68 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2016 KIRJALLISUUS
oli todellinen.
Perintö jälkimaailmalle Blåfield kiinnittää huomiota piit- taamattomuuteen, jolla Huippu- vuorten retkillä surmattiin eläimiä paljon yli ravinnon- ja tutkimus- näytetarpeen. Nordenskiöld am- pui innokkaasti poroja ja lintuja siinä kuin muutkin, vaikka hän jo ensimmäisellä matkallaan Huip- puvuorille pani merkille, kuin- ka valaskannat olivat huvenneet ryöstöpyynnin seurauksena. Täs- sä kysymyksessä Nordenskiöl- din ajattelu kehittyi, sillä 1860-lu- vun retkien selostuksissaan hän puhuu jo sukupuutoista ja pyyn- nin rajoittamisen välttämättömyy- destä. Luonnon suojelemiseksi Nordenskiöld esitti vuonna 1880 valtionpuistojen perustamista poh- joismaihin.
Vuoritoimen johtaja Nils Nor- denskiöldin tavoite oli tietysti saa- da tutkimuksen tulokset synnyt- tämään taloudellista toimintaa.
Hänen omat liiketoimensa eivät menestyneet. Myös hänen poikan- sa Adolf kiinnitti huomiota tieteen tuloksien kaupallisiin merkityksiin.
Huippuvuorten retkellä vuonna 1864 löytyi laaja muinaisten lisko- jen fossiloituneista ulosteista muo- dostunut koproliittiesiintymä. Se sisälsi runsaasti fosforia, mutta yri- tys käyttää sitä lannoitteen valmis- tukseen ei onnistunut. Kun Adolf Nordenskiöld kuoli vuonna 1901, pesä oli pahasti velkainen, koska Nordenskiöld oli taannut huonos- ti menestyneen Ölands Nya Ce- ment -yhtiön lainan. Pelastuksek- si tuli Nordenskiöldin kirjaston ja karttakokoelman myyminen Suo- meen. Kauppasumman kokoami- seen saatiin myös keisari Nikolai II:n tukea.
Nordenskiöld oli aloittanut karttojen ja matkakirjallisuuden keräämisen arktisten tutkimusmat- kojensa valmistelua varten ja sen myötä innostunut kartografian his- toriasta. Hän oli jo elinaikanaan il- maissut toiveensa, että kokoelma säilyisi kokonaisena ja tulisi Suo- meen. Blåfield kertoo vaiheet, joi- den seurauksena A. E. Nordens-
kiöldin kokoelma on nyt Suomen kansalliskirjaston aarre. Kun kirjas- toja ja arkistoja suojelevaan Unes- con maailman muisti -luetteloon nimettiin ensimmäiset kohteet vuonna 1997, Nordenskiöldin ko- koelma oli niiden joukossa.
TAPIO MARKKANEN
Kirjoittaja on tähtitieteilijä, joka tutkii ja opettaa myös tieteenhistoriaa.
Tunne ja intuitio
David Hume: Keskusteluja luon- nollisesta uskonnosta. Suo- mentanut Tapani Kilpeläinen.
niin&näin 2016.
Vaikka valistuksen ja tieteen läpi- murrosta on kulunut jo satoja vuo- sia, uskonnot eivät ole menettä- neet suosiotaan. Uskonsodat ovat alkaneet jälleen kyteä ja roihah- della.
Uskonnot eivät vetoa vain län- simaiden ulkopuolella. Eritoten Yhdysvalloissa niin sanottu älykäs suunnittelu on vuosikymmeniä ol- lut poliittisen ja taloudellisen eliitin suosiossa ja sitä on pyritty ujutta- maan koulujen opetusuunnitelmiin nimellä ”tieteellinen kreationismi”.
Filosofi David Humen (1711–76) kirja (Dialogues Concerning Natu- ral) on tänään yhtä ajankohtainen ja valistava kuin ilmestyessään vuonna 1779. Kirjan keskeinen teema on älykkään suunnittelun ja mystisen jumalnäkemyksen väli- nen ristiriita. Kirja käyttää antiikin filosofien, kuten Sokrateen ja Pla- tonin, suosimaa dialogista esitys-
tapaa. Se sallii argumenttien esit- tämisen puolesta ja vastaan ilman, että päätyisi mihinkään varmaan lopputulokseen. Syy kirjoittajan piiloutumisen mahdollistavaan dialogimuotoon voi olla sekin, että Hume kuului valistusfilosofeihin, joita kirkko ei katsonut hyvällä.
