjoitettuja ja kirjoit-

9 Forss Anne-Mari. (2007). s. 79.

10 Forss A. (2007). s. 82.

11 Aura Seppo, Horelli Liisa, Korpela Kalevi .(1997). Ympäristöpsykologian perusteet, WSOY, s. 41.

tamattomia sääntöjä, joista käytetään yhteis- nimeä symbolinen ympäristö, toisin sanoen elinympäristö. Etenkin kulttuurin merkitys korostuu rakennetussa ympäristössä maa- ilmankuvien, ihanteiden, elämäntapojen, symbolien ja merkityssisältöjen sekä valta- rakenteiden kautta. Toisin sanoen kulttuuri, elämäntavat ja ympäristö kaikki nivoutuvat yhteen(Kuva 3). Myös jokaisen kulttuurin sisällä saattavat erilaisten etnisten ryhmien, osakulttuurien ja sosiaaliryhmien alueet poi- keta toisistaan. Arkkitehti Amos Rapoportin mukaan olisi käytettävä sellaista rakentamis- tapaa, joka tukisi ihmisten kokemusmaail- maa, ja sellaista merkkikieltä, joka on heidän ymmärrettävissä ja ikään kuin näin siitä tulisi käyttäjilleen merkityksellistä.¹¹

Ympäristöllä on myös suuri vaikutus ihmisen minuuteen ja minuuden kokemiseen. Yksilön minuus koostuu häntä itseään, muita sekä ympäristöä koskevista mielikuvista, ajatuk- sista, tunteista ja toiveista, jotka hän kokee tärkeiksi. Minuus on vaiheittain rakentuva, jatkuvasti kehittyvä, prosessinomainen ilmiö, jonka kehittymisen ja ylläpitämisen edelly- tyksenä on psyykkinen työ sekä ympäristön tuki. Psykologian professorin Antero Toska- lan mukaan minuus rakentuu hierarkkisista tasoista, jotka voidaan nimetä seuraavasti:

1. Minuuden syvätaso; prosesseista koostuva taso, joissa rakentuu minuuden perustavan- laatuiset merkitykset ja jokaisen oma tapa kokea itsensä sekä ympäröivä ”sisäinen käsi- kirjoitus”.

2. Minuuden suojaavat prosessit; suojelevat minuuden yhtenäisyyden ja eheyden koke- musta muutospaineilta. Minuus pyritään säilyttämään mahdollisimman yhtenäisenä ottaen siihen vain sellaisia aineksia, jotka ovat riittävän yhdenmukaisia aiemmin rakentu- neen minuuden kanssa. Sisäisten puolustus- mekanismien, defenssien ja kompensaatioi- den avulla ulkoista ainesta voidaan tulkita ja muuntaa yhtenäisyyden saavuttamiseksi.

AISTIEN TILASSA

KULTTUURISET JA YHTEISKUNNALLISET TEKIJÄT (kollektiivinen tajunta)

SOSIAALINEN YMPÄRISTÖ

• säännöt, normit, arvot

• statusta omaavat henkilö

• yleensä aikuiset FYYSINEN, ERITYISESTI

RAKENNETTU YMPÄRISTÖ

IHMISEN BIOLOGIS-

FYSIOLOGINEN RAKENNE IHMISEN PSYYKKINEN RAKENNE

IHMISEN ULKOINEN KÄYTTÄYTYMINEN

YMPÄRISTÖN VAIKUTUS IHMISEEN

Kuva 3

3. Minuuden pintatason; muodostavat mi- näkuvat, jotka yleensä vaihtelevat tilannesi- donnaisesti paljon enemmän kuin syvätaso.

Pintataso liittyy kiinteästi syvätasoon lähinnä minuuden välittömän tietoisuuden avulla, joka toimii välittäjänä minuuden syvätason ja ulkoisen maailman välillä.

4. Yksilön mallit todellisuudesta; hänen konkreettinen suhteensa todellisuuteen, jotka taas ovat yhteydessä minuuden muuhun dy- namiikkaan.

Minuus on siis monitasoinen prosessi ja se, miten yksilö havainnoi ja tulkitsee ympä- ristöään, määrittelee ja ratkaisee ongelmia, tulkitsee saamansa palautteen ja sisällyttää kokemansa itseensä, on kaikki yhteydessä koko minuuden dynamiikkaan ja sen eheänä kokemisen säilyttämiseen. Minuuden taso- jen kehitys on läpi elämän jatkuva prosessi.

Ympäristöllä on itsesäätelyn kannalta suuri merkitys ihmiseen. Erilaiset tilat ja paikat voivat tukea psyykkistä itsesäätelyä samoin kuin ympäristö voi myös uhata ja vaikeuttaa minuuden rakentumista. Tilan personalisoin- ti voi myös tukea minuutta ja sillä voidaan tehdä minuuden jatke, esimerkkinä nuoren oman huoneen sisustaminen omien mieliku- vien, haaveiden ja idolien mukaisesti, jolloin ympäristölle annetaan oma henkilökohtainen leima.

Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa myös, miten asuinympäristö on rakentunut. Tätä käyttäytymisen ja ympäristön suhdetta on tutkinut ympäristöpsykologi Roger Barker, jonka tutkimusten pohjalta voitiin todeta, että käyttäytyminen on hyvinkin ympäris- tösidonnaista.¹² Käyttäytymisellään ihmiset toimivat tiettyjen käyttäytymiskehysten mukaan ja siirtyvät tilanteesta toiseen ikään kuin käyttäytymiskehystä vaihtamalla. Barker käytti eräänä esimerkkinä ihmisten kaup- pakäyttäytymistä: tullessamme kauppaan asetumme osaksi kokonaisuutta ja toisaalta vaikutamme omalla olemisellamme menossa olevien tapahtumien kulkuun ja näin ollen kokonaisuuteen. Tähän kaupan tapahtumaan

12 Aura Seppo, Horelli Liisa, Korpela Kalevi. (1997). Ympäristöpsykologian perusteet, WSOY, s. 35.

vaikuttavat myös kaupan ilmapiiri, kauppias ja muut asiakkaat, tilalliset järjestelyt sekä säännöt. Barker siis antaa tilaa ja liikkuma- varaa yksilöille siihen nähden, että meillä on mahdollisuus valikoida ne kehykset, jotka parhaiten tukevat meidän tavoitteitamme.

Ympäristö antaa reunaehdot ihmisten käyt- täytymiselle.

Ympäristöpsykologiassa on esitetty neljä näkökulmaa ympäristön vaikutuksista ihmi- seen:

1. Organismisen (organismic); näkökul- man mukaan tärkeää on pyrkiä tasapainoon psykologisten ja ympäristöllisten tekijöiden kanssa.

2. Transaktionaalisessa (transactional); nä- kökulmassa taas korostuu ihminen tavoitteel- lisena ja ympäristöään muokkaavana toimija- na. Ihminen muokkaa ympäristöään ja näin uudelleen muokattu ympäristö puolestaan muuttaa hänen kokemuksiaan, tunteitaan ja tavoitteitaan.

