aselajin järjestö- ja ammattilehti
ILMATORJUNTA
4/2017 ILMATORJUNTASÄÄTIÖ 60 VUOTTA
TEEMANA
Ilmatorjuntasäätiö
1957–2017
WORLD CLASS
- through people, technology & dedication
NASAMS
Ilmapuolustusjärjestelmä
• Käytössä Suomea puolustamassa
• Valittu jo seitsemään maahan
• Verkostokeskeinen taistelujaotus
• Ylivertainen tulivoima
• Modulaarisuus turvaa kasvun
• Extended Range (ER),
selkeästi suurempi ulottuvuus pian tarjolla
Kongsberg Defence Oy Äyritie 8 D
01510 Vantaa
E-mail: kd.finland@kongsberg.com www.kongsberg.com
EX TREME TECHNOL OGY
ILMATORJUNTA 4 ∙ 2017
Ilmatorjuntayhdistyksen jäsenlehti
ILMATORJUNTASÄÄTIÖ 60 VUOTTA
TEEMANA
PÄÄKIRJOITUKSET ...4 TEEMA-ARTIKKELIT
Vakauden vuosista huomisen haasteisiin
– Ilmatorjuntasäätiö 2020-luvulle ... 9 Ilmatorjuntasäätiön vaiheita 1957–2017 ... 19 Kokemuksiani Ilmatorjuntasäätiön toiminnasta
– Matti Heinänen ... 32 Kokemuksiani Ilmatorjuntasäätiön toiminnasta
– Juha Palmujoki ... 34 Ilmatorjuntamuseon kehitysvaiheita ja
tulevaisuuden haasteita ... 36 Ilmatorjuntasäätiön 60-vuotisjuhla ... 40 ARTIKKELIT
Helsingin Reserviupseerien Ilmatorjuntakerho ry 70 vuotta ... 43 Yllätyksellisyyttä ja sattumaa – ilmatorjuntaa
Hürtgenwaldin taistelussa Saksassa
marraskuussa 1944 (2. osa) ... 47
PERUSLUKEMIA
Tekniikasta ... 49 Ilma-aseesta; Pikku-uutisia Venäjältä ... 53 YHDISTYS
Järjestösihteeri tiedottaa ... 55 Tulevia tapahtumia... 56 KENTÄN KUULUMISIA
Etelä-Suomen ilmapuolustusseminaari
ensikertalaisten silmin ... 58 End of an Era ... 59 Lennokkitapahtuma IT-museolla ... 61 ItPtri/RuK111 vieraili tällä kertaa
Parolassa 14.9.2017 ... 64 Suurvaltailmavoimien nykytila ... 65 Todellista maitoilua ... 65 Kiintoisa Venäjä-analyysi
K-S osaston vuosijuhlassa ... 66
Tämän sivun kuva:
Ilmatorjuntasäätiön hallitus ja asiamies ryhmäkuvassa Ilmatorjuntamuseolla kokouksensa päätteeksi 27.10.2017.
Vasemmalta Juha Palmujoki, Antero Riihikallio, Hannu Herranen, Matti Heinänen, Vesa Sundqvist, Harri Luoma, Heikki Bergqvist ja Jussi Ylimartimo.
63.vsk 201. lehti JULKAISIA Ilmatorjuntayhdistys Klaavolantie 2, 04300 Tuusula www.ilmatorjunta.fi PÄÄTOIMITTAJA Janne Tähtinen
tahtinen.janne@gmail.com puh. 044 550 8500 ILMOITUKSET Medialootti Oy Timo E. Karvinen puh. 050 3309769 medialootti@luukku.com TAITTO JA PAINO Waasa Graphics Oy Vasaratie 3 B 65350 Vaasa puh. (06) 315 6400 info@waasagraphics.fi www.waasagraphics.fi
OSOITE- JA JÄSENASIAT Ville Vatanen
jarjestosihteeri.ity@gmail.com Pajakatu 4 A 6
13100 Hämeenlinna puh. 045 355 4525 PANKKI
IBAN: FI71 1366 3000 0512 01 BIC: NDEAFIHH
VALTUUSKUNTA Antti Simola, pj Juha Palmujoki, varapj HALLITUS Aki Hotti, pj Ahti Piikki, varapj
AINEISTON JÄTTÖAIKA (1/18) 29.1.2018, kirjoitukset
2.2.2018, mainokset ISSN
1797-6448
Majuri Janne Tähtinen Päätoimittaja
PÄÄTOIMITTAJALTA
TÄMÄN
PÄÄTOIMITTAJAN TESTAMENTTI
Otin päätoimittajan tehtävät vas- taan pari vuotta sitten ja nyt aika alkaa olla lopuillaan. Päämääräni päätoimittajana oli tehdä laadukas- ta lehteä, jolla lisätään aselajitie- toutta lukijakunnassa. Mielestäni onnistuin tässä ainakin kohtalai- sesti.
Vuonna 2016 iskettiin kiinni perusasioihin. Teemana lehdissä olivat Sodankuva, Uhkajärjes- telmät, Ilmatorjunnan kehitysnä- kymiä sekä Monitoimihävittäjä.
Päätoimittajan näkökulmasta leh- det olivat tiukkaa asiantuntijoiden kirjoittamaa tavaraa Puolustusvoi- mien, ilmapuolustuksen sekä ilma- torjunta-aselajin kehittämisen nä- kökulmasta – lukijat tietenkin ovat vapaasti saaneet muodostaa oman, jopa vastakkaisen, mielipiteensä.
Vuonna 2017 jatkettiin päätoi- mittajan valitsemalla linjalla sy- ventämällä lukijakunnan tietämys- tä ensimmäisessä lehdessä teemalla Passiivinen puolustus sekä toisessa lehdessä, YEK58, kertomalla ny- kyisestä yleisesikuntaupseerikou- lutuksesta, mutta myös julkai- semalla asiantuntija-artikkeleita kurssilaisten diplomitöistä. Vuoden kahdessa viimeisessä lehdessä lip- suttiin päätoimittajan tulevaisuu- teen ja kehittämiseen tähtäävistä asiapainotteisista teemoista men- neisyyteen, juhlien ilmatorjunta- lehden historiaa teemalla 200, ja nyt kädessäsi on Ilmatorjuntasää- tiön juhlanumero Ilmatorjuntasää- tiö 60 vuotta.
Tästä lehdestä kun selviätte kunnialla, edessänne on uusi vuosi ja uusi entistä kyvykkäämpi pää-
toimittaja – majuri Henri Ruotsa- lainen. Uuden päätoimittajan kans- sa pääsette nauttimaan teemoista uhkajärjestelmät: ilma-alusten tie- dustelusensoreiden suorituskyky, taktiikka ja johtaminen: ilmator- junta ja ilmasuojelu, Etelä-Suomen Ilmapuolustusseminaari sekä tule- vaisuus: ilmasodankäynnin muutos – ”Game changers”.
Peruslukemat-palstojen kirjoit- tajat ovat olleet avainasemassa leh- tien asiasisällön tuottamisessa pää- toimittajakaudellani – kiitos siitä tässä vaiheessa. Toimituskunnassa tapahtuu muutamia muutoksia tu- levaan vuoteen liittyen. Tekniikan palstalle on värvätty kirjoittajaksi majuri Tuomas Pernu ja taktiikan palstalle allekirjoittanut. Joudutte siis jatkossakin katselemaan kuvaa- ni lehden sivuilla. Anteeksi siitä!
Lopuksi todettakoon iso kiitos kaikille lehden tuottamiseen vuo- sien 2016 –17 aikana osallistuneille sekä onnittelut säätiölle, jonka juh- lanumero on nyt käsissänne.
Eversti Ari Grönroosille toivo- tan erittäin leppoisia tiukalla vään- nöllä ansaittuja eläkepäiviä – onhan niiden eteen kuitenkin tuotettu jo pitkä rupeama tappioita myös il- matorjunnan tarkastajana Mikkelin luolassa.
Uudelle tarkastajalle, eversti Sami-Antti Takamaalle, toivotan menestystä erittäin haasteellisessa tehtävässä – May the Force be with You!
Päätoimittaja (viimeistä kertaa) Janne T
Everstiluutnantti Aki Hotti Ilmatorjuntayhdistyksen puheenjohtaja
PUHEENJOHTAJALTA
JUHLAVUOSI JATKUU
– ILMATORJUNTASÄÄTIÖ 60 VUOTTA
Ilmatorjuntayhdistys on kulu- neen syksyn aikana järjestänyt tavallista juhlavampia Ilma- torjuntahenkisiä tapahtumia Suomi 100 -juhlavuoden tee- maan liittyen. Erityisesti nos- tan esille syyskuisen retkemme Suomenlinnaan Ilmatorjunnan ensilaukausten siivittämä sekä Lahdessa järjestetyn erittäin korkeatasoisen Etelä-Suomen Ilmapuolustusseminaarin. Pa- laan vielä Suomenlinnaan.
Ilmatorjunnan ensilaukauksista tuli 16.9.2017 kuluneeksi 90 vuotta.
Suomenlinnan Länsi-Musta saarel- la sijaitsee ensimmäisen ilmator- juntajoukkomme (Ilmapuolustus- komennuskunta) kasarmirakennus.
Rakennuksen takana rannalta löy- tyy edelleen ainakin kahdet ty- kinpaikat, joista ensimmäisten il- matorjunta-ammuntojen arvellaan tapahtuneen 16.9.1927. Tänä päi- vänä keskustelemme valmiudesta välillä kuin uudesta asiasta, mutta 90 vuotta sitten ensimmäiset tykit sijoitettiin noin sadan metrin pää- hän kasarmista. Valmius on siis ollut aselajin vahvuuksia syntyhet- kestä saakka.
Suomenlinnassa vierailim- me myös Helsingin pommitusten muistomerkillä, jossa eversti Ahti Lappi piti erinomaisen esitelmän aselajin syntyhistoriasta. Retkem- me pääkohteena voidaan pitää tutustumista sodan ajan ilmaval- vontakeskukseen siellä sota-aika- na työskennelleiden kahden Lotan opastuksella. Voin vakuuttaa Teille, että Lottien yksityiskohtaiset kerto- mukset ja Ilmavalvontakeskuksen järjestelyiden esittely oli mitä kieh- tovinta kuultava. Nyt tyhjä bunk- keri heräsi jälleen täyteen eloon Lottien tarinoidessa. Sydämelliset kiitokset Teille Lotat, Tuulikki Weckström ja Maire Rautakoski, työstä jota teitte pyyteettä Isänmaan eteen noina vaikeina aikoina. Ret- kemme päätettiin upseerikerhol- le maittavaan lounaaseen. Kiitän myös Suomenlinnan upseerikerhon puheenjohtajaa Risto Luostarista yhdistyksen kanssa yhdessä järjes- tetystä tapahtumasta.
