Värit tilassa

Kaupunkilaistumisen myötä olemme erkaan-tuneet luonnosta niin paljon, että värit ovat väistyneet suunnittelussa, eikä niitä pidetä tärkeinä elementteinä. Juuri tästä kaupunki-laistumisesta ja luonnosta eriytymisestä joh-tuen meidän olisi syytä panostaa niin työpai-kalla kuin kotonakin värien tärkeyteen, sillä väreillä on arvaamattoman suuri vaikutus ih-misen psykologiaan. ”Värilämpötilan ja valon määrän korrelaatiolla on suora suhde viihty-vyyteen sisätiloissa. Silloin kun valaistusvoi-makkuus sisällä on alhainen (alle 300 luksia), alhainen värilämpötila (alle 3500 K kellertävä valo) koetaan miellyttävämpänä kuin korkea, neutraali tai sinertävä värilämpötila. Kirk-kaassa valaistuksessa (yli 1500 luksia) alhai-nen (kellertävä) värilämpötila koetaan sisällä epämiellyttävänä, kun taas korkea väriläm-pötila (yli 5000 K neutraali tai sinertävä valo) koetaan piristävänä ja viihtyisänä.”³⁶

Värit ovat suuri osa näköhavainnon aistiko-kemuksista ja väreillä on kokonaisvaltainen vaikutus ihmisen tilakokemukseen ja etenkin

35 Rihlama S. (1999). s. 8.

36 Arnkil Harald. (2007). Värit havaintojen maailmassa, Gummerrus Kirjapaino Oy, s. 195.

37 Arnkil H. (2007). s. 94.

38 Arnkil H. (2007). s. 251.

39 Arnkil H. (2007). s. 121.

siihen, miten tunnemme tilan atmosfäärin.

Värien erottelu tapahtuu ihmisen näköais-tille rajakontrastien kautta. Kontrastit voivat olla hyvinkin pieniä, ne voivat olla ajallisia, tilallisia tai rajakontrastisia. Kontrasteja on vaaleuskontrasti, sävykontrasti ja kontrastit illuusioina.³⁷ Värit vaikuttavat psykologisesti mielialaamme ja vaikkakin värit ovatkin jokaiselle hieman erilaiset, niillä on myös jokaiselle omanlainen vaikutus. Harald Arn-kil painottaa teoksessaan Värit Havaintojen Maailmassa, kuinka väreillä on vaikutus emootioihin ja käyttäytymiseen, mutta ei sellaisena kuin tähän asti on ajateltu. ”Värien psykologiset vaikutukset johtuvat enemmän niiden havaitusta tummuudesta, vaaleudes-ta ja kylläisyyden sävystä.”³⁸ Tärkeimpinä tekijöinä värien havaitsemisessa on siis ei niinkään sävyt, vain tummuus, vaaleus ja kylläisyys, joiden avulla koemme eri värit.

Arnkil toteaa myös, että joillakin väreillä voi olla niin vahva vaikutus tilan kokijaan, että se voi aiheuttaa fyysisiä tuntemuksia, ku-ten kylmiä väreitä kokijalle, vaikkakin tästä fyysisestä kokemuksesta ei olekaan mitään tieteellistä tutkimusta, ihmiset pystyvät sa-maistumaan tähän väitteeseen. Tämän värien fyysisen kokemisen kylmien väreiden kautta on ilmiselvää, että värit vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin ja etenkin mielialaan. Tunnis-tamme tiettyjä väriyhdistelmiä yhteenkuulu-viksi, harmonisiksi tai ehjiksi ja tämän avulla aivomme on kehittyneet luokittelemaan väre-jä. Pyrimme siis luontaisesti väriharmoniaan ja usein tähän täydelliseen värien harmo-niaan on vaikea päästä keinotekoisesti, mutta luonnossa väri harmonia on täydellisessä ba-lanssissa. ” –– En ymmärrä miksi ihailet tätä maisemaa – se olisi paljon harmonisempi, jos nuo puut olisivat hieman kellestävimpiä!

