Pekka Koski
Kangasahon koulun taipaleelta 1901—1939
Karstulan kunnan koululaitos on iältään 110-vuotias. Se on kunnioi
tettava ikä meidän oloissamme.
Kangasahon koulukin on tuosta ajasta toim inut jo 86 vuotta.
Joulukuun 8. päivänä 1900 Karstulan kuntakokouksessa lau
suttiin koulumme syntysanat:
”Kunnan Kangasahon piiriin p ä ä tettiin perustaa pojille j a tytöille yhtei
nen suomenkielinen kansakoulu, joka alkaa toimintansa syksyllä 1903■ Kou
luun otetaan miespuolinen varsinainen opettaja j a tyttöjen käsitöiden opettaja
tar. Palkkaa saa opettaja kunnalta 400 mk, asunnoksi käytettäväkseen 2 huonetta j a keittiön sekä tarpeelliset ul
kohuoneet, polttopuut, 1/2 ha peltoa j a laitumen yhdelle lehmälle.'’
Maaliskuussa 1901 kokoontui kauppias Varvikon luona kunnan valitsemat rakennustoimikunnan jäsenet Kr. Kumpunen, K.J. Varvik
ko ja E. Krook käsittelemään ra
kennuspuiden hankintaa. Tarjouk
sen puista olivat tehneet Juho Suon- saari sekä yhdessä Juho Lehtimäki ja Aapo Oksala. Ns. ruununmaalta Karstulan kunta sai 500 rakennus
puuta, joista Paja-ahon koulu sai 300 ja Kangasahon koulua varten jäi 2 0 0 puuta. Nuukanmäen talos
sa suoritetussa huutokaupassa kou
lun rakentaminen annettiin asioit- sija Ju ho Vuorisen suoritettavaksi.
Urakkasumma oli 9190 mk.
Koulun ensimmäinen johtokun
ta valittiin kuntakokouksessa syk
syllä 1901. Siihen kuuluivat K risti
an Kumpunen, Mooses Lehtonen, K.J. Varvikko, Elias Karjalainen, Stiina Kumpunen ja Anna Lehto
nen. Johtokunta ei aikaillut koulun aloittamisessa ja esitti kuntako
koukselle koulutyön aloittamista jo syksyllä 1902:
' 'Koska kansakoulurakennus valmis
tuu käyttökuntoon tulevan elokuun 1 päiväksi, niin päätti johtokunta tästä ilmoittaa kunnalle pöytäkirjanotteella kuntakokouksen esimiehelle ilmoitta
malla, että johtokunta on päättänyt koulun alkavaksi tulevasta syksystä el
lei kuntakokous siihen estettä pane, f f
Kuntakokous ei pannut tälle esi
tykselle estettä. Sen myönteisen päätöksen vuoksi päästiin valitse
maan koululle myös ensimmäiset opettajat. Valituksi tuli Maunu N i
kolai Digert ja hänen vaimonsa tyt
töjen käsitöiden opettajaksi.
Koulun alkaessa toimintaansa ei
vät opetusvälineet olleet suinkaan niin laadultaan kuin lukumääräl- täänkään tyydyttävät. Näihin seik
koihin kajosi silloinen kansakoulu- jentarkastaja Kunelius ensimmäi
sellä käynnillään:
'Johtokunnalle! Koska Kouluhallitus on erityisesti kiertokirjeessään kehotta
nut meidän pitämään huolta, että tar
peelliset havainto- ym. välineet kouluille hankitaan, niin pyydän Johtokunnan nyt ensi lukuvuoden alkuun hankki
maan fysikaalisen kokoelman (esim.
N:o 2), koska hallitus maksaa 60 % sen hinnasta. Samoin pyydän opettajia järjestämään koulun arkiston esim. si
ten kuin Kirkonkylän koululla on. Höy
läpenkit ovat myös paremmin laitetta
vat kiinni seinään."