Näitä laadukkaita ilmatorjun- tatapahtumia järjestetään sään- nöllisesti ympäri valtakuntaa. Yh- teistä näille tapahtumille näyttää kuitenkin olevan kovin vähäinen osanottajien määrä. Tämä huoles-
tuttaa minua! Olkaa siis aktiivisesti yhteydessä yhdistyksen hallituksen jäseniin ja kertokaa, minkälaisia tapahtumia haluatte, niin osaamme suunnata resurssimme jäseniä kiin- nostaviin tapahtumiin.
Haastan vielä stadilaisia. Tul- kaa mukaan toimintaan. Kertokaa, mitä haluatte. Hetken aikaa hiljai- seloa viettänyttä pääkaupunkiseu- dun ilmatorjunnan yhdistyskenttää pyritään herättelemään taas kukois- tukseen, kokoamalla seudun eri il- matorjuntatoimijoita yhteen ja näin piristämään Ilmatorjunnan asiaa alueella. Olkaa yhteydessä!
Lopuksi onnittelen Ilmator- juntasäätiötä kuudenkymmenen vuoden taipaleesta. Kiitän Ilma- torjuntayhdistyksen puolesta saa- mastamme tuesta. Toivon säätiölle menestyksellistä jatkoa tärkeässä tehtävässänne.
Joulua ja rauhoittumisen hetkeä odotellessa,
T: AHotti
Eversti Ari Grönroos Ilmatorjunnan tarkastaja
TARKASTAJAN PALSTA
Hyvät ilmatorjuntalehden lukijat Jälleen kerran on mieluisaa aloittaa tarkastajan palsta onnitte- luilla. Onnittelen kaikkia Ilmator- junnan vuosipäivänä ja itsenäisyys- päivänä ylennettyjä ja palkittuja sekä 60-vuotiasta ilmatorjuntasää- tiötä.
Jälleen kerran istun Tarkastajan majalla Lohtajalla ja kirjoitan tätä artikkelia. Nyt kuitenkin viimeistä kertaa. Viides vuosi ilmatorjunnan tarkastajan tehtävässä alkaa olla päätöksessään ja samoin urani puo- lustusvoimissa. Siirryn reserviin 1.1.2018 alkaen. Toivotan seuraa- jalleni eversti Sami-Antti Taka- maalle menestystä tulevassa teh- tävässään. Olen varma, että hänen ohjauksessaan ilmatorjunta-aselaji tulee edelleen kehittymään ja me- nestymään.
Minulta on tänä syksynä kysyt- ty useaan otteeseen tuntemuksia- ni reserviin siirtymisen johdosta.
Kaipa päällimmäinen tunne on tuo palstan otsikossa mainittu helpo- tus. Onhan näitä ”samoja hommia”
tullut tehdyksi siitä lähtien, kun vuonna 1983 astuin alokkaana pal- velukseen Oulun ilmatorjuntapatte- ristoon. Toisaalta sisimmässäni on myös kiitollisuutta. Olen matkani varrella saanut palvella erilaisissa tehtävissä, jotka kaikki ovat olleet omalla tavallaan mielenkiintoisia ja haastavia. Siitä osoitan kiitokse- ni puolustusvoimille työnantajana.
Hienointa eri tehtävissä toimiessa ovat olleet ne ihmiset, joiden kans-
LOHTAJAN JÄLKEEN HELPOTTAA
sa olen saanut työskennellä – joko puolustusvoimien sisällä tai sidos- ryhmissä. Teille kaikille siitä myös suuri kiitos!
Kuluneet vuodet ovat vahvis- taneet allekirjoittaneelle aselajitar- kastajan tehtävän välttämättömyy- den. Vähäisten resurssien käyttöä on ohjattava ja koordinoitava, jotta niillä saavutettaisiin mahdollisim- man hyvä tulos. Oli sitten kysymys mistä toiminnasta tahansa. Toki tämä kaikki tulee tehdä osana isom- paa kokonaisuutta. Toivottavasti ilmatorjunnan tarkastajan tehtävä säilyy puolustusvoimissa myös jatkossa. Ja toivoa sopii myös sitä, että aselajin toimintaan vaikutta- vista ”kehitysideoista” käytäisiin keskustelua virassa olevan aselaji- tarkastajan kanssa ennen ideoiden viemistä toteutukseen. ”Kehittä- jän” yksipuolisesta näkökulmasta tehdyt johtopäätökset johtavat pa- himmillaan ilmatorjunnan toimin- taedellytysten heikkenemiseen, vaikka tarkoitus ehkä olisikin toi- nen. Tässä suhteessa on vielä pal- jon toivomisen varaa.
Ajattelin ensin, että kirjoittai- sin tähän viimeiseen tarkastajan palstaan tätä syntynyttä tekstiä pi- demmän kirjoituksen. Totesin kui- tenkin, että eiköhän kaikki sanomi- sen arvoinen ole tullut aiemmissa yhdeksässätoista kirjoituksessa sanottua. Tunnistan ja tunnustan myös sen, että erityistä ”viisasten kiveä” minulla ei ole. En myöskään koe olevani muita ylivertaisempi,
jotta voisin julkaista ”tarkastajan testamentin”. Olen aivan varma sii- tä, että jatkossakin aselajitehtävissä toimivat henkilöt tekevät parhaansa niillä linjauksilla ja niillä resursseil- la, jotka kulloinkin ovat käytössä.
Mitä tulee tulevaisuuden suun- nitelmiini, niin ne ovat vielä täysin auki. Reserviin siirtyminen ei tule allekirjoittaneelle yllätyksenä, eikä siihen todellakaan liity mitään dra- matiikkaa. On toki myönnettävä, että edessä oleva muutos tuntuu tässä vaiheessa kohtuullisen isol- ta, mutta mukavalta. Tarkoitus ei ole kuitenkaan jäädä kotisohvalle makoilemaan ostosteeveetä katse- lemaan. Jää sitten nähtäväksi vielä- kö kohta 55-vuotiaalle IT-alan (sen toisen) ammattilaiselle olisi jossain kysyntää.
Jääkiekkotermejä mukaillen on siis aika siirtyä kaukalosta katso- moon. Ei huutelemaan herjoja pe- laajille, ei haukkumaan tuomareita, eikä arvostelemaan valmentajia.
Pelikirja kun ei ole katsomon luet- tavissa ja peluuttamista ei siksi voi arvostella. Tärkeintä on kannustaa kotijoukkue voittoon. Tulen ”tun- nustamaan väriä” myös jatkossa!
Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää jatkoa sekä menestymistä ja onnistumista siinä, mitä ikinä teet- tekään.
Morjens!
Ilmatorjunnan tarkastaja (vielä hetken) Eversti Ari Grönroos
OHTO LAUNCHER
• Adaptable
• Multi-functional
• Highly transportable
www.robonic.fi
Ilmatorjuntasäätiö 60 vuotta
Onnittelemme!
www.insta.fi
READY FOR ANYTHING
Nykyajan joukot ovat hyvin riippuvaisia ase- ja puolustusjärjestelmiensä tarkkuudesta ja monipuolisuudesta.
RBS 70 NG VSHORAD -järjestelmä, integroidulla 24/7 -monimaalikyvyllä, on kehitetty vastaamaan vaativimpien taistelutilanteiden haasteisiin. Ampujan integroidut tähtäys- ja laukaisuapujärjestelmät, kuten automaattinen maalinseuranta ja näköyhteys maaliin, vievät sen tarkkuuden huippuunsa. RBS 70 NG tarjoaa maassa toimiville joukoille ilmatorjuntasuorituskykyä, jolle ei maailmasta löydy vertaista.
RBS 70 NG -järjestelmällä on yli 20 käyttäjää eri puolilla maailmaa. Se on operatiivisesti testattu ja soveltuu kaikkiin sääoloihin, arktisesta kylmyydestä aavikon kuumuuteen.
Kanssamme, olet valmis kaikkeen.
www.saab.fi
VALMIINA KAIKKEEN – RBS 70 NG VSHORAD:
UUSI SUKUPOLVI
Säätiön perinteiset ja hyviksi ha- vaitut toimintamuodot säilytetään, mutta niitä osin keskinäisiltä pai- notuksiltaan muuttaen tai uusia ulottuvuuksia käyttöön ottaen.
Olennaisin, jo tapahtunut ja tule- vaan monin tavoin vaikuttava sisäi- nen muutos on Ilmatorjuntamuseo- säätiön lakkauttaminen ja museon ylläpitovastuun siirtyminen Ilma- torjuntasäätiölle. Toinen, samaa luokkaa oleva muutos tulee ole- maan alkava museoyhteistoiminta Tuusulan kunnan kanssa. Jo pel- kästään näiden kahden muutosteki- jän johdosta säätiön on sopeutetta- va nykytoimintojaan tulevaisuuden haasteisiin, mutta on näköpiirissä muutakin.
Erilaisia muutostekijöitä ja niiden vaikutuksia pohdittiin ku- luvan vuoden maaliskuussa jär- jestetyssä hallituksen sisäisessä tulevaisuustyöpajassa. Työryhmiin jaettu hallitus sai valmisteltavak- seen ”kotitehtäviä”, jotka käsitte- livät säätiön taloutta, perinnetyötä, kustannustoimintaa, palkitsemista,
ILMATORJUNTASÄÄTIÖ 60 VUOTTA
TEEMANA Kenraaliluutnantti (evp)
Hannu Herranen Hallituksen puheenjohtaja Ilmatorjuntasäätiö
VAKAUDEN VUOSISTA
HUOMISEN HAASTEISIIN
– Ilmatorjuntasäätiö 2020-luvulle
Juhlavuottaan viettävä Ilmatorjuntasäätiö toimii tänä päivänä vakiintunein muodoin, mutta uudelle vuosikymmenelle toimintojaan jo suunnaten. Tulevaisuus tuo aina tullessaan omat haasteensa ja niin on käymässä myös säätiölle. Sen toimintaympäristössä on tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin muu- toksia, joita ei voi jättää huomiotta tulevaa suunniteltaessa.
säädöspohjaa ja johtamista. Etukä- teisvalmistelujen jälkeen kokoon- nuttiin yhteisen pöydän ympärille ja keskusteltiin työryhmien alus- tusten pohjalta kyseisten osa-aluei- den nykytilasta ja kehitystrendeistä sekä arvioitiin muuttujien vaiku- tusta säätiön tulevaisuuteen. Lop- putulemana pyrittiin löytämään selviytymispolkuja esiin nouseviin tilanteisiin.