3. Piirreteoreettisessa (trait); näkökulmassa oletetaan, että ihmisen toiminta ohjautuu ainoastaan hänen sisäisten piirteiden perus- teella.

4. Vuorovaikutuspainotteisessa (interactio- nal); näkökulmassa ihmisen toiminta mää- räytyy kahden toisistaan erillisen tekijäjoukon – sisäisten ja ulkoisten tekijöiden – vuorovai- kutuksen tuloksena siispä ympäristöärsykkeet voivat ohjata käyttäytymistä suoraan.

Tähän ympäristön ja ihmisen vuorovaikutuk- seen ja fyysisen ympäristön omaksumiseen vaikuttavat myös ihmisen ikä, sukupuoli, elä- mäntapa sekä henkilökohtaiset voimavarat.

Ihmisen kokemus ympäristöstä varastoituu keskushermostoon mielikuvina, joiden avul- la toimintaa ohjataan tarkoituksenmukai- semmaksi. Tämä toiminto on niin kutsuttu psyykkinen työ, joka taas on osa psyykkistä itsesäätelypiiriä, jonka avulla ihminen pyrkii ylläpitämään mahdollisimman mielekästä si-

säistä ja ulkoista toimintaa. Tämän toiminnan sisäisenä tavoitteena on toimintakykyisen minän tuottaminen. Muita ympäristösuhteen säätelyvälineitä ovat psyko-fysiologinen, ke- hon toimintaan perustuva säätöpiiri sekä psy- ko-ympäristöllinen säätöpiiri. Siinä tapahtuu minuuden tuottaminen sosiaalisessa ja fyy- sisessä ympäristössä toimimalla, esimerkiksi toisiin ihmisiin sekä heidän virittämiin mieli- kuviin tukeutumalla, kuten hädässä oleva lap- si tukeutuu äitiinsä tai aikuinen ystäväänsä.

Fyysisen ympäristön käyttö säätelyvälineenä taas merkitsee kykyä suunnitella, muokata ja käyttää tilaa ja esineitä mahdollisimman tar- koituksenmukaisesti, kuten esimerkiksi valit- semalla sopiva tila ja etäisyys ihmisten välissä kanssakäymisessä tai merkitsemällä oma ja ryhmän reviiri itseään miellyttävin esinein.

Näistä muodostuu vähitellen yksilöllisiä ja ryhmää yhdistäviä symboleja. Ympäristön avulla tapahtuvia minän rakentamisproses- seja pidetään lajityypillisinä, mutta ne voivat vaihdella yksilöstä toiseen kulttuurin, iän, sukupolven ja sosiaaliluokan mukaan.¹³ Ym- päristön ja etenkin asunnon suunnittelussa ja rakentamisessa on kyse yksilön symbolien luomisesta, jossa muutetaan asujan psyko- sosiaaliset pyrkimykset sellaiseksi tilalliseksi järjestelyksi, rakenteeksi tai esineeksi, joiden kanssa voidaan käydä vuoropuhelua.¹⁴

2.4 Fenomenologian tila

Edmund Husserl käynnisti filosofisen liikkeen nimeltä fenomenologia jonka, Mar- tin Heidegger, Husserlin oppipoika, kuitenkin päätyi kääntämään toiseen suuntaan Euroo- pan yhdeksi tärkeimmistä filosofisista liik- keistä 2000-luvun alussa. Fenomenologialle tyypillistä on pyrkiä eroon visuaalisuuden ylivallasta sekä korostaa havainnoinnin ja kokemisen synestesiaa.

Fenomenologian käsitteissä paikan aistimi- seen havaittavia ominaisuuksia ovat kaikki

13 Horelli Liisa. (1995). Rakennettu maisema ja mielikuva, Teknillinen korkeakoulu yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskus, s. 32.

14 Horelli L. (1995). s. 33.

15 https://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.838.4143&rep=rep1&type=pdf(Luettu 17.2.2020)

paikan muodostavat asiat ja niiden materi- aaliset muodot, mittasuhteet ja pinnat. Omi- naisuuksiin kuuluvat myös ilmiöt, kuten valo ja varjo, äänet ja tuoksut, jotka eivät tosin ole aineellisia, mutta silti aistein havaittavis- sa (Kuva 3). Toisaalta brittiläinen arkkitehti Malcom Quantrill toteaa, että paikan aistein kokemisessa havaittavat elementit eivät kui- tenkaan aina ole reitti tulkinnallisiin omi- naisuuksiin, paikka ja sen tunnelma aistitaan yleensä jo ennen tunnelman muodostavia, tilassa läsnä olevia yksittäisiä konkreettisia elementtejä.

Filosofi Henri Lefebvre pohtii kirjassaan The Production of Space konkreettisen geomet- risen tilan ja mielen tilan rajoja ja kysymystä siitä, mikä oikeastaan luo rajat mielen, fyy- sisen ja sosiaalisen tilan välille niin, etteivät nämä olisi päällekkäisiä asioita. Tilat ovat olleet pitkään ainoastaan geometrisesti tulkit- tavia paikkoja; tilalla on selkeät rajat ja linjat, joita pitkin se kulkee. Tilaa pidettiin mate- maattisena konseptina, joka pitää edelleen paikkansa. Samalla Lefebvre pyrkii laajenta- maan tilan käsitystä pois fyysisestä olemuk- sesta abstraktimpaan suuntaan, mentaaliseen ja psyykkiseen sekä sosiaaliseen tilaan. Myö- hemmin Lefebvre analysoi tilan olevan kult- tuuri- ja aikasidonnaista, joka on historian myötä mukautuvainen ja muuttuva.

Teoreetikko Christian Norberg-Schulz pyrki ensimmäisenä avaamaan ja kääntä- mään Heideggerin käsitteitä arkkitehtuurin ymmärtämiseen. Norberg-Schulz jo 1960-lu- vulla julkisti arkkitehtuurin piirissä niin sa- notun kriisin: moderni arkkitehtuuri jättää huomioitta kaiken sen olennaisen, joka antaa arkkitehtuurille ja tiloille sen ominaisen mer- kityksen sekä historian tärkeyden.¹⁵ Hän loi teorian, joka jakautui kolmeen osaan; Exis- tance Of Space (1971), Genius Loci (1980) sekä Concept Of Dwelling (1985), jotka sai nimityksen Arkkitehtuurin Trilogia.(Kuva 4) Tarkoituksenaan Norberg-Schulzilla oli avar-

AISTIEN TILASSA OLEMASSAOLO, TILA

ARKKITEHTUURIJA

PAIKAN HENKI ASUMISEN

ILMIÖ

ARKKITEHTUURIN TRILOGIA

Kuva 4

taa arkkitehtuurin ymmärrystä ja katsomusta laajemmaksi ihmisen kannalta, osana ihmi- sen olemista. Hän kuvailee arkkitehtuurin antavan raamit ihmisen eksistentiaaliseen tilaan. Koti on läsnä kaikessa olemisessa ja etenkin paikkoihin ja tiloihin saapuminen ja lähteminen tekevät tilan, eivät niinkään konkreettiset yksityiskohdat tilassa. Myös kritiikkiä fenomenologiassa yleisesti sekä etenkin Norberg-Schulzin teorioissa saa modernisoitunut arkkitehtuuri ja katukuva.