Luonto tuntuu aina onnistuvan siinä, missä ihminen joutuu yrittämään ja erehtymään.”³⁹ Värien kokeminen kuin mikä muukin aistein havaittavissa oleva kokemus on aina

sub-jektiivista riippuen ihmisen omista aistitoi-minnoista, paikasta, ajasta, mielialasta sekä monesta muusta tekijästä. Yhtä oikeaa tapaa katsoa ja nähdä värejä ei ole, väreillä ei ole yhtä oikeaa lainalaisuutta vaan enemmänkin ne ovat havaitsijan ominaisuuksia kuin ob-jektin tai maailman ominaisuuksia. Väreistä voi tutkijoiden Gustav Fechnerin ja Ewald Heringin mukaan erottaa sävyn, vaaleuden ja kylläisyyden.⁴⁰

3.4 Tuntoaisti

Ihomme on kuin suojakuoremme ulkomaa-ilmalta, ihomme on se, joka erottaa meidät maailmasta toisin kuin mikään muu elimem-me tai aistimelimem-me. Ihossa on kaksi kerrosta, joista uloin suojaa meitä ja se on ikään kuin kuollutta ja irtoaa helposti, mutta toisessa ihon kerroksessa sijaitsee tuntoaisti, aisti, joka on kaikkein tärkein ja vanhin aistimme. Tun-toaisti, jota myös toisella nimellä kutsutaan painoaistiksi, tulkitsee materiaalin painoa, tiheyttä, tekstuuria ja lämpötilaa.⁴¹ Koske-tusaistimme on maailman sekä itsemme yhdistävä tekijä, se kokoaa kokemuksemme itsestämme ja maailmasta yhdeksi kokonai-suudeksi. ”Iho on vanhin ja herkin elimem-me, ensimmäinen viestinnän välineemme ja tehokkain suojelijamme (––) jopa silmän lä-pinäkyvä sarveiskalvo on muuntuneen ihoku-doksen peitossa (––) Silmämme, korvamme, nenämme ja suumme ovat kosketuksen jäl-keläisiä. Tämä aisti erikoistui muiksi aisteiksi;

seikka tulee esiin vanhassa sanonnassa, jonka mukaan ’kosketus on aistien äiti.’ ⁴²

Tuntoaistilla hahmottamiseen liittyy vahvasti kognitiiviset toiminnot, kuten esimerkiksi arkisissa askareissa käytämme tuntoaistin välittämää tietoa hyväkseen sitä sen enem-pää pohtimatta. Käsien välityksellä saamme valtavasti tietoa materiaalin ominaisuuksista ja tätä havaitsemista kutsutaan taktiiliseksi havaitsemiseksi. Ihminen käyttää taktiilista havainnointia hyväkseen päivittäin. Esimer-kiksi etsiessäemme kaapisn perukoilta tiettyä

40 Arnkil Harald. (2007). s. 123.

41 Pallasmaa Juhani. (2016). Ihon Silmä, ntamo, s. 45.

42 Pallasmaa J. (2016). s. 11.

villapaitaa näkemättä sinne tiedostamme kos-ketuksen perusteella, mitä paitaa haemme.

Kun kosketamme jotain tai kun ulkopuolinen esine tai asia koskettaa meitä, syntyy tak-tiilinen havainto, joka sen jälkeen jäsentyy ja yhdistyy tietoiseksi havainnoksi aivoissa.

Taktiilista tiedonsaantia käyttävät tiedostaen hyväkseen näkövammaiset sekä kuurosokeat.

Pistekirjoituksen lukeminen sormen päillä on taktiilista havainnointia, sormen päillä ja liik-keen avulla ihminen saa ihon pintatuntoaistin avulla kirjoituksen välittämän tiedon. Tak-tiili havainnointi on kuitenkin rajallisempaa kuin haptinen havaitseminen, joka tarkoittaa esineen tai asian kolmiuloitteisuuden havain-nointia kohdetta tunnustelemalla tai kosket-tamalla.