Artikkelissa esitellään Ilmator- juntasäätiön nykypäivää ja eräitä tulevaisuustyöpajassa käsiteltyjä aihealueita sekä näiden synnyttä- miä ajatuksia. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä tarvittavia yksityiskoh- taisia toimenpiteitä. Niiden pohdin- ta on työpajan toisen vaiheen tehtä- vä samoin kuin toimintalinjausten muotoilu toimintasuunnitelmiin.
Aluksi on kuitenkin paikallaan palauttaa mieleen säätiölle sään- nöissä asetetut tavoitteet. Niiden mukaan säätiö pyrkii ”edistämään ilmatorjunnan kehitystä ja sen histo- riallisten perinteiden säilyttämistä tukemalla niihin liittyvää tutkimus-
ja valistustoimintaa sekä opiskelu- ja virkistystyötä puolustusvoimien ilmatorjuntamuodostelmissa sekä vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevissä ilmatorjuntajärjestöissä”.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi
”säätiö ylläpitää Ilmatorjuntamuse- ota Hyrylässä, tukee alan tutkimus- toimintaa myöntämällä apurahoja ja stipendejä, avustaa ja suorittaa alan kehitykselle tärkeää kokeilu- ja julkaisutoimintaa sekä tiedotus-, valistus- ja virkistystyötä.” Lisäk- si säätiö ”tallentaa, tutkii ja pitää näytteillä ilmatorjuntaan liittyvää esineellistä perinnettä.” Koska sää- tiön tehtävä on toiminnallinen, ei kyseessä ole pelkästään apurahoja jakava säätiö.
Säännöissä mainittu ”kokeilu- toiminnan tukeminen” on jäänyt nykyhallitukselle tavoitteiltaan, si- sällöltään ja toteutusmuodoiltaan
”kuolleeksi”. Muilta osin johto- säännössä määritettyjä tavoitteita on edistetty ja tuettu joko ajallisesti tai vaikuttavuudeltaan vaihdellen.
Sisäisiä ja ulkoisia muutostekijöitä
Tulevaisuutta taustoittavia ja ke- hitystä ohjaavia tekijöitä syntyy sekä säätiön tekemistä toiminta- linjauksista että suomalaisessa yhteiskunnassa sekä puolustusvoi- mien ja vapaaehtoistyötä tekevien aselajiyhdistysten piirissä tapahtu- vista muutoksista. Näistä tulevai- suustyöpajassa otettiin kantaa vain muutamiin olennaisimpiin.
Väestörakenteessa tapahtuva ja loppuosiltaan ensi vuosikymme- nelle ajoittuva veteraanisukupolven poistuminen keskuudestamme on tosiasia, jonka vaikutusta ei voi jät- tää huomiotta säätiön tulevaisuus- visioinnissa. Sille, miten sotiemme veteraanien ja lottien suoran vuoro- vaikutuksen hiipuminen heijastuu sotilasperinnetyöhön, esitettiin työ- pajassa kaksi toisilleen vastakkais- ta näkemystä. Säätiön edustamien arvojen valossa huonommassa ti- lannemallissa kiinnostus sotiemme ja puolustusvoimiemme historiaan vähenee. Tällöin myös säätiön tu- kemaan aselajin perinnetyöhön kohdistuu supistamishaasteita. Ajan saatossa kiinnostuksen ja eri yhtei- söjen harjoittaman perinnetyön vä- henemisellä nähtiin myös maapuo- lustustahtoa heikentävä vaikutus.
Päinvastaisessa kehitysarviossa kiinnostus ja perinteiden arvostus säilyvät, jopa lisääntyvät. Histo- riasta ja perinteistä halutaan tietää ja niistä voidaan edelleen kertoa esineistön ja muun taltioidun tie- toaineksen avulla. Työpajassa kal- listuttiin jälkimmäisen vaihtoehdon toteutumisen kannalle. Riippumat- ta em. kehitystrendien toteutumi- sesta aselajihistorian aineellisen ja aineettoman perinteen taltiointi ja sen tukeminen todettiin alkavalla vuosikymmenelläkin säätiön kes- keiseksi tehtäväksi. Kiinnostuksen herättämiseksi historiaa ja perintei- tä on myös osattava ”myydä” nuo- risolle esineistön perinteisiä näyt-
telymenetelmiä uuden teknologian avulla monipuolistaen.
Vahvan, tulevaa haastavan si- doksen edellä esitettyyn synnyttävät puolustushallinnon suunnitelmat ja päätökset sotilasmuseotoimintansa tulevaisuudesta. Museotoimintaa ei nähdä jatkossakaan puolustusvoi- mien avaintulokseksi, mistä seuraa parin seuraavan vuoden aikana to- teutuva toimialan keskittyminen ja siihen suunnattavien taloudellisten voimavarojen supistuminen. Jat- kossa puolustusvoimien museotuki tullaan suuntaamaan kokonaisuu- dessaan Sotamuseolle, kolmelle
”puolustushaaramuseolle” (Museo Militaria, Forum Marinum ja Suo- men Ilmavoimamuseo) sekä Pans- sarimuseolle. Valtakunnallisista aselajimuseoista sekä Jalkaväki- että Ilmatorjuntamuseo jäävät ta- loudellisen tuen ulkopuolelle. Näh- tävissä on, ettei puolustusvoimien muu toiminta ja edessä olevat mit- tavat materiaalihankkeet ainakaan paranna tilannetta. Toimintalinja- usten seurauksena molemmat tuen ulkopuolelle jäävät erikoismuseot taustayhteisöineen ovat hakeutu- neet yhteistyöhön sijaintikuntiensa kanssa ja näiden taloudellisen tuen piiriin. Tuusulassa aloitettavan yh- teistyön seurauksena Ilmatorjun- tasäätiön vastuu ja velvollisuudet tulevat kasvamaan nykytasostaan.
Toisaalta on varsin mahdollis- ta, että edessä olevan kehityskulun seurauksena Ilmatorjuntamuseon asema ja merkitys valtakunnalli- sena erikoismuseona vahvistuu ja medianäkyvyys paranee. Edullinen sijainti väestökeskittymien lähei- syydessä ja hyvien liikenneyhte- yksien varrella sekä mahdollisuus liittää museo Tuusulan Rantatien rikkaaseen kulttuuritarjontaan (ns.
Museotarjotin-malli) luovat alka- valla vuosikymmenellä uusia mah- dollisuuksia Ilmatorjuntamuseon ja muun perinnetyön kehittämiselle.
Näitä vahvuuksia säätiön on tuetta- va kaikin tavoin.
Työpajassa käsitelty kolmas suo- malaisessa yhteiskunnassa tapah- tuva kehityssuunta liittyy talkoo- työn arvostuksen ja talkoohengen huolestuttavaan vähenemiseen.
Myös mahdolliset verottajan kiris- tyvät kannanotot vapaaehtoistyön määrittelyssä ja verokohtelussa aiheuttavat epävarmuutta niin sää- tiön kuin Ilmatorjuntamuseon tule- vaisuuden näkymiin. Rakentuvat- han Ilmatorjuntamuseon näyttelyt ja niiden ylöspano sekä ylläpitävä tilahuolto pitkälti osaavan ja työlle omistautuneen talkooväen panok- selle.
Tulevien vuosien talkooväen rekrytoinnin kannalta museon si- jainti Hyrylässä on haasteellinen.
Talkooväki ja sen täydennys on saa- tu tähän saakka pääasiallisesti Tuu- sulasta ja sen ympäristöstä. Jo nyt on havaittavissa Helsingin ilmator- juntarykmentin siirrosta aiheutunut notkahdus museon talkootyön jat- kolle. Sijainnistaan johtuen Paro- lassa toimiva rykmentti ei täydennä entisessä määrin kaaderitaustaisen talkooväen rekrytointipohjaa kes- kiselle Uudellemaalle. Todetusta
”Museotarjotin”. Ilmatorjunta- museon ja sen vieressä sijaitsevan Klaavolan kotiseutumuseon alueet yhdistetään museokampukseksi, jolla toimii ”Kotiseutukeskus”.
Keskukselle otetaan yhteiskäyttöön Ilmatorjuntamuseon nykyinen kahvio- ja museokaupparakennus.
Molemmat museot jatkavat itse- näistä näyttelytarjontaansa, mutta pyrkivät synergiaetuihin seutukun- nan yleisen ja sotahistorian esitte- lyssä. Kotiseutukeskusta aletaan markkinoida Rantatien museo- ja kulttuuritarjonnan mukana. Valta- kunnallinen museokortti sujuvoittaa museoissa vierailua.
kehityksestä huolimatta talkootyö- voiman ”rekrytointialue” säilynee jatkossakin pääosin entisenä, mutta toiminpiteitä on suunnattava uusiin kohderyhmiin.
Oman vaikutuksensa tuonevat myös aselajin vapaaehtoisen jär- jestötoiminnan kehittämiskaavai- lut. Mahdollinen ilmatorjunnan yhdistyskentän päällekkäisyyksien vähentäminen tai toimintojen sel- kiyttäminen synnyttänevät toteu- tuessaan uusia mahdollisuuksia myös säätiön toimintojen virtavii- vaistamiseen. Työn ollessa vielä kesken ei näiden vaikutusta arvioi- tu työpajassa mainintaa enempää.
Lait tukevat ja haastavat Lainsäätäjä on määrittänyt sää- tiöt ”perustajansa asettamiksi omaisuusmassoiksi, joita hoitavat erilliset hallintoelimet ja joilla to- teutetaan perustajan määräämiä hyödyllisiä tarkoituksia. Säätiöi- den toiminnasta ja valvonnasta sää- detään säätiölaissa ja -asetuksessa.