Huomioitta jätetyt kaupunkien historialliset merkitykset sekä katukuvan tärkeys ovat jää- neet modernista suunnittelusta pois, joka on luonut vaillinaista suunnittelua ja puutteellis- ta kaupunkiympäristöä.¹⁶

2.4.1 Heidegger ja ihmisen suhde paikkaan

Heideggerin kehittämä asumisen ilmiö on ilmiö, joka sitoo ihmisen paikkaan, eikä tässä kohtaa nimensä puolesta harhaanjohtavasti niinkään kotiin tai asumiseen, vaan yleisesti paikassa olemiseen, olemisella sen asuttami- seen. Asuminen on fenomenologisen ym- päristöestetiikan yksi keskeisistä teemoista.

”Asuessamme emme ole ulkopuolisia pai- kassa, vaan me arvostamme sitä ja tulemme puolestamme arvostetuiksi. Osa historiaani ja mahdollisuuksiani ovat läsnä paikkojeni kautta, ja asua tarkoittaa välttämättä asua merkityksellisesti.” ¹⁷

Asumisen ilmiö kuvastaa hyvin modernismin vaillinaisuutta, nimittäin asumisen ilmiölle ominaisia piirteitä ovat yhtä kaiken kanssa oleminen. Niin luonto, taivas, maa, ihminen, rakennukset ovat yhtä ja kaikessa asumisessa ja eksistentiaalisessa olemisessa nämä ovat läsnä. Rakentaminen on myös asumista ja rakentamalla luomme asumista eksistenti- aaliselle olemiselle, toisin sanoen ihmisen yksilölliselle ja ainutlaatuiselle olemiselle,

16 https://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.838.4143&rep=rep1&type=pdf(Luettu 17.2.2020) 17 Forss Anne-Mari. (2007). Paikan estetiikka, Yliopistopaino, s. 15.

18 Forss A. (2007). s.59.

19 Crawford Ilse. (2014). A Frame For Life, Rizzoli International Publications, Inc. s. 29.

20 Forss A. (2007). s. 60.

mutta unohtamatta historian ja luonnon ja maailman kaikkeuden läsnäoloa pystymme luomaan merkityksellisiä tiloja ja olemista – asumista. Tärkeitä elementtejä ovat asumisen ilmiössä ovat myös asiat ja objektit tilassa.

Objektien olemassaolo tilassa luo tilan har- monian ja kommunikaation tilan muiden ominaisuuksien kanssa. Harmonia on se mi- hin eksistentiaalisessa ja asumisen ilmiössä pyritään fenomenologian kautta. Tiloissa ja objekteissa harmonia on erityisen tärkeä saa- vuttaa, jotta pystymme olemaan yhtä tilojen kanssa, asuttaa tilat.

Fenomenologiassa on paljon eriäviä paikan ja olemisen käsitteitä, näistä hyvänä esimerkki- nä amerikkalaisen filosofi Edward S. Caseyn näkemys paikkojen olevan ruumiidemme jat- keita näyttäen yhä enemmän itseltämme mitä kauemmin niissä asumme.¹⁸ Casey painottaa myös, että asuinpaikkamme eivät ainoastaan muovaudu meidän mukaamme, vaan myös me omaksumme joitakin ominaisuuksia niiltä, eli asuminen on sosiaalista, vuorovai- kutteista ja vaalivaa. Asuminen ei ainoastaan kuvasta tuttua ja asumisen perusolemiseltaan luonnehdittua kotia. Jos vietämme paikoissa ja tiloissa aikaa suurimman osan elämästäm- me, asuminen kuvastaa kaikkea ympäröivää asumisen olomuotoa. Sisustusarkkitehti Ilse Crawford painottaa teoksessaan A Frame For Life kuinka meidän tulisi ja pitäisi voida ko- kea olevamme kotona missä tahansa olemme- kin, oli se sitten lentokentän lounge-tilassa, hotelissa, työpaikalla taikka ravintolassa.¹⁹ Se kuvastaa tilaa ja paikkaa, jossa olemisen tun- teminen tunnetaan mahdollisimman turvalli- seksi ja kotoisaksi. Casey kuvaileekin etenkin asuinpaikkojen sisätiloihin kohdistuvaa huo- lenpitoa ja kuinka tämä sisätila ei suinkaan rajoitu ainoastaan asunnon sisäseiniin, lat- tioihin tai käytäviin. Jotta voimme huolehtia paikan sisätilasta, meidän tulee huolehtia omasta sisimmästämme.²⁰

3. AISTIT TILASSA

3. AISTIT TILASSA

3. AISTIT TILASSA

Ihmiset kokevat maailman omalla yksilölli- sellä tavallaan, mutta samanaikaisesti meillä kaikilla on yhteinen perusaistikapasiteetti, joka muovautuu erilaiseksi eri ihmisten koh- dalla. Ihmisen aistit jakautuvat autosentrisiin lähiaisteihin, haju-, maku- ja tuntoaisteihin, sekä allosentrisiin kaukoaisteihin, näkö- ja kuuloaisteihin. Autosentriset aistit ovat intii- min viestinnän keskeisiä tekijöitä ja ovat var- haiskantaista kokemisen muotoa mm.

lapsuudessa. Ne ovat yhteydessä muistiin ja siksi aiheuttavatkin herkästi muistoja. Al- losentriset aistit taas ovat esinekeskeisiä ja länsimaissa vallitsevia aisteja. Ne ovat älyllisiä ja liittyvät ymmärtämiseen ja järkeistämiseen samoin kuin etäisempään viestintään.²³ Da- vid Howes ja Constance Classen painottavat teoksessaan Ways of Sensing, kuinka aistim- me ja se miten käytämme ja ymmärrämme niitä, muovautuvat kulttuurin myötä. Länsi- maisessa kulttuurissa on jo renessanssiajasta lähtien arvostettu näköaistin merkitystä ja etenkin maalausten myötä arvostus on vain kasvanut.²⁴ Kuten näöllä on myös kuulolla hyvin vahva kulttuurillinen merkitys ja kuu- lon, etenkin kuulemisen, merkityksen pystyy täysin ymmärtämään omassa kulttuurillisessa kontekstissaan. Näkö- ja kuuloaistien merki- tystä kulttuurissamme kuvastaa myös niiden laaja tutkimus, kun taas sekundaariaisteja ei olla tutkittu yhtä paljon. Nyky-yhteiskunnas- sa etenkin modernisoituneen elämän myötä pystymme katsomaan ja kuulemaan useampia laitteita samanaikaisesti, kuten esimerkiksi televisiota, puhelimen näyttöä, kuuntelemaan radiota ja samalla kuulemaan puhetta. Tämä audiovisuaalinen aistien yhteistyö on muo- vautunut ajan myötä elämiimme niin vahvas- ti, että miltei otamme sen itsestäänselvyytenä.

