TEEMANA
mikunnalta Ilmatorjuntasäätiölle, joka oli ollut aktiivisena toimikun-nassakin puheenjohtajansa, vuori-neuvos Aarne J. Aarnion johdolla.
Ilmatorjuntasäätiö kantoi museon toiminnasta taloudellisen ja juridi-sen vastuun. Hyrylässä sijaitsevien joukko-osastojen (HELITR, ITK) osalle jäi museon toiminnallinen ylläpito. Säätiö ja varuskunnan joukko-osastot muodostivat yhdes-sä ns. hoitotoimikunnan.
Ilmatorjuntakoulu menetti 1.9.1987 itsenäisen joukko-osaston aseman sen siirryttyä hallinnollises-ti Helsingin ilmatorjuntarykmenhallinnollises-tin alaisuuteen. Näin myös museon hoitamisessa vastuu siirtyi aiem-paa enemmän rykmentille. Samana vuonna puolustusministeriö nimesi Ilmatorjuntamuseon sotahistorial-liseksi erikoismuseoksi. Tämä oli tunnustus tehdylle työlle. Samalla tuo muodollinen nimitys vahvisti museon asemaa ja selkeytti Sota-museon ohjaavaa roolia suhteessa Ilmatorjuntamuseoon.
Ilmatorjuntamuseosäätiö perustetaan kehittämään museota
Museon ongelmana oli materiaa-lin säilyvyys. Koko raskas kalusto oli taivasalla ja rapautui jatkuvasti.
Tämän ongelman edes osittainen korjaaminen edellytti lisätilan ra-kentamista. Tavoitteen toteuttami-seksi perustettiin Ilmatorjuntamu-seosäätiö, jolle museotoiminnan juridinen ja toiminnallinen vastuu siirtyi vuonna 1991.
Vuonna 1992 voimaan tulleen uuden museolain asettamien val-tionosuusehtojen mukaisesti mu-seolle luotiin päätoiminen museo-työntekijän tehtävä. Ensimmäisenä pysyvänä tehtävänä oli tutkijan tehtä-vä. Lain perusteella museo alkoi saa-da valtionapua vuoden 1995 alusta.
Ilmatorjuntamuseosäätiön joh-dolla tehtiin uudisrakennusten han-kesuunnitelmat ja haettiin tarvittavat rakennusluvat sekä kerättiin lahjoi-tusvaroja aktiivisesti. Säännöllisillä talkoilla kunnostettiin museoaluetta ja rakenteita. Ensimmäinen
uudis-rakennus, Helsinki-halli, valmistui vuonna 1996. Uuden näyttelyhallin avajaiset pidettiin 29.11.1996. Ne olivat samalla uuden perusnäyttelyn avajaiset. Seuraavana vaiheena val-mistui palvelukeskus, joka otettiin käyttöön 1.9.1999. Tuusula-halli valmistui kuusi vuotta myöhemmin ja vihittiin käyttöön ilmatorjunnan 80-vuotisjuhlassa 1.7.2005. Nyt oli keskeiset ja välttämättömimmät näyttely- ja yleisöpalvelutilat tilat saatu valmiiksi.
Museon kehittämisen parissa työskennelleiden henkilöiden ja eri yhteisöjen resursseihin nähden val-taisa työpanos oli saatu tavoittee-seensa. Ilmatorjuntamuseosäätiö voitiin näin lakkauttaa ja museon juridinen ja taloudellinen vastuu siirtyi takaisin Ilmatorjuntasää-tiölle. Koko vuosien 1992–2007 aikana toteutetun hankkeen las-kennallinen arvo oli noin kaksi miljoonaa euroa. Tästä summasta valtio kustansi 650 000 € opetus-ministeriön osuuden ollessa 50 000
€. Ilmatorjuntamuseosäätiön vas-tuulle jäi näin loppusumma, noin 1,3 M€, mikä katettiin talkootyönä, materiaalilahjoituksilla ja varojen keräyksellä.
Museokiinteistön omistus-suhde vaihtuu
Puolustushallinnossa tehdyillä pää-töksillä museomme kiinteistöme-nojen, vuokrien ja ylläpidon kus-tannusvastuussa tapahtuu käänne vuoden 2019 alusta alkaen, jolloin puolustusvoimat ei enää osallistu museon kiinteistömenojen hoita-miseen. Uudesta ja museolle kohta-lokkaasta tilanteesta selviämiseksi Ilmatorjuntasäätiö ja Tuusulan kun-ta aloittivat vuonna 2011 selvittelyt museokiinteistön omistussuhteen muuttamisesta Senaatti-kiinteis-töiltä kunnalle museotoiminnan mahdollistamiseksi jatkossakin.