Säätiöt eroavat osakeyhtiöistä si- ten, että niiden tarkoituksena ei ole harjoittaa liiketoimintaa tai tuottaa voittoa, eikä niillä ole omistajia.
Yhdistyksistä säätiöt eroavat puo- lestaan siten, ettei niillä ole jäseniä eikä niiden tarkoitusta pääsääntöi- sesti voida muuttaa.”
Vuonna 1930 voimaan tullutta säätiölakia korjattiin perusteel- lisemmin vuosina 1987 ja 1994 sekä täydennettiin jonkin verran 2000-luvulla. Vuonna 1989 laa- dittua säätiöasetusta on niin ikään tarkistettu pariin otteeseen. Sekä lain että asetuksen viimeisimmät tarkistukset ja voimaantulo ajoittui- vat joulukuulle 2015. Tarkistuksilla haettiin säätiötoimintaan läpinäky- vyyttä, kirjoitusasua muokattiin yhteisölainsäädännön viimeistä kehitystä vastaavaksi sekä lisättiin patentti- ja rekisterihallituksen val- vontamahdollisuuksia.
Asiaa oikeusministeriöstä tie- dusteltaessa todettiin, ettei sää- tiölainsäädäntöön ole nähtävissä ainakaan merkittävimpiä tarkistus- tarpeita lähitulevaisuudessa. Ilmi tulleista väärinkäytöksistä johtuen säätiöiden valvontaan tullaan kui- tenkin jatkossa kiinnittämään li- sääntyvää huomiota. Kun Ilmator- juntasäätiön tällä hetkellä voimassa olevat säännöt täyttävät uuden sää- tiölain hengen ja kirjaimen, ei tältä suunnalta liene tulossa merkittäviä haasteita lähivuosien toimintaan.
Pientä säätötarvetta kuitenkin löy- tyy, esimerkiksi lain hallintoneu- vostoa koskevien säännösten muu- toksista on ilmoitettava patentti- ja rekisterihallitukselle vuoden 2018 joulukuun alkuun mennessä.
Toisen, säätiön tulevaisuuteen voimakkaasti vaikuttavan säädös- kokonaisuuden muodostavat vero- lait. Näillä on puolestaan taipumus muuttua tiuhaan, jopa vuosittain.
Tämän säädösryppään mahdollis- tama ja Ilmatorjuntasäätiölle sen perusteella myönnetty yleishyö- dyllisyysstatus on eittämättä eräs koko toiminnan keskeisimmistä menestystekijöistä. Yleishyödyl- lisenä säätiön saamat lahjoitukset ovat perintö- ja lahjaverosta vapai- ta, samoin pääsääntöisesti myös tu- loverosta. Statuksen arvioimisessa otetaan huomioon ao. säätiön pit- kän aikavälin jakopolitiikka ja se saavutetaan, mikäli
– ”säätiö toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, si- veellisessä tai yhteiskunnalli- sessa mielessä,
– säätiön toiminta ei kohdistu vain rajoitettuun henkilöpii- riin eikä
– säätiö tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuute- na, kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityk- senä.”
Koska statuksen määrittely perus- tuu puhtaasti viranomaisen har- kintaan, on Ilmatorjuntasäätiön hallinnossa kiinnitettävä jatkuvaa huomiota lain kirjaimen tarkkaan noudattamiseen ja johdettava toi- mintaa siten, että lainsäätäjän aset- tamia yleishyödyllisyyden reuna- ehtoja ei edes lähestytä. Tarkkuutta tulee noudattaa erityisesti Ilmator- juntamuseon toimintoja mahdolli- sesti laajennettaessa ja museotilo- jen uudentyyppisiä käyttömuotoja harkittaessa.
Myöskään talkootyön verokoh- telun käytänteet eivät ole selkeitä ja niiden soveltamisesta on käyty kes- kustelua jo jonkin aikaa. Mahdol- lisesti laajeneva verotus koskettaisi lähes kaikkea yhdistys- ja seura- toimintaa. Niiden talkootoimintaa supistaville vaikutuksille Ilmator- juntamuseonkaan tapauksessa ei ole toistaiseksi nähtävissä muuta ratkaisua kuin ostopalveluihin siir- tyminen. Näiden käyttöönotto ei kuitenkaan olisi pidemmän päälle kannattavaa, mikä supistaisi näyt- telytarjontaa ja sen uudistumista.
Säätiön taloudenpidosta Ilmatorjuntasäätiön tase oli vuonna 2016 noin 740 000 € ja sijoitus- ja rahoitussalkun tuotto korkoineen noin 30 000 €. Hallinnoitavia ra- hastoja oli kolme: Aarne Aarnion ilmatorjuntarahasto, Olavi ja Elli Rahelan rahasto sekä Everstiluut- nantti K.H. Pentin rahasto.
Vuotuiset osinko- ja korko- tuotot ovat säilyneet suhteellisen vakaina ja niitä ovat täydentäneet muutaman tuhannen euron luok- kaa olevat luovutusvoitot. Lisäksi säätiölle on syntynyt tuottoa lahjoi- tuksista, kirjamyynnistä ja vastaa- vista euromäärältään enemmän tai vähemmän vaihtelevista tuloeristä.
Luetelluista tuloista muodostunut vuotuinen kokonaistulo on vaih- dellut 34 000 - 44 000 euron välillä.
AHTI LAPPI
ILMAPUOLUSTAJAN MUISTELMIA 1960–1996
ILMATORJUNTASÄÄTIÖ
AHTI LAPPI
ILMAPUOLUSTAJAN MUISTELMIA 1960–1996
ILMATORJUNTASÄÄTIÖ
Ahti Lapin uusin teos on nyt saatavilla Ilmatorjuntamuseon kaupasta.
Kirjasta löytyy paljon uutta tietoa ilmatorjunta-aselajin lähihistoriasta.
Voit tehdä tilauksen myös verkossa osoitteeseen itmuseo@gmail.com, jolloin hintaan lisätään postituskulut.
Säätiön menot ovat muodos- tuneet Ilmatorjuntamuseon tu- kemisesta, palkitsemisista, kir- jallisuuden kustantamisesta sekä salkunhoito- ja palkkakuluista.
Näiden yhteenlaskettu määrä on vaihdellut riippuen siitä, onko ky- seisenä budjettivuotena kustannet- tu kirjallisuutta vai ei. Suurimman menoerän ovat muodostaneet mu- seolle syntyneet alijäämät, joita on tasattu runsaalla 20 000 jopa 30 000 eurolla vuodessa. Tulorahoituksesta museotuen jälkeen jäävä euromäärä on käytetty säätiön muiden tavoit- teiden edellyttämiin toimintoihin.
Useista pakollisista menoista ja museon uudistetusta näyttely- tarjonnasta sekä palkkauskustan- nuksista johtuen Ilmatorjuntasää- tiön viime vuosien tulos on ollut vuositasolla muutaman tuhat euroa tappiollinen. Tappiollinen tulos on korvattu realisoimalla vastaava määrä arvopaperisijoituksia. Ta- pahtunut, vaikkakin tilapäisenä, on kehityssuunta, jonka kääntäminen asettaa nykyiselle ja tuleville halli- tuksille velvoitteen seurata museon kannattavuutta ja ylipäätään sääti- ön koko menotaloutta. Tilanne on säätiölle ristiriitainen ja haastava, sillä museo toimintoineen on Ilma- torjuntasäätiön ”lippulaiva”. Alka- va yhteistoiminta Tuusulan kunnan kanssa korostaa entisestään muse- otoimintaa säätiön keskeisimpänä toimintamuotona.
Museon taloudellinen ahdinko näyttäisi kuitenkin helpottuvan jat- kossa, koska pidempään suunnitel- missa ollut ja tänä kesänä loppuun saatettu Puustellin näyttelytilojen kunnostus ja uuden perusnäyttelyn rakentaminen ovat valmistuneet eikä uusia mittavampia näyttelyta- pahtumia ole suunnitelmissa. Olen- naista helpotusta museon ylläpitoon on tuomassa myös viime syksynä saatu huomattava testamenttilah- joitus. Kolmas menestystekijä syn- tyy museoyhteistyösopimuksesta,
jonka perusteella Tuusula sitoutuu osoittamaan budjettivaroistaan vuo- tuisen määräsumman museoalueen rakenteelliseen kehittämiseen. Lä- hiajan infrastruktuurieurot tosin joudutaan käyttämään sähköjärjes- telmien ja vastaaviin muutostöihin.
Tulevina vuosina edessä ovat myös ulkonäyttelytilojen kunnostaminen ja uudisrakentaminen.
Edellä mainitun lisäksi joudu- taan lähivuosien taloudenpidossa arvioimaan säätiön harjoittamaa kustannustoimintaa ja sen sään- nöllisyyttä. Kun yhden kirjan tuo- tantokulut ovat noin 10 000 euron luokkaa, eivät säätiön tulot mahdol- lista kovin taajaa tuotantoa, vaik- ka kirjamyynti palauttaakin osan kustannuksista takaisin. On toki muistettava, ettei talous ole ainoa näkökulma kustannustoimintaan.
Kustanteet tuovat merkittävän lisä- arvon aselajin perinne-, tutkimus- ja kehittämistyöhön, joka sekin on olennainen osa säätiön toimintaa.
Riskitön sijoittaminen luo vakautta, mutta…
Vakaan tulonmuodostuksen tur- vaaminen ja kohtuulliset kurssi- vaihtelut kestävän rahoituspohjan ylläpito ovat säätiön lähivuosien keskeisin haaste. Samalla tulee määritettäväksi toimintalinjat sekä mahdollisista häiriöistä riippuma- ton rahoitustaso, jolla säätiö osal- listuu vuosittain museotoiminnan tukemiseen ja joiden perusteella museo voi suunnitella pitkäjäntei- semmin yksityiskohtaiset näytte- ly- yms. toimensa. Kustannustoi- minnan osalta säätiö on jo laatinut vastaavat linjaukset.
Kuten edellä olevasta käy ilmi, Ilmatorjuntasäätiö rahoittaa toimintansa pääosin arvopaperisi- joitustensa tuotoilla. Muut rahoi- tusmuodot ovat vuosien saatossa hiipuneet tai osoittautuneet sattu- manvaraisiksi tai tuottamattomiksi.