Kosketusaisti vie meidät sukupolvelta toiselle menneisyyteen. Jalkapohjien avulla pystym-me mittaamaan maanpinnan tiheyttä ja teks-tuuria, lämpötilaa ja kostetutta. Kävellessäm-me Kävellessäm-metsässä ja huomatessamKävellessäm-me sammaleisen suomaisen maaperän, tunnustelemme auto-maattisesti jalkapohjillamme, miltä maaperä tuntuu: uskallammeko luottaa tähän pintaan ja painautua sitä vasten koko ruumiillamme?

Sama tunne käsien tuntoaistimuksilla tapah-tuu, kun astuessamme rakennukseen ja sen seinäpinta vaikuttaa silmiin pehmeältä, mutta samalla karun kovalta. Emme pysty muuta kuin tunnustelemaan kädellä.

3.5 Makuaisti

Voimmeko tosiaan maistaa tiloja, tunnem-meko oraalisesti materian ja tilojen pinnat ja muodot? Makuaisti kokonaisuudessaan muodostuu viidestä erikoistuneesta ais-tinsolutyypistä, joiden aistimusten yhteis-vaikusta voidaan pitää makuaistimuksena.

Makuaistinsolut sijaitsevat kielessä, suussa ja nielussa olevissa makusilmuissa. Kussakin makusilmussa on noin 50–150 aistinsolua, joiden pinnalla on reseptoreita ja jokaiselle maulle on oma aistinsolunsa. Runoilija

Tho-AISTIEN TILASSA

”Kosketus selkeyttää ja täydentää silmiemme pikasanomaa ja opettaa meille sen,

että elämme kolmiulotteisessa maailmassa”

– Diane Ackerman

mas Moore pitää makuaistia opettajana, joka auttaa meitä ymmärtämään sielua paremmin aistien kuin ajattelun kautta. ”Pidämme aisti-mista usein pelkästään fyysisenä kokemukse-na, mutta Moorelle se on myös tapa kuvitel-la.”⁴³

Kaikista aisteista makuaistilla on luultavim-min pienin yhteys tilakokemukseen, mutta makuaisti on kuitenkin todella suuri tekijä koko aistiyhteydessä ja aistikokemuksessa.

Usein ei osata yhdistää makuja tilojen tun-nun vaikutukseen, mutta tästä aistien yh-teistoiminnasta hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi värin vaikutus makuaistiin ja sen kokemiseen. Yhtä tärkeänä vaikuttajana makuaistiin toimii lisäksi myös hajut, joten tätäkään aistia ei todella pidä unohtaa koko-naisvaltaisessa tilasuunnittelussa.

Kirjassaan Aistien historia Diane Ackerman kuvailee makuaistin luonnetta sosiaalisena.

Ihmiset harvoin haluavat syödä yksin ja siksi makuaisti onkin hyvin voimakas sosiaalinen osatekijä. Kautta ihmishistorian hyvin mo-neen sosiaaliseen tapahtumaan on kuulunut osana ruoka ja täten makuaisti. ”Historiassa ja monissa kulttuureissa sanalla taste, maku, on ollut kaksi merkitystä. Sana on peräisin keskienglannin sanasta tasten, tutkia kosket-tamalla, testata, ja palautuu latinan sanaan taxare, koskettaa terävästi. Maku on siten aina ollut koe tai testi.”⁴⁴

3.6 Kuuloaisti

Ihminen rekisteröi ääniä kaikkialla ja koko ajan. Kuuloaisti kehittyy ihmiselle ensim-mäisenä heti tuntoaistin jälkeen ja sammuu myös viimeisenä tuntoaistin kanssa, kun kuolemme. Korvat ovat aina avoinna ja toisin kuin silmät, jotka pystymme aina sulkemaan, korvat kuulevat aina. Tämä saattaakin olla yksi iso osa nykyihmisen stressistä, jatkuva