Howes ja Classen pohtivat teoksessaan myös sitä, miksi länsimaisessa kulttuurissa haju-, tunto- ja makuaisti ovat niin toissijaisia aiste-

23 Horelli Liisa. (1981). Ympäristöpsykologia, Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kirjapaino s.63.

24 Howes & Classen. (2014). Ways of Sensing, s.4.

25 Hämäläinen Heikki, Laine Matti, Aaltonen Olli ja Revonsuo Antti. (2006). Mieli ja Aivot, Kognitiivisen neurotie teen oppikirja, s. 23

ja. He painottavat akateemisen sekä tieteelli- sen koulutuksen merkitystä myös aistien niin sanotussa tärkeysjärjestyksessä. ”Matalat” eli autosentriset aistit jäävät vähemmälle paino- arvolle, eikä valitettavasti ammatteja, joissa nämä alemmat aistit ovat pääosassa, arvosteta yhtä paljon kuin akateemista tai tieteellistä koulutusta, jotka painottuvat näköön ja kuu- loon. Teoksessaan Howes ja Classen myös pohtivat kysymyksiä, voiko muilla aisteilla kuin primääriaisteilla, tässä kohtaa puhut- taessa näkö- sekä kuuloaisteilla, olla kogni- tiivisia merkityksiä. Voiko ajatus perustua esimerkiksi tuntoaistiin? Mistä tiedämme, minkälainen on aistikokemus täydellisessä muodossaan, jos kokemuksemme perustuvat lähinnä näkö- ja kuuloaisteihin?

”Aistit eivät ainoastaan erittele järkevällä tavalla elämää isoina tai pieninä osina, vaan repivät todellisuuden värähteleviksi murusiksi ja järjestävät ne sitten uudelleen

mielekkäiksi hahmoiksi.”

– Diane Arckerman

3.1 Moniaistinen tilakokemus

Arkkitehtuurikokemus ei ole ainoastaan mieleen painautuvia kuvia, vaan se on myös osittain kohtaamisia, joissa muistilla on suuri vaikutus. Esimerkkinä läheiseltä tuntuvat ti- lakokemukset, kuten koti tai kotiin tuleminen nojautuvat suurimmissa osin muistin vuoro- vaikutukseen. ”Mieli on meille ihmisille en- nen muuta subjektiivinen tajunnallinen ilmiö, joka koostuu kaikista niistä aistimuksista, havainnoista, tunteista, mielikuvista ja ajatuk- sista, jotka koemme omassa psykologisessa todellisuudessamme.”²⁵ Kokemus nojautuu toimintoihin, joita kodissa tapahtuu: ruuan- laitosta, syömisestä, yhteisestä ajanvietosta läheisten kanssa, nukkumisesta yms. kodin toimista, eikä niinkään visuaalisista elemen-

AISTIEN TILASSA

”Paikka muistetaan osittain ainutlaatuisuutensa tähden, mutta myös siksi että se on

vaikuttanut ruumiiseemme ja siksi että se on synnyttänyt tarpeeksi paljon

assosiaatioita tullakseen osaksi henkilökohtaista maailmaamme”

– Juhani Pallasmaa

teistä. Kokemus on toisin sanoen muistin sekä aistien vuoropuhelua, joka määrittää tilassa viihtymisemme ja kokemuksemme.

Muistilla on suuri merkitys ja oma luontai- nen kyky muistaa paikkoja ja kuvitella tiloja.

Pallasmaa kuvailee Ajatteleva Käsi -teokses- saan kuinka esteettiset ja eettiset käsitykset perustuvat vahvasti varhaisiin kokemuksiin.

Arkkitehtuurikokemus ja kauneus ei ole vain irrallinen esteettinen kvaliteetti, nämä koke- mukset kasvavat elämän kyseenalaistamatto- mien syy-yhteyksien ja keskinäisten riippu- vuussuhteiden ymmärtämisestä.

Fenomenologiassa paikan aistein havaittavat ominaisuudet nähdään visuaalisten ominai- suuksien lisäksi myös auditiivisina ja kines- teettisinä. Aistein havaittavia ominaisuuksia ovat kaikki paikan muodostavien olioiden ha- vaittavat materiaaliset muodot, pinnat ja mit- tasuhteet. Pallasmaa kuvailee kirjassaan Ihon Silmät, kuinka arkkitehtuurikokemuksessa on pikemminkin verbi- kuin, substantiivi- muoto. Tilan kokemus nojautuu enemminkin rakennuksen lähestymiseen, sen sisääntulon tapahtumaan kuin julkisivun materiaaliin tai muotoon ja tilan eletty ominaisuus vaikuttaa kokemukseen.

Ihminen viettää suurimman osan elämästään sisätiloissa, niin kotona kuin työpaikallakin.

Näissä vallitsevat olotilat ovat elintärkeitä ihmisen hyvinvoinnille, niin fyysiselle kuin henkiselle. Nämä kaksi tekijää ovat täysin toisistaan riippuvaisia elementtejä, jotka kommunikoivat jatkuvasti keskenään. Ais- tien vaikutuksesta tiedetään paljon. Etenkin sairaalaympäristössä nämä tekijät ovat otet- tu huomioon ja aihetta on tutkittu paljon.

Sen sijaan tutkimustietoa arkielämästämme aistien kanssa ja aistien vaikutuksista löytyy harmillisen vähän. Arkkitehtuuri voidaan jakaa ja erotella sen perusteella, minkälaisia aistialueita ne korostavat. Pallasmaan mukaan Corbusierin arkkitehtuuri on selvästi näkö- aistia suosivaa, kun taas Erich Mendelsohnin ja Hans Scharounin arkkitehtuuri ilmentää lihaksikasta ja haptista plastisuutta. Alvar Aalto ja Frank Lloyd Wright sen sijaan perus- tivat arkkitehtuurinsa ihmisen kehollisuuteen

26 Pallasmaa Juhani. (2016). Ihon silmät, ntamo, s. 70.

ja alitajunnan toimintoihin.²⁶

” Tilan tuntu syntyy, kun aivomme tulkitsevat kuvan eri osien keskinäisiä suhteita. Osa

tulkinnasta on oppimisen tulosta, mutta hyvin suuri osa on tiedostamatonta ja

täysin automaattista.”