Viimeisin laajempi yritys taloudel- lisen pohjan vahvistamiseksi oli muutama vuosi sitten toteutettu juhlarahastokeräys, joka ei kuiten- kaan täyttänyt sille asetettuja odo- tuksia tuoton jäädessä ennakoitua vaatimattomammaksi. Myös ta- kavuosina aselajin piirissä vaikut- taneet mesenaatit ovat poistuneet joukostamme eikä uusia ole näkö- piirissä.
Ainakin toistaiseksi myös mui- den tahojen suora rahallinen tuki on jäänyt vähäiseksi, joskaan ei merkityksettömäksi. Testamentti- lahjoitukset ovat puolestaan olleet koko säätiön olemassaoloajan har- vinaisia, mutta on niitäkin saatu.
Esille nousevat Olavi ja Elli Ra- helan takavuosien huomattava tes- tamenttilahjoitus ja viimeisimpänä ilmatorjuntaveteraani Hannu Hiir- lan Ilmatorjuntamuseon hyväksi laatima testamentti.
Säännöllisen ja vakaan tuoton varmistamiseksi on osake- ja ra- hastosijoituksissa pyritty sattuman- varaisten ja epävarmojen ”pikavoit- tojen” sijaan riskittömään, tasaisen tuoton takaavaan sijoituskulttuu- riin. Tähän on päästy hajauttamal- la sijoituksia kotimaisiin osakkei- siin ja rahastoihin. Kun säätiölain mukaan hallitus vastaa siitä, että säätiön varoja sijoitetaan ”varmal- la ja tuloa tuottavalla tavalla”, ei muunlainen sijoitusjohtaminen ole edes sallittua. Hallitus on kuitenkin etsinyt omatoimisesti myös varsi- naisen salkunhoidon ulkopuolisia sijoituskohteita ja onnistunut siinä sangen hyvin.
Ilmatorjuntasäätiön sijoitus- neuvonnasta ja salkunhoidosta on vastannut finanssipalvelukonserni Nordea ja tarvittavista päätöksistä säätiön hallitus. Kaikeksi onneksi nykyhallituksesta on löytynyt tar- vittavaa talousosaamista, jonka jat- kuvuus on otettava huomioon myös tulevien hallitusten kokoonpanosta päätettäessä.
…mistä lisätuotot?
Säätiön lähivuosien vakaan ta- loudenpidon heikkouksina voidaan nähdä
– puolustusvoimien taloudelli- sen tuen lakkaaminen, – sijoitustoiminnalle rakentu-
van tuoton ja sen lisäämis- mahdollisuuksien haasteet, – yksityishenkilöiden ja yritys-
ten harjoittaman suoran spon- soroinnin väheneminen, – perinteisten keräystoiminto-
jen tuottamattomuus sekä – oman rahoituspuskurin puut-
tuminen.
Kuten edellä todettiin puolustus- voimien Ilmatorjuntamuseolle vuo- sittain osoittama infrastruktuurin ylläpitotuki lakkaa vuoden 2018 loppuun mennessä. Pitkällisten valmistelujen ja neuvottelujen lop- putuloksena Tuusulan kunta ottaa vastuulleen tämän tukiosuuden hoi- tamisen vuoden 2019 alusta lukien.
Tammikuussa 2017 allekirjoitetus- sa yhteistoiminta-asiakirjassa säätiö sitoutuu puolestaan näyttelytoimin- nan tuottamiseen ja tarjoamiseen.
Ilmatorjuntamuseo säilyy statuksel- taan jatkossakin aselajin valtakun- nallisena erikoismuseona, mutta tekee yhteistyötä Tuusulan sivis- tys- ja kulttuuritoimen (Klaavolan kotiseutumuseo) kanssa seutukun- nan muunkin historian sekä soti- lasperinteen säilyttämisessä ja esit- telemisessä. Sotamuseo puolestaan sitoutuu jatkamaan omistamansa näyttelymateriaalin deponointia Ilmatorjuntamuseon olemassaolo ja varmistetaan näyttelytoiminnan jatkuminen tulevaisuudessa. Välil- lisesti yhteistoiminta-asiakirja va- kauttaa myös Ilmatorjuntasäätiön toimintaa.
Saatuaan varmuuden museotoi- minnan jatkumisesta säätiö esitti puolustusvoimille pienimuotoisen, vuosittaisen ”deponointi-korvauk- sen” saamista vastikkeeksi siitä,
että Ilmatorjuntamuseo hoitaa ja ylläpitää Sotamuseon omistamaa materiaalia. Tähänkään, muuta- man tuhannen euron suuruiseen määrärahaesitykseen ei suostuttu, joten puolustusvoimilta saatavan taloudellisen tuen varaan ei voida jatkossa suunnitella mitään.
Talousosaajien näkemyksen mukaan tällä hetkellä noudatet- tavalla vakaan tuoton takaavalla sijoituspolitiikalla ei säätiön tulo- rahoitusta pystytä olennaisesti li- säämään. Nykypääoman suuruus ei edes kohtuullisilla kurssinousuilla tuo olennaista lisäystä osinkotu- loihin. Tuoton lisäämiskeinoiksi jäävätkin joko riskisijoituksiin siir- tyminen tai sijoitettavan pääoman kasvattaminen. Kumpikaan ei tässä vaiheessa, eikä lähivuosinakaan, ole säätiölle käytännössä mahdol- lista. Riskisijoittamisessa mahdol- linen epäonnistuminen ja tuoton heilahtelut johtavat väistämättä säätiön vastuulle sovitun näyttely- toiminnan häiriöihin ja jopa kunnan kanssa solmitun sopimuksen rikko- miseen. Lisäksi riskisijoittaminen on, kuten edellä todettiin, säätiö- lain hengen ja säätiön sääntöjen vastaista.
Pääoman nostoon ei puolestaan ole mahdollisuuksia ilman mittavia lahjoituksia. Odotusarvo perinteis- ten keräysten tuotolle pääoman kasvattamiseksi on saatujen koke- musten valossa sen verran heikko, ettei niitä ole edes harkittu. Uutena lähivuosien vaihtoehtona on nous- sut esille ns. yhteisörahoitusmalli.
Idea ja sen soveltaminen Ilmator- juntamuseon tapauksessa ovat vielä selvittelyasteella.
Säätiön vuotuinen tulo on tois- taiseksi käytetty kokonaisuudes- saan edellä esitettyihin toimintoi- hin. Vakaan taloudellisen perustan heikkoutena voidaankin nähdä rahoituspuskurin puute. Puskuria voidaan kartuttaa vähitellen ja sen avulla vastata mahdollisiin menoyl- lätyksiin tai tuoton heilahteluihin.
Säätiö- tai verolakien henkeä ky- seenalaistamatta puskuri ei luonnol- lisesti voi olla kovin mittava, mutta sen tarve korostuu etenkin museo- yhteistyön käynnistymisvaiheessa.
Rahoitusvastuut ovat solmitussa sopimuksessa selkeästi määritetyt, mutta kokemukseen perustuvaa tie- toa kustannusten todellisesta muo- dostumisesta ei luonnollisestikaan vielä ole. Vaikka sopimuksessa on tällaisten tapausten varalle neu- votteluklausuuli, on mahdollisiin ylimenokauden yllätyksiin syytä varautua ennakolta. Myös museon muut, ennalta aavistamattomat mit- tavammat menoerät, esimerkiksi il- kivallan aiheuttamat tai ukkostuhot irtaimistolle saattavat edellyttää ra- hoituspuskuria. Molemmista näistä saatu on kuluvan vuoden aikana ikäviä kokemuksia.
Valtuuskunnan hyväksymän toimintasuunnitelman mukaisesti rahoituspuskurin muodostaminen aloitetaan ja sitä ylläpidetään nou- dattamalla lähivuodet maltillista menotaloutta. Tarvittaessa voidaan karsia palkitsemis- ja kustannustoi- minnan menoista. Ilmatorjuntamu- seon tukemisesta tingitään kuiten- kin vasta viimeisenä keinona.
Vakaan taloudenpidon lähivuo- sien uhkana nähdään mahdolliset arvopaperisijoitusten merkittävät kurssivaihtelut. Myöskään ei sovi unohtaa veteraanien ”innoittaman”
ja kiitollisuudenvelkaan perustuvan sponsoroinnin ja muun tuen vähe- nemismahdollisuutta tai talkootyön verotuskäytäntöjen muuttumista.
Edellisiä kertaluokkaa pienempi epävarmuustekijä on opetus- ja kulttuuriministeriön museotyönte- kijöiden palkkaukseen osoittaman määrärahan loiva, mutta toistaisek- si jatkunut supistuminen.
Edellä todetusta huolimatta säätiön taloudenpidon vahvuuk- sina ja mahdollisuuksina voidaan pitää ”strategisella notkeudella” ja asiantuntevalla sijoitusosaamisella turvattua arvopaperituottoa sekä
kunnan taloudellista tukea mu- seoalueen infrastruktuurin kehit- tämisessä. Säätiön omista toimista mahdollisuuksia luovat Ilmatorjun- tamuseon laajeneva tapahtumatar- jonta (mm. lennokkitapahtumat, sekä RMB- ja tutkaseminaarit) ja tilojen käyttö aselajin ulkopuoli- siin tapahtumin (mm. SA-materi- aalin huutokaupat, Tuusula-viikon tapahtumat), joita molempia on viime vuosina lisätty olennaises- ti. Tilaisuuksien tuotto on toistai- seksi ollut pienehköä, mutta kas- vu-uralla. Museon kävijämäärä on ilahduttavassa nousussa ollen viime vuonna noin 13 500 vierasta (vuonna 2015 kävijämäärä oli 11 500). Myös vuotuiset pääsymaksu- ja oheismyyntituotot ovat säilyneet suhteellisen tasaisina. Vahvuuksiin voidaan myös laskea museon mark- kinoinnin tehostuminen ”museotar- jotin” -konseptin myötä.
Yksittäisten ja kertaluonteisten tapahtumien avaamat mahdollisuu- det on niin ikään syytä ottaa huo- mioon. Esimerkkinä tällaisista ovat vuoden 2020 asuntomessut Tuu- sulassa. Messutapahtuma tuonee Ilmatorjuntamuseollekin hetkellis- tä, ehkä pysyvämpääkin, kävijä- määrän lisäystä ja medianäkyvyy- den kasvua. Neuvottelut messujen oheistapahtumatarjontaan osallis- tumisesta ovat käynnissä.