Tosin demokratiaa, tiedettä ja ta- loudellista yrittelijäisyyttä suosiva Englanti oli vapaampi kuin aristo- kraattinen ja katolinen Ranska.
Useita vaikeatajuisia filosofisia teoksia suomentanut Tapani Kilpe- läinen on osannut saattaa Humen sujuvan ja selkeän kielen suoma- laiseen asuun. Tässä kohdin on kuitenkin pakko tarttua Keskus- teluja luonnollisesta uskonnosta -kirjan kustantajan laiminlyöntiin.
Kirjassa ei ole minkäänlaista joh- dantoa, jossa kerrottaisiin Humen ja tämän postuumina julkaistun kirjan taustasta, vaan käännetty teksti tarjotaan lukijalle sellaise- naan.
Tärkeää olisi ollut myös esitel- lä Humen yleistä filosofiaa, kos- ka kirjan argumentit seurailevat ja heijastavat Humen yleistä ajatte- lua. Humen ajattelu edusti tieteen- filosofiaan myöhemmin vaikut- tanutta jyrkkää empirismiä, joka suhtautuu skeptisesti jopa luon- nonlakien olemassaoloon, meta- fyysisistä järjestelmistä puhumat- takaan. Humen mukaan kaikki ajatukset ja ideat syntyvät ja pa- lautuvat kokemukseen, puhtaisiin ja välittömiin havaintoihin.
Humen mukaan kokonaisuus on osiensa summa. Asia tai esi- ne on erilaisten havaintojen, ku- ten hajujen, makujen, muotojen ja värien, summa. Esimerkiksi pöy- tä palautuu kuvaukseen ja luette- loon sen ominaisuuksista, eikä mi- tään ominaisuudet ylittävää ja ne yhteen liittävää substanssia, ”pöy- tyyttä”, ole olemassakaan. Samoin tieteen pyhin, kausaalilaki, on Hu- men mielestä vain tottumukses- ta syntynyt ennakkokäsitys. Ko- kemus on Humelle kaiken tiedon alku ja lähde. Kun esimerkiksi bil- jardipallo osuu toiseen, pallojen välillä ei voi havaita mitään välttä- mätöntä lainomaista yhteyttä.
TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2016 69
KIRJALLISUUS
Hume sovelsi tätä myös ihmi- sen minään: mieli on yhtä kuin vaihtelevat tunteet, ajatukset ja muut mielenliikkeet, eikä pysyvää ja yhtenäistä ”minää” ole olemas- sakaan. Samaan tapaan ajattele- vat monet meidän aikamme post- modernit filosofit.
Tätä skepsismiä Hume käyt- tää vasta-argumenttina älykkään suunnittelun pohjana olevaa ant- ropomorfismia vastaan. Älykäs suunnittelu perustaa analogiaan ihmisen ja ihmisen tuottamien ar- tefaktien sekä Jumalan ja Jumalan luoman maailman välillä.
Maailma on niin hienosti raken- nettu, esimerkkinä vaikka silmän hiuksenhieno rakenne, että täy- tyy olla olento, joka on sen raken- tanut. 1600-luvulta lähtien erito- ten Newtonin taivaanmekaniikan johdosta koko maailma miellettiin jättiläismäiseksi kellokoneistoksi.
Älykkääseen suunnitteluun veto- si 1700-luvulla teologi William Pa- ley (1743–1805) , joka tunnettussa vertauksessaan rinnasti Jumalan kelloseppään.
Minän yhtenäisyyden kieltämi- nen ja mielen näkeminen erilais- ten tunteiden, ajatusten ja muiden mielenliikutusten sarjana kuiten- kin sotii vastaan teologien vaali- maa käsitystä Jumalasta, minkä mukaan Jumala on muuttumaton ja ikuinen, yksi ja yhtenäinen. Ju- malaa ei voi verrata ihmiseen eikä ihmisen töitä Jumalan töihin.
Kirjan keskusteluissa nousee siis esiin monia vakuuttavia vas- ta-argumentteja älykkäälle suun- nittelulle. Yksi tuo mieleen jopa evoluutioteorian ja toinen moder- nin fysiikan, kuten kvanttiteorian ja suhteellisuusteoriat. Eräs kes- kustelija arvostelee sitä, että Ju- mala suunnittelee ja luo maailman yhdellä kerralla, ilman minkäänlai- sia kokeiluja ja kehittelyjä. Yhden ihmisenkin taito vaikka laivan ra- kentamisessa edellyttää kokeilu- ja, erehdyksiä, korjauksia – ja itse laivan rakennustaito ja laivan mal- li ovat kehittyneet vähitellen vuo- sisatojen tai tuhansien aikana ja monien ihmisten toimista.