– Harald Arnkil

Amerikkalainen psykologi James J. Gibson, jaotteli aistit visuaaliseen systeemiin: audito- riseen, haju-maku, haptiseen sekä orientaa- tiosysteemiin. Gibson haastaakin ajatuksen, jossa hermosto rakentaa jatkuvasti tietoista visuaalista havaintoa. Hän sen sijaan edisti psykologiaa, jossa mieli havaitsee ympäristön ärsykkeet suoraan, ilman ylimääräistä kogni- tiivista rakentamista. Etenkin Gibsonin orien- taatiosysteemillä sekä haptisella systeemillä näyttäisi olevan vaikutusta kolmiulotteiseen ymmärtämiseemme sekä arkkitehtuurikoke- mukseemme.¹¹ Haptisella systeemillä Gibson tarkoittaa pelkän käsien kosketuksen sijaan koko kehon kokemusta. Hän kuvaileekin, että kokeaksemme ympäristön objektit meidän on esimerkiksi kiivettävä vuoren huipulle pelkän vuoren katsomisen sijaan. Haptinen systeemi sisällyttää kokemukseen tuntemukset kuten paineen, lämmön, kylmän sekä kinestesian.

Tällä maailman kokonaisvaltaisella koke- misella luomme vuoropuhelua maailman ja itsemme välille, ikään kuin luomme tilat sisäisen haptisuuden mukaan, vaikka tila olisi jo olemassa oleva tila, jolloin kehomme sekä liikkeemme ovat jatkuvassa dialogissa ympä- röivän tilan kanssa. Tämän dialogin perusta on juurikin haptiset tuntemukset, pintojen sekä kulmien taktiiliset ominaisuudet. Sileät pinnat kutsuvat läheiseen kontaktiin, kun taas karheat materiaalit, kuten rikottu betoni, aiheuttavat varovaisuutta liikkeessä. Vaihtelut materiaaleissa taas luovat mielikuvia erityis- tilanteista, sekä aiheuttavat usein liikkeiden hidastamista.

3.2 Hajuaisti

Tuoksut ovat vahvasti osa elämäämme ja suuressa roolissa tilakokemuksissa. Aisteista hajuaisti on vahvimmin linkittynyt muis- tiimme. Voimme hyvin unohtaa miltä tietyt paikat ja maisemat näyttivät, mutta tuoksu on usein se, joka jää elämään muistiimme.

Mummolan vanha aitta voi hämärtyä mie- likuvista ulkonäöltään, mutta se tietty aitan tuoksu, joka valtasi sieraimet aitan auttetua, on ikuisesti mielessä. Tuoksuilla on niin positiivisia kuin negatiivisia muistoja lau- kaiseva vaikutus. Hajut ja tuoksut kulkevat aivoissa lyhyttä reittiä ja päätyvät limbiseen järjestelmään, joka käsittelee myös tunteita.

Tuoksujen muistijärjestelmä toimii kahdella tavalla: ensimmäinen on jonkin tuoksun tun- nistaminen, esimerkiksi sitruunan tuoksun yhdistäminen sitruunaan, toinen on tuoksun aiheuttavan muiston syntyminen.²⁷

Jo antiikin maailmassa kuninkaallinen ark- kitehtuuri oli usein aromaattista. Kokonaisia palatseja rakennettiin seetristä, osittain sen makean, pihkaisen tuoksun takia, osittain siksi, että se torjui luonnostaan hyönteisiä.

Myös Kiinassa mantšu-keisarien kesäpalatsin palkit ja paneelit olivat kaikki seetristä, joka oli jätetty tarkoituksellisesti maalamatta ja lakkaamatta niin, että puun tuoksu pääsi le- viämään vapaasti ilmaan. Moskeijoissa raken- tajilla oli taas tapana sekoittaa ruusuvettä ja myskiä huhmarissa: kun keskipäivän aurinko kuumensi veden, tuoksut levisivät ilmassa koko Moskeijaan. Kuten tiloilla on myös kau- pungeilla omat tuoksunsa, jotka tekevät mat- kustamisesta vieläkin kiehtovampaa. Pariisin kaduilla leijaileva vastapaistetun croissantin, Marrakeshin monivivahteisten mausteiden tai Provencen huumaavaan laventelin tuoksut vievät meidät aina takaisin niihin tunnelmiin, mitä koimme matkustaessamme kohteessa.

Palaamme niihin tunteisiin aina kohdates-

27 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5039451/

28 Forss Anne-Mari. (2007). Paikan estetiikka, Yliopistopaino, s. 94.

29 Forss A. (2007). s. 94.

30 Pallasmaa Juhani. (2017). Ajatteleva käsi, ntamo, s. 10.

samme näitä tuoksuja.

Hajuaisti koostuu tuhansista aistinsoluista, jotka kaikki ovat erikoistuneet johonkin tiet- tyyn hajuun ja hajuaisti onkin aisteistamme suoraviivaisin. Hajuaistilla ihminen pystyy erottamaan yli 10 000 erilaista tuoksua tai hajua. Elämme jatkuvassa hajujen tulvassa ja hengittäessämme hajumolekyylit virtaavat kehomme läpi. Nähdäksemme meidän täy- tyy saada riittävästi valoa, maistaaksemme meidän on laitettava suuhun jotain, kosket- taessamme saamme kosketushavainnon, kuulemme vain silloin kun ääni on tarpeeksi voimakas – mutta hajuaistimme toimii aina, joka henkäyksellä.

Maantieteilijä Yi-Fu Tuanin mukaan tuoksut vaikuttavat tunteisiimme paljon syvemmällä tasolla kuin visuaalisesti havaitut ominai- suudet tai äänet.²⁸ Tuan kirjoittaakin tuok- suista: ”Tuoksulla on tämä voima varastoida menneisyyttä, koska toisin kuin visuaalinen mielikuva se on koteloitunut kokemus, joka on suurilta osin jätetty tulkitsemattomaksi ja kehittymättömäksi.”²⁹ Tuoksut assosioivat niin monen asian kanssa, että tilakokemuk- sen tuoksut ovat lähtökohtaisesti monen asian ydin, muutoin hyvinvointia edistävä tila voi saada dramaattisenkin vaikutuksen ihmiseen, joskin tuoksukokemus tilasta jää jokseenkin huonoksi tai tuoksu on asia, joka vaivaa ko- kemuksessa. ”A.S. Parkes ja H.M. Bruce ovat kuitenkin kokeissaan osoittaneet, että kemial- liset säätelijät, kuten tuoksuvat yhdisteet, toi- mivat suoraan muiden organismien ruumiin kemian kanssa ehdollistaen käyttäytymistä.”³⁰ Tuoksuja on monia ja niiden jaotteluun on myös useita eri tulkintoja, joista yksi on sak- salaisen psykologin Hans Henningin jaottelu (Kuva 5). Henning jaotteli tuoksu prisman avulla niin sanottuihin primääri- ja sekun- däärituoksuihin. Prisman kulmiin sijoittuvat primäärituoksut ja näiden väliin sekundää- rituoksut. Tuoksuja voi myös olla primääri-