Varojen saaminen koulun m enoi
hin ei tuolloin ollut helppoa. Talou
denhoitajat saivat aukoa omien pussiensa nyörejä saadakseen kou
lun menot jostain katettua. Niinpä talousarvioon vuodelle 1904 on jouduttu ottamaan määrärahaa 2 5 0 mk, jotta voitaisiin maksaa velka taloudenhoitaja Kr. Kumpu- selle. Velka oli suhteellisen suuri, koska talousarvion loppusumma oli 1110 mk. Rahanpuute näkyy hy
vin usein johtokunnan kokousten pöytäkirjain sivuilta. 11.10.1913 kirjattiin pöytäkirjaan näin:
”Koska kunnasta kannettavat varat eivät riitä koulun tarpeisiin, oikeutet
tiin taloudenhoitaja pitämään huolta raha-asioiden järjestämisestä miten parhaaksi näkee!’
Koulun toiminnan toisella vuosi
kymmenellä ja itsenäisyyden kyn
nyksellä jaksettiin jo kiinnittää huo
miota vähävaraisten oppilaiden tar
peisiin. Pöytäkirjan sivut kertovat seuraavasti toukokuussa 1917:
”Koska ainakin Kangasahon koulus
sa on paljon sellaisia oppilaita, joiden kasvoista j a perin repaleisista vaatteista sekä aivan hajanaisista jalkineista voi päättää jo mitä suurimman puutteen 52
vallitsevan monien koululaisten kodeis
sa, niin päätti Johtokunta kääntyä Kir
konkylän Johtokunnan puoleen vaati
muksella, että se ryhtyisi heti toimenpi
teisiin, että sen huostassa olevasta Alek
santerin rahastosta mitä pikemmin j a tämän lukuvuoden aikana jaettaisiin korkovaroja mm. Kangasahon koulun oppilaille avustuksiksi.”
Edellä oleva johtokunnan ko
kouksen pöytäkirjan pykälä kertoo koulun johtokunnan kyvystä ajatel
la ja toim ia sosiaalisten tavoitteiden suuntaan. Ei niille laki tässä mieles
sä kovin paljon tehtäviä antanut, mutta johtokuntien jäsenten sosiaa
linen mielenlaatu vastaavasti sitä
kin enemmän.
Kevättalvella 1918 maa joutui veljessotaan, tilanteeseen, jonka yli ei juuri mikään itsenäistyvä valtio tai kansakunta ole päässyt. Tämän
kin koulun oppilaat antoivat osan
sa maan vapauttamiseksi. Koulu sulki ovensa sotatilan vuoksi ja pöy
täkirja jatkaa 26.2.1918:
’ ’Koska maassa vallitsee sotatila, jo ka vaatii jokaisen kunnon kansalaisen työn j a toimen, päätettiin pitää koulu suljettuna siksi, kun olot vakiintuvat.
Kuitenkin päätettiin ja k a a 4. osaston oppilailla päästötodistukset."
Kouluruokailusta ja sen järjestä
misestä varattomille oppilaille on ensi kerran keskusteltu syksyllä 1919. Homma jäi aluksi keskuste
lun asteella, mutta syksyllä 1922 johtokunta teki jo selvän päätök
sen:
” Varattomille päätettiin antaa keit
toa heti keittolan alkamisesta asti. J a jos valtuusto ei tulisi avustusanomusta
hyväksymään, päätettiin hankkia va
rat muilla toimenpiteillä.”
Nähtävästi valtuusto ei ollut aloitteelle myötämielinen, koska keittolatoiminta ei päässyt alkuun suurista toiveista huolimatta. Aikaa kului vielä melkoisesti ennenkin tä
män koulun oppilaille ryhdyttiin keittoa jakelemaan. Nyt tulee sa
puska kuin "M anulle illallinen” ja
oppilailla on varaa olla vaikka syö
mättä, ellei ruoka ole suunmukaista tai, että maha on jo ylensyömisestä täynnä ja lisää ei mahdu.
Oppivelvollisuus oli tullut voi
maan 1921 ja lain noudattamisen valvonta lankesi koulujen johtokun
nille. Tässäpä alkoikin työsarka, jo ta jatkui tämän koulupiirin alueella eräissä tapauksissa aina 1950-lu- vun alkupuolella saakka. 1920- ja 30-luvut olivat tässä mielessä vai
keinta aikaa. Johtokunta lokakuus
sa 1923:
"Päätettiin antaa lautamies Oksasen huoleksi käskeä niskoittelijavanhempien lapsia kouluun."
