245
Oppilaitoksen johtaminen -kir- jassa esitellään monipuolisesti ja kauniin mutkattomasti erilai- sia tapoja toimia koulun johdos- sa. Johtajien ja rehtoreiden läh- tökohdat ovat erilaisia, samoin heidän persoonallisuutensa.
Rehtori voi olla nuori tai keski- ikäinen, opettajauralla kokenut tai melko kokematon. Hyvä ja toimiva johtajuus voi onnistua keskenään melko erilaisilta ihmi- siltä. Oleellista on se, miten suh- tautua ongelmiin, asiattomiin tai asiallisiin moitteisiin tai vaati- muksiin.
Vuoden 1872 koulujärjestyk- sen mukaan rehtori vaikutti ku- rin ja järjestyksen vartijalta.
Käytännössä rehtoreilla oli suu- ret valtuudet hoitaa koulujen asioita. Sen jälkeen on oppilai- tosten organisaatioita muutettu ajan hengen mukaisesti ja erityi- sesti vedoten oppilaiden yh- denvertaisuusperiaatteeseen.
Myös rehtorin oikeudet ovat kaventuneet.
Kirjassa kuvataan selkeästi koululaitoksemme kehitys val- tion tiukan johdon alla koko maan kattavaksi ja samanlaiset oppisisällöt hallitseviksi tiedon keitaiksi. Kun tavoitteet oli saa- vutettu, voitiin hallintoa ja val- vontaa siirtää lääninoikeuksille.
Vastuuta ja valvontaa on sen jälkeen edelleen siirretty koulu- jen läheisyyteen kuntien omiin kouluvirastoihin. Tämä lienee
HYVÄOPPILAITOKSEN JOHTAJA ORGANISOI, KANTAA VASTUUN JA VÄLITTÄÄ MUISTA
HÄMÄLÄINEN KAUKO, TAI- PALE ATSO, SAKONEN MIK- KO, NIEMINEN TAPANI &
AHONEN JUKKA (2002) Oppilaitoksen johtaminen.
WSOY.
helpottanut ylemmän tason vi- ranomaisia. Toisaalta se on ai- heuttanut rehtoreille uudenlai- sia ongelmia. Heillä ei enää ole ollut tukenaan ja takanaan toi- mivaa ja turvallista hierarkiaa.
Ongelmatilanteissa rehtorit ovat hyvin yksin myös aikai- sempaa epäselvempien kurinpi- tosäännösten vuoksi.
Valtion ja kuntien talous ja säästämistarve vaikuttivat rat- kaisuihin. Toistensa kanssa kil- pailevien koulujen aika on mo- nissa kunnissa ohi. Kunta jou- tuu päättämään, millaisia asioi- ta se haluaa omalla alueellaan painottaa ja turvata. Opiskelijoi- den samanarvoisuus halutaan säilyttää eli opetus tulisi kaik- kialla olla tasokasta. Koulujen väliset erot halutaan niin pienik- si kuin mahdollista. Tämän vuoksi menetettyä yhtenäisyyt- tä halutaan palauttaa ja normis- toa täsmentää. Valvontaa halu- taan jälleen kehittää ja turvata kouluista vastuussa olevien mahdollisuus riittävän nopeas- ti puuttua ei toivottuun kehityk- seen.
On selvää, että jokainen reh- tori joutuu tekemään tietyt ru- tiiniluonteiset asiat, jotka liitty- vät oppilasvalintoihin, toiminta- suunnitteluun ja aikatauluihin jne. sekä lukuvuoden aikana il- meneviin muutoksiin. Kuitenkin se, mikä tekee johtajasta nimen- omaan johtajan ja erilaisen kuin muut työntekijät, on johtamis- taito. Valinnat, ratkaisut aina uusiin ongelmiin voivat muo- dostua raskaaksi taakaksi, mikä- li rehtori on kovin riippuvainen ulkonaisista paineista.
Kirjassa pyritään realistisesti
kuvaamaan oppilaitosten johta- misen vaikeus: ”Rehtorin tulee olla esimiehenä ja ihmisenä sel- lainen, jota on helppo lähestyä vaikeissakin tilanteissa. Yhtei- söllä tulee olla tunne siitä, että rehtorin kanssa on mahdollista ja turvallista ottaa asiat puheek- si.” Ja toisaalta todetaan, että vaikka rehtori osaisi ilmaista it- sensä selkeästi ja tuoda esille asioiden taustoja, jokainen kuu- lija tekee omat tulkintansa.