TUOKSUVA

MAUSTEINEN

AISTIEN TILASSA UMMEHTUNUT

ETEERINEN

PIHKAINEN TUOKSUVA

MAUSTEINEN

ABSINTTI SETRI PIETARYTTI

KAMFERI

ETEERINEN

PIHKAINEN

MAUSTEINEN TUOKSUVA

Sitruunaöljy Ananasöljy Ethyl ether Tärpätti

Kanadan balsami Mastiksipistaasi Vanilja

Laventeli Timjami Laakerinlehti Neilikka Kanelipuu

Kurjenpolvi Jasmiini Ruusuöljy Appelsiini kukka Appelsiinin lehdet

Inkivääri Anis

Meirami Fenkoli Myrtti Eukalyptus

Kuva 5

HENNINGIN TUOKSUPRISMA

PALANUT

tuoksujen sekoituksia.³¹

Jotta tuoksun voi haistaa tarvitaan impulssi hermonpäätteessä ja tämän impulssin aikaan- saamiseksi riittää vain kahdeksan molekyy- liä jotain ainetta. Kaikki eivät tuoksu kuten esimerkiksi kivi, lasi ja teräs. Vain sellaiset aineet, jotka ovat kyllin liikkuvia pystyäkseen suihkuttamaan mikroskooppisia partikkeleita ilmaan, tuoksuvat.³²

3.3 Näköaisti

Näköaisti on meillä ihmisillä hallitsevin ja saamme suurimman osan ympäristömme informaatiosta näköaistin välityksellä. Nä- köaisti sisältää valtavasti aisti-informaatiota, joita prosessoimme jatkuvasti. Näköjärjes- telmä käsittelee erikseen ärsykkeen väriä, muotoa, liikettä ja etäisyyttä. Jotta pystymme hahmottamaan ja tunnistamaan näkemämme kohteen, on sitä koskeva informaatio ero- tettava taustasta omana kokonaisuutenaan.

Tämän tunnistamisprosessin jälkeen käy- tämme muistia apuna kohteen tunnistami- sessa. Vertaamme kohdetta muistissa oleviin muistitietoihin ja sen jälkeen aiemmin näke- määmme kohteeseen. Lopuksi lokeroimme sen johonkin tiettyyn luokkaan (esim. ”puu”,

”talo”, ”auto”).

Havaitseminen on kaikkien aistien yhteis- peliä, mutta näköaistilla on siinä korostunut vaikutus. Havaitsemisen kokonaisvaikutel- maan vaikuttavat osatekijät, kuten konstans- sit, kontrastit, optiset hahmolait ja pintagra- dientit. Pysyvyysilmiöt ovat havaitsemisen merkittävimpiä tekijöitä. Niiden avulla ympäristö pystytään kokemaan suhteellisen yhtenäisenä ja jatkuvana. Esimerkkinä naapu- rin talo valaistuksesta riippumatta nähdään jatkuvasti punaisena tai etääntyvä pyöräilijä saman kokoisena. Muoto, koko, väri, paino, äänen intensiteetti jne. koetaan siis tietyissä rajoissa vakiona ja esineen lopullinen hah- mottaminen on sidoksissa sitä ympäröivään

31 https://www.researchgate.net/figure/Hennings-odor-prism-Triangular-prism-proposed-by-Henning-as-an-ol factory-model-The_fig5_286596

32 Ackerman Diane. (1990). Aistien Historia, WSOY, s. 32.

33 Horelli Liisa. (1981). Ympäristöpsykologia, Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kirjapaino, s. 65.

34 Rihlama Seppo. (1999). Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa, Rakennustieto Oy, s. 5.

ratkaisevaan ärsykemaailmaan. Ihmisellä on luontainen pyrkimys tehdä maailmastaan hahmotettava ja ymmärrettävä. Niin kutsutut optiset hahmolait, jotka koskevat toki myös muitakin aisteja, auttavat jäsentämään ihmi- sen havainnointia sellaisiin hahmotuksiin, jotka vähentävät organismin epävarmuutta ympäristössä.³³ Näitä optisia hahmolakeja ovat seuraavat:

1. Kuvio ja tausta; havaitsemisessa pyritään hahmottamaan tietty osa kentästä kuvioksi lopun jäädessä taustaksi.

2. Läheisyys; toisiaan lähellä olevat yksityis- kohdat hahmotetaan samaan ryhmään kuu- luviksi.

3. Samankaltaisuus; samanlaiset yksityiskoh- dat muodostavat hahmon.

4. Sulkeutuneisuus; umpinaiset alueet jäsen- netään kuviona.

5. Symmetria; symmetriset alueet hahmote- taan yhteenkuuluviksi.

6. Hyvä jatkuvuus; yhtenäiset viivat luovat vaikutelman yhtenäisestä kuviosta.

7. Valiomuotoinen hahmotus; yksinkertaiset perusmuodot kuten neliö, ympyrä jne. näyt- tävät olevan monimuotoisia muotokokonai- suuksia suositumpia.

Valolla on suuri rooli tilojen aistikokemuk- sissa – ilman valoa ei ole väriä. Jotta näkö- aistimuksemme toimisivat ja saisimme niistä täyden hyötyvaikutuksen arkielämässämme terveydellisesti, meidän on ymmärrettävä valon merkitys. ”Valo on niin luonnollinen osa elämäämme, ettei moni meistä liene tullut koskaan sitä, sen laatua ja vaikutusta lähem- min edes pohtineeksi.”³⁴ Meitä ympäröivä maailma on kuitenkin jollain tapaa lähtöisin auringonsäteilystä ja virtaava energia vain

muuttaa muotoaan eri asioissa, sillä energia ei voi hävitä. Jotta ihminen pystyy saamaan tarpeelliset erilaatuiset tarpeensa tyydytetyik- si, hänen on ehdottomasti saatava näkyvän valon kaikkia eri aaltopituuksia. ”Perinteisesti on oletettu, että valo vaikuttaa vain silmien välityksellä. Näin ei asian laita kuitenkaan ole, vaan säteilyvaikutuksia kulkee myös ihon lä- pi.”³⁵ Valon erisävyiset valaistukset vaikuttavat kehon magneettisia virtauksia muuttavasti täysin näköhavainnosta riippumatta, kuten esimerkiksi hormonitoiminta on riippuvai- nen valon säätelystä. On todettu myös sokeu- tuneiden henkilöiden aistivan vieressä olevan henkilön väriasun miellyttävänä tai häiritse- vänä, kirjoittaa Seppo Rihlama Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa -kirjassaan.