Kirjoja, kirjoja…
Aselajikirjallisuuden kustantami- nen edustaa säätiön tavoitteissa historiaperinteen säilyttämistä ja tutkimuksen tukemista. Ilmatorjun- tayhdistyksen julkaiseman aselajin vuosikirjan kustantamisen lisäksi säätiö on siirtynyt viimeisten vii- den vuoden aikana yhä enemmän myös muun aselajikirjallisuu- den julkaisijaksi ja kustantajaksi.
Julkaisupolitiikan siirto on ollut tietoista, suunnitelmallista ja mal- tillista. Julkaistut kustanteet ovat käsitelleet joko aselajin yleis- tai
erikoistietoa sekä henkilöhistoriaa.
Kustannuspäätöksiin vaikuttavien aihevalintojen taustalla on ollut näkemys tieto- ja elämänkertakir- jallisuuden kiinnostavuuden ja sen seurauksena teosten ”kaupallisuu- den” säilymisestä keskimääräistä pidempään. Kustanteiden markki- noinnissa on toimittu kiinteässä yh- teistyössä Ilmatorjuntayhdistyksen kanssa. Tätä yhteistyötä kannattaa jatkaa tulevinakin vuosina.
Ilmatorjuntasäätiö on kustantanut viime vuosina (2012–2017) vähin- tään yhden teoksen vuodessa.
Vaikka kirjatuotantoa on tarjottu ja saatu kaupallisen verkkomyynnin piiriin, on se ollut pienimuotoista eikä säätiölle taloudellisesti kovin- kaan merkittävää. Toistaiseksi oma museokauppa on osoittautunut tuottoisimmaksi myyntipaikaksi, joskin tällöin ostava asiakaskun- ta on rajoittunut museovieraisiin.
Myynnissä olevien niteiden hinnat ovat museokaupassa merkittävästi edullisempia kuin nettimyynnis- sä, mikä osaltaan selittänee netti- myynnin vaatimatonta tulosta.
Taloudellisten realiteettien ohella säätiön kustannustoiminnan tulevaisuudelle perustavaa laatua oleva kysymys on perinteisen ja sähköisen eli e-kirjan tulevaisuus sekä keskinäinen suhde ensi vuo- sikymmenellä. Äänikirjoja puoles- taan pidetään kehittyvänä media- na ja niiden käyttö on lisääntynyt monipuolistuneen jakeluteknolo-
giansa ansiosta. Vaikka äänikirjasta ennustetaan joidenkin tutkimusten mukaan tulevaisuuden menesty- vintä sähköistä kirjaformaattia, ei se soveltune jatkossakaan kovin luontevasti tietokirjallisuuteen eikä siitä muodostune kilpailijaa perin- teiselle tai e-kirjalle.
Valistuneen arvauksen perus- teella perinteinen kirja säilyttänee asemansa vielä lähivuodet, mutta 2020-luvun loppupuolella alkavat sähköiset mediat syödä perinteisen kirjan asemaa myös tietokirjalli- suudessa. Tähän on säätiönkin va- rauduttava. Asiaa on jo ennakoitu mm. päätöksellä siirtää ensi ke- sänä aselajin viimeisin vuosikirja (2015) nettisovelluksena Ilmator- juntayhdistyksen kotisivustolle.
Säätiön hallituksen arvion mukaan kirjan taloudellinen tuotto on tuol- loin käytännössä ulosmitattu. Myös säätiön muiden kustanteiden osalta tulee aikanaan eteen sama harkinta.
Jossain vaiheessa säätiön kustan- nustoiminnan painopisteen siirty- minen digimaailmaan joko pääosin tai kokonaan tullee niin ikään ajan- kohtaiseksi.
Heikkouksina ja haasteina sää- tiön lähitulevaisuuden kustannus- toiminnassa ovat nousseet esille
– kustantamisen riippuvuus säätiön kulloisestakin talous- tilanteesta,
– kustanteiden panos-tuo- tos-suhteen haasteet,
– yhden aselajin historian ja yli- päätään historiapainotteisen kirjallisuuden kiinnostavuus, – kirjoittajien määrän vähäisyys
sekä
– markkinoinnin laajentamis- mahdollisuudet.
Tähän saakka suhteellisen hyvin jatkuneen kustannustoiminnan suurimpana uhkana nähdään sen keskeytyminen tai täydellinen lakkaaminen, mikäli Ilmatorjun- tasäätiön muut menot kuluttavat tarvittavan rahoituspohjan. Myös
kirjoittajien ja painettaviksi tar- jottujen käsikirjoitusten määrä on jäänyt suppeaksi. Tilanne on eri- koinen, sillä aselajin ja sen taus- tayhteisöjen piirissä on runsaasti sujuvakynäisiä, jopa tutkijatason kirjoittajia, mutta heiltä ei ole saa- tu kustannusesityksiä. On ilmeistä, että säätiön kautta tuotettu ja mark- kinoitu laadukas kirja ei saavuta kirjoittajansa toivomaa riittävää julkisuutta tai levitystä. Kysymys lienee pitkälti myös säätiön kirjoit- tajille tarjoamista taloudellisista korvauksista. Kirjoittajapalkkioita ei ole toistaiseksi maksettu, sillä tähän mennessä kirjoittajat ovat lahjoittaneet sekä kirjojensa tuoton että kirjoituspalkkiot säätiölle.
Myytyjen niteiden kirjakoh- taista tuottoa ja vertailua tuotan- tokustannuksiin ei museokaupan nykyinen tilitysjärjestelmä tuota.
Taloudellisen tuoton perusteella kustannustoiminnan tämän het- kisestä kannattavuudesta ei näin ollen pystytä tekemään mitään joh- topäätöksiä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että noin vuoden kulues- sa julkistamisestaan kirjojen suurin myyntituotto on saavutettu ja kirjat ovat siirtyneet ”alennusmyyntiin”.
Siviilikirjamarkkinoillahan kirjo- jen ”parasta ennen”-aika on lähes säännönmukaisesti alle vuosi. Joka tapauksessa museokaupan kirjat tuottavat myynnillään alennettu- nakin, joskin sattumavaraisesti ja hitaasti.
Taloudellisen kehyksen sallies- sa ja priorisoimalla julkaisutoimin- taansa säätiö pystynee kustanta- maan jatkossa aselajin vuosikirjan julkaisemisen noin viiden vuoden välein ja 2–4 muuta kirjaa seuraa- vien 10 vuoden aikana. Vuosikirjan ilmestymisen välivuosille mah- tunee jonkin asteisen taloudelli- sen tuen antaminen mahdolliselle muiden tahojen kustantamalle il- mapuolustusaiheiselle kirjallisuu- delle. Mikäli vuosikirjaa halutaan julkaista useammin, on muusta
kustannustoiminnasta tingittävä.
Kirjamyynnin tehostamiseksi nähdään sangen perinteiset keinot:
markkinoinnin, etenkin sähköisen, tehostaminen, perusmyynnin säilyt- täminen museokaupassa Hyrylässä sekä levittäminen muiden aselaji- museoiden myymälöihin. Tehostet- tuja myyntiponnisteluja kannattaa liittää, ainakin kokeeksi, myös eri- laisten maanpuolustustapahtumien yhteyteen (esim. aselajikiltojen korvausta vastaan suorittamina).
Uutuuskirjojen julkaisuajankohdat kannattaa aikauttaa alkukesään tai -syksyyn. Maksimaalisesti kannat- tava kustannustoiminta edellyttää kuitenkin taloudellista lisäpanos- tusta ja myynnin seurantajärjes- telmää, joista jälkimmäiseen digi- maailma tuonee aikanaan välineen.
Palkitseminen
Ilmatorjuntasäätiön palkitsemisella on pitkät perinteet. Palkitsemis- muotoja ovat plaketit, stipendit ja apurahat. Ne täydentävät lajivali- koimallaan hyvin ritarikuntien ja tarkastajan myöntämiä virallisia sekä aselajiyhdistysten jakamia omia huomionosoituksia. Palkit- semista suunniteltaessa ja siitä
päätettäessä yhteistoiminta ja suh- de aselajin johtoon ovat säilyneet luontevina, mikä osaltaan on edes- auttanut huomionosoitusten ”nou- sujohteista” myöntämistä ja eh- käissyt päällekkäistä palkitsemista.
Palkitsemisen heikkoudeksi on viime vuosina todettu palkit- semisohjeen ja -mahdollisuuk- sien huono tuntemus ”kentällä”.
Apurahojen ja stipendien osalta säätiön hallitus on jopa joutunut muistuttamaan eri tahoja mah- dollisuudesta menestyneiden tai innovatiivisten yksilöiden tai yh- teisöjen palkitsemiseksi. Käytän- nössä ilman anomusta säätiön pal- kitseminen rajoittuu nykyisin vain kadettikoulutuksen kandidaatti- vaiheen ja Reserviupseerikoulun Tulipatterin ilmatorjuntalinjojen priimuksille myönnettäviin huo- mionosoituksiin.
Palkitsemisvaliokunta on koon- nut säätiölle lähetetyt esitykset huomionosoituksista tai palkitse- misista. Tämän jälkeen hallitus on jatkovalmistellut esitykset joko esiteltäviksi valtuuskunnalle tai päättänyt niistä omien toimival- tuuksiensa puitteissa. Käsittelypro- sessiin ei nähdä suurempia muutos- tarpeita.
Ilmatorjuntasäätiön suunnittelema ja kustantama Ilmatorjunnan priimuk- set kadettikursseilla -kunniataulu paljastettiin Ilmasotakoulussa elokuussa 2015 osana Koulutuskeskuksen 75-vuotisperinnepäivän juhlallisuuksia.
Kustannustoiminnan tavoin ra- hallisen palkisemisen taso ja myön- täminen riippuvat pitkälti säätiön vuotuisten tuottojen suuruudesta, mikä on ilmeisesti vähentänyt ha- lukkuutta esitysten laatimiseen.
Säätiön palkitsemismuodot ovat nykyisellään riittävät ja nii- den arvostus hyvä, joten nähtävis- sä olevassa tulevaisuudessa ei ole tarkoituksenmukaista laajentaa palkitsemismuotojen kirjoa. Sen sijaan sääntöihin kirjattuja myöntä- misvaltuuksia saattaa olla tarpeen delegoida jossakin määrin valtuus- kunnalta hallitukselle. Tietoisuutta säätiön palkitsemismahdollisuuk- sista on lisättävä jatkossa.
