4.2 Tilakokemus – ainoastaan subjektiivinen kokemus vai kokonaisvaltainen hyöty kokijal-le?
Tulevaisuudessa olisi varmasti vielä enemmän sijaa tilasuunnittelulle, joka painottuisi ais-tien toimintoihin. Jos ihmiselämän ajasta on suurin osa vietetty sisällä erilaisissa tiloissa, niin yksityisissä kuin julkisissakin, on tämä jo hyvin herättelevä ajatus panostamaan ark-kitehtuurissa enemmän aistien merkitykseen.
Arkkitehtuurista on tullut nykymaailmassa enimmäkseen muotojen leikkiä, kuin tilallis-ten vaikutustilallis-ten pohdintaa ja tilojen käyttö-tarkoituksen hyödyntämistä suunnittelussa.
Onko arkkitehtuurin geometrialla todella merkitystä ihmisiin vai onko merkitykselli-sempää tuoda jokin toisenlainen taso, jolla voisi olla kokonaisvaltaisempi vaikutus?
Tässä tapauksessa voidaan tarkastella aistien tasoa. Täytyykö arkkitehtuurin ja tilasuun-nittelun toteuttamisessa ottaa suuri askel ja katse tulevaisuuteen, ihmislähtöisempään toteuttamiseen, jotta pystymme omalla osaa-misella ja ammattitaidolla viedä ihmiskuntaa parempaan hyvinvoivaan suuntaan. Fenome-nologian filosofinen kanta on hyvin ihmis-lähtöinen ja nykypäivänä Sensorial Design, jossa pyritään aktivoimaan eri aisteja ja tukea aistien informaation vastaanottamista eri kei-noin, on tullut isommaksi osaksi suunnitte-lua. Täytyykö suunnittelun olla kuin tiedettä ja matemaattista, rationaalista ja synteettistä, joka pyrkii symmetriaan sekä modernistiseen tulevaisuuden ajatteluun? Voisiko suunnittelu olla filosofisempaa? Voisiko ilmiöitä ja eksis-tentiaalista olemista tarkastella yhdessä tilan ja paikkojen kanssa?
Rakennetun ympäristön esteettisyys on il-meisen tärkeää ihmiselle, mutta vaikeutena on määritellä, mitkä aiheuttavat esteettisen kokemisen ja mitkä tuon vaikutuksen me-kanismit ovat. Ympäristöpsykologi Liisa Horellin mukaan nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että esteettiset ominaisuudet
liitty-55 Horelli L. (1981), s. 91.
56 Horelli L. (1981), s. 91.
57 Forss Anne-Mari. (2007). Paikan Estetiikka, Yliopistopaino Kustannus, s. 157.
58 Forss A. (2007). s. 158.
vät paikan yleiseen ilmastoon (ambienceen), joka puolestaan vaikuttaa piristävästi ihmisen emotionaaliseen perusvireeseen ja sitä kautta mielentilaan. Samankaltainen päinvastainen vaikutus on toki myös niin sanotusti ankealla ympäristöllä, joka vastaavasti laskee mielen-tilaa ja perusvirettä. Paikan arvioimisessa on kyse ihmisten tunteista ja siitä mitä ihmiset tuntevat paikkaa kohtaan: Rakkautta? Vihaa?
Välinpitämättömyyttä? Tunne on puntari, joka liittyy läheisesti ihmisen käsitejärjes-telmään. Esteettinen arviointi on lähinnä mielikuvien sovittamista ja ne eivät ole yksin-omaan visuaalisia. ”Kaunis ei ole vain muo-don ja materian, vaan sisällön kauneutta.”55 Paikan arvioimisessa suhteutetaan tunteet, käsitteet ja toiminnot alueen fyysisiin ominai-suuksiin. Esimerkiksi asuinympäristön esteet-tiseen arviointiin vaikuttavat arkkitehtonisten tekijöiden ohella myös miljöön heijastamat psykososiaaliset, sekä myös henkiset, meta-fyysiset ominaisuudet.56
”Mikäli pyritään luomaan elinvoimaisia ja elämänlaadultaan korkeatasoisia paikkoja, on rakentamisessa omaksuttava paikallinen näkökulma.”57 Paikallisella näkökulmalla tar-koitetaan suunnittelussa paikan huomioimis-ta kokonaisuutena, jossa artefaktit luodaan merkitykselliseen vuorovaikutukseen ympä-ristöönsä nähden. Vuorovaikutus voi olla niin haastavaa kuin kilpailevaakin. Brittiläis-ame-rikkalainen arkkitehti ja arkkitehtuurihisto-rioitsija Kenneth Frampton puhuu kriittisen regionalismin puolesta, joka kuvastaa valta-kulttuurien reuna-alueilla syntyneitä arkki-tehtonisia virtauksia. Framptonin mukaan kriittisellä regionalismilla on suora dialekti-nen suhde luontoon – hän korostaa etenkin topografian, ilmaston ja valon merkitystä.