Vuosien valmistelutyö johti tam-mikuussa 2017 Tuusulan kunnan-valtuuston päätökseen ostaa Ilma-torjuntamuseon n. 3,4 ha:n tontti rakennuksineen kunnalle. Samassa päätösprosessissa solmittiin kunnan ja säätiön välille museon käyttö- ja ylläpitosopimus, jossa säätiö sitou-tuu museotoimintojen ylläpitoon ja kunta vastaavasti kiinteistön ylläpi-toon. Näin Ilmatorjuntamuseon tu-levaisuuden kivijalka on perustettu.
Perusnäyttelyt uusiksi Uudisrakentamisvaiheen päätyt-tyä museolla on keskitytty edellä mainittujen infrastruktuurin osalta tulleiden uusien haasteiden
voit-Sota-ajan näyttelyssä Tulikasteesta torjuntavoittoihin museokävijät voivat mm. kiivetä ilmavalvontatorniin ja kokeilla ilmavalvontaa. Kiikareiden avulla voi kokeilla tunnistaa hallin kattoon kiinnitettyjä sota-ajan lentoko-neiden pienoismalleja (Kuva: Juha Jarva, Ilmatorjuntamuseon kokoelma).
tamiseen. Tuleen ei ole jääty ma-kaamaan. Toimintaa on kehitetty tavoitteellisesti koko ajan uhka-kuvista huolimatta. Museaalises-sa toiminnasMuseaalises-sa pääpaino on ollut perusnäyttelyiden uusimisessa ja päivittämisessä. Helsingin ilma-torjuntavoiton 70-vuotisjuhlanäyt-telyn, Kolmen yön ihmeen (2014) jälkeen on uusittu kaikkien kolmen museorakennuksen perusnäytte-lyt: sota-aikaa käsittelevä näyttely Tulikasteesta torjuntavoittoihin 2014 Helsinki-halliin, Ilmatorjun-ta ensimmäisenä Ilmatorjun-taistelussa, josIlmatorjun-ta Tuusula-hallin ylätasanteella si-jaitseva ilmatorjunnan varhaisvai-heita käsittelevä osa avattiin ase-lajin 90-vuotisjuhlavuonna 2015 ja alatasanteella sijaitseva toisen maailmansodan jälkeisiä vaihei-ta käsittelevä osa kesällä 2016 sekä viimeisimpänä kesällä 2017 Puustellin näyttely Suomen sotilas-perinteet osana Suomi 100 vuotta -ohjelmaa. Puustellin näyttelyssä Suomen sotilasperinteitä tarkastel-laan läpi vuosisatojen paikallisesta Tuusulan näkökulmasta ja kuinka sotahistorian eri vaiheet ovat vai-kuttaneet paikkakunnalla ja muut-taneet myös kulttuurimaisemaa.
Museon henkilökunta ja runsas aktiivitalkoojoukko sekä monet yhteistyötahot ovat työskennel-leet tiiviisti näyttelyrakentamisen kimpussa vuodesta 2012 alkaen.
Näiden lisäksi on tuotettu vaih-tuvia näyttelyitä. Vuonna 2013 avattiin Tutka 70 vuotta Suomessa -näyttely. Vuonna 2014 toteutettiin Kolmen yön ihme -näyttely suur-pommituksista Helsingin kaupun-gintalon Virka Galleriassa. Samasta aiheesta toteutettiin samaan aikaan yhteistyössä Ilta-Sanomien kanssa myös valokuvanäyttely Helsin-gin suurpommitukset helmikuussa 1944, mikä oli esillä Sanomatalo-ssa Helsingin keskustaSanomatalo-ssa. Vuonna 2016 toteutettiin valokuvanäytte-ly Maalilennokkien 50-vuotisesta historiasta Ilmatorjuntamuseolla.
Parolassa keväällä 2017 valmistui näyttely Helsingin sodanaikaisesta ilmatorjunnasta, mikä oli osa
Pans-sariprikaatin, eri joukko-osastojen, Hattulan kunnan, Panssarimuseon ja eri kotiseutuyhdistysten kanssa toteutettua pop-up-museota.
Näyttelyihin liittyen on laadittu koululaisia varten myös oppimate-riaalia. Museopedagogiikkaa kehit-tämällä pyritään yhteistyön syven-tämiseen paikkakunnan koulujen kanssa ja saavuttamaan koululaiset eri ikävaiheissa uudestaan. Tavoit-teena on, että museon näyttelyitä voisi hyödyntää historian opetuk-sen tukena aina varhaiskasvatuk-sesta lukiotasolle asti. Toistaiseksi on valmiina materiaalia koululais-ten työpajoihin sota-ajan historias-ta, mediakasvatuksesta ja sotilaspe-rinteistä Tuusulassa. Suunnitteilla on lisäksi kylmän sodan historiaa koskeva oppimateriaalikokonai-suus sekä laaja Kapteenin puustel-lin näyttelyyn liittyvä oppimate-riaalipaketti, jossa eri ikäryhmille olisi työpajoja ja tehtäviä koulujen opetussuunnitelman mukaisista kokonaisuuksista hyödyntäen kos-ketusnäytöille tuotavaa lähdema-teriaalia (mm. valokuvia, karttoja, filmejä, tarinoita, tietoiskuja). Ta-voitteena työpajoissa on lähestyä eri historian ilmiöitä paikkakunnan historian kautta ja saada koululaiset pohtimaan eri historiallisten
ilmiöi-den ja käännekohtien yhteyksiä ja vaikutusta tuusulalaisten elämään eri aikoina.