3.3.1 Värit tilassa

Kaupunkilaistumisen myötä olemme erkaan- tuneet luonnosta niin paljon, että värit ovat väistyneet suunnittelussa, eikä niitä pidetä tärkeinä elementteinä. Juuri tästä kaupunki- laistumisesta ja luonnosta eriytymisestä joh- tuen meidän olisi syytä panostaa niin työpai- kalla kuin kotonakin värien tärkeyteen, sillä väreillä on arvaamattoman suuri vaikutus ih- misen psykologiaan. ”Värilämpötilan ja valon määrän korrelaatiolla on suora suhde viihty- vyyteen sisätiloissa. Silloin kun valaistusvoi- makkuus sisällä on alhainen (alle 300 luksia), alhainen värilämpötila (alle 3500 K kellertävä valo) koetaan miellyttävämpänä kuin korkea, neutraali tai sinertävä värilämpötila. Kirk- kaassa valaistuksessa (yli 1500 luksia) alhai- nen (kellertävä) värilämpötila koetaan sisällä epämiellyttävänä, kun taas korkea väriläm- pötila (yli 5000 K neutraali tai sinertävä valo) koetaan piristävänä ja viihtyisänä.”³⁶

Värit ovat suuri osa näköhavainnon aistiko- kemuksista ja väreillä on kokonaisvaltainen vaikutus ihmisen tilakokemukseen ja etenkin

35 Rihlama S. (1999). s. 8.

36 Arnkil Harald. (2007). Värit havaintojen maailmassa, Gummerrus Kirjapaino Oy, s. 195.

37 Arnkil H. (2007). s. 94.

38 Arnkil H. (2007). s. 251.

39 Arnkil H. (2007). s. 121.

siihen, miten tunnemme tilan atmosfäärin.

Värien erottelu tapahtuu ihmisen näköais- tille rajakontrastien kautta. Kontrastit voivat olla hyvinkin pieniä, ne voivat olla ajallisia, tilallisia tai rajakontrastisia. Kontrasteja on vaaleuskontrasti, sävykontrasti ja kontrastit illuusioina.³⁷ Värit vaikuttavat psykologisesti mielialaamme ja vaikkakin värit ovatkin jokaiselle hieman erilaiset, niillä on myös jokaiselle omanlainen vaikutus. Harald Arn- kil painottaa teoksessaan Värit Havaintojen Maailmassa, kuinka väreillä on vaikutus emootioihin ja käyttäytymiseen, mutta ei sellaisena kuin tähän asti on ajateltu. ”Värien psykologiset vaikutukset johtuvat enemmän niiden havaitusta tummuudesta, vaaleudes- ta ja kylläisyyden sävystä.”³⁸ Tärkeimpinä tekijöinä värien havaitsemisessa on siis ei niinkään sävyt, vain tummuus, vaaleus ja kylläisyys, joiden avulla koemme eri värit.

Arnkil toteaa myös, että joillakin väreillä voi olla niin vahva vaikutus tilan kokijaan, että se voi aiheuttaa fyysisiä tuntemuksia, ku- ten kylmiä väreitä kokijalle, vaikkakin tästä fyysisestä kokemuksesta ei olekaan mitään tieteellistä tutkimusta, ihmiset pystyvät sa- maistumaan tähän väitteeseen. Tämän värien fyysisen kokemisen kylmien väreiden kautta on ilmiselvää, että värit vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin ja etenkin mielialaan. Tunnis- tamme tiettyjä väriyhdistelmiä yhteenkuulu- viksi, harmonisiksi tai ehjiksi ja tämän avulla aivomme on kehittyneet luokittelemaan väre- jä. Pyrimme siis luontaisesti väriharmoniaan ja usein tähän täydelliseen värien harmo- niaan on vaikea päästä keinotekoisesti, mutta luonnossa väri harmonia on täydellisessä ba- lanssissa. ” –– En ymmärrä miksi ihailet tätä maisemaa – se olisi paljon harmonisempi, jos nuo puut olisivat hieman kellestävimpiä!

Luonto tuntuu aina onnistuvan siinä, missä ihminen joutuu yrittämään ja erehtymään.”³⁹ Värien kokeminen kuin mikä muukin aistein havaittavissa oleva kokemus on aina sub-

jektiivista riippuen ihmisen omista aistitoi- minnoista, paikasta, ajasta, mielialasta sekä monesta muusta tekijästä. Yhtä oikeaa tapaa katsoa ja nähdä värejä ei ole, väreillä ei ole yhtä oikeaa lainalaisuutta vaan enemmänkin ne ovat havaitsijan ominaisuuksia kuin ob- jektin tai maailman ominaisuuksia. Väreistä voi tutkijoiden Gustav Fechnerin ja Ewald Heringin mukaan erottaa sävyn, vaaleuden ja kylläisyyden.⁴⁰

3.4 Tuntoaisti

Ihomme on kuin suojakuoremme ulkomaa- ilmalta, ihomme on se, joka erottaa meidät maailmasta toisin kuin mikään muu elimem- me tai aistimme. Ihossa on kaksi kerrosta, joista uloin suojaa meitä ja se on ikään kuin kuollutta ja irtoaa helposti, mutta toisessa ihon kerroksessa sijaitsee tuntoaisti, aisti, joka on kaikkein tärkein ja vanhin aistimme. Tun- toaisti, jota myös toisella nimellä kutsutaan painoaistiksi, tulkitsee materiaalin painoa, tiheyttä, tekstuuria ja lämpötilaa.⁴¹ Koske- tusaistimme on maailman sekä itsemme yhdistävä tekijä, se kokoaa kokemuksemme itsestämme ja maailmasta yhdeksi kokonai- suudeksi. ”Iho on vanhin ja herkin elimem- me, ensimmäinen viestinnän välineemme ja tehokkain suojelijamme (––) jopa silmän lä- pinäkyvä sarveiskalvo on muuntuneen ihoku- doksen peitossa (––) Silmämme, korvamme, nenämme ja suumme ovat kosketuksen jäl- keläisiä. Tämä aisti erikoistui muiksi aisteiksi;

seikka tulee esiin vanhassa sanonnassa, jonka mukaan ’kosketus on aistien äiti.’ ⁴²

Tuntoaistilla hahmottamiseen liittyy vahvasti kognitiiviset toiminnot, kuten esimerkiksi arkisissa askareissa käytämme tuntoaistin välittämää tietoa hyväkseen sitä sen enem- pää pohtimatta. Käsien välityksellä saamme valtavasti tietoa materiaalin ominaisuuksista ja tätä havaitsemista kutsutaan taktiiliseksi havaitsemiseksi. Ihminen käyttää taktiilista havainnointia hyväkseen päivittäin. Esimer- kiksi etsiessäemme kaapisn perukoilta tiettyä

40 Arnkil Harald. (2007). s. 123.

41 Pallasmaa Juhani. (2016). Ihon Silmä, ntamo, s. 45.

42 Pallasmaa J. (2016). s. 11.

villapaitaa näkemättä sinne tiedostamme kos- ketuksen perusteella, mitä paitaa haemme.

Kun kosketamme jotain tai kun ulkopuolinen esine tai asia koskettaa meitä, syntyy tak- tiilinen havainto, joka sen jälkeen jäsentyy ja yhdistyy tietoiseksi havainnoksi aivoissa.

Taktiilista tiedonsaantia käyttävät tiedostaen hyväkseen näkövammaiset sekä kuurosokeat.