Osaksi tästä syystä viestit har- voin menevät perille sellaise- naan, ja totuus voi matkan var- rella kääntyä jopa päinvastai- seksi.
Erilaisin pienin esimerkein kuvataan tyypillisiä ongelmia, joihin rehtorit usein joutuvat, ja todetaan asian ydinkohta kus- sakin tapauksessa. On selvää, että johtamistaito, joka edellyt- tää monipuolista ajattelua ja oman persoonallisuuden kehit- tämishalua, on prosessi eikä hetkellinen tai nopea oppimis- tapahtuma. Kirjassa puhutaan tärkeistä vuosista.
Yksin on vaikea kehittyä vuorovaikutustaidoissa ja sen vuoksi kirjoittajat painottavat esimiesten kanssa käytäviä ke- hityskeskusteluja ja työnohja- usta. Jäin miettimään, onko lä- heskään kaikilla rehtoreilla esi- miestä tai mieltääkö esimerkiksi koulutoimen johtaja itsensä täl- laiseksi rehtoreiden esimiehek- si, joka tukee tarvittaessa reh- toria yksittäisessä yhdelle ihmi- selle liian suuressa ja mutkik- kaassa konfliktitilanteessa.
Kirjassa esitetään myös voi- makkaasti näkemys siitä, että johtamistaitoja voi oppia. Liike-
AIKUISKASVATUS 3/2003 KIRJA-ARVIOITA
246
elämässä ja urheilussa välttä- mättömäksi havaittu johtamis- koulutus on tullut opetusalaan 1980-luvun loppupuolella.
Kirjan kirjoittajina ja asian- tuntijoina on toiminut viisi miestä, jotka kaikki ovat toimi- neet oppilaitosten rehtoreina.
Kirjan kansikuvan on suunni- tellut miesgraafikko, ja se esit- tää persoonallisia ja tyylikkäitä miesten kenkiä. Koko maassa on vielä miesrehtoreiden niuk- ka enemmistö, mutta Helsingis- sä on naisrehtoreita hiukan enemmän. On yhteisöjä, joissa uskotaan, että mies osaa ja us- kaltaa johtaa paremmin kuin nai- nen ja että naiset olisivat vas- taavasti tunnollisempia työs- sään ja yksityiskohdissa kuin
mies. Oletettavasti naisjohtajia tulee lisää ja he osoittavat käy- tännössä kykynsä. Seuraavan painokseen kansikuvaan kan- nattanee laittaa kahdet tyylik- käät kengät.
Johtaminen on tunnetusti vaikeata ja siinä on helppo epä- onnistua. Yleinen ongelma on, että johtajilta helposti vaadi- taan, mutta heitä harvoin tue- taan. Johtajan kyky puolustaa itseään on ratkaisevaa. Miten kehittää itsenäisyyttä, jonka turvin voi kuunnella kritiikkiä uskomatta sitä kuitenkaan so- keasti? On helppo sanoa, että johtaja joka välittää työstään ja muista ihmisistä, on oikeanlai- nen. Mielestäni johtajan on ol- tava niin lämmin ja välittävä,
että hän terveellä tavalla rakas- taa itseään ja uskoo omaan har- kintaansa, vaikka hänelle esite- tään jatkuvasti keskenään risti- riitaisia väitteitä. Mutta miten tämän saavuttaa?
Kirjassa oli paljon ajatuksia herättäviä väitteitä ja perustelu- ja. Sitä oli kiva lukea ja verrata omiin ajatuksiin johtajuudesta, jota tarvitaan kaikkialla. Perus- koulun, lukion, ammatillisten koulujen ja korkeakoulujen reh- torit ovat avainasemassa sekä koulun kehityksessä että ihmis- suhde- ja käytösongelmien rat- kaisemisessa. Oppilaitoksen johtaminen -kirja tukee koulujär- jestelmämme keskeisiä henkilöi- tä ja tuli siksi tarpeeseen.
AIKUISKASVATUS 3/2003 KIRJA-ARVIOITA