”Esimerkiksi paikallisen valospektrin huo-mioiminen, hyödyntäminen ja korostaminen arkkitehtonisissa ratkaisuissa ovat puhtaasti paikan tunnelmallisiin ominaisuuksiin liit-tyvää suunnittelua.”58 Frampton viittaa usein Tadao Andon rakennuksiin, joissa
Frampto-nin mukaan yhdistyvät geometriset muodot sekä ympäristön ja paikan kulttuurin ominai-suudet Kuva 7).
Kriittinen regionalismi on hyvinkin fenome-nologinen ajattelutapa ja siinä painotetaan moniaistisuutta suunnittelun lähtökohtana; se pyrkii kumoamaan visuaalisen kokemisen en-sisijaisuuden arkkitehtuurissa muiden aistien hyväksi. Frampton kuvaileekin: ”Mielessäm-me on kokonainen joukko täydentäviä aisti-havaintoja, jotka rekisteröimme ruumiillam-me: valon intensiteetti, pimeys, kuumuus ja kylmyys; kosteuden tunne; materiaalin tuok-su; kivimuurauksen lähes käsin kosketeltava läsnäolo ruumiin aistiessa oma rajoittunei-suutensa; käyntimme vauhti ja ruumiimme suhteellinen hidasliikkeisyys siirtyessämme lattian poikki; oman askeleemme kaiku.”
4.3 Kokemuspohjainen suunnittelu työkalu-na aistien tilassa
Tilakokemuksen tärkeä elementti on itse tilan kokija. Ilman kokijan ja tilan dialogia itse tila-kokemusta ei synny. Kokemukseen vaikutta-vat niin aistit, muisti kuin tilan tunnelmakin.
Saksalainen filosofi Gernot Böhme painottaa tunnnelman vaikutuksesta tiloissa ja tilan kokijassa. Sama tila voi eri valaistuksessa tai värissä saada kokijan tuntemaan täysin vas-takohtaisia asioita tilassa. Filosofi Hermann Schmitzin mukaan tunnelma on tilallisesti rajoittamaton elementti, ihmisten tuntei-den liikuttaja.59 Schmitz kuvailee tunnelmaa fenomenologian kautta, jossa arkipäiväiset tekijät vaikuttavat siihen suuresti. Tätä teoriaa tukeakseen Schmitz käyttää fenomenologian menetelmää, jonka mukaan asiat tunnuste-taan todellisiksi, jos ne ovat osana kokemus-maailmaa ja tuntuvat kehossa.60 Tunnelma on aina sekä objektin että kokijan välinen, eikä sille voida laittaa vain yhtä selkeää selitystä.
Usein tunnelman kuvailu liittyy ilmastoon ja sana tunnelma englanninkielessä atmosphere
59 Böhme Gernot. (2013). Atmospheric Architectures, The Aesthetics of Felt Spaces, Bloomsbury Publishing PLC, s. 20.
60 Böhme G. (2013). s. 20 61 Böhme G. (2013). s. 20
onkin peräisin meteorologiasta. Paikkojen tunnelmaa voidaan kuvata hyvin laajasti eri termein, mutta usein kuvaamiseen käytetään ilmaston termejä, kuten ilmava, samea, pil-vinen.61 Tunnelma vaikuttaa meihin tilojen, niissä olevien asioiden sekä ihmisten kautta;
auran kautta. Koemme tunnelman, vaikka se on objektiivinen asia. Tästä syystä olisikin tärkeää sisällyttää käyttäjät ja tilan kokijat osaksi suunnitteluprosessia jo alusta alkaen.
Ihmisten integroiminen suunnitteluproses-siin jo ruohonjuuritasolla lisäisi ihmisläh-töisempää ja holistisempaa ajattelua. Koke-muspohjainen suunnittelu, jossa käyttäjä on tärkeimmässä roolissa, olisikin oiva työkalu aistikeskeisempään tilasuunnitteluun. Se edellyttäisi suunnittelijalta itsensä ja omien mieltymysten asettamista sivummalle, tai ai-nakin niiden toteuttamista eri lähtökohdista.
Kokemuspohjaisessa suunnittelussa on kyse käyttäjän etusijalle asettamisesta ja kokijan kokemuksen arvon nostattamisesta. Koke-muksien arvottamisesta on jo pitkään oltu kiinnostuneita, mutta lähinnä markkinoinnin saralla. Se ole päässyt vielä muilla suunnit-telun aloilla yhtä suureen rooliin ja usein se sekoitetaankin aina palvelumuotoilusta tuote-suunnitteluun. Kokemuspohjaisen suunnit-telun lähtökohtana onkin vastata kysymyksen miksi sijasta kysymykseen miten. Tarkoituk-senaan miettiä, mikä on toivottu vaikutus ihmisiin. Ihmisten tarpeet ja toiveet asetetaan etusijalle ja samalla tuodaan eri osaamisalo-jen asiantuntijat yhteen.
Kuva 7
AISTIEN TILASSA