Pistekirjoituksen lukeminen sormen päillä on taktiilista havainnointia, sormen päillä ja liik- keen avulla ihminen saa ihon pintatuntoaistin avulla kirjoituksen välittämän tiedon. Tak- tiili havainnointi on kuitenkin rajallisempaa kuin haptinen havaitseminen, joka tarkoittaa esineen tai asian kolmiuloitteisuuden havain- nointia kohdetta tunnustelemalla tai kosket- tamalla.

Kosketusaisti vie meidät sukupolvelta toiselle menneisyyteen. Jalkapohjien avulla pystym- me mittaamaan maanpinnan tiheyttä ja teks- tuuria, lämpötilaa ja kostetutta. Kävellessäm- me metsässä ja huomatessamme sammaleisen suomaisen maaperän, tunnustelemme auto- maattisesti jalkapohjillamme, miltä maaperä tuntuu: uskallammeko luottaa tähän pintaan ja painautua sitä vasten koko ruumiillamme?

Sama tunne käsien tuntoaistimuksilla tapah- tuu, kun astuessamme rakennukseen ja sen seinäpinta vaikuttaa silmiin pehmeältä, mutta samalla karun kovalta. Emme pysty muuta kuin tunnustelemaan kädellä.

3.5 Makuaisti

Voimmeko tosiaan maistaa tiloja, tunnem- meko oraalisesti materian ja tilojen pinnat ja muodot? Makuaisti kokonaisuudessaan muodostuu viidestä erikoistuneesta ais- tinsolutyypistä, joiden aistimusten yhteis- vaikusta voidaan pitää makuaistimuksena.

Makuaistinsolut sijaitsevat kielessä, suussa ja nielussa olevissa makusilmuissa. Kussakin makusilmussa on noin 50–150 aistinsolua, joiden pinnalla on reseptoreita ja jokaiselle maulle on oma aistinsolunsa. Runoilija Tho-

AISTIEN TILASSA

”Kosketus selkeyttää ja täydentää silmiemme pikasanomaa ja opettaa meille sen,

että elämme kolmiulotteisessa maailmassa”

– Diane Ackerman

mas Moore pitää makuaistia opettajana, joka auttaa meitä ymmärtämään sielua paremmin aistien kuin ajattelun kautta. ”Pidämme aisti- mista usein pelkästään fyysisenä kokemukse- na, mutta Moorelle se on myös tapa kuvitel- la.”⁴³

Kaikista aisteista makuaistilla on luultavim- min pienin yhteys tilakokemukseen, mutta makuaisti on kuitenkin todella suuri tekijä koko aistiyhteydessä ja aistikokemuksessa.

Usein ei osata yhdistää makuja tilojen tun- nun vaikutukseen, mutta tästä aistien yh- teistoiminnasta hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi värin vaikutus makuaistiin ja sen kokemiseen. Yhtä tärkeänä vaikuttajana makuaistiin toimii lisäksi myös hajut, joten tätäkään aistia ei todella pidä unohtaa koko- naisvaltaisessa tilasuunnittelussa.

Kirjassaan Aistien historia Diane Ackerman kuvailee makuaistin luonnetta sosiaalisena.

Ihmiset harvoin haluavat syödä yksin ja siksi makuaisti onkin hyvin voimakas sosiaalinen osatekijä. Kautta ihmishistorian hyvin mo- neen sosiaaliseen tapahtumaan on kuulunut osana ruoka ja täten makuaisti. ”Historiassa ja monissa kulttuureissa sanalla taste, maku, on ollut kaksi merkitystä. Sana on peräisin keskienglannin sanasta tasten, tutkia kosket- tamalla, testata, ja palautuu latinan sanaan taxare, koskettaa terävästi. Maku on siten aina ollut koe tai testi.”⁴⁴

3.6 Kuuloaisti

Ihminen rekisteröi ääniä kaikkialla ja koko ajan. Kuuloaisti kehittyy ihmiselle ensim- mäisenä heti tuntoaistin jälkeen ja sammuu myös viimeisenä tuntoaistin kanssa, kun kuolemme. Korvat ovat aina avoinna ja toisin kuin silmät, jotka pystymme aina sulkemaan, korvat kuulevat aina. Tämä saattaakin olla yksi iso osa nykyihmisen stressistä, jatkuva

43 Mustavuori Jaana-Mirjam. (2014). Aistit auki, Basam Books Oy, s. 130.

44 Ackerman Diane. (1990). Aistien historia, WSOY:n graafiset laitokset, s. 154 45 Mustavuori J. (2015). s. 66.

46 https://ec.europa.eu/environment/basics/health-wellbeing/noise/index_fi.htm

valtava äänitulva, jota emme pysty sulkemaan pois. Melu on äänisaastetta, joka kuormittaa ihmismieltä pitkäkestoisesti.⁴⁵ Euroopassa jokainen 70 miljoonaa kaupunkilaista altistuu päivittäin jatkuvalle melusaasteelle, joka yltää 55 desibelin melutasolle ja tämä on yksin- omaan vain liikenteestä johtuvaa. Kun tähän liikenteen aiheuttamaan melusaasteeseen vielä lisätään kaikki muu, mille kuulomme altistuu päivittäin, on melusaasteen määrä todella suuri. Maailman terveysjärjestö suo- sittelee, että melusaasteen olisi jo pelkästään hyvien yöunien takaamiseksi pysyttävä alle 30 desibelin ja tämän lisäksi jatkuva melusaaste aiheuttaa myös korkeaa verenpainetta sekä sydänkohtauksia.⁴⁶ Melusaasteen vähentämi- nen onkin siis yksi todella tärkeä elementti suunnittelijan työssä, johon olisi tärkeä pa- nostaa.

”Kuuntelu on ihmisen aisteista syvällisin, näkeminen on etäisempää.

Äänen kokeminen on intiimimpää kuin katsominen.

Se voi olla lähes yhtä intiimiä kuin haistaminen.”

– Jaana-Mirjam Mustavuori

Kuuloaisti on todella dynaamista. Pystym- me näkemään asioita ja elementtejä, jotka ovat täysin paikoillaan, liikkumatta, mutta kuullessamme äänen tiedämme aktiivisuu- den tapahtuvan. Ei ole olemassa ikään kuin pysähtyneitä ääniä. Yöllä sängyssä maates- samme toisesta huoneesta kajahtava narina saa meidän karvamme nousemaan pystyyn ja pelon hiipimään pintaan. Tunne, että talossa on joku, valtaa mielen. Täysi hiljaisuus saat- taa aiheuttaa pelontuntemuksia, sillä olemme tottuneet jatkuvaan meluun. On normaalim- paa olla melun keskellä kuin yhtäkkisessä täy- dessä hiljaisuudessa, jossa vaara voi olla missä vain. Toiset taas tarvitsevat yöllä rauhallisen olotilan saavuttamiseksi sitä täydellistä hil-