43 Mustavuori Jaana-Mirjam. (2014). Aistit auki, Basam Books Oy, s. 130.

44 Ackerman Diane. (1990). Aistien historia, WSOY:n graafiset laitokset, s. 154 45 Mustavuori J. (2015). s. 66.

46 https://ec.europa.eu/environment/basics/health-wellbeing/noise/index_fi.htm

valtava äänitulva, jota emme pysty sulkemaan pois. Melu on äänisaastetta, joka kuormittaa ihmismieltä pitkäkestoisesti.⁴⁵ Euroopassa jokainen 70 miljoonaa kaupunkilaista altistuu päivittäin jatkuvalle melusaasteelle, joka yltää 55 desibelin melutasolle ja tämä on yksin-omaan vain liikenteestä johtuvaa. Kun tähän liikenteen aiheuttamaan melusaasteeseen vielä lisätään kaikki muu, mille kuulomme altistuu päivittäin, on melusaasteen määrä todella suuri. Maailman terveysjärjestö suo-sittelee, että melusaasteen olisi jo pelkästään hyvien yöunien takaamiseksi pysyttävä alle 30 desibelin ja tämän lisäksi jatkuva melusaaste aiheuttaa myös korkeaa verenpainetta sekä sydänkohtauksia.⁴⁶ Melusaasteen vähentämi-nen onkin siis yksi todella tärkeä elementti suunnittelijan työssä, johon olisi tärkeä pa-nostaa.

”Kuuntelu on ihmisen aisteista syvällisin, näkeminen on etäisempää.

Äänen kokeminen on intiimimpää kuin katsominen.

Se voi olla lähes yhtä intiimiä kuin haistaminen.”

– Jaana-Mirjam Mustavuori

Kuuloaisti on todella dynaamista. Pystym-me näkemään asioita ja elePystym-menttejä, jotka ovat täysin paikoillaan, liikkumatta, mutta kuullessamme äänen tiedämme aktiivisuu-den tapahtuvan. Ei ole olemassa ikään kuin pysähtyneitä ääniä. Yöllä sängyssä maates-samme toisesta huoneesta kajahtava narina saa meidän karvamme nousemaan pystyyn ja pelon hiipimään pintaan. Tunne, että talossa on joku, valtaa mielen. Täysi hiljaisuus saat-taa aiheutsaat-taa pelontuntemuksia, sillä olemme tottuneet jatkuvaan meluun. On normaalim-paa olla melun keskellä kuin yhtäkkisessä täy-dessä hiljaisuudessa, jossa vaara voi olla missä vain. Toiset taas tarvitsevat yöllä rauhallisen olotilan saavuttamiseksi sitä täydellistä

hil-jaisuutta, toiset kaipaavat rauhoittavia ääniä, yksinkertaisia sävelmiä tai luonnon pehmeitä ääniä. Hiljaisuus ja veden solina ovatkin tut-kijoiden mukaan ihmismielen rauhan lähde, joka hellii sielua. Käydessämme konserteissa äänen on oltava koko kehon valtaava sykäh-dyttävä ominaisuus tai muuten saattaa tun-tua, että jotain jäi puuttumaan kokemuksesta;

se tunne, kun konserttisalissa ääni kantautuu seiniä pitkin läpi koko kropan ja saa aikaan kylmiä väreitä. Elokuvissa käydessämme pi-meässä salissa istuessamme äänen on tunnut-tava jaloissamme asti, kun istumme punaisilla pehmeillä teatterin nojatuoleilla. Muutoin elokuvakokemus ei tunnu täysin vaikutta-valta. Äänen ja kuulon on pelattava yhteen ja tilakokemuksessa äänen kantautuminen joko voimistavana tai rauhoittavana tekijänä riippuen siitä, mihin tarkoitukseen tilaa käy-tetään, on erittäin tärkeää.

Äänillä on siis suuri merkitys tilojen kokemisessa ja myös omien mielentilojen kokemisessa. Myös hiljaisuudessa kuulemme ääniä ja onkin miltei mahdotonta olla

kuulematta mitään ääniä. Hiljaisuus on kuin sielun peili, jolla pystymme ilmaisemaan mitä erilaisempia tunteita ja mielentiloja.

Kulttuurimme on täynnä ääniä ja nyky-yhteiskunnassa on tärkeämpää näkyä ja kuulua kuin olla hiljaa ja näkymätön.