Haasteita
Kaikki sisätiloissa olevat perus-näyttelyt vaativat vielä täydennystä ja muutamia muutoksiakin var-maan tulee. Näistä ehkä vaativin tehtävä on Puustellin kosketus-näyttöjen sisältöjen laadinta, joka on työn alla. Vuoden 2018 ja 2019 aikana kohennetaan ulkoalueiden ilmettä uusimalla esineiden esitte-lytekstejä ja tuomalla esiin myös esineistöön liittyviä tarinoita.
Tavoiteaikana ulkoalueen näyt-telyiden uusinnassa on museon naapuriin nouseva asuntomessu-tapahtuma vuonna 2020. Tämän osalta alkupamaus "ammuttiin"
13.9.2017, kun kesällä kunnostettu kylmän sodan tuliasema sai vuosi-kymmenten jälkeen RMB-tykin sy-leilyynsä uudelleen. Tykkiaseman viereen pystytettiin museon raken-nusarkkitehtuuri-ilmettä mukaileva taulukehikko, jossa kerrotaan tyk-kiaseman mielenkiintoinen tarina.
Kyseinen kohde on aitona kylmän sodan operatiivisena tuliasemana ainutlaatuinen museon erikoisuus, joka sai perustamisvaiheessa hyvin julkisuutta paikallislehdessä.
Ilmatorjunta ensimmäisenä taistelussa -näyttelyyn on tuotu myös sota-ai-kainen Neuvostoliiton käytössä ollut Airacobra-hävittäjä. Näyttelytilan säästämiseksi se on nostettu korokkeen päälle. Korokkeeksi rakennettiin kaappi, jossa säilytetään luentotilaisuuksissa käytettäviä tuoleja. (Kuva:
Liisa Koskelainen, Ilmatorjuntamuseo).
Puustellin näyttelyn sydän on 17 metriä pitkä aikajana, johon on kerätty Suomen historian merkkitapahtumat, sotahistorian käännekohdat ja paikallishistoriaa Viipu-rin pamauksesta (v. 1495) nykypäivään asti.
museolle siirtyneen Taistelukoulun perinnekokoelman luettelointi ja sen varastointi järjestetyksi asian-mukaisella tavalla.
Lopuksi
Ilmatorjuntamuseo on pikkuhiljaa museaalisen toiminnan lisäksi pro-filoitunut vakiintuneeksi konsert-tien, esitelmien ja seminaarien sekä erilaisten työpajojen sekä yleisöta-pahtumien keskukseksi. Tällä tiel-lä jatketaan edelleen. Tien toisella puolella olevan, Ruotsin vallan ai-kaisen ratsutilan rakennuksissa si-jaitsevan Klaavolan museon kans-sa on mm. alustavasti hahmoteltu yhteistä museokampusaluetta, joka toimisi kasvavan kuntakeskuksen keskellä nykyistä vahvempana viher- ja kulttuurikeitaana ja ko-tiseutukeskuksena kuntalaisten ja yleisön yhteisenä olohuoneena ja tapahtumapaikkana.
Haasteista huolimatta Ilmator-juntamuseon vastuulliset tahot kat-sovat luottavaisina tulevaisuuteen.
Odotamme uudesta yhteistyömallis-ta toiminnan mahdollisyhteistyömallis-tajaa ja inno-vatiivista kehitystyöpohjaa. Maan-puolustustahdon ylläpitämisessä näemme museaalisen tarjonnan tu-levaisuudessa entistä tärkeämpänä väistyvän veteraanipolven viedessä tarinansa mennessään.
Ilmatorjuntamuseon, asun-tomessuprojektin sekä Tuusulan museon välillä on jo aloitettu yh-teistyön virittely messutapahtumaa koskien. Yhteisenä tavoitteena eri osapuolilla on saada omaa toimin-taa esille runsaslukuisen messukä-vijäyleisön piirissä.