Johtaminen
Ilmatorjuntasäätiön valitseman hallituksen toiminta ja vastuut on ohjeistettu riittävällä tarkkuudel- la säätiölaissa ja säätiön omissa säännöissä. Samoin on tilanne val- tuuskunnan osalta. Tehtäväjako on selkeä, mutta on huomattava, että hallituksen lakisääteisiä tehtäviä ei voida siirtää valtuuskunnalle. Val- tuuskunta ei myöskään voi myön- tää hallitukselle vastuuvapautta vahingonkorvaus- tai rikosoikeu- dellisessa mielessä.
Hallitus kokoontuu nykyryt- millä 7–8 kertaa kalenterivuodes- sa. Hallitustyöskentely on ollut keskustelevaa ja ideoita tuottavaa, mutta hallituksen sisälle muodos- tettujen valiokuntien työskentely on joiltakin osin vähitellen passi- voitunut. Käytännössä valiokuntien valmistelutehtävät ovat liukuneet yhä enemmän koko hallituksen vastuulle ja muovanneet näin hal- litusta ja sen työskentelyä ”yleisen työvaliokunnan” suuntaan. Kehitys edellyttää jatkossa paluuta entiseen käytäntöön.
Säätiön valtuuskunta kokoon- tuu puolestaan kaksi kertaa vuodes- sa päättämään henkilövalinnoista, hyväksymään toimintakertomuk- sen, päättämään tili- ja vastuuva- paudesta, pl. rikosoikeudellinen vastuu sekä hyväksymään toimin- tasuunnitelmat. Valtuuskunta myös valitsee itse jäsenensä. Säätiö ei maksa valtuuskunnan eikä halli- tuksen jäsenille kokouspalkkioita.
Työpajassa hallituksen ja val- tuuskunnan keskinäinen yhteistyö nähtiin ongelmattomaksi. Valtuus- kunnan roolia säätiön hallituksen toimintaa valvovana ja tarkastava- na elimenä saattaisi sen sijaan olla tarkoituksenmukaista laajentaa.
Enemmän ehkä saataisiin irti kak- sisuuntaisesta mielipiteenvaihdosta mm. säätiön toimintojen ideoinnis- sa. Samalla valtuuskunta, arvoval- taisen ja hallitusta laajemman ver- kostoitumisensa ansiosta saattaisi tuottaa lisämahdollisuuksia rahoi- tuksen laajentamisponnisteluille.
Lopuksi
Kuten edellä olevasta on käy- nyt ilmi, Ilmatorjuntasäätiö toi- mii tavoitteidensa kautta taustalla vaikuttaen, ei toimijana näkyen.
Haasteista huolimatta säätiön tule- vaisuus vaikuttaa vakaalta ja uusi toiminnan vuosikymmen voidaan aloittaa luottavaisin mielin. Mikä- li säätiön sijoitusten tuotto ja muu taloudenpito sekä talkootyön osuus säilyvät jatkossakin vähintään ny- kytasoisena, tukee Ilmatorjunta- säätiö tavoitteidensa edellyttämää aselajin perinne-, tutkimus- virkis- tys- ja muuta toimintaa seuraavien kymmenen vuoden aikana lähes puolella miljoonalla eurolla. Ra- hamäärä on huomattava, mutta se on vain ”työkalu”, jolla tuetaan ilmatorjunnan perinteiden, asela-
jihengen ja osaamisen tutkimista, tallentamista ja välittämistä omille kansalaisille ja muille tahoille.
Lahjomaton tosiasia kuitenkin on, ettei huomista voida raken- taa toiveiden ja odotusten varaan.
Eräässä Yhdysvaltain asevoimien yliopistossa strategisen johtamisen opiskeluun käytetyn perusteoksen nimi oli ”Hope is not a Method”.
Nimi antaa hyvän ohjeen myös Ilmatorjuntasäätiön ponnisteluille yritettäessä hallita tulevaa. Toivo- malla ei synny mitään, vain teot ja niiden lopputulokset ratkaisevat.
Tulevaa on siis suunniteltava ja siihen on varauduttava ennakoivin toimenpitein. Varmaa kuitenkin on, ettei hallituksen tulevaisuustyöpa- jan ensimmäisessä vaiheessa pys- tytty hahmottamaan kattavaa ko- konaiskuvaa säätiön tulevaisuuden haasteista tai mahdollisuuksista – eikä sellainen toki esivalmistelujen ja muutaman tunnin kestävän poh- diskelun tavoitteena ollutkaan. Tar- koituksena oli pikemminkin herät- tää hallitus ajatukseen, että muutos toimintaympäristössä tulee vaati- maan ennakointia ja toiminnallista notkeutta säätiön operatiivisessa johtamisessa. Jotkut muutostarpeet ratkeavat toimintoja virtaviivaista- malla tai menetelmiä muuttamalla, mutta eivät suinkaan kaikki. Toi- mintojen keskinäisiä prioriteetteja ja eri tukimuotoja on valmistaudut- tava muuttamaan ennakoivasti ja joustavasti kulloisenkin tilanneku- van edellyttämään suuntaan.
Valmistautumista uuteen vuo- sikymmeneen siirtymiseksi jatke- taan.
Toivotamme kaikille asiakkaillemme
ja yhteistyökumppaneillemme rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta!
w w w . m i l l o g . f i
Lahjoitamme joulutervehdyksiin varatut rahat syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyväksi.
www.patria.fi
Eversti (evp)
Ahti Lappi Eversti (evp)
Mikko Virrankoski
ILMATORJUNTA- SÄÄTIÖ 60 VUOTTA
TEEMANA
Ilmatorjunta sai aselajin statuksen vasta juuri ennen talvisotaa ja tuli- kasteen heti sodan ensimmäisenä päivänä. Sota synnytti asevelihen- gen, jonka tuloksena päätettiin 30.4.1940 kahvila Primulassa pi- detyssä kokouksessa perustaa oma yhdistys, Ilmatorjuntamiehet ry.
Yhdistys rekisteröitiin 24.10.1940.
Puheenjohtajaksi valittiin majuri Eskil Peura. Ensimmäiseksi kun- niajäseneksi kutsuttiin ilmatorjunta- joukkojen komentaja, eversti Frans Helminen. Yhdistys toimi aktii- visesti järjestämällä esitelmätilai- suuksia ja julkaisemalla Ilmatorjun- ta-lehteä. Ilmatorjuntamiehet ry:n naisosasto perustettiin 28.2.1941.
Turussa perustettiin vuonna 1940 oma ilmatorjuntajärjestö, Turun Il- matorjuntamiehet ry, joka julkaisi myös omaa lehteä. Näistä tapahtu- mista sai ilmatorjunnan vapaaehtoi- nen järjestötoiminta alkunsa.
Tässä artikkelissa esitellään Ilmatorjuntasäätiön historian tär- keimpiä tapahtumia ja saavutuksia.
Ilmatorjuntasäätiön syntyvaihe
Ilmatorjuntasäätiö on jo 60 vuoden ajan näytellyt keskeistä osaa asela- jimme vapaaehtoistyön tukijalka- na. Säätiön perustamisesta saadaan kiittää niitä aktiivisia ilmatorjun-
ILMATORJUNTASÄÄTIÖN VAIHEITA 1957–2017
tamiehiä, jotka olivat aiemmin pe- rustettujen ilmatorjuntajärjestöjen jäseniä. Jatkosodan jälkeen lak- kautetun Ilmatorjuntamiehet ry:n tilalle perustettiin vuonna 1947 Helsingin Reserviupseerien Ilma- torjuntakerho ry, joka viettää nyt 70. juhlavuottaan. Ilmatorjuntaup- seeriyhdistys ry perustettiin vuon- na 1954, ja sen seuraaja on nykyi- nen Ilmatorjuntayhdistys ry.
Säätiön perustamisesta kes- kusteltiin ensimmäisen kerran helmikuussa 1950 Helsingin Re- serviupseerien Ilmatorjuntakerho ry:n hallituksessa eversti Eino Tuompon tekemän aloitteen poh- jalta. Ilmatorjuntakerhon johto vei hanketta eteenpäin, ja tarkoitus oli järjestää säätiön perustamiskokous jo seuraavan vuoden maaliskuus- sa. Oikeusministeriö ei kuitenkaan pitänyt säätiön perustamista mah- dollisena silloin ”vallinneissa ulko- poliittisissa olosuhteissa”. Ajatusta säätiön perustamisesta ei silti hylät- ty, vaan hanketta jatkettiin.
Säätiön pitkäaikainen puheen- johtaja, vuorineuvos Aarne J. Aar- nio kertoi haastattelussa 9.1.2007 vanhan aseveljensä everstiluut- nantti Kalervo ”Kille” Huuhkan valittaneen hänelle, ettei tykistön vuosikirjassa julkaistu ilmator- junnan juttuja. Aarnio oli silloin ehdottanut oman säätiön perusta-
mista, jolloin voitaisiin julkaista myös omaa vuosikirjaa. Hän laittoi asialle firmansa lakimiehen Risto Braxin, joka oli myös ilmatorjun- tamies. Yhteistoimin hanke eteni.
Ilmatorjuntasäätiön perustamiseen tähtäävä säädekirja allekirjoitettiin 10.5.1957 Ilmatorjuntaupseeriyh- distys ry:n valtuuskunnan kokouk- sessa. Oikeusministeriö hyväksyi säätiön perustamisen ja vahvisti sen säännöt 21.11.1957. Sääti- ön ensimmäinen kokous pidettiin 5.11.1957, jolloin puheenjohtajaksi kutsuttiin varatuomari, majuri res.
Paavo J. Karvonen. Hallituksessa oli tunnettuja ilmatorjuntamiehiä, kuten everstiluutnantit Eino Hirva ja Jalmari Lapinleimu sekä kap- teeni K.H. Pentti.
