ympärillä on sielläkin maisema vieras. Muisti ei tahdo sitä hyväksyä. Tapahtumia liitetään toisiinsa: Tuohon, pihlajan juurelle, kannettiin Silja-sisar, kun hän kymme
nen päivää vihkimisensä jälkeen yllättäen nukkui pois.
Ja kun ystävälliset nykyiset asukkaat pyytävät sisälle, jatketaan siellä: Tuossa oli isän sairasvuode. Tässä äiti valmistettiin viimeistä lähtöä varten. Sanat pysyttelevät piilossa, mutta katse kiertää. . . lattiapalkeilla. . . ik
kunanpuitteissa. . . ovissa, kaikessa, mikä on samoin kuin silloin. . .
”Voi, kirjoita tästä”, hän melkein kuiskaa.
Istumme Hännisten (Anna-sisaren) kesämökillä. On nautittu saunasta, siitä suomalaisesta! Kerrataan men
neitä vuosia kysellen ja vastaillen. Kuva hahmottuu:
Matkustusmahdollisuuksien lisäksi tarvittiin rohkeutta, kun 19-vuotias Hilma Aumanen uskaltautui ”rapakon”
taakse. Kotimaan niukat olot ja pitkät ja rasittavat työ
päivät lisäsivät ”tuulta purjeisiin”. Kielitaitona oli mai
hin noustessa neljä laivalla opittua englanninkielen sa
naa. Alkuaikojen ahkera ja tiivis opiskelu iltakoulussa tuotti hyvän tuloksen englanninkielen taidossa.
Ensimmäinen "jakso” Amerikassa kesti yhdeksän vuotta, sitten kesä Suomessa ja taasen matka toiseen kotimaahan. Elämäntoveriksi osui saksalaissyntyinen Alfred Acker. Toimittiin hotellin kokkeina New Yor
kissa y.m. paikoissa, sekä myöhemmin itsenäisinä yrit
täjinä leipomoalalla.
Leppoisaa työpäivän ehtoopuolta alettiin viettää Ari
zonassa, Sun City’n kaupungissa. Siitä Mrs Acker ker
too: Kaupunki on erittäin rauhallinen paikka laaksossa vuoristojen keskellä. Se on kokonaan eläkeläisten asut
tama. Seudulla vallitsee ainainen kesä, ja sateita on hy
vin harvoin. Ei edes joulukuussa vesi jäädy ulkona. Pi
hoissa ei näe ruohon kortta, vain punertavaa hiekkaa, ja puutarhojen koristekasveina on mahtavia kaktuslajeja.
Ruohon voi tosin saada kasvamaan keinokastelulaittein, mutta se tulee erittäin kalliiksi. Mutta jouluksi saadaan oikea kuusi! Vuorten rinteillä, muutaman kilometrin etäisyydellä kaupungista, kasvaa havupuita, myös kuusia.
Sieltä löytyy marja-aikoina vaikkapa mustikoita. Vuorten huipulta löytää myös lunta, jos tahtoo päästä ”oikean”
talven tuntumaan. Siellä, "Aurinkokaupungissa”, on Mrs Ackerin viihtyisä, tilava, yhdeksän huonetta käsittävä koti .Nyt se on todella vain hänen, sillä pari vuotta sit
ten puoliso nukkui pois. Muuta perhettä ei ole koskaan ollut.
Suomen muuttuneet olosuhteet ovat hänelle — niin
kuin tietenkin monille kauan täältä poissa olleille — ihme. Kuva isänmaan kasvoista jäi nyt toisenlaisena mie
leen. Nyt oli mahdollista matkustellen nähdä kotimaata enemmän kuin silloin ennen.
"Olisipa Suomen ilmasto lämpimämpi, jäisin tänne rakkaitten sukulaisteni luo. loppuiäkseni”, huokaisee pian 70-vuotias, pirteä ja nuorekas "Amerikan Hilma- täti” monet kerrat. Mutta myös siellä valtameren toi
sella puolella on koti ja suuri ystävien joukko. Sinne on hyvä palata.
Vielä ennen lähtöä kokoonnuimme sukulaiset Pelto
selle, Elli-sisaren kotiin, ”läksiäisiin”, joissa ei ollut lupa olla haikea! Olimmehan sanomassa: Näkemiin.
Se kesä on ohi. Mrs Acker on jo palannut Sun City’in.
Sisarilla ja veljillä sekä muilla sukulaisilla ja ystävillä on talletettava monta yhteistä muistoa.
Salli Pekkanen