Humen aikoina 1700-luvul- la tieteessä, eritoten geologias- sa, alettiin oivaltaa, että maailma on pitkän ja polveilevan kehityk- sen tulos, mistä osoituksina olivat fossiililöydöt. 1800-luvun evoluu- tioteoria vain laajensi tämän katta- maan myös ihmisen.
Jumalan äärettömyyttä ja tun- temattomuutta Hume perustelee viittaamalla mikroskooppeihin ja niiden paljastamiin pienoismaail- moihin. Hän esittää, että maailma on äärettömän rikas ja moninai- nen. Hume tuskin olisi yllättynyt modernin fysiikan löydöistä, kuten kvanittifyysiikan hiukkas–aalto-pa- radoksista ja kausaaliteetin pet- tämisistä – ne osoittavat entistä vakuuttavammin miten Jumala ja tämän luomukset poikkeavat ihmi- sen tuotoksista ja järkeilystä.
Ihmisen äly on rajallinen ja jo- kainen sen luoma periaate, pää- telmä ja teoria on epävarma ja ly- hytaikainen. Näin Jumalan älyn ja suunnittelun vertaaminen ihmisen hengenkykyihin tekee suurta vää- ryyttä tai pilkkaa olennoista suu- rinta ja mahtavinta.
Kirjassa on myös runsaasti ar- gumentteja ja keskusteluja Juma- lan olemuksesta sekä siitä, mitä tästä voidaan tietää. Keskustelu- jen tulos jää hieman auki, mutta rivien välistä voidaan lukea, että usko on enemmän tunteen ja in- tuition asia kuin järjen ja logiikan.
Tämän taustalla on Humen yleinen käsitys siitä, että järki ei kykene kurottamaan tuonpuolei- seen – onhan se voimaton tämän- puoleisenkin suhteen. Itse asiassa järkikin on Humelle vain yksi koke- muksen laji. Hume päätyikin täy- delliseen skepsismiin: kun asioi- den välillä, mielessä tai fyysisessä todellisuudessa, ei vallitse vält- tämättömiä ja pysyviä yhteyksiä sekä lainalaisuuksia – aivan kaikki on mahdollista ja mitä vain voi ta- pahtua milloin vain.
Tämä olisi hyödyllistä nykyajan uskonkiihkoilijoiden tajuta ja tun- nustaa. Selvästi ja tiukasti mää- ritelty jumalakuva johtaa dog- matismiin ja uskonsotiin. Mutta tunteella aavistettu mystinen ja ra-
jaton Jumala tarjoaa tilaa erilaisil- le tulkinnoille ja kokemuksille sekä kehittää kannattajissaan pienuu- den ja nöyryyden tunnetta.
PEKKA WAHLSTEDT
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kriitikko.
Jobismin foinikialaiset
Eetu Viren ja Jussi Vähämäki:Seutu joka ei ole paikka. Kapi- talismi ja metropoli. Tutkijaliit- to 2015
Eetu Virenin ja Jussi Vähämäen kirjaa Seutu joka ei ole paikka lu- kiessa tulee miettineeksi kaiken- laista. Ajoittain teksti pitää ottees- saan ja kirvoittaa ajattelemaan suuresti. Se pistää pohtimaan ny- kyistä yhteiskuntaa sen perustei- den hävittämisen näkökulmasta, sitä, miten pääomasta riippuma- ton autonominen toiminta muuttaa maailmaa ja pakottaa pääomaa muuttumaan. Tekstissä avataan ik- kuna nykykapitalismin vaikutuk- siin, miten se ulottuu aivoihin, ruu- miiseen, tilaan, aikaan, tietoon ja toimintaan. Kommentoitavat tie- teet liikkuvat työelämän tutkimuk- sesta aivotutkimukseen. Tekstin runsauden, polveilevuuden ja kä- sitteiden vaeltelevuuden ruuhkas- sa tulee aika ajoin tunne, että nyt tulvii yli ja paljon viljelty kamppai- lun vaade hukkuu. Tai jos ei huku, niin jää ainakin fraasiksi, vailla toi- minnallista sisältöä.
Kirjan suuret käsitteet ovat ka- pitalismi ja metropoli. Niiden lii- ke ja limittyminen kulkevat läpi kirjan. Tässä ajattelussa metro-