Alkuperäisten sääntöjen mu- kaan ”Säätiön tarkoituksena on edistää ilmatorjunnan kehitystä Suomessa tukemalla siihen liitty- vää tutkimus- ja valistustoimintaa sekä opiskelu- ja virkistystyötä puolustusvoimien ilmatorjunta- muodostelmissa”. Ilmatorjuntamu- seon ylläpito on lisätty sääntöihin vuonna 1986 ja järjestöjen tuke- minen vuonna 1997. Käytännössä säätiö on tukenut järjestöjä (jotka sen perustivatkin) alusta alkaen ja Ilmatorjuntamuseota sen perusta- misesta (1968) alkaen. Ydinteh- tävä on säilynyt 60 vuotta samana.
Säätiön hallituksessa oli 12 var- sinaista ja 12 varajäsentä. Tarkoi- tusperiensä toteuttamiseksi säätiön hallitus jakautui valio- ja toimikun- tiin, joita olivat työvaliokunta, ta- lousvaliokunta, julkaisuvaliokunta, plakettivaliokunta ja museotoimi- kunta. Säätiöllä oli asiamies, joka hoiti samalla hallituksen sihteerin tehtävät.
Säätiö käynnisti toimintansa ansiokkaasti. Vuonna 1958 jaettiin ensimmäiset stipendit ja säätiön levykkeet. Ensimmäisten palkittu- jen joukossa oli ”Suomen ilmator- junnan isä”, majuri Åke Törnroos.
Ilmatorjunta- säätiön kokous 1960-luvulla.
Edessä vasemmal- ta Aarne Aarnio, Kalervo Huuhka ja Matti Kailari, oikeassa reunassa Olavi Rahela.
Olavi Rahela palkitsee Esko Raessalon, Aarne Aarnio ja Kalervo Huuhka seuraa- vat katseella.
Ensimmäiset RUK:n ilmatorjunta- patterin upseerioppilaat palkittiin säätiön pronssisilla plaketeilla samana vuonna. Seuraavana vuon- na tuettiin ensimmäisen kerran Kadettikoulun stipendirahastoa, joka jakoi stipendejä kurssien parhaille. Tarkastajan käyttöön hankittiin ilmatorjuntalevykkei- tä varusmiesten palkitsemiseksi.
30.5.1962 luovutettiin tarkastajan käyttöön toimitusjohtaja Aarne Aarnion kustantamat ilmatorjun- taruusukkeet Lohtajan leireillä an- sioituneiden ilmatorjuntamiesten palkitsemiseksi.
Huhtikuussa 1963 pidetyssä Il- matorjuntaupseeriyhdistyksen ko- kouksessa annettiin toimitusjohtaja Aarne Aarnion ja majuri Sakari Rajaksen tehtäväksi tutkia ilma- torjuntajärjestöjen yhteistoiminnan kehittämismahdollisuuksia. Kilto- jen perustaminen lisäsi yhteistyön tarvetta. Selvityksen perusteella päätettiin seuraavana vuonna perus- taa neuvotteluelin, jonka tehtäväksi tuli yhteistoiminnan koordinoi- minen. Puheenjohtajaksi valittiin everstiluutnantti Veikko Järvelä, varapuheenjohtajaksi yliluutnantti Aarne Aarnio ja v.s. toiminnan-
lukuussa 1964 säätiön puheenjoh- tajaksi. Everstiluutnantti Huuhka valittiin hallitukseen samaan ai- kaan. Yhteistyö toimi hyvin, sillä luutnantti Huuhka oli jatkosodan aikana joulukuussa 1942 värvännyt vänrikki Aarnion ”puoliväkisin” Il- matorjuntarykmentti 3:n (Viipuri) viestiupseeriksi. Aarnio ei viesti- miehenä pitänyt itseään pätevänä Ilmatorjuntasäätiön johtoon, ennen kuin hän kävi ilmatorjunta-alan kertausharjoituksen vuonna 1960.
Oli hänellä kuitenkin omakohtais- takin kokemusta ilmatorjunnasta, kun hän oli toiminut ennen Viipu- rin-vaihetta panssarijunassa ja am- punut itsekin ilmatorjunta-aseilla.
Aarnio kertoi myöhemmin, kuinka ”Kille” valitti hänelle sää- tiön niukkaa varallisuutta, joka ei vastannut edes sääntöjen mukaista peruspääomaa. Tarmokkaana yri- tysjohtajana Aarnio lahjoitti itse puuttuvan pääoman ja ryhtyi sitten toimiin säätiön pääoman kartutta- miseksi. Aarnio värväsi avukseen naistoimikunnan, johon kuului 35 naista pääkaupunkiseudulta johta- jinaan tarmokkaat Rakel Wihuri, Annikki Elokas ja Saara Aarnio.
Naiset järjestivät ensimmäisen hyväntekeväisyysjuhlan, ns. ”Sa-
teenkaarijuhlan”, Kalastajatorpalla huhtikuussa 1965, myivät illallis- kortteja kalliilla hinnalla ja tuloutti- vat säätiölle huomattavan summan, 21 000 ”uutta” markkaa (nykyrahas- sa 47 200 euroa). Juhlia järjestettiin viisi kertaa, viimeisen kerran 1975.
Oman kertomuksensa mukaan Aar- nio maksoi kulut, ja juhlien tuotto tuloutettiin säätiön tilille.
Muutamasta Aarnion Palkki Oy:n asunnosta saadut vuokrat tuloutettiin säätiön tilille. Säätiö hankki rahoilla (ja Aarnion tuella) kaikkiaan neljä osakehuoneistoa, jotka pantiin vuokralle. Aarnion yritystoiminta rakennusalalla oli tässä hyödyksi. Aarnion kerto- muksen mukaan Palkki Oy maksoi myös tavanomaista suurempaa kor- koa (15 %) säätiöltä lainaamalleen pääomalle. Yleisperiaate oli, että Aarnio (tai hänen firmansa) maksoi kaikki säätiön normaalit kokous- ja toimistokulut. Palkki-yhtymän hen- kilökunta hoiti säätiön kirjanpidon ja talousasiat veloituksetta. Säätiön kokoukset tarjoiluineen järjestet- tiin säännönmukaisesti Aarnion kotona, laskujen mukaan ainakin 39 kertaa vuosien aikana, ja usein myös rouvat oli kutsuttu mukaan.
Säätiön työvaliokunnan kokouk- Sateenkaarijuhlien rouvien kokous 1965. Mukana olivat toimitusjohtaja Aarne Aarnio ja ilmatorjunnan tarkastaja, kenraalimajuri Eskil Peura (takana oik.) sekä eversti Jarl Jarkka (edessä oik.).
Majuri Kalle Väänänen toimi Ilmatorjuntasäätiön asiamiehenä 1965–1967 sekä samalla ilmatorjun- tajärjestöjen toiminnanjohtajana ja Ilmatorjuntamies-lehden päätoi- mittajana 1964–1965. Kuva säätiön 50-vuotisjuhlasta.
johtajaksi kapteeni Kalle Väänä- nen. Neuvottelukunnan palaverissa sovittiin, että Ilmatorjuntasäätiöllä oli päävastuu varojen keräämisestä aselajin vapaaehtoistyön tukemi- seksi.
Talous kuntoon
Aarne J. Aarnion johdolla Ilmatorjuntasäätiön rooli vapaaeh- toisen maanpuolustustyön tukijana edellytti ennen kaikkea riittävää varallisuutta. Toimitusjohtaja, re- servin yliluutnantti Aarne J. Aar- nio toimi vuodesta 1962 säätiön hallituksessa ja hänet valittiin jou-
set pidettiin Aarnion Palkki-yhtiön konttorissa noin 200 kertaa! Aarne J. Aarnion merkitystä säätiön va- rallisuuden kartuttamisessa ei voi liikaa korostaa.
Säätiö ei suinkaan pantannut rahoja, vaan käytti varojaan sään- töjen mukaiseen tukitoimintaan, julkaisutoimintaan, museon kehit- tämiseen, stipendeihin, plakettei- hin ja ruusukkeisiin. Esimerkiksi vuosina 1967–1971 säätiö käytti näihin 55 400 markkaa (nykyra- hassa 74 900 euroa). Ei mikään mitätön panos.
Julkaisutoiminnan alku Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry jul- kaisi vuonna 1954 ensimmäisen aselajilehden nimellä Ilmatorjun- taupseeri (nimi muutettiin vuon- na 1958 muotoon Ilmatorjunta ja vuonna 1965 muotoon Ilmatorjun- tamies). Ilmatorjuntasäätiö ryhtyi heti perustamisensa jälkeen tuke- maan lehden painatusta, joka oli ta- loudellisesti kova haaste. Lehteä on julkaistu lähes säännöllisesti yli 60 vuotta. Aselajin historian tutkimuk- sessa lehtien sisältö on suorastaan aarreaitta (niitä on käytetty lähteenä tämänkin jutun tekemisessä).
Ilmatorjuntaupseeriyhdistyk- sen toimesta julkaistiin 9.9.1963 ilmatorjunta-aselajin ensimmäinen historiateos ”Ilmatorjuntajoukot 1925–1960”. Kirjoittajat olivat aselajin ansioituneita veteraaneja, joten historiikki sisältää arvokasta
”sisäpiirin tietoa”. Kustannusar- vio oli miljoona ”vanhaa” mark- kaa (nykyrahassa 21 840 euroa).
Rahoitus tuotti ongelmia, mutta Maanpuolustuksen Kannatussäätiö antoi 100 000 mk ja Aarnion Palkki Oy myös 100 000 mk (nykyrahassa 2184 euroa). Lehteen saatiin myös
mainoksia, muun muassa Aarnion firmoilta (rakennusliike Palkki Oy, laivanvarustamo Oy Proctor Ab, ja Pellos Oy). Kirjan myynti kanger- teli ja tuotti huonosti tuloja, jolloin Aarne Aarnio antoi edullisen mil- joonan markan lainan kustannusten kattamiseksi. Ongelma poistui.
Säätiön hallituksen jäsen evers- tiluutnantti Kalervo Huuhka oli innokas vuosikirjahankkeen esi- taistelija, ja ensimmäinen vuosikir- ja saatiin julkaistua vuonna 1966.
Toimituskunnan puheenjohtajana toimi everstiluutnantti Paavo Lin-
Aarne Aarnio palkitsemassa RUK:n oppilaita 17.3.1967 Haminassa.
Eversti Huuhka ja Aarne Aarnio palkitsemassa vuosikirjan 1970–1971 päätoimittajaa, evl Sakari Rajasta.