Lautamies Oksanen taisi tehdä hukkareissun, koska johtokunta ko
koontui parin viikon kuluttua uu
delleen:
'"Koska käskystä huolimatta eivät seuraavat---ole lähettäneet lap
siaan kouluun, päätettiin yksimielisesti asia jättää oikeuden käsiteltäväksi. Ote pöytäkirjasta päätettiin lähettää tar
kastajalle."
Muistitiedon mukaan yhtään oi
keusjuttua ei näistä oppivelvolli
suuden laiminlyönneistä koitunut.
Monesti Oksanen kuitenkin on lä
hetetty asialle patistamaan lapsia kouluun. Usein myös katsottiin lai
minlyöntiä läpi sormien, syystäkin.
Varsinkin syrjäseutujen puutteelli
sissa oloissa ei aina nähty mielek
kääksi panna lasta kouluun, häntä tarvittiin paremminkin kotona te
kemässä työtä eikä kasvamassa
”herraksi” koulunpenkillä.
Kaksi vuosikymmentä koulu toi
mi yksiopettajaisena. Syyslukukau
den 1922 alusta tuli toimeen toinen opettaja, jota nimitettiin apuopet- tajaksi. Tuolloin koulun oppilas
määrä liikkui 50:n molemmin puo
lin, joten olipa aiheellistakin olla kaksi opettajaa.
Syksyn 1927 koittaessa ei oppi
lasmäärä pudonnut, putosi kuiten
kin apuopettajan virka. Tuolloin aloitti Toini Lehtonen 4 0 -vuotta kestäneen uransa Kangasahon kou
lussa, mikä taitaa ajallisesti jäädä ennätykselliseksi tässä koulussa.
Johtokunta oli melkoinen mahti reviirillään. Opettajankin piti olla kovasti siipiään myöten. Hänen tuli jopa pyytää lupa radiovastaanotti
men käyttämiseen koulun tarjoa
massa asunnossa. Näin pöytäkirja keväällä 1924:
' 'Myönnettiin opettaja Otto Frilande- rille oikeus laittaa radiovastaanottolai- te koululle, varustettuna tarpeellisilla ukkosen johtolaitteilla.’'
Koulun lämmittäminen ja osit
tain siivoaminenkin oli oppilaiden harteilla. Syksyllä 1923 johtokunta keskusteli lämmittäjän ottamisesta koululle, koska tätä asiaa oli kierto
kirjeellä kehoitettu maalaiskoulu
jen johtokuntia pohtimaan. Jo h to kunta esittikin asian valtuustolle ja asiamieheksi valittiin Elias Kangas- aho, mies, joka pitkään vaikutti po
sitiivisesti koulun toimintaan.
Vuonna 1926 johtokunta päätti ottaa koululle erityisen vahtimesta
rin lämmityksestä ja siivoamisesta huolehtimaan. Kyseiset työntekijät vaihtuivat usein, koska palkkaus oli huono ja työ annettiin vain vuodek
si kerrallaan huutokauppaperiaat- teen mukaisesti alimman tarjouk
sen tehneelle. Aina 1950-luvulle as
ti koulun vahtimestarin, keittäjän ja siivoojan asema oli kovin tilapäi
sen tuntuista kaikilta osin.
Neljännen vuosikymmenen polt
tavin aihe oli jatkuva tilanahtaus.
Jouduttiinhan koulurakennuksen suojissa antamaan opetusta usein yli 50 oppilaalle. Yhteinen alakoulu Aution kanssa perustettiin 1932 ja niin jouduttiin eräänlaiseen vuoro- lukuun. Syksyllä 1933 esiintyy pöy
täkirjojen lehdillä ensi kerran vaati
mus rakennettavista lisätiloista. A i
kaa kului ja monenlaisia suunnitel
mia tehtiin. Monien vaiheiden jäl
keen kuitenkin rakennustyö saattoi alkaa ja koulu valmistui syksyksi
1939.
* *
53