Puustellin näyttelyn uusimisen myötä museon näyttelyiden sisältö laajeni ja syveni ilmatorjuntapainot-teisuudesta merkittävästi yleisen so-tahistorian ja Tuusulan sotilasperin-teiden alueella. Tulevaisuudessa on mahdollista, ja ehkä tavoiteltavaksi voidaan asettaa, Hyrylän varuskun-nan eri vaiheiden esittäminen vielä nykyistä puustellin näyttelyäkin seikkaperäisemmin. Tämä vaihe tulee varmaankin eteen siinä vai-heessa, kun suunnitellaan seuraavaa perusnäyttelyiden uusintakierrosta.
Kunnan ottaessa kiinteistö-vastuun saa museon väki entistä enemmän myös omaa vastuuta kiinteistön ylläpidosta. Tämä tuot-taa tietysti haasteita henkilöstö-resursseille ja osaamiselle. Isot peruskorjaustasoiset asiat hoitaa kunta, mutta päivittäisen kiinteis-tönhoidon, pienkorjausten ja ul-koalueiden hoidon järjestelyvastuu on museolla.
Suurena haasteena jo lähitu-levaisuudessa on museon kipeästi tarvitseman varastotilan ja
erityi-sesti lämpimän entisöinti- ja kon-servointitilan puute. Tätä kirjoitet-taessa olemme juuri saaneet tiedon, että meille erityisen tärkeä Helsin-gin ilmatorjuntarykmentin entinen tykkihalli joudutaan poistamaan varastokäytöstämme ensi helmi-kuun loppuun mennessä. Tälle vakavalle ongelmalle alamme nyt etsiä ratkaisua. Siinä olemme vielä lähtökuopissa, vaikka pieniä aja-tuksen ituja onkin virinnyt. Museo-hallien valmistumisesta huolimatta meillä on edelleen suuri määrä ka-lustoa nk pohjolan tallissa. Niiden säilyvyys sään armoilla on jatkuva-na huolen aiheejatkuva-na.
Yleisön mielenkiinnon ylläpi-tämisen kannalta tärkeää olisi ti-lan löytyminen myös pienemmille vaihtuville näyttelyille, joiden laa-timisessa yhteistyötä voisi virittää muiden aselajimuseoiden tai pai-kallisten museoiden (Lottamuseo ja Tuusulan museo) kanssa. Vaih-tuvia valokuvanäyttelyitä varten on jo asennettu kiskot Tuusula-hallin ylätasanteelle.
Museon kokoelmien luetteloin-tityö on tekemättä. Tämä vaatisi ammattilaisen täyspainoista työpa-nosta useiden vuosien ajalle. Koko-elmien inventointi on pääosin saatu tehtyä ja se on suurimmaksi osak-si dokumentoitu valokuvaamalla.
Syksyn aikana tärkeätä olisi saada
Museon ulkoalueen näyttelyn parantaminen alkoi kylmän sodan RMB-aseman kunnostamisesta. Kyseises-tä aidosta tuliasemasta, joka rakennettiin 1970-luvun alussa Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen, valmis-tauduttiin torjumaan epäsuoralla tulella mahdollista maahanlasku-uhkaa Helsinki-Vantaan lentokentälle.
(Kuva: Liisa Koskelainen, Ilmatorjuntamuseo).
ILMATORJUNTASÄÄTIÖ 60 VUOTTA
TEEMANA
Ilmatorjuntasäätiön 60-vuotis-ta 60-vuotis-taival60-vuotis-ta juhlittiin Ilmator-juntamuseolla 25. marraskuuta 2017 yli sadan hengen voimin.
Tilaisuus alkoi Kaartin soitto-kunnan esittämällä Juhlamars-silla. Kaartin soittokunnan sävelet rytmittivät tilaisuutta juhlavasti. Tilaisuus pidettiin museolla Tuusula-hallissa kes-kellä aselajin kehitystä esittele-vää näyttelyä. BUK-ohjuslavet-ti, ilmatorjuntapanssarivaunu ym. museoesineet loivat aihee-seen sopivan taustan juhlalle.
Säätiön ohella juhlittiin myös ilmatorjunnan vuosipäivää.
Tervetulopuheessaan Ilmatorjun-tasäätiön hallituksen puheenjohta-ja kenraaliluutnantti (evp) Hannu Herranen otti esille viime vuosien ponnistelut Ilmatorjuntamuseon säilymisen puolesta. Tuusulan kun-nan kanssa tammikuussa 2017 ai-kaansaatu sopimus turvaa museon tulevaisuuden. Tuusulan pormestari Arto Lindberg toi kunnan terveh-dyspuheessa esiin myös kunnan tyytyväisyyden sopimukseen. Ilma-torjuntamuseon säilyminen paik-kakunnalla on myös kunnan etu.
Puolustusvoimien tervehdyksessä pääesikunnan päällikkö kenraa-liluutnantti Timo Kivinen ilmaisi tyytyväisyytensä ratkaisuun: ”Puo-lustusvoimien keskeinen tavoite on turvata tulevina vuosina asianmu-kaisen sotamuseon rakentaminen